Erosin 10 v. sitten. Jo silloin olin jollakin tavalla uskossa. Mies hylkäsi minut, koska rakastui toiseen. Hän olisi kai halunnut silti jatkaa jonkunlaista perhe-elämää, mutta olla samalla myös "vapaa". En suostunut. Rukoilin Luojalta apua ja merkkiä, mitä tehdä. Otin eron, enkä sitä ole katunut päivääkään.
Eron jälkeen tapailin miehiä. Yhdesti olin jopa kihloissa. Ei niistä tullut mitään. Tapaamani miehet olivat joko narstisteja tai muulla tavalla rikki.
Nyt olen täysin uskovainen. Toivon niin ainakin. Enää en voisi harrastaa seksiä "kevyillä perusteilla" eli silloin, kun mitään pohjaa suhteen onnistumiselle ei ole. Koen myös, että seksi ilman aikomustakaan sitoutua, on väärin. En siedä pornoa. En juo, en polta...
Minusta tuntuu, ettei Luoja jotenkin jättää siunaamatta meidän eronneiden uudet suhteet! Eikös miehen hylkääminen anna oikeuden ottaa ero? Muutenkin avioliittoni oli henkistä väkivaltaa ja mitätöintiä yli 10 v. Olin todella kuin vanki.
Olen alkanut inhota miehiä. Sekään ei tietysti ole oikein. En vain voi mitään. Olen kokenut niin paljon kaikkea "pahaa" heidän puoleltaan, että en tiedä, voinko enää koskaan luottaa miehen sanaan ja siihen, että minua voidaan rakastaa ihan "oikeasti".
Samoja kokemuksia?
Eron jälkeen tapailin miehiä. Yhdesti olin jopa kihloissa. Ei niistä tullut mitään. Tapaamani miehet olivat joko narstisteja tai muulla tavalla rikki.
Nyt olen täysin uskovainen. Toivon niin ainakin. Enää en voisi harrastaa seksiä "kevyillä perusteilla" eli silloin, kun mitään pohjaa suhteen onnistumiselle ei ole. Koen myös, että seksi ilman aikomustakaan sitoutua, on väärin. En siedä pornoa. En juo, en polta...
Minusta tuntuu, ettei Luoja jotenkin jättää siunaamatta meidän eronneiden uudet suhteet! Eikös miehen hylkääminen anna oikeuden ottaa ero? Muutenkin avioliittoni oli henkistä väkivaltaa ja mitätöintiä yli 10 v. Olin todella kuin vanki.
Olen alkanut inhota miehiä. Sekään ei tietysti ole oikein. En vain voi mitään. Olen kokenut niin paljon kaikkea "pahaa" heidän puoleltaan, että en tiedä, voinko enää koskaan luottaa miehen sanaan ja siihen, että minua voidaan rakastaa ihan "oikeasti".
Samoja kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ETTÄ Luoja jättää siunaamatta meidän eronneiden suhteet!
Minkalainen usko sinulla on?
Ihan tavallinen usko ;) Jotkut sanovat, että eronneen on pysyttäväkin yksin. Toiset tuomitsevat eron kaikissa olosuhteissa ja eronnut on "tuomittu".
Raamattu antaa luvan erota haureuden vuoksi, muttei anna lupaa ottaa uutta puolisoa. Myös seksi avioliiton ulkopuolella on kiellettyä, vaikka suhde olisi kuinka varmalla pohjalla. Eli toisin sanoen, jos haluat Raamatun oppeja kirjaimellisesti noudattaa, sinun pitäisi elää yksin loppuelämäsi olematta tekemissä miesten kanssa eroottisesti (myös ajatukset lasketaan synneiksi).
Tai sitten voit vapauttaa itsesi ja ajatella, että kaikki me teemme väärin. Sen vuoksi meillä on anteeksianto, ettei meidän tarvitse olla täydellisiä. Itse uskon, että armo riittää myös eronneille, ei se ole vain tiettyjen ihmisten yksinoikeus.
Raamattu sanoo yksiselitteisesti, että jos eroaa, niin pysyköön entisellään. Ei ole lupa uudelleen avioitua. Kohdat löytyvät Raamatusta ja ovat aukottomat, mikäli sanaa haluaa uskollisesti toteuttaa. Sanan noudattamisessa on vissi siunaus. Jumalalla on paljon parempaa annettavaa. "Joka kadottaa elämänsä, se löytää sen."
poikkeuksena on sellaiset liitot, missä mies ja vaimo eivät ole tulleet yhdeksi lihaksi, siis eivät ole alkuunkaan avioliittoja Raamatun tarkoittanmalla tavalla.
"Kun kaksi imistä yhtyy, niin he tulevat yhdeksi lihaksi, eivät he enää ole kaksi, vaan yksi. Tätä yhtymistä, ilman haureuden syntiä ei voi tehdä kuin kerran. Armo ja anteeksianto koskee sinua ja meitä kaikkia. Mutta se ei tee tyhjäksi Jumalan käskyä. Nämä ovatkin sellaisia kuuliaisuuskysymyksiä; kummalle tielle lähtee? Kyllä se omatunto Raamatunpaikkoja tutkiessa viestittää, kun rukoilee ja pitäytyy käskyissä, "sillä ne eivät ole teille liian raskaat".
Minusta kannattaisi vaakakupissa varmistaa pelastus, eikä riskeerata hetkellisen maallisen "onnen" vuoksi menettää taivasosuuttaan. Kun nuo uusiosuhteetkaan ei sitä onnea tunnu antavan. Pitää kysyä Jumallalta mikä se kutsumus on?
Luotan armoon. Kuten sanoit. Vaikka olen ns. "saanut miehistä tarpeekseni", enkä enää usko, että ikinä voin rakastua tai luottaa kehenkään, niin ainakin entisen elämäni uskon saaneeni armon kautta anteeksi.
Lämmin kiitos!
veli ja sisar eivät ole orjuutetut, sillä rauhaan Jumala on teidät kutsunut. Ero ei ollut sinun syytäsi.
Jumala tahtoo meidän käyttävän järkeämme, eikä Jeesuskaan opettanut, että moraali olisi ihmisen omassa vallassa, "ei tämä sana kaikille sovellu, vaan niille, joille se on suotu". Toisin sanoen et voinut valita, koska syy on miehen.
Tunnen yhden mormonin, joka menetti hermonsa, koska ei voinut olla täydellinen.
Hän on kaunis ja älykäs, ajatelkaa, mikä vääryys. Auttaako se niitä, jotka tarvitsevat häntä?
"Minkä Jumala on puhdistanut, älä sitä sano epäpyhäksi"
Kenelle sinun muka pitäisi tehdä tiliä, kukaan ei ainakaan minun lähipiiristäni ole kyennyt täydellisyyteen.
Kyllä minäkin uskon sen johtuvan jostain vihasta, etten selviytynyt itseinhosta lapsuuden kokemusten jälkeen. Jumalan viha johtuu perimästä, kuitenkin lopulta raakuus kääntyy hyödyksi, voi päätellä.
En ainakaan ole mitään hävinnyt, jos olen menettänyt jonkun ystävyyden. Mielestäni Jeesuksen opetusta kannattaa ajatella, minä olen ainakin hyväksynyt pitkälti, ettei tarvitse pystyä kaikkeen.
olet sinäkin kutsuttu. Meidän pitäisikin riisua itsestämme pois kaikki mikä meitä orjuuttaa, syyttää, koukuttaa, alistaa, repii siis kaikella tapaa sieluamme ja omaatuntoamme. Meidän sielun rauhamme parhaaksi on noudattaa Jumalan sanaa, olla kuuliainen. Sitä kautta meille tulee siunaus ja rauha sydämeen.
Se mikä on Jumalan tahto kussakin tapauksessa olisi hyvä noudattaa. "Kunhan se vain tapahtuu Herrassa. " Syntihän on Jumalan tahdon ja sanan vastainen käyttäytyminen. Ei syyttäminen, syyllistäminen, siksihän juuri olisi oltava tarkkana mihin ryhtyy. Jumalan rauha on paljon suurempi kuin mikään maallinen onnen lupaus, joka voikin olla vain houkutus ja hetken hurma, mutta pitkä piina ja kahle.
Entä jos Jumala onkin rakkaudessaan suojellut sinua? Itse olet sen huomannut, ettei suhteistasi olisi tullut mitään. Jumalan vastaukset eivät aina tule, kuten odotamme. Odotamme Jumalan vastausten tulevan heti, siten kuin itse kuvittelemme olevan hyväksi. Jälkeenpäin olen niin usein nähnyt, miten paljolta Jumala on itseäni suojellut, myös näissä asioissa. Rukoilen puolestasi, ettet epäilisi Hänen rakkauttaan, että katkeruus väistyisi. Hän tietää mikä sinulle on parhaaksi, ei halua sinun joutuvan uudelleen suremaan avioliiton purkautumista. Jumala näkee haavasi ja haluaa parantaa ne. Luota Häneen, ole levollinen. Vapautuminen huonon kohtelun jälkeen (etenkin kun se on toistuvaa) vie aikaa. Mutta Isälle kaikki on mahdollista, myös pelkojen ja epäluulojen poistaminen, kahden toisilleen sopivan ihmisen kohtaamisen järjestäminen. Miksi Jumala rankaisisi sinua siitä, että yritit elää uskollisena puolisona, mutta kumppanisi ei niin tehnyt?
Sinäpä sen sanoit. Oppia kaikki on vain ollut. Itse asiassa, kukaan noista miehistä ei tosiaankaan olisi tehnyt minua onnelliseksi.
Kiitos, että rukoilet puolestani. Toivotaan, että vielä kohtaan sellaisen ihmisen, joka myös uskoo Jumalaan. Itse koen olevani jotenkin niin erilainen, kun minulta puuttuvat nämä tarpeelliset taidot, kuten alkoholin käyttö ja tupakointi tai se, että tykkäsin ns.bilettää myös ilman kumppaniani.
siunausta!
Taivaan Isä varmasti iloitsee, että sinulta puuttuu nuo mainitsemasi "tarpeelliset taidot" :)
Kun rukoilet Häntä kaikkeen elämääsi avuksi, silmäsi aukeavat huomaamaan, että Johdatus on todellista, konkreettista. Pienen ihmisen voi toisinaan vain olla vaikea sitä nähdä, jos epäusko valtaa mieltä, kuten itselläni joka päivä. Epäilen johdatustaan ja viisauttaan yhä uudestaan, vaikka olen saanut nähdä lähivuosina saatujen profetioiden käyvän toteen yhä uudestaan ja kokenut paljon Hänen rakkautensa kosketusta. Monien eri ihmisten kanssa olen nähnyt johdatuksen olevan kirjaimellisesti sitä, että Hän ohjasi minut samaan paikkaan jonkun tietyn ihmisen kanssa juuri sopivalla hetkellä. Olen opetellut kuulostelemaan päivittäisissä pienissäkin hetkissä siksi tarkemmin; mitä Jumala halusi kullakin hetkellä ehkä minulle kertoa, mihin johtaa, kenen sanoja avukseni käyttää, että eheytyisin.
Ja kun eheytyminen oli Hänen mielestään riittävän pitkällä, Hän alkoi toistuvasti saattaa minut "törmäämään" erääseen mukavaan mieshenkilöön "aivan sattumalta" kaupoissa, kaduilla, samoissa tilaisuuksissa... Hetki ennen kuin hän käveli luokseni, olin saanut näyn hänen kasvoistaan mieleeni. Yhä uudestaan. Tämä mies on rakastava, hellä, kunnioittava, kuunteleva, rauhoittava. Silti ihmisenä epäilen usein hänen pohjimmaisia ajatuksiaan, koska luulen hänen olevan samanlainen valehtelija, pettäjä ja käsiksi käyjä kuin exäni oli. Yhä uudestaan huomaan pelkoni turhiksi. Jumala tiesi, minkälaisen kumppanin tarvitsen voidakseni parantua peloistani. Ja matka parantumiseen on yhä kesken. Silti tiedän: Isä Jumala on rakkaudessaan ehtymätön. Kaikki virheeni, päivittäisen epäuskoni Hän antaa anteeksi. Kumppanilleni rukoileminen on ollut tuttu asia, mutta yhdessä olemme jatkaneet Taivaan Isään tutustumista. (Olen mm. kertonut armolahjoista (esim. profetioista), joista hän ei ollut aiemmin kuullut.)
Olen itse aikoinaan kuvitellut, että avioeron ottaminen olisi täysin Jumalan tahdon vastaista. Sain uskovaisen terapeuttini avulla syvän masennuksen aikana ymmärtää, etten voisi parantua tuossa liitossa ja, että Jumalan silmissä avioeroon oli oikeutus (mieheni uskottomuus). Kyselin tätäkin monelta taholta, että voinko sitten enää saada uutta puolisoa. Olin itse valmis elämään yksin lasteni kanssa myös siksi, että koin olevan mahdotonta enää koskaan kokea turvaa kenenkään miehen kanssa. Silti asia mietitytti. Raamattupiirissä sain minua kokeneemmilta Raamatun lukijoilta ymmärryksen, ettei Jumala estä uuden kumppanin ottamista, kun olen tässä asemassa. Mutta totta on, ettei Hän varmasti ole sitä näin tarkoittanut, että avioliitto purkautuu. Sillä lähtökohta uudelle suhteelle ei enää ole sama; vanha avioliitto väkisinkin jotenkin varjostaa uutta suhdetta. Etkä enää voi olla "puhdas", kuten ensimmäisen kumppanisi kanssa. Olen omalla kohdallani miettinyt, että exäni on ollut petollinen jo ennen naimisiinmenoa minun silloin tietämättä. Jumala on sen tiennyt jo tuolloin. Hän on armollinen. Olen nyt vuosien jälkeen ymmärtänyt sen, ettei Hän halua, että olisin lopun elämääni yksin ja lohduton, koska exäni petti minua. Pettämisensä ei olisi koskaan tullut julki ilman Jumalan johdatusta ja puhuttelua.
Minulla on ollut aina tarve noudattaa Jumalan käskyjä ja Raamatun ohjeita. Mutta olen monesti unohtanut sen, että Jumala antaa meille oikeasti anteeksi, kun sitä pyydämme. (Syyttelen itseäni jatkuvasti siitäkin, minkä Hän jo antoi anteeksi.) Hän on armollinen ja rakastava. Älkäämme sitä unohtako. Ja muista pitää tuosta tärkeästä asiasta kiinni; etsi vain ja ainoastaan uskovaista puolisoa. Olet rukouksissani!
Lämmin kiitos. Taidat olla johdatusta itsekin. Tunnut hyvin ymmärtävän tilanteeni. Kiitos siitä, että rukoilet puolestani ja annat uskoa!
Siunausta elämääsi!