Seurustelen bosnialaisen miehen kanssa. Hän on muslimi mutta ei ole mikään kiihkouskovainen, ei juurikaan noudata heille kuuluvia sääntöjä eikä ole edes käynyt moskeijassa kuin kerran elämässään. Olemme välillä puhuneet naimisiinmenosta, mutta aina keskustelun edetessä alan ajatella että se ei tulisi toimimaan. Mieheni väittää, että minun olisi naimisiinmenon yhteydessä käännyttävä muslimiksi halusin tai en. Oman tietämykseni mukaan kun naisen ei tarvitse islaminuskoon mennä?? Eikös muslimimies voi ottaa vaimokseen myös kristityn tai juutalaisen ilman että nainen kääntyy yhtään miksikään?? Mieheni vain väittää että Koraanin laki on kuulemmaa paljon suurempi kuin mikään Suomen laki. Silti hän sanoo että saisin olla ihan samanlainen kuin nytkin ja minkään ei tarvitsisi muuttua, ja että olisin muslimi vain paperilla. Itse en halua muslimiksi kääntyä vaikka henki menisi. Osaako joku kertoa miten asia oikeasti menee?? Ja entäs jos syntyy lapsia, tuleeko heistä automaattisesti muslimeja? Ja pitäisikö poikalapset ympärileikata? itse olen täys suomalainen ja syntynyt tähän uskoon ja kulttuuriin ja siinä aion myös pysyä.
Voiko kristitty avioitua muslimin kanssa?
tahtoo tietää
13705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Raamatun mukaan ei tule ryhtyä epäuskoisten aisapariksi, sillä eivät Kristus ja Beliar voi olla yhtä mieltä.
Jos muslimi tunnustaa Jeesuksen profeetaksi ja messiaaksi niin voi.
Se mies aikoo tehdä sinusta muslimin, halusit tai et. Älä mene naimisiin, ei hän sinun näkemyksiäsi edes yritä ymmärtää. Muslimitavat tulevat avioliitossa menemään erittäin pitkälle, tiedän asian koska olen keskustellut siitä jo naimisiin ehtineiden naisten kanssa, kun mies oli vain vähän muslimi, ja voin vain toivoa että olisit varovainen! Ei ole olemassakaan muslimia joka olisi sellainen vain vähän, se asia tule hänellä muuttumaan vahvemmaksi avioliiton jälkeen. Et saa pitää mitään muuta uskontoa, jos avioidut.
vähän olen ajatellutkin että jos naimisiin mentäisiin ni mahtaisko olla eri ääni kellossa.. ja olisko kaiken maailman sääntöjä että en saisi mennä sinne ja tänne ja sitä sun tätä...Ja tehtäisiinkö kaikki hänen mukaansa. Olen kyllä yrittänyt tehdä selväksi että minun kohdallani sellainen määräily ei tulisi kuuloonkaan, ja olen myös ilmaissut selkeästi että en aio kääntyä omasta uskonnostani. Hän sanoo, että kääntymisen lisäksi ainut asia mikä minun tulisi tehdä on lopettaa sian syöminen jos menisin hänen kanssaan naimisiin. Mieheni on koko ikänsä asunut Suomessa ja käyttäytyy lähes samalla tavoin kuin me suomalaisetkin. Mustasukkainen hän kyllä on, eikä mielellään päästäisi minua ulos ystävieni kanssa. Ja hänen mukaansa bosnialaisten kulttuurissa nainen ei saa mennä ulos ilman miestään ainakaan enää avioliitossa. Minä en taas halua että mies roikkuu perässäni joka paikassa mihin menen. Hän on ihanin ja hellin mies mitä minulla on ollut ja rakastan häntä mutta silti minua kalvaa tämä epäilys. Ja emme todellakaan ole menossa naimisiin vielä. Voisin lykätä asiaa ehkä jopa vuosilla mutta se on jokatapauksessa edessä jossain vaiheessa mikäli hänen kanssaan olen.
Muslimi saa ottaa enemmän vaimoja kuin vain yhden, kunhan kohtelee heitä tasa-arvoisesti.
Ei kannata mennä naimisiin tois-uskoisen kanssa. Raamatussa sanotaan ettei kannata kantaa samaa ieästä jumalattoman kanssa
Noh, voitko .. sinusta itsestäsi se kuitenkin on kiinne loppujen lopuksi. Eikä täällä kukaan voi avioliittolupia myöntää sinulle. Sen verran kerron asiaa, että tietenkin sinä voit ihmisenä tehdä kuten parhaaksesi näet, ja jos olet kristitty, niin saat rakastaa ketä itse haluat. Kunhan vaan muistat elää niin kuin kristityn kuuluu. Joskus on todella vaikeaa tehdä itseään koskevia päätöksiä, se on ymmärrettävää, mutta itse kuitenkin ne joudut aina tekemään ja kantamaan myös niistä omanlaisensa vastuun ja kaikki seuraamukset. Rakkaus ei satuta, eikä ole itsekästä.
Lapsen uskonnon saa vapaasti valita. Ja jota Koraaniin tulee ja tuohon viestiisi muutenkin, niin pupultahan se vaikuttaa. Tosin, kysymyssarja sinänsä on ajankohtainen. Ja siksi siihen vastasinkin.
Vaimo voi olla muslimeilla myös toisukoinen, mutta naisen ei anntea avioitua toisuskoisten kanssa.
Lapset ovat automaattisesti muslimeja, jos isäkin on.
niin... olen miettinyt tätä samaa ongelmaa oman mieheni kanssa...
ärsyttää kun rakastan sitä miestä niin paljon että voisin tehdä mitävain hänen takiansa, mutta tämä uskonto kysymys vaivaa minua liikaa... kumpikaan ei halua vaihtaa uskontoaan, en haluaisi erotakaan, olen miettinut onko avioliiton solmimiselle mitään mahdollisuuksia... ????
onko sinun ongelmasi ratkennut...?? miten?? olen niin epätoivoinen.... voiko se olla mitenkään mahdollista..??
onko se lakikirjojen mukaan mahdollista? suomen lain... ? tiedän uskonnollisten lakien mahdottomuuden, mutta mitä sanoo avioehdot ym...??
Suomen laki ei tietenkään ota kantaa aviopuolisoiden uskontoon, noudatamme Suomessa täyttä uskonnon vapautta. Se on sitten toinen asia, kuinka muslimimiehen suku painostaa asiassa. Jos et halua lapsistanne muslimeita, se pitäisi olla sovittu ennen avioliittoa. Ja mieti, voisitko mieheen luottaa.
Kuinka kasvattaisitte lapsenne? Tytöille hunnut ja pojille ympärileikkaukset? Saisivatko lapsenne avioitua kristittyjen tai ateistien kanssa? Jos miehesi on maltillinen (maallistunut muslimi) ja tekee itsenäisesti päätökset, voi homma toimia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että eri kultturien liitoissa on aina suurempi eron riski.
mieheni perhe on ainakin hyväksynyt minut ja mieheeni voi luottaa 100% :ssesti... Sitä rehellisempää miestä en ole tavannut ikinä!!! Tiedän että eron riski on suuri ja olen varautunut siihen...
niin.... miten tuo avioliiton solmiminen sitten tapahtusisi.... kirkossa se ei taida käydä... eihän...?
Maistraattiin ensin ja sitten kirkkoon ja/tai moskeijaan siunaus saamaan avioliitolle. Kysypä maistraatista...
Vielä maalaan pirut seinälle, vaikka en miestäs tunnekkaan: älä muuta miehesi kotimaahan (jos muslimimaa), äläkä vie lapsia sinne. Jos tulee riitaa, olet täysin omillasi.
Lykkyä pyttyyn- älä kiirehdi: vauhti tappaa, ei matka!