Ylipäällikkö Mannerheim ei ollut sellainen vakaa kallio, joksi propaganda hänet kuvasi, vaan häilyväinen ja hermoheikko ihminen, joskus lähes hysteerisyyteen saakka. Vaikeassa tilanteessa hän hätääntyi ja menetti hermonsa niin kuin konsanaan Ludendorff syksyllä 1918 tai Mannerheimin ystävä Hitler joka käänteessä.
Kun talvisota syttyi, Mannerheim joutui paniikkiin. Hän haukkui raivokkaana hallituksen ja pyysi eroa. Mannerheim kun komensi armeijaa jonka taistelukykyyn hän ei luottanut laisinkaan. Mannerheim yritti siksi kieltäytyä tehtävästä, mutta hallitus painosti häntä pysymään paikallaan. Mannerheim totteli, kansa taisteli ja joulukuun alun 1939 kriisi meni ohi.
Toisen kerran Mannerheim hätääntyi kesäkuussa 1944, kun puna-armeijan suurhyökkäys, jonka Mannerheim ei ollut uskonut tulevan, yllättäen murskasi suomalaisten rintaman Kannaksella armeijan pääosan ollessa Päämajan valtavan virhearvion vuoksi hyödyttömänä Itä-Karjalan perukoilla. Mannerheim lähetti hallitukselle hysteerisiä viestejä siitä, että puolustus ei kestäisi enää kuin joitakin tunteja (!). Ehkä Mannerheim uskoi venäläisten olevan muutaman päivän sisällä Helsingissä - ja Mikkelissä.
Hätääntynyt Mannerheim vaati pyytämään Saksalta apua, jopa sillä hinnalla, että Suomi sitoutuisi poliittisesti Saksaan, jonka häviö oli jo selviö. Todellisuudessa suomalaisten puolustus lujittui jo ennen kuin Saksan apu saapui. Kuitenkin Mannerheimin virhearvion takia Suomi oli joutunut vaarallisesti riippuvaiseksi tuhoontuomitusta Natsi-Saksasta. Rydin ja Ribbentropin sopimus vei kaiken uskottavuuden Suomen "erillissodalta" ja teki Suomesta akselivaltion.
Vielä rintaman vakiinnuttua ja tultuaan presidentiksi - Ryti joutui sijaiskärsijänä kantamaan vastuun ja syyllisyyden sopimuksesta, johon Mannerheim oli hänet pakottanut - Mannerheim ei uskaltanut katkaista välejään Saksaan, koska pelkäsi yli kaiken saksalaisten kostoa. Elokuu 1944 kului ilman mitään poliittista ratkaisua. Mannerheim oli kuin halvaantunut. Oli poliitikkojen tehtävä painostaa marski tekemään päätös, koska vanhuksen hupeneva tahdonvoima ei siihen yksinään riittänyt.
Lukekaa Tannerin ja Linkomiehen muistelmia... Niissä annetaan äkkipikaisesta ja hermoheikosta Mannerheimista kokonaan toisenlainen kuva kuin propagandassa "suurimmasta suomalaisesta".
Kun talvisota syttyi, Mannerheim joutui paniikkiin. Hän haukkui raivokkaana hallituksen ja pyysi eroa. Mannerheim kun komensi armeijaa jonka taistelukykyyn hän ei luottanut laisinkaan. Mannerheim yritti siksi kieltäytyä tehtävästä, mutta hallitus painosti häntä pysymään paikallaan. Mannerheim totteli, kansa taisteli ja joulukuun alun 1939 kriisi meni ohi.
Toisen kerran Mannerheim hätääntyi kesäkuussa 1944, kun puna-armeijan suurhyökkäys, jonka Mannerheim ei ollut uskonut tulevan, yllättäen murskasi suomalaisten rintaman Kannaksella armeijan pääosan ollessa Päämajan valtavan virhearvion vuoksi hyödyttömänä Itä-Karjalan perukoilla. Mannerheim lähetti hallitukselle hysteerisiä viestejä siitä, että puolustus ei kestäisi enää kuin joitakin tunteja (!). Ehkä Mannerheim uskoi venäläisten olevan muutaman päivän sisällä Helsingissä - ja Mikkelissä.
Hätääntynyt Mannerheim vaati pyytämään Saksalta apua, jopa sillä hinnalla, että Suomi sitoutuisi poliittisesti Saksaan, jonka häviö oli jo selviö. Todellisuudessa suomalaisten puolustus lujittui jo ennen kuin Saksan apu saapui. Kuitenkin Mannerheimin virhearvion takia Suomi oli joutunut vaarallisesti riippuvaiseksi tuhoontuomitusta Natsi-Saksasta. Rydin ja Ribbentropin sopimus vei kaiken uskottavuuden Suomen "erillissodalta" ja teki Suomesta akselivaltion.
Vielä rintaman vakiinnuttua ja tultuaan presidentiksi - Ryti joutui sijaiskärsijänä kantamaan vastuun ja syyllisyyden sopimuksesta, johon Mannerheim oli hänet pakottanut - Mannerheim ei uskaltanut katkaista välejään Saksaan, koska pelkäsi yli kaiken saksalaisten kostoa. Elokuu 1944 kului ilman mitään poliittista ratkaisua. Mannerheim oli kuin halvaantunut. Oli poliitikkojen tehtävä painostaa marski tekemään päätös, koska vanhuksen hupeneva tahdonvoima ei siihen yksinään riittänyt.
Lukekaa Tannerin ja Linkomiehen muistelmia... Niissä annetaan äkkipikaisesta ja hermoheikosta Mannerheimista kokonaan toisenlainen kuva kuin propagandassa "suurimmasta suomalaisesta".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tulipa taas paksuja valheita punikkipelleltä.
Mannerheim jäti eropaperin ennen Talvisotaa, koska hallitus halusi kotiuttaa
100 000 miestä kenttäarmeijasta, eikä tehnyt teollisuudelle M:n vaatimia sotatarviketilauksia, eikä muutenkaa uskonut sodan syttymiseen.
Sodan sytyttyä M. haukkui pääministeri Cajanderin laiminlyönneistä ja perui eroanomuksensa. Hän otti vastuun, vaikka tiesi armeijan heikon varustustilanteen. Materiaali riittäisi ilman apua vain pariksi viikoksi.
Kesäkuussa -44 Mannerheim siirsi joukkoja Itä-Karjalasta Kannakselle avuksi. Hän vaati ehdottoman antautumisen tilalle taistelua ja rintaman vakauttamisen jälkeen rauhanneuvotteluja. Tämä onnistui.
M. ryhtyi presidentiksi Rytin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella ja katkaisi yhteyden Saksaan käytännössä jo 17.8. Ensin oli kuitenkin saatava Ruotsilta takuut elintarvikkeista ja uusi hallitus pystyyn. Tämä vei aikansa.
Hitler ei ollut M:n ystävä. Tämä ei missään vaiheessa arvostanut Hitleriä eikä natsismia.
Muistelmissaan Linkomies arvostaa suuresti Mannerheimia, joskin myös kritisoi tätä.
Suomen kansa on antanut arvionsa kaikkien aikojen suurimmasta suomalaisesta. Sitä ei äärivasemmiston mustamaalaus muuta miksikään. Mannerheim pelasti useaan otteseen Suomen joutumasta kommunistimaaksi. Siinä on ansiota yhdelle miehelle ikuiksi ajoiksi. Ja sekös stallareita riepoo.
Olet stalinisti!
Olet bolsu!
Olet Tehtaankadun agentti!
Olet pohjalainen!
Olet karjalaisia huonompi!
Olet homo!
Olet Akmo!
selvä.
"Kesäkuussa -44 Mannerheim siirsi joukkoja Itä-Karjalasta Kannakselle avuksi."
Helvetillisellä kiireellä, pakon edessä, 11. hetkellä. Miksi ryhmitys alun perin oli päin helvettiä? Kuka kantaa vastuun? Kykenikö siihen Suomen armeijan johdossa kukaan? Mannerheim, Heinrichs, Airo? Miksi maa saatettiin kuolemanvaaraan?
"Hitler ei ollut M:n ystävä."
Ryti oli Hitleristä iki-ihastuksissaan ja Mannerheimkin kävi auliisti natsijohtajan luona vastavierailulla. Hitler puhui Mannerheimille kuin sydänystävälleen: avoimesti, jopa omat virheensäkin myötäen. Suhteet olivat läheiset molemmin puolin.
Suomen hallitus ja sotilasjohto uskoivat ja toivoivat maan pääsevän sodasta ilman uusia suuria taisteluja. Nl päätti kuitenkin toisin. Se salasi ja harhautti hyvin taitavasti hyökkäysvalmistelunsa. Vaikka hyökkäystä sinänsä tiedettiin odottaa, sen ajankohta ja voima yllättivät. Jälkikäteen on helppo taivastella, mutta -44 oli toimittava tuon ajan tiedoilla.
M. antoi mm. kesällä -39 Englannin lähettiläs Verekerille lausunnon "tuosta kaameasta Hitleristä". Vierailu -42 Saksaan oli kohteliaisuuden edellyttämä. Mistään läheisistä suhteista on järjetöntä puhua. Hitler mm. asetti suomen moneen kertaan viljan ja aseiden vientikieltoon ja raivosi Suomen lehdistön asenteista.
"Ryti oli Hitleristä iki-ihastuksissaan ja Mannerheimkin kävi auliisti natsijohtajan luona vastavierailulla. Hitler puhui Mannerheimille kuin sydänystävälleen: avoimesti, jopa omat virheensäkin myötäen. Suhteet olivat läheiset molemmin puolin."
Pienen maan oli osattava nuolla suurvallan ns.persettä.
>Mannerheim lähetti hallitukselle hysteerisiä viestejä siitä, että puolustus ei kestäisi enää kuin joitakin tunteja (!).<
Kyllä se tilanne oli näin hyvin pitkälti! Päämaja luuli jopa kiväärinpatruunoiden loppuneen kun Perkjärven isot varikot jäi sellaisenaan naapurin haltuun. Suomihan menetti mm. miljoonittain kiväärinpatruunoita kesällä 1944. Samaten tykistön ammuksia jäi kaikkiaan noin 100 000 viholliselle, yksin Perkjärvellä noin 80 000. Jopa Walden oli aluksi siinä uskossa, että jopa kiväärin patruunat on loppumaisillaan. Walden oli muutenkin poissa tolaltaan kun sen pojista jo toinen kuoli kun "se etevämpi" Lauri kaatui Siiranmäessä. Martti V. Terän kirjasta, Kesäkuun kriisi 1944, saa hyvän kuvan tapahtumista. Samaten Linkomiehen Vaikea aika valottaa Marskin mielentilaa, joka oli lähinnä lamaantunut tuossa vaiheessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Walden
>Sota vaati puolustusministeriltä raskaat uhrinsa. Walden menetti Rudi-poikansa lokakuussa 1941 tapaturmaisesti Aunuksessa hänen lomalle tullessaan. Kesällä 1944 kaatui everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin yksikössä Siiranmäen torjuntataistelussa hänen nuorin poikansa luutnantti (kaatumisensa jälkeen kapteeniksi ylennetty) Lauri Walden.
hyökkäyksen VKT-asemassa ennen rauhanneuvotteluja. Hallitus oli valmis antautumaan.
Se olisi johtanut maan miehitykseen.
Puhe "hysteerisistä" viesteistä on samaa valehtelua, kuin avaus muutenkin.
>Hallitus oli valmis antautumaan.<
Tanner ainakin oli eräs antautumista kannattaneista, mutta ei kait sentään koko hallitus kun ei kerran Linkomieskään.
Tuo patruunajuttu kuvastaa hyvin miten huonostia asioita tunnetiin Mikkelissä. Muutama kymmenen miljoona kiväärinpatruunaa menetettiin ja päämajan seniilit ukot luuli homman olevan jo housuissa. Tuo PERKJÄRVEN VARIKON menetys olisi pitänyt tutkituttaa ja "pistää muutama ukko paaluun". Tykistän pomot oli kiinnostuneet enemmän kanien kasvattamisesta kuin ammusvarastojen evakuoinnista.
Sinne Perkjärvelle jäi lähemmäs 80 000 tykistön laukausta... Kaikkiaan viholliselle menetettiin yli 100 000 tykistön laukausta kesällä 1944 ja niistä suurin osa jäi Perkjärven varikkoon!
http://users.tkk.fi/~jseppane/vkt.txt
"Ennen suurhyökkäyksen alkamista sijaitsi armeijakunnan huoltolaitoksista osa
Perkjärven-Kanneljärven-Raivolan ja osa Viipurin alueella, joten huollon
ryhmitys oli liian etupainoinen."
"IV Armeijakunnan huollon johtamisessa on havaittavissa selviä puutteita. Usein
määräykset annettiin alaisille divisioonien huoltopäälliköille liian myöhään tai
vajavaisina."
"Kaksi ampumatarvikevarastokomppaniaa vastasi aluksi ampumatarvikehuollosta.
13. Ampumatarvikevarastokomppania toimi suurhyökkäyksen alkaessa Perkjarvella, mistä se aloitti 16.6. siirtymisen Kamaralle. Varaston evakuointi Perkjärvella keskeytettiin 17.6. vihollisen panssarivaunujen tunkeuduttua alueelle."
sotien aikana. Hauras vanhus ei ole koskaan tiukkoihin paikkoihin, jos nyt mihinkään paikkoihin, sopiva johtaja. Vanhus elää jo menneissä muistoissaan.
Ja ottaen vielä huomioon että 75-vuotias oli noihin aikoihin jo TODELLA vanha.