Tapasin vaimoni, lasteni äidin, noin kymmenen vuotta sitten. Hän oli tuolloin tapakristitty ja minä itse ateisti/pakana/uskonnoton tms. Itse pidän itseäni yksinkertaisesti vain ihmisenä. Olen kuitenkin saanut jossain määrin kristillisen kasvatuksen ja ainakin itse koen, että omaan kristilliset arvot. En päihdy alkoholista, mutta en myöskään ole absolutisti ja lisäksi tupakoin. Olen työelämässä ja muutenkin suht normaali ihminen. En kuitenkaan usko taivaaseen tai helvettiin, enkä siihen, että pitäisi palvoa jotakin. Mielestäni riittää, että elää elämänsä toisia kunnioittaen ja yritää olla satuttamatta ympäristöään ja siellä olevia olentoja. Jonkin asteisena ekohörhönä voisi joku minua pitää, mutta en sitä itse koe olevani, enkä esim Linkolan näkemyksiä kannata. Ajan autolla ja kulutan, kuten muutkin kanssaihmiset, mutta lievää huonoa omaatuntoa siitä joskus seuraa ja pyöräilenkin kaikki lyhyemmät matkat ja vähän yrittänyt hillitä turhan krääsän ostamista.
Muutamia vuosia sitten vaimoni halusi lähteä seuroihin, eikä minulla tietenkään ollut sitä mitään vastaan. En aluksi tiennyt tarkalleen missä hän kävi, eikä se mielestäni ollut kovin tärkeääkään. Kristittiyä toimintaa se kuitenkin oli. Jossain vaiheessa hän alkoi erkaantumaan minusta ja huoleni kasvoi, että häntä ollaan vetämässä johonkin lahkoon mukaan, enkä minä mahdu sen jälkeen hänen elämäänsä. Nyt onkin käynyt niin, ettei hänen ystäväpiiriinsä kuulu muita kuin helluntailaisia ja vapaakirkkolaisia. Maaliset ystävät ovat hylätty. Pelko hänen menettämisestään on entisestään kasvanut. Ilmeni, että hän on valehdellut minulle paljon menoistaan. Jos ei suoranaisesti valehtele, niin ei ainakaan kerro mitään suoraan. Missä on tai kenen kanssa. En ole ikinä yrittänyt tulla hänen uskonsa eteen, mutta niin hän sen kokee. Olen vain huolissani siitä, mitä nämä ihmiset hänelle tuputtavat. Vai kenties ihan manipuloivat ja aivopesevät? Olen katsellut ks seurakunnan saarnoja nauhotteina ja mielestäni näissä tulee selvästi esille tyypillisiä manipuloinnin merkkejä, vaikken asiaan ole sen paremmin tutustunut. Yksityiskohtia en muista, sillä katselin viimeksi noita videoita noin vuosi sitten.
Nykyään seurani ei oikein enää kelpaa, sillä en pysty antamaan samaa (hengellistä läheisyyttä?) kuin nämä seuroissa pyörivät uudet ystävät. Viime keväänä erokin oli lähellä, kun seurakunnassa oli saarnattu jotain uskottoman kanssa asumisesta tms. Meinasin lentää kodistani ulos tekemättä mitään väärää. En edes meinannut ymmärtää tilannetta alkuun, koska hän ei todellista syytä heti kertonut. Seurakunnan vanhimmat eivät onneksi olleet yksimielisiä siitä, että minut täytyy poistaa heidän elämästään, vaan yksi kolmesta oli sitä mieltä, että lapset ovat tärkeämpiä meidän tilanteessa kuin minun uskonasiani. Onneksi.
Hän on myös käynyt paljon kahvilla ja nytkin tapailee säännöllisesti erästä seurakunnan työntekijää(?), mutta en tiedä millä verukkeella. Onko kyseessä joku sielunhoitaja tms, en tiedä. Minulle ei sitä kerrota. Hän käy vaan "kahvilla". Myös yksityiskodeissa pidettävissä tapaamisissa hän on ollut ja kerran sellaisesta tullessaan oli kuin uusi ihminen. Oli kuulemma ymmärtänyt, että on niin paljon parempaa tarjolla, kuin mihin hän nykyisessä elämässään tyytyy. Näidenkin kohdalla saan aina vastaukseksi, että hän on "kahvilla".
Hän on ikävä kyllä persoonana sellainen, että on helposti vietävissä. Olisin itsekin pystynyt melko helposti manipuloimaan hänet eroon ks. lahkoista, jos vaan olisin sellaista tyyppiä, joka pyrkii kontrolloimaan muita. En vaan silloin ymmärtänyt, kuinka paljon pahaa seurakunta voi saada aikaan. En usko, että kenekään henkilökohtainen usko saa noin negatiivisia asioita aikaiseksi.
Tässä olisi oikeasti niin paljon asioita, joita pitäisi päästä jonnekin purkamaan, mutta en vaan osaa kunnolla pukea ajatuksiani tekstksi. Vaimon kanssa keskutelukin on muuttunut lähes mahdottomaksi. En voi olla tuntematta, että hän pitä itseään jotenkin minua ylempänä. Tästä todeisteena mm. se, että hän valehtelee minulle päin naamaa. Viimeksi toissa päivänä hän jäi valheesta kiinni. Pieni valhe, mutta en ymmärrä mikä hänet siihen ajaa.
Oma tulkintani on, että olen jo menettänyt hänet seurakunnalle ja siellä vaikuttaville ihmisille. Hän kertoo asoistamme enemmän heille, kuin minulle. Erot ja valehtelu on luultavasti seurausta saarnoista mitä hän on siellä kuullut. Ei ole vaikeaa uskoa tätä, kun lukee täällä kirjoituksia miten luterilaisiakin haukutaan. Minähän en edes ole sen arvoinen, kun kiellän kaiken jumalallisen olemassa olon ja olen voimakkaasti sitä mieltä, että raamattu on vain moraalinen ohjesäännöstö, eikä kirja, mikä pitäis ottaa kirjaimellisesti tosissaan. Nykyään tällaiselle ei edes ole pakottavaa tarvetta, koska suurin osa ihmisitä ovat jo niin "viisaita", erottavat oikean ja väärän. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, ei edes uskovaisiin.
Muutamia vuosia sitten vaimoni halusi lähteä seuroihin, eikä minulla tietenkään ollut sitä mitään vastaan. En aluksi tiennyt tarkalleen missä hän kävi, eikä se mielestäni ollut kovin tärkeääkään. Kristittiyä toimintaa se kuitenkin oli. Jossain vaiheessa hän alkoi erkaantumaan minusta ja huoleni kasvoi, että häntä ollaan vetämässä johonkin lahkoon mukaan, enkä minä mahdu sen jälkeen hänen elämäänsä. Nyt onkin käynyt niin, ettei hänen ystäväpiiriinsä kuulu muita kuin helluntailaisia ja vapaakirkkolaisia. Maaliset ystävät ovat hylätty. Pelko hänen menettämisestään on entisestään kasvanut. Ilmeni, että hän on valehdellut minulle paljon menoistaan. Jos ei suoranaisesti valehtele, niin ei ainakaan kerro mitään suoraan. Missä on tai kenen kanssa. En ole ikinä yrittänyt tulla hänen uskonsa eteen, mutta niin hän sen kokee. Olen vain huolissani siitä, mitä nämä ihmiset hänelle tuputtavat. Vai kenties ihan manipuloivat ja aivopesevät? Olen katsellut ks seurakunnan saarnoja nauhotteina ja mielestäni näissä tulee selvästi esille tyypillisiä manipuloinnin merkkejä, vaikken asiaan ole sen paremmin tutustunut. Yksityiskohtia en muista, sillä katselin viimeksi noita videoita noin vuosi sitten.
Nykyään seurani ei oikein enää kelpaa, sillä en pysty antamaan samaa (hengellistä läheisyyttä?) kuin nämä seuroissa pyörivät uudet ystävät. Viime keväänä erokin oli lähellä, kun seurakunnassa oli saarnattu jotain uskottoman kanssa asumisesta tms. Meinasin lentää kodistani ulos tekemättä mitään väärää. En edes meinannut ymmärtää tilannetta alkuun, koska hän ei todellista syytä heti kertonut. Seurakunnan vanhimmat eivät onneksi olleet yksimielisiä siitä, että minut täytyy poistaa heidän elämästään, vaan yksi kolmesta oli sitä mieltä, että lapset ovat tärkeämpiä meidän tilanteessa kuin minun uskonasiani. Onneksi.
Hän on myös käynyt paljon kahvilla ja nytkin tapailee säännöllisesti erästä seurakunnan työntekijää(?), mutta en tiedä millä verukkeella. Onko kyseessä joku sielunhoitaja tms, en tiedä. Minulle ei sitä kerrota. Hän käy vaan "kahvilla". Myös yksityiskodeissa pidettävissä tapaamisissa hän on ollut ja kerran sellaisesta tullessaan oli kuin uusi ihminen. Oli kuulemma ymmärtänyt, että on niin paljon parempaa tarjolla, kuin mihin hän nykyisessä elämässään tyytyy. Näidenkin kohdalla saan aina vastaukseksi, että hän on "kahvilla".
Hän on ikävä kyllä persoonana sellainen, että on helposti vietävissä. Olisin itsekin pystynyt melko helposti manipuloimaan hänet eroon ks. lahkoista, jos vaan olisin sellaista tyyppiä, joka pyrkii kontrolloimaan muita. En vaan silloin ymmärtänyt, kuinka paljon pahaa seurakunta voi saada aikaan. En usko, että kenekään henkilökohtainen usko saa noin negatiivisia asioita aikaiseksi.
Tässä olisi oikeasti niin paljon asioita, joita pitäisi päästä jonnekin purkamaan, mutta en vaan osaa kunnolla pukea ajatuksiani tekstksi. Vaimon kanssa keskutelukin on muuttunut lähes mahdottomaksi. En voi olla tuntematta, että hän pitä itseään jotenkin minua ylempänä. Tästä todeisteena mm. se, että hän valehtelee minulle päin naamaa. Viimeksi toissa päivänä hän jäi valheesta kiinni. Pieni valhe, mutta en ymmärrä mikä hänet siihen ajaa.
Oma tulkintani on, että olen jo menettänyt hänet seurakunnalle ja siellä vaikuttaville ihmisille. Hän kertoo asoistamme enemmän heille, kuin minulle. Erot ja valehtelu on luultavasti seurausta saarnoista mitä hän on siellä kuullut. Ei ole vaikeaa uskoa tätä, kun lukee täällä kirjoituksia miten luterilaisiakin haukutaan. Minähän en edes ole sen arvoinen, kun kiellän kaiken jumalallisen olemassa olon ja olen voimakkaasti sitä mieltä, että raamattu on vain moraalinen ohjesäännöstö, eikä kirja, mikä pitäis ottaa kirjaimellisesti tosissaan. Nykyään tällaiselle ei edes ole pakottavaa tarvetta, koska suurin osa ihmisitä ovat jo niin "viisaita", erottavat oikean ja väärän. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, ei edes uskovaisiin.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Vaimosi uskossa ja valehtelee?
Aika kummallista.
Luulen ettet apuja tältä palstalta saa.
Toivon tosin että saat.
Muussa tapauksessa
olen pahoillani sinun puolestasi.
Eräs asia.
Ihmisiin petytään aina. (Ihminen pettyy itseensäkin, saati sitten toiseen)
Jeesus on ainoa johon ei yhdenkään ihmisen tarvitse koskaan pettyä.
Tapakristitty ei ole välttämättä Jumalasta syntynyt, ja silloinkin
ihminen aina itse päättää elääkö valossa, vai tekeekö pimeyden tekoja, eli
valehtelee.
Jokainen ihminen uskostaan huolimatta on lihanpuolesta tavallinen ihminen
ja paha riippuu lihassa kiinni, eli vanha luonto, se syntinen,
yrittää päästä hallitsemaan sen uuden luomuksen(Kumalasta tulleen) ylitse.
Vain sellainen ihminen on valmis tuomitsemaan toisen ihmisen ihmisyyden,
joka kuvittelee itse olevansa virheetön, eli täydellinen.
Oman minän tunteminen on monelle niin raskasta, etteivät halua pysähtyä sitä miettimään.
Jeesuskin sanoi, että Hänen tykönsä tulevat ne, jotka haluavat elää valkeudessa
ja puhtaudessa. Mikä Jumalan valoon tuodaan(tunnustetaan) sen Jeesuksen sovintoveri
pesee pois.
Ne jotka rakastavat pimeyttä sen eri muodoissa, eivät tule, ettei heidän tekojansa
nuhdeltaisi.
Rohkaisen sinua olemaan armollinen vaimollesi, ja rakastamaan häntä,
siis todella osoittamaan rakkautta häntä kohtaan.
Itse elän liitossa, jossa puolisoni ei ole uskossa.
Voisin pyytää hänen todistuksensa minusta ja elämästäni uskovaisena tähän.
Voi luoja!
Mitä Betsy siun todistuksella
jonka miehesi muka siusta antaa
ja uskostasi,
on hyötyä aloittajalle???
Siis sinun miehesi todistaa sinun uskosi hälle?
Luuletko että hän "mallioppimisella"
saa jonkunlaisen kuvan..siun uskostasi..?
Älä höpötä!
Todistaako miehesi
siun uskosi myös saarnamatkoilla?
Ennenkuin astut pönttöön?
Siis uskomaton miehesi?????
Eikö siuta uskovaiseksi muuten tulkita,
ilman todistuksia?
Kiitos vastauksista.
Vaimoni on kyllä saanut lapsena kristillisen kasvatuksen ja on opiskellut raamattuopistossakin. Hän ei tietääkseni käynyt seuroissa kun tapasimme, mutta tiesin hänen olevan uskossa. Itse pidin häntä siis tapakristittynä.
"Vaimosi uskossa ja valehtelee?"
Hän potee tästä kyllä huonoa omatuntoa ihan vilpittömästi. Hän sanoo, ettei oikein itsekkään ymmärrä miksi hän ei luota minuun, vaikka olen ollut hänelle niin hyvä ja ymmärtäväinen. Itkee, ja kysyy miksi olen hänen kanssaan, vaikka hän on niin viallinen ja epäkelpo ihminen. Itse en koe sitä niin. Hän on suunnattoman empaattinen ja ihana ihminen. Jokin välillämme vain on esteenä. Keskusteltuamme asiasta, hän kertoi uskovansa, että näkee minussa jotain samaa kuin isässäään. Hänen isänsä oli yh ja piti tiukempaa kuria hänelle, kuin lähes saman ikäiselle veljelleen, eikä osannut äidin menehtyessä huomioida tytärtään tarpeeksi. Kuulemma kokee, että saattaa salailla minulta asioita sen takia, että muistutan hänen isäänsä jossakin asioissa ja hän joutui nuorena salaamaan häneltä paljon asioita. En kuitenkaan voi syyttää isää, sillä kun yritän itse kuvitella itseni samaan tilanteeseen, niin tuskin paljon paremmin pärjäisin. Se on ollut koko perheelle hyvin traumaattinen tilanne, kun sen keskeisin henkilö yllättäen kuolee pois.
Betsyn puolisoa jo ennen kuin hän on kehään astunut! Kuunnellaan ensin ja arvioidaan vasta sitten.
leahim
Kaikella kunnioituksella, mutta teidän kummankin viestit vaativat minulta useampaa lukukertaa, että ymmärtäisin ne. En ole ikinä lukenut edes raamattua kokonaan, joten en osaa luontevasti hahmottaa asioita, jos ne esitetään kovin raamatullisesti tai jopa suoraan lainauksilla. Saatoin ymmärtää Betsynkin viestin täysin väärin, mutta kuulisin kyllä erittäin mielelläni toisten minun asemassani olevien näkemyksiä asioihin. Onhan vertaishenkilöllä paljon parempi käsitys siitä, missä tilanteessa minä tällä hetkellä olen.
Yritän kyllä tukea vaimoani ja antaa hänelle vapauden toteuttaa uskoaan. Pyysin häneltä kuitenkin, ettei menisi yksityisiin asuntoihin viettämään aikaa näiden uusien ystävien kanssa. Hän ei ole parin nimen lisäksi kertonyt keitä nämä henkilöt ovat ja missä ovat tapailleet. En tietenkään ole asiassa edes painostanut, joten helposti pystyy jättämään vastaamatta, eikä tarvitse edes suoranaisesti valehdella, kun vaan alkaa selittämään aiheen ohi.
Pakko myöntää, että tämä dokumentti maitobaarista sai hieman pasmat sekaisin. Pelko sisälläni siis kasvoi, enkä sen takia halua, että hän osallistuu noihin "salaisiin" menoihin. Eihän ne toki mitään salaseuroja ole, mutta kutsut tulee tekstiviestein niille keille tulee. Seurakunnan tiloissa olevat tilausuudet ovat kaikille avoimia, mikä vähentää minun pelkojani esim manipuloinnista.
Luin äsken aloittajan tekstin kokonaan ja kunnolla.
Tarkoitin että mieheni voisi todistaa minun elämästäni,
että se ei ole aloittajan vaimon elämän kaltaista
ja että oikea ta terve Raamatun opetus ohjaa toisenlaiseen elämään
vaimoja, joilla on ei uskova puoliso.
Siis rakkauden kanaviksi Jumalan ja kristuksen rakkaudelle.
Hyviksi vaimoiksi.
Oletko sinä sinkku?
Kyllä minut uskovaksi tiedetään.
Monet ovat lukeneet kirjoituksiani eri lehtien palstoilta ja olen monilla eri paikkakunnilla
Suomessakin kiertänyt puhumassa.
Miestäni kunnioitetaan siksi, että hän kuljettaa minua satojen kilometrien päähän
puhumaan, vaikka ei ole uskovainen itse.
Jotta Jumala on päässyt näin paljon hänessä työtä tekemään, on se minulle
ollut kuoleman tie, mutta sen seurauksena tämä kaikki on avautunut.
Tästä kaikesta kiitän Jumalaa, se on Hänen ansionsa Jeesuksessa Kristuksessa,
minun osakseni tullut.
Näin Jumalan Jeesuksessa hankkima voitto ja armo kasvattaa Hänen omiaan jumalaisuuteen.
(Miehelläni on neuvottelu menossa, ei aio puuttua näihin teksteihin)
Siunattua päivää Jeesuksen seurassa
Koska osoitit tekstisi miulle niin vastaan.
Mie en ole hellari.
Enkä näinollen voi sinua auttaa.
Toivoa vain
että asiasi selviää.
Minulla on vähän eri käsitys helluntailaisuudesta,
ja en halua sekoittaa pakkaa tämän enempää.
Toivon siulle kaikkea hyvää.
Ja vaimollesi myös.
Ja toivon myös että joku muu
antaisi siulle vastauksia joita toivot.
Minä kritisoin asioita paljon
ja siitä siulle ei ole hyötyä.
T.leahim
Kun Jeesus ja Isä Jumala tietävät sinun olevan uskovainen, ja koska he ovat sinut nimeltä kutsuneet ja aterioineet sinun kanssasi, niin älä anna kenenkään uskoasi arvostelevan pilata iloista mieltäsi, vaikka ei aina nauratakaan, kun ihmiset ovat tahallaan ilkeitä..
Jeesus ei ole koskaan ilkeile meille Isä Jumalan vaikuttamassa lähimmäisenrakkaudessaan..
Siunausta! Iloitse meidän Herrastamme Kristuksesta, niinkuin iloitsetkin! ;)
Tällaista palautetta on hyvä saada,
vaikka tiedämmekin, että jokaisen elämämme hetken
tulisi levätä Jeesuksen ansiossa, voidaksemme olla Hänen
tuntemisensa tuoksua levittämässä.
Onneksi rakas Vapahtajamme on myös armollinen
meitä kohtaan.
Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme ja pelastuksen ilo
se suurin ilo, nimi Elämän kirjassa.
Siunausta sinulle Jeesuksessa ja kiitos!
Betsy67
Älä loukkaannu, jos kirjoitan suoraan mitä ajattelen.Pohdit mm näin;
"Rohkaisen sinua olemaan armollinen vaimollesi, ja rakastamaan häntä,
siis todella osoittamaan rakkautta häntä kohtaan."
Eikö asianlaita ole juuri päinvastoin. Itse ymmärrän, ettei jumalattomalta mieheltä voi odaottaa/vaatia erityisesti puolisonsa rakastamista.Eihän lihallisen ihmisen mieli ole erityisesti aktivoitunut lähimmäisen rakastamiseen.
Mutta, jos ihminen sanoo/mieltää itseään uskovaiseksi, niin eikä Juuri Jeesukseen uskominen ilmenny rakastamisessa ja erityisesti tekoina.Tietysti ,- vaikka mies ei usko Jumalaan, niin hyvä hänenkin olisi rakastaa lähimmistään, mutta pääpaino on uskovaisessa ihmisessä eli HÄNEN tulisi pewrheessä ola valona rakastamisesta.
Jos uskoontullut puoliso etääntyy perheestään, niin hänen sydämmessään ei todella ole usko Jeesukseen.Muistanet Raamatun opetuksen, miten vaimojem kautta sanoitakin voidaan vopittaa ihmisiä Kristukselle.Siis puollison muuttunut käyttäytyminen puhuttelee enemmän uskomatonta puolisoa kuin Raamatun sanat.No, tässä aloittajan tapauksessa lienee käynyt juuri päinvastoin, eli kyseessä ei ole Pyhän Hengen toiminta ja opetus yhteisössä/ihmisissä.
Eräs kokemus matkan varrelta.
Eräs rouva tuli uskoon.
Jumala käytti minua välikappaleena pelastaessaan tämän rouvan.
Niinpä meistä tuli hyviä ystäviä.
Rouva rakastui palavasti Jeesukseen, joka oli antanut hänen syntinsä anteeksi
ja rauhan sisimpään.
Tässä rakkauden huumassaan hänelle kävi, kuten vaimollesi.
Hän alkoi hyljeksiä miestään.
Minä en ensin tiennyt asioiden oikeaa laitaa, mutta sitten hänen miehensä soitti
minulle. Hän uhkasi asettaa pommin kellariimme ja räjäyttää koko talon ilmaan.
Lisäksi hän sanoi vaimonsa kieltäytyneen sukupuoliyhteydestä kanssaan.
Puhelu tuli aamupäivällä ja illalla työn jälkeen rouva tulisi käymään luonani.
Rukoilin johdatusta, miten saisin puhuttua asiasta rouvalle siten, että hän
ymmärtäisi tekevänsä väärin miestään kohtaan.
En voinut paljastaa miehen soittaneen, koska hän kielsi kertomasta.
Rouva tuli.
Kerroin jotakin siitä, miten itse koin uskoon tultuani, ei uskovan mieheni
likaiseksi, toisen herran palvelijaksi (vaikka en kieltäytynytkään vaimona olemista)
itseni koin puhdistetuksi ja valkeaksi, olihan Jeesuksen veressä syntini pesty pois.
Kerroin sitten, että ei Jumala eikä Jeesus halua, että koemme miehemme
likaisiksi tai vastenmielisiksi, vaan että osoitamme miestä kohtaan rakkautta,
koska vain meidän välityksellämme Jumalan rakkaus heijastuu ei uskovan
puolisomme koettavaksi. Ja se on Jumalan tahto meihin nähden!
Kului muutama päivä.
Rouvan mies soitti uudelleen.
Hän sanoi; en tiedä mitä olet sanonut vaimolleni, mutta hän on
hellempi minua kohtaan kuin vuosiin - mies kiitteli.
Sinä kirjoittaja.
Ehkäpä vaimollasi on sama ongelma.
Kukaan ei ole ohjannut häntä olemaan jumalan rakkauden kanavana sinun suuntaasi.
Mitä taas uskottoman kanssa elämisestä, se ei koske avioliitossa eläviä
ihmisiä, joista toinen tulee uskoon. Ei siis ole mitään
tekemistä teidän tapauksenne kanssa.
Elän itse samanlaisessa liitossa kuin sinä vaimosi kanssa.
Meidän alkutaipaleen ongelmat, joihin uskoontuloni oli
syynä, ovat taakse jääneitä.
Saan käydä vapaasti kokouksissa, puhujamatkoilla ja palvella
monin tavoin ihmisiä, sekä ei uskovia, että uskovia,
etenkin käymällä tapaamassa vanhuksia sairasosastolla ja vanhustentaloissa.
Kyydeitsen myös ihmisiä kokouksiin ja se on suuri ilo.
Jo vuosia on mieheni kunnioittanut minun uskoani Jeesukseen ja elämääni uskovaisena.
Olisi suurenmoista, jos vaimosikin saisi ohjausta olla kaikessa
sinua ja suhdettanne koskevassa avoin ja vilpitön, sillä sellaisen elämän yllä lepää Jumalan
siunaus ja rakkaus, jota sinäkin saisit kokea.
Seurakunnan asiat ovat asia erikseen, ne on tarkoitettu seurakunnan jäsenille
ja niitä käsitellään erityisissä asiakokouksissa, joka on ihan eri kuin
muut tavalliset kokoukset.
Nuistan rukouksin vaimoasi ja sinua.
En tiedä lohduttaako tämä sinua yhtään,
mutta tämä tilanne on korjattavissa ja sen korjaaminen on Jumalan tahto.
(vaikka et Jumalaan uskokaan)
Rakkaus rakentaa eikä hajota ja Jumala on rakkaus.
Me ihmiset olemme vajavaisia ja tapahtuu tämänkin kaltaisia "ylilyöntejä",
mutta Raamatun Sanan ja Jumalan rakkauden mukainen opetus pystyy
oikaisemaan nämäkin asiat perheesi kohdalla.
Jumalan siunausta ja voimia sinulle, Hän rakastaa sinua ja tahtoo hoitaa sinua
ennenkaikkea vaimosi rakkauden kautta. Tätä rukoilen.
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä, kun antoi Betsylle elämän kokemuksista jakaa viisaita neuvoja niitä tarvitseville, tuollaisia tapauksia varten!
Mitä jos kertoisin, että vaimoni onkin avovaimoni? Muuttaisiko se teidän suhtautumistanne asioihin? Meillä on kuitenkin kolme yhteistä lasta ja suunnitelmissa on ollut naimisiinmeno. Nyt en vaan tiedä mitä ajatella, kun vaimoni on valmis jättämään minut jokun ulkopuolisen kehoituksesta.
Mitä mieltä olette siitä, etten halua lapsiani vietävän kokouksiin ja muihin hengellisiin menoihin? Kerran, kun perheeni oli tietämättäni osallistunut johonkin telttakokoukseen tms. kertoi tyttäreni, että on ihmisiä jotka nauraa ja ihmisiä jotka itkee. En kyselllyt asiasta sen enempää lapselta, mutta äiti kiisti että olisi itse nähnyt mitään vastaavaa siellä. Lapset kuulemma jäivät jonkun muun hoidettavaksi ulkopuolella, eikä voi tietää mitä he ovat siellä nähneet. Myös sunnuntaikokouksissa lapset annetaan jonkun seurakunnan henkilön valvontaan ja heille on omaa ohjelmaa. Mitä ohjelmaa? Sitä en tiedä. En halua, että lapseni näkevät "hurmostoimintaa". En usko, että tekee pienen lapsen psyykkeelle hyvää nähdä ihmisiä transsissa, kun lapsi ei vielä kykene ollenkaan ymmärtämään mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Jos tähän on vielä yhdistetty jotain saarnoja synnistä, helvetistä yms, niin mielestäni se on jo henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
En edelleenkään halua puuttua aikuisen henkilökohtaiseen uskoon ja sen toteuttamiseen. Muiden elämään se ei kuitenkaan saisi vaikuttaa, varsinkaan negatiiivisesti.
Oma kantani on, ettei pienelle lapselle saisi kertoa mitään kadotuksesta, helvetista, saatanasta tai sen tapaisista asioista, ennen kuin ovat esim rippikouluiässä. He ovat kuitenkin jostain kuulleet termin "tulimeri", mutta eivät taida täysin ymmärtää mitä sillä tarkoitettiin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsille kerrotaan positiivisia raamatullisia tarinoita. Meillä onkin kotona jotain lapsille suunnattua hengellistä materiaalia muiden lastenkirjojen oheessa. Toki surullisiakin tarinoita voi kerta, mutta ei mitään missä uhataan helvetillä, saatanalla tai vastaavilla.
Tällä hetkellä mennään niin, että lapset saavat itse päättää lähtevätkö äitinsä mukaan seuroihin. Itse haluaisin, että menevät vasta sitten kun ovat isompia, mutta en minä voi yksipuolisesti määrätä asioita.
Käsitän nimittäin, että vaimosi kärsii tilanteesta jossa elätte.
Olette puhuneet avioliitosta,kirjoitit.
Eräs syy siihen, miksi vaimosi itkee ja potee huonommuutta, johtuu
todennäköisesti siitä syystä, että et ole, yhteisistä lapsistakaan huolimatta,
ollut valmis avioitumaan hänen kanssaan.
Vaimosi mielipaha johtuu ajoittain varmaan siitä, että hän kokee itsensä
syntiseksi, koska elää avioliiton ulkopuolisessa suhteessa.
Onhan avioliitto ollut aina yhteiskunnan tukipilari.
Lisäksi se on Jumalan tahto ja suunnitelma miestä ja naista varten.
Ymmärrät varmaan näin ollen asiat paremmin myös
avovaimosi kokemusta vasten peilaten.
Hän tahtoisi elää avioliitossa, jotta kokisi elävänsä Jumalan siunaamassa
ja tarkoittamassa liitossa.
Mitä lapsiin tulee, olet todella ymmärtäväinen mies.
On hyvä että lapset saavat kuulla Jeesuksesta joka heitä rakastaa.
Paikka jossa lapset ovat kokouksen aikana, on Pyhäkoulu.
Siellä kerrotaan kauniita kertomuksia Raamatusta ja siitä, miten
Jumala auttoi ihmisiä ja auttaa tänäänkin.
Jeesuksen rakkaudesta siellä kerrotaan ja siitä, että jos on
paha mieli, voi kertoa sen ns rukouksessa Jeesukselle, jolla
on aina aikaa jokaiselle murheelliselle tai iloiselle lapselle, ihan jokaiselle.
Oikeaa ja väärää opetetaan myös, että tulee puhua totta isälle ja äidille
ja vaikka olisi tehnyt väärinkin, oma olo helpottaa kun sen kertoo ja pyytää anteeksi.
Onko tällainen opetus mielestäsi paha?
Tiedän näistä asioista, koska olen itse toiminut pyhäkoulun opettajana useita vuosia
pian uskoontuloni jälkeen.
On hyvä varjella lapsensa pahasta, kuten katsomasta raakoja elokuvia
televisiosta, tai tietokoneelta.
Vanhemmilla on suuri vastuu.
On silti ihan hyvä, että lapsi oppii, että jos pahaa seuraa, on edessä
rangaistus, vaikkapa vanhempien nuhtelu tai kielto mennä kavereiden luo.
On myös hyvä oppia, että tottelevaisuus palkitaan,,,eikö niin tapahdukin
ihan normaalissa elämässä.
Teet viisaasti antaessasi lasten mennä äitinsä mukana, ja mikä estää
sinuakin menemästä "tarkistusmatkalle".
Olet varmasti tervetullut kaikkiin tilaisuuksiin, paitsi seurakunnan asiakokoukseen,
jossa puhutaan vain seurakunnan lähetystyöstä yms
Hyvä että lapsille on kirjallisuutta, myös musaa on tarjolla, ja filmejä.
kuten Jippii elokuva ja lauluja... lasten ikä ratkaisee paljon millaista kannattaa hankkia.
Mene vaan rohkeasti mukaan.
Ei minua häiritsekään positiiviset tarinat joita lapsille kerrotaan, vaikka olisivatkin uskonnollissävytteisiä. Mutta kaikki jutut tulimerestä ja hurmostoiminta häiritsee minua suunnattomasti. Selitinkin jo aiemmassa viestissäni miksi.
Avioon oli tarkoitus astua viime kesänä, mutta se on nyt lykkääntynyt. Alkujaankin tässä "jouduttiin" odottamaan niin kauan, koska halusin, että puitteet avioliitolle on kunnossa. Minulle "avioliitto" ei oikeastaan merkitse mitään, mutta olin valmis tekemään sen puolisoni takia. En kuitenkaan suostu avioon täysin toisen ehdoilla. Vaadin, että tilaisuus on yksityinen ja romanttinen ja haluan myös lähteä yhteiselle matkalle sen jälkeen. Puolisoni ei kuitenkaan ole enää ollenkaan kiinnostunut matkustelusta, kuten ennen. Hän tyrmäsi kaikki hääsuunnitelmani, mutta ei tosin tiennyt että kyseessä on häämatka, koska sen oli tarkoitus olla yllätys. Sitten tuli kuitenkin tämä erouhka ja aprikointi siitä, voiko hän ylipäänsä mennä uskonnottoman kanssa naimisiin. Tuon jälkeen hän on toisinaan kysellyt, koska nyt sitten menemme naimisiin ja toisaalta hän on taas sitä mieltä, ettei ole vieläkään varma voiko hän mennä kanssani naimisiin. Tällaista edestakaisin vetkuttelua ei ollut ennen seuroihin menoa.
Olen myös miettinyt tuota, että menisin kokoukseen mukaan. Siellä on tapana saarnan jälkeen jäädä kahvittelemaan, enkä usko, että siitä voisi kovin hyvää seurata. Olen aika sanavalmis ihminen, enkä voi sitää esim. sitä, että joku tulee käännyttämään minua tai arvostelemaan minun elitapojani. Voisi hyvin käydä niin, että puolisoni joutuisi entistäkin huonompaan valoon seurakunnassa. Joku voisi kuvitella, että sehän on vain hyvä asia kannaltani, mutta uskon, että se kääntyisi kuitenkin minua vastaan. Puolisoni katkeroituisi minulle jos häntä minun toimien takia alettaisiin syrjimään. Tai vähintäänkin minut tuomittaisiin seuraavalla kerralla (poissaollessani) paholaisen kätyriksi tms. Turvallisempaa on vain katsoa nauhoitteita sarnoista, vaikka siitä puuttuukin täysin kokousten epävirallinen osuus.
"On hyvä varjella lapsensa pahasta, kuten katsomasta raakoja elokuvia
televisiosta, tai tietokoneelta.
Vanhemmilla on suuri vastuu.
On silti ihan hyvä, että lapsi oppii, että jos pahaa seuraa, on edessä
rangaistus, vaikkapa vanhempien nuhtelu tai kielto mennä kavereiden luo."
Lapset eivät meillä katsele telkkarista kuin pikku kakkosen, eikä me aikuisetkaan sitä paljoa katsota TV on päällä ainoastaan 17-18 ja illalla kun lapset nukkuvat. Vaikken ole kristitty, niin itsekin näen, että esim. MTV3:lla esitetyt "lastenohjelmat" eivät sovi lapsille. Tai ainakaan en halua, että minun tyttäreni saa niistä vaikutteita.
"jos pahaa seuraa, on edessä rangaistus"
Tämä ei oikein aukene minulle. Jos tekee väärin, niin siitä seuraa mellä rangaistuksena joko takavarikko, tai kotiarestia, tai ihan pienistä asioista vain puhuttelu. Jos lapset levittävät tavaroitaan muualle kuin omiin huoneisiinsa, eivätkä siivoa niitä parista pyynnöstä huomimatta ja joudun itse asian hoitamaan, niin siivoan ne sitten takavarikkoon. Puolisoni ei ole läheskään yhtä ankara lastenkasvatuksessa. Ja itseasiassa ne ainoat kaksi seurakunnan perhettä joita olen tavannut, kasvattavat lapsensa mielestäni ihan väärin. Kuria ei ole ollenkaan, vaan lapset juoksevat pihalla miten sattuu ja tekevät mitä lystää, eikä vanhemmat välitä/huomaa puuttua siihen mitenkään. Minulle on jäänyt sellainen käsitys, ettei heitä kiinnosta/huvita/jaksa hoitaa asiaa, koska sen voi helposti ulkoistaa seurakunnalle ja jumalanpelkoon. Eli lapset kyllä ryhdistäytyvät isompana, koska muuten joutuvat helvettiin.
lapset kuulevat kokouksissa kuinka Jeesus tapettiin ja ristille naulittiin, veri virtasi. Heille jää mahdottomasti kysymyksiä tuosta tapahtumasta, jonka he käsittäisivät satuna, jos vanhemmat eivät sanoisi "se on totta, usko tai joudut tuliseen järveen".
Voi lapsiparat, ei ihme että he kokevat turvattomuutta läpi elämän, vanhemmat pettivät ja todistelivat satuja todeksi.
Ajattelet hyviä ajatuksia,- ajatuksia, joiden tulisi mieluimmin paimottua puolisosi arvomaailmasta.Jos tiedät kuka on seurakunnanpaimen, josssa puolisosi on mukana, niin suosittelisin, että pohtisit hänen kanssaan asioita,- joista olet huolissasi.
Jos tämä paimen sattuisi olemaan Raamattuun uskova ja Pyhän Hengen omaava ihminen, niin hänestä voisi olla suuri apu parisuhteenne eheyttämisessä.
Nimittän, todellisuudessa,- jos toinen puoliso tulee uskoon, niin tämä uskomaton puolisi monasti aiheuttaa parisuhteeseen harmia ja siten koko perhe-elämään.
Eihän Raamattu missään kohden vaadi häitä tai avioliittoon siunaamisioa!
Kun Joosef otti Marian tykönsä, tämä oli vaimo.
Ja näin syntynyttä liittoa ei saa rikkoa kenenkään tapojen vuoksi
Mitä ovat olleet meidän esivanhempiemme liitot silloin, kun ei vielä ollut kirkko päässyt heitä turmelemaan?'
Koko maailmassa on enemmän aviopareja ilman vihkirituaalejanne kuin vihittyjä!
voi voi. kenties evoluution kannattaja, pakana, ei uskova.. >> uskova - tuskin ovat sopiva pari toisilleen. Kun ne jutut lyövät nokkaan joka päivä. Toinen puhuu jumalan tahdosta jos joku jää auton alle ja kuolee ja toinen sattumasta ja todennäköisyydestä. Ikinä ei ole yhteistä säveltä siitä, miksi täällä maan päällä mitäkin on tai ei ole. Toinen ,,siis vaimosi on taivaaseen kai menossa, ja sinä maahan mätänemään... eikö?
Myös kirjoittaja , lienet kohdannut siis jo tuossa asemasi väheksynnän, edelle menevät heti kättelyssä jumala, jeesus... kenties nämä kahvittelijat ja muut uskonveljet ja sisaret.... sitten kun lasket oman sijoittumisesi vaimosi listalla, niin olet kai tärkeysjärjestyksessä jossain 5 ja kymmenen välillä..??
Tuosta vaimon uskosta voisi kuvitella, että jos ei ikinä selviä jonkin UUT tai muun avulla normi-tilaan, niin sinulla ei ole mitään toivoa. Ajan kysymys, milloin tuo suhde päättyy. Ellet sitten ole henkilö, kuka pystyy joustamaan kuin kuminauha, ja unohdat kokonaan miten oudosti vaimosi ajattelee kaikesta olevaisesta. Jos sitä kestää ja sulkee itsekin omasta tietoisuudestaan sen todellisuuden, niin mikäs siinä sitten. Antaa vaan periksi, ja elää päivästä toiseen. Mutta eihän siinä toisaalta ole mitään mieltä. Sama kuin laittaisi Linkolan halaamaan savupiippua... mitäs siitä tulee......
:=))))
voisi olla viisasta myös kaukokatseisesti pitää - pienet "videoneuvottelut" lasten kanssa keskenään - joskus, ja hieman kysellä, mitä ne seurojen tädit ovat siellä kertoilleet.. saatanasta ja helvetistä..tulijärvistä ja muista pelottavista asioista. Sehän on juuri sitä henkistä pedofiliaa, mistä Dawkins puhuu. Olisi sitten jotain mitä esittää, kun se avoeron ja lasten huoltajuuskiista alkaa. Uskonto joissain määrin on kai mielenterveyshäiriö, muttei sitä kai uskalleta ikinä siksi nimittää. Me "normisti" ajattelevat usein kuitenkin olemme sitä mieltä. Laitonta tuskin on viedä lapsia lahkolaisten höpöiltamiin, mutta jos yksikin painajainen ilmestyy lapsen uniin tai muita pelottavia aiheita tai pelkoja - liittyen uskontoon, niin sylttytehdas ei sinun "JR - kirjoittaja" - kohdalla ole kaukana. Mutta ilman todisteita nykyään ei mikään homma toimi. Mutta koska nyt jo olet itse asiaa pohtimassa ja laittamassa vaakakuppiin, niin lienetkö jo valitulla tiellä tuossa suhteessa. Siltä ainakin kuulostaa. Eli yritä nyt miettiä asioita vähän etukäteen, riippuen tietty mitä haluat.
Aika pitkälti asiaa mitä kirjoitit. Tilanne vaan ei ollut sama alussa. En osannut ollenkaan epäillä, että hän muuttuu noin paljon alkaessaan liikkua seuroissa. Esikoisemmekin kastettiin naispapin toimesta, mutta nykyään hän ei ymmärtääkseni hyväksy naispappeutta, koska näin raamatussakin lukee. En mitenkään usko, että hän on itse tehnyt näitä tulkintoja, vaan seurakunnasta on ohjailtu hänen henkilökohtaista uskoaan. Kulissien takana toimivat rukouspiirit (=?) eli kahvitteluringit ovat minun nähdäkseni se isoin riski. Se kun ei ole täysin avointa toimintaa, vaikkei mitenkään aktiivisesti salattuakaan.
Uskonnot ruokkivat kyllä seurakuntiansa ja palvelijoitaan taukoamatta..kuten heidän omat toimensa muistuttavat heitä itseään joka päivä. Rukoilut ja raamattu pöydällä vähintään..tai lammaskuvia seinällä - eikös se niin mene. Ja jos kaveri puhuu jotain ja raamatusta luetaan ja itselle muistutetaan tai lisää opitaan, niin se ajattelun suunta voi muuttua yhtä äkkiä kuin uusi aurinko nousee. Eilen sitä ja tänään jo tätä. Jos se sieltä kirjan sivuilta ilmestyi. Tämä varsinkin näillä "tuoreilla" mustan kirjan löytäneillä. Maailmanmenossa useasti ryhmissä ja joukoissa toimii yksimielisyyden laki, tai kuitenkin enemmistön säännöt. Oli ryhmä kuin ryhmä, jollei "väittelijät ry" ;-)
niin joukko on aina voimakkaampi kuin yksilö siinä porukassa. Kun uskovien ryhmässä on joku, kuka -seurustelee/avoliitossa/avioliitossa - pakanan kanssa, niin aivan varmasti varoituksia tulee tästä saatananpalvojasta tai ymmärtämättömästä...tai syntisestä...kuka ei ole sitten mitenkään sopiva kumppani uskovaiselle.. Kiusaus ja synti kainalossa.... Voit olla varma, että avokillesi on asiasta mainittu, ja kun hän haluaa tunnustusta uskonsisariltaan/veljiltään - niin sinun asemasi voinee heiketä tuota menoa ja taitaa olla jo tehnyt sitä.. Voisi kuvitella(eikä vaikeaa) - että joku kaunis päivä hän toteaa, että seksi on syntiä, koska emme ole naimisissa. Kyllä se vastaan tulee 100% jos ei sitten vielä.
Ja siitäkin häntä varmaan muistutetaan.. eli myrkkyä tulee toiseen korvaan kahvilla ja seuroissa - ja sinä sitten olet se suuri saatanan kätyri.. Eli, ajan kysymys. Kyllähän napparit ja holistit saa helpommin "parantumaan" - kuin uskossa olijat mieltään muuttamaan. Lienee prosentit aika pienet?
Arvaan, että tuo tilanne ei tule ikinä ns. "vähentymään" tai loppumaan...se joko pysyy tai lisääntyy.
Senverran puutun edellisen kirjoittajan kirjoituksiin tässä aluksi:
ettei kaikki ole ihan noin,niinkuin hän antaa kokouksista ymmärtää-kuka menisi kokouksiin,
jos siellä jatkuvasti puhuttaisiin saatanasta,tulijärvestä ja helvetistä-eihän sellaisista uskoville
tarvitse saarnata,kyllä Raamatusta riittää aiheita puhuttavaksi paljon enemmän muustakin!
Itse olin tullut uskoon,kun tapasin mieheni-hän hyväksyi alunalkaen kokouksissa käymiseni,
mutta niinkuin Betsy kirjoitti,niin alussa meilläkin oli vaikeuksia siitäsyystä,että koin,että
olimme eri aaltopituudella joissakin asioissa.Minäkin kävin paljon kokouksissa ja uskovien
kodeissakin ja miehenikin tuli jonkunajan päästä mukaan ja on ollut uskossa jo joitakin vuosia.
Isäsuhteella on vaikutusta siihen,millaisena näkee Jumalan.Vaimosi ei tunne Jumalaa vielä paljoakaan
ja siksi hänellä on vääränlaista pelkoa Jumalaa kohtaan,johtuen isänsä kurinpidostakin.Hän on herkkä
suhteessa Jumalaan ja kokee syyllisyyttä avoliitostanne.Kenelläkään ei ole lupa erottaa teitä sentakia
ettet sinä ole uskossa,mikäli joku on hänelle sellaisia sanonut?Uskovienkin keskuudessa on ihmisiä,
jotka saattavat ajatella näin,mutta Jumalan tahto on,että menette naimisiin.
Tällähetkellä kaikki on hänelle vielä uutta ja outoakin ja hän kokee itsensä epävarmaksi,eikä
siitäsyystä osaa puhua sinulle asioistaan,koska ajattelee,ettet ymmärtäisi,kun et ole uskossa.
Hän puhuu varmastikin asioistaan jollekin uskovalle,mutta ei uskalla sanoa sitä,ettei loukkaisi sinua.
Se on kuitenkin tarpeen hänelle ja toivon sinulle ymmärrystä sensuhteen,vaikka sinusta tuntuisikin
että et sitä ehkä hyväksyisi,kyse on kuitenkin enemmän hänestä itsestään ja omista tuntemuksista
puhumista,kuinmyöskin Jumalasuhteeseen liittyvistä asioista.
Aikaamyöten moni asia muuttuu,kun hän oppii tuntemaan Jumalaa ja tilanne tasapainottuu.
Se vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä,jota kirjoituksistasi päätellen sinulla näyttää olevankin!
Kaikilla ei ole samoin,vaan sellaisiakin tilanteita on,joissa uskova puoliso hyljätään uskoontulon myötä
tai jossa uskova puoliso ei saa uskostaan puhuakaan,monenlaisia suhtautumisia on,mutta teillä on
siinäsuhteessa hyvin ja sinun suhtautumisesi vaimoasi kohtaan on todella rakkaudellista ja edesauttaa
suhdettanne.
Tässä tuli mieleeni vielä tuolla aiemmin kirjoittamastasi se,kun kerroit,että vaimosi näkee
sinussa jotain samaa,kuin isässäänkin ja kerronkin nyt jotain omasta kokemuksestani uskoontuloni
jälkeen.Itselläni oli alkoholisti-isä,joka oli juovuksissa häjy,ja jota jouduimme pelkäämään lapsena paljon
ja kun tulin uskoon,(isäni kuoli vuodenpäästä siitä)niin nämä muistot,jotka olin haudannut hänen
kuoltuaan,nousikin sisimmästäni pintaan ja vaikuttivat elämääni ja minäkin koin,että siitä oli tarvetta
puhua jonkun kanssa ja jälkeenpäin olen ymmärtänyt sen Jumalan työksi itsessäni,samoinkuin senkin
että Jumala haluaa parantaa meitä ihmisiä sisäisestikin.Samoin kävi itselleni sensuhteen,kun tapasin
mieheni,ja meille syntyi lapsi,että en hyväksynyt hänen kurinpitoaan,vaan puutuin siihen,vaikka näin
että mieheni toimi oikein,tajusin silloin,että se,miten oma isäni oli suhtautunut minuun lapsena,se
heijastui mieheeni tässä asiassa.Jotain samanlaista uskon vaimollasikin olevan,josta hän ei sinulle
osaa puhua,ehkä vielä,mutta sekin aika tulee ja voithan sinä ehkä jouduttaa asiaa kysymällä siitä?
Murheesi manipuloinnista ja muista uhkakuvista ovat aiheettomia ja saat olla rauhassa sensuhteen.
Seurakunnissa on monenlaisia ihmisiä,mutta vakuutan,että niin helluntai-kuin vapaakirkossakin on
vielä terve opetus paimenilla,niinettei vaimosi ole maitobaarin tapaisessa lahkossa,jos siellä käy.
Toivottavasti asiat pian selvenevät välillänne ja vaimosi uskaltautuu puhumaan sinulle avoimemmin.
Toivotan Jumalan siunausta perheesi elämään!
Jossain vaiheessa hän alkoi erkaantumaan minusta ja huoleni kasvoi, että häntä ollaan vetämässä johonkin lahkoon mukaan, enkä minä mahdu sen jälkeen hänen elämäänsä. Nyt onkin käynyt niin, ettei hänen ystäväpiiriinsä kuulu muita kuin helluntailaisia ja vapaakirkkolaisia.
-------
Jos itse pohdit yleensä ihmisen Jumalaan uskomista, niin puolisosi usko ei ilmennä tervettä uskoa.Todellisuudessa,- jos vaikka toinen puoliso tulee uskoon, niin tällä on parantava vaikutus parisuhteeseen.Siis uskovainen ihminen tuo hyvää parisuhteeseen. Siis pohdin uskovaisen puolison vaikutusta suhteeseen.
Ihminen ei ole terveessä uskossa , jos tämä uskoontulo huonontaa uskovaisen käyttäytymistä parisuhteessa.Toisaalta silläkin on vaiutuksensa, jos seurakunnan "neuvoaantava" piiri ohjeistaa parisuhdetta ulkoapäin ja monasti tämä juuri näkyy siinä, että puolisot erkantuvat toisistaan ja mielenohjauksen alla oleva puolisi juurtuukin "neuvoaantajiin".Monasti näillä "neuvoaantavilla" ihmisillä on sama ongelma omassa parisuhteessa ja he tyrkyttävät vääriä ohjeita toisille.Siis sokea taluttaa toista sokeaa. Jos seurakunnassa on parisuhteeseen neuvoaantavia ihmisiä, niin tärkein kriteerion olatav se, että he omaavat hyvän parisuhteen puolisonsa kanssa.
TERVE USKO JUMALAAN ILMENEE LÄHIMMÄISEN RAKASTAMISESSA JA TÄSSÄ TAPAUKSESSA LÄHIMMÄISIÄ OVAT PUOLISO JA LAPSET.
Toisaalta ihan sivullisena harmittaa, miten entinen parisuhde taisi olla toimivampi.Siis jotain on seurakunnassa/yhteisössä pielessä,- ja pahasti, jos he ohjaavat puolisosi käyttäytymistä tähän suuntaan.
Näin sen näen itsekin tai pohtinut olen samaa asiaa hieman ystävättäreni perheen vuoksi. Vaikka en yksityiskohtaisesti tilannetta tunnekaan. Ystäväni on selkeästi tulossa uskoon, tunnen jotta se olisi aina hyvä asia, mutta on kääntänyt selkänsä miehensä ongelmille. Eikä rakastaakseen perhettään ehjäksi. Hän on jo vuosi takaperin ilmoittanut miehelleen jättävänäsä tämän ja muuttavansa lapsien kanssa eri osoitteeseen kunhan vain saavat kodin myytyä sitä ennen käypään hintaan. On tehnyt jo päätöksen asioiden suhteen varman ehdottoman sellaisen. Mies oireilee, hänellä on ongelmia kahden poikansa kanssa, toinen on suosikki ja toinen pelkkää ilmaa vain ja syyllinen kaikkeen. Käy psykoloogilla. Perheessä on ollut paljon vakavia sairauksia.
Eli ihmettelen syvästi minkälainen on tälläinen usko, toki omaan uskooni kuuluu suvaita toinen omine synteineenkin eikä lähteä arvostelemaan. Mutta kun nyt näin kauniisti kirjoitit, niin minustakin oikea jumalan rakkaus on juurikin sitä jotta rakkaimpansa otetaan mukaan tähän rakkauden piiriin vikoinensa päivineen. Ja tämä rakkaus parantaa ja eheyttää.
Ehkä ystäväni on lähtenyt arvostelemisen tielle joka uskoontulemiselta vaikuttaa tai suojelee jotain syvintä pelkoaan jonka ei anna päästää valoon. Tilanne on kuitenkin hyvin patti heilläkin.
"Hän on ikävä kyllä persoonana sellainen, että on helposti vietävissä."-ei omaa tahtoa
* ei kritiikkiä ajatella itse
* "salaisissa" kokouksissa manipuloitu
* tullut tunnonvaivoihin, koska ei ole vihitty vaimo (seurakunnan jäsenet painostavat)
* tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi ihmisten joukossa sillä vain Jeesus rakastaa ja siinä turva ja tuki.
* odottaa taivaaseen pääsyä, Jumala ohittaa perheen
* kokee huonoa omaatuntoa verrattuna raamatun sanaan ja manipulaatorit ovat löytäneet uhrin.
Jos kirjoituksesi ei ole provo, niin ole todella huolissasi erityisesti lapsistasi, he ovat vanhempien vastuulla
mielestäni Jumalsuhteen kuuluukin olla ykkönen kakkonen on puoliso, kolmonen lapset jne
totta näytit löytäneen tarrattavia kohtia, mutta anna niiden tulla ja anna niiden mennä niin tekee kasvussaan jokainen ajallaan jos kokee sen polun hyväksi.
laiminlyöden perheen? Jos äiti höpöttää Jumalasta ja tulijärvestä iltasatuinaan lapsille,niin mitä lapsista kasvaa?
Ei lapset voi ymmärtää raamatun vertauskuvia varsinkin silloin, jos vanhemmat sen tosissaan kertovat, sillä vanhemmat tuohon satuun uskoo, ei lapset.
Mielestäni avauksen aloittaja ei kertonut vaimonsa höpöttävän lapsilleen Jumalasta ja
tulikivijärvestä-kukaan järkevä ihminen ei niin tekisi-liioittelet asioita!
Vanhemmatkinko puhuvat lapsilleen vertauskuvallisesti-itse nyt taidat höpötellä!
Eikö olisi parempi,ettet sinä kommentoisi asiaan,josta et henkilökohtaisesti tiedä mitään.
Jumala on rakkaus ja rakastaa ihmisiä
eikä Hänen tahtonsa ole vahingoittaa ketään!
Jumalan lapset eivät harrasta mitään salaista
joka ei kestäisi päivänvaloa!
Jokaisella on vapaa pääsy kokouksiin mukaan
niinettä kannattaa lähteä paikanpäälle,että
voi varmistua asiasta,eikä tarvitse epäillä.
luulet saduksi, olkoon niin. Minä miellän sen enemmänkin tasapainoksi, eheydeksi, voimavaraksi jonka tuella voi elää ensin tasapainoista parisuhdetta. Jonka jälkeen tasapainoinen pariskunta kasvattaa tasapainoisia lapsia. Jotain tännepäin.
En ole helluntailainen, en lue raamattua, täällä juurikin käyn katsomassa mitä kertoo niiden merkitys ihmisille. uskoni on luonto, luonnikkuus,rakkaus, tasapainoiset arvot,eheä sydän. En silti johda kulkuani itse sitä johdattaa Pyhä Henki kuten täällä asia ilmaistaan. Ilman niitä tulijärviä ne eivät kuulu sanavarastooni. Sillä minun uskossani ei ole syntiä on vain erehtyneitä valintoja joiden suuntia voi muuttaa jos sen kokee tarpeelliseksi.
>>>"Jumalan lapset eivät harrasta mitään salaista
joka ei kestäisi päivänvaloa!"
Jonkun tahallinen hairahdus ja kaikki leimataan-niinkö?!
Ymmärrätkö sinä,ettet ole sen synnittömämpi tuohon
pappiin verrattuna,kun itsekin elät erossa Jumalasta?
No minulle riittää oma tietoinen itse - eli en käytä jumalia enkä tarvitse sellaisia, mitä ei ole. Päätän ihan itse kaikesta mihin itse voin vaikuttaa enkä kävele näkymättömien seurassa.
vielä siihen asti,kunnes todellisuus tulee kohdalle
katsos,kun sinäkään et tämän ajan rajan toiselle
puolen siirry niin,etteikö Jumala ilmaise sinullekin
vielä itseään.
Jumala kutsuu jokaista ihmistä ja sinunkin kohdallesi
se kutsu tulee,niinkuin jokaisen ihmisen,sinäkään
et ole poikkeus ja silloin sinullakin on mahdollisuus
tehdä valintasi:vieläkö olet Häntä vastaan vai
käännytkö Hänen puoleensa,koska sillä hetkellä
sinä tiedät,että Jumala on olemassa,vaikket nyt
voikaan Häneen uskoa,koska usko on Jumalan lahja
joka annetaan sille,joka tekee parannuksen synneïstään
kun sisin on synnintunnossa eli tiedostaa syntisyytensä.
Tätä tulkintaa en kyllä ymmärrä. Tai toisaalta ymmärrän, mutta mielestäni se on todella sairasta. Pystyn jotenkin hyväksymään sen, että uskotte ihmisen saavan armon ja pelastuksen teoista riippumatta, koska jeesus on jo kärsinyt meidän syntiemme tähden. Mutta en mitenkään niele sitä, että jumalaton ihminen on yhtä paha kuin pedofiili. Tämä ei mitenkään tule ikinä mahtumaan minun maailmankuvaani. Ja täällä joku sanoi, että Jumala kyllä näyttäytyy meillekin ennen kuin taival maan päällä päättyy. Jos näin todella käy, niin tuskin uskallan hänelle mitään vastaan sanoa ja kykenen sitten uskomaan. Epäilen kuitenkin suuresti, että näin tulee käymään.
Tämä armo ja pelastu teoista riippumatta on ikävä kyllä myös "vapaudut vankilasta" -kortti monelle ihmishirviölle. Ja jos uskova pitää uskonnotonta yhtä pahana ihmisenä kuin tämä pedofiili, vaikka muuten eläisi lähes täysin raamatun arvojen mukaan, niin silloin on mielestäni kyseessä aika sairas usko. Toivon, ettei tämä ole vallitseva tulkinta helluntaipiireissä, tai missään muuallakaan.
jäänyt uskovista iltasatujen kertojista sekä perusturvattomuus.
lakihenkisiä ja armohenkisiä. Jos vanhemmat antavat ylijäädyn rakkauden vain lapsille, niin mitä lapsista tulee?
Epävarmoja ihmisiä jotka hakevat hyväksyntää itselleen muualta kuin Raamatun Jumalasta tai omista vanhemmistaan. kaduilta, huumeista, viinasta, liian varhaisesta seksistä jne. missä heidät vain hyväksytään sellaisenaan kuin ovat.
Joidenkin vanhempien rakkaus Jumalaan on suurempi kuin omiin lapsiin. tuossa tilanteessa lapsi tuntee olevansa toisella sijalla, se haittaa lapsen identiteetin kehitystä, tuollainen vanhempi ei ole ihmisenä kehittynyt ollenkaan.
Kerrottiinko sinulle iltasatuina tulikivijärvestä???
Jumalasta kertominen ei lapsia pelota,tietenkin
eriasia,jos Hänestä kerrotaan tuollatavalla!
olevan tärkeysjärjestys tallella. Ensin lapset ja heille perusturva ja rakkaus, niin saat nauttia täyspäisistä lapsista vielä pitkään.
Usko on monelle niin suuri juttu, että menevät siinä aivan mahdottomuuksiin asti lasten ja puolison kustannuksella. Usko on loppujen lopuksi hyvin itsekästä siinä ajatellaan vain omaa taivaspaikka ja omaa iänkaikkista elämää.
ketju. Aloitus on ollut hieman toisenlaisen ennenkin.
Pidä mölyt mahassasi tai linkitä minulle tämä samankaltainen aloitus. Luen samassa tilanteessa olevista ihmisistä enemmän kuin mielelläni.
sekä kuulin aikuisten kokouksissa kuinka käy jos ei usko. Mitä siinä lapsi voi tuntea kuin turvattomuutta, kun äiti ja isä noin sanovat eli vahvistavat asian.Tuloksena lapsen pelkotilat, jotka vaivaavat vielä aikuisenakin.
Muistan tapauksen lapsuudesta jossa uskova nuori mies luopui seurakunnasta ja uskosta. Hänestä tuli luopio. Luopio sanaa sain sitten kuulla vuosia, se oli sana jota lapsena en ymmärtänyt, se sana oli jotain sellaista jonka koin että se mies oli hirviö tai jotain pahaa.
Lapsi kun ei kaikkia sanojakaan vielä täysin ymmärrä niin hän sitten tulkitsee äänenpainoja ja eleitä. Nyt sinä aikuisena ja järkevänä ihmisenä käsität ettei voi olla niin julmaa Jumalaa joka laittaisi suurimman osan maailman ihmisistä helvettiin.
jos vanhempiesi usko on ollut tälläistä,
mutta kyllä ei-uskovissakin on sellaisia
vanhempia,joilla omat harrastukset
menevät lastensa edelle.
Tälläisiä yksilöjä on puolin ja toisin
ja miettimään laittaa,mistä se johtuu.
Vaikka Jumalasuhde on tärkein uskovalle
ei se oikeuta laiminlyönteihin perheen
suhteen-ei usko vapauta meitä vastuusta
"maallisten asioiden" suhteen,niin,että
eläisimme kaikenaikaa"taivaallisissa"-
sellainen kuulostaa tasapainottomuudelta
ja ihmisellä täytyy olla jotain itsessään,joka
vaikuttaa sellaista"pakenemista"tai jotain
"kevytmielisyyttä"jos siten toimii-uskon pitäisi
päinvastoin vaikuttaa juuri vastuuntuntoa
elämään liittyvissä asioissa,kuin myös läheisiin
ja muihin suhteisiin.
Itse en ole uskovasta kodista,enkä siksi
osaa ajatella sinun kokemuksiasi siten.
Tuokin on totta,että uskovia on monenlaisia
lakihenkisiä ja armohenkisiä-senkin jotenkin
ymmärrän jonkun yksilön omasta sisäisestä
traumasta ja kokemuksista johtuviksi,mitä
elämässään on sitten ollutkaan ja kun ei
vielä ole paljoakaan Jumalan tuntemusta
niin Jumalaa saattaa pelätäkin,sekin saa
aikaan lakihenkisyyttä,että ihminen yrittää
elää itsessään Jumalan mielen mukaisesti
pakosta-isäsuhteella on vaikutusta myöskin
Jumalasuhteeseen,sen millainen isä on ollut
sitä heijastaa Jumalaan.
Jumala kuitenkin pikkuhiljaa muokkaa ihmistä
ja sellaiset vääristyneet käsityksetkin muuttuvat.
On aivan pakko puolustaa tuota iimerkkiä sillä hän on ollut vasta lapsi ja ne eivät ole vääristyneitä vaan oikeita vilpittömän mielen käsityksia!!! Aavistan kyllä kuka sinä olet - helposti tunnistettava "käsiala"sinulla.
synti on se,mikä erotti ihmisen Jumalasta ja erottaa vielä tänäkin päivänä
mutta Jumala kutsuu yhteyteensä jokaista ihmistä jossainvaiheessa elämää
ja silloin ihminen tulee ymmärtämään asian ja hänelle jää itselleen vastuu ja
valinta sensuhteen miten valitsee-kaksi tietä ja suuntaa on olemassa:toinen
tie on usko Jeesukseen ja toinen se,että siitä ei välitä vaan jatkaa elämäänsä
samoinkuin ennenkin.Jeesus-tie vie taivaaseen,mutta oma-tie vie kadotukseen.
Ja mitä tulee"järkevään aikuiseen"niinkuin kirjoitti edellinen,niin tuollainen
kuulostaa siltä,kuin uskoontulleet olisivat kaikki järjestään mielenvikaisia ja
järjettömiä!
Minulla on mahdollisuus edelleenkin valintoihin elämässäni,ja jos järjellisesti
asioita ajattelen,niin voisin sanoa,että paljon on sellaista,mitä en järjellä
ymmärrä ja joiden ymmärrän toisista ihmisistäkin kuulostavan järjettömiltä,
sanotaanhan Raamatussakin,ettei luonnollinen ihminen ota vastaan sitä mikä
Jumalan Hengen on,koska se on tutkittava hengellisesti -ja samoin vielä,miten
se on hullutusta sellaiselle,joka ei usko.
Uskovalle Jumala avaa asioita ja sanaansa Henkensä kautta,niin,että ne ymmärtää.
Usko onkin Jumalalta tullut lahja ihmiselle,sitä ei ihminen itsestään voi saada,vaikka
miten yrittäisi itsessään uskoa asioihin,jotka on Jumalasta lähtöisin.
Kertaan vielä vähän-uskosta osaton näkee ainoastaan ne asiat,joita ei voi järjellä
ajatella ja siksi pitää uskovaa järjettömänä-uskova taas voisi myöskin ajatella samoin,
mutta koska uskonelämään liittyy niin paljon enemmän,(kuin mitä voimme kertoa niille
jotka ei uskossa ole)niin nämä "järjettömyydet"eivät ole uskoville sellaisia asioita,
jotka merkitsisivät siten meidän elämään,vaan se,mitä olemme Jumalassa saaneet kokea
ja mitä olemme Hänestä tulleet tietämään ja Häntä tuntemaan,ne merkitsevät enemmän.
kirjoitin aikuisesta ihmisestä,vanhemmasta,jolle on tullut vääristymiä
elämässään kokemuksistaan- jotka heijastuvat niin Jumalasuhteeseen
kuin ihmissuhteisiin ja vanhemmuuteen.
En ole mikään psykologi,mutta olen itse kokenut sisäistä eheytymistä
Jumalasuhteessani näiden vuosien aikana,jotka olen uskossa ollut.
Ja tiedän varmasti sanoa,että Jumala voi parantaa lapsuudenkin traumoja
josta en tuossa aiemmin esille tuonut.
Erikoinen toteamus täällä nettimaailmassa joltain:
aavistan kyllä kuka sinä olet-helposti tunnistettava"käsiala"sinulla..?!
Raamatussa sanotaan:kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
Samoin siellä sanotaan,ettei kaikkien pitäisi pyrkiä papeiksi/opettajiksi,koska saavat
sitä suuremman tuomion,jos hairahtuvat eli opettavat tai tekevät vastoin Jumalan sanaa.
Siinämielessä vertaus ei ollut sopiva,jos ajatellaan tuon papin tekoa,mutta koska synti
erottaa Jumalasta,niin jokainen,joka syntiä tekee.elää elämäänsä erossa Jumalasta ja
on Jumalan tuomion alainen.
Mitä tulee katumukseen ja parannuksen tekoon,niin Jumala tuntee ihmisen läpikotaisin ja
Hän katsoo sydämeen,mitä siellä on,onko ihminen tosissaan vai ei ja koska tuomio on Hänen
niin on armahduskin.Me ihmiset emme voi ketään mennä tuomitsemaan kadotukseen,kun
emme tiedä kenenkään sydämen tilaa,sen tuntee vain Jumala yksin.
Ja teot osoittavat onko jonkun usko aitoa vai ei,niinkuin Raamatussa sanotaan:hedelmistä
te tunnette heidät.
Tämänkin papin hedelmä tuli ilmi ja osoittaa sen,että sydän ei ole ollut oikeassa suhteessa
Jumalaan,vaan siellä on ollut jo ennen tekoa tottelematon mieli Jumalaa kohtaan,jonka
Jumala on nähnyt.
Tässä taas joku voi kysyä,niinkuin yleensä näillä palstoilla on kysytty,jos kerran Jumala on jo
ennalta nähnyt kaiken,niin miksi Hän ei ole tehnyt mitään ja estänyt mitään tapahtumasta.
Jumala antoi ihmiselle vapaantahdon tehdä valintoja elämässä ja Hän kunnioittaa sitä,niin
ettei pakota ihmistä mihinkään.
Raamatussa sanotaan:joidenkin synnit ovat niin ilmeiset,että saavat jo täällä ajassa rangaistuksen
Jumala yksin tietää mitä tuo rangaistus pitää sisällään,mutta varmaa on se,että jos ihminen ei
tosissaan kadu ja tee parannusta,niin häntä odottaa elämänsä jälkeen rangaistus viimeisellä
tuomiolla,jolloin kaikki ne,joiden nimet eivät ole elämän kirjassa,niinkuin Raamatussa Ilmestysk.
luvussa 20 kerrotaan,saavat rangaistuksensa eli joutuvat ikuiseen eroon Jumalasta,jota kuvataan
kadotukseksi ja helvetiksi ja joka on ikuinen tuskan ja kärsimyksen paikka.
Jumala on valmistanut meille pelastuksen ja ikuisen autuuden Hänen yhteydessään,Jeesuksessa
Hän on ainut tie Jumalan yhteyteen ja taivaaseen.
takasin enää tule.Turvattomuus. Järjellä ymmärtää, tunteella ei.
"kyllä ei-uskovissakin on sellaisia
vanhempia,joilla omat harrastukset
menevät lastensa edelle."
Mutta kun "harrastus" kohdistuu näkymättömiin asioihin, yksilölliseen sisäiseen tunteeseen niin lapsi vaistoaa että vanhemmille on joku muu rakkaampi kuin lapsi itse.
palaa lapsen pelkotilat niihin ei pysty vaikuttamaan, ne ovat syvällä ja traumaattisiin kokemuksia on vaikea käsitellä tunnetasolla.
vanhempien rakkaudettomuudesta voi tulla ihan mistätahansa
mikä vie aikuisen ajan ja laittaa laiminlyömään lapsiaan,kuin perhettään
vaikkapa alkoholismi,kun vanhemmat ovat siitä niin riippuvaisia,etteivät
pysty huomioimaan lapsiaan ja sekin jättää turvattomuudentunteet,
mutta Jumala voi eheyttää lapsuudenkin traumoista ihmistä,kokeneena
voin sen varmasti sanoa.
Lapsemme ovat kuulleet saarnoja,puhetta Raamatusta laidasta laitaan
muttei heillä ole niistä minkäänlaisia traumoja-mielestäni ei pitäisi yleistää
asiaa vain uskossa oleviin-on vanhempia,jotka käyttävät viikonloppunsa
juhlimiselle,tv:n katselulle,jolloin lapsetkin saavat katsoa mitä haluavat
nykyisin annetaan lasten mennä omilla teillään jo nuoresta,tietämättä
ja välittämättä,missä ovat..kyllä näitä epäkohtia löytyy ei-uskovistakin,
jos niitä kaivamaan aletaan..uskovat vain ovat aina olleet silmätikkuina
ja jos joku on hairahtunut vähässäkin,niin ollaan oltu tuomitsemassa:
uskovanhan pitäisi olla sitä ja tätä ja täydellisen pyhä,muttakun niin
ei vaan ole,niinkauan,kuin täällä maanpäällä elämme ja olemme.
sitten tuollaisen kuvan itsestänne, että olette parempai ja täydellisempiä, vanhurskaita ja pyhiä?
vaikkakin alkoholisti-isäni vuoksi.Lapsi ei niitä ymmärrä,eikä tietenkään osaa käsitellä ja
ne jäävät alitajuntaan,mutta ne ilmenee myöhemmin erilaisina ahdistus ja pelkotiloina.
Niitä ei ihminen itsessään pysty käsittelemään,eikä niistä eheydy ominavuin.Tahdon sanoa
sinulle,että Jumala,jonka tekoa me ihmiset olemme,pystyy myöskin eheyttämään ihmisen!
Hän tuntee meidät läpikotaisin syntymästämme lähtien ja tietää kaiken,mitä elämässä on
ollut,miten on tällähetkellä ja mitä tulee olemaan tästä eteenpäin.
Netin välityksellä en voi kertoa kaikesta,mitä itse olen kokenut,
mutta tiedän,että Jumala voi parantaa sisäisiä haavoja!
pyhiä ja vanhurskaita,mutta emme täydellisiä,emmekä parempia.
Tiedätkö,että minäkin uskovana olen monetkerrat miettinyt sitä samaa!
Kun kohtaan joitakin uskovia,joista selvästi näkee,että he ovat ylpeitä
ja omahyväisiä,en voi ymmärtää,mistä se johtuu!
Kun ajattelen sitä,että kaikki uskovat ovat Jumalan armosta pelastettuja
eikä Jumala erottele ihmisiä,eikä katso kenenkään olevan toista parempi,
vaan Hänelle kaikki ovat samanarvoisia,niin tuollainen on vierasta sille uskolle,
joka minulla Jeesukseen on ja saa aikaan surua myöskin niiden puolesta,jotka
eivät ole uskossa,eivätkä Häntä tunne henkilökohtaisesti,ja joille nämä
"paremmat uskovat" antavat päinvastaisen kuvan siitä,millainen Jeesus on!
Kirjoituksestasi mieleeni juolahti toinen äärilaita, mikä tänäpäivänä myös on lastenkasvatuksessa yleistä, eli ylihuolehtivaisuus se jotta lapsen kykyihin ja tarpeisiin onnistua ei luoteta. Tälläisestä hyvinkin kasvaa lapselle kenties tunne jotta ei onnistu tai tulee täydellisyyden tavoittelijaksi,suorittajaksi.
Silti usein näkee pieniäkin lapsia pihamaalla keskenään hyvinkin aktiivisina ja itsestään huolehtien ilman valvontaa. Silloin nousee itselle elämys jotta siinäpä itsenäisiä lapsia joita ei tarvitse vanhempien olla kaikenaikaa vahtimassa tai huolissaan.(Silloin aina mielessäni kiitän luojaa hyvistä vanhemmista) Kun nykytrendinähän on jotta lapset ovat valvonnan alla kaikenaikaa joka tietenkin turvallista onkin levottomilla alueilla, mutta itsenäistymiseen se saattaa antaa vääränlaisia eväitä joskus. Mielestäni lapset ovat hyvinkin taitavia ja osaavia jos annetaan vain oikeat eväät heidän tämä näyttää.
Tunne toisen tuomitsemisista ja muutkin pelot ne ovat aina omia tuntemuksia ja niistä voi päästä eroon jos ottaa sen luottamisen asiakseen tai oppiläksykseen. Ja oppia luottamaan tässäkin asiassa itsensä olevan hyvä ja taitava vanhempi. Eli itsensä tuomitseminen ei johda mihinkään vaan itseensä luottaminen jotta näillä jumalaneväillä joita on minulle annettu, onnistun kunhan en epäile onnistumistani.
Samaa myöskin olen ihmetellyt jonka tuo iimerkki mainitsi mutta toivoisin sen olevan oma ketjunsa koska en tunne kysymyksen koskettavan ketään yksityistä ihmistä : sitten tuollaisen kuvan itsestänne, että olette parempai ja täydellisempiä, vanhurskaita ja pyhiä?
Kuten myös minun jumalani sanoo jotta ihmisen on hyvä mennä aivan kaikkien luokse syntistenkin, hän itse varsinkin menee joka paikkaan, miksi siis uskova luokittelee parempiin ja huonompiin ihmisiin. sillä simppeliä on jos jokin toisessa ihmisessä ja hänen käytöksessään lyö vastaan, kyse on silloin omista ajatuksista ja vajaavaisuuksista ei tämän toisen jumalattomuudesta, sillä uskova hyvinkin luo lähelleen ilmapiirin joka muuttaa kaiken muunkin vierestään kullaksi ilman suurempia käännytyksiä ja väkinäisiä yrityksiä,luonnikkaasti.
points.
Tämänkaltaista tilannetta ei varmaan enää haluta:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8179360/38148712
En oikein ymmärrä miten tuo linkittämäsi liittyy aiheeseen. En kyllä lukenut kuin avausviestin ja pari muuta. Avauksessa oli kyllä jotain "kaiken hylkäämisestä" tms, mutta se ei tainnut olla kejun pääpointti?
"Jos uskoontullut puoliso etääntyy perheestään, niin hänen sydämmessään ei todella ole usko Jeesukseen.Muistanet Raamatun opetuksen, miten vaimojem kautta sanoitakin voidaan vopittaa ihmisiä Kristukselle."
Tässä se ongelma mielestäni onkin. Raamattua kun voi tulkita monella tavalla ja minulle on jäänyt sellainen käsitys, että helluntailaisuudessa sitä tulkitaan aika ahdasmielisesti ja syntiin keskittyen. En usko, että vaimoni olisi alkanut käyttäytymään näin ilman helluntaiseurakunnon vaikutusta. Ennen sitä hänellä ei ollut tapana laukoa pikkuvalheita, vaan hän kykeni rehellisyyteen sellaisissakin asioissa, jotka eivät minua miellyttäneet. Luulen, että seurakunnan syyllistäminen on ajanut tähän. En ole ihan varma, mutta mielestäni hän on usein seurojen jälkeen kireällä päällä. Hän sanoo, että se johtuu siitä, etten minä hyväksy ja ymmärrä hänen uskoaan. En kuitenkaan ole ikinä kieltänyt häntä menemästä mihinkään. Hiljattain kyllä pyysin, ettei kävisi yksityskodeissa enää kahvittelemassa. Se on totta, että olen joskus loukkaantunut kun hän valitsee seurakuntalaisten seuran minun ylitseni. Käymme kumpikin töissä, joten yhteistä aikaa ei ole kuin pari tuntia päivässä ja silloinkin on lapset mukana. Illalla on hetki kahdenkeskeistä aikaa, mutta viikolla täytyy mennä ajoissa nukkumaan, joten sekään ei oikein toimi. Viikonloppuisin on useimmiten kummallakin vapaata. Sunnuntai kokouksissa hän käy, ja se minun on vain nieltävä. Mutta, kun hän viikollakin haluaa käyttää vähäisen vapaa-ajan muiden ihmisten seurassa mielummin kuin minun, niin se on loukkaavaa. Olen kyllä kertonut tämän. Samalla hän on syyttänyt minua, etten halua viettää tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Minä olen kuitenkin meistä ainoa, joka on yhteisiä vapaa-iltoja järjestänyt meille. Eli hankkinut lapsenvahdin. Nämä illat on kahden käden sormilla laskettavissa.
Kun kerran raamattua voi tulkita niinkin, että suhteemme saa siunauksen jumalatanne tms, niin eikö ole ajattelemisen aihetta siinä, että seurakunnan vanhimmiston jäsen on jyrkästi sitä mieltä, että me emme voi mennä naimisiin? Eikö tässä nyt aiheuteta vahinkoa uskonnon varjolla ja tulkitaan raamattua ainakin minun mielestäni negatiivisessa hengessä. Puolisoni ei edes kysynyt asiaa tältä meitä nuoremmalta vanhemmiston jäseneltä, vaan evankelistalta, mutta tämän nuori mies tunsi kovaa tarvetta puuttua asiaan. Hänellä itsellään ei ole edes perhettä, joten mielestäni hän on jäävi sanomaan mitään tällaiseen asiaan. Olen hänelle katkera ja tunnen aitoa vihaa tätä henkilöä kohtaan. Hän melkein rikkoi perheeni uskon nimissä.
Juu kyllä tuota mietinkin että olisikohan ongelman ydin juuri siinä helluntailaisten suvaitsemattomuudessa. Ehkä se juontui mieleeni kun aloituksessa kerroit omat elämäntapasi. Uskovilla on todella tarve tuomita, jostakin syystä.
Tuo mitä kerroit seurakunnan vanhemmistoveljestä kertoo omaa kieltään. Ei se vain niin kyllä ole että hän teki sinulle väärin vaan siinä on nyt jo sellaisiakin piirteitä että rouvastasi tulee ennen pitkää uskonnon uhri. Tuo tietenkin suututtaa sinun puolestasi että rouvasi on pitänyt mennä kyselemään noinkin tärkeässä asiassa evankelistan mielipidettä.
Jotkin sisäiset valmiudet hänellä on jo käsitellä asiaa. Nimenomaan tuon vanhemmistoveljen kommenttiakin. Seurakunnassa ollaan sitä mieltä yleisesti että"uskovan ei sovi olla uskomattoman kanssa."
Tuo mitä kirjoitit Raamatusta... siellä on paljon muutakin kuin moraaliin liittyviä ohjeita. VT:ssa kerrotaan mm.siitä kuinka Herra käskee tappamaan ihmisiä jne.jne.
Siihen samaiseen kirjaan vanhemmisto ym.nojaa lausunnoissaan. Jos he olisivat täysin rehellisiä niin pohjimmiltaan oma vallanhalu ajaa heitä. Ei Jumala.
Sikäli olen surullinen sinun puolestasi mutta varsinkin vaimosi. Toivon(rukoilen=))että hän tulee järkiinsä.
Jos voit anna hänen lukea vaikka tämä(????)sillä todiste siitä että hän on vain aivopesun uhri on jo siinäki että hän kuvittelee ettet hyväksy hänen uskoaan!!
Uskovat uskovat nimittäin niin että jumalattomat tekevät aina niin. Hän on jo varmasti kuullut jo sanan:"vaino".
Olette ajautuneet todella kauas jo toisistanne.
Oma perheeni hajosi uskon ym.myötä. Aviomieheni jätti minut sen vuoksi.
Uskovat ei hyväksyneet sitä.
Kuitenkaan.
Toivon ettei teille käy niin. Anna omasta kokemuksesta ohjeen sinulle että pyri näkemään vaimosi sinä mikä hän on. Älä uskovaisena.
sitten, eikä vanhimmisto puuttunut asiaan kertaakaan. Eihän se heidän asiansa ole, eikä heille kuulu. Mikä tämä hössötys vanhimmista oikein on?
Hössötys johtunee siitä kun aloittajan vaimo on saanut vanhemmistoveljeltä neuvon erota uskonnäkemyksien vuoksi.
Hän on kyllä hyvin varuillaan kun keskustelemme. Sain kuitenkin hänet ymmärtämään tuon mainitsemani asian. Eli seurakunta on tulkinnut raamattua meitä vastaan, vaikka sitä voisi tulkita niinkin, että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Kuitenkin hänen on hyvin vaikea niellä sanomisiani, tai lainauksiani. Luimme yhdessä kriittisiä tekstejä helluntailaisuudesta. Yritän näyttää hänelle, että ei sekään uskonlahko ole täydellinen, tai aina oikeassa. Yksi kohta, mikä pisti omaan silmääni:
Hes 13:17 varoittaa niistä, "joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta". Tällaiset "ovat profeettoja oman sydämensä voimasta" ja he "seuraavat omaa henkeänsä"
Voisko olla niin, että karismaattisissa liikkeissä tätä "oman henkensä seuraamista" tapahtuu paljon? Onko se syntiä? Voiko sen tulkita synniksi?
En ihan tältä istumalta jaksa uskoa, että on neuvottu ylipäätään eroamaan. Paitsi, jos kyseessä on väkivalta tai rankka päihteidenkäyttö.
sellaista joka ei omaa olemista edistä(sisar tai veli)ja ppuhuu kielillä jne.sanotaan monesti, että on vain sielullista. Näköjään jo VT:n aikana on näitä sielullisia hurmostelijoita ollut.
Itse huomasin että kielilläpuhujat ei koskaan puhuneet mitään kieltä kuten alkuseurakunnan aikana Apostolien Teoissa helluntaina.
Samoin väitettyjä ihmeitä ei kovista rukouksista huolimatta tapahtunut. Tämä on asia johon hell.aavokkisi joutuu väistämättä törmäämään.
Eli kielet ja ihmeparantumiset olivat valhetta - pelkkä typerä show, hell.lahkon luonteeseen oleellisesti kuuluva tosin.
Kyllä siinä niin kävi. Avovaimoni oli kysynyt evankelistalta neuvoa kasteesta. Tähän keskusteluun oli vanhimmiston jäsen (meitä nuorempi) puuttunut, ja ollut ankarasti sitä mieltä että meidän pitäisi ehdottomasti erota. Tätä elämää kokematonta vanhimmiston jäsentä on kuulemma kritisoitu ahdasmielisyydestä ihan seurakunnan sisälläkin. Vaimoni ei siis kysynyt neuvoa parisuhteeseen, mutta kastetta ei voida tehdä jos asuu avoliitossa ja tämä oli ehdottomasti sitä mieltä että kasteelle mennään, mutta ukko pihalle ensin. Siis nuori vanhemmiston jäsen.
Emme juurikaan käytä päihteitä päihtymiseen. On meillä siideriä ja jotain juomasekoitusta kaapissa tälläkin hetkellä. Puolisoni juo yhtä paljon kuin minä, eli joskus otamme yhden siiderin puoliksi, mutta tänään ostettiin kummallekin ihan omat tölkit. En kyllä absolutistikaan ole. Otin kesällä kerran olutta vähän enemmän. Puolisoni oli mukanani ja tilaisuus oli hieman erityinen, eikä mikään perus baari-ilta. Enkä todellakaan ollut missään epämiellyttävässä känissä. Hän kehuikin, kuinka leppoisalla päällä olin koko illan ja hän nautti siitä. Hänkin otti tuolloin 2-4 siideriä pitkän illan aikana. Olen reilun kymmenen vuoden aikana juonut sivistyneen pöhnän noin 5 kertaa. Sellaisia kännejä mitä baarissa näkee, en harrasta ikinä.
Väkivaltaista minusta ei saa kovin helposti. En ole ikinä lyönyt puolisoani. Viimeksi olen toista olentoa lyönyt alle 10 vuotiaana pihaleikeissä. Teininäkin välttelin kovan kännäämisen ja kärhämät. En silti väitä, että olisin täysin väkivallaton. Jos joku aikuinen vahingoittaa lapsiani, niin saa olla varma että sen nahoissaan tuntee. Näin ajattelee varmasti kaikki pienten lasten isät.
PS. seurakunta kuuluu helluntaikirkkoon, mikä antaa hieman levollisemman olon itselleni. Pahimpia ovat kai ne seurakunnat, mitkä eivät välitä muitten mielipiteestä mitään, vaan toimivat täysin pastorin/vanhimmiston näkemysten mukaan.
olevat seurakunnat?
"oman henkensä seuraamista" sitä juuri se on. Se malli otetaan vain iki vanhasta kirjasta. Raamatun mukaan "oman hengen seuraaminen" on SYNTI.
Monet uskovat uskovat, että se on Pyhä Henki. Toinen lahko sanoo, että se on tuossa toisessa lahkossa harhahenki jne.
Kerro vaimollesi huolistasi suoraan, ja ole rehellinen. Rehellisyys on arvostettava asia ja jos hän todellakin on uskossa, pitäisi sinun pystyä keskustelemaan hänen kanssaan rehellisesti. Puhu niinkuin ihminen toiselle ihmiselle, silloin kun siihen on hyvä tilaisuus ja aikaa keskustella hänen kanssaan. Uskovaiset ihmiset ovat kaikki erilaisia, ja toivon että pystytte yhdessä puhumaan nämä asiat selviksi, mutta muista että viisasta on keskustella rauhallisesti. Älä suutu vaikka tuntisit mustasukkaisuutta, mutta siitäkin voi kyllä kertoa. Älä ainakaan anna auringon laskea riidan ylle.
Jotenkin ajattelin että kirjoitit vaimostasi, mutta kirjoititkin miehestäsi, anteeksi! Nämä samat asiat ovat myös miehelle, elikkä rehellisyys ja keskustelu.
Minua jäi vaivaamaan se,että joku on neuvonut teitä erilleen kasteasian vuoksi!
Se ei todellakaan ollut Jumalan mielen mukainen neuvo,vaan se,että menisitte
naimisiin ja kasteelle voi mennä myöhemminkin.Toivottavasti vaimoasi ei viedä
liian hätäisesti "eteenpäin",että ei anneta rauhassa sisäistää asioita ja tehdä
omia ratkaisuja.Kasteelle menon siirtäminen ei ole syntiä-toivottavasti vaimosi
ei niin koe?
Kyllähän srk.ssa voi olla sielullistakin menoa,aina on joukossa sellaisia yksilöitä
jotka tahtovat olla jollaintapaa esillä ja saattavat yliampuvasti olla jotakin ja
profetoida omiaankin,mutta tälläiset ihmiset eivät ole sisäisesti tasapainoisia,
eikä heitä siten uskota.
Raamatun tutkiminen järjellä ajatellen ei avaudu siten,että sitä voitaisiin tulkita
täysin tuostavaan,vaan on asioita,joiden merkityksen vain Jumalan Pyhä Henki
voi avata.Uusi testamentii on se,jota meidän tulee lukea enemmän,koska emme
ole uskovina lain alla,vaan armosta pelastettuja,ettei ajautuisi lakihenkiseksi ja
pyrkisi itsessään lainalaisesti tekemään kaikkea,tarkoitan vaimoasi.
Kyllä parasta olisi,että pystyisitte puhumaan kaikesta avoimesti.Jumalan tahto ei ole,
että kukaan ihminen asettuu sinun ja vaimosi väliin,vaikkakin vaimosi luottaa varmaan
tällähetkellä niihin,jotka ovat uskossa,mutta he eivät saa olla auktoriteettina Jumalan
paikalla,vaan Jumala ja Hänen sanansa.
Ketä luulet että hyödyttää tuo sinun ihannetietosi miten jossain lahkossa asioiden kuuluisi olla? Pientä valheen makua tuossakin on. Sinun kirjoituksessa. Nimittäin Raamatussa on neuvo ettei jumalaisen kuulu kantaa "yhteistä iestä"eiuskovan kanssa. "Mitä yhteistä on pimeydellä ja valkeudella"? Ja jos sinä ymmärrät Herran tappamiset Pyhässä Hengessä et voi olettaa että kaikki olisivat yhtä"viisaita". Pohjat.
1kor.7:12-
mutta muille sanon minä,Paavali,eikä Herra
jos jollakin veljellä on vaimo,joka ei usko
ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,niin älköön
mies häntä hyljätkö,samoin älköön vaimokaan,jos
hänellä on mies,joka ei usko,ja tämä suostuu asumaan
hänen kanssaan,hyljätkö miestänsä.
Sillä mies,joka ei usko,on pyhitetty vaimonsa kautta
ja vaimo,joka ei usko,on pyhitetty miehensä'
kautta;muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia,
mutta nyt he ovat pyhiä.
Vaeltakoon vain kukin sen mukaan,kuin Herra on hänelle
hänen osansa antanut ja siinä asemassa,missä hänet
Jumala on kutsunut;näin minä säädän kaikisssa seurakunnissa.
Pysyköön kukin siinä asemassa,missä hänet on kutsuttu-jae 20
Edellinen kirjoittaja kirjoitti:ettei tule kantaa yhteistä isetä
yhdessä uskottoman kanssa-ja mitä yhteistä on pimeydellä ja
valkeudella
On täysin eriasia,jos joku uskova etsii itselleen puolisoa,joka
ei ole uskossa,kuin että Herra kutsuu ihmistä,kun hän jo on
parisuhteessa uskosta osattoman kanssa,aiban niinkuin edellä
jo kirjoitin:uskovan tulee pysyä siinä asemassa,jossa oli,kun
Jumala kutsui.
Jumala tietää tilanteen ja katsoo myöskin lasten parasta,
vaikka uskosta osattomina ajateltaisiinkin,että Jumala on
jossain taivaassa ja me täällä maan päällä elämässä,mutta
Hän on lähempänä,kuin moni ymmärtääkään,tälläkin hetkellä
ja tietää kaiken.
Jumalan tahto on sinetöidä tuo suhde ja sen merkki on
avioliitto.
Huomautus edelliselle kirjoittajalle:
Uusi testamentti on uuden liiton uskoville,eli meille,niin
etten minä ole edes yrittänyt ymmärtää vanhan liiton eli
vanhan testamentin aikaisia asioita noin syvällisesti,vaikka
olen niistä lukenutkin.
"sanon minä, Paavali, eikä Herra", tuossapa pääsemme helposti Paavalin mielenmaisemaan kiinni. Tahdotko sinä ymmärtää Paavalia?
Sunnyriver - noin helposti jo päästiin vanhasta testamentista irti! =)))))) Vesitit itse, omin sanoin jo yli puolet Raamatustasi!
Pyhän Hengen vaikuttamia.
Aivan samoin on vieläkin,
että Pyhä Henki antaa
ymmärrystä elämäämme,
jos emme tiedä,kuinka
meidän tulee tehdä tai
valita asioissamme.
Raamattu on kokonansa
Pyhän Hengen inspiroimaa
niinkuin sanotaan
2 Tim.3:16:Jokainen kirjoitus
joka on syntynyt Jumalan Hengen
vaikutuksesta,on myös hyödyllinen
opetukseksei,nuhteeksi,ojemnnukseksi,
kasvatukseksi vanhurskaudessa.
2Piet.1:20,21:Ja tietäkää ennenkaikkea se
ettei yksikään Raamatun profetia ole
kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
sillä ei koskaan ole mitään profetiaa
tuotu esiin ihmisen tahdosta,vaan
Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat
puhuneet sen,minkä saivat Jumalalta.
En ole Sunnyriver,enkä ole vesittänyt mitään!
Hän varmasti kirjoittaisi nimimerkillään!
Vastasin siihen,mitä kirjoitit tappamisesta,johon
en ota kantaa,kun en ole niihin perehtynyt,
vaikka muuten olen lukenut ja kyllä.
">>>2Piet.1:20,21:Ja tietäkää ennenkaikkea se
ettei yksikään Raamatun profetia ole
kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
sillä ei koskaan ole mitään profetiaa
tuotu esiin ihmisen tahdosta,vaan
Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat
puhuneet sen,minkä saivat Jumalalta. "