Siis kun usko on meissä, niin me otamme vastaan totuuden valon: eikö niin? Ja totuus erottaa meissä hyvän ja pahan, se näyttää meille aivan selvästi missä on, tai mikä on pahaa elämässämme, ja se ehdottomasti vaatii meitä/meiltä, että tuo paha on voitettava - itsekkyydestä päästävä! Se on se tuomio joka meissä tapahtuu; se on se viimeinen tuomio, se uskon tuomio joka meissä tapahtuu. Kukaan muu ei tuomitse meitä, Jeesus Kristus sanoo: en minä ole tullut tuomitsemaan, siksi meissä itsessämme on meidän tuomarimme: me itse totuudessa. Sillä totuus on 'meissä tuomio',--totuus on meissä.
Ja se isä perkele josta Jeesus Kristuskin mainitsee evankeliumeissaan, on myös meissä. Mutta meidän täytyy ymmärtää, että ihminen on kaiken pahan alku; - pahan synnyttäjä - pahan luoja. tämä tuntuu kovin julmalta; mutta ihminen se sittenkin on! Emme voi ajatella, että perkele olis jokini persoonallinen olento. Ihminen on kuitenkin säde Jumalallisesta järjestä - ajatuksesta, ymmärryksestä, mutta kuitenkin kaiken fyysisen aineen takana on jokin (homogeeninen aines). Aineen salaisuushan onkin voimassa, siis tuon aineen salaisuus on elämän voima, siitä johtuu, että kaikki aineellinen ilmennys on muotoa.
Muodot eivät siksi ole ikuisia, vaan haihtuvia, "hetkellisiä", vaihtelevia, ikuisen Jumalan kannalta ne ovat pysymättömiä. Mutta silti niissä piilee elämisen salaisuus. Ilmeneminen on muotoa - eikö niin? Meidän Jumalainen korkeampi mimämme on nyt kuitenkin pimeydessä vaeltavana "orjana talossa". Tämä minä tajunta joka on siis järkevä, tunteva, tahtova, ymmärtävä ja vapaa, on astunut elävään muotoon ja vanginnut itsensä siihen, ja "tullut orjaksi talossa" eli tähän fyysiseen muotoon.
Niinkuin Jeesus Kristus sanoo. Mutta minkä tähden sitten on olemassa kiusaus: Minkä tähden paha vetää ihmistä puoleensa ja todella suurella voimalla, sellainenenkin paha joka ei ole olosuhteiden luonnollinen tulos, vaan sellainen paha joka viettelee ja kiusaa ihmistä pois siitä minkä hän voi ajatella oikeaksi? Paha ei ole edessämme ainoastaan yleisessä merkityksessä, vaan siitä tulee ongelma jota aina uskonnollisella termillä on kutsuttu synniksi. Jumalainen tahto ei voi herätä, ellei ihmisessä herää himo, halu. Itse kaipaus sen täytyy herätä ennenkuin voi puhdistautua Jumalaiseksi puhtaaksi tahdoksi.
Ja se isä perkele josta Jeesus Kristuskin mainitsee evankeliumeissaan, on myös meissä. Mutta meidän täytyy ymmärtää, että ihminen on kaiken pahan alku; - pahan synnyttäjä - pahan luoja. tämä tuntuu kovin julmalta; mutta ihminen se sittenkin on! Emme voi ajatella, että perkele olis jokini persoonallinen olento. Ihminen on kuitenkin säde Jumalallisesta järjestä - ajatuksesta, ymmärryksestä, mutta kuitenkin kaiken fyysisen aineen takana on jokin (homogeeninen aines). Aineen salaisuushan onkin voimassa, siis tuon aineen salaisuus on elämän voima, siitä johtuu, että kaikki aineellinen ilmennys on muotoa.
Muodot eivät siksi ole ikuisia, vaan haihtuvia, "hetkellisiä", vaihtelevia, ikuisen Jumalan kannalta ne ovat pysymättömiä. Mutta silti niissä piilee elämisen salaisuus. Ilmeneminen on muotoa - eikö niin? Meidän Jumalainen korkeampi mimämme on nyt kuitenkin pimeydessä vaeltavana "orjana talossa". Tämä minä tajunta joka on siis järkevä, tunteva, tahtova, ymmärtävä ja vapaa, on astunut elävään muotoon ja vanginnut itsensä siihen, ja "tullut orjaksi talossa" eli tähän fyysiseen muotoon.
Niinkuin Jeesus Kristus sanoo. Mutta minkä tähden sitten on olemassa kiusaus: Minkä tähden paha vetää ihmistä puoleensa ja todella suurella voimalla, sellainenenkin paha joka ei ole olosuhteiden luonnollinen tulos, vaan sellainen paha joka viettelee ja kiusaa ihmistä pois siitä minkä hän voi ajatella oikeaksi? Paha ei ole edessämme ainoastaan yleisessä merkityksessä, vaan siitä tulee ongelma jota aina uskonnollisella termillä on kutsuttu synniksi. Jumalainen tahto ei voi herätä, ellei ihmisessä herää himo, halu. Itse kaipaus sen täytyy herätä ennenkuin voi puhdistautua Jumalaiseksi puhtaaksi tahdoksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Usko meissä on tietoa", höpötät. Mutta usko on nimenomaan tiedon vielä puuttumista ja kuitenkin uskomista.
Ja semmoinen uskominen luetaan vanhurskaudeksi.
Joh. 20:29
Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot.
Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
ilman uskoa on mahdotonta ymmärtää uskonasioita. Usko on nimenomaan sisäistä ymärrystä, jonka Pyhä Henki meissä vaikuttaa Jeesuksen ansiosta. Uskova ei ole sanakiistojen kipeä, eikä toisista syyn hakija, vaan armahtavainen ja ymmärtäväinen, joka ei tietoisesti loukkaa lähimäistään, vaan selittää kaikki parhain päin.
Sinä täällä kieroilet ja yrität ainoastaan etsiä loukkaavaa "tietoa" lähimäisistäsi. Siis sitä, mikä ei ollenkaan perustu tietoon, vaan pahansuopaisiin "ämmäin taruihin" ja valheellisuuteen. Toisen lahkon polkemiseen.
Kaikki mitä Ellennistäkin on täällä puhuttu on vääristeltyä ja valheellista vainajan(=Ellen G Whiten) häpäisyä.
1. Kor. 13:8
Rakkaus ei koskaan häviä;
mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
1. Kor. 13:10
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
2. Kor. 3:14
Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
Tieto lihottaa mutta rakkaus kaunistää ...
Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa" , 1.Kor.8:1
"Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko" , Gal. 5:6
Mitä kokemuksia teillä on rakentavasta uskon kautta vaikuttamasta rakkaudesta ja toisaalta paisuttavasta
tietäväisyydestä? Eikö ole parempi olla tietämättä, mitä on vaikkapa soijaan lisätty, sillä tietämätön
paremmin uskaltaa syödä nälkänsä pois?
uteljas
elvistelee taas.miksi et voi kirjoittaa Antti V Kantolana? Ai siksikö, että voit vastata itsellesi ja olla itsesi kanssa samaa mieltä?