...vetävät lapsensa mukaan hullutuksiinsa, antamalla esimerkkiä esim. ryyppäämisestä, perheväkivallasta, avioeroista, katkeruudesta ja vahvemman oikeudesta nykymaailmassa...
Uskontoko se on tämän maan lapsien ja nuorien tuhoavin elementti kodissa? TÄMÄ EI OLE SIIS YLEISTÄVÄ KIRJOITUS että kaikilla ei-uskovilla menisi huonosti. Uskovilla on ongelmia myös, mutta toisaalta jos kristillisyys on kohdallaan, voi lapsuus olla tosi onnellinen. -Kuten mulla, joka nykyään olen miltei agnostikko.
Kyl mää ymmärrän että rikkonaisten kotien lapset nyt alkaa katkeroituneena taas sääliä "uskovien kotien aivopestyjä lapsia":D
Uskontoko se on tämän maan lapsien ja nuorien tuhoavin elementti kodissa? TÄMÄ EI OLE SIIS YLEISTÄVÄ KIRJOITUS että kaikilla ei-uskovilla menisi huonosti. Uskovilla on ongelmia myös, mutta toisaalta jos kristillisyys on kohdallaan, voi lapsuus olla tosi onnellinen. -Kuten mulla, joka nykyään olen miltei agnostikko.
Kyl mää ymmärrän että rikkonaisten kotien lapset nyt alkaa katkeroituneena taas sääliä "uskovien kotien aivopestyjä lapsia":D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nimenomaan vanhemmathan antavat esimerkkiä lapselleen, oli se sitten hvyää tai huonoa. Ryyppäämisellä, perheväkivallalla, avioeroilla jne, ei ole mitään tekemistä uskomisen tai ei-uskomisen kanssa. Noita samoja asioita tapahtuu sekä uskovien että ei-uskovien perheissä. Samaten noita asioita jää tapahtumatta molempia puolia edustavissa perheissä. On älytöntä verrata, että uskovilla menisi hyvin ja lapsuus onnellisesti ja ei-uskovilla päinvastoin. Onhan sentään ei-uskova eri asia kuin jumalan kieltävä.
Olen itse ei-uskovasta perheestä ja myös minulla oli onnellinen lapsuus ja edelleenkin perheellä menee hyvin. Olen myöskin agnostikko. Olemme siis päässet samaan tilanteeseen erilaisista lähtökohdista. Mielestäni kuitenkin uskovien kotien aivopestyt lapset ovat osittain totta; erityisesti lahkolaistyyppiset opetukset (esim. lestadiolaisuus, jehovan todistajat) pumppaavat vanhempien uskontoa lasten mieliin ja jättävät vähän varaa omalle ajattelukyvylle. Ei-uskovien perheissä taas harvemmin lapseen pumpataan ajatusta, ettei jumalaa ole. Asia ei vain kuulu jokapäiväiselle keskustelulistalle, niinkuin uskovilla. Niinpä lapsille jää omaa ajattelukykyä ja voivat itse kiinnostua tarpeen tullen jumalasta ja uskoon tulosta. Luulenpa, että ei.uskovien lapsen kertoessa vanhemmilleen kiinnostuneensa jumalasta shokki on paljon pienempi kuin uskovien lasten kertoessa vanhemmilleen, ettei jumalaa ehkä olekaan.
Ottaen huomioon vaikkapa erillaiset kirkkojen piirissä tapahtuneet pedofiili tapaukset meillä ja muualla viime vuosina, minä en pahemmin liputtaisi uskonnon syöttämisestä lapsille.
Mitäpä jos kristityt yrittäisivät vaikkapa huolehtia omista lapsistaan niin, ettei niitä tarvitse huostaanottaa vaikkapa pariin vuoteen, ennenkuin tulevat huutelemaan "Uskonnon onnellistavasta vaikutuksesta".
Hyvät vanhemmat ovat hyvät vanhemmat. Uskonto tai uskonnottomuus ei ole mikään takuu hyväksikäytön, viinan tai vastaavan perhettä tuhoavalle voimalle. Vaikka kristityt tekopyhyydessään niin tuntuvat ajattelevankin.
Se että olet ei-uskova ei tarkoita että sinulla ei olisi elämässäsi ongelmia
itsekin ensin sanot: "Hyvät vanhemmat ovat hyvät vanhemmat. Uskonto tai uskonnottomuus ei ole mikään takuu hyväksikäytön, viinan tai vastaavan perhettä tuhoavalle voimalle. Vaikka kristityt tekopyhyydessään niin tuntuvat ajattelevankin."
Miksi siis koitat väittää että uskovat ovat enimmäkseen pedofiilejä juoppoja. Ethän tuota usko itsekään:D
"Mitäpä jos kristityt yrittäisivät vaikkapa huolehtia omista lapsistaan niin, ettei niitä tarvitse huostaanottaa vaikkapa pariin vuoteen, ennenkuin tulevat huutelemaan "Uskonnon onnellistavasta vaikutuksesta".
IHMINEN LOI/LUO JUMALAN.
ITSE JUMALAA EI SILTI OLE.
EI KOSKAAN OLLUTKAAN.
EIKÄ TUU.
Mutta yleistykseltä kovasti kuulostaa. En voi mitenkään enkä millään muotoa uskoa, että uskomisella tai ei-uskomisella tai ylipäätään sillä mihin uskoo, on juurikaan vaikutusta lapsuuden onnellisuuteen/onnettomuuteen. Meidän perheessä ollaan sulavasti oltu tapakristittyjä (kuulutaan kirkkoon, missä käydään ehkä jonkun häissä, pakanoita mitä pakanoita), eikä mun lapsuus ainakaan ollut millään tavalla onneton tai väkivaltainen.
Rikkonaisista kodeista tulevien lapsien taustoissa vaikuttaa aivan muut tekijät, kuin uskonnollisuus > työttömyys, vanhempien tyytymättömyys omaan elämään, ehkä liian nuorena tehdyt lapset, henkinen epätasapaino > kaikki tämä voi johtaa alkoholismiin ja alkoholismi väkivaltaisuuteen. Jos taipumusta on väkivaltaisuuteen tms. siinä ei uskonnolla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Urgh. Minkä takia uskominen tai ei-uskominen pitää aina sotkea joka paikkaan mukaan. Rasittavaa.