Tietääkö joku minkälaisia järjestöjä on, jotka tekevät vapaaehtoistyötä naisten oikeuksien edistämiseksi kehitysmaissa. Suomessa kun tuntuu suurimmat epäkohdat jo poistuneen. Miehet siitä ainakin täällä jokapäivä muistuttavat, että olemme tyhjännarisijoita. Mitähän he itse sitten ovat, kun tänne viitsivät joka päivä kirjoitella.....
Vapaaehtoistyötä?
Buu
471582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
tuosta tulee vähän tuommoinen vaikutelma että olet sekoittanut kusta aamumuroihin, ja nyt sitten niitä syödessäsi yrität laittaa jotain ihan aiheellistakin tekstiä.
Yritys on hyvä. Hahahahahaaa
Täytyy myöntää..pissa ei maistunutkaan hyvälle ja murot tarttuivat kiinni hampaankoloihin. Lievää vihamielisyyttä on vielä ilmassa, mutta nyt ne tylsät piruilut loppuu ainakin mun kohdalta :)
Että jos sinua todellakin kiinnostaa suomalaiset yhteiskunnaliset epäkohdat ja oikeudenmukaisuus, niin olisikohan se sinulta mahdoton ajatus myös ajatella yleistäen myös miesten tilannetta? Vai vedetäänkö "hyvän" nimessä vain kotiinpäin?
Näin, pikkaisen yleistäen. Niin, niin, miehillä on parempi palkka ja niin edelleen ja niin edelleen, mutta jos yrittäisit pikkaisen löysätä sitä filtteriä siitä silmien päältä, ja mahdollisimman puolueettomasti tarkastella tilannetta, niin ehkä asiat eivät olekaan niin yksipuolisia. Johan kummaaa.
Mutta tässä miediamyllyssä ja ajan hengessä tuon näkeminen ja myöntäminen vaatikin jo pikkaisen moraalia, laajakatseisuutta ja omatuntoa. Tekopyhät ja itsekkäät siihen eivät kykene.
Olen tosiaankin sitä mieltä, että miesten asiat ole täällä kunnossa. Olen tätä asiaa aikaisemminkin kommentoinut. Arvomaailma on liian kova ja yksipuolinen miehiä kohtaan, se voi olla yksi syy miksi nuoret miehet tekevät paljon itsemurhia Suomessa. Miehen täytyy olla menestyvä ja odotukset ovat kovat, kun taas nainen voi olla aivan tavallinen hissukka olematta silti epäonnistuja. Ehkä siitä löytyy ratkaisu jos miehet vähentävät hurjaa kilpailua keskenään. Arvojen tulisi pehmentyä sillä "epäonnistunut" mies voi vajota muuten pohjamutiin ja rikollistuu.
Kyllä minä noissa arvoissa olen selvinyt, ja olen sitä mieltä että miehen kuuluisikin selvitä. Ei miehet tarvitse mitään hyysäystä, se johtaa vaan suurempiin ongelmiin, usko pois.
Kilpailua ei mielestäni onnistu vähentämään millään ministeriön projekteilla, tai sanomalla miehille että "vähentäkääpä kilpailua niin asiat paranee" vaan tuossa on kysymys yhteisestä yhteiskunnasta laajemmin. Eiköhän terveessä yhteiskunnassa terve kilpailu tee myös ihmisluonnolle hyvää.
Mutta voin itse kertoa että kyllä se aika hurjalta tuntuu, kun puhutaan YHTEISkunnasta lukea jatkuvasti niistä "tutkimuksista" joita nykyään taidetaan laittaa medioihin joka toinen päivä sieltä sukupuolitutkimusten laitoksilta.
Minun mielestäni pehmeissä arvoissa ei ole mitään hyysäävää. Onko esim.ympäristönsuojelu mielestäsi hyysäystä?Mitä kovemmin luontoa tai ihmistä riistetään sitä huonommin se voi. Sama pätee niin miehiin kuin naisiin. Kova markkinatalous ei välitä ihmisestä ainakaan tällä hetkellä. Kilpailu voi olla tiettyyn rajaan asti hyvä asia esim. olisi hyvä jos yritykset lisäisivät kilpailua siitä kuka pystyy parhaiten säästämään luontoa.
Mielestäni miehet kilpailevat keskenään kohtuuttoman paljon. Kun kilpaillaan silloin vain tuijotetaan omaan napaan. Kilpailussa on aina enemmän häviäjiä kuin voittajia.
Jotenkin tulee sellainen mielikuva, että jotkut miehet vaativat että naiset ajaisivat miestenkin oikeuksia, ja sitten kun joku nainen jotakin miesten puolesta sanoo, niin samat miehet vastaavat, että ei miehillä ole ongelmia eivätkä tarvitse hyysäystä? Miten se nyt oikeastaan on?
Ehkei miehillä ole vielä tarpeeksi ongelmia, eikä varsinkaan laaja-alaisesti kaikissa miesryhmissä? Ehkä miehet eivät pidä ongelminaan kaikkia sellaisia seikkoja, joita naiset pitävät miesten ongelmina?
Minä en edes oleta vaistomaisesti tietäväni maskuliinisuuksien erityisongelmia ja epäkohtia; voin toki tarjota ulkopuolisen näkemykseni, mutten oleta, että se on ainoa oikea.
Tämän lisäksi voin tukea miehiä jotka tutkivat sukupuoltaan ja ajavat asioitaan tasa-arvon epäkohtia vastaan.
Miehiin ja feminiinisyyksiin pätee sama.
Kyllä tuokin on totta. Mutta lähtökohtaisesti tilanne on mielestäni epäoikeudenmukainen, ja ainakin itse pitäisin sitä positiivisena "hyysäyksenä" jos jokin lautakunta jossa ajetaan tasa-arvoa pyrkisi luomaan myös edellytykset sukupuolitutkimukseen miehisestä näkökulmasta.
Tuskin siinä pitkällä tähtäimellä ketään häviää.
En voi sitä naisilta vaatia, enkä vaadikaan, mutta peräänkuulutan kyllä hieman laajakatseisuutta siihen yksipuoliseen kuvaan mitä jatkuvasti miehistä syötetään. Samoin, kun argumentoidaan "tutkimuksiin" vedoten.
Ja haluaisin myös korostaa, että jos presidentti tasa-arvon kannattajan kykenisi huomioimaan myös sen toisen sukupuolen, niin se ei olisi ollenkaan kielteistä hyysäystä.
Ja mitä itse sitten teen, kun "vaadin naisten puuttuvan miesten ongelmiin". En todellakaan vaadi. Mielestäni on kaikenlisäksi hyvä, että naisetkin tutkivat sieltä naisen näkökulmasta niitä naisten asioita, ja ihan mitä muuta vain. Kyllä omasta mielestäni feminismi täyttää tieteen kriteerit, ei siinä mitään. Mutta nyt mennään kyllä niin yksipuolisilla kierroksilla kun ajatellaan yhteiskuntaa ja sukupuolitutkimusta laajemmin, että tämä olisi mielestäni yhteiskunnallisesti TIEDOSTETTAVA YLEISESTI.
Mitä järkeä on joka toinen päivä tuottaa tutkimus tutkimuksen perään mistä milloinkin aiheesta PELKÄSTÄÄN (yleensä feministin) NAISEN NÄKÖKULMASTA ja käyttää sitä ainoana oikeana yleiskattavana tutkimuksena ja vedota siihen lakiesityksiin asti.
Totta helvetissä vastustan tuota avoimesti.
Mitä hyysäykseen tulee, niin tuo on vähän
semmoinen kysymys että miten sen nyt kukin määrittelee. Taidat kyllä olla oikeassa, että käytin sitä vähän kevein perustein, mutta tarkoitin vain että olisi kyllä ennemmin tehtävä jotakin konkreettisempaa kuin lähestyä asenteella jossa on sääliä. Mutta niin kai se on, ensin sitten (joskus) surkutellaan sitä miesten tilannetta, ja sitten vasta (toivottavasti) saadaan jotakin konkreettisempaa aikaan.
Nuo olivatkin hyviä perusteluja. Taas avartui pieni maailmani.
Niinkuin jo tuossa aikaisemmin totesin, niin tämä on henkilökohtainen mielipiteeni. Se on vain se, että minua ei kiinnosta kuulla miten "surkeasti asiat on miehillä" tms, minua kiinnostaa konkreettiset esitykset mitä tehdä. Olen itse sitä mieltä että jonkun ministeriön olisi ehdottomasti ja mitä kiireisimmin saatava aikaan myös sukupuolitutkimusta jota tekevät miehet. Kyllä takuulla löytyy tasa-arvotutkimuksesta kiinnostuneita miehiä, jos vain luodaan siihen hyvät edellytykset miesten tehdä.
En ota kantaa ympäristönsuojeluun, se ei liity siihen miten tässä käytin käsitettä "hyysäys". En ota edes kantaa kapitalismin tai sosialismin puolesta. En aio edes ottaa siihen kantaa missä määrin miehet kilpailevat keskenään.
Minua kiinnostaa vain konkreettiset teot, jotka tällä hetkellä voidaan tehdä miesten hyväksi.
Luomalla sukupuolitutkimus jota tekevät miehet miesten tuilanteesta, ja sitä kautta havannoivat ne ongelmat ja siitä sitten mennään eteenpäin. Tuo on se mitä itse tässä demokratiassa vaadin. Ja myös se, että TIEDOSTETAAN tämänhetkinen sukupuolitutkimuksen yksipuolisuus yhteiskunnassa laajemmin. Ja myös mitä yksipuolisuutta se tuottaa.
Ja keneltä sitä vaatia, tuossa Jabberwocky kysyy. Onkohan asiat niin, että juuri naiset ovat ne jotka ovat tässä tasa-arvotutkimusen vallankahvassa varsin kovaa kiinni. En usko että se olisi naisilta pois, jos onnistuttaisiin luomaan yhteiskunnalliset edellytykset myös reiluun sukupuolitutkimukseen. Vai olisiko ? Ties vaikka jotakin paljastuisi.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Minustakin on epäkohta, jos vain naisia pidetään sukupuolena ja ainoana ryhmänä, jonka erityispiirteet täytyy erikseen huomioida tasa-arvonimikkeellä varustettuna. On ilman muuta tärkeää, että miehet ovat aktiivisia tasa-arvoasoista ja tuovat näkökulmansa sekä mieskuvan monipuolisuuden esiin. Keskeistä on ilman muuta miesten oma toimijuus tässä asiassa.
Mitä mieltä olet muuten tästä Miessakit-järjestöstä, josta itse kuulin vasta muutama päivä takaperin?
Hassu juttu, minun piti mennä sinne toistamiseen katselemaan, nyt kun kysyit, mutta eipäs vain sivustot aukene. Onkohan joku feministijärjetön hakkeri-siipi käynyt tihutöissä? :)
Voin tässä samalla huomauttaa että oikeastaan minun aktiivinen kriittisyyteni suomalaista feminismiä kohtaan, sai alkunsa juuri eräästä tapahtumasta jossa feministit sabotoivat asiallisen miesforumin 90-luvulla.
Mitä tulee Miessakit järjestöön, miehen näkökulmasta, on rehellisesti sanottava että pikkaisen vaivasi se, että siinä oli puhetta heidän ns "lyömättömästä linjasta". Itse en käytä fyysistä väkivaltaa, eikä taida ketään ystävistänikään. Ei se ole edes osa miehisyyttä, ja siksi koenkin että tuon ei kuuluisi olla miespalstalla. Voin kuitenkin vain arvailla että tuohon ei olisi saatu apurahoja jos ei olisi ollut mukana jotain miehen väkivaltaisuudesta.
Mutta hyvä juttu kaikenkaikkiaan. Laitoin jopa keskustelufoorumille avauksen, jossa peräänkuulutan toimia poistamaan palstan anonyymiteetin. Kyllä minä tulen jatkossa keskittymään konkreettisempiin toimiin kuin syyttämään feministejä.
Se on kyllä siinä mielessä erikoista... tuntuu että miehillä olisi milloin vain ollut mahdollisuus tutkia miestä...vai onko näin? Naiset saivat taistella saadakseen tutkia naista.
Monet lääketieteen tutkimuksetkin kun on tehty vain miessukupuolelle esim. verenpainelääkkeisiin liittyvä tutkimus, myöhemmin on sitten todettu, että verenpainelääkkeet eivät tehonneet samalla lailla naisiin ja onneksi on alettu kehittämään naisille sopivampia lääkkeitä.
Mutta tietysti tärkeää on, että miestutkimusta on enemmän ja tasa-arvoisesti.
Moni väkivaltainen mies on oikeasti saanut apua lyömättömästä linjasta. Mitä pahaa siinä nyt on? Ei se minusta ole miehille häpeäksi vaan päinvastoin. Jos sellainen kerran on olemassa miksi sitä ei voisi mainostaa suositulla foorumilla. Tuota minä ei ymmärtää....
Niin, tarkoitinhan lähinnä nykytilannetta en niinkään 1600-lukua, en edes 1950-lukua. Niin, ja voin vain todeta että kyllä on ollut surkeata jos ei olla kyetty tutkimaan verenpainelääkkeitä kuin miehillä. Mahtaakohan edes pitää paikkansa, vai onko joku yleinen vääryyden argumentti. Epäilisin että voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta kannattaa varmaan olla varovainen ettei yleistä tuota esimerkkiä käyttäen.
Oli miten oli, niin uskon kyllä, että naistutkimus on todistanut tärkeytensä. Kuten jo taisin todeta, minusta sillä on tärkeä paikka. Yleistäen, kaikki se mitä voi tehdä avaamaan niitä mekanismeja jotka pyrkivät sitoamaan ihmisen henkeä, on mielestäni hyvää. Siksi olen myös feministi. Ja siksi olen myös feminismin vastustaja. Siinäpä vähän paradoksia.
Kyllä sen pitäisi toimia:
http://www2.webotek.com/cgi-bin/iisi3.pl?cid=miessakit
Munkaan lähipiirin miehet eivät koe fyysistä väkivaltaa omakseen, enkä minäkään sitä yhdistä mihinkään mieheyden olemukseen.
Toisaalta voisi ajatella, että jos tämä on uraauurtava miesjärjestö, niin on ehkä hyvä, että se yrittää löytää asiaa erilaisille miehille, sen sijaan että karsisi pois kaiken sen, mikä ei yhdistä k a i k k i a miehiä.
Samalla tavalla ajattelen, että naisjärjestöjen on hyvä käsitellä esim. naisten väkivaltaisuutta ja keskinäisiä vihamielisyyksiä, vaikken itse ole väkivaltainen enkä allekirjoita väittämää, että siellä missä naiset kohtaavat, ilmenee aina kateutta ja selkäänpuukotusta. Jotkut ihmiset eivät vain osaa käsitellä negatiivisia asioita luontevasti. Voihan olla, että ne ilmenevät naisilla ja miehillä jotakuinkin eri tavoin, ja siksi on hyvä, jos näitä asioita voi käydä läpi oman sukupuolen parissa. Tällöin voi varmaan myös helpommin käsitellä asiaa ilman että kokee tulevansa kuuntelijan taholta tuomituksi oman sukupuolensa typillisenä edustajana.
Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta etsiytyä sellaiselle miesforumille jossa pääteemana on lyömättömyys. Havannoi keskustelua. Tuossa J kysyi minun mielipidettäni, ja vastasin mielipiteeni.
Ei lyömättömyydessä mitään pahaa ole, ja uskon että tuo miessakit voi saada paljon hyvää aikaiseksi. Ties vaikka jo saa.
Sitten kun perustetaan Suomeen semmoinen Miesjärjestö jossa ei tarvitse kirjoitella miehen väkivaltaisuudesta että saa apurahoja, niin minäkin taidan liittyä.
Eipä vaan aukene täältäpäin vaikka kuinka yritän. No, ei tässä mitään paniikkia.
Terveisin: "Palvelinta ei löydy"
No tuossa äiteeni melko uudessa oppikirjassa "vanheneminen ja sairaudet" ainakin todettiin niin. Tässä nyt on vaan tenttiny häneltä, että pärjäis kokeessa. Ei oo kyse mistään viiskyt luvusta vaan ihan kasariajasta. Mutta lääkiksen tyypit tietää varmaan paremmin joten tämä oli ohi aiheen. Ei jaksa jaksaa.
Vai onko Miessakit nimetty julkisuudessa nimenomaan anti-parisuhdeväkivalta -liikkeeksi? Eli olisiko vaarana, että jos lähtee Miessakit-toimintaan vaikkapa isien oikeuksia ajamaan, niin on vaarassa leimautua mieheksi, joka on kamppaillut itsensä irti väkivallasta ja auttaa nyt muita samanlaisia? Tämähän olisi tietysti huono asia yleiselle miesjärjestölle.
Oletko kokeillut hyväksyä cookiet?
Ehkä tässä on todettava, että taitaa KAINENLAINEN toiminta jossa järjestönä puolustetaan ja pohditaan miehenä olemista olla aika alkuaskeleillaan. Ainakin minulla on tämä vaikutelma.
Mielestäni muuten suomalaisten naisten pitäsi olla ylpeitä suomalaisista miehistä, että eivät edes tähän asti ole menneet luomaan etujärjestöjä joissa lobbaillaan ja manipuloidaan vain miesten etuja. Tuo on mielestäni hatunnostonarvoinen suoritus. Ja huumoria kerrakseen.
Kuten jo totesin, niin itse uskon että tuo parisuhdeväkivallan korostaminen miessakeissa liittyy sekä aktiiviseen toimintaan parisuhdeväkivallan estämiseksi että myös kalastelemaan apurahoja. Muutenhan niitä ei varmaan helpolla saisi, siitä voisin lyödä vaikka vetoa. Tämä nyt on minun spekulointia vain.
Mutta kyllä miesjärjestöä varmaan kyetään muuttamaan mihin suuntaan vain, riippuen jäsenistään. Varmaan tekisi miessakeillekin hyvää jos sinne liittyisi miehiä jotka ei koe että niitä on yhteiskunta potkitnut ns päähän tai miehiä joilla ei ole taipumusta parisuhdeväkivaltaan.
Kyllä tuossa on tietenkin riski leimautua, mutta loppujen lopuksi se on kyllä myös itsetunnosta kiinni miten siihen suhtautua.
Olen tässä samalla erään ulkomaalaisen kanssa Messengerillä juttelemassa, ja kysyin häneltä jos tuolta hänen maastaan sitten avautuu, niin vastaus on "不". Tuo tarkoittaa "ei".
Enpä ole sitä mieltä, että sukupuolikysymysten pohtiminen olisi manipulaatiota, vaikka sitäkin valitettavasti esiintyy "tasa-arvopuheessa". Sukupuoli kuitenkin yhtenä tekijänä vaikuttaa toimintaan ja elämiseen, hyvä jos se tiedostetaan.
Esimerkiksi Miessakit-keskustelupalstalla oli hyvä kirjoitus kotitöiden jakautumisesta ja asian kokemisen subjektiivisuudesta. Siellä kirjoittaja tunsi tekevänsä yhtä paljon kotitöitä kuin naisensa, mutta arveli naisen kokevan että nainen tekee enemmän, koska tämä kirjoittajan mielestä kulkee miehen perässä neuvomassa tätä kotitöissä ja laskee sen sitten omaksi kotityöajakseen.
Hyvä miesnäkökulman muistutus siis siitä, etteivät modernit miehet välttämättä laista velvollisuuksista kotona, vaan joillain naisilla on paha tapa pitä miestä kodissa vain pikku apurinaan.
...sitä mieltä, mutta kuten totesit, sitäkin tapahtuu. Jos vaikka ihan viikoksi asettuisit miehen saappaisiin, ja seuraisit mediaa naistenlehdistä uutisiin, niin voipi olla että et epäröisi yhtä paljoa koskien tasa-arvoa ja siihen liittyvää manipulointia.
Mutta taidanpahan kohta löysätä vähän tätä minunkin jahkailuani, ettei nyt mene ruikutuksen puolelle. Sellä rajamailla jo ollaan.
Mielestäni kuitenkin asia yksinkertaisesti on niin, että kun tasa-arvoa tutkivat pelkästään naiset, ja näitä tutkimuksia julkaistaan viikoittain mediassa, se on manipulaatiota.
Uskon että jotukut naiset ovat tilanteesta täysin tietoisia, mutta jonkinlaisessa kostossa kokevat mielihyvää. Mistä tuo kosto johtuu, se on varmaan yksilökysymys.
Mielestäni tämä tasa-arvokeskustelun tilanne on nyt vaikka vertauskucvallisesti vähän sama kun esimerkiksi vaikka tuon Elina Sanan kirja juutalaisista. Tarvitaa rohkeita yksilöitä jotka käyvät suoraan ajan hengen, tabujen, vaikenemisen ja kieltämistä vastaan. Harvassa kun vain tahtovat olla.
Niin ja jatkoksi, uskon että on olemassa toinen ryhmä joka on tuosta mainitsemastani manipuloinnista vaikutuksenalainen. Tuskinpa nyt moni suomalainen kaduntallaaja on pohtinut että mitenkäs tasa-arvoisesti sitä tasa-arvoa nyt oikein tutkitaan. Ja kolmas ryhmä on se ryhmä joka kykenee irrottautumaan ajan hengestä, ja myös tulee lopettamaan tämän yksipuolisuuden joku se päivä.
Voin hieman ironisestikin todeta että kyllä minulle oli varsinainen shokki tulla ulkomailta takaisin kotosuomeen ja huomata että varsin jalat maassa aikaisemmin ollut oma äiti oli muuttunut ruikuttavaksi feministiksi joka näki joka asiassa "sortoa". Onneksi tuo vaihe meni järjellä ohi, ja nyt on marttyyrinä oleminen loppu. Tuo ihan vain henkilökohtaisena esimerkkinä, joka johtuunee liian paljon äitini roskalehtien lukemisesta ja kahvien litkimisestä.
Mutta niinhän se on, kyllähän nyt homoistakin pitäisi voida keskustella ilman manipulointia, ja palestiinalaisista ja politiikasta ilman manipulointia ja niin edelleen ja niin edelleen.....
Tuokin menee sitten lopulta vähän semmoiseksi että missä vedetään se manipuloinnin ja ihmisen subjektin näkymätön raja. Ja sitten myös se, että missä on yksilön oma vastuu siihen ettei tule manipuloiduksi. Mielestäni kuitenkin media on ylittänyt ne rajat, ottaen huomioon miten suuri vaikutusvalta sillä on tähän metsään nimeltä Suomi.
----------------------------
Näkökulmia tarvitaan ja siitä sitten ne harvat viisaat voivat tehdä niitä laajempia havaintojaan ja päätelmiään. Nyt kun vain on sillä lailla että ne miesten näkökulmat ole niin hirveästi muodissa. Äänestetäänhän jopa politiikkojakin nykyään sukupuoli-, eikä asia- perustein.
Mutta eiköhän asiat pikkuhiljaa muutu. Feministit tykkäävät sanoa, että vahvat miehet eivät valita mistään akkavallasta, vaan osaavat hyväksyä tilanteen. Itse haluaisin tasapuolisesti todeta että vahvat naiset eivät pelkää antaa miestenkin äänen tasa-arvokeskustelussa kuuluviin, ja kaikista vahvimmat kykenevät tätä tukea.
Niin, mutta ongelma lieneekin juuri siinä, etteivät miehet tee mies- ja tasa-arvotutkimusta.
Kyllä tällaisille varmasti olisi lehdissä tilaus, roskalehdet, ja ihmiset jotka niitä raamattunaan pitävät, taas voinee jättää omaan arvoonsa. Medianlukutaito ei tietenkään ole koskaan pahitteeksi, sitä pitäisi opettaa kouluissa. (Ja saatetaan nykyään jo opettaakin?)
Toimittajat mielellään kysyvät näkökulmaa tietämiltään järjestöiltä ja tutkijoilta, koska siitä saa helposti ja nopeasti jutun kasaan, toisin kuin ryhtymällä itse tutkijaksi, ei siinä sen kummempaa tietoista puolueellisuutta varmaan ole. Harvempi kai lukeekaan uutisjuttuja kostomielialalla, tai sitten olen todella vieraantunut maailmasta...
Poliitikkoja taas äänestetään vaikka millä ei-asiaperusteilla, kuten urheilu-uran ja populististen kommenttien takia. Johtunee siitä, että kansa kokee, ettei sitä todellista asiaa ei ehdokkaitten puheesta niin helposti irtoa.
Mutta miestutkimukseen palatakseni, niin luulisi totta tosiaan, että miehiä se kiinnostaisi.
Mutta miksi eivät tee?
Onko asian laita niin yksipuolinen että kysymys olisi siitä ettei miehiä kiinnosta, en usko. Tuskin uskot sinäkään? Kyllä tuota on lähestyttävä hieman eri argumentein kuin että miehet olisivat laiskoja tuota tutkimaan, niitä ei kiinnosta tai ne eivät kykene.
Miestutkijoille, jotka tutkivat tasa-arvoa, luulisi löytyvän sitäpaitsi laaja sosiaalinen tilaus joten luulisi että jokaiselle miestutkija maisteriksi valmistuneelle löytyy takuulla duunia tässä tasa-arvo toilotuksessa. Ja saa varmaan myös saisi maisteri naamansa mediaan jos laittaa hieman uutta materiaalia esille.
Mutta huomioi se,(!) että miten paljon itsenäistä miestutkimusta tuetaan. Eihän sitä taida olla edes lemassa. Onko tullut vastaan mielipiteitä tämän tukemisen puolesta? Eipä ole minullekaan. Luuletko että Sosiaali- ja Terveysministeriön tasa-arvoyksiköä kiinnostaa tämä epäkohta? (Johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen Hallitussihteeri Carita Heinänen Neuvotteleva virkamies Leila Räsänen Erikoistutkija Marja-Liisa Anttalainen Erikoistutkija Pirkko Kiviaho
Projektikoordinaattori Hanna Onwen Erikoistutkija Tuuli Peltola Osastosihteeri Birgitta Pajula Osastosihteeri Leena Tynkkynen Tasa-arvoasiain neuvottelukunta Pääsihteeri Hannele Varsa Osastosihteeri Anne Silfverberg.)
En tiedä, mutta aion uteliaisuuttani lähitulevaisuudessa lähettää johtaja rouva Heinilä-Hannikaiselle kirjeen ja tiedustella hänen henkilökohtaisia näkemyksiään niin siitä, jos tasa-arvoyksikkö hänen mielestään täyttää tasa-arvon kriteerit ja myös onko yksikkö koskaan pohtinut tukemaan hieman laajemmassa määrin tapahtuvaa itsenäistä miestutkimusta.
Kyllähän se on sanomatta selvää, että ministeriön kautta, tai jonkun muun "tasa-arvo toiminnan" kautta, hieman mainostamalla, tuulettamalla ja tukemalla saataisiin tämänlainen toiminta helposti käyntiin. Itse ihmettelen kyllä virkamiehiä, poliitikkoja, yliopistomaailmaa, feministejä ja älyköitä, heidän sokeuttaan. En varsinaisesti miehiä, heidän vastuulle tämä ei ole ensisijaisesti siirrettävä.
En tiedä missä määrin miestutkimusta on tukahdutettu eväämällä rahoitusta. Sehän v o i olla yksi tekijä, mutta oma tuntumani asiaan miljoonannen vuoden opiskelijana on se, että siinä missä monet naisopiskelijat seminaareissa ja vastaavissa tarttuvat kiinnostuneina sukupuolikysymyksiin, en muista yhtäkään miesopiskelijaa, joka olisi tällaiseen osoittanut alustavaakaan kiinnostusta, paitsi homonäkökulmasta (joka ei taatusti ole rahakasta). Opetuksessa jonkin verran jo puhutaan miehistäkin sukupuolena, mutta en tiedä miten on jossain sosiaaliaineissa.
Lisäksi muun muassa oma tiedekuntani kärsii jatkuvasti yleisestä rahoituksen puutteesta, koska kysymyksessä ei ole biotieteet tai teknologia-ala. Silti yritetään tehdä tutkimusta, josta itse ollaan kiinnostuneita. Ei tuo naistutkimuskaan erityisen varakkaalta vaikuta, pari ihmistä näyttää pyörittävän opetusta, tutkijoita on kolme. Esim. Englannissa naistutkimuksen laitosta pyöritetään yliopistossa täysin vapaaehtoisvoimin. Ei se tekeminen siis vain rahasta ole kiinni.
Sukupuolen tutkimuksella ei vain kerta kaikkiaan rikastu. Sääli, jos tämä pitää miehet poissa alalta...
..kyllähän se on selvä asia, että jos miestutkimus on jossain feministiosastolla yhdessä kahdessa yliopistossa, ja vieläpä nimeltään "kriittinen miestutkimus" + muita sivurealiteettejä tähän liittyen, niin en minäkään sinne miehenä hakeutuisi vaikka kiinnostus olisi kova.
Ja kyllähän muuten miehiä löytyy ihan tarpeeksi sosiologisista ja humanistisista tiedekunnista, tekemässä (mitä turhimpia) tutkimuksia, joten se, että miehiä ei "kiinnosta" sukupuolitutkimukset, tai edes lähtökohdat, ei mene minulta ainoana selityksenä läpi. Saati sitten se, että miehiä ei kiinnosta tuo koska siitä ei makseta tarpeeksi. Aihe on niin ajankohtainen ja kriittinen, että tuohon on kyllä mielestäni haettava selityksiä muualta.
En muuten ole väittänyt että rahoja olisi "evätty", ja jos onkin, niin sinne naistutkimusosastoillehan ne olisivat menneet, eikö vain. Siellähän niitä miehiä tutkitaan "kriittisesti". Niin, siis kuinka voidaankaan evätä miestutkimuksen rahoja, jos ei itsenäistä miestutkimusta ole edes olemassa?
Selitäpä se.
Ja kyllähän nyt niissä vallan lonkeroissa oli sitten opetusministeriössä tai Sosiaali ja Terveysministeriössä, on moraalinen vastuu korjata nykytilanne. Niinkö muka asiat paranisivat, että ajatellaan että "miksi ei miehet tutki"?. Ei mene läpi. Ja ei varsinkaan kun nykyään koko yhteiskunnan tasa-arvokeskustelun ilmapiiri on feministinen ja vedotaan jopa lakiesityksiin asti näistä feministien tekemistä tasa-arvotukimuksiin vedoten. Presidentin moraalista puhumattakaan.
Samaten naisilla on mielestäni moraalinen vastuu tiedostaa se, että melkein joka kerta kun argumentoidaan johonkin tutkimukseen vedoten, voitaisiin kyllä myös samalla sanoa mikä se tilanne tosiaan on. Kyllähän tämä nykytilanne tuntuu aika kaksinaismoralistiselta ja tekopyhältä, suoraan sanottuna valheelliselta.
Eiköhän tässä keskustelussa ole tullut esiin omat näkökulmani. Tässä yhteenvetona.
1. Ensiksi tilanne on tiedostettava yhteiskunnassa yleisesti. 2. Sitten siitä on puhuttava avoimesti. 3. On aloitettava erilaisia projekteja liittyen miesten näkökulmiin tasa-arvoon. 4. Sitten on perustettava itsenäinen tasa-arvotutkimus miespuolisista lähtökohdista. 5. Puolestani sinne laitokselle voidaan ohjata vaikka 10% niistä varoista jotka menee naisten tekemään tasa-arvotutkimukseen ja ylläpitämiseen kirjoista tutkijoihin, se riittäisi varmaan aivan hyvin. 6. Sitten luodaan tasa-arvotutkimukseen miesten lähtökohdat.
Ja miten tämä liittyy feministipalstalle? No siten, että juuri feministit ovat tässä tasa-arvossa pitkälle vallankahvassa. Joka muuta väittää puhuu kyllä pitkälle soopaa. Käyköön vaikka tuo SOsiaali ja Terveysministerin "tasa-arvoyksikkö" esimerkkinä.
Ja jos moraalia, rohkeutta, "tasa-arvoa" ja oikeudenmukaisuutta löytyisi edes pikkaisen, niin voitaisiinhan se tehdä myös niin, että minne vain Valtion tutkimuskeskuseen luotaisiin virkoja tilannetta hieman tutkia. Kyllä vastuu on muualla kuin miehissä.
Kysymys on perusedellytyksistä ja niihin panostamisesta. Kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta ja kriittisestä ajankohtaisesta epäkohdasta. Koska siihen ei kykene edes tasa-arvosta kiinnostunut presidentti, joka päinvastoin vain pahentaa tilannetta, niin koko tämä prosessi on aloitettava aivan ruohonjuuritasolta asti. Juuri kukaan muu ei ole edes sen arvoinen enää, voisi haavia populistisia lisäpisteitä miesten tasa-arvolla. Niin surkeaa on suomalainen demokratia ja siihen liittyvä siviillirohkeus ja kansalaiskeskustelu. Lopetan osaltani keskustelun tähän.
Mikä sitten ikinä onkaan naistutkimuksen alaisena olemista, mutta tottahan miestutkimuksen tulee olla perillä aiemmasta sukupuoli- ja naistutkimuksesta voidakseen kritisoida sitä ja esittää kiinnostavia uusia näkökulmia. Ei sukupuolentutkijoita ja miestutkimuslaitoksia tyhjästä synny, vaan jostain pitänee aloittaa. Ei naistutkimus ole sitä paitsi ainoa paikka tehdä miestutkimusta, muillakin oppialoilla voi ottaa sukupuolinäkökulmaa tutkimukseen.
Olen samaa mieltä siitä, että paljon tehdään turhia tutkimuksia (tai mikä nyt kenestäkin on tarpeellista). On silti vähän kummaa jos miesten kiinnostuksen puutetta ei voi syyttää vähäisimmässäkään määrin mies-sukupuolentutkijoiden vähäisyydestä. Kai siinä tapauksessa ainakin rahoituksesta riippumattomat opiskelijamiehet kiinnostuneina kääntyisivät aiheen puoleen? Voi tietysti olla, ettei aihe kiehdo koska noidankehämäisesti aiempaa tutkimusta ja opetusta on vähemmän kuin monesta muusta aiheesta, vai ajatellaanko sukupuolitutkimus kuitenkin naisten alueeksi, ja tehdään mieluummin "sukupuolineutraalia" tutkimusta. Eiväthän miehet hakeudu sankoin joukoin sosiaalialoillekaan, vaikka heidän toimintansa sillä saralla olisi varmasti kysyttyä, eikä työpaikan löytämisessä luulisi olevan vaikeuksia. Miestutkimusvirkoja ja -projekteja varmaan saadaan paremmin siinä vaiheessa kun miestutkimusta ja -tutkijoita ja näiden tutkimussuunnitelmia alkaa olla maassamme. Omassa tiedekunnassani tolkutetaan jatkuvasti, ettei meille ole olemassa valmiita työpaikkoja, vaan itse pitää pyrkiä luomaan yhteiskunnallinen tilaus omanlaiselleen osaajalle.
Jos keskustelu päättyi, niin sittenhän joudun keskittymään kokonaan esseen naputteluun. Huokaus.
Ei kai nyt miestutkimuksen peruslähtökohta olisi naistutkimuksen kritisointi. Ei tosiaankaan. Ennemmin olisi yksinkertaisesti tärkeää luoda tasa-arvotutkimukseen edes prosentti tasa-arvoa.
Ja niinkuin moni feministi tälläkin palstalla on sanonut, tässäkin ketjussa, että miehilläkin on monenlaisia ongelmia, niin kyllähän se on niin että jostainhan olisi aloitettava näiden ongelmien havainnointi ja tutkiminen.
Mitä tulee valmiisiin työpaikkoihin niin kyllähän tosiasia on se että jos itse onnistut luomaan itsellesi kysyntää, tai sinua pidetään jossain arvokkaana ja saat hyvän työn, niin kyllä silloin varmaan olet itseesi enemmän tyytyväinen ja koet olevasi paikkasi arvoinen, kuin että saat vastaavasti kiintiöllä jonkun työpaikan.
Sivuhuomautuksena.
Tarkoitin että henkilön, joka ryhtyy tekemään miestutkimusta, odotetaan olevan perilla sukupuolitutkimuksen aiemmista traditioista. Sitten hänen tulee perustella, mikseivät aiemman sukupuolitutkimuksen teoriat ja metodit sovellu hänen tutkimukseensa ja tarjoavan samalla uusia - perustelujen kera. Eli siinä mielessä pitäisi olla perehtynyt siihen, miten sukupuolia on aiemmin tutkittu. Nais- ja sukupuolitutkimushan on muuten amentanut myös miesten töistä (esim. Foucault, Derrida, Marx, Lacan).
Oletko muuten lukenut esim. Jorma Sipilän & Arto Tiihosen "Miestä rakennetaan, maskuliinisuuksia puretaan"? Veijo Hietalakin kuuluu parhaillaan tutkivan miesten mediakuvia. Siis kun muistaakseni jossain kohtaa tuli puheeksi tuo medioitten mieskuvan yksipuolisuus.
Samaa mieltä etteivät kiintiöt ole missään yhteydessä loistava ja ylivoimainen ratkaisu. Jos kuitenkin käy esim. niin, että miestutkijoita valmistuu ja merkittävä osa heistä joutuu kortistoon, on varmasti syytä puuttua asiaan. Loppukaneettina vielä, että mielestäni poikia pitää kannustaa sukupuolitutkimuksen pariin ja opetustarjonnalla muistuttaa, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa.
En ymmärrä miten metodit ja aiemmat traditiot tähän varsinaisesti liittyvät? Tuohan kuullostaa joltain akateemiselta väkisinsotkeilulta.
Korostan mitä aiemmin sanoin:
Jos voidaan yleisesti hyväksyä se, että miehilläkin on sekä näkökulmia ja oikeuksia sukupuolitutkimukseen ja sukupuolisidonnaisiin kysymyksiin yhteiskunnassa, kuten myös ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa, niin jotenkinhan tähän on saatava konkreettista toimintaa ongelmia ehkäisemään, seuraamaan ja tutkimaan.
Yksinkertaista, eikö vain? Ei siihen mitään Foucaltin teorioita tarvita.
Mielestäni nykytilannetta voisi räikeästi verrata mielikuvituksellisesti siihen, että maassa nimeltä wunderwanderland on 50% wundereita ja 50% Wandereita.
Nämä wunderit ovat vallanneet täysin wunderwandertutkimuksen ja vieläpä käyttävät sitä ajoittain röyhkeästi hyväkseen ajamaan omia etujaan. Sitten kun Wanderit valittavat ongelmistaan ja muusta wunderwandereihin liittyvästä, niin wunderit vetoavat "tutkimuksiin" että näin se vain on. Kaikenlisäksi Wandereitakin tutkitaan - "kriittinen Wanderitutkimus".
No jaa. Turha tätä on tehdä monimutkaisemmaksi. Kyllä asiat on päin vittua voiko muuta sanoa.
1. Kuvittelin että tässä pohdittiin tutkimuksen tekemistä.
2. Listasin simppelisti tutkimuksen tekemisen ehdot, koska puhuit naistutkimuksen alistamasta miestutkimuksesta. Ei kunnollista tutkimusta tehdä tyhjästä ja pelkällä mutu-tuntumalla. Pelkällä haastattelulla taas tehdään galluppeja.
Siinä kaikki.
Niinhän se on, kyllähän se on selvää että kun puhun "tutkimuksesta" niin en nyt kuitenkaan tarkoita sitä että annetaan jollekin työttömälle duunarille vihko ja kynä käteen, ja sitten kannustetaan tutkimaan. Tottakai siihen metodeja tarvitaan. Sori jos vaikutti siltä että ignoroin viestiäsi, mutta mielestäni lähtökohtaisesti asian pitäisi kyllä olla varsin yksinkertainen. Kyllä sitten jälkeenpäin voidaan niitä metodeja miettiä kun nyt on ensin saatu edes ensiaskeleitä käyntiin.
Muista se, että en minä en ole koskaa käyttänyt käsitettäsi "alistettu", tiedä sitten jos tuo viestii omasta mielipiteestäsi tai jos yrität laittaa sen minun suuhun:)?
Niin. Puhuin tuossa aikaisemmin että ei se auta surkutella miesten tilannetta, vaan olisi pikaisesti tehdä jotakin konkreettista asian eteen. Ja onko niin vai, että Jabberwocky on jo mennyt konkreettisissa suunnitelmissa niin pitkälle että pohtii tutkimusten metodeja, se onkin jo aikamoinen suuoritus. :)
"Muista se, että en minä en ole koskaa käyttänyt käsitettäsi "alistettu", tiedä sitten jos tuo viestii omasta mielipiteestäsi tai jos yrität laittaa sen minun suuhun:)?"
Näin taitaa olla. Yhdistin asian sinuun näistä, muiden keskusteluketjujen kommenteista, joissa vastaajana oli myös joku mies. (Omaperäisistä nimimerkeistä on joskus paljon hyötyä. ü)
--------------------------------------------
Vai niin Kirjoittanut: mies, 12.3.2004 klo 22.12
"Se pienen pieni promille miestutkimusta mitä tehdään naistutkimukseen verrattaessa, on sekin siis feministisen tieteen hallinnassa?"
(http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000002661636)
---------------------------
Hah
Kirjoittanut: Toinen mies, 11.3.2004 klo 00.25
Ei ole Suomessa olemassa miestutkimusta. Se on KRIITTISTÄ miestutkimusta, ja alistettu naistutkimuksen alaisuuteen.
(http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000002639994)
----------------------------
Muuten olen kyllä ymmärtänyt mitä ajat takaa. Worry not.
Huomaa että linkit toimivat vain jos poistaa sulkeet, jotka linkki integroi itseensä.
Tuntui vain tässä asiayhteydessa ja kun on uusi päivä vieraalta tuo käsite "alistettu".
Mutta olenhan sen kirjoittanut, ja otan siitä täyden vastuun. Voin sitä jopa perustella miksi käytän käsitettä alistettu, mutta kuten sanottua niin eiköhän se nyt suurinpiirtein ole selvillä.
Ajattelin että yrität laittaa minut jonnekkin tahtomattani ja sitten hyökätä takaapäin kiinni :)
Kepan sivuilta löytynee vinkkejä asiassa eteenpäin. Esimerkiksi.
http://www.kepa.fi/uutiset/kehitysyhteistyo/3440
Hei, puhut asiaa. Kun lukee tuota Amnestyn raportin referaatia, on helppo todeta, että todelliset ongelmat ovat muualla kuin "tasa-arvon mallimaassa". Varmasti kolmannessa maailamassa on paljon tehtävää ihmisoikeuksien hyväksi ylipäätään.
Noh, yleensä ihmisiä järkyttää eniten lasten kohtalo, mutta sinä olet päättänyt omistaa elämäsi naisille?
Eikös se ole yleensä niin, että jos vanhemmat voivat hyvin, niin lapsetkin voivat hyvin?
Minusta on aina kiitettävää, jos joku haluaa toimia edes jossain ihmisoikeuskysymyksessä. En oikein tajua niitä ihmisiä, jotka kommentoivat kohtaamaansa aktivismia tyyliin "Mikset sitten vaikuta tuohonkin asiaan?" Yleensä kysyjät eivät ole itse valmiita vaikuttamaan mihinkään. Jos vaikuttamaan pyrkiminen tarkoittaa sitä, että pitäisi samalla kertaa yrittää parantaa koko maailma, niin ei ole ihme että aktivismi jää vähiin. Jos sen sijaan hyväksytään, että pienillä yksittäisilläkin teoilla saadaan loppujen lopuksi paljonkin hyvää aikaan, niin on helpompi mennä mukaan. Niin päästään taas vähän eteenpäin.
Annetaan ihmisten pyrkiä omalta kohdaltaan vaikuttamaan tärkeinä pitämiinsä asioihin, ja jos meillä on mielessämme parempia kohteita, niin yritetäänpä itse vaikuttaa sitten niihin. Ei aktivismi ole mitään tilaustyötä.
Jos hetkeksi synkistyisi ja väittäisi, että enemmistö kuitenkin omistaa elämänsä - ei naisille, miehille eikä lapsille - vaan tavaralle.
" En oikein tajua niitä ihmisiä, jotka kommentoivat kohtaamaansa aktivismia tyyliin "Mikset sitten vaikuta tuohonkin asiaan?" Yleensä kysyjät eivät ole itse valmiita vaikuttamaan mihinkään. "
Täsmällen näin!
Olen tehnyt prikulleen saman havainnon:
ne, jotka sentään tekevät jotain muiden hyväksi, eivätkä vain makaa sohvalla ja syljeskele kattoon tai haali kaikkea materiaa ja muuta hyvää pelkästään itselleen, saavat haukut niiltä,jotka itse eivät pistä tikkua ristiin muiden hyväksi!
Tähän tyyliin:
jos joku esim. tekee vapaaehtoistyötä suomalaisten vanhusten parissa, hänelle sanotaan: Miksi suomalaisten, tämähän on hyvinvointiyhteiskunta, mikset mene johonkin kehitysmaahan, siellä ollaan paljon enemmän avun tarpeessa? Miksi vanhusten, eivätkö vammaiset tarvitse apua?
Jos hän menee kehitysmaahan huolehtimaan katulapsista, hänelle sanotaan: eikö ensin pitäisi saada oman maan asiat kuntoon ennen kuin lähdetään rahoittamaan vieraan maan elämää? Miksi katulapsista, eikö olisi parempi rohkaista niitä lapsia jotka käyvät koulua ja yrittävät eteenpäin elämässä, eikä kaiken maailman alaikäisiä narkomaaneja, koulupinnareita ja pikkurikollisia?
Jos hän siirtyy avustamaan koulua, hän saa kuulla: miksi koulua, koululaitoshan huolehtii itse omista oppilaistaan, mikset auta niitä joita kukaan muu ei auta?
Jne. jne. jne.
Nämä kriitikot itse korkeintaan antavat 10 euroa vuodessa yhteisvastuukeräykseen, jos sitäkään, mutta mihinkään vaivaannäköä vaativaan he eivät ryhdy.
On ihailtavaa, jos joku tekee vapaehtoistyötä, oli kohdemaa ja kohderyhmä mikä tahansa. Vaikka vapaaehtoistyö toimii altruisimin pohjalta, niin sen tekijätkin ovat ihmisiä,ja heillä on oikeus toivoa työltään sitä tyydytystä että se vastaa heidän omia kiinnostuksen kohteitaan tai erityisalaansa. Luulisi sen silloin olevan myös tuloksekkaampaa ja tehokkaampaa.
Vapaaehtoistyöntekijä valitkoon kohderyhmänsä itse sen mukaan, mikä häntä eniten kiinnostaa. Ei meidän pidä arvostelullamme masentaa hyvää tarkoittavaa yritystä heti kättelyssä esim. sillä perusteella, että MEIDÄN mielestämme olisi ollut parempi tehdä näin tai noin ja tätä tai tuota.
Meitä oman edun tavoittelijoita ja egoisteja on ihan riittämiin, eikä meillä luulisi olevan kanttia arvostella niitä jotka pystyvät altruisimiin.
"Eikös se ole yleensä niin, että jos vanhemmat voivat hyvin, niin lapsetkin voivat hyvin? "
Ne lapset, jotka ovat orpoja, eivät kyllä pääse tästä nauttimaan. Katulapsillakaan ei liene niin kovin kehuttavasti menevän... Vanhmpien hyvinvointi ei takaa lasten hyvinvointia, niitä vanhempia on niin kovin erilaisia ja he rakastavat lapsiaan niin kovin eri tavalla.
"Vapaaehtoistyöntekijä valitkoon kohderyhmänsä itse sen mukaan, mikä häntä eniten kiinnostaa. Ei meidän pidä arvostelullamme masentaa hyvää tarkoittavaa yritystä heti kättelyssä esim. sillä perusteella, että MEIDÄN mielestämme olisi ollut parempi tehdä näin tai noin ja tätä tai tuota"
Rotukissatkin kaipaavat vapaaehtoistyötä niiden hyväksi pitää kerätä varoja.
kodittomille eläimille etsitään pysyviä ja sijaiskoteja. Etupäässä kissoja, myös joitain koiria, kaneja ja kilpikonnia. Onko kiinnostusta?