* Meitä on täällä palstalla muutamia seurakuntalaisia, joilla ei ole kuitenkaan tavallista päivittäistä kontaktia seurakuntaamme.
* Olemme kukin tavallamme rajoiteut siitä yhteydestä? Sisimmässämme kuitenkin, Hengen yhdyssiteellä, puhun vain omasta tilastani, koska en voi tietää toisten tilaa, toivon, että se on myös, Pyhän Hengen yhdyssiteellä seurakunta yhteydessä.
* Ymmärrän asian omaltakohdaltani niin, että seurakuntani ei ole antanut anteeksi käytännön tasolla, puheissa kylläkin, mutta luo ahdistavan ilamapiirin mennessäsi kokouksiin, en löydä kuitenkaan Raamatusta vastaavaa käytäntöä, jolla sen jäseniä olisi erotettu vastahengellä ja "kapulakielellä"! Eikä minua ole seurakuntaan siunauksen jälkeen missään erotettu,ns. Saatanan haltuun.
* Erottava tekijä voikin olla ainoastaan synti, tunnustamaton synti. Ja seurakunnalle on annettu selvät ohjeet, miten toimia mahdollisen erotettavan suhteen, itse en ole sitä saanut, ja siksi tiedän sissimmässni, ja siitä, että minullkin on Jumalan Henki, Sanan nälkä, pyhienyhteyden kaipuu ja ikävä seurakuntaan. Uudestisyntymättömällä, tai Jumalan hylkäämällä uskovalla ei voi näitä tarpeita olla. Olen siis ainoastaan fyysisesti ihmisten taholta erossa fyysisestä yhteydestä seurakuntaan.
* Ja luulenpa, että monilla, jotka ovat vastaavissa tilanteissa, kukin omalla tavallaan ja syystä, jonka hän tuntee itse.
* Siksi sanon kaikille meille, jotka olemme vastoin itseämme ja Jumalan tahtoa erossa seurakunnastamme, " Pankaamme täysi toivo siihen, että saamme uuden armon Hänen ilmestyessään." Emmekä siis menetä toivoamme emmekä lannistu pahan vallan alle, vaan kilvoitelkaamme uskon jalo taistelu siitäkin huolimatta, että olemme arvottomia muille.
* Jumalan armosta saan kuitenkin vilpittömällä sydämellä rukoilla kaikkien pyhien puolseta, saan armosta siunata, enkä kirota. Jumala on varjellut katkeruudelta ja sydämen paatumukselta.
* Kiitän Jumalaa siitäkin yhteydestä uskoviin, jota saan IsonKirkjan leirialueella karavaanarina ja vuosipaikka leiriläisenä, jossa olosuhteet antaa jonkin verran seurustella uskovien veljien ja sisarien kanssa, arvostan sitä enemmän kuin kukaan voi arvata.
* Siunattua syksyä ja hiljakseen talven tuloa odotellessa. Sitten on se tärkein säilynyt, tuskankin keskellä, yliymmärryksen käyvä ILO! Vaikka ei se aina hetikään näy ulospäin, mutta tiedän, se on siellä sisällä jossain, ja aina sillointällöin se pulpahtaa, tulee vaan ilman mitään sen kummempaa ulkoista syytä olla iloinen, silloin aina tiedän, ja spontaanisti tulee kiitos Heralle Jeesukselle, se on kuin kirkas vetinen lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Sitä ei voi kukaan ottaa pois, jos ja kun riipumme Jeesuksessa Kristuksessa.
* " Hän antoi ilon, Hän antoi ilon, iloitkaamme aina Herrassamme!" Saatana ei muuten tykkää ilostamme ollenkaan, se pirulainen vaan tahtois painaa alas ja masentaa, ettemme vaan voisi iloita, koska se tietää, että siinä ilossa on ihmeellinen voima ja elämä.
* Olemme kukin tavallamme rajoiteut siitä yhteydestä? Sisimmässämme kuitenkin, Hengen yhdyssiteellä, puhun vain omasta tilastani, koska en voi tietää toisten tilaa, toivon, että se on myös, Pyhän Hengen yhdyssiteellä seurakunta yhteydessä.
* Ymmärrän asian omaltakohdaltani niin, että seurakuntani ei ole antanut anteeksi käytännön tasolla, puheissa kylläkin, mutta luo ahdistavan ilamapiirin mennessäsi kokouksiin, en löydä kuitenkaan Raamatusta vastaavaa käytäntöä, jolla sen jäseniä olisi erotettu vastahengellä ja "kapulakielellä"! Eikä minua ole seurakuntaan siunauksen jälkeen missään erotettu,ns. Saatanan haltuun.
* Erottava tekijä voikin olla ainoastaan synti, tunnustamaton synti. Ja seurakunnalle on annettu selvät ohjeet, miten toimia mahdollisen erotettavan suhteen, itse en ole sitä saanut, ja siksi tiedän sissimmässni, ja siitä, että minullkin on Jumalan Henki, Sanan nälkä, pyhienyhteyden kaipuu ja ikävä seurakuntaan. Uudestisyntymättömällä, tai Jumalan hylkäämällä uskovalla ei voi näitä tarpeita olla. Olen siis ainoastaan fyysisesti ihmisten taholta erossa fyysisestä yhteydestä seurakuntaan.
* Ja luulenpa, että monilla, jotka ovat vastaavissa tilanteissa, kukin omalla tavallaan ja syystä, jonka hän tuntee itse.
* Siksi sanon kaikille meille, jotka olemme vastoin itseämme ja Jumalan tahtoa erossa seurakunnastamme, " Pankaamme täysi toivo siihen, että saamme uuden armon Hänen ilmestyessään." Emmekä siis menetä toivoamme emmekä lannistu pahan vallan alle, vaan kilvoitelkaamme uskon jalo taistelu siitäkin huolimatta, että olemme arvottomia muille.
* Jumalan armosta saan kuitenkin vilpittömällä sydämellä rukoilla kaikkien pyhien puolseta, saan armosta siunata, enkä kirota. Jumala on varjellut katkeruudelta ja sydämen paatumukselta.
* Kiitän Jumalaa siitäkin yhteydestä uskoviin, jota saan IsonKirkjan leirialueella karavaanarina ja vuosipaikka leiriläisenä, jossa olosuhteet antaa jonkin verran seurustella uskovien veljien ja sisarien kanssa, arvostan sitä enemmän kuin kukaan voi arvata.
* Siunattua syksyä ja hiljakseen talven tuloa odotellessa. Sitten on se tärkein säilynyt, tuskankin keskellä, yliymmärryksen käyvä ILO! Vaikka ei se aina hetikään näy ulospäin, mutta tiedän, se on siellä sisällä jossain, ja aina sillointällöin se pulpahtaa, tulee vaan ilman mitään sen kummempaa ulkoista syytä olla iloinen, silloin aina tiedän, ja spontaanisti tulee kiitos Heralle Jeesukselle, se on kuin kirkas vetinen lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Sitä ei voi kukaan ottaa pois, jos ja kun riipumme Jeesuksessa Kristuksessa.
* " Hän antoi ilon, Hän antoi ilon, iloitkaamme aina Herrassamme!" Saatana ei muuten tykkää ilostamme ollenkaan, se pirulainen vaan tahtois painaa alas ja masentaa, ettemme vaan voisi iloita, koska se tietää, että siinä ilossa on ihmeellinen voima ja elämä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itse vieraantunut monista negatiivisista kokemuksista vähän ehkä eritavalla, on tullu nokkaan niin monta kertaa ns omassa porukassa, kun muut tietää mikä on mulle parasta.
Olen sitten ratkaissut asian niin että käyn monissa seurakunnissa jatkuvasti ja löytänyt aitoja ystäviä eri paikoista ja niistä jotka myös käyvät eripaikoissa. Olen saanut rikkaamman hengellisen elämän käymällä monipuolisesti eri paikoissa ja kuulemalla laajaa raamatun opetusta sekä ystäviä eri seurakunnista. Tämä onnistuu PK-seudulla hyvin, eikä lahko henki vaivaa:)
kun sinun on pakko kuulua seurakuntaan pelastuaksesi ja kuitenkaan tuo seurakunta ei edes hyväksy sinua muuten kuin nimelliseksi jäseneksi, koska oppisi on eri kuin seurakunnalla.
oppini eroaa h-seurakunnan opista, jos kerran olet sen tietävinäsi? Tosin ei ole mistään opista kysymys, mutta sano nyt , olen utelias tietämään, mikä opillisesti erottaa minut seuraknnastani?
heittää kommenttisi, ja sitten vaikenet. Olet itsekäs ja luokkaava käytökseltäsi!
Mikä ihme voi olla asia
mitä seurakunta siulle ei ole
antanut anteeksi?
Muutakuin käytännöntaholla?
Ja sinusta on hankalaa tämän vuoksi olla seurakunnassa?
Vai olisiko omatunto vaivana,
ennemmin se,kuin että
ihminen kantaisi kaunaa
SINUN tekemän vääryyden vuoksi???
Tai itse et ole itsellesi
anteeksi antanut.
:=))
uskoni ei ole riippuvainen mistään kuppikunnasta,vaikka kivahan niissä on joskus käydä.Itse olen käynyt koti seuroissa joissa on opetusta,rukousta ym...niissä on aito vuorovaikutus niin sen hetken opettajallla,että muillakin kävijöillä.Siellä voi vapaasti tunnustaa syntinsä,ilman pelkoja ylen katsomisesta tai erottamisesta ja rukoilla Jumalan varjelusta niin toisille kuin itsellenikin.Olen sitä mieltä että tämä on kaikista Raamatullisin tapa olla Jumalan puhuttellussa.
Mikä ihmeen uloskutsuttu???
Taasko uusi kulttiuskonto,
Tapani Koivuniemen lisäksi?
Hulluutta tällainen!:=((
jos olet leiviskäsi hoitanut hyvin, niin kyllä paimen tuntee sinut, ja sinä paimenen. Maallisille järjestöille voit näyttää piut paut. Niitä tulee ja menee, mutta Jumalan sana pysyy ikuisesti.
noilla opeilla kun kaikki uskovaiset eläisi, niin olisi rauha maailmassa.
Jos uskoo, niin uskoo henkilökohtaisesti eikä järjestön välityksellä.
Sehän on se uskon ja uskonnon välinen erokin eli järjestäytyminen tekee uskosta uskonnon.
* Mutta kyllä seurakunta on koti, hengellisen elämän ja uskossa kasvamisen, sekä yhtiesen Hengen yhteyden kokemus piirissä on hyvä elää ja kasvaa ja valmistua Kristuksen työmieheksi. Ja sitä kautta löytää paikkansa seurakunnan rakentumiseksi ja sielujen voittamiseksi.
* Suurinmpia, jos ei suurin ja syvällisin ilo syntyy sydämessä, kun on saanut johdattaa syntisen Jeesuksen ristin luo puhdistumaan ja uudestisyntymään, ja pelkästään se, että seurakunnan tilaisuuksissa pelastuu aidosti ihmisiä, ja näkee heidän ilonsa ja vapautensa päästessään syntikuormistaan ja turhista elämän taakoistaan. Siksi kaiketi enkelitkin halavat katsahtaa tapahtumaan, kun ihminen pelastuu Jeesuksen nimessä ja veressä. Suosittelen sinullekkin, hakeudu keskitettyyn seurakunta elämään sisälle, se on täysin Raamatun opin ja apostolisen uskon peruspilareita.