Otsikko hieman virheellinen, koska eiväthän ne jehovat kylässä käyneet vaan ainoastaan pihassa nopeasti piipahtamassa.
Poikkeuksellisen ystävällisesti totesin kuitenkin jo ennen kuin toisen naisen käsi ennättä sinne vartiotorni-laukkuun, että en suostu vastaanottamaan mainittua aviisia, ja etten ole kiinnostunut keskustelemaan "henkimaailman asioista" heidän kanssaan, koska uskoni ja/tai uskonnottomuuteni on kuitenkin yksityisasia, eikä se kuulu heille.
Se, joka olisi lehteä tyrkyttänyt hieman hämillään sanoi, että onhan se hyvä että tekee asian selväksi samantien, ettei enempää tuhlata aikaa. Taaempana seissyt ja siihen saakka hiljaa ollut toinen nainen sen sijaan sai suunsa auki.
Alkoi tivaamaan, että ymmärränkö minä, miksi he tekevät tätä lähetystyötä. Sanoin ymmärtäväni, mutta en hyväksyväni. Kesti muutaman sekunnin ennen kuin hän ymmärsi.
Tuli mielenkiintoinen litania jotain Jeesuksesta, jumalasta ja jostain muustakin. En kuunnellut kovinkaan tarkkaan, ei kiinnostanut.
Totesin takaisin, että hän saa kokea Jeesuksen ja mitä tahansa muuta, mutta hänellä ei ole oikeutta alkaa tivaamaan minun kanssani asioista, jotka ovat minun yksityisasioitani. Lopetin sanoihin, "Jos Jessellä on minulle asiaa, tulkoot ihan itse luokseni."
Jotain tämä nainen selitti, että hän nimenomaan on sen Jeesuksen asialla, mutta lopetin hänen litaniansa sanomalla, että jos hänen pomollaan on asiaa minulle, tulkoot itse sanomaan, sen sijaan että lähettää muita hoitamaan omaa asiaansa.
Naista jäi selvästi harmittamaan se, että vaikka ymmärsin miksi he sanomaansa levittävät, en antanut sille hyväksyntääni.
Harmittaako jehovia todellakin noin paljon se, että joku sanoo suoraan sen sijaan että tekopyhästi hymyilee ja ottaa lehden vastaan? Onko se todellakin niin kova paikka, että vaikka tiedämme 99% lehden vastaanottaneiden heittävän sen suoraan roskiin, niin jehova mielummin uskottelee itselleen tehneensä taas hyvän työn kun joku jota ei voisi vähempää kiinnostaa selkeän valheellisesti näyttelee olevansa kiinnostunut?
Tästä tapauksesta on kulunut jo parisen viikkoa, mutta vieläkin hymyilyttää sen toisen naisen reaktio. Harmi kun olin juuri vaihtanut mötiköitten Theatre of Pain paidan toiseen.
Poikkeuksellisen ystävällisesti totesin kuitenkin jo ennen kuin toisen naisen käsi ennättä sinne vartiotorni-laukkuun, että en suostu vastaanottamaan mainittua aviisia, ja etten ole kiinnostunut keskustelemaan "henkimaailman asioista" heidän kanssaan, koska uskoni ja/tai uskonnottomuuteni on kuitenkin yksityisasia, eikä se kuulu heille.
Se, joka olisi lehteä tyrkyttänyt hieman hämillään sanoi, että onhan se hyvä että tekee asian selväksi samantien, ettei enempää tuhlata aikaa. Taaempana seissyt ja siihen saakka hiljaa ollut toinen nainen sen sijaan sai suunsa auki.
Alkoi tivaamaan, että ymmärränkö minä, miksi he tekevät tätä lähetystyötä. Sanoin ymmärtäväni, mutta en hyväksyväni. Kesti muutaman sekunnin ennen kuin hän ymmärsi.
Tuli mielenkiintoinen litania jotain Jeesuksesta, jumalasta ja jostain muustakin. En kuunnellut kovinkaan tarkkaan, ei kiinnostanut.
Totesin takaisin, että hän saa kokea Jeesuksen ja mitä tahansa muuta, mutta hänellä ei ole oikeutta alkaa tivaamaan minun kanssani asioista, jotka ovat minun yksityisasioitani. Lopetin sanoihin, "Jos Jessellä on minulle asiaa, tulkoot ihan itse luokseni."
Jotain tämä nainen selitti, että hän nimenomaan on sen Jeesuksen asialla, mutta lopetin hänen litaniansa sanomalla, että jos hänen pomollaan on asiaa minulle, tulkoot itse sanomaan, sen sijaan että lähettää muita hoitamaan omaa asiaansa.
Naista jäi selvästi harmittamaan se, että vaikka ymmärsin miksi he sanomaansa levittävät, en antanut sille hyväksyntääni.
Harmittaako jehovia todellakin noin paljon se, että joku sanoo suoraan sen sijaan että tekopyhästi hymyilee ja ottaa lehden vastaan? Onko se todellakin niin kova paikka, että vaikka tiedämme 99% lehden vastaanottaneiden heittävän sen suoraan roskiin, niin jehova mielummin uskottelee itselleen tehneensä taas hyvän työn kun joku jota ei voisi vähempää kiinnostaa selkeän valheellisesti näyttelee olevansa kiinnostunut?
Tästä tapauksesta on kulunut jo parisen viikkoa, mutta vieläkin hymyilyttää sen toisen naisen reaktio. Harmi kun olin juuri vaihtanut mötiköitten Theatre of Pain paidan toiseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asia puhetta.
Hommaa helvetin häijy koira parkkiin. Nimeä Jesseksi.
Jehovat katsovat toisiinsa aina yhtä hämmentyneen ja loukkaantuneen näköisinä, kun toivotan niille hyvää matkaa Harmagedoniin tai jotain vastaavaa (paitsi silloin kun partion toinen jäsen on lapsi). Jotenkin ne aina näyttelevät spontaania reaktiota, vaikka varmaan saavat yhtä tylyn vastaanoton noin joka toisessa paikassa. Selvästi ne on siihen käytökseen hyvin harjoitettu ja valmennettu.
Jos pokka pitää, niin kertokaa seuraavan kerran, että olette juuri olleet yhteydessä jumalaan ja hän kielsi teitä juttelemasta jehovalahkolaisten kanssa.
Sen jälkeen jättävät kyllä vähäksi aikaa rauhaan:-)