On sanottu, että ihminen on sosiaalinen eläin. Tällä korostetaan yksilön riippuvuutta yhteisöstä, jossa hän elää. Hämmästyttävässä määrin onkin ihmiset saatu noudattamaan yhteisönsä heille asettamia vaatimuksia. Mm. fasismi ja kommunismi ovat siitä osoituksena. Myös monissa uskonnoissa on tuollaisia piirteitä. Ääritapauksissa on koko yhteisö tehnyt jopa joukkoitsemurhan luottaessaan sokeasti johtajaansa. Silloin on yksilöllinen harkinta hävinnyt joukon vaikutuksesta.
On sanottu myös, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin voi tosiaan käydä, jos yksilöllisyydelle ei anneta sijaa. Uskonnollisissa yhteisöissä ei ole harvinaista, että yksilöllisille mielipiteille ei anneta arvoa. Uskonnollinen perinne, "isien usko", ei ole totuuden kriteeri, vaan uskonnollisuuden tulee perustua henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen eli todistukseen, kuten MAP-kirkossa sitä kutsutaan.
Demokratia hyväksytään parhaimmaksi yhteiskunnan aatteelliseksi perustaksi. Silläkin on heikkoutensa, jos sillä ymmärretään enemmistön valtaa. Oikein ymmärrettynä demokratia perustuu yksilöllisiin perusoikeuksiin, jotka on mainittu ihmisoikeuksien julistuksessa. Jokaista ihmistä on pidettävä arvokkaana yksilönä ja jokaisen tulisi kohdella toistaan tunnustaen hänen ihmisoikeutensa.
Alkukristillisyydessä yhdistyivät ihmisoikeuksien tunnustaminen ja uskonto. Silloin voimassa ollut pyhityksen laki takasi oikeudenmukaisuuden toteutumisen myös taloudellisissa asioissa. Kellään ei ollut liikaa, mutta kukin sai tarpeidensa mukaan. Tuollainen yhteiskunta vaatii suurta kypsyyttä ja rakkautta kaikkia kohtaan. MAP-kirkon kymmenysten laki on kasvattajana tuohon ihannetilaan. Alkukristillistä käytäntöä koetettiin soveltaa kirkon alkuaikana, mutta jäsenet eivät olleet kypsiä siihen. Nyt pyhityksen laki toimii muussa kuin taloudellisessa elämässä. Monet kirkon jäsenet uhraavat aikaansa ja kykyjänsä yhteisen hyvän aikaansaamiseksi ilman rahallista korvausta. Kymmenysten laki on annettu valmistamaan meitä joskus voimaan tulevaan pyhityksen lakiin myös taloudellisissa asioissa.
On sanottu myös, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin voi tosiaan käydä, jos yksilöllisyydelle ei anneta sijaa. Uskonnollisissa yhteisöissä ei ole harvinaista, että yksilöllisille mielipiteille ei anneta arvoa. Uskonnollinen perinne, "isien usko", ei ole totuuden kriteeri, vaan uskonnollisuuden tulee perustua henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen eli todistukseen, kuten MAP-kirkossa sitä kutsutaan.
Demokratia hyväksytään parhaimmaksi yhteiskunnan aatteelliseksi perustaksi. Silläkin on heikkoutensa, jos sillä ymmärretään enemmistön valtaa. Oikein ymmärrettynä demokratia perustuu yksilöllisiin perusoikeuksiin, jotka on mainittu ihmisoikeuksien julistuksessa. Jokaista ihmistä on pidettävä arvokkaana yksilönä ja jokaisen tulisi kohdella toistaan tunnustaen hänen ihmisoikeutensa.
Alkukristillisyydessä yhdistyivät ihmisoikeuksien tunnustaminen ja uskonto. Silloin voimassa ollut pyhityksen laki takasi oikeudenmukaisuuden toteutumisen myös taloudellisissa asioissa. Kellään ei ollut liikaa, mutta kukin sai tarpeidensa mukaan. Tuollainen yhteiskunta vaatii suurta kypsyyttä ja rakkautta kaikkia kohtaan. MAP-kirkon kymmenysten laki on kasvattajana tuohon ihannetilaan. Alkukristillistä käytäntöä koetettiin soveltaa kirkon alkuaikana, mutta jäsenet eivät olleet kypsiä siihen. Nyt pyhityksen laki toimii muussa kuin taloudellisessa elämässä. Monet kirkon jäsenet uhraavat aikaansa ja kykyjänsä yhteisen hyvän aikaansaamiseksi ilman rahallista korvausta. Kymmenysten laki on annettu valmistamaan meitä joskus voimaan tulevaan pyhityksen lakiin myös taloudellisissa asioissa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ihmisoikeuksien julistus on luettavissa tästä:
http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin
Myös joukkoitsemurhissa mukana olevilla on "henkilökohtainen vakuuttuneisuus eli todistus". Eihän tuo tarkoita mitään muuta, kuin yksilöllä on johonkin subjektiiviseen kokemukseen tai siihen verrattavaan oleva usko siitä, että yksilön edustamalla liikkeellä on totuus.
"Kellään ei ollut liikaa, mutta kukin sai tarpeidensa mukaan."
Paljonko on liikaa ja kuka määrittelee tarpeet?
Jokainen voi saada varmuuden tuosta ainoasta oikeasta totuudesta, mutta on suuri vaara myös erehtyä ja joutua harhaan johdetuksi. Erehtyminen ja sen mahdollisuus ei poista oikea olemassaoloa kuten näytät ajattelevan. Totuus on aina yksi jokaisesta asiasta.
Pyhityksen lain toteuttamisessa on omat sääntönsä. Ei ole niinkään vaikeata havaita, mitä kukin tarvitsee kohtuulliseen elämään ja yhteisen kassan kartuttamiseen. Kukin saa oman "huoneenhallitus" -osuutensa. Sen ylimääräinen tuotto, jos sitä on, annetaan yhteiseen kassaan.
kuin aloituksessa mainitsemasi kommunistit ja fasistit. On olemassa yksi totuus (sinun) ja
kaikki on alistettava sen alle.
Paljonko on "huoneenhallitus-osuus"? Mitä se edes tarkoittaa?
Jos niin helppoa, niin paljonko on liikaa? Mitä tarkoittaa kohtuullinen elämä? Kuka määrittelee? Minusta nuo eivät ole niin helppoja kysymyksiä.
Mitä tulee alkuosaan, siihen sait jo vastauksen.
oikeaan totuuteen, vaan ihmisillä on vapaa tahto. Tuokin on yksi totuuden tuntomerkki. Jumala antoi kaikille ihmisille vapaan tahdon valita hyvän ja pahan väliltä. Tämä ilmoitettiin jo ensimmäisille vanhemmillemme.
Kaikki totuudeksi sanottu tai sellaiseksi luultu ei ole totta. Totuudella on kriteerinsä. Kristinuskon totuuden kriteeri on ilmoitus ja sen oikea tulkinta. Oikean tulkinnan tärkeä kriteeri on yhdenmukaisuus alkuperäisen kanssa. Niinpä oikeassa kirkossa tulee olla sama järjestys ja valtuus kuin alkukirkossa. Niistä luovuttiin jo n. 100 jKr., mutta nyt kaikki on palautettu.
perkeleen kirkkoon eivätkä pääse korotukseen, jos eivät jossain vaiheessa liity kommunistiseen puolueeseen ...ei kun... Smithin kirkkoon
Tyylisi todella muistuttaa kommunismin ehdotonta totuutta...
http://www.youtube.com/watch?v=kVdVTVR-j0Q
1940-luvun vaikeina vuosina ihmiset eivät luopuneet, vaan olivat valmiit uhrautumaan totuuden puolesta...
http://www.kiev-life.com/kyiv/match-of-death
Käytät sellaisia puheenvuoroja, ettet pidä totuutta arvossa. Jokaisesta asiasta on vain yksi totuus riippumatta siitä, että totuudeksi on sanottu ja sanotaan sellaistakin, mikä ei ole totta.
Vaikuttaa, että koetat kiistää totuuden olemassaolon yleensäkin ja uskotella, ettei totuutta edes olisi olemassa. Totuus on oikeaa tietoa. Filosofiassa on totuus määritelty hyvin perustelluksi tosi uskomukseksi. Totuuden määrittely ei ole ongelmatonta. Tietenkin kysymys on siitä, mikä on oikeaa tietoa. Uskonnollisesti oikeaa tietoa on saatavissa vain Jumalan ilmoituksista, sillä kaikki ihmisistä lähtevä kuuluu tähän maailmaan. Uskonnollinen totuus on tuonpuoleiseen kuuluvaa ja vain sieltä käsin perusteltavissa.
Huoneenhallitus tarkoittaa omaa vastuuta meille uskotusta. Kun yhteisistä varoista kukin saa tarpeidensa mukaan, tulee omaisuutta hoitaa huolella ja tehdä siitä tili. Tästä on hyvä esimerkki miehestä, joka antoi palvelijoilleen talentteja (leivisköitä) huolehdittavaksi. Jolle annettiin enemmän, siltä odotettiin enemmän, mutta jos ei hoitanut saamaansa osuutta, vaan kätki maahan, niin siitä ei hyvää seurannut.
Tuskinpa kohtuullisuuden määrittely on vaikeaa. Erilaiset elämäntilanteet tietenkin vaikuttavat. Ylellisyys ei ainakaan ole kohtuullista.
Pakkohan on uskoa, kun niin monet vakuuttavat ainoan oikean totuuden puolesta, sinäkin;-)
Esität tosin jälleen perustelemattomia väitteitä mm. Jumalan ilmoituksista. Sinähän sitä paitsi uskot Smithin "ilmoituksiin".
Tämä on jo hyvä lähtökohta. Ei sinun tulekaan tutkimatta uskoa siihen, mitä Joseph Smithin kautta me jäsenet tiedämme saadun. Varmuuden saa vasta tutkittuaan. Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta, "muiden lampaiden" pyhä kirjoitus samoin kuin Raamattu juutalaisilta saatu pyhä kirjoitus.
uskon mormoneihin, uskon aivan kaikkiin, kunhan nämä vain itse uskovat. Perustelut tosin vaihtelevat. Sinulle Smithin "ilmoitukset" ovat tärkeä uskon lähde. Sinä suggeroit itsesi uskomaan niihin.
Olet niin anti-suggestioiden vallassa, ettet muuta pysty ajattelemaan. MAP-kirkon ilmoituksista on vahvat todisteet, mutta todistuksen niistä saa vasta, kun vapautuu anti-suggestioista ja ennakkoluuloistaan ja alkaa tutkia totuutta rakastaen.
Itsesuggestiokykyni ylittää jopa sinun vastaavan kykysi. Sinä pystyt suggeroimaan itsesi uskomaan Smithin ilmoituksiin", minä pystyn suggeroimaan itseni uskomaan kommunisminn, mormonismiin,...
Näyttää se kohtuullisuuden määritteleminen olevan melkoisen vaikeaa kun et siihen kykene. Voidaksesi väittää, ettei ylellisyys ole kohtuullista, olisi jotenkin raamitettava ylellisyys. Onko esim. televisio ylellisyyttä?
Huoneenhallitukseen liittyvää en vieläkään oiekin ymmärtänyt, mutta se vaikuttaa kiinnostavalta.
"Kun yhteisistä varoista kukin saa tarpeidensa mukaan, tulee omaisuutta hoitaa huolella ja tehdä siitä tili."
Tätä kohtaa en ymmärrä. Tarkoitatko tuossa vain avustustoimintaa vai jotain laajempaa?
Loppuosa kuitenkin tarkoittanee sitä, että yksilön tulisi yrittää tehdä rahallista voittoa?
Nyt on turhaa alkaa jauhaa sen toteuttamisesta.
Mitä ihmettä yritit ilmaista? Että et osaa selittää niitä asioita, joiden väitit olevan niin yksinkertaisia? Toistat jonkun toisen sanoja, mutta et oikeasti ymmärrä sisältöä?
Meillä on jo nyt tietyt normit sosiaalisten avustusten jaossa. Jo niistä saa viitteitä oikeudenmukaiseen tulonjakoon kunkin tarpeiden mukaan. Lapsilisät, kansanseläke, työeläkkeet, sairauspäivärahat, työttömyyskassat ja monet muut asiat hoidetaan demokratian periaatteita noudattaen. - Mielestäni kansalaispalkka olisi hyvä perusta, joka soisi kaikille perusturvan, jota sitten omin toimin voi lisätä. Olen varma, että pyhityksen lain tultua jaettavaa olisi enemmän ja ihmiset toimisivat innolla yhteisen hyvän puolesta. Kommunismissa siihen pyrittiin, mutta se oli tuomittu epäonnistumaan, koska kaikki perustui pakkoon ja pelkoon.
Kansalaispalkka olisi hyvä, samalla työpäivän voisi puolittaa nykyisestään. Mutta tässä ei ollut kyse tuosta, vaan kohtuullisesta elämästä. Ei pitänyt olla vaikea havaita, mitä kukin siihen tarvitsee...
"Olen varma, että pyhityksen lain tultua jaettavaa olisi enemmän ja ihmiset toimisivat innolla yhteisen hyvän puolesta."
Teknologian kehittyminen lisää jaettavan määrää (ei kuitenkaan tuo tasajakoa tai edes melkein tasajakoa) ja voidakseen toimia 'yhteisen hyvän puolesta' olisi tiedettävä se 'yhteinen hyvä'.
Kirjoituksesi eivät anna vastauksia, vaan ennemmin synnyttävät uusia kysymyksiä.
"Paljonko on liikaa ja kuka määrittelee tarpeet?"
Tuo oli se ensimmäinen kysymys ja matkan varrella se on vain hieman ns. lisääntynyt. Mitä tarkoittaa kohtuullinen elämä (kohtuullinen elintaso)? Lisäksi kiinnostaa "ylellisyys", mitä sillä tarkoitat? Olisiko pyrittävä tekemään rahallista voittoa (yritettävä kasvattaa tuottavuutta)?
Ylellisyys ei ole tarpeellista. Sillä on haitallisia vaikutuksia etenkin, kun omaisuutta aletaan käyttää itseä tai muita vahingoittavalla tavalla. Vastasin näin jo aiemminkin siihen, mikä on liikaa. Kaikkea ei tarvitse määritellä, vaan jotain voi jättää avoimeksi. Tarpeiden määrittelyyn on yleiset normit, mutta lisäksi tarpeita voi syntyä investoinnin tarpeesta. Luoville ideoille on syytä antaa toteuttamisen. On turha mennä yksityiskohtiin pyhityksen lain toteuttamisesta. Olennaista sen onnistumiselle on yhteiseen hyvään pyrkiminen itsekkyyden sijasta. Se vaatii melkoista kypsyyttä. Omaisuutta ei ole tarkoitettu "himojemme tyydyttämiseen", mitä sanontaa on käytetty varallisuuden tavoittelun motiiveista. Tarpeiden mukaisuus on eri asia kuin homojen tyydyttäminen.
>Tarpeiden mukaisuus on eri asia kuin homojen tyydyttäminen.
Miksi homoja ei saisi tyydyttää?
Tai haitko räkänauru-vitsikkyyttä?
Älä minua syytä.
"Ylellisyys ei ole tarpeellista. Sillä on haitallisia vaikutuksia etenkin, kun omaisuutta aletaan käyttää itseä tai muita vahingoittavalla tavalla."
Ratkaiseeko siis omaisuuden käyttötarkoitus? Kaikkea voi olla kuinka paljon tahansa, kunhan ei käytä itseä tai muita vahingoittavalla tavalla? Entä miten tuohon sopii vaikka pankkitoiminta? Materiaaliselta kannalta katsoen se on muita vahingoittavaa toimintaa.
Ylellisyydestä tuli mieleeni rakennustoiminta. Jos ajattelemme talonrakentajaa, onko raaka-aineiden tuottaminen ulkomailta tarpeellista silloin kun se ei ole välttämätöntä? Yksi kiinnosta esimerkki on Finlandia-talo ja sen marmoriset seinälaatat...
Kysymys ei ole helppo, mutta kiinnostava. Kiinnostava siksi, että MAP-kirkko on amerikkalaista alkuperää ja tuolla kulutus on kovasti arvossaan. Etsi joskus aikasi kuluksi tilastoa vaikka vedenkulutuksesta.
Voitontavoittelu taas ei ole aina itsekästä, vaan se voi olla myös yhteisöllistä. Onko yhteisöllinen voitontavoittelu suotavaa?
"Olennaista sen onnistumiselle on yhteiseen hyvään pyrkiminen itsekkyyden sijasta."
Eikö tämä vaatisi radikaalia vapaaehtoista elintason laskua? Yhteinen hyvä tarkoittaa myös luonnosta huolehtimista ja se taas tarkoittaisi luopumista. Ei enää lomalentoja mihinkään, ei mitään ylimääräistä elektroniikkaa.
Tuotannon (ja sitä kautta kulutuksen) määrää olisi leikattava ja se taas toisi eteen kaksi vaihtoehtoa. Joko yksittäiten ihmisten työmäärää (työaikaa) olisi leikattava tai sitten olisi hyväksyttävä työttömyyden kasvaminen. Toinen kysymys olisi jakaminen...
"Omaisuutta ei ole tarkoitettu 'himojemme tyydyttämiseen', mitä sanontaa on käytetty varallisuuden tavoittelun motiiveista."
Lue seuraava lause ja huomaat oikolukusi tehneen tepposet.
Sanonta on itsessään tyhjä ja soveltuu lähinnä toisten paheksumiseen. Jollakin voi olla (into)himo musiikkiin ja sanonnan mukaan hän ei saisi käyttää omaisuutta tuon himon tyydyttämiseen eli joko musiikin tuottamiseen tai kuuntelemiseen.
Vastaaminen heti kaikkeen ei ole tarpeellista. Sellaisen vaatiminen on kuin tätä nykyistä "kaikki-mulle-heti" -kulttuuria.
Lähinnä se tosin kertoo, että toistat fraasia. Toki kannatan kohtuullisuutta ja niin juon kahviakin joko yhden tai kaksi kupillista päivässä, viiniäkin saatan välillä ottaa muutaman lasillisen seurustelujuomana...