Death of the Japanese Navy

Kaikki ratkaisutaistelut ratkaisivat laivastojen ilmavoimat. Japanilla oli sodan alussa huomattava laatuetu sekä laivaston hävittäjäkoneissa että laivaston piloteissa, mutta Yhdysvaltain massiivinen teollisuustuotanto tuotti aivan tolkuttoman määrän koneita ja aluksia Tyynenmeren sotatoimialueelle. Yhdysvaltain Euroopan sotanäyttämö oli papanoita tähän verrattuna, missä jylläsi teollinen ylivoima ja tekniikka.

Sodan alkuvaiheessa yksi yhteen laivatykein ja etenkin torpedoin otellessa tuli Yhdysvaltain laivastolle säännöllisesti turpaan, etenkin pimeällä ja japanilaisten hävittäjäalusten (huikean pitkällä) torpedokantamalla. Yhdysvaltain laivasto sai lopulta japanilaisia paremmat tutkat, mutta siinä vaiheessa ei Japanin laivastoa enää juuri ollut ja sekin vähä yleensä hoidettiin lentotukialusten syöksypommittajilla pois päiviltä. Japanilaisten lentokalusto oli pääsääntöisesti surkeaa, armeijan ilmavoimien etenkin, jolloin keisarillisen laivaston ilmavoimat joutui tekemään valtavasti muille kuuluvaa toimintaa.

Amiraali Isoroku Yamamoto itse sanoi olevansa sotaa vastaan, mutta tekevänsä käskystä aina parhaansa. Hän sanoi myös, että sota pitää ratkaista nopeasti, koska pitkässä sodassa maailman suurinta talousmahtia vastaan tulee vääjäämättä turpaan. Näin kävi.

siinä vaiheessa, kun japanilaiset tiesivät sodan varmasti menetetyksi. Se lähetettiin ilmasuojatta toivottomaan hyökkäykseen USA:n laivastoa ja sen ilmavoimia vastaan. Perusteena oli se, että maailman voimakkain taistelulaiva ei voi jäädä ehjäksi, kun sota hävitään, vaan sen kohtalon pitää olla motivoimassa tulevia japanilaissukupolvia.

Amerikkalaiset olivat vuonna 1945 materiaalisesti murskaavan ylivoimaisia. Saburo Sakain luonnehdinnan mukaan Japani kävi "köyhän miehen sotaa" suunnilleen alusta alkaen.