Tutustuin helluntailaiseen (naimisissa olevaan) mieheen. Meistä tuli lyhyessä ajassa todella hyviä ystäviä. Ajan myötä tunteet syvenivät ja mies tunnusti rakastavansa minua. Minulla oli myös tunteita häntä kohtaan. Koska olen vakaumuksellinen ateisti, tilanne muodostui hänen kannaltaan varsin ongelmalliseksi, koska mies piti tunteitaan minua kohtaan syntinä. Tästä syystä en ikinä antanut suhteemme muuttua fyysiseksi, koska tiesin, että se olisi aiheuttanut miehelle tunnontuskia. No, mies kuitenkin kertoi vaimolleen rakastavansa minua. Olimme keskustelleet useasti heidän avioliitostaan ja tiesin, ettei se ollut kovin vankalla pohjalla. Mies jopa harkitsi avioeroa vuokseni. (Tosin en itse jaksanut uskoa, että suhteestamme voisi ikinä tulla täysin onnellista.) Yhtäkkiä tilanne kuitenkin muutui täysin: mies muuttui "etäiseksi" (olemme silti edelleen hyviä ystäviä) ja esitteli hääkuvia, puhui lapsisuunnitelmista, kertoi seurusteluajastaan... Ja vei minut vaimonsa eteen, joka käyttäytyi jopa teennäisen ystävällisesti minua kohtaan. Ihmettelenkin suuresti, kuinka he voivat jatkaa avioliittoaan, jos vaimo tietää miehensä rakastavan toista naista?! Aika tekopyhää teeskentelyä mielestäni, eipä edessä voi olla kovin onnellinen tulevaisuus!!
Helluntailaisten parisuhteesta
Hämmentynyt nainen
111098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vie helvettiin.
Samanlaisia löytyy ihan kaikkialta ympäri maailmaa seurakuntaan katsomatta. Se on heidän oma asiansa, katsotaan miten käy.
" Ajan myötä tunteet syvenivät ja mies tunnusti rakastavansa minua. Minulla oli myös tunteita häntä kohtaan."
Rakkaus ei kai ole vain "tunteita toista kohtaan".
Ihminen on inhimillinen. Pitkässä parisuhteessa on monenlaisia vaiheita. Joskus tunteet ovat enempi "negatiivisia", suuttumusta, jopa vihaa.
Uusi tuttavuus toisen sukupuolen edustajaan varsinkin uskovaisessa parisuhteessa on pyörryttävä kokemus , joka voi mullistaa mailman.
Tilanteen saadessa aikaa alleensa voi punnita myös arvoja, kiintymystä, yhteisiä asioita; lapsia ym muistoja. Silloin ihminen alkaa laskea uudelleen mikä kannattaa ja varsinkin MITÄ ON OIKEA RAKKAUS TOISTA KOHTAAN.
Tämä hiljainen arviointi voi johtaa ko ratkaisuihin.
kylla avioliiton taytyy olla karikoilla jos mies kayttaytyy noin toista naista ja vaimoaan kohti! Eika taida hanen Jumalasuhteessakaan kehumista olla.
kontaktia ei syntynyt, ei myöskään tapahtunut aviorikosta,:
Kiusauksessa ollessaan älköön kukaan sanoko, Jumala minua kiusaa, sillä Jumala ei ole kiusattavissa, vaan hänen oma himonsa vettää häntä kiusaukseen.
Kiusaus tuli miehelle näemmä melkein ylivoimaiseksi, melkein, ei kuitenkaan vienyt mukanaan, siksi hän voi , vaimosta riippuen voida jatkaa avioliittoaan , koska KIUSAUS EI OLE VIELÄ SYNTI! Uskovainenkin on vain ihminen ja juuri nämä toiseen sukupuleen ihastumiset on helluntaiseurakunnassakin aina niin lähellä, koska toimitaan naiset ja miehet yhdessä joka sektorilla. Siellä vaanii aina tämä vaara.Se on
aluksi ihan viatonta, mutta kiintymys kasvaa ja kasvaa, ja kaiken lisäksi, se on vielä kiihkempää, koska kiljuva jalopura käy ympäri ja etsii kenen saisi niellä.
Tällä vyöhykkeellä on kaikki vaarassa.
"juuri nämä toiseen sukupuleen ihastumiset on helluntaiseurakunnassakin aina niin lähellä, koska toimitaan naiset ja miehet yhdessä joka sektorilla. Siellä vaanii aina tämä vaara.Se on
aluksi ihan viatonta, mutta kiintymys kasvaa ja kasvaa, ja kaiken lisäksi, se on vielä kiihkempää"
Vielä kiihkeämpää se on silloin kun ollaan pois srk:n vaikutuspiiristä, ja on jäljellä vain kielletyn hedelmän kiusaus ja vain olematon mahdollisuus kiinni jäämiseen.
Minusta kiintymys ei tällaisissa tapauksissa kasva, vaan eräänlainen "harhaihastus" . Ihastus sinänsä ei ole harhaa, vaan se tunne on harhaa, että tämä on tavatonta ja ainutlaatuista. Uskovalle miehelle ei käy joka päivä näin, ja siksi hän "sekoaa" hetkeksi pasmoissaan. Hänelle ei ole kasvanut kykyä arvioida tilannetta, ja se vie mennessään. Aika kuitenkin tekee tehtävänsä, ja arvion jälkeen hän laskee loppusumman , mikä kannattaa.......
"Kalle tappinen, ...Saara olis tullut palhjon halvemmaks...."
kiinni jäämisen pelko, ei nyt stemmaa, sitä syyllisyyttä ei pysty kantamaan elävän seurakunnan keskellä millään muotoa, että se ei ole yllykkeenä missään vaiheessa, vain hullu sitä yrittää, että voisi pettää Pyhää Henkeä, sillä Hänen läsnä olonsa elävässä seurakunnassa on todellinen, ja se on tuhansiakertoja pelättävämpi , kuin että ihmiset tietäisi.
Tuo "Kalle tappinen" meni yli hilseen ????? ja Saara siinä samantien !!!
En myöskään allekirjoita noita 'laulun' sanoja.
Olimmepa ihmisten edessä 'puhtaita', Jumala näkee vaikuttimemme.
Veljellinen&sisarellinen rakkaus on rakkautta Pyhässä Hengessä.
"vain hullu sitä yrittää, että voisi pettää Pyhää Henkeä, sillä Hänen läsnä olonsa elävässä seurakunnassa on todellinen, ja se on tuhansiakertoja pelättävämpi , kuin että ihmiset tietäisi. "
Huh huh, kylläpä lataat raskaan taakan ihmisten harteille, jos edelläkuvattu ihastuminen jo lähentelee pyhän hengen pilkkaa....
En mielestäni esittänyt mitään tavatonta näkökulmaa avioliiton arjesta. Miksi on niin vaikeaa rehellisesti tunnustaa että ihmisiä mekin vaan ollaan, ja inhimillisiä.
Inhimillisyys on kuvattu tarinassa "Kalle Tappinen
- kohtalokas samba" Siinä harharetkillään syyllisyydentuntoinen mies toteaa, että tilanne vei mennessän, mutta ei olis kannattanu mennä, vaan oma Saara kotona olis ollut parempi vaihtoehto.
Luulenpa että näin on alkanut laskelmoida myös alkutarinamme mies.
"Veljellinen&sisarellinen rakkaus on rakkautta Pyhässä Hengessä. "
_______
Eikö miehen ja naisen välillä saa olla kuin Veljellistä & sisarellista rakkautta?
Miten voimme yhtäkkiä kieltää sukupuolieroavaisuutemme tai luonnollisen viehätysvoiman.
Pitääkö uskovan naimisiin mentyään jotenkin kuolettaa itsessään toisen sukuvuolen herättämä mielenkiinto? Eikö silloin oma puolisokin kärsi, kun vetovoima lakkaa?
Minusta sinä et ole ihan jalat maassa tässä asiassa.
Enkä suinkaan puolustele mitään harharetkiä, enkä uskottomuutta, päinvastoin.( Sanoin tämän ihan varmuudeksi, kun yleensä tässäkohtaa alkaa henkilökohtainen hyökkäys)
Se on totta. Helunoiden parisuhdejutut ovat monesti melko skitsoja. Joko liian tiukka kuri tai kulissin merkitys edellyttää moista kaksinaismoraalia jopa vuosikymmeniä. Se on todella oksettavaa ja siksi en tahdo kovin läheisiin tekemisiin em. populan kanssa. Sellaista ei jaksa katsoa, sulattaa tai suojella. Paras siis vetäytyä. Olet oikeassa. Puhu sille miehelle suorat sanat ja sano, että ateistillakin on suorempi selkäranka kuin hänellä. Ei ole sen arvoinen kelmi tuo mies, että kannattaisi moisen kanssa vihille uuteen kulissiin ryhtyä. Sinussa viehättää vain se, ettet vielä ole virallinen kulissiakka.