Helluntailaisuus on sentään

mutta tarkentaisitko sinälkin, mitä kastot Jumala teoiksi ja mistä tietää mikä on Jumalan sanaa ja mitä ne sanat ovat?

Olen samaa mieltä ihmisten olisi tehtävä enemmän Jumalan tekoja sekä puhuttavat enemmän Jumalan sanoja!

old_profile_28026 kirjoitti:

mutta tarkentaisitko sinälkin, mitä kastot Jumala teoiksi ja mistä tietää mikä on Jumalan sanaa ja mitä ne sanat ovat?

Olen samaa mieltä ihmisten olisi tehtävä enemmän Jumalan tekoja sekä puhuttavat enemmän Jumalan sanoja!

Aika laajasti ajattelin nämä asiat "Jumalan sanat ja Jumalan teot". Sekin on Jumalan teko, että uskomme Jeesukseen. Mutta kyllä mielessä oli sellaisiakin tapahtumia, kun Jumala aivan erityisesti antaa sanat johonkin tilanteeseen tai kertoo, miten jossain tietyssä tilanteessa on toimittava. Vaikkapa:

1. Seurakunnan keskellä on henkilö, jolla on epäpuhtaita motiiveja naisten suhteen. Joku seurakunnassa saa tämän selville ja Pyhä Henki hänessä nousee vastustamaan tätä väärillä motiiveilla toimivaa henkilöä. Erinäisten vaiheiden jälkeen käy niin, että tulee suora taistelutilanne, jossa kuitenkin "aseena" onkin Jumalan armo, vaikka etukäteen ajatus tästä taistelutilanteesta oli sellainen, että pitäisi puhua eri tavalla suoria sanoja. Kun Jumala antoi tässä taistelutilanteessa selvän etenemistavan ja myös sanoja, niin tilanteella oli myös näkyviä seurauksia!

2. Seurakunnan keskelle tulee joku huijari, joka haluaa hyötyä seurakuntalaisista taloudellisesti. Ja samalla hänen sanansa aiheuttaisivat hämmennystä seurakunnassa. Tulee hetki, jolloin Jumala on laittanut seurakunnan kokoontumisessa ihmiset suuren ratkaisun eteen. Tämä huijarimies nousee tässä tärkeässä hetkessä ylös sanoakseen jotain. Ennen kuin ehtii aiheuttaa hämmennystä sanoillaan, joku uskova laittaa Jumalan vaikutuksesta kädet hänen olkapäilleen ja sanoo Jumalan antamat sanat (parikymmentä minuuttia aiemmin antamat) : "Jumalan seurakunnassa ei hyväksytä valehtelua." Sitten selitys, mistä tällaiset sanat tulivat. Sitten keskustelua ensin juuri siinä, missä seistiin, sitten kokoustilan eteisessä. Mies lähtee pois suuttuneena. Tunti tästä, niin uusi tapaaminen miehen kanssa seuraavan kadun kulmassa. Mies on onnistunut saamaan rahaa joiltain uskovilta. Puhuu siitä, kuinka nyt kaikki muuttuu, ja kuinka hän tekee parannuksen. Tarjoaa kättään sovinnon merkiksi, kun oli tunti sitten suuttunut niin pahasti. Jumalan vaikutuksesta kuitenkin oikea toimintatapa oli se, että ei tarjonnut kättä sovinnon merkiksi. Seuraavassa kadunkulmassa sanat "Mikään ei ole oikeasti muuttunut; tee parannus!"

Nämä kaksi mainitsemaani tapausta olivat sellaisia, joissa olen itse saanut olla mukana muutaman viimeisen kuukauden aikana. Viime viikolla tapahtui jotain sellaista, jonka tulokset eivät ole vielä nähtävissä. En osaa sanoa vielä, voinko siitä jossain vaiheessa kirjoittaa enemmän.

Sam Andreevitsh kirjoitti:

Aika laajasti ajattelin nämä asiat "Jumalan sanat ja Jumalan teot". Sekin on Jumalan teko, että uskomme Jeesukseen. Mutta kyllä mielessä oli sellaisiakin tapahtumia, kun Jumala aivan erityisesti antaa sanat johonkin tilanteeseen tai kertoo, miten jossain tietyssä tilanteessa on toimittava. Vaikkapa:

1. Seurakunnan keskellä on henkilö, jolla on epäpuhtaita motiiveja naisten suhteen. Joku seurakunnassa saa tämän selville ja Pyhä Henki hänessä nousee vastustamaan tätä väärillä motiiveilla toimivaa henkilöä. Erinäisten vaiheiden jälkeen käy niin, että tulee suora taistelutilanne, jossa kuitenkin "aseena" onkin Jumalan armo, vaikka etukäteen ajatus tästä taistelutilanteesta oli sellainen, että pitäisi puhua eri tavalla suoria sanoja. Kun Jumala antoi tässä taistelutilanteessa selvän etenemistavan ja myös sanoja, niin tilanteella oli myös näkyviä seurauksia!

2. Seurakunnan keskelle tulee joku huijari, joka haluaa hyötyä seurakuntalaisista taloudellisesti. Ja samalla hänen sanansa aiheuttaisivat hämmennystä seurakunnassa. Tulee hetki, jolloin Jumala on laittanut seurakunnan kokoontumisessa ihmiset suuren ratkaisun eteen. Tämä huijarimies nousee tässä tärkeässä hetkessä ylös sanoakseen jotain. Ennen kuin ehtii aiheuttaa hämmennystä sanoillaan, joku uskova laittaa Jumalan vaikutuksesta kädet hänen olkapäilleen ja sanoo Jumalan antamat sanat (parikymmentä minuuttia aiemmin antamat) : "Jumalan seurakunnassa ei hyväksytä valehtelua." Sitten selitys, mistä tällaiset sanat tulivat. Sitten keskustelua ensin juuri siinä, missä seistiin, sitten kokoustilan eteisessä. Mies lähtee pois suuttuneena. Tunti tästä, niin uusi tapaaminen miehen kanssa seuraavan kadun kulmassa. Mies on onnistunut saamaan rahaa joiltain uskovilta. Puhuu siitä, kuinka nyt kaikki muuttuu, ja kuinka hän tekee parannuksen. Tarjoaa kättään sovinnon merkiksi, kun oli tunti sitten suuttunut niin pahasti. Jumalan vaikutuksesta kuitenkin oikea toimintatapa oli se, että ei tarjonnut kättä sovinnon merkiksi. Seuraavassa kadunkulmassa sanat "Mikään ei ole oikeasti muuttunut; tee parannus!"

Nämä kaksi mainitsemaani tapausta olivat sellaisia, joissa olen itse saanut olla mukana muutaman viimeisen kuukauden aikana. Viime viikolla tapahtui jotain sellaista, jonka tulokset eivät ole vielä nähtävissä. En osaa sanoa vielä, voinko siitä jossain vaiheessa kirjoittaa enemmän.

An teeksi mutta en tajunnut. Onko siis ymmärrettävä niin, että Jumala saatta tehdä niin, että nuo tekoset eivät tapahdukkana kuin hänen valitsemissaan henkilöisä? Onko se oikeudenmukaista? Onko Jumala oikeudenmukainen? Miksi joku kertomasi henkilö saisi Jumalan armon, mutta joku hyvä ihminen ei joka ei ole samaa mieltä kanssasi evankeliumista?
Eikös ne synnit ole Jumalan ja asianosaisen asia, eikä koko seurakunnalle levitettäviä juttuja!? Koreintaan jonkun johtajan kansa keskusteltavia jotta he voivat auttaa parannuksen teossa?

old_profile_28026 kirjoitti:

An teeksi mutta en tajunnut. Onko siis ymmärrettävä niin, että Jumala saatta tehdä niin, että nuo tekoset eivät tapahdukkana kuin hänen valitsemissaan henkilöisä? Onko se oikeudenmukaista? Onko Jumala oikeudenmukainen? Miksi joku kertomasi henkilö saisi Jumalan armon, mutta joku hyvä ihminen ei joka ei ole samaa mieltä kanssasi evankeliumista?
Eikös ne synnit ole Jumalan ja asianosaisen asia, eikä koko seurakunnalle levitettäviä juttuja!? Koreintaan jonkun johtajan kansa keskusteltavia jotta he voivat auttaa parannuksen teossa?

En ole varma, ymmärsinkö kysymyksiäsi aivan täysin.

Mutta; aivan varmasti Jumala on oikeudenmukainen!

Mitä tulee noiden syntien kertomiseen... Mainitsemani tapaus 2 (uskovista taloudellisesti hyötymään pyrkivä huijari) teki kerran tämän huijausyrityksensä hyvin dramaattisesti ja siten, että hän sanoillaan aiheutti hämmennystä ja osittain myös saattoi seurakunnan huonoon valoon. Hän teki huijauksensa julkisesti ja jollain tavalla vahingoitti Jumalan työtä. Mikäli hän joskus tekee parannuksen synnistään, on hänen melkeinpä vuoren varmasti tunnustettava tämä syntinsä hyvin julkisesti. Koen niin, että tästä huijarista voisin kertoa julkisesti seurakunnan edessä; tosin nimeä ja tuntomerkkejä ei olisi tarpeen mainita. Mutta jos puheeni jälkeen tämä huijari saapuisi paikalle ja yrittäisi jälleen petkuttaa, niin saattaapa olla, että Jumala antaisi minulle luvan sanoa: "Juuri tästä miehestä minä mainitsin puheessani."

Tapaus 1 (henkilö, jolla epäpuhtaita motiiveja naisten suhteen) Henkilön nimeä ja tuntomerkkejä en levittele. Olen valinnut hyvin tarkkaan, mitä tästä tapauksesta olen voinut kertoa kahden kesken jollekin muulle, samaten kuin harkitsin sen, mitä voin kirjoittaa tänne nettiin. Yksityiskohtia myöden sen, mitä itse tiedän, olen kertonut vain yhdelle luotettavalle kaverilleni, joka oli mukana rukoustaistelussa tämän tilanteen vuoksi. Tämä kaveri oli myös tärkeä aloitteentekijä, jotta tässä tilanteessa edettiin ja jotta tehtiin niitä mainitsemiani Jumalan tekoja ja puhuttiin Jumalan sanoja. Mutta koen jotenkin niin, että tälle tapauksen 1 henkilölle on Jumalan armo tarjolla siten, että hän voi tehdä parannuksen "kasvojaan menettämättä". Tuskinpa Jumala olisi muuten johtanut tilannetta niin kuin johdatti.

S.A. kirjoitti:

En ole varma, ymmärsinkö kysymyksiäsi aivan täysin.

Mutta; aivan varmasti Jumala on oikeudenmukainen!

Mitä tulee noiden syntien kertomiseen... Mainitsemani tapaus 2 (uskovista taloudellisesti hyötymään pyrkivä huijari) teki kerran tämän huijausyrityksensä hyvin dramaattisesti ja siten, että hän sanoillaan aiheutti hämmennystä ja osittain myös saattoi seurakunnan huonoon valoon. Hän teki huijauksensa julkisesti ja jollain tavalla vahingoitti Jumalan työtä. Mikäli hän joskus tekee parannuksen synnistään, on hänen melkeinpä vuoren varmasti tunnustettava tämä syntinsä hyvin julkisesti. Koen niin, että tästä huijarista voisin kertoa julkisesti seurakunnan edessä; tosin nimeä ja tuntomerkkejä ei olisi tarpeen mainita. Mutta jos puheeni jälkeen tämä huijari saapuisi paikalle ja yrittäisi jälleen petkuttaa, niin saattaapa olla, että Jumala antaisi minulle luvan sanoa: "Juuri tästä miehestä minä mainitsin puheessani."

Tapaus 1 (henkilö, jolla epäpuhtaita motiiveja naisten suhteen) Henkilön nimeä ja tuntomerkkejä en levittele. Olen valinnut hyvin tarkkaan, mitä tästä tapauksesta olen voinut kertoa kahden kesken jollekin muulle, samaten kuin harkitsin sen, mitä voin kirjoittaa tänne nettiin. Yksityiskohtia myöden sen, mitä itse tiedän, olen kertonut vain yhdelle luotettavalle kaverilleni, joka oli mukana rukoustaistelussa tämän tilanteen vuoksi. Tämä kaveri oli myös tärkeä aloitteentekijä, jotta tässä tilanteessa edettiin ja jotta tehtiin niitä mainitsemiani Jumalan tekoja ja puhuttiin Jumalan sanoja. Mutta koen jotenkin niin, että tälle tapauksen 1 henkilölle on Jumalan armo tarjolla siten, että hän voi tehdä parannuksen "kasvojaan menettämättä". Tuskinpa Jumala olisi muuten johtanut tilannetta niin kuin johdatti.

siinä että Jumala antaa anteeksi mutta toistuvasti ei pidä langeta samaan kuoppaan! Kun kerran on valinnut Jumalan tien on yritettävä pysyä kaidalla polulla.
Oli synti mikä tahansa siitä ei pääse eroon, jollei todella itse halua. On pystyttävä hallitsemaan syntiä eikä annettava synnin hallita itseään. Tuohon asteeseen pä¨seee ainoastaan Pyhien Kirjoitusten tutkimisella ja rukoilemalla eikä tuotakaan vain pinnallisesti tehden vaan todella sydämen läpi käyvänä prosessina.
Muuttuminen ei ole mahdottomuus, joillakin se vaan kestää kauemmin ja tapahtuu useamman lankeamuksen kautta. Ikävintä on, että usein nuo lankeamukset aiheuttavat pahojakin fysisiä tai psykisiä vahinkoja niihin, joita se koskee tai ao.n lähimmille. KLuitenkin meiltä kysytään anteeksiantamusta joskus vaikeistakin asioista, sillä tuomio on yksin Jumalan.

Ei kai Ekivaari mikään helluntailainen ole? Ekivaari on lähes aina kaikkien kanssa eri mieltä. Ja koska hän on aina ihmisten kanssa eri mieltä, niin mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa kuin provosoida tällä palstalla kehumalla jotain muuta?

kristillistä oppiasi näkyviin ja kuuluviin, sinustahan se on ihan sama kuin helluntalaisten opettama, mutta ongelma tulee kun luterilaiset tai vaikkapa ortodoksit eivät jaa ajatusta kanssasi. Oikeasti Tode,oppisi on sinun helluntai seurakuntasi oppia, ei sen kummempaa.

vain,, kirjoitti:

kristillistä oppiasi näkyviin ja kuuluviin, sinustahan se on ihan sama kuin helluntalaisten opettama, mutta ongelma tulee kun luterilaiset tai vaikkapa ortodoksit eivät jaa ajatusta kanssasi. Oikeasti Tode,oppisi on sinun helluntai seurakuntasi oppia, ei sen kummempaa.

olen tuonut esiin selkeästi helluntailaista oppia. Ehkä joskus kastekeskustelun yhteydessäm, mutten ole silloinkaan maininnut, että se olisi sitä oikéaa helluntaioppia.
Pääosin kaikki, mitä olen täällä kirjoitellut, ón yleiskristillistä. Tuskinpa voit esittää montakaan viestiä, jota luterilaisuskova ei allekirjoittaisi.
Juttuhan on niin, että moni luterilainenkaan ei tiedä, etteivät protestanttisten kirkkokuntien keskeiset dogmit kovin hurjasti eroa toisistaan. Kaste ja ehtoollinen ovat ne kaksi, mutta nekään eivät taida nykyään pahemmin aiheuttaa polemiikkia puoleen, eikä toiseen. Uskovien yhteys kun on tätä päivää!

todé* kirjoitti:

olen tuonut esiin selkeästi helluntailaista oppia. Ehkä joskus kastekeskustelun yhteydessäm, mutten ole silloinkaan maininnut, että se olisi sitä oikéaa helluntaioppia.
Pääosin kaikki, mitä olen täällä kirjoitellut, ón yleiskristillistä. Tuskinpa voit esittää montakaan viestiä, jota luterilaisuskova ei allekirjoittaisi.
Juttuhan on niin, että moni luterilainenkaan ei tiedä, etteivät protestanttisten kirkkokuntien keskeiset dogmit kovin hurjasti eroa toisistaan. Kaste ja ehtoollinen ovat ne kaksi, mutta nekään eivät taida nykyään pahemmin aiheuttaa polemiikkia puoleen, eikä toiseen. Uskovien yhteys kun on tätä päivää!

todé* on kirjoittanut aika yleiskristillisesti, koska pitkään en huomannut hänen olevan helluntailainen.

Pakana. kirjoitti:

todé* on kirjoittanut aika yleiskristillisesti, koska pitkään en huomannut hänen olevan helluntailainen.

varmaankin vasta vuosi, pari sitten joku täällä keksi helluntaiherätystaustani. Nythän siihen viitataan tämän tästä, vaikken sitä edelleenkään tuo esiin.