Jeesuksen opetukset ovat mielestäni ne jotka on tärkeimmät. Eli ne ohjeet jotka Jeesus on antanut. Näin tämän itse koen.
Itse olen mies ja elän naisen kanssa joka ei usko.
Omalla uskon tiellä olen kokenut 4 herätystä. Ensimmäinen oli se, että Jeesus pelastaa kaikki. Tämä oli suurin herätykseni silloin ja aika ihmeellinen. Olin kuitenkin nuori. Luulin tietäväni kaikki. Vähitellen yksinäisyydessäni kaaduin syntiin.
[Apostolit sanovat, että on kahdenlaista syntiä. Syntiä joka on kuolemaksi, ja syntiä joka ei ole kuolemaksi. Kokeilkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvä on.]
Olin nuori ja kokematon nuori mies. Mielessäni olivat vielä ja velloivat nuoruuden himot. Vaikka olin kokenut herätyksen ja olin iloinen, monen ystävä, ystävällinen ja reilu. Olin seurallinen ja sanoivat mukavaksi. Kuitenkin vähitellen kaaduin syntiin joka itselleni ei ollut kuolemaksi, mutta kuitenkin. Vaikka olin kokenut herätyksen, himoissani tein syntiä ja sanoin että Jeesus pelasta.
Tämä kaikki (herätys) oli tapahtunut henkilökohtaisen uskon avulla.
Koko tämä ajan olin kuitenkin ollut ikään kuin ikeen alla. Käytännössä olin nuori, verrattavissa nuorukaiseen joka asuu vanhempiensa luona.
Kaatumiseni syntiin oli äkkipikainen. Kaatumiseni oli samanlainen kuin se oli tullutkin. Koin ilon yhdessä hetkessä. Ja samalla ajatuksen lyömällä kun tein ajatukseni tasolla päätöksen joka ei Jumalaa miellyttänyt, iski suuri raskaus päälleni ja kaikki iloni oli silmän räpäyksessä poissa. Kaikki voima jota olin tuntenut, oli poissa yhtenä ajatuksen hetkenä joka ei ollut Jumalalle mieluisa.
Ennen olin seurallinen ja menossa, nyt olin ihmisiä välttelevä ja lymyilevä ja vetäytyvä.
Iloani kesti noin 4-5 kuukautta. Ja kaikki oli YHDEN JUMALALLE EPÄOTOLLISEN AJATUKSEN JA OMAN HENKILÖKOHTAISEN PÄÄTÖKSEN TAKIA mennyt pois.
Mikä oli tämä ajatus?
Se oli se, että olin mielessäni hautonut eroa naisestani. Ilossani olin hautonut sitä jo tovin, ehkä kaksi viikkoa. Elin ilossani koko tuonkin ajan. Vaikka haudoin eroa.
Mutta sillä hetkellä kun AJATUKSISSANI PÄÄTIN, että eroan oikeasti, iskettiin päälleni suuri tuska ja murhe ja koko elämäni palasi entiseen, siihen jossa olin ollut ennen herätystäni.
Vaikka en kertonut naiselleni eroavani, minä tein päätöksen ajatuksissani. Me istuimme sohvalla.
Tein ajatuksissani päätöksen erosta, hiljausuudessa, sanomatta naiselleni yhtikäs mitään. Mutta iloni otettiin minulta pois välittömästi.
En sanonut vielä tuolloinkaan kun sohvalta itse lähdin, että eroan hänestä. Mutta iloni oli mennyt. Vähitellen huomasin kuinka samat asiat elämääni palasivat kuin mitkä olivat olleet ennen herätystäni, tai herättelyä. Jätin naisen. Menin pois. Ilman järkevää syytä. Ei ollut kolmansia osapuolia, oli vain oma typerä ajatus siitä, että tuo nainen ei ole minulle sopiva, että ehkä tuo ei ole tarpeeksi kaunis. Tuollainen joutavuus oli syy.
Uskoin siis, mutta syntini tulivat ja kaatoivat minut. Jumalan laki täytyy pitää ja säännöt, muuten se otetaan pois.
Mutta elin vieläkin.
Aikani lymyilin ja elin nuoruuden synnissä. Tiesin että kaikki on menetty enkä oikein osannut muuta kuin vain jatkaa. Elin synnissä koko ajan. Tein koko ajan vahinkoa itselleni. Lymyilin ja kaikki ystävänikin jäivät taakse.
Mutta elin vieläkin.
Minä mietin iloni päiviä, niitä jotka olivat olleet suloisia ja kauniita. Mietin mitä itse tahdoin tältä elämältäni.
Menin naiseni luo takaisin. Mutta mitä oli tapahtunut tänä aikana? Nainen oli tullut sairaaksi.
Palasimme yhteen. Elimme yhdessä. Elämme vielä tänäkin päivänä yhdessä.
Koko tämän ajan tahdoin saada iloni takaisin. Tein päätöksiä elämääni, mitä tahdon, ja mitä en tahdo. Jätin nuoruuden toilailut pois elämästäni (kolmansia osapuolia ei syntiini tai synteihin kuulunut koskaan). Jatkoin etsintää sille mikä on kadotettu ja minkä kadotin.
Vähitellen rakkauteni alkoi jälleen nousemaan.
Koko tämän ajan olen kasvanut miehenä. Se mitä nuorena koin, olin kovin nuori.
Palasimme siis yhteen. Vähitellen palasin siihen, mistä olin herätykseni saanut. Aloin jälleen tutkimaan Jeesuksen elämää ja että missä on se puuttuva linkki joka elämästäni puuttui.
Pistin elämääni kondikseen ja mietin reiluuden ja rakkauden arvoja.
Kohta koin uuden herätyksen. Se tuli suoraan Jeesuksen opetuksista.
Koin etsinnässäni uuden herätyksen. Se tuli suoraan Jeesuksen opetuksista.
"antakaa niin teille annetaan"
"älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea kätesi tekee"
"kun annat niin älä toitota torvea edelläsi"
Näitä asioita.
"älä katso henkilöön"
Tapa toimia antoi minulle samanlaisen ilon ja voimaa. Kerroin tästä iloissani naiselleni mutta tämä ei uskonut minua.
Naiseni ei usko, mutta minä olen kiitollinen. Kun minä katson tämän päivän naisia jotka sanovat että uskovat Jeesukseen, minä tiedän että he eivät usko eivätkä näe. Kirkot ja kaikki ovat näitä naisia täynnä eivätkä edes pidä opetuslapsien opetuksia "Älä kaunistele itseäsi koruilla".
Harva nainen uskoo. Niin harva että.
Naiseni on rehellinen epäuskossaan ja antaa 1000 kertaisesti enemmän iloa kuin nuo naiset jotka sanovat uskovansa mutta eivät usko.
Tämä kokemus oli kuitenkin minulle itselleni herätys. Ja toivo. Ilossani siis ilmoitin naiselleni kuinka toimitaan, mutta naiseni ei yhtynyt tähän ajatukseen. Koska hän ei usko jeesuksiin eikä muihin taruolentoihin eikä jumalaan eikä mihinkään satuihin ja olemattomiin. Iloni laantui mutta uskoni kasvoi. Etsimiseni jatkui ja jatkuu.
Kolmas herätys oli että uskoin että eräs toinen mies olisi jumala. Tämä oli henkilökohtaisella uskolla erikoinen tapaus ja kesti hetkenä ehkä maksimissaan viisi minuuttia. Ja tämän jälkeen tajuntani melkein pimeni ja tuli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Kokosin kuitenkin ajatukseni koska elämän täytyy jatkua. Jäin vain miettimään tapahtumaa.
Neljäs herätykseni oli se, että uskoin että olen saanut kaiken toilailuni ensimmäisestä herätyksestäni anteeksi. Ja että olin löytänyt rakkauteni jälleen takaisin naiseeni eikä mikään ulkonäöllinen asia vaivannut naisessani minua enää.
Elämäni on tässä ja nyt. Naiseni ei usko. Itse uskon. Jossain kuitenkin vielä mättää.
Yksi hyvä linkki on vielä. Se on tuo rääsyisen miehen tapaaminen ja keskustelu hänen kanssaan. Tavallinen mies tuo oli kuten minäkin. Mutta keskustelu oli antoisa ja mukava. Se oli aito keskustelu.
Sitä elämäni päivää vielä odotan, että naiseni uskoisi Jeesukseen. Koska tällainen on iloni päivä, ja suurin täyttymys jonka itse omalle kohdalleni pystyn kuvittelemaan. Samana päivänä naiseni uskoisi siis myös minuunkin.
Nyt taas naiseni ei usko. Fyysisesti hän elää sairaana. Rehellisesti sanottuna en tiedä kuinka pitkään.
--------------
Etsin pitkään aluetta jolle tämän olisi voinut laittaa, mutta tämä oli lähin jonka koin sopivaksi. Joten olkoon tämä tässä. Jos tulee jokin sopiva alue, niin tämän voisi siinä tapauksessa siirtää sinne. Tämä on minun kokemukseni. Kirjoituksen poistamiseen en näe syytä, ainoastaan siirtämiseen jos niin pitää tehdä.
Alue, jonka toivoisin perustettavan voisi olla "Kristilliset uskonnolliset kokemukset". Sinne tämä kirjoitus sopisi kuin kahva oveen omasta mielestäni.
Itse olen mies ja elän naisen kanssa joka ei usko.
Omalla uskon tiellä olen kokenut 4 herätystä. Ensimmäinen oli se, että Jeesus pelastaa kaikki. Tämä oli suurin herätykseni silloin ja aika ihmeellinen. Olin kuitenkin nuori. Luulin tietäväni kaikki. Vähitellen yksinäisyydessäni kaaduin syntiin.
[Apostolit sanovat, että on kahdenlaista syntiä. Syntiä joka on kuolemaksi, ja syntiä joka ei ole kuolemaksi. Kokeilkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvä on.]
Olin nuori ja kokematon nuori mies. Mielessäni olivat vielä ja velloivat nuoruuden himot. Vaikka olin kokenut herätyksen ja olin iloinen, monen ystävä, ystävällinen ja reilu. Olin seurallinen ja sanoivat mukavaksi. Kuitenkin vähitellen kaaduin syntiin joka itselleni ei ollut kuolemaksi, mutta kuitenkin. Vaikka olin kokenut herätyksen, himoissani tein syntiä ja sanoin että Jeesus pelasta.
Tämä kaikki (herätys) oli tapahtunut henkilökohtaisen uskon avulla.
Koko tämä ajan olin kuitenkin ollut ikään kuin ikeen alla. Käytännössä olin nuori, verrattavissa nuorukaiseen joka asuu vanhempiensa luona.
Kaatumiseni syntiin oli äkkipikainen. Kaatumiseni oli samanlainen kuin se oli tullutkin. Koin ilon yhdessä hetkessä. Ja samalla ajatuksen lyömällä kun tein ajatukseni tasolla päätöksen joka ei Jumalaa miellyttänyt, iski suuri raskaus päälleni ja kaikki iloni oli silmän räpäyksessä poissa. Kaikki voima jota olin tuntenut, oli poissa yhtenä ajatuksen hetkenä joka ei ollut Jumalalle mieluisa.
Ennen olin seurallinen ja menossa, nyt olin ihmisiä välttelevä ja lymyilevä ja vetäytyvä.
Iloani kesti noin 4-5 kuukautta. Ja kaikki oli YHDEN JUMALALLE EPÄOTOLLISEN AJATUKSEN JA OMAN HENKILÖKOHTAISEN PÄÄTÖKSEN TAKIA mennyt pois.
Mikä oli tämä ajatus?
Se oli se, että olin mielessäni hautonut eroa naisestani. Ilossani olin hautonut sitä jo tovin, ehkä kaksi viikkoa. Elin ilossani koko tuonkin ajan. Vaikka haudoin eroa.
Mutta sillä hetkellä kun AJATUKSISSANI PÄÄTIN, että eroan oikeasti, iskettiin päälleni suuri tuska ja murhe ja koko elämäni palasi entiseen, siihen jossa olin ollut ennen herätystäni.
Vaikka en kertonut naiselleni eroavani, minä tein päätöksen ajatuksissani. Me istuimme sohvalla.
Tein ajatuksissani päätöksen erosta, hiljausuudessa, sanomatta naiselleni yhtikäs mitään. Mutta iloni otettiin minulta pois välittömästi.
En sanonut vielä tuolloinkaan kun sohvalta itse lähdin, että eroan hänestä. Mutta iloni oli mennyt. Vähitellen huomasin kuinka samat asiat elämääni palasivat kuin mitkä olivat olleet ennen herätystäni, tai herättelyä. Jätin naisen. Menin pois. Ilman järkevää syytä. Ei ollut kolmansia osapuolia, oli vain oma typerä ajatus siitä, että tuo nainen ei ole minulle sopiva, että ehkä tuo ei ole tarpeeksi kaunis. Tuollainen joutavuus oli syy.
Uskoin siis, mutta syntini tulivat ja kaatoivat minut. Jumalan laki täytyy pitää ja säännöt, muuten se otetaan pois.
Mutta elin vieläkin.
Aikani lymyilin ja elin nuoruuden synnissä. Tiesin että kaikki on menetty enkä oikein osannut muuta kuin vain jatkaa. Elin synnissä koko ajan. Tein koko ajan vahinkoa itselleni. Lymyilin ja kaikki ystävänikin jäivät taakse.
Mutta elin vieläkin.
Minä mietin iloni päiviä, niitä jotka olivat olleet suloisia ja kauniita. Mietin mitä itse tahdoin tältä elämältäni.
Menin naiseni luo takaisin. Mutta mitä oli tapahtunut tänä aikana? Nainen oli tullut sairaaksi.
Palasimme yhteen. Elimme yhdessä. Elämme vielä tänäkin päivänä yhdessä.
Koko tämän ajan tahdoin saada iloni takaisin. Tein päätöksiä elämääni, mitä tahdon, ja mitä en tahdo. Jätin nuoruuden toilailut pois elämästäni (kolmansia osapuolia ei syntiini tai synteihin kuulunut koskaan). Jatkoin etsintää sille mikä on kadotettu ja minkä kadotin.
Vähitellen rakkauteni alkoi jälleen nousemaan.
Koko tämän ajan olen kasvanut miehenä. Se mitä nuorena koin, olin kovin nuori.
Palasimme siis yhteen. Vähitellen palasin siihen, mistä olin herätykseni saanut. Aloin jälleen tutkimaan Jeesuksen elämää ja että missä on se puuttuva linkki joka elämästäni puuttui.
Pistin elämääni kondikseen ja mietin reiluuden ja rakkauden arvoja.
Kohta koin uuden herätyksen. Se tuli suoraan Jeesuksen opetuksista.
Koin etsinnässäni uuden herätyksen. Se tuli suoraan Jeesuksen opetuksista.
"antakaa niin teille annetaan"
"älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea kätesi tekee"
"kun annat niin älä toitota torvea edelläsi"
Näitä asioita.
"älä katso henkilöön"
Tapa toimia antoi minulle samanlaisen ilon ja voimaa. Kerroin tästä iloissani naiselleni mutta tämä ei uskonut minua.
Naiseni ei usko, mutta minä olen kiitollinen. Kun minä katson tämän päivän naisia jotka sanovat että uskovat Jeesukseen, minä tiedän että he eivät usko eivätkä näe. Kirkot ja kaikki ovat näitä naisia täynnä eivätkä edes pidä opetuslapsien opetuksia "Älä kaunistele itseäsi koruilla".
Harva nainen uskoo. Niin harva että.
Naiseni on rehellinen epäuskossaan ja antaa 1000 kertaisesti enemmän iloa kuin nuo naiset jotka sanovat uskovansa mutta eivät usko.
Tämä kokemus oli kuitenkin minulle itselleni herätys. Ja toivo. Ilossani siis ilmoitin naiselleni kuinka toimitaan, mutta naiseni ei yhtynyt tähän ajatukseen. Koska hän ei usko jeesuksiin eikä muihin taruolentoihin eikä jumalaan eikä mihinkään satuihin ja olemattomiin. Iloni laantui mutta uskoni kasvoi. Etsimiseni jatkui ja jatkuu.
Kolmas herätys oli että uskoin että eräs toinen mies olisi jumala. Tämä oli henkilökohtaisella uskolla erikoinen tapaus ja kesti hetkenä ehkä maksimissaan viisi minuuttia. Ja tämän jälkeen tajuntani melkein pimeni ja tuli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Kokosin kuitenkin ajatukseni koska elämän täytyy jatkua. Jäin vain miettimään tapahtumaa.
Neljäs herätykseni oli se, että uskoin että olen saanut kaiken toilailuni ensimmäisestä herätyksestäni anteeksi. Ja että olin löytänyt rakkauteni jälleen takaisin naiseeni eikä mikään ulkonäöllinen asia vaivannut naisessani minua enää.
Elämäni on tässä ja nyt. Naiseni ei usko. Itse uskon. Jossain kuitenkin vielä mättää.
Yksi hyvä linkki on vielä. Se on tuo rääsyisen miehen tapaaminen ja keskustelu hänen kanssaan. Tavallinen mies tuo oli kuten minäkin. Mutta keskustelu oli antoisa ja mukava. Se oli aito keskustelu.
Sitä elämäni päivää vielä odotan, että naiseni uskoisi Jeesukseen. Koska tällainen on iloni päivä, ja suurin täyttymys jonka itse omalle kohdalleni pystyn kuvittelemaan. Samana päivänä naiseni uskoisi siis myös minuunkin.
Nyt taas naiseni ei usko. Fyysisesti hän elää sairaana. Rehellisesti sanottuna en tiedä kuinka pitkään.
--------------
Etsin pitkään aluetta jolle tämän olisi voinut laittaa, mutta tämä oli lähin jonka koin sopivaksi. Joten olkoon tämä tässä. Jos tulee jokin sopiva alue, niin tämän voisi siinä tapauksessa siirtää sinne. Tämä on minun kokemukseni. Kirjoituksen poistamiseen en näe syytä, ainoastaan siirtämiseen jos niin pitää tehdä.
Alue, jonka toivoisin perustettavan voisi olla "Kristilliset uskonnolliset kokemukset". Sinne tämä kirjoitus sopisi kuin kahva oveen omasta mielestäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos tekstistäsi. Hyvä, rehellinen kuvaus.
Sellasta elämämme monta kertaa on, ajttelemme muka viisaasti omassa päässämme
ja sitten kompastelemme.
Itselleni Jumala kertoi heti miheni tavattuani: "Hän on sinun miehesi. Teillä tulee ensin olemaan
hyvin vaikeaa, mutta hän on silti sinun miehesi." Vuosikausia meni, ennen kuin naimisiin menimme
tai uskoon tulin, mutta naimisisa olemme olleet 30 v, on ollut helpomia vuosia ja vaikeampia vuosia,
sairauksia ja monia parantumisia. Jumala on kaiken läpi vienyt ja kantanut.
Kiitos siitä hänelle!
Ja kiitos kirjoituksestasi!