Voiko ateisti kokea hengellisen kokemuksen? Jos hengellisyyden kokemuksen määrittelystä (Wikipedia) otetaan uskollinen ulottuvuus pois, niin mielestäni voi. Kuunnellessani Mozartin Requimea tai pianokonserttoa no. 23, KV 488, A-Duuri, tai kävellessäni hiljaisessa metsässä välittämättä lähistöllä asuvan karhun murinoista, voin kokea ylevöitymisen tunteen. Sitä ylevöitymisen kokemusta ja oman itseni pienuuden tajuamista luonnon voimia vastaan, voi mielestäni kutsua hengelliseksi kokemukseksi.
Mitä mieltä muut ateistit ovat asiasta?
Mitä mieltä muut ateistit ovat asiasta?
Vastaukset 94
Vanhimmat
Ateistit taitavat karsastaa sanaa 'hengellinen', koska kyseinen termi on hyvin latautunut ja uskovat eivät epäile käyttää kyseistä sanaa ateistien ateismia vastaan.
Kuten mainitsit, jos hengellisestä kokemuksesta otetaan irrotetaan uskonnollinen ulottuvuus, niin ateistit voisivat ehkä uskaltaa käyttää 'hengellisyys' sanaa. En tarkoita etteikö uskonnollisia kokemuksia saisi kutsua hengellisiksi, vaan hengellisen kokemuksen ajatus olisi laajempi kuin uskonnollinen kokemus.
ilmiölle parempaakaan termiä. Ylevöityminen kuulostaa niin kovin juhlalliselta, vaikka siitä onkin kysymys. Hengellisyys on todella latautunut ja uskovat ovat sen varanneet itselleen. Harmi!
Hengellinen eli "jumalallista kaatuilua aiheuttava".
tuon nyt repäisit?
Sitä vaan, että hengellinen on erittäin uskonnollissävytteinen sana suomenkielessä. Yleensähän sitä käyttävät juuri uskovaiset. Hengellisyys voi merkitä ja merkitseekin eri ihmisille kovinkin eri asioita ja onkin sääli, että tuon hienoa asiaa tarkoittavan sanan ovat uskovaiset omineet.
Wikipedian määrittelyssähän sanottiin, että sen määritteleminen on vaikeaa, koska se merkitsee ihmisille niin eri asioita. Kokemus on siis subjektiivinen.
YLEVÖITTÄÄ NIIN ATEISTIT KUIN USKOVATKIN
kun pullossa on jotain, josta paukkuja tekee. Sen jälkeen se alkaa alevoittaa:-)
Kossupaukku ja uskonnolliset kokemukset,ovat illuusioita, jotka kokemisen jälkeen haihtuisivat pois, jollei jollei jatkaisi sitä uudella kossupaukulla, tai rukouksilla ja uskonnollisia kaavoja toistamalla.
Todellinen hengellinen kokemus ei tule uskosta ja ei uskosta, vaan silloin kun kaikenlainen usko on päättynyt,
Samalla kun tuo aika päättyy,päättyy myös ihisen psykologinen perimä( Ajattelija,ego, sielu).
Tuo hengellinen kokemus, on lopullinen, eikä siitä ole paluuta, sillä se jatkuu myös kuoleman jälkeen
muut jatkavat, mutta sinä mätänet.
KERRANKIN JOKU PUHHUU TOTTA EIK PASKAA!
kun oikein hyvän orkun saa. Aivokuolleet eivät tietääkseni saa orkkuja.
kont AKTIN pitää olla aito, ei sitä oikein omin käsin pääse samoihin sfääreihin:-)
Kyllä pääsee. Mielikuvitusta peliin, eikä häiritseviä tekijöitä mukana, niin hyvää tulee.
YP:stä löytyy:-D))))))))))))))))))) Kaikille makunsa mukaan.
hengelliseksi mu ylimaalliseksi..=o)
millä nimellä sitä kutsutaan loppujen lopuksi, mutta sanomani viesti oli se, että kun meitä aina syytetään siitä, että olemme robottimaisia teknoääliöitä, niin kyllä meillä kaikilla on myös henkistä elämää. Eiks nii? :-)
"kyllä meillä kaikilla on myös henkistä elämää."
Kyllä. Miksi käyttää sanaa hengellinen, jolla on uskonnollinen painotaakka, kun tarvitsemaasi käyttöön on olemassa varsin hyvä sana, henkinen.
mutta niiden semanttinen ero on mielestäni kuitenkin olemassa. Henkinen elämä voi yhtä helvettiä, mutta haen tällä sitä, jota juuri juhlallisesti ylevöitymiseksi kutsuin.
Mikäli alussa oli vain maailmankaikkeudessa leijailevaa materiaa, sitten pamahti jokin alkuräjähddys ja sitten sattumalla syntyi jokin yksisoluinen ameeba - lopputulos, joku sattuman sanelema kehityksen huippu huhuilee metsässä ihmettelemässä luonnonvoimia ja pienuuttaan ja nimittää kokemaansa joksikin ylevöitymiseksi. Aika paljon uskoa vaaditaan, että alunperin tyhjästä olisi keheytynyt moinen sattuman lopputulos.
se kuitenkin on syntynyt. Siis alkuräjähdyksen syytähän ei kukaan tiedä. On kaikenlaisia rinnakkaisten maailmankaikkeuksien ja säieteorioiden selityksiä, mutta annetaan hevosten surra, niillä on isompi pää. Maan päällä oleva elämä on miljardien mutaatioiden summa, siitä tiedeyhteisö on yhtä mieltä.
"Aika paljon uskoa vaaditaan, että alunperin tyhjästä olisi keheytynyt moinen sattuman lopputulos. "
Siksi esimerkiksi tieteessä ei tuollaista väitetä. Vielä suurempaa uskoa vaaditaan, että sinne taustalle laitetaan Jumala. Aukkojen Jumala ei muutu sen todellisemmaksi.
Minä henkilökohtaisesti vältän kyseisen sanan käyttöä kuin rutto useammastakin syystä.
Se on perustaltaan uskonnollinen ilmaus.
Jos puhuu teistin kanssa "hengellisyydestä" hän leimaa sinut uskonnolliseksi vaikket olisikaan ja jos sanot olevasi ateisti hän sanoo että sinulla on uskoa ateismiin, koska olet omien sanojesi mukaan hengellinen.
Koko sana "hengellinen" on niin monikäsitteinen ja epäselvä että koko sana on täysin vailla minkäänlaista tarkoituksenmukaista merkitystä, siis ilman että joku selittää mitä tällä kyseisellä sanalla tarkoittaa.
Jos sinun tarvitsee erikseen selittää jokin sana välttääksesi monimerkityksellisiä tulkintoja on koko sana mielestäni siinä tapauksessa täysin merkityksetön.
Olisikin parempi puhua tunteista. Niitähän ihmisen päässä liikkuu välillä ihan riesaksi asti.
oma pointtinsa. Ymmärrän kyllä syyn, miksi sinä ajattelet noin. Olen sen verran kirjoituksiasi lukenut.
syytetään tunteettomiksi, vaikka emme olekaan tappaneet yhtään vääräuskoista ristiretkillämme:-)
Jokaisen Ihmisen tietoisuudessa aukeaa ääretön tila ja valtameri. Sen kanssa voi olla vaikea päästä kosketuksiin. Joku ei edes ole kiinnostunut siitä ja jotakuta se imee kuin musta aukko. Uskovaiset pitävät itseään suurina merenkävijöinä, kun nojailevat laiturilla uskontonsa turvakaiteisiin.
Hengelliset kokemukset liittyvät taiteisiin, uskontoihin ja mielen sairauksiin, mutta myös tyyneyden kokemuksiin. Niissä kaikissa liikuskellaan samoilla vesillä, mutta hieman eri kolkissa ja erilaisilla kulkupeleillä.
runojen kirjoittamista, kysyy kirjoittamisen ammattilainen?
En edes lue runoja, koska useimmiten en ymmärrä niitä. Kielellinen ilmaisu ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani.
lahjakas? Jokainen edellisen viestisi lause sisälsi vähintään yhden kielikuvan, etkä ole kielellisesti lahjakas:-D)) Oletpas!
Varsinkin luonto, sen kauniit maisemat ja ällistyttävä monimuotoisuus yhdistettynä hiljaiseen tyyneen hetkeen tuo ainakin itselleni hengellisen kokemuksen.
mutta tässä ketjussa on monta, jotka ottavat sen niin kuin vain uskontoon liittyvänä ilmiönä.
henkinen kokemus? Kumpaa tarkoitat?
Tähdenlento, niin ensinnäkin onnittelut rekisteröitymisen johdosta. No, tarkoitan hengellistä, koska henkinen kokemus voi olla myös täyttä paskaa.
Kyllä henkinen kokemus joka on lähtöisin ajasta ja aineesta, mutta tarkoitan henkisellä kokemisella
ajatonta kokemista, joka päättää, ihmisen mielen sisällön ajallisuuden, ajaton mieli pääsee toimimaan,sillä
ihmisen mieli on paljon enemmän kuin sisältönsä summa
minä olen se yksi Tähdenlento, jolla olisin myös halunut rekisteröityä, mutta ei käynyt! Nyt vaan pitäs opetella, että mitäs kaikkea tämä rekisteröityminen sitten tarjoaakaan. Meinaan, ettei mene väärään kohtaa mitään väärää (kuten tässä on kaiken aikaa jo mennytkin). Pitänee tässä nyt pari viikkoa vähintään, opetella!
Mutta sana ’hengellinen’ ja ’henkinen’, kummia sanoja sisällöltään molemmat. Tosin Sinä poissuljit hengellisyydestä uskonnollisen ulottuvuuden.
Ja koet hengellisen kokemuksen kuunnellessasi vaikkapa Mozartia jne.? Tosin minä luonnehtisin kokemuksiasi enempikin henkisiksi!
totta kai määrittelykysymys, joten siitä ei sen enempää. Laitoin sinun vieraskirjaasi viestin, joten käypäs vilkaisemassa:-)
kvarkkien tanssia kaikki:-)
minä voin kurkata! Jos osaan!
kohdasta omat tiedot.
Uskonnot yrittävät ryövätä jo jopa "hengellisyyttä" kun kaiken muun jo ovat ryövänneet.
Ja tyhmät hihhulithan menevät tuohon lankaan. Tekisi mieleni mainita nikit kadun*nainen, tähtis... mutta jätänpä kuitenkin mainitsematta.
Eiku...oho. Kerkesin jo painaa "Lähetä" nappulaa. Sori.
Tähtis on nyt Tähtis98. Niin ainakin luulen.
on oikeasti 11v, niin se selittääkin monta asiaa.
Kuten sen, miksi kaikki tykkää siitä;)))
syntynyt 1898? :-D)))))))))))))
Niin varmana oonkin, jossain suhteessa! Tai jos totta puhutaan, niin kolme vee! Tosin toisaalta olen tässä, täällä seikkaillessani vanhentunut jommosen nopsaan! Tieteelle selittämistä tässäkin suhteessa. Toivottavasti tiede pysyy ajan hermolla?
Hei, just tajusin, ettei nyt tarttekaan enää osata ynnälaskua???
oikeilla jäljillä! Vuosisata meni vaan pikkuisen hongikkoon!
Olen ollut poissa varsin pitkän aikaa, ja koko "uusi" nimimerkki on minulta jäänyt noteeraamatta.
Mutta jos kyseessä on yksi ja sama henkilö, en voi kuin todeta että paska ei muutu suklaaksi, ei vaikka sen uudenmalliseen rasiaan laittaisikin.
Turhaan sie mitään opiskelet. Katsos kun kuolet, niin pääset sinne taivashotelliin, olet yhtä se jumalan kanssa ja näin ollen osana kaikkeutta. Siinä maallisilla opinnoilla ole enää merkitystä.
laita kuva profiilin. Mullakin on.
ole mitään taivashotellipaikkaa vielä varattu. Lienet hivenen naiivi, sorry vaan. Mutta siinä olet oikeassa, että me kukin tahollamme tulemme olemaan osa maailman kaikkeutta.
Ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin ateisti ensimmäisenä?
Ps. Minäkin vielä joudun opiskelmaan, ihan siis oikeasti kirjojen edessä. Tosin pakosta!
opiskeluun negatiivisesti. Minä olen opettanut tietojenkäsittelyä eläkeläisille ja vanhin oppilaani oli entinen kunnanjohtaja, joka oli 85 v. Hyvin meni oppi vielä perille.
paska kuin imelä ja öklöttävä suklaa. Ja eikös paska ole muutekseen biojätettä, jota voi hyödyntää monin eri tavoin?
voisi tuottaa kaiken ruokansa omilla jätöksillään. Mieti sitä:-) Näin sanottiin YLE:n Paska juttu ohjelmassa.
Usko ei perustu tunteisiin, eli kokemukset voi yhtä hyvin olla Perkeleen tuottamaa eksyttävää mielihyvää, maallista rauhaa.
Tunteita ei tulisi koskaan sekoittaa Uskoon eikä Rakkauteen.
Kysymykseesi väitän että jokainen kokee erittäi epätavallisia, voimakkaita tunteita joskus.
Ei niitä ole olemassa!!
sekoittaa rakkauteen, niin oletko nyt ymmärtänyt, mitä rakkaus on? Sehän on vain tunne!
vaikka välistä käsistäsi karkaakin se mopo, niin olet oikeassa tässä kohtaa: ””Tunteita ei tulisi koskaan sekoittaa Uskoon eikä Rakkauteen.””
Koska hengellisyys sen enempää kuin henkisyyskään ei voi ilmetä ilman jumaluutta. Ja mitä on Usko? Ja mitä on Rakkaus?
Minun ymmärrykseni mukaan molemmat käsitteet muovautuvat elämisen myötä. Eläminen joko kirvoittaa tai sitten ei!
ei ole tunne, niin kerropa nyt Teotwawki-sedälle, että mikä se on?
Joku huuhaateoretisoija on jotain sellaista sepitellyt... Olikohan Barry Long tai vastaava ;o)
Onhan se sillä tavalla totta, että se ei ole surua, iloa, tms. vaan pikemminkin laumavaiston, menettämisen pelon, omistushalun, ihailun ja himon yhdistelmä...
Mutta tunteen fysiologisen määritelmän mukaan rakkaus on minustakin kyllä tunne. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne
ja professori Kari Enqvistiä lainataan: kvarkkien tanssia se vaan on:-)
Niin, olet niin sanoisinko syvällisempi, monisäikeinen ja jotai persoona.
Itse pyrin selkeyttää kaikki yksinkertaiseksi, siis Raamatun käskyt, tosin siinä onnistumatta.
Sillä kaikki asiat on käytävä läpi Jeshuan kanssa ne pienetkin ja varsinkin ne peinet purot.
Shalom.
Jumalasta, Jumala.
Tunteet on koelteltava. Esim oma kokemus: Vanha suola janottaa, jos seuraisin sitä, niin 20v avioliitto ynnä lapset, siis kaikki vessasta alas.
Raamattu sanoo, että kiusausta te ette voi välttää.
Tällä meidät koetellaan ja ainoa vastaus kaikkeen on Jeshua, Tie, Totuus ja Elämä.
Shalom.
sinä kuulut 1400-luvulle.:-D)))))))))))))))))))9
Sinä kumpikin tahollanne olette taipuvaisia uskomaan, että rakkaus on pelkkää tunnetta? En tiedä, mutta minusta rakkaus ei ole tunnetta, tai siis yksinomaan tunnetta.
Koska oikeasti rakkaus on niin laaja-alainen käsite, ettei pelkkä tunne kyllä yksinään kykene ylläpitämään kestävää rakkautta. Siis, jos sellaista edes hakee tai haluaa.
siinä olet oikeassa, että minä todellakin olen omanlaiseni. Mutta tämä ei tarkoita taas sitä, ettenkö väkisinkin joutuisi taipumaan tiettyihin ’normeihin’. Mutta sen olen kyllä oppinut, ettei minun tarvitse taipua niin sanottuun yleiseen näkökulmaan.
Siitäkään huolimatta, ettei se jotakin/joitakin miellytäisi. Ainut heikkous tässä on se, että vuorovaikutus muuttuu tämän myötä täysin teennäisen kohteliaaksi.
Eli yksinkertaista, mutta hivenen ’hankalaa’. Mutta mitä sitten?
Ja tätä kautta minä kyllä käyn ne suurimmat kamppailut ihan itseni kanssa. Toki jumalan avittamana. Shalom!
ilmiönä, jos se ei ole pelkkä tunne. En ymmärrä, että voisi olla mitään muuta kuin tunne.
on pelkkää tunnetta? En minä tiedä, mutta minusta oikea rakkaus omaa tiettyä syvyyttä. Tosin riippuu siitäkin, haluatko käsitellä tätä käsitettä kahden ihmisen välisenä rakkautena vai kenties laajemminkin?
niin käsittele sitä laajemmin. Minusta kahden välinen rakkaus on selvä asia, mutta tämä minua kiinnostaa, että mitä uskovaiset käsittävät sanalla rakkaus. Puhutaan lähimmäisen rakkaudesta tai rakkaudesta jumalaan. Mitä on rakkaus jumalaan, joka sallii nälänhädät ja joukkomurhat ja sodissa tapahtuvat raiskaukset?
opiskellut psykologiaa? Minusta vähän tuntuu siltä, että et ole, sillä väitteesi perustuu sellaiseen tuubaan, että siinä ei ole päätä eikä häntää. Kaikki usko, oli se mitä laatua tahansa perustuu tunteeseen. "Minusta tuntuu hyvältä, kun tiedän jumalan länsäolon". Tämä on tunne, eikä se perustu rationaaliseen ajatteluun.
kahden välinen rakkaus on selvä asia? Ei minusta, joten perustele väittämäsi.
Ja rakkaus lähimmäiseen tai rakkaus jumalaan? Tämä juttu kun on nyt sellainen, että turha jumalaa on moittia kaikista niistä vääryyksistä, joita maailma on pullollaan. Jumalahan on antanut ihmiselle vapauden elää ja toimia. Joten eikös tämä tarkoita sitä, että ihmisen itse on opeteltava/opittava asennoitumaan rakkaudella niin itseensä kuin lähimmäiseensäkin.
Kenties tämä asennemuutos tai ajattelutavan muutos avaa portin myös jumalan rakastamiseen?
Millä nimellä niitä kokemuksia sitten kutsuisikaan.
Mutta vastaus on kyllä, minä ainakin koen voimakkaita ykseyden, pyhyyden, kaikkeen sulautumisen ja minän katoamisen tunteita erityisesti metsässä yksin oleskellessani. Voin kuvitella että uskovaiset kokevat ehkä jotakin samantapaista ja tulkitsevat sen Jumalan läsnäoloksi. Minä tajuan sellaisina hetkinä erityisen selvästi miten koostun samoista aineksista kuin kaikki elollinen ja eloton tässä maailmankaikkeudessa, miten pieni ja mitätön olen suurinekin murheineni täällä Linnunradan reunamilla ja miten onnekas olen kun olen saanut ja saan elää täällä kauniilla maapallolla ja nauttia elämästäni niin monilla tavoilla.
vastaus. Sinussa on kirjoittajan ainesta, mutta asiakin minua viehätti. Juuri tuota olen tällä avauksellani halunnut sanoa. Täällä aika moni hylkäisi sanan hengellisyys sen uskollisuuteen viittaavan olemuksen takia. Se on heidän mielipiteensä, mutta minä noudatan omaa kaavaani. Hengellisyys on joka tapauksessa subjektiivinen kokemus, eikä sen määrittely ole mitenkään itsestään selvää.
...jatkuvasti surettaa ja hämmästyttää, kun esimerkiksi tällä palstalla saa lukea päivittäin uskovaisten kirjoituksia, joissa tehdään selkeä jaottelu: Uskovaiset ovat hyviä ja lähimmäisiään rakastavia, ateistit taas rahan, vallan ja tekniikan perässä juoksevia tunteettomia ja moraalittomia koneita.
On olemassa ihmisiä jotka himoitsevat rahaa ja valtaa, on ihmisiä jotka viis veisaavat toisten tunteista mutta joille tärkeää on mitä "muut" sanovat ja ajattelevat, on ihmisiä joiden omatunto on aika venyvää lajia ja on ihmisiä jotka ovat niin varmoja oikeassaolostaan etteivät edes kuuntele mitä muilla on sanottavanaan.
Ja on ihmisiä jotka katselevat lempein ja rakastavin silmin kaikkia kohtaamiaan olentoja, on ihmisiä joille rauhallinen, hiljainen ja harmoninen elämä on jokapäiväistä, ihmisiä joille jokainen päivä on lahja, ihme ja seikkailu.
Se uskooko jonkinlaisen jumalan olemassaoloon vai ei, ei suinkaan vaikuta siihen kumpaan ihmisryhmään - tai johonkin siltä väliltä - itse kukin meistä kuuluu. Kunpa se asia vain olisi kaikille helpompi nähdä ja ymmärtää...
on suoranainen uskovaisten armada. Puolisoni korkeasti koulutettu suku vilisee opettajia, juristeja, lääkäreitä ja pappeja. Kaikki uskovaisia, paitsi puolisoni. Kun olen näiden viidentoista vuoden aikana ehtinyt tutustua sukuun kunnolla, olen huomannut, että mainitsemasi piirteet löytyvät kaikki myös sieltä. Joukkoon mahtuu monen moista sukankuluttajaa. Silmiin pistävintä on kuitenkin se, että eräs joukossa oleva ehkä hartaimmin muka jumalan sanaa seuraava seurakuntalainen on kylmä, katkera, kateellinen ja ahne, mutta silti hän on varma pääsystään taivasten valtakuntaan.
vielä voisi pohtia tätä eroa näiden kahden sanan 'hengellisyys ' ja 'henkisyys' välilä, niin tulin siihen lopputulokseen, että hengellisyys on enempi kokemusta, joka syttyy ulkopuolisista ärsykkeistä. Henkisyys kumpuua taas kunkin ihmisen omasta sisimmästä.
Toki luonnon keskellä ihminen kokeekin olevansa pieni ja mitätön. Mutta sitten, Sinä koet näin: ""miten pieni ja mitätön olen suurinekin murheineni täällä Linnunradan reunamilla ja miten onnekas olen kun olen saanut ja saan elää täällä kauniilla maapallolla ja nauttia elämästäni niin monilla tavoilla.""
Mutta joku toinen taas saattaa kokea täysin päinvastoin. Miksi?
"Mutta joku toinen taas saattaa kokea täysin päinvastoin. Miksi? "
Kaikkihan me olemmme erilaisia, tulkitsemme asiat kukin omalla tavallamme, ja reagoimme persoonamme ja tempperamenttityyppimme mukaisesti. Kristityilläkin on monta erilaista versioita kristinuskosta ja monenlaista kokemusta jumalastaan.
Kristityillä näyttää olevan aika yleisesti halu siihen, että kaikki kokevat asiat samalla tavalla kuin he itsekin. Itse pidän henkilökohtaisissa kokemisissa samanlaisuutta pikemminkin luonnottomana. Joku on joskus sanonut, että jos ne muut eivät olisi väärässä, niin silloinhan minä itse olisin väärässä. Sellainen mustavalkoisuus ei istu ainakaan minun ajatteluuni.
Hengellisyys ja henkisyys sanoista en oikein tiedä. Koulussa oli aikoinaan kulttuurikilpailut, joiden nimi oli ollut joskus henkiset kilpailut. Vanha nimi kai korosti jaottelua urhelulukilpailut ja henkisten harrastusten kilpailut. Ehkä hengellisyys voisi olla se, minkä tavoittaa esimerkiksi kun harjoittaa jotain henkistä kykyään. Vaikea selittää.
"Mutta joku toinen taas saattaa kokea täysin päinvastoin. Miksi? " Sitä sanotaan subjektiiviseksi kokemukseksi.
osannut analysoida (kuten ei Teokaan) noiden kahden sanan merkitystä sinällään. Minusta kun hengellisyys sanana, kenties sisällöltäänkin viittaa enempi uskontoon, ei niinkään uskoon, kuin sana henkisyys.
mielipidekysymys. Täsmällinen määritys please:-)
Niin, esimerkiksi hengelliseksi luokiteltu musiikki on uskonnollista. Henkinen kokemus voi tulla tietenkin hengellisestä musiikista, mutta se voi tulla yhtälailla myös kahisevista puiden lehdistä. Ihmisillä on varmaan erilaisia käsityksiä näiden sanojen merkityksestä, kuten on itä- ja muun suomen asukkailla kehtaamisestakin. Henkinen on varmaankin hnkilökohtainen arkikokemuksen ylittvä kokemus, ja hengellinen vois olla tietyt ulkoapäin määritellyt kriteerit täyttävä ilmiö, kuten tuolla aiemmin mainitsit. Lukitsen vastaukseni.
"kahisevista puiden lehdistä" kokemuksen toisesta kahisevasta, nimittäin rahasta.:-D))))))))))))))
ei ehkä ole aikaa kuunnella lehtien kahinaa.
todettu on, että jos ihminen ansaitsee 20000-50000 € vuodessa, hän ei tule onnellisemmaksi tienatessaan 50000-100000 € vuodessa. Mutta itse ole sitä mieltä, että minua vituttaa mieluimmin Rolls Roysen takapenkillä, kuin Ladan ratissa.
Kyllä minä koen taiteen parissa esteettisiä elämyksiä, joita voitaisiin varmaan erilaisessa kontekstissa pitää ainakin henkisinä, ellei nyt ihan hengellisinä.
Mielenkiintoinen on myös jonkin verran tutkittukin FLOW-tila, jossa bändin soittajat tuntevat yhteyttä toisiinsa tai jolloin jokin urheilu- tai työsuoritus imaisee suorittajansa tilaan, jossa sekä nälkä että ajantaju katoavat.
minulla on kokemusta. Olen soittanut kymmenisen vuotta rumpuja proge/jazz/rock-bändisssä. Kyllä olet oikeilla jäljillä siinä, että saatoimme soittaa neljäkin tuntia yhtä treeniä ja kukaan ei kysynyt, että paljonko kello on. Se oli jonkin sortin transsitila, johon sitä joutui, kun sekä hallitsi itsensä ja soittimensa, että antautui täydellisen improvisaation valtaan.
HEngellinen KOkemus, tai paremmin sanoen HEdonistinen KOkemus, eli HEKOTUS kuuluu olennaisena osana elämääni...
Ehdotankin että taikahihhuleiden "hengellinen kokemus" korvataan ateistisella HEKOTUKSELLA!
...älkööt täten tulko yksikään hihhuli uskonloukkaamaan kun HEKOTTELEN taikauskoiselle typerydelle... mulla on oikeus HEKOTELLA Ei-uskomus-uskontoni mukaisesti...
harkinnut pyrkimistä oikeustieteelliseen ?
ulkolukutaito kyseiseen opinahjoon. Toki työkokemusta löytyy puolen vuoden ajalta käräjäoikeuden kansliasta ja muutama sata käsittelyäkin on tullut seurattua livenä... Yleensä tylsiä, mutta muutama piristävä ja yllättävä käännekin on tullut nähtyä.
vain mieleeni, kun täällä samassa osoitteessa kanssani asuu eräs, joka on tuon laitoksen opinnot läpikäynyt.
Mutta pitäisin hengellisyyden poissa tästä asiayhteydestä.
Henkisyys, sulautuminen , yhteenkuuluvuus, syvä ja lämmin tunne siitä että kaikki on yhtä, kuin rakastelun jälkeinen rentous tai viinilasin jälkeinen lämmin olo kuvaavat sitä mitä luonnosta, musiikista ja toisesta ihmisestä voi saada.
Hyvä musiikki antaa tunteita ja tunnetta enemmän kuin yksikään elokuva, ja klassinen musiikki on syvää tunteiltaan. Sopii hyvin viinilasin, rakkaan ja kynttilän kera.
Uskoa en tuohon tarvitse.
En usko että meren pohjasta syntyneestä bakteeriin uskoville voidaan koskaan
osoittaa oikeaa Luojaansa, uskamattomuutensa tähden. Ystävällisesti.
eipä tarvitse sitten enään inttää tuotakaan kun kerran olet asian sisäistänyt;)
really...
selkokielellä, mitä tuo on?