Jeesus kuoli syntiemme puolesta eli otti meidän ihmiskunnan rangaistuksen. Eli samoin jos minä maksan kaverini sakon, niin minä sillon joudun pulittamaan sen enkä vähempää. Samoin Jeesus otti meidän rangaistuksen kokonaisuudessaan.
Eli jos siis helvetti on olemassa, niin silloinhan Jeesus joutui helvettiin. Eikö hän lunastanut rangaistuksen kokonaisuudessaan? Vai maksoiko Hän vain osan siitä? Olemmeko siis vielä velkaa ihmiskuntana?
Eli jos siis helvetti on olemassa, niin silloinhan Jeesus joutui helvettiin. Eikö hän lunastanut rangaistuksen kokonaisuudessaan? Vai maksoiko Hän vain osan siitä? Olemmeko siis vielä velkaa ihmiskuntana?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jeesus meni kuolemansa jälkeen tuonelaan, mutta koska hän oli synnitön ja hän maksoi meidän velkamme ja kärsi ristillä synnin rangaistuksen ei kuolema voinut häntä pitää koska hän oli synnitön.
Jeesuksen kärsimys ja kuolema oli sijaiskärsimys, eli hän suoritti sen meidän puolestajoten mitään velkaa ei enää ole.
Helvetti on olemassa,me nimittäin elämme juuri tällä hetkellä siinä ja siellä!Kuolema vapahtaa meidät tästä helvetistä(onneksi),silloin kaikki on maksettu ja meidät punnittu.Jeesus Kristus oli ja on Jumalan poika ja on meille tie totuus ja elämä.Hänen tärkein ja ainoa pääoppi oli rakkaus, Jumala on rakkaus,ei Jumalassa on rakkaus j.n.e. vaan Jumala ON rakkaus!Meidän ainut funktiomme täällä helvetisä, on rakastaa toisiamme ja itseämme ja myös elämän antajaa Jumalaa.
Totta kai Jeesus-vainaa on helvetissä. Mutta Hitler on taivaassa. Hän oli näet aito katolinen kristitty ja ehti katua pahoja tekojaan ennen kuolemaansa. Kysynkin sinulta, veli: Tahdotko mieluummin viettää iäisyytesi Jeesuksen luona Helvetissä vai Hitlerin kanssa taivaassa? Mieti tarkkaan.
Kanssa baarissa.
Pelkkä pahojen tekojen katuminen ei riitä taivaspaikkaan. Sitä paitsi, aitoa kristittyä Hitleristä ei saa tekemälläkään.
Hei veljet hengessä,antakaa Jumalan armahtaa,älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi. Kaikki perustuu armoon ja rakkauteen,elämä jo sinänsä on vaikeaa (helvettiä),ei sitä tarvitse toisten niskaan "hiiliä" vielä lisäksi kasata,veikkoset hei.
Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. Tuomio on Jumalan ja Hän maksaa tekojen mukaan.
Kun palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, emme luota mihinkään omaamme. Silloin rakastamme kaikkia vihamiehiä ja rukoilemme vainoojien puolesta. Tämä on erittäin ajankohtaista tänäkin päivänä.
Elävässä kristillisyydessä kerätään jatkuvasti tulisia hiiliä toisten niskaan. "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Room. 12:20
Joo toi on hyvä ja oikea tapa kerätä niitä hiiliä,vedota hyvään ja osoittaa esimerkillään ylpeilemättä, toisia halveeraamatta tai ylimielisyyttä tuntematta, että rakkaus on ainut kestävä peruste elämään.Sen sijaan se yleinen tapa, jolla tuomitaan ja arvostellaan, halveksitaan "syntisiä", tajuamatta että itse ollaan samanlaisia ja vielä pahempia, koska aletaan "tuomareiksi" ja käytetään sanaa miekkana,ei sellainen saa aikaan muuta kuin vihaa ja voimattomuutta.Kun ihminen "unohtaa" oman egonsa päälle käymisen ja kun hän muistaa, että ei todellakaan ole napa jonka ympärillä maailma pyörii, eli ihmisen perusominaisuus pitäisi olla nöyryys! Oma pelastuminen ja sen miettiminen saa ihmisen menettämään kontrollin ja suhteellisuuden tajun, oma pelastuminen ei ole tärkeää, vaan kokonaisuuden, klopaalin onnellisuuden tapahtuminen,oikeudenmukaisuus. Vai veljet hengessä, onko tärkeää että taivaassa muutamien "ystävien" kanssa nautimme taivaan iloista, unohtaen miljoonien kärsimyksen ja tuskan?
"Pelkkä pahojen tekojen katuminen ei riitä taivaspaikkaan. Sitä paitsi, aitoa kristittyä Hitleristä ei saa tekemälläkään. "
Kukaan meistä ei voi tuomita Hitleriä kadotukseen. Ainoastaan jumala voi sen halutessaan tehdä. Hänellä on yhtä hyvät mahdollisuudet paratiisiin kuin sinulla tai minullakin.
Vai eikö tekojaan voi katua? Eikö armo koske kaikkia?
Nykykristillisyyden peruspiirre on, että maailmaa katsotaan koko ajan ruusunpunaisten lasien läpi. Jokainen sana tai lausahdus, joka rikkoo tämän ruusunpunaisen unelman, katsotaan tuomioksi.