Katselee etelenänpuolen akkunasta sateista maisemaa. Ei kannata nääpurin isännän mennä puimaan ohraa. Eikä vanhaa taikka uutta kauraa. Tuleepi iso öljylasku kuivurista. Kreosiittia sitä ei saa enää käyttää ratapölkyn kyllästykseen. On karsinogeenista. Ja supermyrkyn synnyttäjää, kun kyllästepuuta polttaa. Ottaiskohan sitä teltan pois pihalta. On se siellä seisoskellu pari talvea, mutta näyttää niin köyryselkäiseltä, ettei kolmatta repeämättä varmaan kestä. Että terveisiä uusille nigandereilla ja niille vanhoille, kekkä meinaa vaan olla uusi, niin ku minä.
Vanha pieru
Ak:n lapio
16212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minulla on hikka. Välillä. Niinkuin nytkin. Välillä on välillä ei. Sen lisäksi kamaluudekseni hummasin, että täällä on joku ihmeen rasti jossain joka lähettää tiedoksi johonkin olemattomaan sähköpostiosoitteeseeni aina kun joku vastaa minulle jotain. Härränjästäs. Mahtaa joku sähköpostin tarjoaja kovasti ihmetellä.
Ja varsinkin oiva lateraalinen tupsahdus karkottaa lipusta liiat luteet. Entisinä aikoina jos oli yrittänyt ruksata sähköpostia johonkin lokeroon, olisi polkeva Kusti saanut varmaan hikan. "Mitä ny pienistä" sano Bertta ja söi paalin heiniä.
hetken mietin pitäiskös minun mennä keittämään vasikoiko eikö. Mutta sitten tuli ruutu eteen.
Katsotaan nyt. Jaa mitä? No ei mitään.
No mutta taas joku halusi. Missäs pärkkeleen asetuksissa joku robotti ohj3lmoiedaan ol3matta jättämään viestiä. Kohta alkaa hermostuttamaan.
ystävällinen on hän.
Voisikohan sitä meikäläinenkin?
Uusiutua?
Tai lisääntyä?
*pohtii*
retroromanttinen kuin rintarassi. Uusiutuvasa luonnon vaarassa on havaittavissa lahottajsienirihmaston vaisua hehkua synkkänä syys yönä, kun ei sada. Kaukaa tyynen veden tulta puolen kantautuu Frans Eelis Vallesmannen marssilaulu "Käy eespäin täti koiran kans" hivenen epävireisellä sahalla soitettuna. Laulu on kuitenkin komeaa kuin hammasporran kiihko. Vastaan kyllä tai ei kumpaankin haaveeseen. Lisääntyminenhän on kuin uusiutumista, ja jos munimisasteesi ei ole vielä ohi, liikku palsatalla pari niganderi, joiden oman kuvauksen mukaan heillä on kaikki ilo ja anti mitä lisääntymiskatin vaakatasoiseen aikuisvoimisteluun tulee, mutta lapsia he eivät halua. Tekotapa vaan miellyttää.
kuvaus lahottajasienirihmaston hehkusta.
Se on mielestäni ollut yleisempääkin miessukukunnan parissa...tuo harjoittelun puute...?
Onneksi on. Harjoittelu tekee sananlaskun mukaan mestaajan. Mutta meikäläinen ei tunnusta.
Palattuani juuri ostoskeskuksen kahviosta jossa jouduin juomaan kupin jos toisenkin olen erityisen tyytyväinen siihen, etten jäänyt kotiin tuijottamaan sadetta ikkunasta kuten sinä. Ei sillä etteikö ikkunastasi avautuisi mielenkiintoisia näkymiä, mutta vaihteluahan se on välillä istuskella ostarilla silmä tarkkana. Suosittelen kokeilemaan.
Et sitten nostaisi teltaa pois ja laittaisi tilalle vaikka tinttilautaa?:)
sen kakistelua otta aikansa, mutaa sitähän on ja lisää tulee. Milelänihän miäkin istahdan ostarin barbaarin riemuksin kupposen ääreen ja luon silmäni ostoskärriä lykkivän pullukan takalistoon. Yritän muistella, että mikähän signaali on aikanaan rakennuttu naispuolisen tissi-ihmisen bebaan. Ei vaan ole enää tullut mieleen. Ja lintulauta odottelee pohjoispuolen ikkunan pielessä aikanaan evästä tarvitsevia.
ilma on ollut, pilvistä vaan ei sadetta.
Mie katselin tossa matkan varrella viimeisiä lumpeenkukkia, kaupoilla käydessä.
Ihan toukokuusta asti olen seuraillut: Ensin ei näkynyt mitään pitkiin aikoihin sitten sieltä pohjasta alkoi näkyä kuinka lehdet kohti pintaa pyrkivät, pian oli pelkkiä lehtiä paljon, sitten nuppuja. Jonkun aikaa sai meren lahti olla valkoisenaan lunpeenkukista ja nyt niitä on enää vain muutama. Niin se tämäkin kesä vierähti ihan huomaamatta.
Lumpeenkukat huomattu, jos kesä pääsikin livahtamaan. Vaan ei kannata sitten mennä ainakaan heikoilta jäiltä niitä lahden pohjia tihrystelemaan. Tuosta tulikin mieleen, että ootko ollu kolkkakalassa.
tuttuja kolkkalan suunnassa, ei ole tullut siellä käytyä.
Tää paikka on ihan kotkansaaren kupeessa.
Muutama päivä sitten siellä silakat oikein riemmukkaasti hyppivät, kylki vain hohteli aamun herätessä.
Se on ihan tien vieressä mutta aina minut pysäytttää kun sillä kuljen
raksuttanut koko päivän. Naapuri ahertaa, kun sattui poutapäivä. Toinen naapuri polttaa ohranjyviä keskuslämmitykattilassaan, aina haisee palaneelle rieskalle. Tuuli on iltaa kohden yltynyt navakaksi, pöllyyttelee jo lehtiä puista. Syksy on tullut.
Kyllä se teltta kantsii jo ottaa pois.
antasin sen olla. Sehän on jo puheenaihe kylällä. Supisivat ensin, että touhulan isäntä pitää telttaa varmuuden vuosi pihalla, josko joutuu ulkoruokintaa. Mutta sitten ne äkkäsivät, ettei ole vakituista naisväkeä ollut äijää häiritsemässä aikoihin. Nynne vahtaa, että piränkö mä siinä vuokralaisia. Meillä päin ei ohranjyviä polteta takas eikä kakluunissa. Täällä päin ohrasta värkätään mäskiä, mikä sitten jalostetaan, kylläkin pannussa, sorretun voimaksi.
Jotain tutun tuntua tuossa notkahtaneessa teltassa. Jotain niin surullista, mutta pysyvää.
Omaan kotipihaan voi jäädä makaamaan tavaroita, joiden kuuluisi elää talvikautensa varastossa.
Ajan kanssa ne "hylätyt" tulevat maiseman osaksi ja osaksi jopa sielunmaisemaa.
Sitä niinku tietää, että tuokin pitäisi laittaa pois tai edes katon alle...mutta:)
Pahimmassa tapauksessa saattaisi käydä niin, että tulee tontille ympäristölautakunta marisemaan huonosta tyylistä ja niukunaukuu vaik ei asia heille kuuluisikaan, ohikulkevien päänsäryistä..
Kuka pilaa maisemaa?? ;D
vaiko vanhapieru, mitä sillä on merkitystä.