USA on suorittanut sotilaallisen väliintulon ja tunkeutumisen 72 maahan toisen maailmansodan jälkeen. Se on ylläpitänyt verisiä diktatuureja ja tarjonnut suojapaikan terurastajille ja kiduttajille jotka ovat toimineet sen laskuun. USA:n omien kriteereiden mukaan maailman pahin roistovaltio on USA itse. Norjalainen konfliktintutkija Johan Galtung, joka mm. ennusti täsmällisesti N-liiton romahtamisen, sanoi WTC-tornitapahtumien jälkeen: "Minua ihmetyttää tässä vain yksi seikka - etteivät nämä tapahtuneet jo aiemmin."
Tornitapahtumat tarjosivat Bushin taustavoimille, juutalaispankkiireille ja sotahaukoille, mahdollisuuden kaivaa pöytälaatikoista suunnitelmat ottaa arabien öljyseudut haltuunsa. Tätä varten muotoiltiin erityinen oppi uudesta kansallisesta strategiasta, jonka mukaan USA:lla on omankädenoikeus suorittaa ennalta ehkäiseviä iskuja sinne mihin se katsoo tarpeelliseksi. Tällä opillaan USA jyrää sekä YK:n että kansainvälisen oikeuden yleensä. Guantanamon vangit ovat yksi pieni osa tätä uutta USA:n yli-ihmis-yli-oikeus -oppia.
Ko. strategiajulistuksen mukaan USA kokoaa etujaan ajaessaan ympärilleen koalition samanmielisiä liittolaisia. Irakin sotahanketta aloitteellisesti tuki Britannian Tony Blair. Espanjan ja Italian äärioikeistolaiset johtajat liittyivät myös oitis Bushin nuoleskelijoihin. Jos Suomen ulkopolitiikka olisi ollut vain Paavo Lipposen varassa, mekin ehkä nyt olisimme osa tuota öljyvalloituskoalitiota. Onneksi kuitenkin Anneli Jäätteenmäki tarttui epäselvään ulkopoliittiseen linjaamme, ja sanoiduimme selvästi irti USA:n koalitiosta ja asetuimme YK:n ja kansainvälisen oikeuden taakse.
Madridin pommi-iskut ovat yksi tapahtuma pitkässä kehitysketjussa, jota ei voi mistään kohdasta mielivaltaisesti katkaista ja sanoa: alkusyy ja -syyllinen on tässä. Kyseessä on kahden uuden maailmanvallan, läntisen fundamentalistisen taloususkonnon ja islamilaisen fundamentalismin yhteentörmäys. Näillä rintamilla on kummallakin niiden omat päämäärät, eikä kummallakaan ole puhtaita jauhoja pussissaan. Niillä on myös molemmilla jokseenkin tekopyhä moraali. Ainoaa järkevää politiikkaa omalta kannaltamme tässä tilanteessa on se, että maa pidetään taistelevien rintamien ulkopuolella. Tämä vastaa sitä ulkopolitiikkaa, jota Suomi on suurvallan naapurina joutunut ja oppinut noudattamaan. Nyt ja lähitulevaisuudessa siitä tulee hyve. Me emme tarvitse enää yhtään paavolipposta tai natoagenttia ulkopoliittiseksi maanmyyjäksi. Me emme tarvitse myöskään politiikkaa, joka perustuu salailuun tai, kuten USA:n Irak-hyökkäys, suoranaiseen härskiin valehteluun sekä oman maan kansalaisille että koko muulle maailmalle.
Tornitapahtumat tarjosivat Bushin taustavoimille, juutalaispankkiireille ja sotahaukoille, mahdollisuuden kaivaa pöytälaatikoista suunnitelmat ottaa arabien öljyseudut haltuunsa. Tätä varten muotoiltiin erityinen oppi uudesta kansallisesta strategiasta, jonka mukaan USA:lla on omankädenoikeus suorittaa ennalta ehkäiseviä iskuja sinne mihin se katsoo tarpeelliseksi. Tällä opillaan USA jyrää sekä YK:n että kansainvälisen oikeuden yleensä. Guantanamon vangit ovat yksi pieni osa tätä uutta USA:n yli-ihmis-yli-oikeus -oppia.
Ko. strategiajulistuksen mukaan USA kokoaa etujaan ajaessaan ympärilleen koalition samanmielisiä liittolaisia. Irakin sotahanketta aloitteellisesti tuki Britannian Tony Blair. Espanjan ja Italian äärioikeistolaiset johtajat liittyivät myös oitis Bushin nuoleskelijoihin. Jos Suomen ulkopolitiikka olisi ollut vain Paavo Lipposen varassa, mekin ehkä nyt olisimme osa tuota öljyvalloituskoalitiota. Onneksi kuitenkin Anneli Jäätteenmäki tarttui epäselvään ulkopoliittiseen linjaamme, ja sanoiduimme selvästi irti USA:n koalitiosta ja asetuimme YK:n ja kansainvälisen oikeuden taakse.
Madridin pommi-iskut ovat yksi tapahtuma pitkässä kehitysketjussa, jota ei voi mistään kohdasta mielivaltaisesti katkaista ja sanoa: alkusyy ja -syyllinen on tässä. Kyseessä on kahden uuden maailmanvallan, läntisen fundamentalistisen taloususkonnon ja islamilaisen fundamentalismin yhteentörmäys. Näillä rintamilla on kummallakin niiden omat päämäärät, eikä kummallakaan ole puhtaita jauhoja pussissaan. Niillä on myös molemmilla jokseenkin tekopyhä moraali. Ainoaa järkevää politiikkaa omalta kannaltamme tässä tilanteessa on se, että maa pidetään taistelevien rintamien ulkopuolella. Tämä vastaa sitä ulkopolitiikkaa, jota Suomi on suurvallan naapurina joutunut ja oppinut noudattamaan. Nyt ja lähitulevaisuudessa siitä tulee hyve. Me emme tarvitse enää yhtään paavolipposta tai natoagenttia ulkopoliittiseksi maanmyyjäksi. Me emme tarvitse myöskään politiikkaa, joka perustuu salailuun tai, kuten USA:n Irak-hyökkäys, suoranaiseen härskiin valehteluun sekä oman maan kansalaisille että koko muulle maailmalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eikä tule :)