P. Henrikin muistopäivää vietetään 19.1. On olemassa myös ns. Kesä-Heikki, eli reliikkien siirtämisen juhla. Miksi tätä ei vietetä katolisessa kirkossa vaikka kyseessä on näin tärkeä pyhimys?
http://evl.fi/Evkirja.nsf/149183ab2f93c519c225703c0031dbb1/eb45bde503b9122bc225704a0044c104?OpenDocument
http://evl.fi/Evkirja.nsf/149183ab2f93c519c225703c0031dbb1/eb45bde503b9122bc225704a0044c104?OpenDocument
Vastaukset 16
Vanhimmat
todella edelleenkin sanaa "pyhimys", sehän on erittäin protestanttinen ilmaisu, joka tarkoittaa ajatusta, että joku nyt on mukamas pyhimys... luterilaiset kun eivät kunnioita mitään pyhää.
Ortodoksisessa kirkossa on käytässä sana pyhä tai pyhä ihminen, eli puhutaan pyhistä tai pyhistä ihmisistä, mutta ei koskaan pyhimyksistä. Vain Simon Templar oli muitaakseni Pyhimys.
Puhumme pyhistä tai pyhimyksistä, jälkimmäinen on enemmän sellainen yleissana, jolla tarkoitetaan kirkon kanonisoimia pyhiä, kun heistä puhutaan erikseen nimeämättä. Nimen yhteydessä tai puhuttaessa sekä kanonisoiduista että muista pyhistä sanotaan siis "pyhä", esim pyhä Birgitta, pyhä Pietari, pyhä Ristin Johannes tai "kaikki Herran pyhät".
"Pyhimys" ei ole mikään sillä tavalla virallinen nimitys, ettei sen sijasta voisi missä tahansa käyttää sanaa "pyhä".
Turun tuomiokirkossa säilytettiin pyhän Henrikin luut erityiesessä pyhimysarkussa. Piispa Maunu Tavastin mainitaan antaneen hopealla silata hänen pääkallonsa ja käsivartensa. Suurina juhlapäivinä luotiin ne esille kansan katseltaviksi ja suudeltaviksi. Pyhän Henrikin luut säilyivät uskonpuhdistuksen jälkeenkin Turun tuomiokirkossa. Vasta ison vihan aikana juotuivat ne hukkaan siinä yleisessä hävityksen kauhistuksassa, joka silloin kohtasi meidän maatamme. Venäläisten käskunhaltija Suomessa, raakuudestaan kuuluisa krevi Kustaa Otto Douhlas, riisti v. 1720 nämä vanhat kansallisreliikit tuimiokirkosta ja lähelli ne sotasaaliina Venäjälle. Sen ko' omin niitä ei ole näkynyt, ei kuulunut.* (H.G.Porthan: Om Sanct Henriks ben, fordom assedda för Finlands största Helgedom 'Opera selecta V,431')
Toki kesä-Heikkiä vietetään kirkossamme. Siihen viettoon liittyy hiippakunnan tärkein pyhiinvaellus joka vuosi kesäkuun puolivälissä. Tämä Pyhän Henrikin pyhiinvaellus huipentuu sunnuntaimessuun Köyliön Kirkkokarilla eli siellä, missä piispa Henrik kärsi marttyyrikuoleman.
Lainaus O.A. Forsstömin kirjasta 1898; Suomen keskiajan historia
Hallitsevat henkilotkin kuistivat Suomen pyhää Henrikkiä lahjoituksilla. Muonna 1403 määräsivät kuningattar Margareeta ja kuningas Eerikki Pommerilainen 300 punnittua hopeamarkkaa eli noin 14,000 nykistä Suomen markaa Turun tuomiokirkolle sillä ehdolla, että siellä pidettäisiin messua jaka poivä aina tuomiopäivään asti Jumalan, pyhän Neitsyeen ja pyhän Herikin kunniaksi "ynnä lahjoittajain vanhempain ja ystävien sielujen autuudeksi ja menestykseksi".
Tämän yhteydessä mainittakoon vielä seuraava pyhän Henrikin palvelusta koskeva seikka, joka samalla erittäin hyvin kuvaa katoolisen keskiajan henkeä ja uskonnollista katsantokantaa. Vuonna 1493 kirjoitti Suomen piispa Maunu III Stejerkors Trondhjeimin piispalle ja pyysi häntä lähettämään tänne muutamia pieniä osia Norjan suojeluspyhimyksen pyhän Olavin kuninkaallisista luista. Pyyntö perustui siihen, että useat kirkot Suomessa olivat Olavi kuninkaalle pyhitetyt. Vastalahjaksi luvattiin kernaasti antaa Suomen suojeluspatroonan Henrikki piispan reliikkejä*. (*Arvidsson: Handl. till upplysn. af Finl. häfd.I,siv.128.)
Sinun kirkkohistorian tuntemustasi kai sitten kuvaa tuo "piispa Maunu III Stejerkors".
Tiedoksesi: puheena on yksi Suomen huomattavimmista keskiaikaisista piispoista, Magnus III Stiernkors tai suomalaisittain Maunu III Särkilahti.
Piispa Maunu III Stjernkors; nimellä.
Huomaatko eron "Stejerkorsin" (niin kuin sinä kirjoitit) ja Stjernkorsin välillä? Suorissa sitaateissa kannattaa olla tarkka.
Stjernkors tai Stiernkors, oikeinkirjoitus on i:n ja j:n suhteen ollut horjuvaa. Molemmat muodot ovat hyväksyttäviä.
Kyseessä on aatelissuku, jonka vaakunassa oli tähti ja risti (stjärna, kors). Piispa Maunu III oli suvun jäsen ja kotoisin Taivassalon Särkilahden kartanosta.
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssisv.htm
Papit kertoivat kaikissa maamme kirkoissa; Vita et miracula santi Henrici epicopi martyris 'Script. rer. Svecicar. Med. Aev. II, siv. 334 ja seur.: II. "Kunnianarvoisen martyyrin talvella poikkihakattu sormi ynnä hänen sormuksensa löydettiin keväällä, kun jäät jo kaikkialla olit sulaneet, erään jääkappaleen päältä, jonka yli korppi liiteli". (Tätä legendaa muistuttaa vielä Turun tuomiokapitulin nykyinen seinetti (1898), jossa Henrikki piispan peukalo sormuksineen nähdään kuvattuna. Keskiajalla tätä kuvaa ei kuitenkaan käytetty Turun tuomiokapitulin sinetissä)
III. "Kun kaisalu´in talossa vanhemmat valnistautuivat käärimään kuollutta poikaansa, rukoilivat he hartaasti pyhältä Henrikiltä apua. Ja kun he olit tehneet lupauksen pyhimykselle, heräsi se, joka makasi kuolleena, pian jälleen eloon."
IV. "Kun Lucia Antintytär Vehmaalta oli kuollut ja hänen vanhempansa vainajaa itkien surivat, tointui hän, pyhää Henrikkiä rukoiltaessa, äkkiä henkiin ja tuli terveeksi".
V. "Eräs vaimo Sastamalasta, joka kolme vuotta oli sairastanut kovaa hivutustautia, rukoili pyhää Henrikkiä, teki lupauksen ja parani paikalla ja tuli täysin terveeksi".
Tyhmää pelkästään lainata jonkin vanhan tekstin pätkiä, ilman että ottaa mitään kantaa asiaan. Ei tällainen ole keskustelua.
Joskin sitä on pyritty osin "siistimään". Mutta ne Henrikin luutkin on taas ....jne.
8 uutta messualttaria kuorineen; pyhän Pietarin ja Paavalin alttari, pyhän Johannes Kastajan alttari, pyhän Annan ja Andreaksen alttari, pyhän Kolminaisuuden alttari, pyhän Ruumiin alttari, Kristinuskovaisten Sielujen alttari, pyhän Rouvan eli Pappisalttari ja pyhän Kolmen kuninkaan alttari...
Turun tuomiokirkosta puhuttaessa mainittakoon pyhän Annan ja pyhän Kolmen Kuninkaan veljeydet, jotka olivat perustetut samanimisen alttarikuorien yhteyteen. Jälkimmäisen olivat Maunu piispa ja eräät muut hengelliset herrat v.1449 perustaneet "Jumalan neitsyt Maarian ja pyhän Kolmen Kuninkaan kunniaksi, hengen ja sielun hyödyksi niille, jotka rupeavat sen verjeyden jäseniksi" Sen jäsenluottelossa keskiajan lopulta mainitaan piispoja, arkkiteinejä, tuomiorovasteja, linnanherroja, laamanneja ja muita vapaasukuisia, Turun pormestareita, raatimiehiä ja rikkaita porvareita...
Turun tuomiokirkossa oli siis suuri määrä hengellisiä miehiä jumalanpalveluksen toimissa. Varhain aamun koittaessa alkoivat siellä messujen säveleet kaikua ja vasta myöhään illalla ne hälvenivät. Suomen salolaiseen mahtoi tuomiokirkko tehdä kerrassaan valtavan vaikutuksen. Sen jalot ulkopiirteet herättivät jo hänen ihmettelyään. Ja kun hän paljain päin ja mieli täynnä hurskasta hartautta astui komean temppelin juhlalliseen puolihämärään, niin oli vaikutus vieläkin lumoavampi. Ikkunoiden heleänväriset lasimaalaukset, kultaiset ja hopeaiset kirkkokalut, pyhäinkuvat palavine tuohuksineen, kuoripoikien lumivalkeat viitat ja pappien kirjaillut messukasukat häikäisivät hänen silmänsä. Pyhän suitsutuksen tuoksu hurmasi häntä ja vuorolaulujen vienot säveleet kaikuivat kummallisina hänen korvissaan. Ja kun suurina juhlapäivinä pyhän Henrikin ihmeitä tekevät luut verkkaisessa juhlasaatossa kannettiin ympäri kirkkoa kansan suudeltavaksi ja piispa korkeakuorista julisti rauhaa kaikille ihmisille, niin lankesi erämaankin asukas polvilleen ja tunsi olevansa lähempänä sitä Jumalaa, jota papit latinankielisissä virsissään ylistivät, vaikk´ei hän heidän sanojaan ymmärtänyt.
Kun Henrikin kadonneiden luiden alkuperä on selvitty, - jälleen kokoontua Turun tuomiokirkkoon niitä ihmettelemään ja ehkäpä jopa paljain päin suutelemaan?
Sääntöjenvastaista kopioimista.
Ja kiellot asettaa ne joilla ei oma etuveitikka kelpaa kuin kusemiseen.
Anna-Liisa Piukka, - et sie kehtaa haastella ja sanoo et miu se onkii oikeen iso?