help me!

Tajusin vasta lukiossa, että todella kuolen joskus. Sitä ennen en koskaan ajatellut kuolemaa, mutta sen jälkeen vähän liiankin kanssa. Nyky yhteiskunta on sulkenut kuoleman pois tiedotusvälineistä osittain tai kyllä on keskutelua uskonnoista, mutta uskontoihin liittyy kuitenkin muutakin kuin kuolema. Itse kuolemasta puhutaan vähän. Niin en osaa kyllä auttaa sinua, kun en ole itsekkään sujut asian kanssa.

Minua väliä auttaa "usko" siitä, että on elämää kuoleman jälkeen. Haluan kuitenkin uskoa, että maailma on reilu. Lapsiakin kuolee välillä ja he eivät ole saaneet nauttia elämästä kuin tosi vähän aikaa. Onko pakko olla paikka joissa lasten elämä ja muiden ihmisten jatkuu. Eikä se voi olla vain yksi uskonto joka takaa "taivaspaikan" esim. jehovat tai luterilaiset. Nämä ovat periatteessa pieniä uskontoja tunnustaja määrältään ja olisi todella vaikea luoda raja ketkä ovat oikeassa. Miksei hindut voi olla yhtälailla oikeassa. Sekavaa kirjoitus, mutta minulla ei oikein vielä ole kantaa asiaa. Mutta aivan ateisti en halua olla, koska en voisi silloin käsittää viattomien kuolemia. Jos, et ole vanha ihminen, niin voit ajatella, että vielä löydät ratkaisun asiaan ja koita elää nykyistä hetkeä. Koita saada kuolema pois mielestä ja ajattele, että et ole asian kanssa yksin. Tuskin kuolessa joutuu ainakaan kärsimään. Kuolema voi olla helpotus pitkään sairastaneelle. Monet vanhukset ovat levollisia, vaikka tietävät kuoleman tulevan. Harkitse vaikka unilääkkeitä, jos et pysty itkemättä nukkumaan. Ei kuolemna tarvitse olle paha asia.

et todellakaan ole ainut mulla on sama ongelma..mäkin pelkään kuolemaan. välillä tulee kauhea tunne kun ajattelee et sit kun kuolee niin kaikki on ohi...

Yhtenä päivänä joskus nuorempana tajusin, miksi kuolemaa ei tarvi pelätä: se on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymäkin. Sitä vain lakkaa olemasta, muuttuu mullaksi, kehoon sitoutunut energia vapautuu hajoamisen tapahtuessa ja muu elämä saa mahdollisuuden (esim. maatuneesta ruumiista saa ravintoa kukka, jonka syö iloinen jänis, jonka syövät nälkäiset ihmiset).

Mutta huomasin, ettei se ole niin yksinkertaista, kun jouduin tuossa taannoin leikkaukseen. Juuri ennen nukutusta siinä leikkauspöydällä iski niin kauhea kuolemanpelko että yritin karata pystyyn ja karkuun ku luulin etten herää enää, mutta sitten oli jo myöhästä ku uni tuli. :)

Ja ku heräsin niin vieläkin puistatti se pelon tunne joka silloin iski, vaikka mitä sitä oikeastaan pelkäämään. Se on jotain mitä me kaikki kohtaamme - siksi kai pitää elää niin että jokaisena päivänä olisi valmis kuolemaan - ettei mikään ole kesken, ettei mitään jää tekemättä, ettei mahdollisuudet jää käyttämättä, ettei tee pahoja tekoja jotka haluaisi hyvittää.

Enkä ole uskovainen, päinvastoin, ateisti, joka on paljon miettinyt kuolemaa.

Ja jos sua lohduttaa, niin on todella epätodennäköistä että tuosta vain kuolet, ainakaan illalla nukkumaan mennessäsi. Kuolet sitten joskus ku olet vanha ja väsynyt ja onkin jo ihan hyvä aika mennä levolle.

Isäni kuoltua olen paljon miettinyt mitäs sitten kun minä kuolen kuka hoitaa poikaani tai onko pojallani hyviä ystäviä tukena.Minäkin pelkään kuolemaa kun näin isäni teholla niissä letkuissa ja muissa jutuissa teki todella paa ja hän kun oli perjantaina vielä yö-vuorossa töissä ja sunnuntaina hänet löydettiin kotoaan hyvin huonokuntoisena ja maantai-iltana hän kuoli. Et sinä ole ainoa kuka pelkää.Minulla kun on toi masennuskin ja muuta kivaa vielä tässä sotkussa.Onneksi sain isän nopeasti haudan lepoon,mutta raskasta se oli.

Minäkin pelkään kuolemaa joskus. varsinkin nykyään lentokoneissa. en tiedä miksi mutta minä pälkään vain. mutta kaikilla on pelkonsa. Pälkään sitä eniten että joudun kärsimään...Enkä kuolekaan heti.... :(