Mihin lahkoihin olet kuulunut? Oma taustani on helluntailaisuudessa, josta siirryin nuorena suoraan uskonnottomuuteen.
Uskonnollinen taustasi
Grawal
27208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En mihinkään uskontoihin/lahkoihin/uskonnollisiin uskomuksiin.
Äitiä ei ollut kastettu ja isäni kuului kirkkoon. Kumpikaan ei ole koskaan uskonut höpöhöpöön. Isäni konservatiivisuuden takia minut ja sisareni kastetiin "jotta saisi tulevaisuudessa töitä". Tätä ennen isäni erosi kirkosta ja äitini liittyi. Tämä puhtaasti verotussyistä, olihan äiti kotiäiti ja isäni suurituloinen. Ala-asteella kaikki sisaret ja äiti erosimme kirkosta. Suvussa uskonnottomuudesta pitkät perinteet. Kauan olin uskontojen suhteen täysin neutraali.
Jo ala-asteella sain joskus kuulla piikitystä "pakanuudesta" koulukavereiltani. Jo silloin oli helppo laittaa luu kurkkuun täysin ilman nykyistä tietämystä. Pidin jo ala-asteen ekalla luokalla uakonnonopetusta tekopyhänä ja täysin järjettömänä. Kotona ei olla koskaan oltu muuta kuin neutraaleja uskonnon suhteen. Selitettiin että se on perua vanhoilta ajoilta jolloin maailmasta ei tiedetty sitä mitä tänä päivänä ja että vanhoilla ihmisillä se saattaa lievittää kuolemanpelkoa.
Ajauduin luonnontieteitä sivuavaan opinahjoon, mikä ei oikeastaan vaikuttanut yhtään. Mikä vaikutti asenteisiini oli 9/11, muhammed-pilpiirrosmellakat, George Bush W JA HR, Jerry Falwellm, Pat Robertson, Katolilainen pedofiliinstituutio, Israelin uskonnollinen mätääntyminen sekä lukuisat keskustelut jossa on väitetty ettei ymmärtäisi olla murhaamatta ilman taikauskoa. Kun kiinnostus oli herännyt tuli luettua hevosmiesten kirjat jotka tosin lähinnä pukivat sanoiksi asiat jotka olivat jo kauan mietityttäneet.
Nykyään tulee seurattua kun valtionkirkkomme edustajat häpeissään hokevat tekopyhyyksiään kun tietävät että kuuntelijat ovat nopeasti harvenemassa. Laiva vuotaa pahasti kummastakin päästä. En itse haasta kenenkään uskoa aktiivisesti, muuta jos uskonnolla perustellaan jotakin väitettä tahi mielipidettä tartun siihen sillä lailla ettei minulle yleensä toiste käytetä sitä perusteluna.
Tuevaisuudelta toivon ettei Suomessa tarvitsisi perustella uskonnottomuuttaan sekä sitä että koulussa opetettava historia ottaisi esille uskonnon nimissä tehdyt järjettömyydet. Uskonnonopetusta sen sijaan ei mielestäni tarvita.
Onko muuten kössö vielä linjoilla? Mitä kuuluu?
Pidin pientä paussia, kun alkoi vituttamaan tämä suoli24-uudistus.
"Tuevaisuudelta toivon ettei Suomessa tarvitsisi perustella uskonnottomuuttaan sekä sitä että koulussa opetettava historia ottaisi esille uskonnon nimissä tehdyt järjettömyydet. Uskonnonopetusta sen sijaan ei mielestäni tarvita."
- Niinpä. Olisi todellakin toivottavaa, että koulussa kerrottaisiin rehellisesti uskontojen hirmutöistä. Lienee liikaa pyydetty.
Liukuhihnatuotantonahan sitä evlutkuihin lapsena liitettiin, josta sittemmin erosin kyllä suht vikkelään. Tuntuu puolet suvustakin jo tuosta aivo-, ja rahapesun pesästä jo lähteneen...onneksi.
Nuorempana olin kovan luokan ateisti, mutta tämä johti minut syntiseen elämään ja pohjalle. Siellä olisin vieläkin, jollei Jeesus olisi minua pelastanut. Kun sain kokea Hänen rakkautensa, päätin omistaa itseni loppuelämäksi Kristuksen soturiksi. Puin ylleni Jumalan sotisovan ja olen siitä saakka levittänyt ilosanomaan.
Eli olet ihan paska jätkä, ja elät kunniallisesti vain koska jumala nyt sattuu niin haluamaan. Ei se sinullakaan sitten häävisti mene ;) Toivottavasti jumalasi softassa ei esiinny pahoja bugeja, ettei nääs rupea päitä irtoamaan tai roviot palamaan. Tuollaista purkkaa kun on teissä sotureissa esiintynyt kautta tunnetun historian.
niin että korvat heiluu. Uskonnon se on imenyt jo äidinmaidossaan.
En usko sentin vertaa, että joh: jotakin olisi ikinä eläessään ollut ateisti.
Sillä kristinuskohan perustuu väkivallattomuuteen. Kukaan kristitty ei ole koskaan murhannut ketään.
PS.. Jumala haluaa myös Sinun pelastuvan. Luovu siis Perkeleestä ja ota vastaan Jeesus!
Eikä kukaan ateistikaan ole koskaan murhannut ketään. Eikä kukaan muukaan. Ainahan ne ovat olleet "niitä" muita.
Ei nyt millään pahalla (tai ehkä sittenkin) joh:mikälie, mutta tuonkaltainen kusipäinen ylimielisyys joka sinunkin ylläsi leijaa, on jotain joka saa voimaan pahoin.
Taidat olla ihan maailman paras tyyppi, koska olet aito vitun kristitty? Vittu sä olet sitten niingos ehkä niingos parasta AAA luokkaa.
Ei taida löytyä niin isoa peiliä maailmasta, että ylimielinen hymysi siihen mahtuu?
Kristinuskon rinnalla, jopa Hitler oli varsin mukava tapaus. Ei sentään tappanut kuin jokusen miljoonaa ihmistä. Siitä on vielä hemmetinmoinen matka niihin kristinuskon lukemiin. Ai niin, nehän eivät olleetkaan niitä oikeita (TM) kristittyjä.
Et kai sää saakeli iso miäs voi olla noin hemmetin typerä?
En häpeä tunnustaa sitä, että olin nuoruudessani ateisti. Jo pienenä poikana kirkon kerhossa julkesin pilkata uskoa. Koulussa uskoin ihmisviisauteen ja opiskelin ahkerasti kaikkia aineita. Tämä ylimielisyys johti minut kuitenkin jumalattomuuteen: irstailin, juopottelin, mässäilin, pilkkasin uskovia ja Jumalaa. Synnissä rypeminen ajoi minut pohjalle ja siellä olisi vieläkin jollei Jumala olisi minua armahtanut. Erään dipsomaniaputken jälkeen olin täysin alamaissa ja olin jo köysi kaulalla. Onneksi en kuitenkaan itsemurhan syntiin sortunut. Ja niin minä kurja syntinen lankesin maahan ja itkin ja huusin Jeesusta apuun. Ja totisesti Hän tuli:
Ja kuinka ihana olikaan Hän kaikessa loistossaan! Ja Hän sanoi minulle: -Sinä itket nyt omien syntiesi tähden, mutta katso kuinka paljon minä olen kärsinyt puolestasi.
Ja minä katsoin Häntä ja silloin ymmärsin kurjan syntisyyteni ja häpesin ja anoin Häneltä armoa. Ja Hän ojensi minulle kätensä ja sanoi: -Totisesti, sinut on pelastettu. Nouse ylös äläke tee syntiä enää!
Siitä päivästä asti olen omistanut elämäni Hänelle ja levittänyt Hänen ilosanomaansa.
En väitä olevani muita parempi, sillä tiedän olevani kurja syntinen. Vain Jumalan armosta minut on pelastettu. Rukoilen myös Sinun puolestasi, jotta jonain päivänä ymmärtäisit Totuuden ja pelastuksen tiet aukenisivat myös Sinulle. Jumalan siunausta Sinulle!
Voisitko valaista mikä tuossa nuoruudessasi oli sitä mitä ateismi on? Minä kun en millään keksi, vaikka moinen olen koko ikäni ollut.
Ja sitten se teko-nöyrä liipalaapa heti perään. Te uskikset olette niin ennalta-arvattavia että pahaa tekee.
olin ateisti, kun en uskonut Jumalaan, vaan tieteeseen ja evoluutioon. Uskoin ihmisviisauden kaikkivoipaisuuteen ja tämä johti minut jumalattomiin tekoihin.
2 Mieletön se, joka ajattelee:
"Ei Jumalaa ole."
Turmeltuneita ovat ne,
jotka näin ajattelevat,
inhottavia heidän tekonsa.
Kukaan heistä ei tee hyvää.
3 Jumala katsoo taivaasta maan ihmisiin,
hän tutkii, onko kellään ymmärrystä,
onko ketään, joka etsii Jumalaa.
4 Kaikki he ovat hylänneet hänet, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.
Kuuluin siihen Suomen suurimpaan lahkoon eli evankelisluterilaiseen tapakristilliseen lahkoon. En omasta pyynnöstäni, vaan vanhemmat liittivät minut siihen vauvana. n. 21-vuotiaana sitten erosin siitä, kun koin että ei ole kertakaikkiaan mitään mitä siltä firmalta kaipaisin.
Itse kuuluin Evankelis-Luterilaiseen kirkkoon. Tiesin, että Kristinuskollakin on loputtomasti ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta Mr. Dawkinsin Jumalharha oli viimeinen niitti uskolleni. Kirja iski silmääni muuten kirkon Usko Toivo ja Rakkaus foorumilta, kun en saanut unta uskonnosta johtuvien pelkotilojen takia. Ironista.
Isä oli ateisti eikä kuulunut kirkkoon äiti oli kirkon jäsen joten minutkin sitten kastettiin.
Rippikouluun ei pakotettu ja kävinkin sen vasta armejassa, tosin en uskonnolisista syistä vaan siksi, että sai vapautusta ryynäämisestä.
Eli en käytännössä ole koskaan kuulunut mihinkään uskontoon tai lahkoon vaikka nimellisesti olenkin ollut evl kirkon jäsen. Mutta kumpikaan vanhemmistani ei minun uskomuksia/uskonnottomuuksia mihinkään ohjannut tästä varmaan ateisti-isälle kuuluu suurempi kiitos, tosin eipä tuo äitikään mistään uskonnoista jorissut.
mutta en ole koskaan ollut uskovainen. Joskus olen tosin (lapsena) miettinyt, että entä jos se on kuitenkin totta.
On se vaan typerää, että lasten ajatusmaailmaa sekotetaan vielä nykyäänkin, opettamalla koulussa uskontoa.
Ei taitaisi biologian kokeessa saada hyväksyttä, jos vastaisi niihin uskonnon pohjalta. god did it...
Erosin siitä, kun laki salli. Koulussa ihmettelin uskonnon- ja biologianopetuksen ristiriitaisuutta.
Rippikoulunkin kävin, kun ei kukaan kertonut, ettei se ole pakollista. Mistäpä sitä silloin olisi osannut siitäkään selvää ottaa.
Lapsena ahdisti ne jutut jumalan olemuksesta ja siitä, että se näkee kaiken ja siihen on pakko uskoa, jottei joudu helvettiin. Minä onneton kun en oikein osannut uskoa. Tuo on minun mielestäni lapsen mielen raiskaamista ja henkistä väkivaltaa. Mutta niin vaan täälläkin puolustetaan uskonnon opetusta. Jopa jotkut ateistit.
Olin vanhoillislestadiolainen yli kolmekymppiseksi, nykyisin agnostikko. Kuulun edelleen ev. lut kirkkoon tavan vuoksi.
Uskonnot ja aatteet, jotka ovat uskonnon jatketta,myös ateismi ja kommunismi,ovat muodostuneet, niin voimakkaiksi, että ne ovat mudosuneet ihmiselle psykologiseksi perimäksi, niin että olipa uskovainen tai ei,kirkosta eronnut tai ei, niin he tekevät samaa pahuutta kuin tähänkin asti.
Maailman ongelma on kuitenkin yksilön ongelma, sillä mitä me olemme yksilönä sitä on koko maailma.
Me yksilöinä heijastamme tuon maailman ja maailma heijastuu meihin takaisin, ja muodostuu kehä, jonka vain me yksilöinä voimme muuttaa
Yksikään yhteiskunnallinen vallankumous ei voi muuttaa maailmaa, sillä se syö aina omat lapsesa.
Vain yksilössä tapahtuva kumous voi muutta maailman, sillä yksilö voi heijastaa tuon muutoksen
Kun hyvä voittaa pahan, niin se muuttuu tuoksi pahaksi ja niin pahuus jatkuu hamaan tulevaisuuteen
Olen ollut aina uskonnoton, kuten sisaruksenikin. Toinen vanhemmistamme joutui kärsimään vanhempiensa jehovalaisuudesta, toinen helluntalaisuudesta. Siis oikeasti kärsimään: toiselta riistettiin koko lapsuus ja peloteltiin pitkäksi aikaa sellaiseksi, ettei mitään oikein uskaltanut tehdä, kun kaikki oli syntiä.
Minä en edes ajatellut uskontoja ennen kuin teini-ikäisenä kiinnostuin maailman kulttuureista. Siinä sitä oli ihmettelemistä, kun ensin oli lukenut hurjia juttuja kaukaisten kansojen verellä läträämisestä ja sitten selvisi, että ihan samoissa hommissa olivat omat koulukaverit olleet rippileirillä.
En tyrkyttele täällä mitään kirkkokuntaa ja kuppikuntaa: periaatteessa voisin olla luterilainen, helluntailainen, babtisti, vapaakirkollinen., ym. Tärkeintä on että on uudestisyntynyt ylhäältä, ottanut Jeesusken Kristuksen elämäänsä ja saanut syntinsä anteeksi. Olen vain uskovainen. On minulla tietysti oman hengellinen kotini, seurakuntayhteys. Sitä en kuitenkaan mainosta tällä palstalla. Mainostan yhtä ainoaa, Jeesusta Kristusta!
Sinä hoidat mainostuksesi niin huonosti, että Jeesus kierisi luupallona haudassaan, jos se olisi joskus elänyt, kuollut ja haudattu.
jäsen, mutta ikinä en ole uskonut mihinkään. Erosin kirkosta, kun sain sen vihdoin tehtyä.
Sivullisena olen seurannut koulun uskonto-opetusta, mummon raamatunlukua yms. Kirkkoon minut liitettiin kasteessa, koska vanhempani eivät halunneet erottua joukosta ja tehdä asioita toisin kuin muut. Tiesin jo lapsena, että kristinusko ei ole minun juttuni, ja erosin heti kirkosta, kun voin.
Kastettu ev.lut. kirkossa, josta äitini erotti meidät molemmat otettuaan avioeronkin samalla (sanoi, että oli aivan turha paikka, pelkkä rahastuslaitos). Sittemmin asunut kreikkalaisortodoksisessa ympäristössä vajaat 10 vuotta, mikä tehnyt syvän vaikutuksen (huomannut, että ihmiset voivat olla vielä hullumpia kristittyjä!), ja nykyisin naimisissa buddhalaisen kanssa, joka ei filosofiaansa mitenkään tuputa, kun ei itsekään siitä harrasta muuta kuin meditointia. Itse olen siis ateisti - ja suomalaiset sukulaiset haukkuvat pakanaksi...