Tohtorikoulutusohjelmat

Teitä tietämätön

Hei!

Tietääkö kukaan tohtorikoulutusohjelman ikärakenteesta. Onkohan sinne valitut opiskelijat juuri perustutkinnon päättäneitä vai onkohan sisään mahdollista päästä jo nelikymppinen innokas jatkotutkinto-opiskelija?

14

1143

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • alasta

      Joillakin aloilla joku nelikymppinen jatko-opiskelija ei ole yhtään harvinainen (terveystieteet esim), mutta eihän ne nyt kaikki muutkaan ole just perustutkinnon suorittaneita. Eikö sulla ole mitään hajua oman alasi tilanteesta..? Voisit vähän kysellä ja katella millasta porukkaa siellä on. Mutta siis mikä ettei.

    • Intoa riittää

      Heippa! Hienoa, että mietit jatko-opintoja. Itse olen nyt toista vuotta kirjoilla. Minun mielestäni näin aikuisena, kokeneena on paljon kosketuspintaa mihin kontekstiin tutkimusta tekee. Koen itse, että kun tietää alasta paljon niin saa myös tutkijana enemmän irti.
      Teen opintojani vain silloin, kun saan rahoitusta ja voin olla opintovapaalla. En näe mitään järkeä vetää itseäni piippuun suorittamisella, tämä on vapaaehtoista ja siksi niin mukavaa.

      • ?Millä kannattaa opiskella?

        teet opintoja eli paljonko sun mielestä apurahaa pitää saada/kk, jotta lähdet tekee opintoja?


    • Jatko-opiskelija 40vee

      Itse olen 40-vuotias ja muutama kuukausi sitten aloittanut tohtoriopiskelija. Opiskelen työn ohessa. Toki tämä on aika yksinäistä ja itsenäistä puuhaa, mutta ei se haittaa. Olen suorittanut kaikki opintoni työn ohessa, joten miksi ei myös väitöskirjan.

      Ei muuta kun hakemaan vaan jos kiinnostaa ja on intoa. Taistelu jatko-opintopaikoista on kyllä kova, mutta jos tutkimussuunnitelma on hyvä ja tutkimusaihe kiinnostaa proffaa, voi päästä jatkoon. Ei luultavasti ole pahitteeksi jos oma työkokemus tukee jollain tavalla tutkimusaihetta.

    • R-iina

      Kyllähän noita vanhempiakin tohtorikoulutettavia on. Itse olen perustutkinnosta suoraan aloittanut, mutta kollegani on lähempänä 40 ikävuotta ja perheellinen mies. Hän viimeistelee väitöskirjaansa parhaillaan. Tutkijakoulussa, jossa olen, on kyllä pääasiassa nuoria.

      Muutamia kommentteja kyllä. Nimimerkki Intoa riittää kirjoittaa, että vanhempana, kokeneena on enemmän kosketuspintaa ja ymmärtää kontekstia paremmin ja saa tutkimuksesta enemmän irti. Tämän en koe olevan totta. Käytännön kokemus ei ole välttämätöntä, jotta väitöstutkimuksen voi tehdä. Väitöskirjanhan tulisi tuottaa uutta tieteellistä tietoa, eikä olla jonkin yrityksen/alan R&D työtä (vaikkakin usein kytköksiä käytäntöön on, ja minusta hyvä näin). Usein myös törmätään siihen ilmiöön, että pitkään työelämässä olleet ovat urautuneet tietyntyyppisiin toimintoihin, jotka voivat olla hyvinkin teorian vastaisia ja jopa vääriä. En yleistä, mutta monasti akateemiset eivät puhu samaa kieltä työelämän edustajien kanssa. Näin siis lähinnä tekniikan parissa, muiden puolesta en voi puhua. Parhaimmillaanhan yhteistyö kuitenkin voi olla mitä tehokkainta ja tuottaa juuri halutunlaisia tuloksia.

      Jatko-opiskelija 40vee kirjoittaa, että jatko-opintopaikoista on kova kilpailu. Jatko-opiskelijastatuksen hankkiminen itsessäänhän tuskin on kovin hankalaa, mutta rahoituksesta todellakin on kova kilpailu. Käytännöt ovat varmasti hyvin kirjavia riippuen alasta.

      Nelikymppinen innokas jatkotutkinto-opiskelija olisi varmasti hyvä lisä Suomen tuleviin tohtoreihin, joten eikun papereita vetämään. :)

      • Jatko-opiskelija 40v

        R-iinalle tarkennukseksi, olit sitä mieltä että jatko-opiskelijastatuksen hankkiminen itsessään on tuskin hankalaa... En tiedä missä se on helppoa, mutta mielestäni ei ainakaan kauppatieteissä ole helppoa. Itselleni jatko-opiskelupaikan saaminen oli kiven alla, koska niitä paikkoja on niin vähän, innokkaita nuoria opiskelijoita on paljon ja proffat ovat kiireisiä. Itse en kokenut saavani mitään etua työkokemuksestani, päinvastoin. Se saattaa olla vain rasite, mutta itse pidän sitä vahvuutena itse opiskelussa selvitytymisen kannalta. Olen oppinut sellaisia asioita työelämässä, mitä oppilaitoksissa ei opeteta. Niiden avulla olen pystynyt edistämään opiskelujani tehokkaasti.

        Eli tsemppiä vain ja hakemusta kehiin...


      • R-iina
        Jatko-opiskelija 40v kirjoitti:

        R-iinalle tarkennukseksi, olit sitä mieltä että jatko-opiskelijastatuksen hankkiminen itsessään on tuskin hankalaa... En tiedä missä se on helppoa, mutta mielestäni ei ainakaan kauppatieteissä ole helppoa. Itselleni jatko-opiskelupaikan saaminen oli kiven alla, koska niitä paikkoja on niin vähän, innokkaita nuoria opiskelijoita on paljon ja proffat ovat kiireisiä. Itse en kokenut saavani mitään etua työkokemuksestani, päinvastoin. Se saattaa olla vain rasite, mutta itse pidän sitä vahvuutena itse opiskelussa selvitytymisen kannalta. Olen oppinut sellaisia asioita työelämässä, mitä oppilaitoksissa ei opeteta. Niiden avulla olen pystynyt edistämään opiskelujani tehokkaasti.

        Eli tsemppiä vain ja hakemusta kehiin...

        Niin siis tarkoitan lähinnä sitä, että verrattuna rahoituksen hankintaan itse jatko-opiskelijastatuksen hakeminen omalta yliopistoltaanhan ei ole kovin hankalaa. En taaskaan tietenkään voi puhua kuin teknillisten tieteiden puolesta, ehkä kauppatieteillä sitten on eroja tämän suhteen. Jatko-opiskelijastatuksen hankintahan käytännössä on vain muutaman paperin täyttäminen ja tietysti edellytyksenä, että tuo hakemus menee läpi sitten päättävällä taholla. Omaan jatko-opiskeluhakemukseeni toimitin hakutietojeni lisäksi tutkimussuunnitelman, lyhyen cv:n sekä DI-tutkinnon todistuspaperit.

        Proffat todellakin ovat kiireisiä, ja mieluiten varmasti ottavat ohjattavikseen ihmisiä, jotka ovat oma-aloitteisia eivätkä vaadi jatkuvaa paimentamista, mutta tuskin kertaakaan (omassa yliopistossani oman osastoni sisällä) jatko-opinnot ovat kaatuneet evättyyn jatko-opinto-oikeuteen vaan juurikin siihen rahoituksen puutteeseen. Toistaiseksi ainakin oman osastoni proffat ovat kovin mielellään ottaneet ohjattavakseen uusia jatko-opiskelijoita.

        Kauppatieteiden puolella kenties noin yleisesti ottaen on opiskelijoita muutenkin enemmän kuin tekniikan osastoilla, joten hakijoita voi olla enemmän. Väitöskirjatyön luonne on myös hieman erilainen, sillä kauppatieteillä koko väitöskirjan voi tehdä käytännössä vain ja ainoastaan käyttämällä tietokonetta, kun tekniikan puolella väitöskirjatyö sisältää usein mittavia materiaali- ja laitekustannuksia, jotka palkkakulujen lisäksi myös pitäisi jollakin kattaa. Tuon valossa rahoitus on huomattavasti tärkeämmässä asemassa työn kannalta kuin itse jatko-opinto-oikeuden hakeminen.


      • Finanssifriikki
        R-iina kirjoitti:

        Niin siis tarkoitan lähinnä sitä, että verrattuna rahoituksen hankintaan itse jatko-opiskelijastatuksen hakeminen omalta yliopistoltaanhan ei ole kovin hankalaa. En taaskaan tietenkään voi puhua kuin teknillisten tieteiden puolesta, ehkä kauppatieteillä sitten on eroja tämän suhteen. Jatko-opiskelijastatuksen hankintahan käytännössä on vain muutaman paperin täyttäminen ja tietysti edellytyksenä, että tuo hakemus menee läpi sitten päättävällä taholla. Omaan jatko-opiskeluhakemukseeni toimitin hakutietojeni lisäksi tutkimussuunnitelman, lyhyen cv:n sekä DI-tutkinnon todistuspaperit.

        Proffat todellakin ovat kiireisiä, ja mieluiten varmasti ottavat ohjattavikseen ihmisiä, jotka ovat oma-aloitteisia eivätkä vaadi jatkuvaa paimentamista, mutta tuskin kertaakaan (omassa yliopistossani oman osastoni sisällä) jatko-opinnot ovat kaatuneet evättyyn jatko-opinto-oikeuteen vaan juurikin siihen rahoituksen puutteeseen. Toistaiseksi ainakin oman osastoni proffat ovat kovin mielellään ottaneet ohjattavakseen uusia jatko-opiskelijoita.

        Kauppatieteiden puolella kenties noin yleisesti ottaen on opiskelijoita muutenkin enemmän kuin tekniikan osastoilla, joten hakijoita voi olla enemmän. Väitöskirjatyön luonne on myös hieman erilainen, sillä kauppatieteillä koko väitöskirjan voi tehdä käytännössä vain ja ainoastaan käyttämällä tietokonetta, kun tekniikan puolella väitöskirjatyö sisältää usein mittavia materiaali- ja laitekustannuksia, jotka palkkakulujen lisäksi myös pitäisi jollakin kattaa. Tuon valossa rahoitus on huomattavasti tärkeämmässä asemassa työn kannalta kuin itse jatko-opinto-oikeuden hakeminen.

        ei pysty luomaan merkittävää kontribuutiota ilman ajantasaista ja luotettavaa dataa. Nämä datat ja niiden päivitykset maksavat monesti mammonaa, vaikka kyseessä onkin vain lukuja ruudulla. Monesti tiedostot sisältävät satoja tuhansia tai jopa miljoonia havaintorivejä. Jos data ei joltain osin sovellu aiheen tutkimiseen, niin siitä saa kyllä kuulla työpajoissa ja konferensseissa. Niistä aiheutuvia matka- ja majoituskuluja ei sovi myöskään unohtaa. Ainakin omalla tutkimusalallani vaaditaan esityksiä kaikista papereista. Muuten olen kyllä aika lailla samaa mieltä.


      • R-iina
        Finanssifriikki kirjoitti:

        ei pysty luomaan merkittävää kontribuutiota ilman ajantasaista ja luotettavaa dataa. Nämä datat ja niiden päivitykset maksavat monesti mammonaa, vaikka kyseessä onkin vain lukuja ruudulla. Monesti tiedostot sisältävät satoja tuhansia tai jopa miljoonia havaintorivejä. Jos data ei joltain osin sovellu aiheen tutkimiseen, niin siitä saa kyllä kuulla työpajoissa ja konferensseissa. Niistä aiheutuvia matka- ja majoituskuluja ei sovi myöskään unohtaa. Ainakin omalla tutkimusalallani vaaditaan esityksiä kaikista papereista. Muuten olen kyllä aika lailla samaa mieltä.

        Minulle jäi hieman epäselväksi, Finanssifriikki, miten nuo mainitsemasi asiat eroavat muista tieteenaloista. Mainitsemasi ajantasainen ja luotettava data, sen tuottamisen ongelmat ja työpajoihin ja konferensseihin osallistuminenhan eivät ole kauppatieteille ominaisia, vaan yleispäteviä tutkimuksen aspekteja. Emme me sentään tekniikan puolellakaan tee töitä 20 vuotta vanhalla datalla, synnytä uusia tuloksia penneillä tai piileskele labrassamme vuosia. ;)

        Yliopistojen/laitosten rahanjakomalleissahan jo tunnustetaan raskaiden laboratorioiden ylläpitämiseen sekä varustamiseen liittyvät suuremmat kustannukset, jos verrokkina käytetään sitä, että kauppatieteillä tämä ylläpitäminen käsittää käytännössä asiallisen atk-kannan säilyttämistä. Eli siis tästä meidän on turha kiistellä.

        Tutkimuksessaan kauppatieteilijä tekee aivan varmasti ihan yhtä paljon työtä kuin tekniikan jatko-opiskelijakin, siitäkään meidän tuskin tarvitsee kiistellä. Omassa väitöstyössäni minulle tulee aikalaisen paljon kemikaalikustannuksia, laitekustannuksia ja analyysikustannuksia. Nämä voivat kuukaudessa olla useita tuhansia euroja, ja niiden kattaminen ilman yritysyhteistyökumppania olisi ollut täysin mahdotonta, koska laboratorio ei näitä kustanna tutkijakoulutettaville. Samoin käyn konferensseissa vuosittain (joihin kylläkin haen apurahoja) siinä missä sinäkin.

        Jos nyt sitten mietitään, että tekisin väitöskirjaani kauppatieteille/tuotantotaloudelle yrityskulttuurin vaikutuksesta innovaatioiden syntyyn ja tutkimustyöni koostuisi lähinnä laadukkaan kyselylomakkeen sekä haastatteluiden teosta, työpanokseni tuskin olisi yhtään vähäisempi, mutta materiaalikustannukset olisivat kyllä mitättömät edelliseen verraten.

        Niin sanottua kokeellista dataa tarvitaan lähes kaikessa tutkimuksessa. Se, miten sitä hankitaan, eroaa aloittain.


      • Finanssifriikki
        R-iina kirjoitti:

        Minulle jäi hieman epäselväksi, Finanssifriikki, miten nuo mainitsemasi asiat eroavat muista tieteenaloista. Mainitsemasi ajantasainen ja luotettava data, sen tuottamisen ongelmat ja työpajoihin ja konferensseihin osallistuminenhan eivät ole kauppatieteille ominaisia, vaan yleispäteviä tutkimuksen aspekteja. Emme me sentään tekniikan puolellakaan tee töitä 20 vuotta vanhalla datalla, synnytä uusia tuloksia penneillä tai piileskele labrassamme vuosia. ;)

        Yliopistojen/laitosten rahanjakomalleissahan jo tunnustetaan raskaiden laboratorioiden ylläpitämiseen sekä varustamiseen liittyvät suuremmat kustannukset, jos verrokkina käytetään sitä, että kauppatieteillä tämä ylläpitäminen käsittää käytännössä asiallisen atk-kannan säilyttämistä. Eli siis tästä meidän on turha kiistellä.

        Tutkimuksessaan kauppatieteilijä tekee aivan varmasti ihan yhtä paljon työtä kuin tekniikan jatko-opiskelijakin, siitäkään meidän tuskin tarvitsee kiistellä. Omassa väitöstyössäni minulle tulee aikalaisen paljon kemikaalikustannuksia, laitekustannuksia ja analyysikustannuksia. Nämä voivat kuukaudessa olla useita tuhansia euroja, ja niiden kattaminen ilman yritysyhteistyökumppania olisi ollut täysin mahdotonta, koska laboratorio ei näitä kustanna tutkijakoulutettaville. Samoin käyn konferensseissa vuosittain (joihin kylläkin haen apurahoja) siinä missä sinäkin.

        Jos nyt sitten mietitään, että tekisin väitöskirjaani kauppatieteille/tuotantotaloudelle yrityskulttuurin vaikutuksesta innovaatioiden syntyyn ja tutkimustyöni koostuisi lähinnä laadukkaan kyselylomakkeen sekä haastatteluiden teosta, työpanokseni tuskin olisi yhtään vähäisempi, mutta materiaalikustannukset olisivat kyllä mitättömät edelliseen verraten.

        Niin sanottua kokeellista dataa tarvitaan lähes kaikessa tutkimuksessa. Se, miten sitä hankitaan, eroaa aloittain.

        Hyväksyn selityksen, teillä on enemmän kustannuksia. Meillä ei tarvitse apurahaa konferensseihin tai vastaaviin, vaan rahat otetaan aineen rahoista. Matka kuitenkin vaatii yleensä paperin, että ilman ei saa lähteä. Vuoden isoon konferenssiin menemme kuitenkin kaikki yhdessä, oli paperia tai ei.

        Meillä tehdään kyllä harvemmin kokeellisella datalla mitään, vaan ostamme reaalimarkkinoilta kerättyä dataa erilaisilta dataa ylläpitäviltä tahoilta. Kvantti on homman nimi ainakin minulla. Muut yksiköt/laitokset väsäävät kvalia, eli noita mainitsemiasi kyselyitä.

        Älä kuitenkaan luule, että pääsisimme rikastumaan. Kaikki menee, mitä tulee. Jos saat apurahan palkkasi päälle, niin johan on proffa vaatimassa, että se pitää siirtää palkkakauden jälkeiselle ajalle. Olen kyllä kuullut, että jossain onnistuu varallisuuden kerääminenkin, mutta ei täällä. Eikös tuolla palstallakin joku väitä, että 4000 € per kuukausi on onnistunut keräämään. Taisi olla vielä samasta aineesta kuin minä. Missähän päin Suomea tuo on onnistunut? Tuskin saan vastausta, kun on niin pienet piirit.


      • R-iina
        Finanssifriikki kirjoitti:

        Hyväksyn selityksen, teillä on enemmän kustannuksia. Meillä ei tarvitse apurahaa konferensseihin tai vastaaviin, vaan rahat otetaan aineen rahoista. Matka kuitenkin vaatii yleensä paperin, että ilman ei saa lähteä. Vuoden isoon konferenssiin menemme kuitenkin kaikki yhdessä, oli paperia tai ei.

        Meillä tehdään kyllä harvemmin kokeellisella datalla mitään, vaan ostamme reaalimarkkinoilta kerättyä dataa erilaisilta dataa ylläpitäviltä tahoilta. Kvantti on homman nimi ainakin minulla. Muut yksiköt/laitokset väsäävät kvalia, eli noita mainitsemiasi kyselyitä.

        Älä kuitenkaan luule, että pääsisimme rikastumaan. Kaikki menee, mitä tulee. Jos saat apurahan palkkasi päälle, niin johan on proffa vaatimassa, että se pitää siirtää palkkakauden jälkeiselle ajalle. Olen kyllä kuullut, että jossain onnistuu varallisuuden kerääminenkin, mutta ei täällä. Eikös tuolla palstallakin joku väitä, että 4000 € per kuukausi on onnistunut keräämään. Taisi olla vielä samasta aineesta kuin minä. Missähän päin Suomea tuo on onnistunut? Tuskin saan vastausta, kun on niin pienet piirit.

        Rikastumaan ei todellakaan pääse, itse tuonkin olen jo havainnut! Itsekin aktiivisesti haen apurahoja kuukausipalkkani päälle, mutta harvoinpa nuo tärppäävät. Tunnen myös erään entisen jatko-opiskelijan, joka onnistuneena vuonna sai yli 20 000 euroa apurahoina (palkkansa lisäksi siis). Miten tuo onnistui, siitä ei kyllä ole mitään tietoa.

        Meillä myös on tuo sääntö, että oma esitys/posteri pitää konferenssissa olla, tai sinne ei ole mitään asiaa. Periaatteessa konferenssimatkani yritysyhteistyökumppani kyllä kustantaisi, mutta projektin talouden kannaltakin on eduksi, että haen apurahoja matkoja varten.

        Ystäväni minulle hieman selittikin noita kauppatieteiden puolella käytettäviä datapankkeja, joita voidaan käyttää tutkimuksen pohjana. Olisipa meilläkin tuollaisia, niin ei tarvitsisi tehdä labrassa niin paljon töitä!


    • ihminen nobody

      Tässä on yli 50 vuotias FM, työhistoriaa viimeisimmästä ammatista 10 vuotta (opettaja) ja muista vähintään saman verran.
      Juuri tänään kävin Yliopistolla tutustumassa miten voin elämäni lehden kääntää uuteen nousuun ja mielenkiintoisemmaksi. Vihreätä valoa näytettiin.
      MIksikö aloin tekemään vielä tässä vaiheessa tri opintoja: No kun eräs koulutuskuntayhtymä (kyleleppä oaj:stä mistä kuntayhtymästä voisi olla kysymys) alkoi pitämään minua mr /miss nobodyna , lopetti minulta opettajan työt ( samoin usealta muulta) mutta erityisesti minua ärsytti että väitettiin epäpäteväksi vaikka on mahdotoman pitkä pettajankokemus, auskultointi jne. Ja tilalleni palkattiin uudet henkilöt - .
      Siksi en jää tuleen makaamaan vaan haen uutta substanssia - ja kun sen saan niin eiköhän ole toinen ääni kellossa sen jälkeen.
      Palaanko entiseen työpaikkaani - vastaan jo tässä: takuuvarmasti .... en.
      Se on kuin avioero. Jos noin tyhmin ihmisten annetaan ns. pyllistää omaan pesäänsä (kaunistelin sanoja) niin en yksinkertaisesti ole edes oikeutettu itseäni kohtaan sallia moista kohtelua.

      Eli ... en ole pitkään ainaan saanut nauraa tilanteelleni niin makeasti kuin tänään sen tein - tavatessani Yliopistolla tuttuja ja inhimillisyyden että ihmismäisyyden merkit olivat ihan toista mitä ne olivat ed. mainitun koulutuskuntayhtymän ( en sitä maininnut) ikeen alla.

      Ei kananta pelätä - rohkeasti vaan.

      • Hengessä mukana

        Sijoita vihasi energiaksi opiskeluun, niin olet todennäköisesti pikavauhtia tohtori.


    • reippaasti...

      Laitahan hakemusta vain. Olen ollut tekemisissä tutkijakoulujen kanssa ja aika monessa on linja, ettei mitään ikäsyrjintää ole. Päätöksen toki tekee proffa, jonka alaisuudessa alat työtäsi tehdä, eli kohtalaisen hyvin saat olla meritoitunut. Mutta ei ole ikä este.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      43
      8168
    2. Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella

      No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus
      Kasinopelit
      1
      4730
    3. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      72
      4696
    4. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      37
      3420
    5. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      248
      3136
    6. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      48
      2858
    7. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      26
      2825
    8. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      39
      2659
    9. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      41
      2106
    10. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1817
    Aihe