III. EPÄUSKON PSYKOLOGIA
1.1. PAKO "ANKARASTA" JUMALASTA. Uuden Testamentin näkemyksen mukaan sekä ateismi että ihmisen keksimä uskonto pohjautuvat todellista Jumalaa kohtaan tunnettuun vastenmielisyyteen. Ateismin analyysi roomalaiskirjeen pohjalta, valosta ja pimeästä, 1.
Freudin, Feuerbachin, Marxin ja Nietzschen näkemykset ovat tulleet kulttuurissamme niin tunnetuiksi, että teisti joutuu varsin usein tilanteeseen, jossa hänen uskolleen haetaan psykologisia perusteita. Onkohan ketään uskovaa, jota ei olisi koskaan syytetty siitä, että hän käyttää uskoa Jumalaan tukisauvana, jotta uskaltaisi kohdata uhkaavan maailman?
Tarkastelemalla psykologisten tarpeiden osuutta uskontoon saadaan arvokasta tietoa ihmisen käyttäytymisestä, mutta sillä tavoin ei ratkaista kysymystä Jumalan olemassaolosta. Totuuden määrittely ei voi onnistua analysoimalla sitä, mitä ihmiset tahtovat uskoa todeksi ja valheeksi.
Monien ihmisten epäusko perustuu Freudin, Marxin ja muiden psykologisiin argumentteihin. On yhtä paljon argumentteja, joiden perusteella myös epäuskon voidaan katsoa vastaavan ihmisen psyykkisiin tarpeisiin...
Teismin psykologia on yleisesti tunnettu, kun sitä vastoin ateismin psykologiasta vain harvat ovat tietoisia.
Yleensä ei tiedetä, että Uudesta testamentista löytyy vastaus kysymykseen: Jos on Jumala, niin miksi on ateismia? Vastaus liittyy, niinkuin on tapana sanoa, psykologian alaan. Uusi testamentti nimittäin toteaa, etteivät epäuskon syyt ole niinkään intellektuaalisia kuin moraalisia ja psyykkisiä. Ongelma ei aiheudu siitä, etteivät todisteet riitä osoittamaan ajatteleville olennoille todeksi Jumalan olemassaoloa, vaan siitä, että ajattelevilla olennoilla on luontainen vihamielisyys Jumalan olemusta kohtaan.
Lyhyesti sanottuna Jumalan ( ainakin kristittyjen Jumalan ) persoona on ihmisestä luotaantyöntävä, ei mikään toiveiden kohde eikä heijastuma.
Ihminen ei toivo kaikkivoivan, persoonallisen juutalais-kristillisen Jumalan olevan olemassa vaan toivoo, ettei Häntä olisi.
Ymmärtääksemme paremmin tämän luonnollista ihmistä koskevan väitteen meidän kannattaa tarkastella lähemmin Paavalin kirjettä roomalaisille. Sen ensimmäisessä luvussa Paavali kuvaa hienosti ihmisen suhtautumista tietoon Jumalasta.
"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisen jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa." (Roomalaiskirje 1:18).
Paavali aloittaa ilmoittamalla, että Jumalan viha ilmestyy taivaasta. Tämä herättää heti monissa lukijoissa negatiivisen tunnereaktion. Ajatus Jumalan vihasta ei saavuta myönteistä vastakaikua.
Paavali käyttää vihasta kreikan kielen sanaa 'orge'. Hän ei kerro mistään Jumalan persoonassa ilmenevästä epämääräisestä, häilyväisestä tai irrationaalisesta kiihkosta, sillä vaikka Jumala tosiaan on vihainen, Hänen vihansa nousee ihmisen pahuuden takia ja kohdistuu siihen. Paavali ei puhu mistään sokeasta jumalallisesta raivosta, josta viattomat ihmiset joutuvat kärsimään. Jumalan viha on suuntautunut ihmisen jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan.
Jumalattomuus on yleisluontoinen termi, jolla on useita täsmällisempiä merkityksiä. Kreikan 'asebeia' merkitsee ylipäätään epäpuhdasta ja epäuskonnollista käyttäytymistä. Jumalattomuuteen liittyy oppositioasenne Jumalan valtasuuruutta vastaan.
Vääryys - adikia - merkitsee hyökkäämistä Jumalan vanhurskautta vastaan. Monet raamatunselittäjät tulkitsevat tämän kohdan siten, että siinä viitataan kahdenlaiseen ihmisen käyttäytymistä kuvaavaan ominaisuuteen, nimittäin kunnioituksen puutteeseen ja moraalittomuuteen.
Paavali siirtyy pian yleisestä täsmälliseen ja yksilöi rikoksen, joka herättää Jumalan vihan. Tuo rikos on määritelty pahuudeksi, joka painaa totuuden alleen. Juuri totuuden tukahduttaminen on Paavalin psykologisen ateismiselityksen ydin. Hän käyttää ilmaisua 'en adikia katekhonton', josta on monia käännösversioita, "pitäen (totuutta) vääryyden vallassa", "alistavat (totuuden) vääryyden valtaan", "painavat (totuuden) alas", "tukahduttavat" ja "estävät" ( suomennoksissa käännetty vaihdellen "pitävät totuutta vääryyden vallassa" [Kirkkoraamattu,-38], "estävät totuutta tulemasta tunnetuksi" [Uusi testamentti nykysuomeksi] ja "työntävät luotaan" [Elävä uutinen] ).
J.H.Bavinck on ehdottanut vielä yhtä vaihtoehtoa päästäksemme asian ytimeen, sanaa 'repress', joka merkitsee "torjua".
"Minusta tässä tapauksessa se tulisi kääntää verbillä "torjua", valita tarkoituksella sana, jolla on spesifi merkitys psykologisessa kielessä...
Impulssit ja toiveet, jotka torjutaan, voivat olla hyvin arvokkaita. Kaikkea, mikä ei sovi elämän hyväksyttyihin kuvioihin, voidaan torjua. On tavallista, että niin käykin, ja seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Paavali käyttää sanaa tavalla, joka viittaa tähän viime aikoina huomattuun psykologiseen ilmiöön. Hän sanoo, että ihminen torjuu aina luontaisesti Jumalan totuuden, koska se on vastakohtainen hänen elämänmallinsa kanssa."(*1).
Verbin 'katekho' perusmerkitys on Raamatun kreikassa "pitää kiinni". Yleisimmin sitä käytetään myönteisessä merkityksessä kuten "pitää kiinni" hengellisistä arvoista, Jumalan Sanasta jne. Mutta termiä käytetään myös kielteisessä merkityksessä. Paavali sanoo siis ihmisen pitävän totuudesta kiinni väärin. Bavinckin mukaan on kyse totuuden torjumisesta tai "alas painamisesta", kun sitä ei pitäisi torjua eikä painaa alas.
1. J.H.Bavinck: The Church Between the Temple and Mosque, s. 118-119.
1.1. PAKO "ANKARASTA" JUMALASTA. Uuden Testamentin näkemyksen mukaan sekä ateismi että ihmisen keksimä uskonto pohjautuvat todellista Jumalaa kohtaan tunnettuun vastenmielisyyteen. Ateismin analyysi roomalaiskirjeen pohjalta, valosta ja pimeästä, 1.
Freudin, Feuerbachin, Marxin ja Nietzschen näkemykset ovat tulleet kulttuurissamme niin tunnetuiksi, että teisti joutuu varsin usein tilanteeseen, jossa hänen uskolleen haetaan psykologisia perusteita. Onkohan ketään uskovaa, jota ei olisi koskaan syytetty siitä, että hän käyttää uskoa Jumalaan tukisauvana, jotta uskaltaisi kohdata uhkaavan maailman?
Tarkastelemalla psykologisten tarpeiden osuutta uskontoon saadaan arvokasta tietoa ihmisen käyttäytymisestä, mutta sillä tavoin ei ratkaista kysymystä Jumalan olemassaolosta. Totuuden määrittely ei voi onnistua analysoimalla sitä, mitä ihmiset tahtovat uskoa todeksi ja valheeksi.
Monien ihmisten epäusko perustuu Freudin, Marxin ja muiden psykologisiin argumentteihin. On yhtä paljon argumentteja, joiden perusteella myös epäuskon voidaan katsoa vastaavan ihmisen psyykkisiin tarpeisiin...
Teismin psykologia on yleisesti tunnettu, kun sitä vastoin ateismin psykologiasta vain harvat ovat tietoisia.
Yleensä ei tiedetä, että Uudesta testamentista löytyy vastaus kysymykseen: Jos on Jumala, niin miksi on ateismia? Vastaus liittyy, niinkuin on tapana sanoa, psykologian alaan. Uusi testamentti nimittäin toteaa, etteivät epäuskon syyt ole niinkään intellektuaalisia kuin moraalisia ja psyykkisiä. Ongelma ei aiheudu siitä, etteivät todisteet riitä osoittamaan ajatteleville olennoille todeksi Jumalan olemassaoloa, vaan siitä, että ajattelevilla olennoilla on luontainen vihamielisyys Jumalan olemusta kohtaan.
Lyhyesti sanottuna Jumalan ( ainakin kristittyjen Jumalan ) persoona on ihmisestä luotaantyöntävä, ei mikään toiveiden kohde eikä heijastuma.
Ihminen ei toivo kaikkivoivan, persoonallisen juutalais-kristillisen Jumalan olevan olemassa vaan toivoo, ettei Häntä olisi.
Ymmärtääksemme paremmin tämän luonnollista ihmistä koskevan väitteen meidän kannattaa tarkastella lähemmin Paavalin kirjettä roomalaisille. Sen ensimmäisessä luvussa Paavali kuvaa hienosti ihmisen suhtautumista tietoon Jumalasta.
"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisen jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa." (Roomalaiskirje 1:18).
Paavali aloittaa ilmoittamalla, että Jumalan viha ilmestyy taivaasta. Tämä herättää heti monissa lukijoissa negatiivisen tunnereaktion. Ajatus Jumalan vihasta ei saavuta myönteistä vastakaikua.
Paavali käyttää vihasta kreikan kielen sanaa 'orge'. Hän ei kerro mistään Jumalan persoonassa ilmenevästä epämääräisestä, häilyväisestä tai irrationaalisesta kiihkosta, sillä vaikka Jumala tosiaan on vihainen, Hänen vihansa nousee ihmisen pahuuden takia ja kohdistuu siihen. Paavali ei puhu mistään sokeasta jumalallisesta raivosta, josta viattomat ihmiset joutuvat kärsimään. Jumalan viha on suuntautunut ihmisen jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan.
Jumalattomuus on yleisluontoinen termi, jolla on useita täsmällisempiä merkityksiä. Kreikan 'asebeia' merkitsee ylipäätään epäpuhdasta ja epäuskonnollista käyttäytymistä. Jumalattomuuteen liittyy oppositioasenne Jumalan valtasuuruutta vastaan.
Vääryys - adikia - merkitsee hyökkäämistä Jumalan vanhurskautta vastaan. Monet raamatunselittäjät tulkitsevat tämän kohdan siten, että siinä viitataan kahdenlaiseen ihmisen käyttäytymistä kuvaavaan ominaisuuteen, nimittäin kunnioituksen puutteeseen ja moraalittomuuteen.
Paavali siirtyy pian yleisestä täsmälliseen ja yksilöi rikoksen, joka herättää Jumalan vihan. Tuo rikos on määritelty pahuudeksi, joka painaa totuuden alleen. Juuri totuuden tukahduttaminen on Paavalin psykologisen ateismiselityksen ydin. Hän käyttää ilmaisua 'en adikia katekhonton', josta on monia käännösversioita, "pitäen (totuutta) vääryyden vallassa", "alistavat (totuuden) vääryyden valtaan", "painavat (totuuden) alas", "tukahduttavat" ja "estävät" ( suomennoksissa käännetty vaihdellen "pitävät totuutta vääryyden vallassa" [Kirkkoraamattu,-38], "estävät totuutta tulemasta tunnetuksi" [Uusi testamentti nykysuomeksi] ja "työntävät luotaan" [Elävä uutinen] ).
J.H.Bavinck on ehdottanut vielä yhtä vaihtoehtoa päästäksemme asian ytimeen, sanaa 'repress', joka merkitsee "torjua".
"Minusta tässä tapauksessa se tulisi kääntää verbillä "torjua", valita tarkoituksella sana, jolla on spesifi merkitys psykologisessa kielessä...
Impulssit ja toiveet, jotka torjutaan, voivat olla hyvin arvokkaita. Kaikkea, mikä ei sovi elämän hyväksyttyihin kuvioihin, voidaan torjua. On tavallista, että niin käykin, ja seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Paavali käyttää sanaa tavalla, joka viittaa tähän viime aikoina huomattuun psykologiseen ilmiöön. Hän sanoo, että ihminen torjuu aina luontaisesti Jumalan totuuden, koska se on vastakohtainen hänen elämänmallinsa kanssa."(*1).
Verbin 'katekho' perusmerkitys on Raamatun kreikassa "pitää kiinni". Yleisimmin sitä käytetään myönteisessä merkityksessä kuten "pitää kiinni" hengellisistä arvoista, Jumalan Sanasta jne. Mutta termiä käytetään myös kielteisessä merkityksessä. Paavali sanoo siis ihmisen pitävän totuudesta kiinni väärin. Bavinckin mukaan on kyse totuuden torjumisesta tai "alas painamisesta", kun sitä ei pitäisi torjua eikä painaa alas.
1. J.H.Bavinck: The Church Between the Temple and Mosque, s. 118-119.
Vastaukset 17
Vanhimmat
siis mahdotonta ymmärtää sitä, että jos on päässyt selville maailmankaikkeuden luonteesta, mitä se on, miten se toimii ja miksi, niin silloin vain yksinkertaisesti siihen ei mahdu "Jumalaa/jumalia?
Voitaisiin tietysti tutkia psykologisesti, miksi se on sinulle mahdoton ymmärtää?
sinä olet siis "päässyt selville maailmankaikkeuden luonteesta, mitä se on, miten se toimii ja miksi". Aika uskonnollista puhetta, sanoisin.
Tulee mieleen tapaus kun kristitty ja ateisti kohtasivat kadulla, ja jälkimmäinen pilkkaamaan edellistä tämän 'epärationaalisesta' suhtautumisesta. Kristitty on vähän aikaa hiljaa ja vastaa sitten:
"No, sinä se tässä vasta uskovainen oletkin, kun uskot kaiken syntyneen itsestään, ilman Jumalaa. Minun uskoni ei moiseen riittäisi."
Nöyrä kaveri tämä :pp.
Ihan vaan itseään korottamatta toteaa että on päässyt perille ei ainoastaan maailmankaikkeudesta ja sen luonteesta, vaan myös kaikista maailmankaikkeuden syntyyn, olemassaoloon, luonteeseen ja toimintaan sisältyvistä ulottuvuuksista,
siitäkin mikä on näkymätöntä ja ei fyysisin aistein todettavissa,
ja että tämä asioiden perinpohjainen ymmärtäminen on niin kokonaisvaltaista ja ehdotonta että hän voi, ilman pienintäkään epäilyä tai itsekritiikkiä oman ymmärryksensä kaikkiriittävyyttä kohtaan, todeta ettei "Jumalaa/jumalia" ole,
ne kun eivät "mahdu" tähän maailmankaikkeuteen, ei sen ylä- eikä alapuolelle, ei näkyvään eikä näkymättömään.
Miksi Jumala ei "yksinkertaisesti mahdu" :pp:n käsitykseen maailmasta ja sen luonteesta? Siksi, koska hän uskoo ettei Jumalaa ole.
Vähän nöyryyttä, :pp, please.
Eihän se että Jumala ei mahdu sinun maailmankuvaan, ole ehdoton todistus siitä, ettei Jumalaa ole. Vai??
Helppo syyttää uskovia suvaitsemattomuudesta, kun itse uskoo ettei mitkään muut näkemykset kuin oma voi pitää paikkaansa. Niin niin. Sinulla on kyllä oikeus näkemykseesi "maailmankaikkeudesta", mutta pieni suvaitsevaisuus niitä kohtaan jotka uskoo toisin, voisi olla paikallaan? Onko minun uskoni Jeesukseen niin ärsyttävä/uhkaava asia, että se täytyy pyrkiä mitätöimään?
Jos sanot että uskoon kohdistuvassa kritiikissäsi on kyse vaan faktoihin perustuvasta ja viileän analyyttisestä tieteellisyydestä, niin mietipä uudelleen. Kyllä sinäkin loppujen lopuksi olet aika tunteellinen tyyppi. :)
>>Vähän nöyryyttä, :pp, please.
Eihän se että Jumala ei mahdu sinun maailmankuvaan, ole ehdoton todistus siitä, ettei Jumalaa ole. Vai?? >>No, sinä se tässä vasta uskovainen oletkin, kun uskot kaiken syntyneen itsestään, ilman Jumalaa. Minun uskoni ei moiseen riittäisi."> siitäkin mikä on näkymätöntä ja ei fyysisin aistein todettavissa,>Helppo syyttää uskovia suvaitsemattomuudesta, kun itse uskoo ettei mitkään muut näkemykset kuin oma voi pitää paikkaansa.
Minä voin ja pystyn selittämään sinun uskosi ja kokemuksesi aivotoiminnan järkevällä ja uskottavalla tavalla, pystytkö sinä selittämään maailmankaikkeuden todelliset tapahtumat uskollasi, järkevällä ja uskottavalla tavalla muullakin kuin, että se on "Jumalasi" teko ja tahto, tuskin?
Milloin uskontosi on kumonnut yhtäkään tieteen väittämää, havaintoa tai todistusta?
Toisin päin on montakin esimerkkiä.
..pienen pieni saunatonttu, savusaunan löylyyn ja äkkiä..
se varmaan siellä saatta istuskellakkin, mutta iso :pp. ei tänään pääse ja kylmäkin se on.
1.
juttelen ihmisen kanssa
ihminen on juonut kaksi viikkoa
sanon
ei tarvita paljon
että asiat menevät persiilleen
mutta niiden saattaminen takaisin
oikeille raiteille
ei ole yhtä helppoa
2.
maidonvalkoinen aine
puiden latvuksissa
putoaa alas
sumua järvellä
en ole koskaan ennenkään
näinä hämärinä aamuina
kohottanut katsettani järven pintaa
korkeammalle
näen vain sumun
arvaan loput
3.
oi Jumala
auta minua olemaan ihminen
Jumala
auta minua näkemään järven pintaa
korkeammalle
nähdäkseni sinut kaikessa tässä
eikä ajatusten ja järjen sumu
koskaan peittäisi sinun kasvojasi
tai ihmisen
siunatuilla rannoilla
:)
Miksi noissa tarinoissa aina ateisti on se joka pilkkaa.
Minulle on yx hailee mitä muut uskovat kunhan eivät loukkaa muiden oikeuksia. Mutta aikanaan kun ympärilläni eläville ihmisille selvisi että olen ateisti, jouduin kaikenlaisen kiusaamisen ja solvaamisen kohteeksi. Tuntui kuin kaikki olisivat tulleet hulluksi.Jos joku haluaa tietää miltä tuntuu olla syrjitty kannattaa julistautua ateistiksi ja erota kirkosta.
Sorry. Tarkoitukseni ei ollut heittää jotakin vitsiä, jutun pointti oli se, että kun usko ja "tieteellinen" lähestymistapa asetetaan vastakkain, niin on hyvä muistaa, että tieteellisiin havaintoihin perustuvien päätelmien omaksuminen vaatii myös "uskoa", varsinkin silloin jos tiedettä käytetään sellaisten todistelujen läpiviemiseen, jossa astutaan tieteen ulkopuolelle, esim. "näin siis tiede todistaa ettei Jumalaa ole".
Tästä asiasta mm. keskustelussa :pp:n kanssa Runotytön aloittamassa "Lohduttakaa", uskonto-palstalla.
Itse olen sitä mieltä että moni ns. ateisti käyttäytyy ateisminsa kanssa hyvinkin uskonnollisesti, jopa fanaattisesti ja "pakkokäännyttäen" ihmisiä jumalankielteiseen ajatusmalliinsa, mutta koko ajan vetoaa faktoihin ja väittää edustavansa vaan rationaalista ajattelua jne.
Voi siis olla hyvinkin älykäs tieteellisten asioiden ja filosofioiden käsittelyssä, ja kuitenkin älyllisesti epärehellinen silloin kun pitäisi tarkastella OMAA käyttäytymistä ja motiiveja.
Kyllä tosiasia on niin että uskovat on usein just niitä joita pilkataan. Tälläkin palstalla jotkut ei edes yritä keskustella, vaan ilmoittavat suoraan että pitävät uskovia liian tyhminä jotta heidän kanssa kannattaisi edes yrittää keskustelua.
Merkitseekö uskonnollisen maailmankuvan omaksuminen välttämättä tyhmyyttä? Minun mielestäni on tyhmää väittää niin.
Pitäisi siis hyväksyä että on ihmisiä jotka oman etsintänsä, järkeilynsä ja kokemustensa kautta on tulleet siihen vakaumukseen että Jumala on. Näiden ihmisten maailmankuvaan saattaa kuulua että ihminen on syntinen, että Jeesus on ainoa tie sovintoon Jumalan kanssa, että on olemassa taivas ja helvetti jne. Silti heidän kanssa voi keskustella.
Samaa odotan uskovilta. Ateistilla on täysi oikeus näkemykseensä. Moni uskova on itse aiemmin ollut ateisti. Minä kuljin oman polkuni ateismin, agnotismin ja 'panteismin' kautta henkilökohtaiseen kristilliseen vakaumukseen.
Kristilliseen elämänkäsitykseeni kuuluu nimenomaan että Jumala antaa ihmiselle vapauden valita, eikä meidän kristittyjen tehtävä ole saarnata suu vaahdossa ateistille tai jollekin muulle, että hän on valinnut väärin ja menossa helvettiin.
Jos tehtävämme on pitää esillä evankeliumia ja sen sanomaa, johon sitten kuuluu siitä iankaikkisuudesta ja (mahdollisesta) helvetistä muistuttaminen myöskin, niin jokaisen ihmisen omaan harkintaan on jätettävä kuinka hän sanomaan suhtautuu ja kunnioitamme (ainakin meidän tulisi kunnioittaa) hänen ratkaisujaan.
Vaikka itse olen kristitty, niin kyllä minä olen sitä mieltä että meidän uskovien keskellä on joskus tosi ala-arvoista suhtautumista niihin jotka ei usko, ja asian tekee vielä paljon ala-arvoisemmaksi että uskoo Jumalaan joka sentään on rakkaus ja armollisuus.
Ehkä ajattelen jotenkin niin, että Jumala ymmärtää syntistä hänen synneissään ja kutsuu oikealla ajalla armossaan ja rakkaudessaan, se on Jumalan työ; toivon etten nyt inhimillistä Jumalaa liikaa, mutta jotta asia tulisi ymmärrettäväksi sanon näin: vaikeampi Jumalan lienee ymmärtää uskovia, jotka Hänen rakkautensa tuntemiseen päästyään kuitenkin vielä voi osoitella toisia sormella, panetella, juoruilla jne.
Evankeliumi on jotain mikä pitää ennen kaikkea elää todeksi. Jos se ei ole elämän tasolla toimivaa, jotain jossa Jeesus todella vaikuttaa ihmiseen ja hänen suhtautumistapaansa lähimmäisiin, niin on ihan täysi syy kyseenalaista koko evankeliumi.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämäsi polulla.
>>Sorry. Tarkoitukseni ei ollut heittää jotakin vitsiä, jutun pointti oli se, että kun usko ja "tieteellinen" lähestymistapa asetetaan vastakkain, niin on hyvä muistaa, että tieteellisiin havaintoihin perustuvien päätelmien omaksuminen vaatii myös "uskoa", varsinkin silloin jos tiedettä käytetään sellaisten todistelujen läpiviemiseen, jossa astutaan tieteen ulkopuolelle, esim. "näin siis tiede todistaa ettei Jumalaa ole".
Tästä asiasta mm. keskustelussa :pp:n kanssa Runotytön aloittamassa "Lohduttakaa", uskonto-palstalla.
Joo, olet aivan oikeassa. Mutta esimerkiksi "tieteellinen elämänkatsomus" ei ole välttämätöntä ateismin kannalta.Oikeastaan ateismi tarkoittaa ettei ao.hlö usko jumalaan.Eikä todellinen tieteellisyys edellytä uskoa (jos se edellyttäisi ei se olisi tieteellistä).
Enkä asettaisi uskontoa ja tiedettä mitenkään toisiaan vastaan, vähän kuin väittäisi ettei voi syödä näkkileipää jos tykkää kebabista (vähä huono vertaus...).
Ateismi ei ole varsinaisesti mikään oppi eikä ideologia joten jos joku ateisti liittää muita kannattamiaan tai omaksumiaan asioita ateismiin kuuluviksi hän tekee jonkinlaisen loogisen virheen.
Esim.sillä perusteella että hlö on ateisti kukaan ei voi sanoa mitään hänen poliittisesta vakaumuksestaan.
Olen joskus joutunut kokemaan aika kovia ateismini takia, joskus jopa suoranaista vainoa. Pahinta se oli sukulaisilta, joista jotkut eivät voineet mitenkään ymmärtää näkemyksiäni.
Minulla on monia uskovaisia ystäviä, kuten myös muslimeja, ateisteja ja buddhalaisia ja hyvin me voidaan keskustella ja muutakin tehdä.Että kyse on aina kunkin yksilön suvaitsevaisuudesta miten muihin suhtautuu ja ääri-ihmisten vähemmistö on aina se äänekkäin.
Hyvät jatkot vaan...
Enpä tiedä kumpi on tavallisempaa, sekö että ateisti itse kytkee muitakin oppeja vakaumukseensa, vaiko se että uskikset tekevät sen hänen puolestaan.
Olen joskus saanut kuulla kunniani 'oikeaoppisilta' ateisteilta kun olen kertonut että olen ns. tapakristitty, ev.lut. kirkon jäsen koko pitkän ikäni. En kuitenkaan kutsuisi kommentteja 'vainoksi', ajatelkoon kuka mitä lystää minun puolestani.
Yhtä vaikeaa tuntuu olevan uskiksille hyväksyä että en filosofioista mitään ymmärrä ja kutsun itseäni ateistiksi vain ja ainoastaan siitä syystä että en usko, enkä ole koskaan uskonutkaan mihinkään jumalaan.
Tästäkin Unboiled../Murtsi-67 ketjusta on syntymässä kokonainen väitöskirja jostain kummallisesta 'ateismin psykologiasta'.
Pelkässä ateismissa ei ole mitään analysoimista, joka muuta luulee yrittää joko provoilla tai järjestellä liian täysiä ja siitä syystä sekaisin olevia hyllyjä omassa päänupissaan.
kuvittele tieteen yrittävän viedä sellaisia todisteluja läpi vaan että usein ne jotka, syystä tai toisesta, eivät usko Jumalaan, käyttävät tiedettä viedäkseen läpi asioita joihin tiede ei välttämättä edes ota kantaa.
Sanoin:
"Näin on varsinkin silloin jos tiedettä KÄYTETÄÄN sellaisten todistelujen läpiviemiseen, jossa astutaan tieteen ulkopuolelle."
En laita tieteen syyksi sellaista missä on kysymys niiden ihmisten uskonnollisesta asennoitumisesta jotka sitten käyttää tiedettä asennoitumisensa tueksi ja sekottaa tieteen ja oman vakaumuksensa kuin ne olisi yksi ja sama.
Eikös "Jumala on mielikuvitusta" ole uskonnollinen asenne myös? Ainakin se on asennoitumista uskonnollisiin kysymyksiin.
Uskonnollisesta asenteesta on kyse varsinkin jos tiedettä käytetään tuon asenteen perusteluksi.
Ei-uskova henkilö joka vetoaa pelkkään tieteellisyyteen ja "faktoihin" pyrkiessään kumoamaan uskovien näkemyksiä ei välttämättä ole mutta usein käytännössä näyttää olevan varsin uskonnollinen, ainakin hänellä on palava tarve saarnata omaa oppiaan. Joskus varsin alatyylisesti ja jopa henkilökohtaisuuksiin menevin loukkauksin, mutta uskonnollisessa kiihkoilussaan hän ei tätä tunnusta vaan kivenkovaan väittää edustavansa vaan tiedettä ja logiikkaa.
III EPÄUSKON PSYKOLOGIA
1.1. PAKO "ANKARASTA" JUMALASTA. Uuden Testamentin näkemyksen mukaan sekä ateismi että ihmisen keksimä uskonto pohjautuvat todellista Jumalaa kohtaan tunnettuun vastenmielisyyteen. Ateismin analyysi roomalaiskirjeen pohjalta, valosta ja pimeästä, 2.
" - - Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut." (Roomalaiskirje 1:19).
Tässä apostoli vakuuttaa, että tieto Jumalasta ei ole hämärän peitossa, ei pelkästään eliittisen älymystön tai salaisiin arvoituksiin vihkiytyneen löydettävissä. Se, mikä voidaan tietää, on "selvää". Sitä tarkoittaa kreikan sana 'faneron'.
Tieto ei ole salattu eikä kätketty vaan ilmeinen. Se on selvänä ja kirkkaana jokaisen nähtävissä. Paavali jatkaa sanomalla, että tieto on selvä, koska Jumala näyttää sen ihmisille. Tässä tapauksessa ei siis ole opettajan vika, jos oppilas ei opi. Tieto on helposti saatavilla, ja Jumala itse tekee sen vielä hyvin ymmärrettäväksi.
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissaan tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa." ( 1:20 ).
Kirkon historiassa on riidelty paljon tämän jakeen täsmällisestä merkityksestä. Erimielisyys koskee sitä, onko Jumalan ilmoitus välillinen vai välitön. Toisin sanoen onko ilmoitus päätelty kokoamalla luonnosta todisteita Jumalasta, vai onko ilmoitus jonkinlainen intuitiivinen, välittömästi ihmisen tajuntaan annettu tieto?
Kysymyksen herättää kreikankielisen tekstin tietty kaksiselitteisyys. Mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan "maailman luomisesta"? Onko sijamuodon (kreikassa prepositio 'apo') tehtävä viitata ajankohtaan vai tiedon saamisen lähteeseen? Useimmat tutkijat pitävät jälkimmäistä vaihtoehtoa todennäköisempänä ja kääntävät kreikasta: maailman luomisesta "asti". Meidän kysymyksemme tarkasteluun kumpi tahansa käännös antaa valaistusta.
Olkoonpa ilmoituksen muoto käytännössä kumpi tahansa, niin tosiasiaksi jää, että Jumalan näkymätön olemus, niin kuin myös Hänen voimansa ja jumalallisuutensa, on selvästi havaittavissa kaikessa luodussa.
Murray sanoo:
"Ja "nähtävinä"-sanonnan merkitystä täsmentää selittävä sivulause "kun niitä hänen teoissansa tarkataan" - eli nähdään ja käsitetään järjen avulla. Paino on pantu ymmärrykselle, joka välittyy meille hänen luomakunnastaan ja antaa meidän havaita näkymättömiä asioita - ne ovat meille selvästi "nähtävinä"." (*1).
*1. John Murray: The Epistle to the Romans, The International Commentary on the New Testament, 1. osa, 1959, s. 38-39.
III. EPÄUSKON PSYKOLOGIA
1.1. PAKO "ANKARASTA" JUMALASTA. Uuden Testamentin näkemyksen mukaan sekä ateismi että ihmisen keksimä uskonto pohjautuvat todellista Jumalaa kohtaan tunnettuun vastenmielisyyteen. Ateismin analyysi roomalaiskirjeen pohjalta, valosta ja pimeästä, 3.
Tieto on selvästi nähtävänä, se näkyy kaikessa luodussa, siis luonnossa. Siitä seuraa vääjäämättä, ettei ihminen voi "puolustaa" itseään mitenkään. Tähän perustuu ihmisen universaali syyllisyys. Kukaan ei voi väittää olevansa tietämätön Jumalasta. Kukaan ei voi puolustaa epäuskoaan todisteiden riittämättömyydellä.
Se, ettei ihmistä voida taivuttaa todisteluilla, merkitsee enemmänkin ihmisen kuin todisteiden riittämättömyyttä. Riittämättömyys ei ole ihmisen synnynnäinen heikkous, eikä se niin ollen ole veruke hänen epäuskolleen. Hänen kyvyttömyytensä nähdä Jumalan yleistä ja universaalia ilmoitusta ei johdu siitä, että ihmiseltä puuttuisivat silmät tai korvat tai aivot, joilla ajatella. Ongelma ei ole tietämättömyys eikä luontaisen tiedonomaksumiskyvyn puute vaan moraalinen vajavuus. Siksi on syytettävä ihmistä itseään, kun hän kieltäytyy vastaanottamasta Jumalan selkeitä todisteita.
Useinkaan ei kyllin selkeästi eroteta toisistaan objektiivista tietoa ja sen subjektiivista omaksumista.
Toisin sanoen tieto Jumalasta kaiken luojana ei ole niinkään älyllinen kuin moraalinen kysymys.
Älyllinen ongelma siitä tulee, kun ihmisen penseys ja valoa kohtaan tuntema henkinen ennakkoluulo pimittävät ajattelun.
Jeesus sanoi: "...valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat" (Joh.3:19). Paavali toisti sen Roomalaiskirjeessä:
" - - koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." (Room.1:21).
Paavali väittää, että ilmoitus on annettu ja pantu saataville, ja vielä lisäksi, että ilmoitus tunkeutuu ihmisen tajuntaan.
On syytä korostaa vieläkin, että syytös ei kohdistu ihmisiin, jotka muka ovat syystä tai toisesta tietämättömiä. Ei ole mitään perusteltua aihetta vedota tietämättömyyteen Jumalasta. Jos maailmanlaajuista yleistä ilmoitusta ei olisi annettu, Jumalaa vastaan voitaisiin tehdä sellainen valitus, että Hänen vihansa kohdistuu paitsi piittaamattomiin ihmisiin myös heihin, joilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tietää Hänestä mitään. Nämä ihmiset joutuisivat kohtuuttomasti vastuuseen tietämättömyydestään. Mutta koska ilmoitus on annettu, voittamattomaan tietämättömyyteen on turha vedota.
Onko ateistilla oikeus vedota siihen, että vaikka ilmoitus on pantu selkeästi, asiallisesti ja rehellisesti näkyville, hän ei "nähnyt" sitä, koska hän peloissaan tai ylpeydessään tai jonkin vastenmielisyyden vuoksi kieltäytyi aukaisemasta silmiään?
III. EPÄUSKON PSYKOLOGIA
1.2. PAKO "ANKARASTA" JUMALASTA. Uuden Testamentin näkemyksen mukaan sekä ateismi että ihmisen keksimä uskonto pohjautuvat todellista Jumalaa kohtaan tunnettuun vastenmielisyyteen. Ateismin analyysi roomalaiskirjeen pohjalta, valosta ja pimeästä: Jumalan tunteminen ja siitä kieltäytyminen.
Uudessa testamentissa puhutaan Jumalan "tuntemisesta" (gnosis) selvästikin kahdella tasolla. Sana on monisisältöinen, runsasvivahteinen. Ihminen voi "tuntea" Jumalan teoriassa tai henkilökohtaisesti, läheisessä suhteessa Hänen lapsenaan.
Ratkaiseva ero on myös Jumalan tuntemisen ja Jumalan tunnustamisen välillä, ja juuri siitä Paavalikin tässä puhuu.(*1). Ihmiset tuomitaan siitä, että he eivät tunnusta sitä, minkä he tietävät todeksi.
Seurauksena Jumalan kieltämisestä on tyhjä päättely. Päättely on tietenkin tyhjää, koska se lähtee alun perin liikkeelle virheellisestä oletuksesta ja vie lopulta samaan tulokseen, joka oli jo ennakolta valmiina. Lopputuloksena ei ole valkeus vaan pimeys, joka tunkeutuu syvälle ihmisen sydämen sisimpään. Prosessi johtaa pimeyteen, koska se alun pitäenkin kaihtaa valoa. Jos järki olisi heti tunnustanut valon ilmeisen läsnäolon, kohtalokas päättelyprosessi ei olisi edes alkanut.
Etevä ja älykäs päättely saattaa tuottaa kauhistuttavia tuloksia perustuessaan väärään lähtökohtaan.
Jos tutkija kieltäytyy tunnustamasta todeksi tietämiään faktoja, hänen voi tuskin olettaa tekevän oikeita johtopäätöksiä. Yksikään päättelyprosessi, joka lähtee liikkeelle tunnetun kieltämisestä ja etenee ennakkokäsitysten mukaan, ei anna mitään valaistusta asiaan, vaikka argumentointi sinänsä etenisi kuinka loistavasti ja vakuuttavasti tahansa.
Nyt on huomattava, ettei Paavali suinkaan kiistä luonnollisen ihmisen kykyä päätellä oikein. Vika ei ole itsessään ajattelukapasiteetissa vaan ajatusprosessissa.
Intellektuaalinen ongelma johtuu moraalisesta ongelmasta eikä päinvastoin.
"Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi." (Room.1:22,23).
Tämä Paavalin syyte voidaan helposti käsittää väärin, hyökkäykseksi luonnollisen ihmisen järkeä vastaan. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, ettei tekstin kohdassa arvostella ihmisen älyllisiä kykyjä vaan moraalia.
Ihmisen typeryys paljastuu siitä, että hän vaihtaa Jumalan kirkkauden jumalankuviin. Nimenomaan 'vaihtaa'. Tässä tekstinkohdassa sana "muuttaneet" antaa ehkä liian laimean ja epämääräisen kuvan, koska kyseessä on vaihtaminen, jonkin muuntaminen tai väärentäminen korvaamalla se jollain toisella. Aidon sijasta valitaan väärennös. Muutos johtaa palvelemaan epäjumalia. Tässä tapauksessa totuuden väärentäminen ei johda jyrkkään ateismiin vaan eräänlaiseen uskontoon. Tuo uskonto ei kuitenkaan vapauta ihmistä eikä lauhduta Jumalan vihaa, vaan sitä vastoin lisää rikosten törkeyttä.
Paavalin mukaan uskonto ei ole Jumalan kiihkeän tavoittelun tulosta vaan seuraus kiihkeästä paosta Jumalan luota.
"Sentähden Jumala on heidät, heidän sydäntensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen." (1:24,25).
Jumalan suhtautuminen epäjumalanpalvelukseen käy ilmi siinä, että Hän tavallaan jättää ihmiset heitteille. Jumala antaa heidän toteuttaa himojaan ja saastaisia halujaan. Heidän riettautensa huipentuu lopulta itsensä häpäisemiseen. Jumalan kunnian kieltäminen johtaa viimein ihmisen häpeään. Karl Barth huomauttaa: "Kun Jumalalta riistetään kunnia, se riistetään myös ihmisiltä. Sielultaan häpäistyinä he häpäisevät myös ruumiinsa, sillä ne kuuluvat yhteen."(*2).
Luther sanoo tästä: "Sen tähden myös syyllisyys on suurempi, sillä epäjumalanpalveluksen ja epäaidon jumalantuntemisen harha on nyt sinetöitynä ei vain ajatuksiinne vaan myös tekoihinne ja toimiinne, niin että siitä on tullut myös kompastuskivi, joka johdattaa toisiakin kiusaukseen. Kun he kunnioituksen puutteesta Jumalan pyhää nimeä kohtaan häpäisevät Hänet ajatuksissaan käsittämällä Hänet sellaiseksi, ettei se läheskään vastaa Hänen arvoaan, on vain kohtuullista, että he putoavat päälleen, kun he ajattelevat ja sen seurauksena käyttäytyvät tavalla, joka ei ole heidän ihmisyytensä arvoista."(*3).
Paavali viittaa edelleen "vaihdokseen". Jumalan totuus korvataan valheella. Juuri tästä epäjumalanpalveluksessa on kyse: luodun palvomisesta Luojan asemasta.
"Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen, samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti." (1:26,27).
Vieläkin Paavali puhuu siitä, miten Jumala "hylkää" ihmiset. Jumala antaa heidän noudattaa omia viettejään. Heidän häpeällinen rappionsa ei mitenkään rajoitu homoseksuaalisuuden harjoittamiseen, mutta ilmenee siinä erityisen selvästi. Ei ole outoa, että Paavali pitää juuri homoseksuaalisuutta vakavan rappioitumisen merkkinä, kun katsotaan asiaa Vanhan testamentin valossa. Mooseksen lain vallitessa homoseksuaalisuus nähtiin Jumalalle inhottavana asiana, ja se oli kuolemalla rangaistava rikos.
"Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia." (1:28).
Jumala ei hylännyt ihmisiä harkitsematta alhaisen mielen valtaan ja tekemään sopimattomia tekoja. Tällaiselle rangaistukselle on syynsä. Se on aivan selvä: "heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta". Ihminen arveli, ettei hänen tarvinnut piitata Jumalasta.
"He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niin tekevät." (1:29-32).
Alun perin Jumalan kieltämisestä seuranneiden rikosten luettelo on hirveä. Tämä lista, jossa luetellaan, miten monin tavoin ihminen on rikkonut Jumalan lakia vastaan, osoittaa, etteivät ihmisten psyykkiset ennakkoluulot Jumalaa kohtaan ole mikään vähäinen ongelma. Vihamielisyys on todella syvä, eikä se kieli mistään pikku oikuttelusta, vaan ihmisen sydämen sisimmässä roihuaa todellinen viha.
Luonnossa ilmenevään tietoon Jumalasta liittyy toinenkin piirre. Sen lisäksi, että tiedetään Jumalan olevan olemassa, tiedetään sekin, miten Hän suhtautuu vääryyteen.
Pakana harjoittaa sumeilematta sellaista, jonka tietää vääräksi, hyväksyy tilanteen ja yllyttää toisia mukaan hulluuteensa.
Ihmisen pyrkimykset kertovat eräänlaisesta joukkohulluudesta. Ei sellaisesta hulluudesta, että käyttäytyminen olisi huomattavan epänormaalia tai poikkeavaa, vaan jonkinlaisesta "normaalista" hulluudesta, joka vääjäämättä seuraa järjetöntä prosessia.
Paavalin luettelemat väärät teot eivät ole mitään erityisten ääriryhmien aikaansaannoksia, eivätkä ne ole tyypillisiä vain kaikkein turmeltuneimmille tai alkukantaisimmille yhteisöille.
Ei, esille tuodut paheet ovat "normaaleja" ja kaikille ihmisille "ominaisia". Ne ovat normaalia irrationaalisuutta hyvin sivistyneissä yhteiskunnissa.
Miksi järjellinen ihminen käyttäytyy niin järjettömästi? Riittääkö selitykseksi alitajuinen seksuaalivietti? Antaako Nietzschen "vallantahto"-selitys vastauksen? Mistä sellainen "vallantahto" on peräisin?
*1. Rudolf Bultmann kirjoittaa: "Näin Jumalan tuntemisen käsitteessä tieto nousee tunnustamisen rinnalle ja joskus sen edellekin. Nämä kaksi elementtiä yhdistyvät selkeästi Roomalaiskirjeen 1:18-23:ssa (erityisesti 21:ssa)."
*2. Karl Barth: The Epistle to the Romans.
*3. Luther: Lectures on Romans.
--------------------------------------.