Ellen Whiten suosio kasvaa

Kyllähän Ellen G White luonnollisesti kopioi muutakin kuin vain virheitä kirjoittaessaan "omia" kirjojaan.

Minunkin mielestäni "Suuri Taistelu" oli vaikuttava ja mielenkiintoinen kirja. Ehkä se oli yksi syy, miksi alunperinkin muutuin myötämieliseksi "adventtitotuutta" kohtaan, mikä puolestaan vain johtui siitä, että olin niin tietämätön asioista. Ja koska olin adventistien ympäröimä, etten sanoisi sokaisema, en tietenkään saanut tutustua minkäänlaiseen kriittiseen aineistoon heidän taholtaan.

Opetus oli hyvin raamatullista sikäli, että Raamattua siteerattiin aina paljon. Sitä en tosin huomannut aluksi, että Raamatun kohdat olivat huolella valitut. Kun saksii palan sieltä ja toisen täältä, voi lopputulos näyttää tosiaankin jossain mielessä hyvinkin raamatulliselta. Tällaista saksimistahan Ellen G White käytti muuhunkin aineistoon kuin Raamattuun.

Kun adventistille sanoo, että kymmenen käskyn "laki" ei oikeastaan ole kovin tärkeä, vaan tärkeämpää on huomata, että ottaa Jeesuksen Kristuksen omaan sydämeensä, antaa elämänsä Jeesukselle, alkavat kulmat kohoilla. Riviadventisti ja osa pastoreista uskoo, että sapatti on merkki uudestisyntymisestä ja jos sapattia ei vietä tai pidä jollakin tavalla, ei ihminen ole pelastunut, vaan joutuu kadotukseen. Tämä on iskostettu ja sitä jatkuvasti iskostetaan hyvin tiukasti jokaisen mieliin. Jos siis luovut sapatista, on kyse sama kuin paljon pelätty ja kauhisteltu Pyhän Hengen pilkka, jota ei voi saada anteeksi. Niin se vaan on. Ja sitten on kadotettu. Sori vaan. On siinä mieletön oppi, johon osa adventisteista vilpittömästi uskoo. Kuin pakkopaitaa itselleen pukisi. Kuolemaksi se ei ole, mutta ahdistaa henkeä...

Kun huolestuneelle sapattikouluyleisölle sitten selvittää, että ei suinkaan, kyllähän kymmenen käskyä ovat hienoja periaatteita, mutta että ne eivät riitä lainkaan ja mihinkään, jos katsotaan, miten viimeisellä tuomiolla asioita punnitaan, ollaan hiukan hämmentyneitä. Sapatista ei puhuta mitään. Eikä muistakaan kymmenestä käskystä. Sen sijaan esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa 25. luvussa Jeesuksen muistetaan opettaneen näin:

(Matt.25:34-41) Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Ei siis sapattia, joka oli Mooseksen kanssa tehdyn liiton merkki. Ja kun nyt sitten pohditaan, että mikähän nyt sitten on niin sanotun uuden liiton merkki, niin ainakin Uuden Testamentin mukaan se on ehtoollinen eikä suinkaan sapatti.

Mikähän mahtaa olla se merkki, joka uskoville annetaan, kun se ei kerran ole sapatti? Kun lukee Uuden Testamentin kirjeitä läpi, ei voi olla huomaamatta sitä, mikä on adventisteilta jäänyt huomaamatta oppeja laatiessaan (niin, eihän se Ellen niitä oppeja keksinyt ja niin eespäin, vaan muuthan ne oli juu), lainataan tähän nyt vaikka vain yksi selkeä lause ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?".

Jos uskovissa on jokin merkki, josta Jumala hänet tunnistaa, niin eikähän se ole Jumalan Henki, Pyhän Hengen sinetti?

Mutta hops, täytyy tästä alkaa valmistautua seuraavaan sapattikoulun tutkiskeluun. On niin hyvä olo, kun voi opetuksessa tukeutua vain ja ainoastaan selkeään Raamatun oppiin. Tosin on surullista huomata, että ystävät eivät kaikin osin ole Raamatun opetuksesta selvillä.

yhä jäsen kirjoitti:

Kyllähän Ellen G White luonnollisesti kopioi muutakin kuin vain virheitä kirjoittaessaan "omia" kirjojaan.

Minunkin mielestäni "Suuri Taistelu" oli vaikuttava ja mielenkiintoinen kirja. Ehkä se oli yksi syy, miksi alunperinkin muutuin myötämieliseksi "adventtitotuutta" kohtaan, mikä puolestaan vain johtui siitä, että olin niin tietämätön asioista. Ja koska olin adventistien ympäröimä, etten sanoisi sokaisema, en tietenkään saanut tutustua minkäänlaiseen kriittiseen aineistoon heidän taholtaan.

Opetus oli hyvin raamatullista sikäli, että Raamattua siteerattiin aina paljon. Sitä en tosin huomannut aluksi, että Raamatun kohdat olivat huolella valitut. Kun saksii palan sieltä ja toisen täältä, voi lopputulos näyttää tosiaankin jossain mielessä hyvinkin raamatulliselta. Tällaista saksimistahan Ellen G White käytti muuhunkin aineistoon kuin Raamattuun.

Kun adventistille sanoo, että kymmenen käskyn "laki" ei oikeastaan ole kovin tärkeä, vaan tärkeämpää on huomata, että ottaa Jeesuksen Kristuksen omaan sydämeensä, antaa elämänsä Jeesukselle, alkavat kulmat kohoilla. Riviadventisti ja osa pastoreista uskoo, että sapatti on merkki uudestisyntymisestä ja jos sapattia ei vietä tai pidä jollakin tavalla, ei ihminen ole pelastunut, vaan joutuu kadotukseen. Tämä on iskostettu ja sitä jatkuvasti iskostetaan hyvin tiukasti jokaisen mieliin. Jos siis luovut sapatista, on kyse sama kuin paljon pelätty ja kauhisteltu Pyhän Hengen pilkka, jota ei voi saada anteeksi. Niin se vaan on. Ja sitten on kadotettu. Sori vaan. On siinä mieletön oppi, johon osa adventisteista vilpittömästi uskoo. Kuin pakkopaitaa itselleen pukisi. Kuolemaksi se ei ole, mutta ahdistaa henkeä...

Kun huolestuneelle sapattikouluyleisölle sitten selvittää, että ei suinkaan, kyllähän kymmenen käskyä ovat hienoja periaatteita, mutta että ne eivät riitä lainkaan ja mihinkään, jos katsotaan, miten viimeisellä tuomiolla asioita punnitaan, ollaan hiukan hämmentyneitä. Sapatista ei puhuta mitään. Eikä muistakaan kymmenestä käskystä. Sen sijaan esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa 25. luvussa Jeesuksen muistetaan opettaneen näin:

(Matt.25:34-41) Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Ei siis sapattia, joka oli Mooseksen kanssa tehdyn liiton merkki. Ja kun nyt sitten pohditaan, että mikähän nyt sitten on niin sanotun uuden liiton merkki, niin ainakin Uuden Testamentin mukaan se on ehtoollinen eikä suinkaan sapatti.

Mikähän mahtaa olla se merkki, joka uskoville annetaan, kun se ei kerran ole sapatti? Kun lukee Uuden Testamentin kirjeitä läpi, ei voi olla huomaamatta sitä, mikä on adventisteilta jäänyt huomaamatta oppeja laatiessaan (niin, eihän se Ellen niitä oppeja keksinyt ja niin eespäin, vaan muuthan ne oli juu), lainataan tähän nyt vaikka vain yksi selkeä lause ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?".

Jos uskovissa on jokin merkki, josta Jumala hänet tunnistaa, niin eikähän se ole Jumalan Henki, Pyhän Hengen sinetti?

Mutta hops, täytyy tästä alkaa valmistautua seuraavaan sapattikoulun tutkiskeluun. On niin hyvä olo, kun voi opetuksessa tukeutua vain ja ainoastaan selkeään Raamatun oppiin. Tosin on surullista huomata, että ystävät eivät kaikin osin ole Raamatun opetuksesta selvillä.

Mä olen ihan samaa mieltä. Ellenin suosio tosiaankin tulee kasvamaan, mutta ei kuitenkaan niihin mittoihin, kuin mihin tämän tosifanit haluavat uskoa. Toisaalta tollanen on ihan ymmärrettävää kulttisuosion saavuttaneiden starojen fanittamiseen liittyvää meininkiä.

Mut ettei totuus unohtuis, niin mä väittäisin, ettei Ellen Whitesta voi koskaan tulla yhtä suosittua kuin esimerkiksi Paris Hiltonista tai Madonnasta. Luultavasti Ellenin suksee tulee jatkossa kasvamaan jonnekin julkkisten keskikastiin, mutta tuskin koskaan ihan superstarojen tasolle.

yhä jäsen kirjoitti:

Kyllähän Ellen G White luonnollisesti kopioi muutakin kuin vain virheitä kirjoittaessaan "omia" kirjojaan.

Minunkin mielestäni "Suuri Taistelu" oli vaikuttava ja mielenkiintoinen kirja. Ehkä se oli yksi syy, miksi alunperinkin muutuin myötämieliseksi "adventtitotuutta" kohtaan, mikä puolestaan vain johtui siitä, että olin niin tietämätön asioista. Ja koska olin adventistien ympäröimä, etten sanoisi sokaisema, en tietenkään saanut tutustua minkäänlaiseen kriittiseen aineistoon heidän taholtaan.

Opetus oli hyvin raamatullista sikäli, että Raamattua siteerattiin aina paljon. Sitä en tosin huomannut aluksi, että Raamatun kohdat olivat huolella valitut. Kun saksii palan sieltä ja toisen täältä, voi lopputulos näyttää tosiaankin jossain mielessä hyvinkin raamatulliselta. Tällaista saksimistahan Ellen G White käytti muuhunkin aineistoon kuin Raamattuun.

Kun adventistille sanoo, että kymmenen käskyn "laki" ei oikeastaan ole kovin tärkeä, vaan tärkeämpää on huomata, että ottaa Jeesuksen Kristuksen omaan sydämeensä, antaa elämänsä Jeesukselle, alkavat kulmat kohoilla. Riviadventisti ja osa pastoreista uskoo, että sapatti on merkki uudestisyntymisestä ja jos sapattia ei vietä tai pidä jollakin tavalla, ei ihminen ole pelastunut, vaan joutuu kadotukseen. Tämä on iskostettu ja sitä jatkuvasti iskostetaan hyvin tiukasti jokaisen mieliin. Jos siis luovut sapatista, on kyse sama kuin paljon pelätty ja kauhisteltu Pyhän Hengen pilkka, jota ei voi saada anteeksi. Niin se vaan on. Ja sitten on kadotettu. Sori vaan. On siinä mieletön oppi, johon osa adventisteista vilpittömästi uskoo. Kuin pakkopaitaa itselleen pukisi. Kuolemaksi se ei ole, mutta ahdistaa henkeä...

Kun huolestuneelle sapattikouluyleisölle sitten selvittää, että ei suinkaan, kyllähän kymmenen käskyä ovat hienoja periaatteita, mutta että ne eivät riitä lainkaan ja mihinkään, jos katsotaan, miten viimeisellä tuomiolla asioita punnitaan, ollaan hiukan hämmentyneitä. Sapatista ei puhuta mitään. Eikä muistakaan kymmenestä käskystä. Sen sijaan esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa 25. luvussa Jeesuksen muistetaan opettaneen näin:

(Matt.25:34-41) Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Ei siis sapattia, joka oli Mooseksen kanssa tehdyn liiton merkki. Ja kun nyt sitten pohditaan, että mikähän nyt sitten on niin sanotun uuden liiton merkki, niin ainakin Uuden Testamentin mukaan se on ehtoollinen eikä suinkaan sapatti.

Mikähän mahtaa olla se merkki, joka uskoville annetaan, kun se ei kerran ole sapatti? Kun lukee Uuden Testamentin kirjeitä läpi, ei voi olla huomaamatta sitä, mikä on adventisteilta jäänyt huomaamatta oppeja laatiessaan (niin, eihän se Ellen niitä oppeja keksinyt ja niin eespäin, vaan muuthan ne oli juu), lainataan tähän nyt vaikka vain yksi selkeä lause ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?".

Jos uskovissa on jokin merkki, josta Jumala hänet tunnistaa, niin eikähän se ole Jumalan Henki, Pyhän Hengen sinetti?

Mutta hops, täytyy tästä alkaa valmistautua seuraavaan sapattikoulun tutkiskeluun. On niin hyvä olo, kun voi opetuksessa tukeutua vain ja ainoastaan selkeään Raamatun oppiin. Tosin on surullista huomata, että ystävät eivät kaikin osin ole Raamatun opetuksesta selvillä.

jätti aikanaan vastaamatta tähän samaan, sinun nyt tuomaasi Ramatun kohtaan. Ei se että riviadventisti jättää vastaamatta mutta kun sen tekee pääteologikin niin se herättää epäilyjä oppia kohtaan.



>>(Matt.25:34-41) Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.