Armeija menetti jo kesäkuussa noin 1 000 upseeria. Kyse oli pääasiassa nuorista joukkueenjohtaja-pataLjoonatason rintamaupseereista tykistö mukaanlukien. Tätä ei voitu täydennyksellä korvata, vaikka kurssit lopetettiin ja kotijoukot haalittiin tyhjiksi. Samoin peruutettiin aviiilielämän pyörittämiseen annetut vapautukset. Sodan päättyessä oli rintamille lähetetty noin 1 600 täydennysupseeria, mutta vajausta jäi vielä runsaasti. Upseerien tappioprosentti kaatuneina oli 6,2 ja kokonaistappioina noin kaksinkertainen.
Kokonaistappiot kaatuneina kesä-heinäkuussa olivat noin 15 700 miestä.
Tappiot vaikuttivat suuresti joukkojen taistelutehoon, erityisesti kokeneiden komppanianpäälliköiden ja pataljoonankomentajien menetys.
Kokonaistappiot kaatuneina kesä-heinäkuussa olivat noin 15 700 miestä.
Tappiot vaikuttivat suuresti joukkojen taistelutehoon, erityisesti kokeneiden komppanianpäälliköiden ja pataljoonankomentajien menetys.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikki parhaat kaatuivat viimeistään kesä-heinäkuussa 1944. Talvisota oli jo kaatanut rintamaupseeristoa ja pystyviä aliupseereja kuin viikate ruohoa. Jatkosodan hyökkäysvaiheen veriset tappiot olivat vieläkin raskaammat. Ja puna-armeijan suurhyökkäys 1944 katkaisi Suomen armeijan niskan lopullisesti. Kaikki jäljellä olevat rohkeat komentajat ja rivimiehet kaatuivat tai haavoittuivat sitä torjuessaan. Toista venäläisten rynnistystä ei parhaat miehensä menettänyt armeija olisi kestänyt. Joukoista vain osa oli enää taistelukykyisiä. Moraali oli romahtanut jo asemasodan vuosina. Suurhyökkäys oli järkyttänyt sitä vielä lisää. Tuhannet karkurit todistivat, ettei sotilailla ollut enää halua kuolla viime vaiheessa tappioon päättyvässä sodassa. Mannerheim tiesi sen. Oli pakko hyväksyä uusi pakkorauha. Sota oli hävitty.
Tappiot olivat suuret, mutta hyökkäykset torjuttiin ja tehtävät täytettiin. Armeijan lukumääräinen vahvuuskin oli elokuussa 530 000 miestä. Materiaalitilanne oli itse asiasa PAREMPI KUIN KOSKAAN. Materiaalia oli puolen vuoden taistelua varten.
Taistelumoraali oli kyllä kärsinyt kolhuja, mutta torjuntavoitot ja Ilomantsin voitto paransivat mielialaa. Saksa oli hävinnyt sodan, joten myös Suomen oli tehtävä johtopäätökset. Kovat rauhanehdot oli hyväksyttävä, mutta itsenäisyys säilyi. Se olisi mennyt ilman taistelua, sillä puna-armeijan tavoitteena oli maan miehitys.
"Armeijan lukumääräinen vahvuuskin oli elokuussa 530 000 miestä."
Vaan kun määrä ei korvaa laatua, ja aseistus ei auta jos ei ehditä kouluttaa sitä käyttämään. Asemasodan vuosina oli tehty vain puhdetöitä ja lyöty laimin valmistautuminen pahimman varalle. Ei tehty rauhaa, mutta ei jatkettu kunnolla sotaakaan.
Jos puna-armeija olisi syyskuussa 1944 koonnut uuden hyökkäysarmeijan Viipurin kohdalle, suomalaisten puolustus olisi puhkaistu kuin paperi. "Koskelat" ja "Hietaset" olivat kaatuneet, "Rahikaiset" ja "Sihvoset" enää jäljellä.
"Se olisi mennyt ilman taistelua, sillä puna-armeijan tavoitteena oli maan miehitys."
Se oli vähällä mennä, koska NL:n rauhanehtoja ei ymmärretty hyväksyä jo keväällä 1944. Suomen johto pelasi vastuutonta uhkapeliä. Kuvitelkiinko muka, että ehdot lievenisivät? Että puna-armeija ei hyökkäisi massiivisesti pakottaakseen suomalaiset rauhaan, mahdollisesti vallatakseen koko maan? Tuhannet kaatuivat kesällä 1944 turhaan, hävityn sodan, menetetyn asian vuoksi. Monia meni myös aivan turhissa ja osin järjettömissä vastahyökkäyksissä venäläisten valtavaa tulivoimaa vastaan, kuten esim. Siiranmäessä ja Vuosalmella. Se oli turhaa teurastusta. Rivimiehet varmasti arvelivat, että komentajat olivat menettäneet järkensä, samoin maan johto. Miksi rauhaa ei ollut tehty ajoissa?
ei rauhaa. Eduskunta hylkäsi rauhanehdot, koska ne oli tarkoituksella laadittu mahdottomiksi täytttää. Hyökkäyksen tultua torjutuksi, laadittiin ehdottoman antautumisen suunnitelman tilalle aselepoehdot, kovat nekin.
Maata ei kuitenkaan miehitetty, eikä muutettu kansandemokratiaksi. Sehän näitä punapoikia edelleen pännii, vaikka eivät sitä myönnäkään.
Ilman vastahyökkäyksiä ei olisi ollut onnistunuttta torjuntataistelua. Sen tiesi jokainen rintamamies.Tietysti taisteluissa kärsittiin menetyksiä. Niin kärsi vastapuolikin ja luopui enemmistä hyökkäilyistä.
Suomi ei tehnyt rauhaa keväällä 1944, koska Saksa oli vielä voimissaan ja se pelkäsi samaa kohtaloa kuin Unkarille kävi 1944. Unkarihan yritti irtautua, mutta Saksa miehitti sen (lähde: Jukka Tarkka: Ei Stalin eikä Hitler).
Kyllähän venäläiset kovin yrittivät tulla aika suurillakin voimilla Ihantalassa, sitten Vuosalmella, Viipurissa ja Ilomantsissakin, mutta kun vaan ei päässyt läpi. "Lyödyt miehet" kokosivat kummasti itsensä.
Miksi tuollaisia juttuja täytyy tulla tänne kirjoittelemaan? Ei ymmärrä...
Kilpaileeko tässä nyt 2-3 kiihkomielista ja vähäisillä älynlahjoilla varustettua "militanttitietäjää he hee" siitä, kuka on todellakin tylsyydessään typerin?
Ei pärjää nuo muut. Hehee.
Äitisi heitti sinut jo kertaalleen paskaämpäriin napanuorastaan. Kuka piru sinut pelasti?
faktojen kestäminen punapelleille. Onhan se selvä. Kun hyökkäys torjuttiin, jäi kommarien taivas tulematta maan päälle. Harmittaahan se