Julkisuudessa on muisteltu kahden suurvallan etupiirisopimusta, joka jätti Suomen Neuvostoliitolle 70vuotta sitten. Sitä seurasi kaksi sotaa. Minulle on tullu Opin ja liittojen kirjaa lukiessa seuraavat kohdat mieleen:
3 "Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne tällä hetkellä Jumalanne suunitelmaa niistä asioista, jotka tulevat tämän jälkee, ettekä kirkautta, joka seuraa paljon ahdinkoa.
4 Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siuinaukset. Sen tähden päivä tulee, jolloin teidät kruunataan paljolla kirkaudella;hetki ei ole vielä, mutta se on käsillä.
5 Muistkaa tämä, minkä minä sanon teille etukäteen, jotta panisitte sen sydämeen ja ottaisitte vastaan sen, mikä on tuleva. (OL 58:3-5)
ToinenSuomeen kansaan soveltuva kohta kuuluu näin:
5 Jos sinä joudut kokemaan ahdinkoa; jos olet vaaroissa valheveljien parissa; jos olet vaaroissa rosvojen keskellä; jos olet vaaroissa maalla tai merellä;
7 ja jos sinut heitetään kuoppaan tai murhaajien käsiin ja kuolemantuomio langetetaan päällesi; jos sinut heitetään syvyyteen; jos hyökyvät aallot vehkeilevät sinua vastaan; jos ankarista tuulista tulee tulee vihollisesi; jos taivaat kasaavat synkeytensä ja kaikki luonnonvoimat yhdistyvät tukkiakseen tien; ja ennen kaikkea, jos itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi."(OL 122:5-7)
Mielestäni nämä kohdat soveltuvat hyvin Suomen kansaan. Taistelu yksin ylivoimaista vihollista vastaan v.1939-40 yhdisti suomalaiset ja antoi kokemusta yksimielisyyden tarpeellisuudesta. Se on vaikutanut myöhemmin suomalaisessa yhteiskunnassa.
Myös jatkosota kasvatti Suomen kansaa olemaan yhtä ja tukemaan kansankunnan johdossa olevia.
Asian ydin on, että kaikki koetelemukset, jotka Jumala sallii tulla jonkin kansan tai yksilön kohdalle, on sille hyväksi. Toinen on, että Jumala ei salli minkään ahdingon tulla suuremmaksi, kuin mitä kyseinen kansa tai yksilö ei kestäisi. Tässä omat ajatukseni.
3 "Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne tällä hetkellä Jumalanne suunitelmaa niistä asioista, jotka tulevat tämän jälkee, ettekä kirkautta, joka seuraa paljon ahdinkoa.
4 Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siuinaukset. Sen tähden päivä tulee, jolloin teidät kruunataan paljolla kirkaudella;hetki ei ole vielä, mutta se on käsillä.
5 Muistkaa tämä, minkä minä sanon teille etukäteen, jotta panisitte sen sydämeen ja ottaisitte vastaan sen, mikä on tuleva. (OL 58:3-5)
ToinenSuomeen kansaan soveltuva kohta kuuluu näin:
5 Jos sinä joudut kokemaan ahdinkoa; jos olet vaaroissa valheveljien parissa; jos olet vaaroissa rosvojen keskellä; jos olet vaaroissa maalla tai merellä;
7 ja jos sinut heitetään kuoppaan tai murhaajien käsiin ja kuolemantuomio langetetaan päällesi; jos sinut heitetään syvyyteen; jos hyökyvät aallot vehkeilevät sinua vastaan; jos ankarista tuulista tulee tulee vihollisesi; jos taivaat kasaavat synkeytensä ja kaikki luonnonvoimat yhdistyvät tukkiakseen tien; ja ennen kaikkea, jos itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi."(OL 122:5-7)
Mielestäni nämä kohdat soveltuvat hyvin Suomen kansaan. Taistelu yksin ylivoimaista vihollista vastaan v.1939-40 yhdisti suomalaiset ja antoi kokemusta yksimielisyyden tarpeellisuudesta. Se on vaikutanut myöhemmin suomalaisessa yhteiskunnassa.
Myös jatkosota kasvatti Suomen kansaa olemaan yhtä ja tukemaan kansankunnan johdossa olevia.
Asian ydin on, että kaikki koetelemukset, jotka Jumala sallii tulla jonkin kansan tai yksilön kohdalle, on sille hyväksi. Toinen on, että Jumala ei salli minkään ahdingon tulla suuremmaksi, kuin mitä kyseinen kansa tai yksilö ei kestäisi. Tässä omat ajatukseni.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Onko näin myös Afganistanissa, Irakissa, Somaliassa, Darfurissa, Gazassa jne? Mitähän hyvää sodista ja kovista ahdistuksista on mm. näille kansoille, niiden naisille, lapsille ja vanhuksille? Kirjoituksesi teennäinen ja tekopyhä loppu tuskin heitä lämmittäisi. Ajattele ihan oikeasti ja vilpittömästi.
sortumatta jonkin asteiseen rasismiin, että suomalaiset ovat "toista maata" kun mainitsemasi maat ja niiden kansalaiset. Me olemme selvinneet vaikeuksista, valitettavasti kaikki eivät.
Uhrien syyllistäminen se tästä vielä puuttuisikin!
syylistää, uhreja kaikkein vähiten. Tosiasia vain on että vaikeista ajoista on Suomi selvinnyt kunnialla, toki samaa toivoisi kaikille muillekin.
Mietipä vähän mitä kirjoitelet. Luetelemissasi maissa (Afganistanissa, Irakissa, Darfurissa, Gazassa jne) ihmiset uskovat Jumalaan ja ajatelevat, että kaikki tapahtuu Jumalan tahdosta. Joten en usko, että siellä kukaan loukaantuisi kirjoituksestani. Voi olla jopa päin vastoin: Ihmiset saataisivat jopa ilahtua kuulessaan, että vaikeuksilla on joku tarkoitus.
En tiedä, miten noiden ihmisten kärsimykset koituvat niiden hyväksi, mutta uskon että kaikella on tarkoituksensa ja että Jumala kääntää kaikki ahdistukset lopulta hyväksi.
Tietenkin ihmisillä on tahdonvapaus myös kärsimysten aikana ja voivat valita miten suhtautua sen seurauksena Jumalaan. Mutta yleensä ihminen turvautuu hädän hetkellä sen apuun, jota ei muuten muista joka päiväisessä elämässä.
Minulle tulee mieleen tässä yhteydessä taanoinen Tapaninpäivän tsunaami, joka kosketti ihmisiä ympäri maailmaa tavalla tai toisella.
Silloin kirjoiteltiin siitä, että tapaus koeteli enemmän länsimäiten kristittyjen uskoa kuin muuta uskontoa harjoittavia. Indonesiassa tai muissa Tyynen valtameren maissa ei esitetty sellaisia kysymyksiä, kuten:"Miten Jumala saatoi antaa tämän tapahtua?" tai muuta vastaavaa. Jotenkin meillä länsimaissa on omaksuttu kielteinen asenne Jumalan kaikkivaltaisuuteen ja sallimukseen. Ei muisteta, että Jumalalla on kaikki valta ja oikeus päätää ihmisen elämän pituudesta ja lähtöhetkestä.
Ehkä on toisaalta niin, että hyvinvoinnin keskellä on mahdollista kehitää kaikenlaisia ajatuksi, johon voi kuulua ajatus, että "Jumala ei välitä ihmiskunnsta." tai:Jumalaa ei ole, koska on niin paljon kärsimystä." Mutta sitten kun hätä tulee omalle kohdalle, niin silloin ehkä nöyrytään Jumalan edessä ja ollaan valmiita rukoilemaan apua.
Muuten edellä lainaamani kohta (OL122:5,7) sisälsi ilmoituksen vastauksena Joseph Smithin esitämään rukouksen:
Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kätkee piilopaikkasi?
2 Kuinka kauan kätesi viipyy ja silmäsi, niin, puhdas silmäsi katsoo iankaikkisista taivaista kansasi ja palvelijoidesi kohtaamaa vääryyttä ja heidän huutonsa tunkeutuvat sinun korvaasi?3 Niin, oi Herra, kuinka kauan heidän on kärsittävä tätä vääryyttä ja laitonta sortoa, ennen kuin sydämesi pehmenee heitä kohtaan ja sisimpäsi liikuttuu säälistä heitä kohtaan?(OL121:1-3)
Tämä rukous ja vastaus siihen tapahtui vankilassa, jossa porofeetta oli syytömänä ja oli mormonit karkoitettu kodeistaan Missourista ja Nauvoosta.
Jo saman luvun alussa tuli seuraava vastaus:
7 Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
8 ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi. (OL 121:7-8)
Koska rukous esitettiin ja vastaus siihen saatiin kärsimysten keskellä, niin tuo ilmoitus pätee samoissa olosuhteissa eläville rohkaisuksi. Samaa voidaan soveltaa myös kansojen historiaan.
ja silvotaan jäseniä, siitä pitää selvitä kunnialla. Jos ei, silloin on toisen luokan kansalainen...
ole joka kolkassa ja voipa olla niitäkin, jotka noissa oloissa ovat lakkaneet uskomasta niin v...ttumaiseen Jumalaan, joka tuolla tavalla ihmisiä "kasvattaa".
Ei tajua ei... Alkuperäisessä aloituksessa puhuttiin Suomen koettelemuksista, ei muusta. Oikein kun etsii aina joku on kärsinyt enemmän, joku on suurempi, rikkaampi, tai jotain muuta..so..
koko maailman puolesta kärsijää, unohtuiko aamulla muroista sokeri, kun noin raivottaa? T: Ei uskova..
jos kärsit koko maailman puolesta?
Pelko yhdistää aina. Yhteiseksi koettu vihollinen synnyttää asetelman me vastaan he, mutta tuota ei kuitenkaan pidä yhdistää yksimielisyyteen. Ja tuo kansakunnan johdon tukeminen, sen yksi kuvaava näyte löytyy vuodelta 1973. Demokraattinen valtio hylkää demokratian, koska Kekkonen tahtoi jatkon ilman vaaleja.
"Toinen on, että Jumala ei salli minkään ahdingon tulla suuremmaksi, kuin mitä kyseinen kansa tai yksilö ei kestäisi."
Yksilötasolla väittämä ei pidä paikkansa. Aina kun yksilö näkee itsemurhan ainoana vaihtoehtona ahdinkoonsa, se on ollut liian suuri. Kansan kohdalla väittämää on vaikea todentaa. Mistä tietää kansan ahdingon nousseen sen sietokyvyn ylitse?
En pidä sotaa itsessään kauniina. Halusin vain tuoda erityisesti Suomen kohdalla mahdolliset syyt, joiden vuoksi Kaitselmus salli maan joutua sotaan.
Tuskin ne, jotka pitävät v.1809 Porvoon valtiopäiviä merkittävänä askeleena kohti itsenäisyyttä Suomen historiassa, pitävät Suomen sotaa "kauniina". Se, että pitää jotakin sodan seurausta kenties hyvänä asiana, ei merkitse itse sodan hyväksymistä. Esimerkiksi intialaiset pitävät brittilaista siirtomaakauta merkittävänä ajanjaksona, koska Intia sai silloin nykyisen maantieteellisen käsiteen ja kansallisuuden.
Talvisodan ja jatkosodan merkitys on seuraavat:
1.Eduskunta unohdi puolueriidat ja kansanedustajat työksentelivät yhdessä yhteisen hyvän saavutamiseksi. Kansanedustajat eivät istuneet omana puolueryhmänä.
2.Suojeluskunnsat ja SDP tekivät sopimuksen, jonka mukaan sosialidemokraatti sai liityä suojeluskuntaan. Se merkitsi v.1918 sisällissodan haavojen umpeutumista.
3.Talvisodan jälkeen ei ole pidetty valtakunnallista Helsingin valtauksen vuosipäivää, joka oli 16.toukokuuta. Marsalkka ei halunut juhlia "sisäistä voitoa".
4.Työnatntajien keskusliitto ja SAK solmivat ns. tammikuun kihluksena tunnetun sopimuksen. Sen jälkeen työmarkkinajärjestöt ovat toimineet neuvotelevina osapuolina palkka ym. asioissa.
4.V.1941 kolme suurta, SDP, Maalaisliitto ja Kokoomus olivat samassa hallituskoalitiossa. Samaa periaatetta on seurattu hallitusta muodostaessa sodan jälkeisinä vuosina, niin että ideologiset rajat ylitettiin.
5.Mikään kansakunta ei voita mitään sotaa, ellei se ole yksimielinen. Samoin armeija ei mensty, jos ei noudata annetuja käskyjä. Siinä johtajien tukemisen merkitys korostuu.
Mainitakoon vielä, että tapamaani sodan kokeneet henkilöt pitivät sitä hyvänä muistona, että sotavuosina ei ollut puolueriitoja, vaan jokainen puhalsi yhteen hiileen.
Mainitset v.1973 poikeuslain, jolla yhden presidentin toimikauta jatketiin, huonona esimerkkinä johtajien tukemisena. On kuitenkin muistettava pari asiaa:
1.Kekkosen jälkeen presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen, niin että valttiolliset suhteet eivät tule riipuvaisiksi yhdestä henkilöstä.
2. Myös valtaoikeudet on rajoitettu, jotta ulkopuolinen painostus ei olisi enää mahdollinen. Tai ainakaan se ei kävisi kovin helposti.
3.Poileuslaki oli silloin voimassa olevan perustuslain mukainen.
Laki presidentin valinnasta poikeusmenetelyllä oli väljä. Se antoi eduskunnalle vapauden päätää, milloin oli syytä säätää poikeuslaki ja sen lisäksi valita eri vaihtoehtojen välillä, kuten: valitseeko presidentin edellisen presidenttivallien valitsija miehet(v.1940), vai säätääkö eduskunta sitä varten popikeuslain, kuten v.1944 tai 1973. Kyseinen poikeuslaki ei oltu kytketty suoraan säädetyyn sotatilaan, joten sen oli mahdollista säätää myös rauhan aikana.
En tiedä nykyistä tilaneta.
On kuitenkin tosiasia, että vaika virheitä tapahtuisikin, niin niistä otetaan oppia ja lakeja täsmennetään. Ei takeruta historian ykstyiskohtiin.
Valitsin tarkoituksella Kekkosen, mutta vuoden olisin voinut valita paremmin. Miten olisi 1961-62, jolloin Kekkonen pakotti Neuvostoliiton avulla Olavi Hongan luopumaan preisedenttiehdokkuudesta? Entä 1958 ja yöpakkashallitus? Oma lukunsa on tietenkin uran loppuvaiheet (tuosta löytyy mahdollinen selitys kausien rajaamiselle).
Sotien tärkein merkitys oli pelko, jonka varjo kantoi vuosikymmeniä. Yhä edelleen se muistuttaa olemassolostaan, ei tarvitse mainita kuin lyhennys nato. Pelko synnytti "yksimielisyyden". Kaunista?
Yksi asia vaivaa yhä. Mistä tietää kansan ahdingon nousseen sen sietokyvyn ylitse?
Koetat ilmeisesti saada yksimielisyydestä kielteisen käsiteen liitämällä siihen toisen negatiivisen sanan: pelko.
Pelko voidaan kuitenkin käsitää samaksi, kuin varovaisuus tai vaaran vaistoaminen. Esimerkiksi yksi syy siihen, että ihmisiä jää autojen alle saataa johtua siitä, että ihmiset eivät koe autoa vaaralliseksi. Auto on niin arkipäiväinen asia, että pelko sitä kohtaan on turtunut,eivätkä sen vuoksi koe autoa vaaraksi katua ylitäessää. Joten "yhteinen pelko" voi olla myös myönteinen asia, mikä osoittaa, että jollakin ihmisryhmällä tai kansalla on kyky tuntea uhkaava vaara.
Vaika kannatan hyvien suhteiten luomista ja vaalimista kansojen kesken, niin sen ei pitäisi kuitenkaan johtaa pelon tunteen turtumiseen. Suomen kansakunnalla oli vielä kyky tuntea vaara v.1939 ja minusta se oli hyvä asia. Tämän vaiston toimintakyky riipuu kuitenkin siitä, miten lähellä kansa on Jumalaa ja miten pitää käskyt. Jos kansa samoin kuin yksilö elää Jumalan antamien käskyjen mukaan ja on muutenkin lähellä Herraa, niin silloin Kristuksen Henki ilmoitaa lähestvästä vaarasta. Ilmeisesti suomalaiset olivat tässä tilassa sodan kynnyksellä.
Mitä tulee noottikriisiin, niin voidaan kysyä, että pakotiko kukaan Olavi Honkaa luopumaan ehdokuudesta? Eiköhön päätös ollut asiaosaisen oma päätös tuossa tilanteessa. Nykyinen vaalilaki ei anna kenellekään mahdollisuutta luopua ehdokuudesta kesken vaalien.
Jos Kekkonen taas olisi hävinyt vaalit, niin on mahdollista että Kekkosta pidetäisiin tämän päivän Suomessa noottikriisin uhrina. Neuvostoliitto oli nimitäin valmis myötäilemään anti-kekkoslaisten väitettä kriisin tilaamisesta, jos Kekkonen olisi hävinyt vaalit. Joten ei kannata uskoa ihan mitä tahansa.
Yöpakkaset v.1958 on tietenkin oma lukunsa. Mutta NL harjoitti vastaavaa painostusta hallituskysymyksessä jo Paasikiven aikana, katkaisemalla kauppaneuvotellut vääräoppisen hallituksen kanssa. Suurlähetilään kutsuminen kotiin oli vain pieni lisä siihen.Vaikeata on uskoa, että Suomen presidentti olisi ollut sen takana. Vai olivatko Kremlin johtajat Kekkosen sätkynukkeja, jotka olivat valmiita täyttämään miehen pienimätkin toiveet?
Mitä tulee kansan sietokykvyn mittamiseen, niin yksi tapa mitata kansakunnan kestokykyä voi olla se, miten paljon kansa säilyttää oman kielen ja kulttuurin vahvemman paineen alla.
Esimerkiksi Suomi kesti sortovuodet hyvin, kun ei tapunut venäläistämään itsensä kielen, kulttuurin ja historian osalta. Mutta on valtakuntia, jotka ovat tuhoutuneet ja niiden kieli mukana.
Esimerkiksi latina kuoli Rooman valtakunnan tuhouduttua. Samoin kävi kun Babylonian ja Egyptin imperiumit tuhoutuivat. Niiden mukana tuohoutui myös muinaiset eyptin ja kaldian kielet. Niiden tilalle on omaksuttu jotain muuta.
Tälläinen kohtalo tulee kuitenkin vain sellaisen kansan osaksi, joka ei elä käskyjen mukaan. Esimerkiksi Roomassa avioerot olivat yleisiä yläluokassa, ja aviotomia lapsia oli jopa keisarin suvussa niin paljon, että henkilöiten sukulaissuhteet selvitäminen on vaikeata.
Rooman synteihin voidaan myös lisätä evankeliumin hylkääminen ja Kristuksen seuraajien vainoaminen. Esimerkiksi Pietari ja Paavali surmattiin keisari Neron määräämässä kristittyjen vainossa.
oliko neuvostojohtajat Kekkosen sätkynukkeja, niin vastaus on ilmeisesti kyllä, koska kun he esittivät Kekkoselle, etteikohän poisteta raja maittemme väliltä, niin Kekkonen vastasi, että hän oli liian vanha ryhtyäkseen hallitsemaan niin suurta maata:-)
Onko sinulla mitään näyttöä siitä, että suomea olisi yritetty kielen ja kulttuurin osalta venäläistää toisen maailmansodan jälkeen? Edes siinä määrin kuin autonomian loppuaikoina. Jos ei, millä perusteella väität Suomen kielen ja kulttuurin selviytyneet uhasta, jota ei edes ollut?
Latinan eri murteet eriytyivät omiksi kielikseen, egyptissä vaihtui kirjaimisto (kopti). Mutta mikä oli noiden valtakuntien ratkaiseva rike? Mitä käskyä tuolla ei noudatettu, mutta jota noudatettiin muissa valtakunnissa?
Tuo ajatus 'tuhoutunut, koska ei noudattanut käskyjä' ei toimi. Jos ajattelee 1900-lukua, toimivatko kaikki silloiset yhä olemassaolevat valiot käskyjen mukaan? Jos toimivat, olisi hauska tietää, mitä käskyjä tarkoitat.
Ja jos lukisit, voisit ymmärtää. Minä vain selitin yksinkertaisesti sen, mitä kutsuit yksimielisyydeksi. Se oli pelkoa. Pelko yhdisti kansan itärajalle ja pelko sai katseen pysymään siellä vielä kun itse sota oli jo loppunut. En siis määritellyt yksimielisyyden käsitettä pelon synonyymiksi.
Tulkintasi historiasta taas on sankaritarinan kehittämistä. David versus Goljat.
"Vai olivatko Kremlin johtajat Kekkosen sätkynukkeja, jotka olivat valmiita täyttämään miehen pienimätkin toiveet?"
Ei, vaan kyseessä oli molemminpuolinen hyöty. Kekkonen oli sekä omasta että Neuvostoliiton mielestä paras mahdollinen johtamaan Suomea. Toisaalta olisihan koko maan voinut miehittää, mutta arvatenkin valittu tie oli helpompi ja riskittömämpi.
Ensinnäkin oletin sinun ymmärtäneen, että tarkoitin autonomian loppujakson sortovuosia mainitessani, että Suomi kesti venäläistämisen yrityksen. En arvanut, että siinä yhteydessä olisi pitänyt mainita erikseen ajanjakson, jota tarkoitin, koska uskoin sinun ymmärtävän sen asiayhteydestä.
Halaut tietää, mihin syntiin syyllistyttiin Roomassa ja Egyptissä. Vastaan kysymykseen lainaamalla Joseph Fieling Smithin kirjoitusta avioliitosta:
"Avioliiton halventaminen tuhoaa kansakunnat. Tämän toimituksen halvekseminen on ollut pääasiallinen syy kansakuntien sortumiseen. Kun avioliiton pyhyys katoaa ja valat rikotaan, tuho on väistämätön. Tätä periaatetta ei voida ottaa vastaan ylenkatseen ja välinpitämättömyyden hengessä. Se on asetettu olemaan enemmän, paljon enemmän, kuin juridinen sopimus.
Mikään kansakunta ei voi kestää tämän periaatteen halveksimista. Rooma, Kreikka, Babylon, Egypti ja monet muut kansakunnat saavat syyttää sortumisestaan tämän pyhän avioliiton rikkomista. Vanhurskaan Jumalan viha syttyi heitä kohtaan heidän moraalittomuutensa tähden ."(Joseph Fieling Smith, Pelastuksen oppeja osa 2, s.87.Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko Suomi)
Mainitsin Rooman lisäsynniksi evankeliumin vastustamisen ja Kristuksen seuraajien vainon.
Mutta kuten sanottu, tuhoutuneiten kansojen ja kulttuurien erityispiirteenä on ollut avioliiton pyhyyden halveksunta ja siveyden lain rikkominen. Asia voidaan todeta normaalin historiantutkimuksen avulla. Maintsin esimerkkinä keisarisuvun epäselvät suhteet ja avioerojen yleisyys yläluokassa.
Voidaan myös todeta, että Neuvostoliitto väheksyi avioliiton merkitystä erityisesti Stalinin aikana, mutta koko olemassaolon ajan. Stalinin hallintokautena perheitä painostettiin eroamaan kaikin tavoin. Avioliiton solmimiseen laki vaati 6 kk kihlaus, vaika morsisuspari on voinut seurustella ennen kihlausta kauemmin.
Suomessa sen sijaan ei ollut avioeroja, eikä uskottomuutta erityisen paljon kansan keskuudessa. Se johtui Luterilaisen kirkon opetuksesta ja lansäädännöstä.(Sivun mennen sanoen, uskottomuudesta saatoi joutua vankilaan aina 1940-luvun loppupuolelle asti.) Sellaisessa tilanteessa ei ole mikään ihme, että kansa selviytyi niinkin hyvin sodan koetelemuksista, kuin selvisi.
Talvisodassa oli vastakain avioliittoa halveksiva kommunistinen Neuvostoliitto ja kristillistä avioliittoa kunnioittava Suomen kansa. Ei sovi myöskään unohtaa, että Suomessa turvauduttiin rukouksissa Jumalaan, mutta Neuvostoliitossa ei. Siltä pohjalta tarkasteltuna sodan lopputulos ei ole mikään ihme.
Se, että selitit kansan yksimielisyyden yhteiseksi peloksi, muutaa yksimielisyyden käsitettä pelon synonyymiksi. En ole kehitämässä mitään sankaritarinaa, vaan totean ne tekijät, jotka mielstäni vaikutivat siihen, että maa vältyi miehitykseltä. Luulisi sinunkin pohtivan aika ajoin asiaa.
>Avioliiton halventaminen tuhoaa kansakunnat. Tämän toimituksen halvekseminen on ollut pääasiallinen syy kansakuntien sortumiseen. Kun avioliiton pyhyys katoaa ja valat rikotaan, tuho on väistämätön.
No, Joseph Smithän tuhoutui vaikka ei ollut kansakunta...
Pitäydyt Suomen osalta muuten toisessa maailmansodassa ja sen jälkeisessä ajassa ja minun pitäisi tuosta ymmärtää, että yhtäkkiä loikkaatkin tarkoittamaan aivan toista aikaa? Moinen loikkiminen ilman varoituksia vaikeuttaa lukemista.
Autonomian loppuaikaa pohtiessa on hyvä muistaa tapahtumien kytkeytyvyys. Siten löytyy syy venäläistämisyritykseen eli pelko valtion hajoamisesta (vaikka Suomi oli autonomia suurilla oikeuksilla, oli se silti osa Venäjää), joka johtui Euroopan yleisestä tilasta. Lisäksi Japanin sota ja mahdollisesti Venäjän anarkistit.
"Avioliiton halventaminen tuhoaa kansakunnat."
Tuo ei avaudu tavallisella historiantutkimisella. Mutta, jos oletamme noin olevan, eikö Suomikin ole tuomittu tuhoutumaan? Useampi muukin Euroopan maa.
"Talvisodassa oli vastakain avioliittoa halveksiva kommunistinen Neuvostoliitto ja kristillistä avioliittoa kunnioittava Suomen kansa. Ei sovi myöskään unohtaa, että Suomessa turvauduttiin rukouksissa Jumalaan, mutta Neuvostoliitossa ei. Siltä pohjalta tarkasteltuna sodan lopputulos ei ole mikään ihme."
En pitäisikään lopputulosta ihmeenä. Syitä siihen, miksi Suomea ei miehitetty, etsisin enemmän Neuvostoliiton historiasta. Saattaisin jopa sanoa 'vain Stalin tietää'.
"Se, että selitit kansan yksimielisyyden yhteiseksi peloksi, muutaa yksimielisyyden käsitettä pelon synonyymiksi."
Lukeminen näyttää toisinaan olevan vaikeaa. Se, että selitän tietyn ajankohdan kansan yksimielisyyden pelon aiheuttamaksi tarkoittaa juuri sitä. Ryssäfobia yhtenäisti Suomen. Se taas ei tarkoita sitä, että yksimielisyys olisi aina pelkoa. Mikä tuossa on vaikea ymmärtää?
Jos Neuvostoliitto olisi ollut avioliittoa halveksiva, avioliittoinstituutio olisi siellä varmasti poistettu. Kommustimaat ovat kyllä niissä asioissa olleet hyvin puritaanisia. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että Tarja Halonen olisi voinut tehdä avopuolisonsa kanssa valtiovierailun Kiinaan. Hänpä tekikin sen vasta avioiduttuaan Penttinsä kanssa.
avioituminen kertoo presidenttimme arvomaailmasta yleensä?
Suomea ja Suomen hyviä (ennen kaikkea taloudellisia) yhteyksiä Kiinaan ja on valmis uhrautumaan avioliittoon...
No tuskin yksistään sen takia, mutta olihan hieno osoitus Suomen kansalta valita presidentiksi Setankin toiminnassa mukana ollut avoliitossa elävä henkilö, vieläpä nainen;-)
Mutta oleellista tuossa edellisessä vastauksessani oli väärän tiedon korjaaminen Neuvostoliiton suhtautumisesta avioliittoon.
"1.Eduskunta unohdi puolueriidat ja kansanedustajat työksentelivät yhdessä yhteisen hyvän saavutamiseksi. Kansanedustajat eivät istuneet omana puolueryhmänä."
Nimittäin huomattava joukko tavallista kanssa edustavasta vasemmistosta oli internoitu vankiloihin ja poliittisille vankileireille ilman minkäänlaisia oikeuksia. Lopulta tämä onneton ihmisryhmä saavutti ihmisoikeudet. Vasta sodan jälkeen nämä ihmiset, - saivat asettaa mm. kansanedustaja ehdokkaita "vapaisiin" vaaleihin.
Näitä asiaoita repostellessa pitää olla äärimmäisen tarkkana, ettei vääristellä ainoaa oikeaa totuutta.
Turust
etkä tiedä sinäkään.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että presidenttimme on naimisissa. Ei olisi sitäkään vastaan, että hän ei olisi naimisissa.
Entä sinulla?
Jos hän ei ole maimisissa, hänellä ei ole asiaa korotukseen.
Muistutan, että perheet hajotettiin Neuvostoliitossa. Tapahtui seuraavia asioita:
1.Avioliittolakia välenettiin, niin että avioeron sai haetua halposti. Siitä seurasi, että ihmiset erosivat ja vaihtoivat puolisoita minkä kerkesivät, kunnes menettivät motivaation työntekoon. Silloin avioliittolakia kiristettiin. Ei kuitenkaan sen vuoksi, että avioliitto olisi ollut yksityiselle ihmiselle merkitystä, vaan siksi, että sillä oli merkitystä yhteiskunnalle.
2.Stalinin aikana "kansanviholliseksi leimattu vangittiin. Vankileirille suljetun puolison piti hakea avioero jos halusi asua Moskovan kaltaisessa suurkaupungissa. Moni nainen erosi miehestään ajatellen saatavansa avioliiton uudelleen voimaan miehen vapuduttua. Mutta kun vankileiriltä vapautunut ei saanut saanut asua suurkaupungissa, niin perhe hajosi silloin täysin.
3.Yhteiskunnalliseen ohjelmaan kului, että äidit kävivät töissä ja lapset olivat lastentarhassa hoidossa. Vasta Gorbatsovin aikana äidille tuli mahdolliseksi hoitaa omaa lasta kotona.
Edellisen valossa en sanoisi Neuvostoliiton arvostaneen kovin korkealle perhettä. Päin vastoi, tarkoitus näyttää olleen, että luonnollinen perheside olisi korvattu puolueuskollisuudella. Toki avioliittoa pidetiin jollain tavoin voimassa, koska ilman sitä yhteiskunta olisi lamaantunut. Mutta minkäläistä moraalia mahdettiin opettaa koulussa?
Punakhemerit poistivat avioliiton täysin. Itse asiassa ainoa elämän muoto oli avoliitto ja kollektiivinen elämäntapa.
on tapahtunut kaikkialla, myös Suomessa. Ihmisiä on ammuttu ja viety vankileireille poliittisista syistä.
Mormonit polkivat rajusti perhearvoja alkuaikoina. Smithille kävikin kalpaten ja Map-kirkko on jäänyt marginaali-ilmiöksi 0,15 %:n jäsenmäärineen maapallon väestöstä.
Kesti 117 vuotta vuodesta 1830 vuoteen 1947 ennen kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenmäärä maailmanlaajuisesti ylitti miljoonan. Mutta siitä kesti vain 16 vuotta saavuttaa kahden miljoonan jäsenen määrä. Siitä eteenpäin kirkon jäsenmäärä on kasvanut kiihtyvällä nopeudella. Kahdeksan vuoden kuluttua ylitettiin jäsenmäärässä kolmen miljoonan määrä. Edelleen seitsemän vuotta ja neljäs miljoonas jäsen oli liittynyt kirkkoon. Edelleen neljä vuotta ja viiden miljoonan jäsenen raja ylitettiin. Jäsenmäärä lisääntyy nykyään noin 300.000 jäsenellä vuosittain. Kirkon jäsenmäärä on nykyisin n. 13.7 miljoonaa.
Kirkko kasvaa voimakkaasti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Tyynen meren alueella. Aivan viime vuosina kirkon jäsenmäärä on alkanut kasvaa voimakkaasti myös Afrikan maissa, Aasiassa sekä Etelä- ja Itä-Euroopassa.
Voihan se nousta 0,2 prosenttiin joidenkin vuosikymmenten päästä...
Tietämättömiä on helppo huiputtaa. On ymmärrettävää, että kasvu on suurinta mainitsemissasi paikoissa. Ihmisten tietämys noissakin maailmankolkissa kuitenkin kasvaa, joten kasvu tulee hiipumaan niissäkin.
Minusta se on palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko:
http://www.mormonit.fi
Kunhan ennakkoluulot hälvenevät, niin luotan ihmisten haluun valita ja tehdä oikein. - Poikkeuksiakin on.
on mormonikirkko, jonkun toisen ehdoton totuus on kommunismi.
Oletat, rinnastat ja yleistät holtittomasti. Jonkun erehtyminen (kuten usko kommunismiin) ei merkitse, ettei usko Kristuksen kirkon palauttamiseen olisi oikeaa totuutta.
vääriä luulojasi totuutena?
Leimaat perustelematta ja vain sellaisen ennakkoluulosi varassa, jonka olet muilta omaksunut.
Oletat Smithin sepitelmien olevan tosia.
Minun on todella vaikeata ymmärtää ajatusjouksuasi. Tulee väistämättä mietineeksi, että ymmärrätkö itse käytämiessi sanojen merkitystä. Nyt käytit sanaa "ryssäfobia".
Sanakirjan mukaan "fobia"-sanan merkitys: "epärealistinen, usein sinänsä täysin vaarattomaan asiaan kohdistuva pelko".
Kysynkin nyt: Oliko 1930-luvun Neuvostoliitto vaaraton valtio? Oliko suomalaisten itäistä naapuriin kohdistuva pelko epärealistinen? Minusta ainakin sodan syttyminen ja Terijoen hallitus itsessään osoittaa, että NL oli realistinen uhka pienille valtioille.
Entä, mitä perusteita suomalaisilla oli puolustautua Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa?
Mormonin kirjassa kerrottaan nefiläisistä seuraavaa:
"Ja nyt nefiläisten aikeena oli vahvistaa maitaan ja talojaan ja vaimojaan ja lapsiaan voidakseen varjella heidät vihollistensa käsistä ja myös, jotta he voisivat säilyttää oikeutensa ja vapautensa, niin, ja myös riipumattomuutensa, jotta he voisivat palvella Jumalaa halunsa mukaisesti.
Sillä he tiesivät, että jos he joutuisivat laamanilaisten käsiin, niin jokaisen, joka palvelisi hengessä ja totuudessa Jumalaa, todellista ja elävää Jumalaa, laamanilaiset hävittäisivät.(Al.43:9-10)
Tämä nefiläisten tieto (v.74eKr) perustui niiden nefiläistenkokemukseen, jotka olivat Heelamin maassa laamanilaisten orjina v.122eKr. Aikaa oli 48 vuotta (Suoman historiassa v.1917-1965), joten se sukupolvi, joka oli kokenut orjuuden, ei ollut enää elossa. Mutta nefiläisillä oli tieto aikaisemman sukupolven kokemusista suoraan omilta isiltään tai Alman aikakirja, joka sisälsi tietoa tuolta ajalta. Sen lisäksi ne olivat tietoisia Ammonin lähetystyön tuloksena kääntyneitten laamanilaisten kokemukset.
V.1939 Suomi oli itsenäisenä valtiona runsaat 20 vuotta, joten sortovuodet kokenut sukupolvi oli vielä elossa ja saatoi välitää omat kokemukset kasvavalle sukupolvelle. Esimerkiksi historianopettajat ja omat vanhemmat saatoivat olla tiedonlähteenä nuorelle sukupolvelle. Siltä pohjalta kansa oli tietoinen siitä, että ei ole hyvä joutua naapurin miehityksen alle.
Jos nefiläiset pohjasivat käsityksensä laamanilaisista kuolleen sukupolven välitämälle tiedolle, niin eikö suomalaisten kannatanut luottaa vielä enemmän elossa olevan sukupolven kokemuksille?
Sen lisäksi suomalaiset olivat tietoisia itärajan tapahtumista ja Tsekkoslovakian tapaus oli varmasti varoittava esimerkki seurauksista, jotka tulisivat myöntyvän valtion osaksi.
En erityisemmin välitä kommentoida syitä sortotoimille, koska tapahtumat sinänsä osoittavat, että ei ole hyvä olla vieraan vallan alaisina.
Sen sijaan vastaan toiseen kysymykseen, jonka esitit:
Minä:"Avioliiton halveksiminen tuhoaa kansakunnat".
Sinä:"Tuo ei avaudu tavallisella historiantutkimisella. Mutta jos oletamme noin olevan, eikö Suomikin ole tuomittutuhoutumaan? Useampi muukin Euroopan maa."
Vastaus on: Kyllä.
Juuri sen vuoksi olemme huolisamme nykysuuntauksesta, jonka tarkoituksena näyttää olevan perhe-käsiteen hämärtäminen. Jos suunta jatkuu samana, niin tuho kohtaa ennen pitkää länsimäistä yhteiskuntaa. Uskon kuitenkin, että perhe-arvot voidaan vielä palauttaa ja tuhoon johtava suunta pysäyttää. Jos nykyinen sivilisaatio tuhoutuu, niin tilalle tulee sellainen yhteiskunta, jonka arvopohja muistuttaa kristillisiä perhe-arvoja. Onko järjestelmä demokratinen (jonka varjolla perhe-arvoja ollaan romutamassa) vai jokin muu, jää nähtäväksi. Toivon, että ainakin Suomen nykyinen järjestelmä säilyisi Kristuksen toiseen tulemukseen asti. Mutta aika näyttää.
mutta käsittääkseni korotuksella sen paremmin kuin naimisissaolollakaan ei ole yhteyttä presidenttiyteen.
Vai onko sinulla toisenlaista tietoa asiasta?
tai ihonvärillä papputeen...
Olisihan se kumminkin huonoa esimerkkiä, jos presidentillä ei olisi asiaa korotukseen...
MAP-kirkon marginaalisuus riippuu siitä, mihin sitä vertaa. Alle 200 vuotta olemassa olleiden uskonsuuntien joukossa se sijoittuu jäsenmäärältään varsin korkealle.
Jos sitä taas vertaa suuriin maailmanuskontoihin - joihin se itsekin alkaa olla syytä laskea - on otettava huomioon sen ajan pituus, jonka se on ollut olemassa, ja ennen kaikkea käännytysmenetelmät. Suuret maailmanuskonnot ovat jakaantuneet monen moniin suuntauksiin ja lahkoihin, joten ne eivät sikälikään ole vertailukelpoisia.
Tietenkään ei ole tarpeellista kilpailla jäsenmäärällä. Herramme Kristus on sanonut, että portti Hänen valtakuntaansa on ahdas ja että harvat sinne löytävät.
moniin lahkoihin jakautunut marginaali-ilmiö.
laiskojen pakopaikka. Ajatellaan ja mennään muiden mukana, vaikka ei menossa olisi mitään järkeä. Tai oikeastaan ei ajatella, mennään vain.
MAP-kirkko. Pidät sitä siis laiskojen pakopaikkana?
viisaana. Onko kuitenkin vaikea seurata keskustelun juonta, koska kommenttisi vaeltelevat omia teitään.
vaan olenkin sitä. Taas jäit sanattomaksi. Kuulut siis kuitenkin tuohon mormonismin valtavirtaan eli Map-kirkkoon, joten tahttomasti haukuit itseäsi laiskaksi... No, sattuuhan sitä...
Tämä vanha keskustelu MAP-kirkon kasvusta maailmalla osui silmiini. Eräässä Tyynenmeren saaria esittävässä dokumentissa tuotiin esille ao. saarella elävien ihmisten yleinen kuuluminen MAP-kirkkoon. Kirkon jäsenyydestä huolimatta he käyttivät runsaasti alkoholia, joivat kahvia ja teetä ja kävivät huolettomina vieraissa vuoteissa. Olenkin miettinyt miten kirkko seuraa jäsentensä elämää yleensä (en nyt tarkoita poliisina toimimista) eikä vain laske jokaista kastettua kirkon jäseneksi. Samanlaista kaksoiselämää
eletään varmasti täälläkin. Toki tiedän, etteivät kirkon toimitusten sanota sitten pätevän tällaisten "mormonien" suhteen. Silmänpalvonta kun on niin helppoa.
Kävihän Smithkin vieraissa vuoteissa. Ehkäpä nuo tyypiyt tuntevat paremmin kirkon historian ja ottavat esimerkkiä.
käytöstä kaikkivaltiaalta, pistää kokonainen kansa kärsimään vuosikausia, kun voisi samalla vaivalla hoitaa asiat niinkin, ettei tarvittaisi kärsimystä. Minusta tuo jumalanne kuulostaa sadistilta. Varsinkin, kun kokonaisia kansoja on hävinnyt. Kokonaan.
Jos maailma olisi toisenlainen kuin nyt, niin täällä ei voisi olla vapaata tahtoakaan. Saatanan suunnitelma oli pelastaa kaikki vastoin heidän tahtoaan ja ottaa itselleen kunnia. Totalitaariset valtiot soveltavat samaa periaatetta. Ihmisten vapaus kahlitaan ja toisinajattelijat hävitetään.
Herralla kaikki ovat eläviä. Mikään kansa ei ole Herralta kadonnut, vaikka heitä ei enää olisi maan päällä.