Olen jo n.4 vuoden ajan miettinyt itsemurhaa vaikka ikää on vasta 14. Monesti sanotaan, että itsemurha ajatuksia saattaa ilmetä MURROSIÄSSÄ, mutta 10 vuotiaana en todellakaan ollut murrosiässä.
Olen kirjoittanut jäähyväiskirjeitä, miettinyt hartaasti oikeaa tekotapaa ja pohtinut kuoleman jälkeistä elämää. Olen useasti harkinnut tekeväni itsemurhan, mutta tekemättä on jäänyt.
Mietin iltaisin, minkälaista elämä olisi jos nyt lähtisin?. "En tiedä, en todellakaan tiedä" vastaan usein itselleni. Kuitenkin epätoivon partaalla tunnen monesti, että itsemurha on ainoa jäljellä oleva keino.
Kärsin unettomuudesta, ahdistuksesta/masennuksesta, huonosta itsetunnosta ja pelkään hirveästi olevani täysin seonnut. Paljon olen koulusta myös lintsannut.
Masennustani en koulussa näytä vaan esitän siellä hyvinvoivaa ja iloista, vaikka se usein onkin yhtä tuskaa.
En olisi koskaan uskonut, että tämä olisi mahdollista.
Apua olen koittanut hakea, mutta kaikki tuntuvat pistävän asiat vain iän piikkiin. "Kyllä se siittää kun vähän tulee ikää lisää" on tuttu lausahdus. Onko muillakin ollut tälläistä ja miten olette selvinneet?
Halusin vain purkaa pahaa oloani...
Olen kirjoittanut jäähyväiskirjeitä, miettinyt hartaasti oikeaa tekotapaa ja pohtinut kuoleman jälkeistä elämää. Olen useasti harkinnut tekeväni itsemurhan, mutta tekemättä on jäänyt.
Mietin iltaisin, minkälaista elämä olisi jos nyt lähtisin?. "En tiedä, en todellakaan tiedä" vastaan usein itselleni. Kuitenkin epätoivon partaalla tunnen monesti, että itsemurha on ainoa jäljellä oleva keino.
Kärsin unettomuudesta, ahdistuksesta/masennuksesta, huonosta itsetunnosta ja pelkään hirveästi olevani täysin seonnut. Paljon olen koulusta myös lintsannut.
Masennustani en koulussa näytä vaan esitän siellä hyvinvoivaa ja iloista, vaikka se usein onkin yhtä tuskaa.
En olisi koskaan uskonut, että tämä olisi mahdollista.
Apua olen koittanut hakea, mutta kaikki tuntuvat pistävän asiat vain iän piikkiin. "Kyllä se siittää kun vähän tulee ikää lisää" on tuttu lausahdus. Onko muillakin ollut tälläistä ja miten olette selvinneet?
Halusin vain purkaa pahaa oloani...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli myös murrosiässä noita itsetuhoisia ajatuksia joten kyllä ne voivat osittain varmasti iästäkin johtua. Murrosikähän alkaa nykyisin aikaisin. Mutta jos tunnet olosi huonoksi olisi kyllä hyvä jos saisit keskustelu apua jostain. Oletko kokeillut vaikka soittoa nuorten kriisipuhelimeen tai paikkakuntasi mielenterveystoimistoon. Tsemmppiä sulle apua on varmasti saatavilla jossakin. Yritä jaksaa etsiä sitä. Kokemuksesta tiedän että vaikeastakin masennuksesta voi toipua.
niin hoitoon!
Tulee kylläkin mieleen, että aiheutat itse itsellesi huonon olon, ajattelemalla kaiken aikaa huonoja asioita.
Eikö olisi ihanaa, elää iloisena nuorena ihmisenä? No, kukaan ei ole kaiken aikaa iloinen, kyllä elämään mahtuu muutakin: surua, vakavuutta, mietiskelyä?
Kokeilepa seuraavaa:
Tänään olet taas ajatellut itsaria ja muuta negatiivista. Ota paperia ja kynä ja kirjoita kaikki hyvät asiat, mitä sinulla on, ylös. Kaikilla ei ole näitä hyviä asioita ja silti he haluavat elää, koska ovat terveitä, on koti jne. Myös he haluavat elää, jotka eivät ole terveitä. Muutenhan ei tarvittaisi sairaaloita tai lääkäreitä ollenkaan, jos niin moni haluaisi vain kuolla.
Käytä joka päivä vähintään yhtä paljon aikaa hyvien kuin huonojen asioiden ajattelemiseen, ja vähitellen enemmän aikaa hyvien asioiden ajattelemiseen.
Onko sinua kiusattu koulussa? Jos on, ja sinulla on siksi itsetuhoisia ajatuksia, on parempi muuttaa koulua toiselle paikkakunnalle ja ruveta oppimaan jotain uutta.
Minä koin koulukiusausta, kun minulla oli 16-vuotiaana kova allergia. En jaksanut enään mennä kouluun. Mutta asiat muuttuivat sillä, kun lähdin paikkakunnalta. Allergiakin parani.
Hyvää, positiivista jatkoa Sinulle. Anna tilaisuus itsellesi kokea kaikki hyvä, mikä sinua vielä odottaa. Myös huonot asiat voivat muuttua hyviksi, koska niiden kautta olet tullut ajattelevaisemmaksi, viisaammaksi. Kaikkia ihmisiä koetellaan joskus elämän aikana huonoilla asioilla. sellaiset asiat pitää selvittää, niin ne hälvenevät.