Suomen mahdollinen lähentyminen Venäjään
Otsikoin noin raflaavasti, koska tuohon ei kai saa mahtumaan "Suomen mahdollinen lähentyminen itään", "Oranssi vallankumous Suomessa" tai "Onko entisen NL:n maiden liitto mahdollinen". Nyt Suomi on liittynyt EU:hun. Minusta seuraava askel olisi saavuttaa yhdistymistä myös itäsuunnalla.
Suomettumisen vuosina emme minusta olleet tosissamme itään suuntautumisessa. Se oli enemmänkin realiteettien tunnustamista. Mitä tässä tällä viikolla TS:stä luin, niin näön vuoksi pidettiin yllä suhteita KGB:hen, mutta tosiasiassa identifioiduttiin länteen, ja pidettiin yhteyksiä läntisiin tiedustelupalveluihin.
Suomettuminen ei mennyt kyllin pitkälle.
Nyt olemme tekemässä sen virheen että kurkotamme liian pitkälle länteen. Tasapaino järkkyy, ja etunojakulman syvetessä voimme muksahtaa rähmälleen.
Tuntuisi hyvältä ajatukselta luoda perinteisen itä-länsi -jaon rinnalle kolmas ulottuvuus, eli keskivyöhyke. Tähän kuuluisivat Baltian maat, Suomi, Ukraina ja Valko-Venäjä. Tämä vyöhyke toimisi puskurina - ja välittäjänä idän ja lännen välillä.
Neuvostoliitto aikoinaan pyrki muodostamaan Skandinavian maista tuollaisen neutraalin barrieerin, mutta se ei kai ihan onnistunut. Ajatuksena se kuitenkin oli hyvä. Oli ajatusta ydinaseettomasta Pohjolasta, ja muuta rauhanaloitetta.
Kun luin pamfletin "Lumedemokratia", oivalsin että ei Suomi ole oikeasti mikään läntinen demokratia, eikä voi olla. Konsensus-Suomessa eletään autoritatiivisessä konsensusdemokratiassa, joka itse asiassa on itäisen "despotismin" yksi muoto. Minusta tämä tosiasian voisi tunnustaa.
Onko demokratia edes mikään hyvä valtiomuoto? Miksi siihen pitäisi pyrkiä? Mitä jos se ei onnistu? Mitä jos lumedemokratia onkin pahempi kuin rehellinen harvainvalta? Näitä voisi pohtia.
Väitän, että kulttuurisesti Suomi ei kuulu länteen, vaan itään. Kotimme on idässä. Se, että mediaamme, ja populaarikulttuuriamme niin voimakkaasti hallitsee englannin kieli, ja angloamerikkaisuus, johtuu pelosta. Pelkäämme omia juuriamme. Emme oikeasti ole kiinnostuneita angloamerikkalaisuudesta, eikä se kulttuurikerros ole täällä kovin syvää. Kuinka moni tuntee amerikkalaista kulttuuria, oikein tosissaan? Kuinka moni tulisi oikeasti toimeen englannin kielellä?
Miksi emme alkaisi opettelemaan venäjää? Milloin radiomme uskaltaisi soittaa venäläistä pop-musiikkia?
Ehdotan että suomalainen media uskaltaisi tehdä sen, ottaa askeleen kohti itää. Uskaltaisi käyttää venäjän kieltä. Korvamme kai kestäisivät venäjänkielisiä lauluja? Emme tiedä Valko-Venäjästä tai Ukrainasta paljon mitään. Se vähä mitä kuulemme, on enimmäkseen jotain negatiivista, ja pelon sävytteistä. Kuitenkin tuossa vieressä asuu yli sata miljoonaa ihmistä, veljiä ja siskojamme joiden elämää emme tunne.
En usko että se johtuu mistään rautaesiripusta. Tai että itä olisi sulkeutunut. Tosiasiassa länsi on sulkeutunut. Pelko kahlitsee mielemme. Emme uskalla nähdä emmekä ajatella. Kannamme mukanamme sukupolvelta toiselle periytyviä järjettömiä ennakkoluuloja.
Minusta olisi tarkistamisen paikka. Ja uudelleenlinjauksen paikka.
Otsikoin noin raflaavasti, koska tuohon ei kai saa mahtumaan "Suomen mahdollinen lähentyminen itään", "Oranssi vallankumous Suomessa" tai "Onko entisen NL:n maiden liitto mahdollinen". Nyt Suomi on liittynyt EU:hun. Minusta seuraava askel olisi saavuttaa yhdistymistä myös itäsuunnalla.
Suomettumisen vuosina emme minusta olleet tosissamme itään suuntautumisessa. Se oli enemmänkin realiteettien tunnustamista. Mitä tässä tällä viikolla TS:stä luin, niin näön vuoksi pidettiin yllä suhteita KGB:hen, mutta tosiasiassa identifioiduttiin länteen, ja pidettiin yhteyksiä läntisiin tiedustelupalveluihin.
Suomettuminen ei mennyt kyllin pitkälle.
Nyt olemme tekemässä sen virheen että kurkotamme liian pitkälle länteen. Tasapaino järkkyy, ja etunojakulman syvetessä voimme muksahtaa rähmälleen.
Tuntuisi hyvältä ajatukselta luoda perinteisen itä-länsi -jaon rinnalle kolmas ulottuvuus, eli keskivyöhyke. Tähän kuuluisivat Baltian maat, Suomi, Ukraina ja Valko-Venäjä. Tämä vyöhyke toimisi puskurina - ja välittäjänä idän ja lännen välillä.
Neuvostoliitto aikoinaan pyrki muodostamaan Skandinavian maista tuollaisen neutraalin barrieerin, mutta se ei kai ihan onnistunut. Ajatuksena se kuitenkin oli hyvä. Oli ajatusta ydinaseettomasta Pohjolasta, ja muuta rauhanaloitetta.
Kun luin pamfletin "Lumedemokratia", oivalsin että ei Suomi ole oikeasti mikään läntinen demokratia, eikä voi olla. Konsensus-Suomessa eletään autoritatiivisessä konsensusdemokratiassa, joka itse asiassa on itäisen "despotismin" yksi muoto. Minusta tämä tosiasian voisi tunnustaa.
Onko demokratia edes mikään hyvä valtiomuoto? Miksi siihen pitäisi pyrkiä? Mitä jos se ei onnistu? Mitä jos lumedemokratia onkin pahempi kuin rehellinen harvainvalta? Näitä voisi pohtia.
Väitän, että kulttuurisesti Suomi ei kuulu länteen, vaan itään. Kotimme on idässä. Se, että mediaamme, ja populaarikulttuuriamme niin voimakkaasti hallitsee englannin kieli, ja angloamerikkaisuus, johtuu pelosta. Pelkäämme omia juuriamme. Emme oikeasti ole kiinnostuneita angloamerikkalaisuudesta, eikä se kulttuurikerros ole täällä kovin syvää. Kuinka moni tuntee amerikkalaista kulttuuria, oikein tosissaan? Kuinka moni tulisi oikeasti toimeen englannin kielellä?
Miksi emme alkaisi opettelemaan venäjää? Milloin radiomme uskaltaisi soittaa venäläistä pop-musiikkia?
Ehdotan että suomalainen media uskaltaisi tehdä sen, ottaa askeleen kohti itää. Uskaltaisi käyttää venäjän kieltä. Korvamme kai kestäisivät venäjänkielisiä lauluja? Emme tiedä Valko-Venäjästä tai Ukrainasta paljon mitään. Se vähä mitä kuulemme, on enimmäkseen jotain negatiivista, ja pelon sävytteistä. Kuitenkin tuossa vieressä asuu yli sata miljoonaa ihmistä, veljiä ja siskojamme joiden elämää emme tunne.
En usko että se johtuu mistään rautaesiripusta. Tai että itä olisi sulkeutunut. Tosiasiassa länsi on sulkeutunut. Pelko kahlitsee mielemme. Emme uskalla nähdä emmekä ajatella. Kannamme mukanamme sukupolvelta toiselle periytyviä järjettömiä ennakkoluuloja.
Minusta olisi tarkistamisen paikka. Ja uudelleenlinjauksen paikka.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kulmasta. Vain venäläiset "ymmärtävät" Venäjän naapuruuspolitiikkaa. Kuka tuntee venäläisen laajentumispolitiikan logiikan, kuten Balttian maat ja entiset Varsovan liiton maat, liittyivät heti Natoon, kun se oli mahdollista. Mistä tämä kertoo?
Se kertoo Venäjän vaarallisuudesta naapureille, Venäjä on aina, kautta historian laajentunut naapurimaihin. Suomi on viimeinen eurooppalainen demokratia Venäjän rajalla, joka ei ole hakenut Naton jäsenyyttä. Toivottavasti ei enää kauan.
Tietysti katson asiaa venäläisestä näkökulmasta. Kaikki muu puhe on hömppää.
Entisen Varsovan liiton maat kuuluvatkin ehkä kulttuurisesti Keski-Eurooppaan, en puhu tässä länsislaaveista, vaan itäslaaveista ja meistä ugreista.
Natoon meneminen olisi minusta virhe. Ei tätä maailmaa militarismilla pelasteta.
Minusta Suomi voisi olla esimerkkinä siitä että maan ei tarvitse kauheasti satsata puolustukseen. Pois turha pelko. Yспокоиться! Venäjä ei ole vaarallinen, eikä mikään uhka. Venäjä on ihana maa!
Suomi osoittaisi todellista kansojen välistä veljesrakkautta tarjomalla Venäjälle ehdottamaani mahdollisuutta. Se rauhottaisi samalla koko pohjoisen pallonpuoliskon. Energia vapautuisi kilpavarustelusta johonkin järkevämpään.
Ja jos menisimme oikein lähelle Venäjää, voisimme vaikuttaa maailman asioihin Venäjän kautta, kuten esim. Mannerheim teki, sai aikoinaan sotilaskoulutuksen siellä.
Minusta meidän tulisi venäjäkielteisyyden sijaan ennemminkin kilvoitella siitä, että näkisimme asiat vielä enemmän Venäjän kannalta kuin venäläiset itse. Tässä Suomen vahvuus ja mahdollisuus.
...aloitus on täysin seko ja tuota Nato jankutusta taas ei enää viitsi kuunnella. Se keskinen osa on Eurooppa, joka ei ole venäläisalisteinen, eikä tulisi olla jenkki alisteinen. Atlantilta Baltiaan ja oma puolustusliitto Euroopalle, joka tosiaankin ei voi olla Nato.
En luota Jenkkien hyväntahtoisuuteen vielä vähemmän venäjään, aloittajan mukaan olisimme samassa ryhmässä kuin entiset Neuvostotasavallat.
Ei emme kuulu samaan ryhmään. Oleme valinneet ja meidät on hyväksytty Eurooppaan. Saisivat purkaa itäiset ja läntiset puskurit. Itäiset onkin purettu, uusia ilman sotaa emme luo. Jenkit sitten viellä kotiin.
Kuka US-hallituksen joukoille on antanut syytesuojan: Saksassa, Italiassa ja Japanissa?
USA vai kyseiset valtiot?
Mihin tällaista syytesuojaa tarvitaan? Tämä alistuneisuus kuvaa hyvin tilannetta ja sitten vielä puhutaan Euroopan itsenäisestä ulkopolitiikasta.
Venäläiset pysykööt Venäjällä ja Jenkit painukoon omille alueilleen.
Olet jämähtänyt Kylmän sodan maailmaan. Silloin oli tuollainen kahtiajako.
Ei Yhdysvallat ole mikään kaiken pahan juuri. En tarkoittanut että Suomesta pitäisi tulla neuvostotasavalta, vaikka ajatus onkin kiehtova.. :)
Kyllä me luomme itäisen puskurin!
Haluaisin etäisyyttä Englantiin ja Ranskaan, en Yhdysvaltoihin.
varmaa mistä ilmansuunnasta!
On ehdotettu ja kannatettu ulkomaalaisten sotilaiden poistumista Suomen alueelta, ja toivomuksena rajojen läheltäkin.
Perinteen mukaan änestämään pääsevät täysi-ikäiset Suomen kansalaiset.
se tulee olla. Eli Venäjä, EU ja USA - näin euroopasta käsin, lisäksi tietysti Japani. Ne alueet joissa on USA:n joukkoja tulisi USA:N sotilaallinen läsnäolo lopettaa.
USA harjoittaa sotilaalista imperialismia ja pyrkii edelleen takaiskuista huolimatta levitämään asevaltaansa Globaalisti. Luonnonvaroista rikas Afrikka on sitä jälleen yhä enemmän alkanut kiinnostaa.
Myös NATO sitoo valtiot USA:n haluamaan asemaan, joka voi saada fyysisiäkin piirteitä.
(- huom. Pax America - Pax Rome . Rooman rauha, joka oli suloisen ihanaa roomalaisille, mutta saattoi muille koitua orjuudeksi. Tämä 1 - napaisuus johtaa siihen.)
Tässä ei ole vielä huomioitu Kiinaa ja Intiaa. Haluaako Kiina Venäjän kanssa tai Japanin kanssa liittoutua? Tuskin molemmat mahtuvat samaan perheeseen siis Venäjä ja Japani, mutta on se mahdollista. Se olisi väestörikkain blokki, kun sitten vielä Intia liittyisi siihen.
Eurooppakin olisi väestöltään suurempi 500 milj. kansalaisellaan, US vain 300 milj.
Venäjä ei yksin pärjää kovenevassa kilpailussa sen väestön määrä on Neuvostoliiton luhistuttua vähentynyt yli puolella. Se oli ennen hajoamista melkein 300 milj. siis sama kuin USA, nyt vain reilut 140 milj. venäläistä. 500 miljoonaa Eurooppalaista pystyy modernein asein pitämään puoliaan 140 miljoonan venäläiselle.
Ydin asia on eurooppalainen aseteollisuuden kehittäminen laaja-alaisesti.
-masson
http://saulmasson.org
Vanhaa tietoa tämän päivän tilanteesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4642737#comment-24621179
Olet oikeassa mielestäni. Venäjän maasta, sen rikkauksista sekä maallisista että kulttuurisista, voisimme saada enemmän etua naapurina, kun opettelisimme ensin kielen ja sen suuren Venäjän kansaa kuulemaan ja ymmärtämään ja lopulta sen sielua tajuamaan.
Suomalaisuus on päässyt tuntemaan jo Ruotsalaiset ja ymmärtäneet sosiaalidemokratian siellä menneen jo niin pitkälle, että ruotsalaiset itse alkavat olla vähemmistö, joka kärsii jo monista oireistaan.
"Olkaamme siis suomalaisia, naapuriemme ystävinä, ei vihollisina, olisi minun viestini. Nyt kun emme enää "ruotsalaisimmiksi halua tulla ja Wahlroosin "rosvoakin" kavahdamme, opetelkaamme venäjää, jotta ne eivät meitä pääsisi enempää kusettamaan, vaan oppisimme elämään sovussa ja ymmärryksessä?
Miten on Kulttuuriministeri Turusta; olisiko sinulla ryhtiä tehdä avaus?!
JV Bro