Olen miettinyt, että jospa kuitenkin näissä ihmisten kehittelemissä uskonnoissa ja uskomuksissa onkin kyse vain halusta elää ikuisesti, siitä että ei tahdota millään myöntää, että aikamme on rajallinen ja että olemme samalla tavalla kuolevaisia kuin vaikka oma lemmikkimme, kedon kukat jne? Ja vaikka sen vielä myöntäisikin, niin se että kuoleman jälkeen ei mitään enää olisikaan, olisi kauhea totuus. Ainakin niille jotka haluavat uskoa vahvasti toisin. Onhan meitä, jotka ovat jo tottuneet elämään sen tosiasian kanssa ja sitten niitä jotka eivät oikeasti tiedä kumpaan ajatusmaailmaan kallistuisi. Miksi näin ei voisi olla? Ei ole minullekaan kukaan varmaa totuutta tullut kertomaan, tuskin monelle muullekaan, kuinka meidän käy. Parempi elää sen enempää ajattelematta sitä, porskuttaa vaan eteenpäin elämäänsä, sillä kokeillut olen minäkin miettiä tuota asiaa, ottaa selvää, rukoilla vastauksia jne. Entä jos raamatun ylösnousemus on jonkun lisäämä sinne, vain se on totuus, että kuolleet makaa haudassaan, eivätkä sieltä nouse...???
Toisaalta mikä on sitten se henkimaailma, johon jotkut ihmiset kertovat olevansa yhteydessä? Emmekö jääkään hautaan....onko meillä sittenkin sielu, joka jatkaa eloaan? Kuulostaa tosi utopistiselta, että niin voisi olla, jää hurjimmatkin taikatemput kakkosiksi. Oikeasti, en tiedä mihin uskoa. Ja älkää vaan sanoko, että rukoile vastausta Jumalalta, se ei auta, kun sieltä ei selvää vastausta ennenkään ole tullut. Se olisi liian helppoa.
Toisaalta mikä on sitten se henkimaailma, johon jotkut ihmiset kertovat olevansa yhteydessä? Emmekö jääkään hautaan....onko meillä sittenkin sielu, joka jatkaa eloaan? Kuulostaa tosi utopistiselta, että niin voisi olla, jää hurjimmatkin taikatemput kakkosiksi. Oikeasti, en tiedä mihin uskoa. Ja älkää vaan sanoko, että rukoile vastausta Jumalalta, se ei auta, kun sieltä ei selvää vastausta ennenkään ole tullut. Se olisi liian helppoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>hurjimmatkin taikatemput kakkosiksi.
Lue ystävä Raamattua ja pyydä Jeesukselta siihen ymmärrystä, niin tulet tietämään totuuden.
" Oikeasti, en tiedä mihin uskoa. Ja älkää vaan sanoko, että rukoile vastausta Jumalalta, se ei auta, kun sieltä ei selvää vastausta ennenkään ole tullut. Se olisi liian helppoa. "
Näissä asioissa tuppaa olemaan niin että omakohtainen kokemus on se johon ihminen kykenee todella luottamaan. Jos ei ole kokemusta niin sille ei voi mitään. Kun elää elämää hissukseen omaa tahtiaan, miten parhaaksi syvällä sisimmässään näkee, niin voin sanoa että kysymyksiin tulee omakohtaisia vastauksia, joihin voi luottaa.
Kullakin oma totuus, joka perustuu elettyyn elämään. Uskomuksiin turvautumisen ja niistä kiinni pitämisen näkisin tarpeelliseksi niille joiden tarvitsee luottaa johonkin ulkopuoliseen tahoon.
Mahdollisesti kohtasimme toissa yönä? ;)
Nyt on kyllä haastavaa kohdistaa juuri Dzinniin. Muistiini on jäänyt silloin erään henkilön tapaaminen joka voisi hyvinkin olla sinun uniolemuspuolesi. Tiedäthän, nimimerkin takana olevan henkilön kytkeminen sataprosenttisen tarkasti toisen ulottuvuuden henkilövastineeseen vaatii melkoista harjaantumista. :-) Se tapaaminen on ollut karmallinen juttu tai muuten ollut tarpeellinen, mikäli sinun olemuspuolesi tapasin. Unet ovat sikäli subjektiivisia että kukin näkee minusta yleensä hieman eri unta parhaimmillaankin ja saattaa nähdä eri symboleitakin, vaikka selviä samanlaisuuksia voi olla ja voimme siten sanoa "tavanneemme".