Tällainen tulee mieleen nykyään usein, kun yhteiskuntaamme seuraa. Tuo Audi-asia nyt oli ihan käsittämätön. Kuinka tuollaisesta voi nousta haloo? Vai onko media ainoo, ketä asia noin ahistaa? Sitten meillä on Halla-Ahot ja monet muut esimerkit, jotka väistämättä kyseenalaistavat suomalaisen sanan- ja yksilönvapauden. Eli onko Suomi fasistinen valtio.
Fasistinen Suomi!
Leme
196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perusoikeudet pitää turvata myös huonossa taloustilanteessa
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Perusoikeudet pitää turvata myös huonossa taloustilanteessa/1135249016054
3.9.2009 3:00
Apulaisoikeuskansleri, Mikko Puumalainen
Viime vuosikymmenen alun laman kokemukset olivat traumaattisia. Vaikka talous sen jälkeen kohenikin nopeasti, sosiaaliset vauriot olivat laajoja.
Tunnelmat ovat nyt muuttumassa samankaltaisiksi: lomautukset jatkuvat ja johtavat yhä useammin työttömyyteen. Valtio velkaantuu nopeasti, kunnat köyhtyvät, verotulot ehtyvät ja sosiaali- ja terveysmenot kasvavat. Julkishallinnossa vähennetään henkilöstöä, ja kaikkien pitäisi varautua ilmastonmuutokseen. Lisäksi väestön huoltosuhde heikkenee, kun työelämän ulkopuolella olevia on yhä enemmän.
Hallitus ei ole vielä päättänyt kiristää tuloverotusta eikä leikata palveluja – kuten edellisen laman aikana tehtiin – vaan pyrkii turvaamaan julkiset palvelut ja uudistamaan hallintoa.
Viime lama opetti, että riittävän kattava perusturva takaa yhteiskuntarauhan ja että erityistä tukea tarvitsevien perusturvan heikentämisellä on vakavia seurauksia. Nyt taantumaa hoidetaan velalla ja tulonsiirroilla luottaen siihen, että taloustilanne vähitellen kohenee.
Keskustelun sävy kiristyy kuitenkin koko ajan. Taantuman pelätään muun muassa vahingoittavan perusopetusta, leikkaavan vähimmäishoivaa ja -toimeentuloa sekä pitkittävän entisestään tuomioistuinten ja muiden viranomaisten käsittelyaikoja. Myös asenteiden etnisiä ryhmiä kohtaan arvellaan kiristyvän.
Moni asia on kuitenkin muuttunut 1990-luvun alusta. Talouspolitiikkaa tehdään globaalissa, monikulttuurisessa ja eurooppalaisessa ympäristössä.
Myös julkisen vallan todellisuus on toinen: Suomen on nyt täytettävä velvoitteet, joihin se on sitoutunut kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja Euroopan unionin jäsenenä. Kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistettiin siirtymällä korvamerkitystä rahoittamisesta laskennallisiin osuuksiin. Tämä laajensi käytännössä merkittävästi kunnallista itsehallintoa ja vahvisti kuntien vastuuta julkisesta palvelujärjestelmästä.
Ennen kaikkea voimassa on nyt uusi perustuslaki perusoikeuksineen.
Perusoikeudella tarkoitetaan perustuslaissa säädettyä yksilölle kuuluvaa oikeutta. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeudet yhdenvertaiseen kohteluun, työhön, maksuttomaan perusopetukseen sekä sosiaali- ja oikeusturvaan.
Perusoikeuksien tulee myös toteutua. Siksi muun muassa perustuslain säännös siitä, että kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia, koskee mitä suurimmassa määrin myös perusoikeuksia.
Perusoikeusajattelun omaksuminen osaksi suomalaista oikeusajattelua ja -käytäntöä vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa on ollut suuri kulttuurinen muutos. Mutta onko se toteutunut myös hallinnossa ja taloudenpidossa?
Perusoikeuksien toteutuminen on keskeisesti sidoksissa valtion ja kuntien talouden ja toiminnan suunnitteluun. Taantuman jatkuessa julkisessa palvelujärjestelmässä joudutaan panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Yhtenä ehdottomana arviointiperusteena tässä pitää olla perusoikeuksien turvaaminen.
Hallinnon tulee ottaa vakavasti vastuunsa perusoikeuksien turvaamisessa. Hallitus on päättänyt laatia mallin, jolla voidaan arvioida yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä tarkastelemalla muun muassa tulo- ja terveyseroja, köyhyyttä ja hyvinvointipalveluiden saatavuutta.
Yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä ei kuitenkaan pidä arvioida erillään muista perusoikeuksista eikä julkisen talouden kestävyysarvioinnista.
Perusoikeuksien toteutumisen tulee ohjata sekä sosiaalisen että julkisen talouden kestävyyden arviointeja. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun valtion budjetissa yhdistetään hallinnonalakohtaiset valtionosuudet, jolloin peruspalvelujen sisällöistä vastuussa olevat ministeriöt eivät enää suoraan ohjaa kuntia valtionosuusjärjestelmässä.
Taantuman aikana tulee entisestään tehostaa perusoikeuksien toteutumisen valvontaa ja selkeyttää hallinnon omaa vastuuta niistä.
Erityisesti kuntien ohjausta pitää vahvistaa. Kunnallinen itsehallinto ei merkitse erivapautta perusoikeuksien turvaamisesta, vaikka se antaakin vapauksia niiden toteuttamistapojen valinnassa.
Vastuu perusoikeuksien turvaamisesta kuuluu valtiolle ja kunnille yhdessä. Perusoikeuksia turvaavien palvelujen sisällöistä tulisi säätää sitovammin ja määrätä niitä koskevia takuita palveluiden käyttäjille ja niiden laiminlyönneistä seuraavia sakkomaksuja julkisyhteisöille.
Lainvalmistelussa on nykyisin otettava huomioon lainsäädäntöhankkeen vaikutukset perusoikeuksien toteutumiseen. Valtion tulo- ja menoarvion laadinnassa sekä valtion talouden ja toiminnan tarkastuksessa tulisi olla samanlainen velvollisuus.
Kukaan ei kokoa järjestelmällisesti tietoja perusoikeuksien tilasta Suomessa, joten myös kansainvälisten ihmisoikeuksien valvontaelinten havainnot ja suositukset jäävät helposti vaille huomiota. Asiantuntevaan analyysiin perustuva as