Olen paljon miettinyt kysymystä: miksi pahuutta ylipätään on olemassa? Tiedättekö onko asiasta esitetty jotain filosofisia ja/tai teologisia teorioita? Kiitos vastauksista etukäteen.
Kysymys pahuudesta
miettijä1
22402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
viime aikoina pesiintyneiden julistajauskovaisten ansiosta luulen, että saat vastauksiksi nipun saatanoita ja perkeleitä ja kuinka heidän valtansa ihan just hetikohta on loppumassa. Tää on tätä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pahuus
http://hikipedia.info/wiki/Pahuus
Olihan Michael Jacksonkin bad.
mieleni sanoa, että mitä minä sanoin. Ja taisin jo sanoakin. Yritähän (ketjun avaaja siis) huviksesi keskustella jonkun noista julistajista kanssa.
aiheuttaa Saatanan henki, joka ajaa ihmistä pois Jumalasta. Niinkuin kuolema ja synti tuli maailmaan yhden ihmisen myötä, niin myös yksi on tie elämään - Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
miksi itse olet paha?
En tiedä miksi pahuutta on olemassa. Sitä voidaan tietysti spekuloida loputtomasti. En tiedä myöskään, miksi hyvyyttä on olemassa. En tiedä. miksi mitään on olemassa. Eivätkä tiedä nekään, jotka uskottelevat tietävänsä. Olemassa oleminen sinänsä on niin suuri mysteeri, että sen ymmärtämiseen ei kenenkään ihmisen järki riitä. Voidaan tutkia maailmankaikkeutta taaksepäin, nyt on jo kerrottu päästyn aikaan ennen alkuräjähdystä (jolloin se siis olikin vain väliräjähdys). Voidaan tutkia ääriä ja etäisyyksiä, pientä ja suurta. Selitystä ei ihmisen aivoilla ole kuitenkaan mahdollista tavoittaa sen paremmin kuin saada päästäinen säveltämään nokkahuilukonsertto. Siihen tarvitaan korkeampi tietoisuuden taso, kuin mitä päästäisellä on, ja maailman selittäminen, hyvyyksineen ja pahuuksineen, vaatii korkeamman tietoisuuden tason kuin mitä ihmisellä on.
Kysymyksesi on silti mielenkiintoinen. Olenko minä hyvä vai paha, jos pelastan kahdesta nälkään kuolemaisillaan olevasta ihmisestä toisen teurastamalla ja antamalla hänen ruoakseen sen toisen? Onko kuitenkin niin, että "pahuudessa" ja "hyvyydessä" on kysymys ihmisten intressiristiriidoista? Olisihan Kansallissosialistien suunnitelma toteutuessaan tuonut paljon hyvää - nimittäin saksalaisille, ja silloin historia olisi kirjoitettu eri tavalla, koska historia kirjoitetaan aina voittajan näkökulmasta. Jos kerran toisten maan valtaaminen on väärin, pitäisikö Amerikka kokonaisuudessaan tyhjentää muista kuin intiaaneista ja palauttaa muinoisten pahantekijöiden jälkeläiset sinne, mistä he ovat sukujaan? Mutta mistä se suku sinne lähtömaahan alun perin tuli, täytyykö kaikkien palata jonnekin Olduwain rotkoon asti?
Voit pyöritellä näitä aivan loputtomasti, aika tulee se mutta entä jos... Hyvä kuitenkin, että ajattelet, ajatteleminen on aina terveellistä.
Ihme tekstiä, kaikella kunnioituksella. Jos uskon tai tiedän että Jumala on kaikentakana miten tiedät etten tiedä oikein?
Hyvyys on kaikki ihmiset tasa arvoistava, pahuus on puhtaasti itsensä ylentävä ja muilla ei väliä.
Mistä paha sai alkunsa, sanoisin että itsekkyydestä ja vallan himosta, entä mistä se sai alkunsa...mistä kaikki on saanut alun?
No sehän pahuushan on Pyhyyden puutostautia, johon lääke on siis Pyhyys, se ei mitään pahaa eikä väärää, ketään eikä mitään Luojan hyväksemme luomaa kohtaan, se kaikkia kohtaan ja kaikille Oikeuden mukaisuus.
Ja nyt kun eletään Raamatun UT (uuden liiton) aikaa, jo vuotta 2009, tarkoittaa kristuksen Jeesuksen ja / apostoliensa opetusten ja ohjeiden ja niiden kaikille HYVÄKSI, ehtohjen, se Lain (laillisuuden), kaikkia kohtaan Oikeuden mukaisuuden täyttymystä, se Puhdas, aito epäitseksä Rakkaus (Pyhä henki) Jota vain Kristus Jeesus voi aantaa, nille jotka sitä niillä Hänen kaikille hyväksi tarkoituksen mukaisilla ehdoilaan, sitä varten anooa että haluaa alkaa ojentautumaan / elämään ja toimimaan niiden opetusten ja ohjeiden perustalta ja niiden täyttymyksen tavoitteen mukaisesti.
Raamatun kohdan, siitä taisi syntyä pienoinen keskustelu. Ehkä se oli viime vuonna.
"Pahuutta" on pohdittu paljon teologian että filosofian piirissä.
Merkityksetön kärsimys näyttäisi etenkin haastavan oletuksen hyvästä ja kaikkivaltiaasta Jumalasta
teologian piirissä. Kysymys radikaalista pahasta on noussut filosofisessa keskustelussa esiin, etenkin
juutalaisvainojen (kansanmurhien) aikana ja jälkeen: miksi ihminen valitsee julmimpia tapoja sortaa ja tuhota toisia ihmisiä jne. Voidaanko ihmisen valinnan vapautta edes soveltaa ilmiöön radikaali pahuus.
Esimerkiksi hakusanoilla "teodikea" tai "radikaali paha" pääsee alkuun.
Kun juutalaiset puheeksi otit,
juutalaisen kansan elämän kuvaus
Vanhassa Testamentissa kyllä kertoo
aika paljon siitä, mitä paha on.
Siellä mainitaan kerta kerran jälkeen,
että heillä oli rauha 40 tai 80 vuotta,
mutta sitten he taas alkoivat palvella epäjumalia,
joita naapurikansoilla
ja alueelle jääneillä sekakansoilla oli.
Jumalan alkuperäinen ohjehan oli se,
että viholliset pitäisi karkoittaa luvatusta maasta,
niin ettei tulisi kiusausta ottaa pakanavaimoja
tai epäjumalia.
Mutta sitäkös israeliklaiset kuuntelivat,
ja niin kesti aina muutaman kymmenen vuotta,
että kansa oli suurin piirtein oikein päin,
kasvot ja kädet taivasta kohti,
Jumalaa kunnioittaen.
Sitten alettin taas luopua Jumalan
rakkaudesta ja voimasta,
kiistellä ja riidellä,
palvella epäjumalia.
Ja niin kansalta meni Jumalan suoja
ja viholliskansat naapurista
tulivat ja ryöväsivät maan,
välillä mentiin jo palkkosiirtolaisuuteenkin
Babyloniaan.
By the River of Babylon,
there we sat down,
lauloi Boney M aikanaan,
yhden kapinan seurauksien kuvaus sekin.
Eli niin kauna kuin ihminen tai kansa
elää lähellä Jumalaa,
elää hänen rakkaudessaan ja voimassaan,
Jumalaaa kunnioittaen,
hänellä on yleensä rauhallista,
mutta mitä enemmän hän sortuu
vihaan ja väkivaltaan,
sitä varmemmin se häntä vastaan tulee.
Suoja on mennyt.
Pahuus on kokijan tunteissa.
Jos sinua ei haittaisi se, että joku vaikka haukkuu sinua, silloinhan haukkiminen ei olisi pahuutta. Huono esimerkki, mutta toivottavasti tajusitte. Sitä en tiedä, miksi asioita on, mutta siitä minulla on teoria, miksi asiat ovat hyviä tai pahoja: koska niitä pidetään sellaisina. Hyödyttävät asiat ovat hyviä ja haittaavat pahoja. Ei se tosin näinkään mustavalkoista ole, sillä ei ihminen tee pahuuksiakaan, jos ei itse hyödy siitä. Että miettikää itse loput...
Kyllä pahuus on absoluuttista,
vääriä sanoja ja tekoja.
Se ei ole vain uhrin tunteissa, vaan nimenomaan tekijän tekona.
Muutenhan maailmamme olisi täysin psykopaattinen
ja uhrin pitäisi kokonaan vieraaantua omasta tuskastaan
väkivaltaa kohdattuaan!
Toinen asia sitten on,
että ei ole hyvä jäädä katkeruuteen,
jos tulee väärin kohdelluksi.
Katkeruus on yksi vaarallisimmista asioista elämässä
ja Jumalan tahto on, että annamme anteeksi meitä vastaan rikkoneille.
Eli tunnemme, että tosi kipeää teki,
mutta teemme tahdon ratkaisun: Minä haluan antaa anteeksi.
Muuten ei mie lemme terveenä ja ehjänä pysy
ja vieraannumme itsestämme
ja Jumalasta.
Tulee kaksi minää. Toinen, joka kantaa salassa vihaa
ja toinen, joka maireasti hymyilee.
Ja kuitenkin Jumala on yksi
ja hän haluaa, että me olemme yksi.
Jossakin kohti Raamatussa mainitaan siitä,
että karhun murina ja kyyhkysen kujerrus eivät kuulu yhteen.
Niitä ei pidä yrittää sovittaa samaan kuvaan,
vaan käsitellä asia kunnolla sisimmässään
ja panna se sitten pois.
Eläimetkin voivat kiusata toista eläintä ihan vain ilkeyttää. Eli pahuus ei ole vain ihmisten juttu.
Itse en taasen kykeke ymmärtämään mitä järkeä on tehdä mitään pahaa, varsinkaan ilman mitään hyötyä. Monet ihmiset ovat pahoja sen takia kun katsovat että saavuttavat pahuudella jotain esim rahaa, valtaa, asemaa,... Uskovaisetkin voivat olla ihan yhtä lailla pahoja kuin vaikka ateistitkin. Uskoakseni suurin osa pahuudesta johtuu kasvatuksesta tai onnettomasta lapsuudesta tavalla tai toisella. Jos lapsena sinulle ei anneta mitään rajoja, sinua kohdellaan huonosti, sinua ei huomioida tarpeeksi, sinua huomioidaan liikaa ja kukaan ei puhu sinulle tervejärkisiä asioita niin sinusta kasvaa helposti vähän vatipää ja osa näistä vatipäistä on pahoja.
Täältä löytyy hyvä kirjoitus Pahan vallassa olevasta maailmasta:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Pimeydenmaailmaa.htm
Täällä on kirjoitus "Voiko ihmisiä rakastava Jumala olla kaikkivaltias pahassa maailmassa?"
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/VoikoihmiAL.htm
...täällä on Olavi Peltolan useita kirjoituksia niihin hetkiin kun eri muodoissa oleva pahuus ja sairaus ahdistaa: http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat2.htm
Olisikohan pahuutta aina se, mikä ei suju kulloisenkin tarkastelijan odotusten , toiveiden, etujen tai oikeuskäsityksen mukaan? Jos haukka nappaa suloisen jäniksenpennun joka nuuhkii söpöllä nenällään maailmaa niin onko se paha asia? Jos haukkaemo vie sen jäniksenpennun poikaselleen joka on kuolemaisillaan nälästä mutta saa ruoasta voimaa ja kasvaa lentokykyiseksi aikuiseksi niin onko se paha asia?
Vastaukseni on siis: pahuutta on olemassa siksi että on käsityksiä siitä miten asioiden pitäisi olla.
Evankelisluterilaisen kirkon katekismuksessa selitetään mm. Isä meidän -rukouksen kohtaa "päästä meidät pahasta" seuraavasti:
"Jokainen ihminen haluaisi välttyä pahalta. Kun rukoilemme Kristuksen opettamalla tavalla, luotamme Jumalaan, joka yksin kykenee voittamaan pahan ja päästämään meidät sen orjuudesta.
Emme osaa selittää, miksi Jumala on sallinut pahan syntyä ja miksi hän sietää sen mahtia. Kristittykin kokee karvaasti pahan vallan omassa elämässään. Edes usko ei näytä vapauttavan meitä sen tuhoavilta voimilta. Rukoilemme kuitenkin, että Jumala itse taistelisi puolestamme. Hän antaa meille kerran lopullisen voiton ja vapautuksen kaikesta pahasta. Jumalan valta on Saatanan valtaa suurempi."
http://www.evl.fi/katekismus/
Kysymys pahuudesta ja hyvyydestä sekä ylipäätään moraalista on filosofien luultavasti eniten pohtimia asioita. Teorioiden sisältö ja lähtökohdat vaihtelevat valtavasti. Seuraavaksi omia pohdintojani.
Pahuus on ihmisten itsensä luoma moraalinen käsite, jonka avulla yhteisössä säädellään tai yritetään säädellä sen jäsenten käyttäytymistä. Yksilöt sisäistävät näitä yhteisön piirissä muodostuneita käsityksiä moraalista sosiaalistuessaan yhteisön jäseniksi. Tästä päättelen, että mitään absoluuttista pahuutta ei voi olla olemassa. Pahuus on relatiivinen niihin yhteisössä syntyneisiin käsityksiin, joita se tarvitsee jäseniensä kontrolloimisessa.
Tästä pahuuden relatiivisuudesta seuraa edelleen loogisesti, että eri ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä on pahuutta. Esimerkiksi natsi-Saksan johtajien yksituumaisesti jakamat käsitykset juutalaisten vahingollisuudesta heidän käsittämälleen herrarodulle, ei näiden johtajien käsityksissä ollut millään tavalla pahuutta. Koska he myös ymmärsivät historian rotujen väliseksi ankaraksi taisteluksi eloonjäämisestä Darwinin teorian tapaan, natsijohtajien juutalaisiin kohdistamaa tuhoamisohjelmaa ei voi myöskään pitää pahana silloin, kun sitä tarkastellaan heidän itsensä käsittämällä tavalla.
Natsit kokivat toimivansa moraalisesti oikein ja hyvyyden puolesta. Itse en - mainittakoon väärinkäsitysten välttämiseksi - ole tätä mieltä. Natsit olivat äärimmäisen julmia ja kiistattomasti pahoja.
Esimerkki valaisee kuitenkin hyvin pahuuden käsitteen ja moraalin relatiivisuutta. Vastauksena kysymykseen "miksi pahuutta ylipäätään on olemassa?" totean, että koska ihmiset kykenevät moraaliseen käsitteelliseen ajatteluun ja siten luomaan käsitteitä pahuus ja hyvyys, juuri tämän vuoksi "pahuutta" on olemassa.
Pahuutta on olemassa, koska Jumala tahtoi luoda persoonallisia olentoja rakkautensa kohteeksi.
Eikö kuulostakin älyttömältä? Rakkauden kohteet aiheuttavat pahuuden syntymisen. Kuinka kukaan vapaanvalinnan omistava persoona tahtoisi hylätä Luojansa rakkauden, Hänen, joka on luodun Luoja, ja tietää parhaiten, mistä luotu pitää ja mitä hän tarvitsee ollakseen onnellinen?
Ja kuitenkin yksi enkeliruhtinas kääntyi Luojaansa vastaan hyläten Hänet (pitkän ajan jälkeen) ja veti kolmanneksen Taivaan enkeleistä mukanaan.
Eikö Jumala olekaan täydellinen, koska tapahtui sellaista, mitä Hän ei tahtonut?
On, Jumala on täydellinen, ja Hän on myös rohkea, eikä Hänessä ole pelkoa. Jumala tahtoi luoda persoonia, jotka voisivat osoittaa Luojalleen aitoa vastarakkautta robottimaisen "rakkauden" sijasta. Mutta siihen liittyi juuri tämä jumalanhylkääjien -riski, vaikka valinta hylätä Luojansa onkin täysin järjen vastainen.
Alussa ei ollut syntiä.
Synti (Jumalan tahdon vastainen toiminta) sai alkunsa enkelimaailmassa, ja ihmisrotuun synti luikerteli juuri langenneen enkelin kautta, kun se sai ihmisen olemaan tottelematon Luojalleen. Ja näin maailman valta siirtyi ihmiseltä paholaiselle, eli langenneelle enkelille.
Mutta Jumala ei jäänyt toimettomaksi.
Hänen Poikansa syntyi ihmiseksi, niin kuin Jumala jo ihmiselle syntiinlankeemuksen jälkeen lupasi, ja Jumalan Poika otti päälleen kaiken synnin rangaistuksen ja murskasi kuoleman vallan. (Synnin palkka on kuolema.) Ja Hänen, Jeesuksen Kristuksen, kautta on jokaisella ihmisellä pääsy Taivasten Valtakuntaan, jokaisella, joka uskoo Häneen.
Sille on annettu kaikki mahdolliset avaimet-
Olethan itsekin perisynnin tuotos,tunnetussa materiaalisuudessa.
Ystävällisesti-
Aiheesta on kirjallisuutta "pahan psykologia" "rakkauden psykologia" "Pahuuden kosketus" "pahanteon psykologia" ja varmasti paljon muutakin
Mars kirjastoon! : )
niin, miksi mitään on?
Ensin tulit maailmaan omasta tahdostasi yhtyen munasoluun, oliko se mielestäsi väärin sillä hetkellä
ja jos oli, niin miksi menit kuitenkin ? Oliko syöksymisesi omasta mielestäsi hyvää vai pahaa, tai silkkaa
sattumaa ? Etuja saadaksesi ennen kaikkeudessa olevaa materiaa, sinulla pitäisi olla jotain erityisiä lahjoja
luonnostaan. Tiedäthän tuon itsekin, eikö niin ?