Koko elämämme on uskoa. Vanhurskas (oikeamilinen) on elävä uskosta, se on meille yhtä luonnollista kuin käveleminen. Et sinä ajattele, että minun täytyy nostaa jalkaa kymmenen senttiä, sinä vain teet niin. Se kuuluu sinun elämääsi. Näinhän uskokin toimii: 'kun näet kuka Jumala on'. Sinusta ei ollut oikein luonnollista kävelläkkään kun otit ensimmäisiä askeleita; kompuroit monta kertaa, ja sinulla oli tilaisuuksia antaa periksi.
Mutta pieni lapsi ei jää makamaan lattialle ja sano, tämä ei toimi, joten jään makamaan loppuiäkseni, vaadin, että toiset kantavat minua ja kävelevät puolestani lopun elämääni. Emmehän myöskään järjestä kursseja vaovoille joilla selitämme heille, ettei heidän välttämättä tarvitse oppia kävelemään, Jumala rakastaa teitä jokatapauksessa.
Meillä ei ole kursseja joilla yritämme poistaa vaatimuksen, että heidän täytyy kävellä. Ei vaan lapsen sisimmässä on jokin joka saa sen nousemaan uudelleen ja uudelleen, kunnes hän osaa kävellä. Ympäristö iloitsee ja rohkaisee lasta, ja elää mukana jokaisessa pienessä askeleessa jonka lapsi ottaa. Tämä koskee myös hengellistä elämää. Jos tuo lapsi olisi jäänyt makamaan lattialle, ja sanonut - "ei tästä tule mitään"; toiset saavat kävellä puolestani ja kantaa minua. Mutta hän ei luovuttanut, mikä on ominaista lapselle. Näin on myös Hengen elämän suhteen.
Jos tarpeet liikuttaisivat Jumalaa, niin koko maailma olisi pelastettu, tai pelastunut, parannettu ja vapautettu koko ihmiskunta. Mutta tilanne ei ole tämä; vasta usko saa Jumalan toimimaan, eli usko sai lapsenkin nousemaan ja jälleen nousemaan, ja vihdoinkin hän oppi kävelemään: Näinhän se toimii myöskin uskon-elämässäkin. Monet ovat erehtyneet, he ovat rukoilleet herätystä paikkakunnalleen/kaupunkiin tai pitäjiinsä, ja herätys tulee, mutta aivan toisella tavalla, mitä he olivat odottaneet ja olettaneet, ja vieläpä toisten ihmisten kautta jota he eivät lainkaan odottaneet. Silloin he julmistuvat ja alkavat vastustaa sitä, koska he olivat rukoilleet tuon herätyksen tapahtuvan heidä rukouksensa kautta tapahtuvaksi. Miksi? Koska he olivat jo etukäteen päättäneet kenen? - Meidän herätys tulisi. Näin me haluaisimme kahlita Jumalaa. Mutta Häntä emme voi rajoittaa tai kahlita? Älä koskaan pyri kahlehtimaan Jumalaa; tee mitä Jumala on kehoittanut sinun tekemään. Rukoile, ja anna Jumalan tehdä oma osuutensa, sillä Hän selviää siitä paljon paremmin kuin me.
Mutta pieni lapsi ei jää makamaan lattialle ja sano, tämä ei toimi, joten jään makamaan loppuiäkseni, vaadin, että toiset kantavat minua ja kävelevät puolestani lopun elämääni. Emmehän myöskään järjestä kursseja vaovoille joilla selitämme heille, ettei heidän välttämättä tarvitse oppia kävelemään, Jumala rakastaa teitä jokatapauksessa.
Meillä ei ole kursseja joilla yritämme poistaa vaatimuksen, että heidän täytyy kävellä. Ei vaan lapsen sisimmässä on jokin joka saa sen nousemaan uudelleen ja uudelleen, kunnes hän osaa kävellä. Ympäristö iloitsee ja rohkaisee lasta, ja elää mukana jokaisessa pienessä askeleessa jonka lapsi ottaa. Tämä koskee myös hengellistä elämää. Jos tuo lapsi olisi jäänyt makamaan lattialle, ja sanonut - "ei tästä tule mitään"; toiset saavat kävellä puolestani ja kantaa minua. Mutta hän ei luovuttanut, mikä on ominaista lapselle. Näin on myös Hengen elämän suhteen.
Jos tarpeet liikuttaisivat Jumalaa, niin koko maailma olisi pelastettu, tai pelastunut, parannettu ja vapautettu koko ihmiskunta. Mutta tilanne ei ole tämä; vasta usko saa Jumalan toimimaan, eli usko sai lapsenkin nousemaan ja jälleen nousemaan, ja vihdoinkin hän oppi kävelemään: Näinhän se toimii myöskin uskon-elämässäkin. Monet ovat erehtyneet, he ovat rukoilleet herätystä paikkakunnalleen/kaupunkiin tai pitäjiinsä, ja herätys tulee, mutta aivan toisella tavalla, mitä he olivat odottaneet ja olettaneet, ja vieläpä toisten ihmisten kautta jota he eivät lainkaan odottaneet. Silloin he julmistuvat ja alkavat vastustaa sitä, koska he olivat rukoilleet tuon herätyksen tapahtuvan heidä rukouksensa kautta tapahtuvaksi. Miksi? Koska he olivat jo etukäteen päättäneet kenen? - Meidän herätys tulisi. Näin me haluaisimme kahlita Jumalaa. Mutta Häntä emme voi rajoittaa tai kahlita? Älä koskaan pyri kahlehtimaan Jumalaa; tee mitä Jumala on kehoittanut sinun tekemään. Rukoile, ja anna Jumalan tehdä oma osuutensa, sillä Hän selviää siitä paljon paremmin kuin me.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sillä eihän sitä voi tietää, vapauttaako kuolema epäuskoisuuteen jäänyttä tunnonvaivoista, syyllisyydestä ...
Joh.Ilm. 20:10
Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli-ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
Joh.Ilm. 9:6
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
Ps. 18:26
(18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Totuutta Salatuimpaan Saakka