Alkoiko Summassa "suurhyökkäys" sinä päivänä kun Summa murtui? Olen sitä ajatellut, että miten ne osasivat ajoittaa sen suurhyökkäyksen juuri siihen, kun joukot oli vaihdettu. Seurauksenahan oli se, että uudet kaverit pelästyivät ja lähtivät pakoon.
Summan suurhyökkäys?
Esko V
11830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jo 1. helmikuuta. Erityisen kiivaita yhyökkäykset olivat mm. 8. päivä. Helmikuun 11. alkoi jälleen kiivas tulivalmistelu. Varsinainen murtopäivä oli 14. helmikuuta. Seuraavana pä'ivänä ylipäällikkö antoi luvan vetäytyä väliasemaan.
Hyökkäys olisi johtanut murtoon oli puolustuksessa mitkä joukot tahansa. Sellainen oli painopisteeseen keskitetyn voiman ja tulen määrä.
"Hyökkäys olisi johtanut murtoon oli puolustuksessa mitkä joukot tahansa."
Varmaankin, MUTTA nyt siellä olikin suomenruotsalaiset ja siitä tulikin oikea SuRujen Summa ja niin suomeruotsalaisten maine meni ja tuli ikuinen häpeä. Ei suomenkieliset joukot olleet päässeet helpolla kun pitivät puolensa samoissa asemissa paljon pienemmällä sakilla melkeinpä vuoden alusta saakka.
pikkustallari tyhmempi. Ulosannista päätellen siellä suon takana pienestä vinttikamarin ikkunasta maailmaa tarkkailevan suomalaisuuden liiton kotipostin lukeneen Eiryläisen olettaisin olevan jotain niin pohjattoman tyhmää ja typerää mille ei enään kyetä tekemään mitään. Eli kaiketi tarkoitin pohjattoman typeryyden ilmentymän olevan Suomalaisuuden Liiton vakiokaavaa kerta toisensa jälkeen toistava EIRYLÄINEN "SAAPAS".
Se 11. päivän tykistötulen kiihtyminen johtui tietysti siitä, että venäläiset hoksasivat uusissa lumipuvuissa olevat vastustajat. Arvasivat tietysti, ettei kyseessä ollut vaatteiden vaihto vaan uuden joukot ja päättivät antaa pienen tervetuliaistoivotuksen. Sekös sitten säikäytti ja paniikki iski.
Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3.
Halstin kirjassa Talvisota (osa 1), kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.
Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:
Suoraa lainausta:
-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n patatjoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton.Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.
Suosittelen niille, jotka haluavat käsitellä Summan taisteluja, tutustumista kirjaan ”Summan miehet”. Kirjayhtymä Helsinki 1984. Kirjan on toimittanut Pekka-Juhani Kuitto, ja kirja perustuu everstiluutnantti Erik (Eki) Oksasen (1896-1979) Summan rintaman Lähteen lohkon etulinjapataljoonan komentajana omakohtaisesti kokemiin tapahtumiin, saatavilla oleviin virallisiin arkistomateriaaleihin ja asiakirjoihin sekä hänen keräämiinsä erittäin laajoihin haastattelutietoihin. Oksasen asiantuntemusta on hyödynnetty mm. Sotatieteen Laitoksen Talvisodan historia -teoksen toteuttamistyössä.
Heti Talvisodan Summan jälkeen perustettiin ihan porukka pohtimaan hurrien maineen palautusta ja he päättivät palkata J. O. Hannulan tutkimaan Summan murtumiseen liittyvät tapahtumat. Tätä tutkimusta EI kuitenkaan haluttu antaa julkisuuteen! Sittemmin se on julkaistu, tosin vasta 56 vuotta myöhemmin!
Tuo Summan läpimurto -kirjoitus löytyy myöskin teoksesta Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.
EIRYLÄISET. Hopeamitalli meneekin sitten pikkustallareille. Onnittelemme kaikkia onnellisia voittajia.
Suosittelen niille, jotka haluavat käsitellä Summan taisteluja, tutustumista kirjaan ”Summan miehet”. Kirjayhtymä Helsinki 1984. Kirjan on toimittanut Pekka-Juhani Kuitto, ja kirja perustuu everstiluutnantti Erik (Eki) Oksasen (1896-1979) Summan rintaman Lähteen lohkon etulinjapataljoonan komentajana omakohtaisesti kokemiin tapahtumiin, saatavilla oleviin virallisiin arkistomateriaaleihin ja asiakirjoihin sekä hänen keräämiinsä erittäin laajoihin haastattelutietoihin. Oksasen asiantuntemusta on hyödynnetty mm. Sotatieteen Laitoksen Talvisodan historia -teoksen toteuttamistyössä.
Tuon kirjan kirjoitti valmiiksi siis Oksasen pojanpoika kaiken sen isoisänsä keräämän materiaalin pohjalta.
Tuon kirjan kertomat tapahtumat ovat paikoin TODELLA JÄRKYTTÄVÄÄ LUETTAVAA! Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR 9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä ja yksikkö oli YH:n aikana kuljetettu Turkuun tarkoituksena lähinnä käyttää sitä rannikkopuolustustehtäviin Ahvenanmaan suunnalla. Sodan alussa JR 9 oli kuitenkin liitetty 3. Divisioonaan (aluksi silloinen 6. Divisioona) Tolvajärven suuntaan komennetun JR 16:n tilalle….
Tämä Wiikinki-kapteeni EI edes itse tiennyt miestensä lähteneen lippahivoon etulinjasta. Vasta kun apuun tulleet vähäiset joukot alkoivat selvitellä tapahtunutta, oli jo pakko uskoa. Ihmeteltiin miksei jotkut KK:t ampuneet. Selvisi että ainakin kahden KK:n miehistöt eivät uskaltautuneet ulos vaan makasivat korsuissaan. Osassa korsuissa siis oli vielä lamaantuneita ja nähtävästi pelosta juoksukyvyttömiä, haavoittumattomia, miehiä, jotka vain makasivat lattioilla!
Majuri Laaksoselle, JR 8:n komentajalle, on puolenpäivän aikaan soitettu Nappiin: - Tämä on Kilteeltä. Lähteen lohkon miehiä on noussut Kilteelle saakka. Etulinja on täällä! Mitä on tapahtunut! – Mitä!! Mitä te höpisette!? – Kilteellä on etulinjan miehiä. – Linjalta livistäneitä. Niinkö? – Niin! Niin juuri…
Tämän kirjan luettuaan kuka tahansa ymmärtää ja tajuaa ketkäs juoksi ja minne ja miksi Summa murtui!
Siinä ei auta Marskin muistelmat eikä mikään muukaan selittely, HURRIT JUOKSI JA VIELÄPÄ TÄYSIN PANIIKISSA ja etulinja murtui juuri tästä syystä!
Viereinen lohko, johon kohdistu samanlainen paine kuin Lähteen murtuneeseen lohkoon, kesti muistaakseni neljä päivää ja vetäytyi vasta KÄSKYSTÄ! Ne olikin suomenkielisiä joukkoja. Hurrit Ei sitä 2:n päivän "tukilinjan ihmettä" enää tehneet, vaan sinne tuotiin samainen, jo kuukauden etulinjaa puolustanut harvalukuinen Laaksosen JR 8 takaisin ja muitakin joukkoja, mutta tapahtunutta murtokohtaa ei enää voitu palauttaa.
Tämän Lindman -extran sinne Eiryn sivuille voisi vielä lisätä:
1) Kenen lohkolla Summa murtui 1940?
Vastaus: Lindmanin pataljoonan lohkolla.
2) Kuka teki elokuvan suomenruotsalaisten sodasta?
Vastaus: Lindman.
3) Mitä sanoi Lindman Ilta-Sanomissa?
Vastaus: "Ruotsinkieli on myrkkyä monille."
4) Mitä muuta Lindman sanoi?
Vastaus: "Ei kannata tehdä ruotsinkielisiä sotaelokuvia, kun kukaan ei niitä katso."
5) Mitä Lindman sitten aikoi?
Vastaus: Teki vieläkin kalliimman elokuvan suomenruotsalaisten ja riikinruotsalaisten säätiöiden miljoonilla aiheesta "Talitiikerit".
6) Mitä Lindman sanoi ruotsalaisten murska-arvosteluista viimeisimmälle elokuvalleen?
Vastaus: Ruotsalaiset eivät ymmärrä sodasta mitään joten olkoot hiljaa!
7) Mitä Lindman sitten teki?
Vastaus: Lopetti elokuvien teon kokonaan!
Pannaanpas Toivosen kirja-arvostelu, Hurrit Pettivät,, linkkinä kehiin ja panaanpas sitä vähän paremmaksi:
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/67.html
"Voi olla, että näkökulmani on vino, mutta ne lauteilla puhuneet ukot kuuluivat turkulaiseen Jalkaväkirykmentti 13:en. Heidät määrättiin Talvisodassa Summassa, Lähteen lohkolla paikkaamaan ratkaisevaa läpimurtoa, joka oli tullut ruotsinkielisen pataljoonan osaksi. Ja juuri tästä puhuttiin."
Edellä oli siis lainausta Toivosen tekstistä.
Voi olla että minunkin näkökulmani on vino mutta on kuin kohtalon ironiaa, että Jatkosodan JR 13:een kuului suuri osa niistä Summan WIKING-Linjan karkuunjuoksijoista eli II/JR9 miehistä. Tämä Jatkosodan ruotsinkielinen JR13 on siis eri kuin Talvisodan JR 13, jossa oli porukkaa mm. Turun seudulta ja se oli siis suomenkielinen. Jatkosodan JR13:sta kuului Sundmannin RUOTSINKIELISEEN 17.D:aan ja tämä oli siis kokonaisuudessaan suomenruotsalaista koottu yhtymä, jossa oli myöskin mukana AITO RUOTSALAINEN VAPAAEHTOISKOMMPANIA, joka oli sijoitettu näihin kovimpien Kannaksen juoksijoiden eli II/JR13:n pataljoonaan. Tuo pataljoonahan tunnetaan hurrien itsensä toimesta myöhemmin uudelleen ristimällä TALIN TIIKERIT -nimityksellä :-)
Näistä vapaaehtoiskomppanian vaiheista Orvar Nilsson kirjoitti kirjankin, (Orvar Nilsson: Suomen asiasta tuli omani), jossa ihmetteli suomihurrien juoksuherkkyyttä, nämä oikeat hurrit kun osasivat tapella kuin miehet ja kaatuakin! Niitä kaatuikin aika paljon verrattuna vapaaehtoisten määrään.
Mutta tuo saunan lauteilla läyty ukkojen puhe tuli varmasti siítä kun JR13 haalattiin kamalalla kiireellä Summaan Lähteen lohkolle paikkaamaa tuota II/JR9 juoksijoiden aiheuttamaa läpimurtoa pääpuolustuslinjaan. JR13 joutui siten tosi kusiseen ja sekavaan paikkaan ja syykin tiedettiin heti paikanpäälle tultaessa, kun hurrit juoksivat vastaan pakokauhuisina! Tosin sinne juoksutettiin ensiksi hätiin pikamarssia takaisin myöskin kapteeni Oksasen I/JR8, (tämäkin kerrotaan kirjassa Summan miehet), joka oli samaista paikkaa hallinnut kuukauden yhtä soittoa ja juuri vaihtanut sieltä poissa II/JR9:n tullessa tilalle ja aiheuttaen katastrofin heti 1. taistelussaan. Kyllä turkulaisilla JR13:n miehillä taisi olla aika varmat mielipiteet mitä hurreihin tuli ja niin taisi olla JR8:n miehilläkin. Ja myöhemmin kaikilla, jotka ovat lukeneet mitä Summassa todella tapahtui!
Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä... Nyt viimeistään ymmärtänet, mitä se WIKING -line tarkoittaa! Tuo Wiking- nimi on muuten mainittu siinä Summan Miehet -kirjassa, muualla sitä ei juuri ole näkynytkään.
Murtunut pääpuolustuslinja=Mannerheim -linja Summassa = A.Wiking-Line
mieleltäsi lapsenmielinen.
Ruotsinkieliset poistuivat linnoitetusta tärkeästä Poppius-bunkkerista aivan omin lupinensa ja ilmoittamatta asiasta ylöspäin, niin ettei johtoportaassa osattu tehdä oikeanlaisia johtopäätöksiä ajoissa. Tiedä sitten oliko kyse puhutusta kielestä vai siitä, että tuoreet kaverit joutuivat liian äkkiä liian pahaan paikkaan. Kauas ne ainakin katosivat, kun niitä joukkoja ei enää ollut vastahyökkäyksissä käyttää, vaan tukilinjaa paikattiin läheteillä, kokeilla, pioneereilla sun muilla.
Ei ollut hurrien sotamoraalissa kehumista Summassa. Tykistökapteeni Atte Ilva sai aseella uhaten ruotsinkieliset ulos korsusta, mutta taistelijoiksi ei näistä ollut vaan miehet makasivat sitten korsun edessä yhtenä mattona. Suomalaisilla oli paikoin jopa lynkkausmieliala ruotsinkielisiä kohtaan, joita pidettiin pettureina.