Reetta Meriläinen kirjoittaa tänään Helsinginsanomissa suoraan päättäjille:
Kuolema on tasa-arvon maksimi: se kohtaa jokaisen. Tasa-arvoisuus kuitenkin heikkenee, kun mennään olosuhteisiin, joissa ihminen kuolemansa kohtaa. Kuvaan astuu maksukyky.
Kuluneella viikolla saatiin lukea lääninhallituksien selvityksiä vanhusten laitoshoidosta. Ne olivat masentavaa ja raivostuttavaa luettavaa. On ihan liikaa märkiä vaippoja ja turhia lääkkeitä, liian vähän ruokaa, henkilökuntaa ja raitista ilmaa.
Raivostuttavaa on asiaintilan muuttumattomuus. Vanhustenhoidon tasosta on puhuttu koko 2000-luku, mutta edelleen vanha ihminen saatetaan sitoa sänkyyn tai lääkitä pökkelöksi. Missä ovat vanhustensuojelijat tai Oikeutta ihmisille ry?
Selityksetkin ovat muuttumattomia: kuntatalous, resurssipula, ankeat ajat. Selitykset ovat tosia mutta huonoja. Ei ole täysin rahatonta kuntaa. Silloinkin kun rahaa on suomalaisittain niukasti, rahan suuntaaminen on ihmisten tekemä päätös. Hoidon laatu on poliittinen valinta ja pohjimmiltaan arvovalinta.
Toinen asia on se, että samankokoisella rahalla pystytään tuottamaan hyvinkin erilaista laatua. Vaikka resurssipulaan vedotaankin ja usein ihan syystä, hymy ja sanat eivät maksa mitään. On kysymys myös toimintakulttuurista.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Iloisesti kurttuinen Suomi-kuva/1135249285537
Kuolema on tasa-arvon maksimi: se kohtaa jokaisen. Tasa-arvoisuus kuitenkin heikkenee, kun mennään olosuhteisiin, joissa ihminen kuolemansa kohtaa. Kuvaan astuu maksukyky.
Kuluneella viikolla saatiin lukea lääninhallituksien selvityksiä vanhusten laitoshoidosta. Ne olivat masentavaa ja raivostuttavaa luettavaa. On ihan liikaa märkiä vaippoja ja turhia lääkkeitä, liian vähän ruokaa, henkilökuntaa ja raitista ilmaa.
Raivostuttavaa on asiaintilan muuttumattomuus. Vanhustenhoidon tasosta on puhuttu koko 2000-luku, mutta edelleen vanha ihminen saatetaan sitoa sänkyyn tai lääkitä pökkelöksi. Missä ovat vanhustensuojelijat tai Oikeutta ihmisille ry?
Selityksetkin ovat muuttumattomia: kuntatalous, resurssipula, ankeat ajat. Selitykset ovat tosia mutta huonoja. Ei ole täysin rahatonta kuntaa. Silloinkin kun rahaa on suomalaisittain niukasti, rahan suuntaaminen on ihmisten tekemä päätös. Hoidon laatu on poliittinen valinta ja pohjimmiltaan arvovalinta.
Toinen asia on se, että samankokoisella rahalla pystytään tuottamaan hyvinkin erilaista laatua. Vaikka resurssipulaan vedotaankin ja usein ihan syystä, hymy ja sanat eivät maksa mitään. On kysymys myös toimintakulttuurista.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Iloisesti kurttuinen Suomi-kuva/1135249285537
Vastaukset 2
Vanhimmat
muistakko kun silloon ennenvanhaa 90-luvun alussa vanhustyössä oli mukana ns. kouluttamatonta
henkilökuntaa joka oli oppinut asiat erinomaisesti työkokemuksen kautta.
vanhuksilla oli kaikki hyvin kun tälläisiä kokeneita henkilöitä oli vanhustyössä mukana.
sitten uusi laki muutti asetelmia siihen että alalle pääsi vain koulutettu työvoima ,
eli ns. kokemattomat mutta ammattinimikkeen omaavat henkilöt.
tästä seurasi osittain työvoiman puute ja henkilöstön vähyyden vuoksi
tällähetkellä voimassaolevat menetelmät eli vanhukset lukkojen takana ja petissä.
eli siis kenenkä vika ?
Ilmeisesti yritit siirtää vastuun työntekijöiden niskaan, vaikka vastuu on yksinomaan siellä päättävässä ja rahaa jakavassa päässä.
Hyi sua!