Mitä pitää tehdä ettei ommella puuduttamatta?

Sain epiduraalin ja sille tehosteenkin, joka ehti jo mennä ohikin.
Sain epparin ompeluun sain puudutuksen.
Ja kaikki erikseen meteliä pitämättä, lähes "itsestään" juuri kun niitä tarvittiin.

mitenkään metelöidä kirjoitti:

Sain epiduraalin ja sille tehosteenkin, joka ehti jo mennä ohikin.
Sain epparin ompeluun sain puudutuksen.
Ja kaikki erikseen meteliä pitämättä, lähes "itsestään" juuri kun niitä tarvittiin.

Lue lisää

ennen kuin repeämiä ommeltiin. synnytin siis paraservikaalipuudutuksen voimin. kyllähän siihen pitäisi puudutus saada. turhaa rääkkäystä ommella varsinkin useampia tikkejä ilman puudutuksia.

vaatikaa humautus, taju kankaalle niin sitten ei satu ompelu. Mutta näköjään kun on naisesta kysymys niin sitä saa rääkätä loputtomiin.

Nöpönenu kirjoitti:

vaatikaa humautus, taju kankaalle niin sitten ei satu ompelu. Mutta näköjään kun on naisesta kysymys niin sitä saa rääkätä loputtomiin.

Ei sitä ompelua ilman puudutteita missään tehdä. Eikä se olen mitenkään tuskaisen kamalaa. Ihan kummallinen pirujen seinällemaalausketju tämä!?

ja plaa plaa kirjoitti:

Ei sitä ompelua ilman puudutteita missään tehdä. Eikä se olen mitenkään tuskaisen kamalaa. Ihan kummallinen pirujen seinällemaalausketju tämä!?

minulla on kyllä ommeltu molemmissa synnytyksissä ilman puudutuksia, ja tunsin joka ikiksen neulan piston- itseasiassa, neulominen oli kipeintä ja kamalinta koko synnytyksessä. Itse synnytykset ovat menneet reippaasti ja korkealla kipukynnyksellä ilman kemiallisia lääkityksiä, mutta kun olen pyytänyt ommeltaessa kivunlievitystä (se oikeasti tuntui kuin olisin ollut sadistin neulatyynynä) sain vastauksen ettei tässä vaiheessa enää laiteta. Onhan se nyt vähän outoa ettei itse synnytyskään sattunut niin kuin epparin ompeleminen. Seuraavassa synnytyksessä _vaadin_saada tarvittaessa puudutuksen ompeluun.

Eipä ihme, että ompelut tekevät kipeää, jos ompelijoiden käsitykset puudutuksesta ovat noinkin vajavaiset.

Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan.

Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät.

Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan.

Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön.

------ kirjoitti:

minulla on kyllä ommeltu molemmissa synnytyksissä ilman puudutuksia, ja tunsin joka ikiksen neulan piston- itseasiassa, neulominen oli kipeintä ja kamalinta koko synnytyksessä. Itse synnytykset ovat menneet reippaasti ja korkealla kipukynnyksellä ilman kemiallisia lääkityksiä, mutta kun olen pyytänyt ommeltaessa kivunlievitystä (se oikeasti tuntui kuin olisin ollut sadistin neulatyynynä) sain vastauksen ettei tässä vaiheessa enää laiteta. Onhan se nyt vähän outoa ettei itse synnytyskään sattunut niin kuin epparin ompeleminen. Seuraavassa synnytyksessä _vaadin_saada tarvittaessa puudutuksen ompeluun.

Lue lisää

Minut ompeli lääkäri, joka itse puudutti ennen ompelua.
Minulla ei ole mitään valittamista - toimenpide ei sattunut mitenkään ylivoimaisen paljon, tikit pitivät hyvin ja parissa viikossa haava parani istumakuntoon.

Puuduttanutkin kirjoitti:

Eipä ihme, että ompelut tekevät kipeää, jos ompelijoiden käsitykset puudutuksesta ovat noinkin vajavaiset.

Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan.

Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät.

Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan.

Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön.

Lue lisää

päätellä. että kentällä toimii kätilöitä, jotka eivät asia osaa? Hmmmm...... Voi meitä naisparkoja!

ööhh kirjoitti:

päätellä. että kentällä toimii kätilöitä, jotka eivät asia osaa? Hmmmm...... Voi meitä naisparkoja!

Mulla ei ollut synnytyksessä lääkkeellistä kivunlievitystä, joten epparikin tehtiin ilman kivunlievitystä. Ompeluun sain kyllä puudutuksen, joka ei tehonnut ollenkaan, vaikka sain vielä uuden annoksen puudutetta kesken ompelun. Lopulta pyysin miestäni nipistämään minua käsivarresta niin kovin kuin pystyy, etten tuntisi ompelukipua niin kovana :(.

mä vaan kirjoitti:

Mulla ei ollut synnytyksessä lääkkeellistä kivunlievitystä, joten epparikin tehtiin ilman kivunlievitystä. Ompeluun sain kyllä puudutuksen, joka ei tehonnut ollenkaan, vaikka sain vielä uuden annoksen puudutetta kesken ompelun. Lopulta pyysin miestäni nipistämään minua käsivarresta niin kovin kuin pystyy, etten tuntisi ompelukipua niin kovana :(.

Lue lisää

Miten on mahdollista, että alapääsi leikattiin ilman puudutusta? Siis olitko itse niin toivonut? :O

Järkyttynyt kirjoitti:

Miten on mahdollista, että alapääsi leikattiin ilman puudutusta? Siis olitko itse niin toivonut? :O

Kun mitään puudutuksia ei ole, niin ei sitä episiotomiaa varten ruveta erikseen puuduttelemaan. Sehän tulee tavallaan "yllättäen": kätilö käsittääkseni vasta viime hetkellä päättää, tarvitaanko sitä vai ei. Minullakaan ei ollut puudutuksia ja episiotomia vedettiin ihan tosta vaan. Se tehtiin siinä vaiheessa, jossa pää jo venytti välilihaa (saksillako ne sen tekee???) joten ei se nyt niin kovasti kirpaissut eikä varsinkaan kauaa...

Muuten olen kyllä samoilla linjoilla tässä aloittajan asiassa: episiotomiaa ja sen ompelua ei pidetä minään (minullekin sanottiin, ettei se tässä kokonaisuudessa missään tunnu), mutta varsinkin ompelun (sillä suihkepuudutteella, joka ei tosiaan mitään tehoa) olen kokenut vähän katkerana: miksi ei puuduteta ja miksi ei puhutakaan oikein mitään. Siis siinä on toimenpide, josta kätilö ei paljon äidiltä kysele (ja sen voin vielä ymmärtää) mutta sitten ompelustakaan ei paljon infoa ole ainakaan minulle annettu - eikä sitä puudutusta.

Onneksi episiotomiaa ei yleensä tarvita kuin ensimmäisen kanssa. Jos sitten tarvittaisiin silloinkaan, mene tiedä. Episiotomiassa pahinta on sen melko hidas paraneminen. Kun sain ensimmäisen kerran synnyttää ilman episiotomiaa, tajusin vasta, että 90% kivuista johtui siitä.

Puuduttanutkin kirjoitti:

Eipä ihme, että ompelut tekevät kipeää, jos ompelijoiden käsitykset puudutuksesta ovat noinkin vajavaiset.

Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan.

Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät.

Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan.

Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön.

Lue lisää

Kiitos kommentistasi, joka mielestäni oli kuitenkin asiaton ja epäammatillinen (jos nyt olet terveydenhuoltoalan ihminen). On turha levittää (perätöntä) hysteriaa ja leimata jotakin ammattikuntaa vain pönkittääkseen itseään. Sinä kommentoit teoriatiedon kautta, vaikka kokemusta aiheesta sinulla ei tekstistäsi päätellen juurikaan ole. Nimimerkistäsi päätellen olet kuitenkin ilmeisesti joskus päässyt kokeilemaan puuduttamista? Mielestäni on asiatonta vääristellä toisen kirjoittamaa tekstiä, sekä yleistää kaikki Suomen kätilöt ammattitaidottomiksi vain siksi, että ei ymmärrä yhden kirjoituksen sisältöä. Tämän lisäksi tekstisi sisältää räikeitä asiavirheitä.

Vastasin alkuperäiseen viestiin koulutukseni, sekä 18 vuoden synnytyssalikokemuksen pohjalta. Minulla on siis sekä pitkä koulutus että kokemus välilihan haavojen ompelusta ja tiedän kyllä tasan tarkkaan minne ja miten puudute injisoidaan sekä millaisella tekniikalla välilihan haavat puudutetaan. Sen sijaan olen niin vanha, ettei minulla ole tarvetta kukkoilla ja snobbailla lääketieteellisillä termeillä sekä oppikirjatiedolla, vaan pyrin kertomaan asiat siten, että muutkin kuin terveydenhuoltoalalla toimivat ihmiset ne ymmärtävät.



"Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan."


En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin. Ja tämä ihan oikeaoppista perineumin puudutustekniikkaa käyttäen. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeistä välilihan ja emättimen haavaa on hieman erilaista puuduttaa kuin esimerkiksi siistiä käden haavaa. Yhä edelleen olen siinä käsityksessä (niin kuin minulle on opetettu) että verevä kudos puutuu paremmin. Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen. Neste leviää nesteessä paremmin. Välilihan ja emättimen haavaa ommellessahan puudutetaan usein muutakin kuin ihonalaiskudos. "Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita.

Oman haasteensa ompeluun tuo myös koko synnytyskanavan arkuus. Onhan se ihan selvä, että jos joutuu venyttämään synnytyskanavaa (esim. emättimen perällä olevien haavojen ompelu), josta vauva on juuri tullut ulos, se tuntuu epämiellyttävältä. Ompelun kivuliaisuudessa ei siis suinkaan aina ole kyse haavan huonosta puutumisesta/puuduttamisesta. Tällöin käytetään oloa helpottamaan ja äitiä rentouttamaan usein ilokaasua.

Heittäisin sinulle vielä visaisen kysymyksen, kun kerran kerrot ihon puutuvan varmasti, jos sen osaa puuduttaa. Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan. Kuten näet, käytäntö ei aina vastaa oppikirjoja...



"Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät"

Nahan paksuudella on hyvinkin paljon merkitystä. Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki: sinulla on jalassa ruhje. Joku silittää sitä ja joku toinen taas tökkää siihen sormella. Kumpikahan mahtaa tuntua kurjemmalta? Sama asia synnytykseen liittyen: syvemmät kudokset ovat "vähemmän sitkeitä" ja neula menee niistä läpi kuin kuuma veitsi voista. Voimaa ei tarvitse käyttää. Perineumin iho sen sijaan on paksua ja sitekeää. Sen läpäisemiseksi täytyy käyttää voimaa ja "painetta". Tämän vuoksi on ihan luonnollista, että ihon ompeleminen on kurjempaa. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeen koko alapää on arka, ei vain haava-alue?!

Tuohon puudutteen määrään otin kantaa jo alkuperäisessä testissäni ja kerroin, miksi puudutetta ei voi käyttää suuria määriä. Vahvemmalla puudutteella taas ei saa koko aluetta puutumaan/pysty käyttämään niin laajalla alueella kuin pitäisi.


"Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan."

Puudutusainespray on erittäin kätevä (pinnallisten) synnytyshaavojen ompelussa. Sitä on näppärä suihkuttaa myös esim. peräaukon sutuun, jossa saattaa olla synnytyksen jäljiltä arkoja peräpukamia.
Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään. Minun kokemukseni on, että esim. häpyhuulten sisäpinnan limakalvo on hyvinkin ohutta, ja puudutespray helpottaa esimerkiksi tämän alueen kirvelyä. Ei sprayn avulla välttämättä aina ompelemaan pysty (riippuu alueesta ja haavan pinnallisuudesta), mutta onhan se mukavampi koskettaa ommellessa limakalvoja, jotka eivät ole puudutesparyn ansiosta ollenkaan niin arat. Ja minulle on ihan sama, vaikka aineen vaikutus olisi placebon omainen. Pääasia on, että synnyttänyt nainen kokee saavansa siitä apua. Eikö niin?!? Sen sijaan Emlaa ei todellakaan voi käyttää avoimeen haavaan, kai sen jo järkikin sanoo?


"Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön. "

Epparin puuduttaminen todellakin vaatii taitoa, mutta ei läheskän niin paljon kuin repeämän puuduttaminen. Epparihan on suht säännönmukainen ja rajatulla alueella. Kudosturvotus ja anatomian hahmottaminen saattaa olla hankalaa, mutta hematoomat ovat tässä vaiheessa harvoin ongelmia. Nehän ovat yleensä jälkikäteen ilmeneviä komplikaatioita. Suolen läheisyys ei sen sijaan ole kätilölle mikään ongelma tai arastelun aihe. Tämä on ihmeellinen väite!?

Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!


Pyydän anteksi raskaana olevilta äideiltä. En olisi halunnut kuvailla välilihan haavoja ja niiden ompelua näin tarkasti. En halua turhaan lietsoa pelkoa. Siksi alkuperäisessä viestissäni pyrin yksinkertaistamaan asioita. Perusviesti kuitenkin on, että ommellessa puudutetaan kyllä, äidillä on siihen täysi oikeus! Tarvittaessa käytetään lisäsksi apuna mm. ilokaasua. Kivuliaan äidin ompeleminen on käytännössäkin täysin mahdotonta; hän ei pysy paikallaan. Mahdolliset laajemmat repeämät ommellaan aina spinaalipuudutuksessa tai humausnukutuksessa. Suomessa synnytyssaleissa on ihan oikasti korkeatasoisesti koulutettua henkilökuntaa, joka tekee kaikkensa hoitaakseen synnytyksen mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Telepaattisia taitoja heillä ei sen sijaan ole. Synnyttäjän tuleekin kertoa tuntemuksistaan ja pyytää, tarvittaessa vaatia lisää kivunlievitystä. Synnytyksessä äidin toiveiden edelle menee vain sellainen tilanne, jossa joko äidin tai lapsen turvallisuus tai henki on uhattuna tai äidin vaatimukset aiheuttaisivat äidille/lapselle tilanteen, joka heikentäisi olennaisesti hänen tilannettaan tai olisi vastoin heidän etuaan.

Vaikken äskeinen alkuperäinen kirjoitti:

Kun mitään puudutuksia ei ole, niin ei sitä episiotomiaa varten ruveta erikseen puuduttelemaan. Sehän tulee tavallaan "yllättäen": kätilö käsittääkseni vasta viime hetkellä päättää, tarvitaanko sitä vai ei. Minullakaan ei ollut puudutuksia ja episiotomia vedettiin ihan tosta vaan. Se tehtiin siinä vaiheessa, jossa pää jo venytti välilihaa (saksillako ne sen tekee???) joten ei se nyt niin kovasti kirpaissut eikä varsinkaan kauaa...

Muuten olen kyllä samoilla linjoilla tässä aloittajan asiassa: episiotomiaa ja sen ompelua ei pidetä minään (minullekin sanottiin, ettei se tässä kokonaisuudessa missään tunnu), mutta varsinkin ompelun (sillä suihkepuudutteella, joka ei tosiaan mitään tehoa) olen kokenut vähän katkerana: miksi ei puuduteta ja miksi ei puhutakaan oikein mitään. Siis siinä on toimenpide, josta kätilö ei paljon äidiltä kysele (ja sen voin vielä ymmärtää) mutta sitten ompelustakaan ei paljon infoa ole ainakaan minulle annettu - eikä sitä puudutusta.

Onneksi episiotomiaa ei yleensä tarvita kuin ensimmäisen kanssa. Jos sitten tarvittaisiin silloinkaan, mene tiedä. Episiotomiassa pahinta on sen melko hidas paraneminen. Kun sain ensimmäisen kerran synnyttää ilman episiotomiaa, tajusin vasta, että 90% kivuista johtui siitä.

Lue lisää

En vaan voi käsittää että joku voi leikata toista ihmista ilman puudutusta, vielä niinkin arasta paikasta. Kamalaa!Eihän missään muussakaan toimenpiteessä todellakaan kohdella potilasta noin!! Tarkoitus on siis lisätä turhaa kipua vain siksi "ettei viitsitä puudutella enää "pikku" jutun takia"!! Olen sanaton. Onneksi sain sektion ja seuraavakin syntyy samalla tavalla, mutta vihaksi pistää muiden takia. En sanoisi potilaiden, vaan uhrien. Olen aivan järkyttynyt, että tämä on totta suomessa. Aivan kuin jossain keskitysleirillä tai kehitysmaassa... Tekisin kyllä heti rikosilmoituksen, jos joku minua kiduttaisi saksilla tarkoituksella puuduttamatta. Sairasta.

kätilö. kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, joka mielestäni oli kuitenkin asiaton ja epäammatillinen (jos nyt olet terveydenhuoltoalan ihminen). On turha levittää (perätöntä) hysteriaa ja leimata jotakin ammattikuntaa vain pönkittääkseen itseään. Sinä kommentoit teoriatiedon kautta, vaikka kokemusta aiheesta sinulla ei tekstistäsi päätellen juurikaan ole. Nimimerkistäsi päätellen olet kuitenkin ilmeisesti joskus päässyt kokeilemaan puuduttamista? Mielestäni on asiatonta vääristellä toisen kirjoittamaa tekstiä, sekä yleistää kaikki Suomen kätilöt ammattitaidottomiksi vain siksi, että ei ymmärrä yhden kirjoituksen sisältöä. Tämän lisäksi tekstisi sisältää räikeitä asiavirheitä.

Vastasin alkuperäiseen viestiin koulutukseni, sekä 18 vuoden synnytyssalikokemuksen pohjalta. Minulla on siis sekä pitkä koulutus että kokemus välilihan haavojen ompelusta ja tiedän kyllä tasan tarkkaan minne ja miten puudute injisoidaan sekä millaisella tekniikalla välilihan haavat puudutetaan. Sen sijaan olen niin vanha, ettei minulla ole tarvetta kukkoilla ja snobbailla lääketieteellisillä termeillä sekä oppikirjatiedolla, vaan pyrin kertomaan asiat siten, että muutkin kuin terveydenhuoltoalalla toimivat ihmiset ne ymmärtävät.



"Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan."


En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin. Ja tämä ihan oikeaoppista perineumin puudutustekniikkaa käyttäen. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeistä välilihan ja emättimen haavaa on hieman erilaista puuduttaa kuin esimerkiksi siistiä käden haavaa. Yhä edelleen olen siinä käsityksessä (niin kuin minulle on opetettu) että verevä kudos puutuu paremmin. Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen. Neste leviää nesteessä paremmin. Välilihan ja emättimen haavaa ommellessahan puudutetaan usein muutakin kuin ihonalaiskudos. "Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita.

Oman haasteensa ompeluun tuo myös koko synnytyskanavan arkuus. Onhan se ihan selvä, että jos joutuu venyttämään synnytyskanavaa (esim. emättimen perällä olevien haavojen ompelu), josta vauva on juuri tullut ulos, se tuntuu epämiellyttävältä. Ompelun kivuliaisuudessa ei siis suinkaan aina ole kyse haavan huonosta puutumisesta/puuduttamisesta. Tällöin käytetään oloa helpottamaan ja äitiä rentouttamaan usein ilokaasua.

Heittäisin sinulle vielä visaisen kysymyksen, kun kerran kerrot ihon puutuvan varmasti, jos sen osaa puuduttaa. Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan. Kuten näet, käytäntö ei aina vastaa oppikirjoja...



"Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät"

Nahan paksuudella on hyvinkin paljon merkitystä. Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki: sinulla on jalassa ruhje. Joku silittää sitä ja joku toinen taas tökkää siihen sormella. Kumpikahan mahtaa tuntua kurjemmalta? Sama asia synnytykseen liittyen: syvemmät kudokset ovat "vähemmän sitkeitä" ja neula menee niistä läpi kuin kuuma veitsi voista. Voimaa ei tarvitse käyttää. Perineumin iho sen sijaan on paksua ja sitekeää. Sen läpäisemiseksi täytyy käyttää voimaa ja "painetta". Tämän vuoksi on ihan luonnollista, että ihon ompeleminen on kurjempaa. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeen koko alapää on arka, ei vain haava-alue?!

Tuohon puudutteen määrään otin kantaa jo alkuperäisessä testissäni ja kerroin, miksi puudutetta ei voi käyttää suuria määriä. Vahvemmalla puudutteella taas ei saa koko aluetta puutumaan/pysty käyttämään niin laajalla alueella kuin pitäisi.


"Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan."

Puudutusainespray on erittäin kätevä (pinnallisten) synnytyshaavojen ompelussa. Sitä on näppärä suihkuttaa myös esim. peräaukon sutuun, jossa saattaa olla synnytyksen jäljiltä arkoja peräpukamia.
Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään. Minun kokemukseni on, että esim. häpyhuulten sisäpinnan limakalvo on hyvinkin ohutta, ja puudutespray helpottaa esimerkiksi tämän alueen kirvelyä. Ei sprayn avulla välttämättä aina ompelemaan pysty (riippuu alueesta ja haavan pinnallisuudesta), mutta onhan se mukavampi koskettaa ommellessa limakalvoja, jotka eivät ole puudutesparyn ansiosta ollenkaan niin arat. Ja minulle on ihan sama, vaikka aineen vaikutus olisi placebon omainen. Pääasia on, että synnyttänyt nainen kokee saavansa siitä apua. Eikö niin?!? Sen sijaan Emlaa ei todellakaan voi käyttää avoimeen haavaan, kai sen jo järkikin sanoo?


"Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön. "

Epparin puuduttaminen todellakin vaatii taitoa, mutta ei läheskän niin paljon kuin repeämän puuduttaminen. Epparihan on suht säännönmukainen ja rajatulla alueella. Kudosturvotus ja anatomian hahmottaminen saattaa olla hankalaa, mutta hematoomat ovat tässä vaiheessa harvoin ongelmia. Nehän ovat yleensä jälkikäteen ilmeneviä komplikaatioita. Suolen läheisyys ei sen sijaan ole kätilölle mikään ongelma tai arastelun aihe. Tämä on ihmeellinen väite!?

Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!


Pyydän anteksi raskaana olevilta äideiltä. En olisi halunnut kuvailla välilihan haavoja ja niiden ompelua näin tarkasti. En halua turhaan lietsoa pelkoa. Siksi alkuperäisessä viestissäni pyrin yksinkertaistamaan asioita. Perusviesti kuitenkin on, että ommellessa puudutetaan kyllä, äidillä on siihen täysi oikeus! Tarvittaessa käytetään lisäsksi apuna mm. ilokaasua. Kivuliaan äidin ompeleminen on käytännössäkin täysin mahdotonta; hän ei pysy paikallaan. Mahdolliset laajemmat repeämät ommellaan aina spinaalipuudutuksessa tai humausnukutuksessa. Suomessa synnytyssaleissa on ihan oikasti korkeatasoisesti koulutettua henkilökuntaa, joka tekee kaikkensa hoitaakseen synnytyksen mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Telepaattisia taitoja heillä ei sen sijaan ole. Synnyttäjän tuleekin kertoa tuntemuksistaan ja pyytää, tarvittaessa vaatia lisää kivunlievitystä. Synnytyksessä äidin toiveiden edelle menee vain sellainen tilanne, jossa joko äidin tai lapsen turvallisuus tai henki on uhattuna tai äidin vaatimukset aiheuttaisivat äidille/lapselle tilanteen, joka heikentäisi olennaisesti hänen tilannettaan tai olisi vastoin heidän etuaan.

Lue lisää

ota kantaa tuohon varsinaiseen keskustelunaiheeseen, vaan viimeiseen virkkeeseen. On selvää, että äidin toiveiden edelle menee lapsen turvallisuus (paitsi aborttitapauksessa), mutta eikö laki salli ihmiselle oikeuden hylätä ehdotettu hoitotapa, kun on kyse heistä itsestään? Eli jos minä esimerkiksi kieltäydyn tikkauksesta synnytyksen jälkeen, niin pyyntöäni on kunnioitettava, eikä tikkausta saa väkisin suorittaa. Itse olen myös kokenut tikkauksen synnytysten pahimmaksi osaksi juuri siksi, että niitä paikkoja ei ilmeisesti vain saa puudutettua riittävästi. En kuitenkaan voi olla miettimättä, että onko kyseessä kuitenkin myös se, että kätilöt eivät ehdi/viitsi/halua odottaa puudutteen vaikutusta. Hammaslääkärissäkin puudutteen annetaan vaikuttaa varsin pitkään ennen kuin aletaan operoimaan.

on, että välilihanleikkaukset ja niiden tai repeämien ompelut tehdään puuduttamatta. Näin oli ainakin ennen . Viimeisestä synnytyksestäni on jo 13 vuotta. Olen synnyttänyt viisi lasta ilman mitään kivun lievityksiä, ja aina myös on ommeltu puuduttamatta. Viimeisessä synnytyksessäni tämä ompelu oli kaikkein kivuliain vaihe.

kätilö. kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, joka mielestäni oli kuitenkin asiaton ja epäammatillinen (jos nyt olet terveydenhuoltoalan ihminen). On turha levittää (perätöntä) hysteriaa ja leimata jotakin ammattikuntaa vain pönkittääkseen itseään. Sinä kommentoit teoriatiedon kautta, vaikka kokemusta aiheesta sinulla ei tekstistäsi päätellen juurikaan ole. Nimimerkistäsi päätellen olet kuitenkin ilmeisesti joskus päässyt kokeilemaan puuduttamista? Mielestäni on asiatonta vääristellä toisen kirjoittamaa tekstiä, sekä yleistää kaikki Suomen kätilöt ammattitaidottomiksi vain siksi, että ei ymmärrä yhden kirjoituksen sisältöä. Tämän lisäksi tekstisi sisältää räikeitä asiavirheitä.

Vastasin alkuperäiseen viestiin koulutukseni, sekä 18 vuoden synnytyssalikokemuksen pohjalta. Minulla on siis sekä pitkä koulutus että kokemus välilihan haavojen ompelusta ja tiedän kyllä tasan tarkkaan minne ja miten puudute injisoidaan sekä millaisella tekniikalla välilihan haavat puudutetaan. Sen sijaan olen niin vanha, ettei minulla ole tarvetta kukkoilla ja snobbailla lääketieteellisillä termeillä sekä oppikirjatiedolla, vaan pyrin kertomaan asiat siten, että muutkin kuin terveydenhuoltoalalla toimivat ihmiset ne ymmärtävät.



"Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan."


En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin. Ja tämä ihan oikeaoppista perineumin puudutustekniikkaa käyttäen. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeistä välilihan ja emättimen haavaa on hieman erilaista puuduttaa kuin esimerkiksi siistiä käden haavaa. Yhä edelleen olen siinä käsityksessä (niin kuin minulle on opetettu) että verevä kudos puutuu paremmin. Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen. Neste leviää nesteessä paremmin. Välilihan ja emättimen haavaa ommellessahan puudutetaan usein muutakin kuin ihonalaiskudos. "Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita.

Oman haasteensa ompeluun tuo myös koko synnytyskanavan arkuus. Onhan se ihan selvä, että jos joutuu venyttämään synnytyskanavaa (esim. emättimen perällä olevien haavojen ompelu), josta vauva on juuri tullut ulos, se tuntuu epämiellyttävältä. Ompelun kivuliaisuudessa ei siis suinkaan aina ole kyse haavan huonosta puutumisesta/puuduttamisesta. Tällöin käytetään oloa helpottamaan ja äitiä rentouttamaan usein ilokaasua.

Heittäisin sinulle vielä visaisen kysymyksen, kun kerran kerrot ihon puutuvan varmasti, jos sen osaa puuduttaa. Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan. Kuten näet, käytäntö ei aina vastaa oppikirjoja...



"Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät"

Nahan paksuudella on hyvinkin paljon merkitystä. Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki: sinulla on jalassa ruhje. Joku silittää sitä ja joku toinen taas tökkää siihen sormella. Kumpikahan mahtaa tuntua kurjemmalta? Sama asia synnytykseen liittyen: syvemmät kudokset ovat "vähemmän sitkeitä" ja neula menee niistä läpi kuin kuuma veitsi voista. Voimaa ei tarvitse käyttää. Perineumin iho sen sijaan on paksua ja sitekeää. Sen läpäisemiseksi täytyy käyttää voimaa ja "painetta". Tämän vuoksi on ihan luonnollista, että ihon ompeleminen on kurjempaa. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeen koko alapää on arka, ei vain haava-alue?!

Tuohon puudutteen määrään otin kantaa jo alkuperäisessä testissäni ja kerroin, miksi puudutetta ei voi käyttää suuria määriä. Vahvemmalla puudutteella taas ei saa koko aluetta puutumaan/pysty käyttämään niin laajalla alueella kuin pitäisi.


"Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan."

Puudutusainespray on erittäin kätevä (pinnallisten) synnytyshaavojen ompelussa. Sitä on näppärä suihkuttaa myös esim. peräaukon sutuun, jossa saattaa olla synnytyksen jäljiltä arkoja peräpukamia.
Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään. Minun kokemukseni on, että esim. häpyhuulten sisäpinnan limakalvo on hyvinkin ohutta, ja puudutespray helpottaa esimerkiksi tämän alueen kirvelyä. Ei sprayn avulla välttämättä aina ompelemaan pysty (riippuu alueesta ja haavan pinnallisuudesta), mutta onhan se mukavampi koskettaa ommellessa limakalvoja, jotka eivät ole puudutesparyn ansiosta ollenkaan niin arat. Ja minulle on ihan sama, vaikka aineen vaikutus olisi placebon omainen. Pääasia on, että synnyttänyt nainen kokee saavansa siitä apua. Eikö niin?!? Sen sijaan Emlaa ei todellakaan voi käyttää avoimeen haavaan, kai sen jo järkikin sanoo?


"Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön. "

Epparin puuduttaminen todellakin vaatii taitoa, mutta ei läheskän niin paljon kuin repeämän puuduttaminen. Epparihan on suht säännönmukainen ja rajatulla alueella. Kudosturvotus ja anatomian hahmottaminen saattaa olla hankalaa, mutta hematoomat ovat tässä vaiheessa harvoin ongelmia. Nehän ovat yleensä jälkikäteen ilmeneviä komplikaatioita. Suolen läheisyys ei sen sijaan ole kätilölle mikään ongelma tai arastelun aihe. Tämä on ihmeellinen väite!?

Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!


Pyydän anteksi raskaana olevilta äideiltä. En olisi halunnut kuvailla välilihan haavoja ja niiden ompelua näin tarkasti. En halua turhaan lietsoa pelkoa. Siksi alkuperäisessä viestissäni pyrin yksinkertaistamaan asioita. Perusviesti kuitenkin on, että ommellessa puudutetaan kyllä, äidillä on siihen täysi oikeus! Tarvittaessa käytetään lisäsksi apuna mm. ilokaasua. Kivuliaan äidin ompeleminen on käytännössäkin täysin mahdotonta; hän ei pysy paikallaan. Mahdolliset laajemmat repeämät ommellaan aina spinaalipuudutuksessa tai humausnukutuksessa. Suomessa synnytyssaleissa on ihan oikasti korkeatasoisesti koulutettua henkilökuntaa, joka tekee kaikkensa hoitaakseen synnytyksen mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Telepaattisia taitoja heillä ei sen sijaan ole. Synnyttäjän tuleekin kertoa tuntemuksistaan ja pyytää, tarvittaessa vaatia lisää kivunlievitystä. Synnytyksessä äidin toiveiden edelle menee vain sellainen tilanne, jossa joko äidin tai lapsen turvallisuus tai henki on uhattuna tai äidin vaatimukset aiheuttaisivat äidille/lapselle tilanteen, joka heikentäisi olennaisesti hänen tilannettaan tai olisi vastoin heidän etuaan.

Lue lisää

Kirjoituksessa ei ole pönkitetty mitään, eikä leimattu ammattikuntia. Kritiikki kohdistuu henkilöihin, jotka eivät ole vaivautuneet hankkimaan asiallista pohjatietoa tekemisilleen edes kahdeksassatoista vuodessa. Väärän tiedn levittäminen on paheksuttavaa, etenkin jos sitä harrastaa alan ammttilaiseksi itsensä nimeävä.

"En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. "
"Puudutetta on kyllä pintakerroksessa yhtä paljon,"
Hmmmmmmm....

"Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin."
"ihon pintakerros ei puudu yhtä hyvin kuin alla olevat verevät kudokset. Ihossa kun ei ole sillä tavalla puudutetta levittävää verisuonitusta, kun sidekudoksessa ja limakalvoilla."
"Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen"
Mikähän sitä puudutetta mielestäsi sitten levittää tänään? Todellisuudessa hyvin verisuonitetusta kudoksesta puudutusaine imeytyy nopeammin pois (riski puudutusiaineen haittavaikutuksille kasvaa) ja vaikutusaika lyhenee. Muuta vaikutusta verisuonituksella ei itsessään ole. Periaatteessa, mitä nestepitoisempi kudos on ja/tai mitä laajemmalle aine leviää, sitä enemmän puudutusaine laimenee kudoksessa ja vaikutus heikkenee.

Ei ole mitään estettä käyttää adrenaliinipitoista puudutetta perineumin alueella, kunhan ei ruiskuta sitä minkään "ulokkeen" tyveen. Ja tämäkin on enemmän miesten ongelma. Itse asiassa on jopa suositeltavaa käyttää aina, kun mahdollista adrenaliinipitoista puudutusainetta. Teho paranee, puudutusaineen haittavaikutusten riski pienenee, käytettävissä olevan puudutusaineen määrä kasvaa ja verenvuotokin vähenee. Kysy laitoksesi gynekologilta, jos et usko.

Lääkärit puuduttavat ihoa myös paiseiden avauksessa. Esim.tulehtuneen aterooman tai (ehkä sinulle tutumman) tulehtuneen Bartholin kystan avauksessa voidaan puuduttaa ihon pinta ohuella neulalla. Pientä paisetta ei kannata puuduttaa, koska puhkaisu ei tee sen kipeämpää. Isot paiseet taas vaativat isommat avaukset ja tyhjennykset, joten ne tehdään esim. spinaalipuudutuksessa tai humausanestesiassa. Taas piti korjata väärä luulosi.
http://www.mehilainen.fi/varaa-aika/palvelut/märkäpesäkkeiden-avaus?loc=55&s=

Paksu nahka puutuu aivan yhtä hyvin kuin ohuempikin, kunhan puudutusaine ruiskutetaan oikeaan paikkaan, eli sinne, missä tuntohermopäätteet ovat, ihon pintakerroksen alle, dermikseen.

"Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään."
"Itse tykkään käyttää pintaompeleisiin lisänä puudutesprayta. Helppo laittaa myös potilaan kannalta ja saattaa tuoda lisätehoa. Onni onnettomuudessa on, että yleensä iholle laitettavien ompeleiden määrä on vähäinen verratunamuihin kudoksiin."
Hmmmmmm....

Kukaan ei ole esittänyt, että EMLA:aa pitäisi käyttää avoimeen haavaan. EMLA nyt sattuu olemaan niitä harvoja oikeasti toimivia ihon pintapuudutusaineita ja sekin vaatii pitkän odotuksen ja peiton päälleen. On naurettavaa kuvitella, että tekniikka "sprayn suhautus ja hommiin" olisi mitään muuta kuin placeboa siihen verrattuna.

Anatomian lukeneet ja sisäistäneet kätilöt arastelevat syvien repeämien (epparista edenneiden tai muuten vaan tulleiden) puudutusta ja ompelua. Ja hyvästä syystä. Matka ei ole pitkä emättimen takaseinästä peräsuoleen eikä etuseinästä virtsarakkoon, eikä synnytyksen aikaansaama kudosten venyminen yms helpota työtä. Siksipä gynekolgi kutsutaan herkästi hätiin, joskus myös kirurgi kursimaan kasaan revenneitä sfinktereitä.

"Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!"

" It has been used as recently as 1996 in the United Kingdom (Leeds) and 1999 in India. Admittedly, there are but few indications for this technique in modern anesthetic practice. The indications, 3 techniques, and complications of this method of analgesia have been described. All anesthetic techniques used for cesarean section carry their own special hazards. This particular technique may be useful when general or regional anesthesia is contraindicated. Although there are limitations on the surgical technique-no packs, no retractors, gentleness on the part of the operator, and avoidance of sudden movement-the surgery has been performed successfully on several occasions." http://linkinghub.elsevier.com/retrieve/pii/S1084208X01000064

"Indications:
Local anaesthetic infiltration for caesarean section (CS) is a rarely used technique. It has application in the rare situation where both general and regional anaesthesia is contraindicated and in countries with limited health resources. There are few contemporary reports of this technique (1, 2) and most descriptions come from countries (3, 4) where:
1. anaesthetic expertise is lacking, or limited,
2. anaesthetic equipment or gas supplies are unavailable, or
3. a single individual is required to both operate and anaesthetise.

Local anaesthetic infiltration has also been used in rare situations such as:
1. Myotonic dystrophy where it has been used in conjunction with spinal anaesthesia for CS with bupivacaine applied directly to the myometrium to relieve incoordinate cycles of uterine spasm / atony (5)
2. Familial dysautonomia (Riley-Day syndrome) (1)"
http://www.manbit.com/OA/c100.htm

"Tyräleikkaus tehdään yleensä selkäpuudutuksessa, joskus myös nukutuksessa, paikallispuudutuksessa tai tähystysleikkauksella." http://www.mhso.fi/index.php?use=publisher&id=3973&lang=4

"Valvekraniotomioiden tavallisimmat aiheet ovat puhe- tai motorisen aivokuoren kasvaimen (osa-)poisto ja epilepsiakirurgia, mutta menetelmää suositellaan käytettäväksi myös silloin, kun turvallista yleisanestesiaa ei voida antaa vaikkapa sotaoloissa" http://www.fimnet.fi/finnanest/lehdet/2003/no_4/SAY_neuro.pdf

Paikallispuudutuksessa tehdään siis suuriakin leikkauksia, myös keisarileikkauksia. Ja lukuisia pienempiä, mutta vähintään episiotomiahaavan ompeluun verrattavia lisäksi.

On totta, että Suomen terveydenhoidon henkilökunta on taidoiltaan ja tiedoiltaan korkeatasoista. Joillakin näyttää kuitenkin vielä olevan syytä pikaiseen täydennyskoulutukseen, jottei hommia tehtäisi ikiaikaisten luulojen varassa.

Kätilölle kirjoitti:

Kirjoituksessa ei ole pönkitetty mitään, eikä leimattu ammattikuntia. Kritiikki kohdistuu henkilöihin, jotka eivät ole vaivautuneet hankkimaan asiallista pohjatietoa tekemisilleen edes kahdeksassatoista vuodessa. Väärän tiedn levittäminen on paheksuttavaa, etenkin jos sitä harrastaa alan ammttilaiseksi itsensä nimeävä.

"En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. "
"Puudutetta on kyllä pintakerroksessa yhtä paljon,"
Hmmmmmmm....

"Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin."
"ihon pintakerros ei puudu yhtä hyvin kuin alla olevat verevät kudokset. Ihossa kun ei ole sillä tavalla puudutetta levittävää verisuonitusta, kun sidekudoksessa ja limakalvoilla."
"Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen"
Mikähän sitä puudutetta mielestäsi sitten levittää tänään? Todellisuudessa hyvin verisuonitetusta kudoksesta puudutusaine imeytyy nopeammin pois (riski puudutusiaineen haittavaikutuksille kasvaa) ja vaikutusaika lyhenee. Muuta vaikutusta verisuonituksella ei itsessään ole. Periaatteessa, mitä nestepitoisempi kudos on ja/tai mitä laajemmalle aine leviää, sitä enemmän puudutusaine laimenee kudoksessa ja vaikutus heikkenee.

Ei ole mitään estettä käyttää adrenaliinipitoista puudutetta perineumin alueella, kunhan ei ruiskuta sitä minkään "ulokkeen" tyveen. Ja tämäkin on enemmän miesten ongelma. Itse asiassa on jopa suositeltavaa käyttää aina, kun mahdollista adrenaliinipitoista puudutusainetta. Teho paranee, puudutusaineen haittavaikutusten riski pienenee, käytettävissä olevan puudutusaineen määrä kasvaa ja verenvuotokin vähenee. Kysy laitoksesi gynekologilta, jos et usko.

Lääkärit puuduttavat ihoa myös paiseiden avauksessa. Esim.tulehtuneen aterooman tai (ehkä sinulle tutumman) tulehtuneen Bartholin kystan avauksessa voidaan puuduttaa ihon pinta ohuella neulalla. Pientä paisetta ei kannata puuduttaa, koska puhkaisu ei tee sen kipeämpää. Isot paiseet taas vaativat isommat avaukset ja tyhjennykset, joten ne tehdään esim. spinaalipuudutuksessa tai humausanestesiassa. Taas piti korjata väärä luulosi.
http://www.mehilainen.fi/varaa-aika/palvelut/märkäpesäkkeiden-avaus?loc=55&s=

Paksu nahka puutuu aivan yhtä hyvin kuin ohuempikin, kunhan puudutusaine ruiskutetaan oikeaan paikkaan, eli sinne, missä tuntohermopäätteet ovat, ihon pintakerroksen alle, dermikseen.

"Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään."
"Itse tykkään käyttää pintaompeleisiin lisänä puudutesprayta. Helppo laittaa myös potilaan kannalta ja saattaa tuoda lisätehoa. Onni onnettomuudessa on, että yleensä iholle laitettavien ompeleiden määrä on vähäinen verratunamuihin kudoksiin."
Hmmmmmm....

Kukaan ei ole esittänyt, että EMLA:aa pitäisi käyttää avoimeen haavaan. EMLA nyt sattuu olemaan niitä harvoja oikeasti toimivia ihon pintapuudutusaineita ja sekin vaatii pitkän odotuksen ja peiton päälleen. On naurettavaa kuvitella, että tekniikka "sprayn suhautus ja hommiin" olisi mitään muuta kuin placeboa siihen verrattuna.

Anatomian lukeneet ja sisäistäneet kätilöt arastelevat syvien repeämien (epparista edenneiden tai muuten vaan tulleiden) puudutusta ja ompelua. Ja hyvästä syystä. Matka ei ole pitkä emättimen takaseinästä peräsuoleen eikä etuseinästä virtsarakkoon, eikä synnytyksen aikaansaama kudosten venyminen yms helpota työtä. Siksipä gynekolgi kutsutaan herkästi hätiin, joskus myös kirurgi kursimaan kasaan revenneitä sfinktereitä.

"Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!"

" It has been used as recently as 1996 in the United Kingdom (Leeds) and 1999 in India. Admittedly, there are but few indications for this technique in modern anesthetic practice. The indications, 3 techniques, and complications of this method of analgesia have been described. All anesthetic techniques used for cesarean section carry their own special hazards. This particular technique may be useful when general or regional anesthesia is contraindicated. Although there are limitations on the surgical technique-no packs, no retractors, gentleness on the part of the operator, and avoidance of sudden movement-the surgery has been performed successfully on several occasions." http://linkinghub.elsevier.com/retrieve/pii/S1084208X01000064

"Indications:
Local anaesthetic infiltration for caesarean section (CS) is a rarely used technique. It has application in the rare situation where both general and regional anaesthesia is contraindicated and in countries with limited health resources. There are few contemporary reports of this technique (1, 2) and most descriptions come from countries (3, 4) where:
1. anaesthetic expertise is lacking, or limited,
2. anaesthetic equipment or gas supplies are unavailable, or
3. a single individual is required to both operate and anaesthetise.

Local anaesthetic infiltration has also been used in rare situations such as:
1. Myotonic dystrophy where it has been used in conjunction with spinal anaesthesia for CS with bupivacaine applied directly to the myometrium to relieve incoordinate cycles of uterine spasm / atony (5)
2. Familial dysautonomia (Riley-Day syndrome) (1)"
http://www.manbit.com/OA/c100.htm

"Tyräleikkaus tehdään yleensä selkäpuudutuksessa, joskus myös nukutuksessa, paikallispuudutuksessa tai tähystysleikkauksella." http://www.mhso.fi/index.php?use=publisher&id=3973&lang=4

"Valvekraniotomioiden tavallisimmat aiheet ovat puhe- tai motorisen aivokuoren kasvaimen (osa-)poisto ja epilepsiakirurgia, mutta menetelmää suositellaan käytettäväksi myös silloin, kun turvallista yleisanestesiaa ei voida antaa vaikkapa sotaoloissa" http://www.fimnet.fi/finnanest/lehdet/2003/no_4/SAY_neuro.pdf

Paikallispuudutuksessa tehdään siis suuriakin leikkauksia, myös keisarileikkauksia. Ja lukuisia pienempiä, mutta vähintään episiotomiahaavan ompeluun verrattavia lisäksi.

On totta, että Suomen terveydenhoidon henkilökunta on taidoiltaan ja tiedoiltaan korkeatasoista. Joillakin näyttää kuitenkin vielä olevan syytä pikaiseen täydennyskoulutukseen, jottei hommia tehtäisi ikiaikaisten luulojen varassa.

Lue lisää

En viitsi edes vaivautua vastaamaan. Irroittelet lauseitani asiayhteyksistä ja yhdistelet niitä mielesi mukaan, saaden asiat näyttämään siltä mitä haluat. Teet omia (ihmeellisiä) tulkintojasi sanoistani.

Minulle ainoa tärkeä asia on, että tiedän tekeväni työni hyvin, osaavani sen, että minun ammattiosaamistani arvostetaan ja siihen luotetaan työpaikallani sekä ennen kaikkea että potilaani ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Niin kuin ovat olleet. Minulle on ihan sama, mitä mieltä sinä ammattitaidostani olet. Besserwissereitä löytyy aina. MINULLA ei ole tarvetta päteä ja vetää toisen ammattitaitoa lokaan tuntematta hänen työnsä laatua. Et voi tehdä siitä johtopäätöksiä yhden kirjoituksen perusteella. Halusin vain alkuperäisellä kirjoituksellani rauhoitella synnyttäjiä, koska täällä tunnutaan yleisest uskovan, että epparit ja repeämät ommeltaisiin puuduttamatta. Sinun kirjoituksesi jälkeen lukijoilla on nyt sellainen käsitys, että he ovat synnytyssalissa taitamattomissa käsissä. Todella ammatillista. Kiitos sinulle pelon lietsonnasta. Todella empaattista! Minun osaltani tämä keskustelu päättyy tähän. PISTE.

kätilö. kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, joka mielestäni oli kuitenkin asiaton ja epäammatillinen (jos nyt olet terveydenhuoltoalan ihminen). On turha levittää (perätöntä) hysteriaa ja leimata jotakin ammattikuntaa vain pönkittääkseen itseään. Sinä kommentoit teoriatiedon kautta, vaikka kokemusta aiheesta sinulla ei tekstistäsi päätellen juurikaan ole. Nimimerkistäsi päätellen olet kuitenkin ilmeisesti joskus päässyt kokeilemaan puuduttamista? Mielestäni on asiatonta vääristellä toisen kirjoittamaa tekstiä, sekä yleistää kaikki Suomen kätilöt ammattitaidottomiksi vain siksi, että ei ymmärrä yhden kirjoituksen sisältöä. Tämän lisäksi tekstisi sisältää räikeitä asiavirheitä.

Vastasin alkuperäiseen viestiin koulutukseni, sekä 18 vuoden synnytyssalikokemuksen pohjalta. Minulla on siis sekä pitkä koulutus että kokemus välilihan haavojen ompelusta ja tiedän kyllä tasan tarkkaan minne ja miten puudute injisoidaan sekä millaisella tekniikalla välilihan haavat puudutetaan. Sen sijaan olen niin vanha, ettei minulla ole tarvetta kukkoilla ja snobbailla lääketieteellisillä termeillä sekä oppikirjatiedolla, vaan pyrin kertomaan asiat siten, että muutkin kuin terveydenhuoltoalalla toimivat ihmiset ne ymmärtävät.



"Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan."


En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin. Ja tämä ihan oikeaoppista perineumin puudutustekniikkaa käyttäen. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeistä välilihan ja emättimen haavaa on hieman erilaista puuduttaa kuin esimerkiksi siistiä käden haavaa. Yhä edelleen olen siinä käsityksessä (niin kuin minulle on opetettu) että verevä kudos puutuu paremmin. Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen. Neste leviää nesteessä paremmin. Välilihan ja emättimen haavaa ommellessahan puudutetaan usein muutakin kuin ihonalaiskudos. "Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita.

Oman haasteensa ompeluun tuo myös koko synnytyskanavan arkuus. Onhan se ihan selvä, että jos joutuu venyttämään synnytyskanavaa (esim. emättimen perällä olevien haavojen ompelu), josta vauva on juuri tullut ulos, se tuntuu epämiellyttävältä. Ompelun kivuliaisuudessa ei siis suinkaan aina ole kyse haavan huonosta puutumisesta/puuduttamisesta. Tällöin käytetään oloa helpottamaan ja äitiä rentouttamaan usein ilokaasua.

Heittäisin sinulle vielä visaisen kysymyksen, kun kerran kerrot ihon puutuvan varmasti, jos sen osaa puuduttaa. Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan. Kuten näet, käytäntö ei aina vastaa oppikirjoja...



"Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät"

Nahan paksuudella on hyvinkin paljon merkitystä. Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki: sinulla on jalassa ruhje. Joku silittää sitä ja joku toinen taas tökkää siihen sormella. Kumpikahan mahtaa tuntua kurjemmalta? Sama asia synnytykseen liittyen: syvemmät kudokset ovat "vähemmän sitkeitä" ja neula menee niistä läpi kuin kuuma veitsi voista. Voimaa ei tarvitse käyttää. Perineumin iho sen sijaan on paksua ja sitekeää. Sen läpäisemiseksi täytyy käyttää voimaa ja "painetta". Tämän vuoksi on ihan luonnollista, että ihon ompeleminen on kurjempaa. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeen koko alapää on arka, ei vain haava-alue?!

Tuohon puudutteen määrään otin kantaa jo alkuperäisessä testissäni ja kerroin, miksi puudutetta ei voi käyttää suuria määriä. Vahvemmalla puudutteella taas ei saa koko aluetta puutumaan/pysty käyttämään niin laajalla alueella kuin pitäisi.


"Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan."

Puudutusainespray on erittäin kätevä (pinnallisten) synnytyshaavojen ompelussa. Sitä on näppärä suihkuttaa myös esim. peräaukon sutuun, jossa saattaa olla synnytyksen jäljiltä arkoja peräpukamia.
Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään. Minun kokemukseni on, että esim. häpyhuulten sisäpinnan limakalvo on hyvinkin ohutta, ja puudutespray helpottaa esimerkiksi tämän alueen kirvelyä. Ei sprayn avulla välttämättä aina ompelemaan pysty (riippuu alueesta ja haavan pinnallisuudesta), mutta onhan se mukavampi koskettaa ommellessa limakalvoja, jotka eivät ole puudutesparyn ansiosta ollenkaan niin arat. Ja minulle on ihan sama, vaikka aineen vaikutus olisi placebon omainen. Pääasia on, että synnyttänyt nainen kokee saavansa siitä apua. Eikö niin?!? Sen sijaan Emlaa ei todellakaan voi käyttää avoimeen haavaan, kai sen jo järkikin sanoo?


"Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön. "

Epparin puuduttaminen todellakin vaatii taitoa, mutta ei läheskän niin paljon kuin repeämän puuduttaminen. Epparihan on suht säännönmukainen ja rajatulla alueella. Kudosturvotus ja anatomian hahmottaminen saattaa olla hankalaa, mutta hematoomat ovat tässä vaiheessa harvoin ongelmia. Nehän ovat yleensä jälkikäteen ilmeneviä komplikaatioita. Suolen läheisyys ei sen sijaan ole kätilölle mikään ongelma tai arastelun aihe. Tämä on ihmeellinen väite!?

Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!


Pyydän anteksi raskaana olevilta äideiltä. En olisi halunnut kuvailla välilihan haavoja ja niiden ompelua näin tarkasti. En halua turhaan lietsoa pelkoa. Siksi alkuperäisessä viestissäni pyrin yksinkertaistamaan asioita. Perusviesti kuitenkin on, että ommellessa puudutetaan kyllä, äidillä on siihen täysi oikeus! Tarvittaessa käytetään lisäsksi apuna mm. ilokaasua. Kivuliaan äidin ompeleminen on käytännössäkin täysin mahdotonta; hän ei pysy paikallaan. Mahdolliset laajemmat repeämät ommellaan aina spinaalipuudutuksessa tai humausnukutuksessa. Suomessa synnytyssaleissa on ihan oikasti korkeatasoisesti koulutettua henkilökuntaa, joka tekee kaikkensa hoitaakseen synnytyksen mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Telepaattisia taitoja heillä ei sen sijaan ole. Synnyttäjän tuleekin kertoa tuntemuksistaan ja pyytää, tarvittaessa vaatia lisää kivunlievitystä. Synnytyksessä äidin toiveiden edelle menee vain sellainen tilanne, jossa joko äidin tai lapsen turvallisuus tai henki on uhattuna tai äidin vaatimukset aiheuttaisivat äidille/lapselle tilanteen, joka heikentäisi olennaisesti hänen tilannettaan tai olisi vastoin heidän etuaan.

Lue lisää

No jopa on väite. Että kivuliaan äidin ompelu on mahdotonta. Että hän ei muka pysy paikallaan. Kun nainen on synnyttänyt, niin kyllä hän yhden epparin ompelun ajan osaa paikallaan pysyä. Minulle ainakin sanottiin, että älä liiku, muuten sattuu. En siis liikkunut, mutta kyllä sattui.

Suomi on yhä täynnä naisia, jotka eivät pienistä valita. Nyt vanhemmiten olen vain alkanut ajatella, että ehkä pitäisi.

Minut ommeltiin 1996 puuduttamatta. Kukaan ei edes väittänyt puuduttavansa. Mitään ilokaasua tai muuta ei tarjottu. Sanoin, että sattuu. Sanottiin, että hiljaa nyt, niin päästään tästä.

Olin nuori ja synnytyksestä väsynyt. Mies oli mukana, mutta eihän hän osannut tuollaiseen mitenkään suhtautua. Ei tällaisista ollut puhuttu etukäteen. Siinä olin ja kärsin.

kätilö. kirjoitti:

En viitsi edes vaivautua vastaamaan. Irroittelet lauseitani asiayhteyksistä ja yhdistelet niitä mielesi mukaan, saaden asiat näyttämään siltä mitä haluat. Teet omia (ihmeellisiä) tulkintojasi sanoistani.

Minulle ainoa tärkeä asia on, että tiedän tekeväni työni hyvin, osaavani sen, että minun ammattiosaamistani arvostetaan ja siihen luotetaan työpaikallani sekä ennen kaikkea että potilaani ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Niin kuin ovat olleet. Minulle on ihan sama, mitä mieltä sinä ammattitaidostani olet. Besserwissereitä löytyy aina. MINULLA ei ole tarvetta päteä ja vetää toisen ammattitaitoa lokaan tuntematta hänen työnsä laatua. Et voi tehdä siitä johtopäätöksiä yhden kirjoituksen perusteella. Halusin vain alkuperäisellä kirjoituksellani rauhoitella synnyttäjiä, koska täällä tunnutaan yleisest uskovan, että epparit ja repeämät ommeltaisiin puuduttamatta. Sinun kirjoituksesi jälkeen lukijoilla on nyt sellainen käsitys, että he ovat synnytyssalissa taitamattomissa käsissä. Todella ammatillista. Kiitos sinulle pelon lietsonnasta. Todella empaattista! Minun osaltani tämä keskustelu päättyy tähän. PISTE.

Lue lisää

Kuinka monella eri tavalla esimerkiksi nämäkin sinun (väärät) väittämäsi voisi tulkita? Missähän suunnassa niitä asiavirheitä mahtoikaan olla?

"ihon pintakerros ei puudu yhtä hyvin kuin alla olevat verevät kudokset."
"Ihossa kun ei ole sillä tavalla puudutetta levittävää verisuonitusta"
"Lisäämällä puudutetta ei kuitenkaan puudutusteho (yleensä) parane"
""Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita. "
"Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan"
"Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava."
"Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!"

Kumpikohan mahtaa synnyttäjiä enemmän huolettaa, se että joku paljastaa henkilön, joka ilmoittaa olevansa alan ammttilainen ja tekevänsä hommia synnärissä, olevan tiedoiltaan olevan aika vajavainen juuri kysymyksessä olevan askareen onnistumiselle oleellisilla osa-alueilla; vai se, että tällainen henkilö ihan oikeasti olisi töissä ja tekisi niitä hommia vajavaisella tietopohjalla, ja saattaisi tulla vastaan synnytyssalissa kenelle tahansa? Eiköhän oleellinen kysymys ole se, ovatko synnyttäjät synnytyssalissa taitamattomissa käsissä vai ei, eikä se mikä käsitys synnyttäjillä ehkä asiasta on?

Itse tulit kertomaan kätilön leima otsassa miten "ammattilainen" hoitaa homman, mutta valitettavsti paljastit samalla, että ammattilaisuudessasi olisi vielä aika paljon hiomista. Juuri tämänlaatuisesta tietämättömyydestä ja ammattiosaamisen puutteesta sikiävät joidekin hoitoalan kolutuksenkin saaneiden hurahtamiset uskomushoitoihin ja vastaavaan pseudotietoihin perustuviin huijausvedätyksiin. Esimerkkinä vaikkapa tältä alalta "vyöhyketerapian" tarjoaminen synnytyskivun hoitoon. Rentouttava hieronta on ihan kivaa ja oloakin helpottavaa ajanvietettä supistusten lomassa siinä missä ristiselänkin hierominen, mutta vähänkin ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa opiskelleen pitäisi ymmärtää, että vyöhyketerapeuttien levittämällä huuhaalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Mitä näkyy? kirjoitti:

Kuinka monella eri tavalla esimerkiksi nämäkin sinun (väärät) väittämäsi voisi tulkita? Missähän suunnassa niitä asiavirheitä mahtoikaan olla?

"ihon pintakerros ei puudu yhtä hyvin kuin alla olevat verevät kudokset."
"Ihossa kun ei ole sillä tavalla puudutetta levittävää verisuonitusta"
"Lisäämällä puudutetta ei kuitenkaan puudutusteho (yleensä) parane"
""Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita. "
"Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan"
"Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava."
"Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!"

Kumpikohan mahtaa synnyttäjiä enemmän huolettaa, se että joku paljastaa henkilön, joka ilmoittaa olevansa alan ammttilainen ja tekevänsä hommia synnärissä, olevan tiedoiltaan olevan aika vajavainen juuri kysymyksessä olevan askareen onnistumiselle oleellisilla osa-alueilla; vai se, että tällainen henkilö ihan oikeasti olisi töissä ja tekisi niitä hommia vajavaisella tietopohjalla, ja saattaisi tulla vastaan synnytyssalissa kenelle tahansa? Eiköhän oleellinen kysymys ole se, ovatko synnyttäjät synnytyssalissa taitamattomissa käsissä vai ei, eikä se mikä käsitys synnyttäjillä ehkä asiasta on?

Itse tulit kertomaan kätilön leima otsassa miten "ammattilainen" hoitaa homman, mutta valitettavsti paljastit samalla, että ammattilaisuudessasi olisi vielä aika paljon hiomista. Juuri tämänlaatuisesta tietämättömyydestä ja ammattiosaamisen puutteesta sikiävät joidekin hoitoalan kolutuksenkin saaneiden hurahtamiset uskomushoitoihin ja vastaavaan pseudotietoihin perustuviin huijausvedätyksiin. Esimerkkinä vaikkapa tältä alalta "vyöhyketerapian" tarjoaminen synnytyskivun hoitoon. Rentouttava hieronta on ihan kivaa ja oloakin helpottavaa ajanvietettä supistusten lomassa siinä missä ristiselänkin hierominen, mutta vähänkin ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa opiskelleen pitäisi ymmärtää, että vyöhyketerapeuttien levittämällä huuhaalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Lue lisää

tätä nokittelukulttuuria. Sinä joka aloit vänkäämään lääketieteellisillä faktoillasi - mitä oikein kuvittelit?! Että kyseisen kätilön esimies lukee tätä ja ymmärtää siirtää heti moisen vanhojen tietojen levittelijän pois etulinjasta?!
Jos tunnet ja tiedät että Suomessa synnytysosastojen henkilökunnassa on osaamatonta porukkaa joiden tiedot ovat vanhentuneita, ole hyvä ja hoida asiasi jossain muualla.

En voi sietää tätä "keskustelukulttuuria" jossa hyvät ja kiinnostavat aihealueet menee pilalle joidenkin vänkytyksen ja saivartelun takia. Ja nyt poistun pilaamasta itse tätä ketjua, >kiittää ja kuittaa!

Memmilä kirjoitti:

tätä nokittelukulttuuria. Sinä joka aloit vänkäämään lääketieteellisillä faktoillasi - mitä oikein kuvittelit?! Että kyseisen kätilön esimies lukee tätä ja ymmärtää siirtää heti moisen vanhojen tietojen levittelijän pois etulinjasta?!
Jos tunnet ja tiedät että Suomessa synnytysosastojen henkilökunnassa on osaamatonta porukkaa joiden tiedot ovat vanhentuneita, ole hyvä ja hoida asiasi jossain muualla.

En voi sietää tätä "keskustelukulttuuria" jossa hyvät ja kiinnostavat aihealueet menee pilalle joidenkin vänkytyksen ja saivartelun takia. Ja nyt poistun pilaamasta itse tätä ketjua, >kiittää ja kuittaa!

Lue lisää

lääketieteestä mitään,mut jos tosta aiemmasta väittelystä jotakin ymmärsin,niin siinä tieteilijä ja käytännön tekijä nokittelivat toisiaan.Vähän sama kun talonrakennusinsinööri kertoisi timpurille kuinka talo pitäisi tehdä ja jos timpuri ei tuntisi insinöörin fiinejä termejä,niin sitten insinöörin mukaan timpuri ei osaisi tehdä taloa.Mä oon ite tavallinen duunari ja luotan kyllä enemmän käden taitajiin kuin teoreetikkoihin.Uskon siihen, että timpuri osaa kyllä tehdä talon,vaikka ei inssin termejä tuntisikaan.Se tietää kuitenkin miten homma käytännössä skulaa.Mun kokemuksen mukaan harva talonrakennusinssikään silti osaa talon ite tehä, vaikka paperilla tietää kuinka asiat menisi.Eihän toi tieteilijä ollut ite paljoa puudutellu.Kyllähän toi kätilökin sanoi et sen asiakkaat on olleet tyytyväisiä ja et se osaa hommansa.Luulis silloin et se on pätevä,vaikka ton lääketieteilijän mukaan ei tiedä mistään mitään kun ei tiedä fiinejä termejä.Eiks se kätilön koulutus oo enemmänkin sellasta käytännöllistä,et opetellaan kädestä pitäen et kun laitat puudutetta tohon ja näin niin hyvä tulee.Tietty teoriaakin tarvitaan,mut en mä ymmärrä miten noita kätilön juttuja,kohdunutkimisia ja sellasia oppisi kirjoista lukemalla.Mulla on kyllä sympatiat ton kätilön puolella kun se ainakin vaikutti siltä et haluaa oikeasti et sen potilaat on puutuneita.Sehän kerto käyttävänsä ilokaasua ja sitä suihekttaki jos on tarvis.Muitten kokemuksia kun lukee,niin eipä tuo vaikuta mitenkään yleiseltä.Mut tää on tietty vaan mun mielipide.

Kolme synnyttänyt kirjoitti:

No jopa on väite. Että kivuliaan äidin ompelu on mahdotonta. Että hän ei muka pysy paikallaan. Kun nainen on synnyttänyt, niin kyllä hän yhden epparin ompelun ajan osaa paikallaan pysyä. Minulle ainakin sanottiin, että älä liiku, muuten sattuu. En siis liikkunut, mutta kyllä sattui.

Suomi on yhä täynnä naisia, jotka eivät pienistä valita. Nyt vanhemmiten olen vain alkanut ajatella, että ehkä pitäisi.

Minut ommeltiin 1996 puuduttamatta. Kukaan ei edes väittänyt puuduttavansa. Mitään ilokaasua tai muuta ei tarjottu. Sanoin, että sattuu. Sanottiin, että hiljaa nyt, niin päästään tästä.

Olin nuori ja synnytyksestä väsynyt. Mies oli mukana, mutta eihän hän osannut tuollaiseen mitenkään suhtautua. Ei tällaisista ollut puhuttu etukäteen. Siinä olin ja kärsin.

Lue lisää

pystynyt olemaan pomppimatta paikallaan. Kyllähän sitä refleksinomaisesti pomppaa ja puolustautuu kun sattuu. Automaattisesti vetää polvet yhteen ja pakarat kireiksi. Kätilö muistutteli useamminkin kuin kerran, että nyt täytyisi laittaa peppu penkkiin ja polvet erilleen, muuten hän ei pysty ompelemaan.

Mitä tulee puuduttamatta ompeluun, niin mäkin luulin ensin et mua ei oltu puudutettu kun sattu. Kätilö vakuutti puuduttaneensa jo silloin, kun tarkisti et tuliko repeämiä. Sanoi, ettei ketään puuduttamatta ommella. Mieskin vakuutti vieressä, et se oli nähny puuduttamisen. Mulla ei ollu siitä mitään hajua, kun olin vissiin niin pihalla vielä synnytyksestä ja väitin koko ajan vastaan. Yhtään en olisi jaksanut enää uutta kipua, kun poika oli jo sylissä tuhisemassa. Lopulta annoin kätilön suostuttelun jälkeen laittaa ompeleen, kun en halunnut värkin sellasekskaan jäävän. Ja totta oli, en tuntenut ompelua yhtään. Tai no solmujen teon tunsin, mut ei sekään sattunu tunsin vaan et nyt jotakin räpelletään. Sen sijaan se kun se kätilö laitto sormensa sinne värkkiin ja levitti paikkoja, josta olin just pungertanu ton meidän esikoisen ulos, se sai huutamaan hoosiannaa. Pakko oli kuulemma kuitenkin levittää paikkoja, kun haava oli siellä sisällä. Ei olis muuten nähny mitään. Kätilö sano et limakalvoille oli tullut voimakkaan venytyksen vuoksi sellasta "asvaltti ihottumaa" johonka koskeminen kirvelsi ...leesti. Mulle tarjottiin ilokaasua, mutta en ottanu kun siitä tuli aiemmin oksettava olo. Enkä halunnu sitä vielä siihen lisäksi.

Memmilä kirjoitti:

tätä nokittelukulttuuria. Sinä joka aloit vänkäämään lääketieteellisillä faktoillasi - mitä oikein kuvittelit?! Että kyseisen kätilön esimies lukee tätä ja ymmärtää siirtää heti moisen vanhojen tietojen levittelijän pois etulinjasta?!
Jos tunnet ja tiedät että Suomessa synnytysosastojen henkilökunnassa on osaamatonta porukkaa joiden tiedot ovat vanhentuneita, ole hyvä ja hoida asiasi jossain muualla.

En voi sietää tätä "keskustelukulttuuria" jossa hyvät ja kiinnostavat aihealueet menee pilalle joidenkin vänkytyksen ja saivartelun takia. Ja nyt poistun pilaamasta itse tätä ketjua, >kiittää ja kuittaa!

Lue lisää

En ymmärrä. mitä hyvää on kirjoituksessa, jossa puhutaan puuta heinää ainoana tarkoituksena selitellä, miksi ei kykene hoitamaan hommaansa kunnolla. Kyllähän siinä oli tämä kätilön roolin itselleen ottanut henkilö, joka yritti päteä ensin lääketieteellä ja sitten 18 vuoden kokemuksella, mutta valitettavasti vain (hänen kannaltaan) pätemiselle ei löytynytkään perustaa.

Ymmärtämätön? kirjoitti:

En ymmärrä. mitä hyvää on kirjoituksessa, jossa puhutaan puuta heinää ainoana tarkoituksena selitellä, miksi ei kykene hoitamaan hommaansa kunnolla. Kyllähän siinä oli tämä kätilön roolin itselleen ottanut henkilö, joka yritti päteä ensin lääketieteellä ja sitten 18 vuoden kokemuksella, mutta valitettavasti vain (hänen kannaltaan) pätemiselle ei löytynytkään perustaa.

Lue lisää

se ei kykene hoitaan hommaansa kunnolla.Eikös tässä ollu kyse alunperin siitä, että ei ommella puuduttamatta.Jos puuduttaa ja potilas puutuu ja on tyytyväinen niin eikö se homma menny niin ku pitiki?Eihän se kätilö missään vaiheessa sanonu et se ei sais potilasta puutumaan.Se vaan selitti miks toiset paikat puutuu paremmin ku toiset.Tai ainakin yritti selittää mut sen ei annettu ku joku tietäväinen veti siltä koko ajan mattoo jalkojen alta ja pani sille sanoja suuhun.Näin mä ainakin sen kässäsin.Mut yhä edelleen tää on vaan mun mielipide.

ymmärrä kirjoitti:

se ei kykene hoitaan hommaansa kunnolla.Eikös tässä ollu kyse alunperin siitä, että ei ommella puuduttamatta.Jos puuduttaa ja potilas puutuu ja on tyytyväinen niin eikö se homma menny niin ku pitiki?Eihän se kätilö missään vaiheessa sanonu et se ei sais potilasta puutumaan.Se vaan selitti miks toiset paikat puutuu paremmin ku toiset.Tai ainakin yritti selittää mut sen ei annettu ku joku tietäväinen veti siltä koko ajan mattoo jalkojen alta ja pani sille sanoja suuhun.Näin mä ainakin sen kässäsin.Mut yhä edelleen tää on vaan mun mielipide.

Lue lisää

Minusta kätilö yritti selitellä, miksi puuduttaminen ei aina onnistu. Mutta kun sen selitukset eivät kestäneetkään päivänvaloa. Niin tulee sellainen olo, että siinä selitellään, miksi aina ei yritetäkään puuduttaa kunnolla tai edes lisätä puuduketta. Kunhan sohaistaan ja suhaistaan jotenkin sinne päin ja sitten kirjoitellaan, että joo, ei vika ole minussa, vaan...

Meillä on vain jonkun nimimerkki kätilön oma kirjoitus suomi24 palstalla, jossa hän väittää, että hän kyllä onnistuu aina puuduttamisessa. En lähtisi lyömään kovin isoja vetoja väitteen totuudenmukaisuuden puolesta, koska kirjoittajalla ei näytä olevan homma hanskassa alkuunkaan.

Jännä juttu muuten, että joskus näitä palstoja lukiessa tulee sellainen käsitys, että kun joku huomaa kirjoittaneensa puutaheinää, jää siitä kiinni ja poistuu loukattuna väärinymmärrettynä, niin hetken kuluttua viestiketju jatkuu poistuneen kirjoittajan puolustelupuheenvuoroilla. Kuitenkin niin, että nimerkki on tietysti eri ja sen lisäksi on muuttunut varmemmaksi vakuudeksi myös kirjoitustyyli, esim. puhekielen muotoon, slangiksi tai jollekin murteelle. Oletko itse koskaan huomannut tällaista ilmiötä?

Eeeeiiii. kirjoitti:

Minusta kätilö yritti selitellä, miksi puuduttaminen ei aina onnistu. Mutta kun sen selitukset eivät kestäneetkään päivänvaloa. Niin tulee sellainen olo, että siinä selitellään, miksi aina ei yritetäkään puuduttaa kunnolla tai edes lisätä puuduketta. Kunhan sohaistaan ja suhaistaan jotenkin sinne päin ja sitten kirjoitellaan, että joo, ei vika ole minussa, vaan...

Meillä on vain jonkun nimimerkki kätilön oma kirjoitus suomi24 palstalla, jossa hän väittää, että hän kyllä onnistuu aina puuduttamisessa. En lähtisi lyömään kovin isoja vetoja väitteen totuudenmukaisuuden puolesta, koska kirjoittajalla ei näytä olevan homma hanskassa alkuunkaan.

Jännä juttu muuten, että joskus näitä palstoja lukiessa tulee sellainen käsitys, että kun joku huomaa kirjoittaneensa puutaheinää, jää siitä kiinni ja poistuu loukattuna väärinymmärrettynä, niin hetken kuluttua viestiketju jatkuu poistuneen kirjoittajan puolustelupuheenvuoroilla. Kuitenkin niin, että nimerkki on tietysti eri ja sen lisäksi on muuttunut varmemmaksi vakuudeksi myös kirjoitustyyli, esim. puhekielen muotoon, slangiksi tai jollekin murteelle. Oletko itse koskaan huomannut tällaista ilmiötä?

Lue lisää

se vänkääminen! Etkö tajua, että tuollainen jankuttaminen saa ihmiset ärsyyntymään ja kukaties tuon kätilön puolelle jo sen vuoksi. Sinulle on jo useampi kuin yksi sanonut, että jos olet huomannut puutteita kätilöiden taidoissa, valita heidän esimiehilleen! Tämä ei ole oikea paikka eikä jankkaamisesi liity mitenkään alkuperäiseen aiheeseen. Tuo kätilö saa minunkin pisteeni pelkästään jo sen vuoksi, että osasi lopettaa ajoissa. Toivottavasti et ole ainakaan lääkäri, sillä tuollaiset lääkärit ovat kaikkein vaarallisimpia. Vänkäävät vielä potilaansa kuolinvuoteen vieressä että mutta kun minä olin oikeassa.

Eeeeiiii. kirjoitti:

Minusta kätilö yritti selitellä, miksi puuduttaminen ei aina onnistu. Mutta kun sen selitukset eivät kestäneetkään päivänvaloa. Niin tulee sellainen olo, että siinä selitellään, miksi aina ei yritetäkään puuduttaa kunnolla tai edes lisätä puuduketta. Kunhan sohaistaan ja suhaistaan jotenkin sinne päin ja sitten kirjoitellaan, että joo, ei vika ole minussa, vaan...

Meillä on vain jonkun nimimerkki kätilön oma kirjoitus suomi24 palstalla, jossa hän väittää, että hän kyllä onnistuu aina puuduttamisessa. En lähtisi lyömään kovin isoja vetoja väitteen totuudenmukaisuuden puolesta, koska kirjoittajalla ei näytä olevan homma hanskassa alkuunkaan.

Jännä juttu muuten, että joskus näitä palstoja lukiessa tulee sellainen käsitys, että kun joku huomaa kirjoittaneensa puutaheinää, jää siitä kiinni ja poistuu loukattuna väärinymmärrettynä, niin hetken kuluttua viestiketju jatkuu poistuneen kirjoittajan puolustelupuheenvuoroilla. Kuitenkin niin, että nimerkki on tietysti eri ja sen lisäksi on muuttunut varmemmaksi vakuudeksi myös kirjoitustyyli, esim. puhekielen muotoon, slangiksi tai jollekin murteelle. Oletko itse koskaan huomannut tällaista ilmiötä?

Lue lisää

Kyllä, huomattu on tuo ilmiö, josta kerrot viestin lopussa. Tässä keskustelukumppanissasi vahva epäily siitä. Näkee, että tuo teksti, jossa pisteen jälkeen ei ole välilyöntiä, mutta iso kirjain on, on tekemällä tehty "vahvistus".

Olen aina itse vain taustalla, mutta huomaan heti em. asiat. Hassua, että joku toinenkin bongannut saman ilmiön. :) Etenkin täällä synnytys-palstalla tätä on ilmassa melko usein.

kielioppipoliisi kirjoitti:

Kyllä, huomattu on tuo ilmiö, josta kerrot viestin lopussa. Tässä keskustelukumppanissasi vahva epäily siitä. Näkee, että tuo teksti, jossa pisteen jälkeen ei ole välilyöntiä, mutta iso kirjain on, on tekemällä tehty "vahvistus".

Olen aina itse vain taustalla, mutta huomaan heti em. asiat. Hassua, että joku toinenkin bongannut saman ilmiön. :) Etenkin täällä synnytys-palstalla tätä on ilmassa melko usein.

Lue lisää

että noi kaikki viestit on yhden ja saman henkilön kirjoittamia. Oon siitä hyvin varma. Ei tarvii kun kattoo kirjoitustapaa. Antaa vielä vinkkejä tästä omassa viestissään. Taitaa pitää meitä muita tyhminä ;) Yhdenlainen versio provoilusta. Saa halpaa mutta kieroutunutta hupia kun kirjoittelee itse juttuja puolesta ja vastaan. Taitaa olla jäänyt jotakin hampaankoloon synnytyksestä. Kaikkia vatipäitä sitä onkin liikkellä.

totaalisen kyllästynyt kirjoitti:

se vänkääminen! Etkö tajua, että tuollainen jankuttaminen saa ihmiset ärsyyntymään ja kukaties tuon kätilön puolelle jo sen vuoksi. Sinulle on jo useampi kuin yksi sanonut, että jos olet huomannut puutteita kätilöiden taidoissa, valita heidän esimiehilleen! Tämä ei ole oikea paikka eikä jankkaamisesi liity mitenkään alkuperäiseen aiheeseen. Tuo kätilö saa minunkin pisteeni pelkästään jo sen vuoksi, että osasi lopettaa ajoissa. Toivottavasti et ole ainakaan lääkäri, sillä tuollaiset lääkärit ovat kaikkein vaarallisimpia. Vänkäävät vielä potilaansa kuolinvuoteen vieressä että mutta kun minä olin oikeassa.

Lue lisää

On ikävää, jos sinun mielestäsi väärien tietojen oikaisu on vänkäämistä. Minusta, jos vetää ammati-ihmisen kaavun ylleen, on häneltä syytä vaatia asiapitoista tekstiä. Jatkuva oppiminen on eräs hyvän ammattilaisen ominaisuus ja nyt eräälle kätilölle annettiin lisää eväitä siihen. Toivottavasti lankesi hedelmälliseen maaperään.

Mitä tähän keskuteluun tulee muuten niin emme voi tietää, onko kyseinen kirjoittaja edes kätilö. Ja jos on, onko hän töissä synnytyssalissa. Emmekä tiedä kenestä on kyse ja kuka hänen esimiehensä on. Joten neuvosi ei ole toteuttamiskelpoinen.

Emmekä tiedä sitäkään, osasiko hän vielä lopettaa, saati ajoissa. Epäilen vahvasti. Myöskään juttujen lukjoilta ei ole kiellettyä rasittaa aivokapasiteettiaan edes hiukan, kun arvioi tällaisten palstojen tarinoita, ja viimeistään siinä vaiheessa kun väsää vastauksia.

kielioppipoliisi kirjoitti:

Kyllä, huomattu on tuo ilmiö, josta kerrot viestin lopussa. Tässä keskustelukumppanissasi vahva epäily siitä. Näkee, että tuo teksti, jossa pisteen jälkeen ei ole välilyöntiä, mutta iso kirjain on, on tekemällä tehty "vahvistus".

Olen aina itse vain taustalla, mutta huomaan heti em. asiat. Hassua, että joku toinenkin bongannut saman ilmiön. :) Etenkin täällä synnytys-palstalla tätä on ilmassa melko usein.

Lue lisää

ei hyvää päivää!!! Luuletko, ettei kukaan ymmärrä sinun olevan tuo sama jankkaaja???

totaalisen kyllästynyt kirjoitti:

ei hyvää päivää!!! Luuletko, ettei kukaan ymmärrä sinun olevan tuo sama jankkaaja???

noihin viesteihin tai antaa itsensä provosoitua. Eiköhän se sillä lopu!

PirittaM kirjoitti:

pystynyt olemaan pomppimatta paikallaan. Kyllähän sitä refleksinomaisesti pomppaa ja puolustautuu kun sattuu. Automaattisesti vetää polvet yhteen ja pakarat kireiksi. Kätilö muistutteli useamminkin kuin kerran, että nyt täytyisi laittaa peppu penkkiin ja polvet erilleen, muuten hän ei pysty ompelemaan.

Mitä tulee puuduttamatta ompeluun, niin mäkin luulin ensin et mua ei oltu puudutettu kun sattu. Kätilö vakuutti puuduttaneensa jo silloin, kun tarkisti et tuliko repeämiä. Sanoi, ettei ketään puuduttamatta ommella. Mieskin vakuutti vieressä, et se oli nähny puuduttamisen. Mulla ei ollu siitä mitään hajua, kun olin vissiin niin pihalla vielä synnytyksestä ja väitin koko ajan vastaan. Yhtään en olisi jaksanut enää uutta kipua, kun poika oli jo sylissä tuhisemassa. Lopulta annoin kätilön suostuttelun jälkeen laittaa ompeleen, kun en halunnut värkin sellasekskaan jäävän. Ja totta oli, en tuntenut ompelua yhtään. Tai no solmujen teon tunsin, mut ei sekään sattunu tunsin vaan et nyt jotakin räpelletään. Sen sijaan se kun se kätilö laitto sormensa sinne värkkiin ja levitti paikkoja, josta olin just pungertanu ton meidän esikoisen ulos, se sai huutamaan hoosiannaa. Pakko oli kuulemma kuitenkin levittää paikkoja, kun haava oli siellä sisällä. Ei olis muuten nähny mitään. Kätilö sano et limakalvoille oli tullut voimakkaan venytyksen vuoksi sellasta "asvaltti ihottumaa" johonka koskeminen kirvelsi ...leesti. Mulle tarjottiin ilokaasua, mutta en ottanu kun siitä tuli aiemmin oksettava olo. Enkä halunnu sitä vielä siihen lisäksi.

Lue lisää

Pystyin olemaan paikallani, kun taidan olla aika lujaluonteinen tyyppi, mutta koville se otti, enkä tosiaan näin jälkikäteen näe mitään järkeä koko jutussa. Miksi pitäisi kärsiä moista? Onko se Suomessa niin kallista puuduttaa kunnolla tai vaikka nukuttaa? Miksi kätilöt painostavat äitejä moiseen?

Lapsille annetaan "humautus" eli pieni nukutus vähimmästäkin, kun ei niiden kiljuntaa kukaan jaksa kuunnella eikä ne pysyisi paikallaan. Pitää varmaan meidän naisten ryhtyä lapsiksi, että saadaan humautus tota epparia ommeltaessa. Vai siihenkö tämä maa sitten kaatuu? Eikö ole varaa.

Edellinen kirjoittaa, että puudutettu oli ja mieskin todisti piikin nähneensä. Mutta jos kerran sattuu (eikä vähän, vaan paljon), niin ei se puudutus sitten riitä. Siitähän tässä on kyse: ei siitä, puudutetaanko vai ei, vaan siitä, tehoaako puudutus. Pitääkö kärsiä kipua ommeltaessa vai onko oikeus pyytää niin paljon puudutusta tai peräti nukutus, että ei satu?

Edellä joku puhui hammaslääkäristä. Ei hammaslääkärissä nykyään ehdotella, että mennään ilman puudutusta vaan, äkkiä tämä on ohi. Siellä puudutetaan ja nukutetaankin. Miksi synnyttänyttä äitiä (puolustuskyvytöntä) sitten vaan ommellaan, jos se sattuu? En tajua.

kätilö. kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, joka mielestäni oli kuitenkin asiaton ja epäammatillinen (jos nyt olet terveydenhuoltoalan ihminen). On turha levittää (perätöntä) hysteriaa ja leimata jotakin ammattikuntaa vain pönkittääkseen itseään. Sinä kommentoit teoriatiedon kautta, vaikka kokemusta aiheesta sinulla ei tekstistäsi päätellen juurikaan ole. Nimimerkistäsi päätellen olet kuitenkin ilmeisesti joskus päässyt kokeilemaan puuduttamista? Mielestäni on asiatonta vääristellä toisen kirjoittamaa tekstiä, sekä yleistää kaikki Suomen kätilöt ammattitaidottomiksi vain siksi, että ei ymmärrä yhden kirjoituksen sisältöä. Tämän lisäksi tekstisi sisältää räikeitä asiavirheitä.

Vastasin alkuperäiseen viestiin koulutukseni, sekä 18 vuoden synnytyssalikokemuksen pohjalta. Minulla on siis sekä pitkä koulutus että kokemus välilihan haavojen ompelusta ja tiedän kyllä tasan tarkkaan minne ja miten puudute injisoidaan sekä millaisella tekniikalla välilihan haavat puudutetaan. Sen sijaan olen niin vanha, ettei minulla ole tarvetta kukkoilla ja snobbailla lääketieteellisillä termeillä sekä oppikirjatiedolla, vaan pyrin kertomaan asiat siten, että muutkin kuin terveydenhuoltoalalla toimivat ihmiset ne ymmärtävät.



"Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan."


En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin. Ja tämä ihan oikeaoppista perineumin puudutustekniikkaa käyttäen. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeistä välilihan ja emättimen haavaa on hieman erilaista puuduttaa kuin esimerkiksi siistiä käden haavaa. Yhä edelleen olen siinä käsityksessä (niin kuin minulle on opetettu) että verevä kudos puutuu paremmin. Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen. Neste leviää nesteessä paremmin. Välilihan ja emättimen haavaa ommellessahan puudutetaan usein muutakin kuin ihonalaiskudos. "Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita.

Oman haasteensa ompeluun tuo myös koko synnytyskanavan arkuus. Onhan se ihan selvä, että jos joutuu venyttämään synnytyskanavaa (esim. emättimen perällä olevien haavojen ompelu), josta vauva on juuri tullut ulos, se tuntuu epämiellyttävältä. Ompelun kivuliaisuudessa ei siis suinkaan aina ole kyse haavan huonosta puutumisesta/puuduttamisesta. Tällöin käytetään oloa helpottamaan ja äitiä rentouttamaan usein ilokaasua.

Heittäisin sinulle vielä visaisen kysymyksen, kun kerran kerrot ihon puutuvan varmasti, jos sen osaa puuduttaa. Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan. Kuten näet, käytäntö ei aina vastaa oppikirjoja...



"Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät"

Nahan paksuudella on hyvinkin paljon merkitystä. Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki: sinulla on jalassa ruhje. Joku silittää sitä ja joku toinen taas tökkää siihen sormella. Kumpikahan mahtaa tuntua kurjemmalta? Sama asia synnytykseen liittyen: syvemmät kudokset ovat "vähemmän sitkeitä" ja neula menee niistä läpi kuin kuuma veitsi voista. Voimaa ei tarvitse käyttää. Perineumin iho sen sijaan on paksua ja sitekeää. Sen läpäisemiseksi täytyy käyttää voimaa ja "painetta". Tämän vuoksi on ihan luonnollista, että ihon ompeleminen on kurjempaa. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeen koko alapää on arka, ei vain haava-alue?!

Tuohon puudutteen määrään otin kantaa jo alkuperäisessä testissäni ja kerroin, miksi puudutetta ei voi käyttää suuria määriä. Vahvemmalla puudutteella taas ei saa koko aluetta puutumaan/pysty käyttämään niin laajalla alueella kuin pitäisi.


"Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan."

Puudutusainespray on erittäin kätevä (pinnallisten) synnytyshaavojen ompelussa. Sitä on näppärä suihkuttaa myös esim. peräaukon sutuun, jossa saattaa olla synnytyksen jäljiltä arkoja peräpukamia.
Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään. Minun kokemukseni on, että esim. häpyhuulten sisäpinnan limakalvo on hyvinkin ohutta, ja puudutespray helpottaa esimerkiksi tämän alueen kirvelyä. Ei sprayn avulla välttämättä aina ompelemaan pysty (riippuu alueesta ja haavan pinnallisuudesta), mutta onhan se mukavampi koskettaa ommellessa limakalvoja, jotka eivät ole puudutesparyn ansiosta ollenkaan niin arat. Ja minulle on ihan sama, vaikka aineen vaikutus olisi placebon omainen. Pääasia on, että synnyttänyt nainen kokee saavansa siitä apua. Eikö niin?!? Sen sijaan Emlaa ei todellakaan voi käyttää avoimeen haavaan, kai sen jo järkikin sanoo?


"Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön. "

Epparin puuduttaminen todellakin vaatii taitoa, mutta ei läheskän niin paljon kuin repeämän puuduttaminen. Epparihan on suht säännönmukainen ja rajatulla alueella. Kudosturvotus ja anatomian hahmottaminen saattaa olla hankalaa, mutta hematoomat ovat tässä vaiheessa harvoin ongelmia. Nehän ovat yleensä jälkikäteen ilmeneviä komplikaatioita. Suolen läheisyys ei sen sijaan ole kätilölle mikään ongelma tai arastelun aihe. Tämä on ihmeellinen väite!?

Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!


Pyydän anteksi raskaana olevilta äideiltä. En olisi halunnut kuvailla välilihan haavoja ja niiden ompelua näin tarkasti. En halua turhaan lietsoa pelkoa. Siksi alkuperäisessä viestissäni pyrin yksinkertaistamaan asioita. Perusviesti kuitenkin on, että ommellessa puudutetaan kyllä, äidillä on siihen täysi oikeus! Tarvittaessa käytetään lisäsksi apuna mm. ilokaasua. Kivuliaan äidin ompeleminen on käytännössäkin täysin mahdotonta; hän ei pysy paikallaan. Mahdolliset laajemmat repeämät ommellaan aina spinaalipuudutuksessa tai humausnukutuksessa. Suomessa synnytyssaleissa on ihan oikasti korkeatasoisesti koulutettua henkilökuntaa, joka tekee kaikkensa hoitaakseen synnytyksen mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Telepaattisia taitoja heillä ei sen sijaan ole. Synnyttäjän tuleekin kertoa tuntemuksistaan ja pyytää, tarvittaessa vaatia lisää kivunlievitystä. Synnytyksessä äidin toiveiden edelle menee vain sellainen tilanne, jossa joko äidin tai lapsen turvallisuus tai henki on uhattuna tai äidin vaatimukset aiheuttaisivat äidille/lapselle tilanteen, joka heikentäisi olennaisesti hänen tilannettaan tai olisi vastoin heidän etuaan.

Lue lisää

Valitettavasti tämä kätilö kyllä puhuu niin kuin TOIVOISI asioiden olevan Suomenmaassa. Totuus ainakin minun kohdallani oli, että ensimästä saadessani ei puudutusta käytetty, ja sattui pirusti, ja kätilö vain sanoi, ettei pysty puuduttamaan, ja ei tämä kauaa kestä.

Toista saadessani, kysyin että koskapa ompelette, ja kätilö sanoi että johan ompelin, enkä siitä mitään siis tuntenut, ELI, IHAN HYVIN PYSTYI PUUDUTTAMAAN, JOS VAIN VIITSI SEN TEHDÄ. Tunsin itseni huijatuksi.

Eli totuus on että epäpätevät kätilöt todellakin kiduttavat potilaitaan, mielialansa mukaan. Joten tämä keskustelu on erittäin tärkeä puheenaihe. Ja tärkeä niille jotka vielä aikovat synnyttää.

PirittaM kirjoitti:

pystynyt olemaan pomppimatta paikallaan. Kyllähän sitä refleksinomaisesti pomppaa ja puolustautuu kun sattuu. Automaattisesti vetää polvet yhteen ja pakarat kireiksi. Kätilö muistutteli useamminkin kuin kerran, että nyt täytyisi laittaa peppu penkkiin ja polvet erilleen, muuten hän ei pysty ompelemaan.

Mitä tulee puuduttamatta ompeluun, niin mäkin luulin ensin et mua ei oltu puudutettu kun sattu. Kätilö vakuutti puuduttaneensa jo silloin, kun tarkisti et tuliko repeämiä. Sanoi, ettei ketään puuduttamatta ommella. Mieskin vakuutti vieressä, et se oli nähny puuduttamisen. Mulla ei ollu siitä mitään hajua, kun olin vissiin niin pihalla vielä synnytyksestä ja väitin koko ajan vastaan. Yhtään en olisi jaksanut enää uutta kipua, kun poika oli jo sylissä tuhisemassa. Lopulta annoin kätilön suostuttelun jälkeen laittaa ompeleen, kun en halunnut värkin sellasekskaan jäävän. Ja totta oli, en tuntenut ompelua yhtään. Tai no solmujen teon tunsin, mut ei sekään sattunu tunsin vaan et nyt jotakin räpelletään. Sen sijaan se kun se kätilö laitto sormensa sinne värkkiin ja levitti paikkoja, josta olin just pungertanu ton meidän esikoisen ulos, se sai huutamaan hoosiannaa. Pakko oli kuulemma kuitenkin levittää paikkoja, kun haava oli siellä sisällä. Ei olis muuten nähny mitään. Kätilö sano et limakalvoille oli tullut voimakkaan venytyksen vuoksi sellasta "asvaltti ihottumaa" johonka koskeminen kirvelsi ...leesti. Mulle tarjottiin ilokaasua, mutta en ottanu kun siitä tuli aiemmin oksettava olo. Enkä halunnu sitä vielä siihen lisäksi.

Lue lisää

Jos kerran mikään puudute ei tehoa kunnolla, niin eikö tuollaisessa tilanteessa luonnollisesti pitäisi jo ajatella potilasta ja hoitaa ompelu nukutuksessa?

Kummallista, että tuollaista tehdään hereillä olevalle ja kivuliaalle ihmiselle.

Vaikken äskeinen alkuperäinen kirjoitti:

Kun mitään puudutuksia ei ole, niin ei sitä episiotomiaa varten ruveta erikseen puuduttelemaan. Sehän tulee tavallaan "yllättäen": kätilö käsittääkseni vasta viime hetkellä päättää, tarvitaanko sitä vai ei. Minullakaan ei ollut puudutuksia ja episiotomia vedettiin ihan tosta vaan. Se tehtiin siinä vaiheessa, jossa pää jo venytti välilihaa (saksillako ne sen tekee???) joten ei se nyt niin kovasti kirpaissut eikä varsinkaan kauaa...

Muuten olen kyllä samoilla linjoilla tässä aloittajan asiassa: episiotomiaa ja sen ompelua ei pidetä minään (minullekin sanottiin, ettei se tässä kokonaisuudessa missään tunnu), mutta varsinkin ompelun (sillä suihkepuudutteella, joka ei tosiaan mitään tehoa) olen kokenut vähän katkerana: miksi ei puuduteta ja miksi ei puhutakaan oikein mitään. Siis siinä on toimenpide, josta kätilö ei paljon äidiltä kysele (ja sen voin vielä ymmärtää) mutta sitten ompelustakaan ei paljon infoa ole ainakaan minulle annettu - eikä sitä puudutusta.

Onneksi episiotomiaa ei yleensä tarvita kuin ensimmäisen kanssa. Jos sitten tarvittaisiin silloinkaan, mene tiedä. Episiotomiassa pahinta on sen melko hidas paraneminen. Kun sain ensimmäisen kerran synnyttää ilman episiotomiaa, tajusin vasta, että 90% kivuista johtui siitä.

Lue lisää

Kyllä jokaisen välilihan, jonka olen leikannut olen edellisen supistuksen aikana puuduttanut, samoin on tehty niissä synnytyksissä jotka olen nähnyt.

------ kirjoitti:

minulla on kyllä ommeltu molemmissa synnytyksissä ilman puudutuksia, ja tunsin joka ikiksen neulan piston- itseasiassa, neulominen oli kipeintä ja kamalinta koko synnytyksessä. Itse synnytykset ovat menneet reippaasti ja korkealla kipukynnyksellä ilman kemiallisia lääkityksiä, mutta kun olen pyytänyt ommeltaessa kivunlievitystä (se oikeasti tuntui kuin olisin ollut sadistin neulatyynynä) sain vastauksen ettei tässä vaiheessa enää laiteta. Onhan se nyt vähän outoa ettei itse synnytyskään sattunut niin kuin epparin ompeleminen. Seuraavassa synnytyksessä _vaadin_saada tarvittaessa puudutuksen ompeluun.

Lue lisää

No eihän se synnytys niin kamalaa olekkaan jos kerta yks tikkien laitto on karmeinta hommassa.

kätilö. kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, joka mielestäni oli kuitenkin asiaton ja epäammatillinen (jos nyt olet terveydenhuoltoalan ihminen). On turha levittää (perätöntä) hysteriaa ja leimata jotakin ammattikuntaa vain pönkittääkseen itseään. Sinä kommentoit teoriatiedon kautta, vaikka kokemusta aiheesta sinulla ei tekstistäsi päätellen juurikaan ole. Nimimerkistäsi päätellen olet kuitenkin ilmeisesti joskus päässyt kokeilemaan puuduttamista? Mielestäni on asiatonta vääristellä toisen kirjoittamaa tekstiä, sekä yleistää kaikki Suomen kätilöt ammattitaidottomiksi vain siksi, että ei ymmärrä yhden kirjoituksen sisältöä. Tämän lisäksi tekstisi sisältää räikeitä asiavirheitä.

Vastasin alkuperäiseen viestiin koulutukseni, sekä 18 vuoden synnytyssalikokemuksen pohjalta. Minulla on siis sekä pitkä koulutus että kokemus välilihan haavojen ompelusta ja tiedän kyllä tasan tarkkaan minne ja miten puudute injisoidaan sekä millaisella tekniikalla välilihan haavat puudutetaan. Sen sijaan olen niin vanha, ettei minulla ole tarvetta kukkoilla ja snobbailla lääketieteellisillä termeillä sekä oppikirjatiedolla, vaan pyrin kertomaan asiat siten, että muutkin kuin terveydenhuoltoalalla toimivat ihmiset ne ymmärtävät.



"Ihoa puudutettaessa puudutusaine ruiskutetaan ihon pintakerroksen alle (dermikseen), jossa hermopäätteet ovat, ei ihon pinnan sisälle. Kun puudutusaine pääsee hermosäikeiden viereen riittävänä pitoisuutena, estyy hermosignaalin eteneminen. Se on ihan varma juttu. Puudutteen ei ole tarkoituskaan levitä verisuonten mukana, vaan esim. joissakin puudutteissa mukana olevan adrenaliinin tarkoitus on nimenomaan estää sitä, että puudutteet eivät imeytyisi niin nopeasti verenkiertoon. Siten puudutuksen kesto pitenee ja voidaan käyttää suurempia puudutusainemääriä ilman pelkoa verenkiertoon imeytyvän puudutusaineen haittavaikutuksista muualle elimistöön. Puudute ruiskutetaan kudoksiin, jossa se leviää solujen välitilaan."


En ole missään vaiheessa väittänyt, että puudute injisoitaisiin ihon sisälle. Kerroin vaan, että kokemukseni on, että hyvin (hius)verisuonitetut syvemmät kudokset puutuvat paremmin ja iho sen alainen alue huonommin. Ja tämä ihan oikeaoppista perineumin puudutustekniikkaa käyttäen. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeistä välilihan ja emättimen haavaa on hieman erilaista puuduttaa kuin esimerkiksi siistiä käden haavaa. Yhä edelleen olen siinä käsityksessä (niin kuin minulle on opetettu) että verevä kudos puutuu paremmin. Puudute (joka on neste) leviää kudoksen nesteiden mukana ympäröivään kudokseen. Neste leviää nesteessä paremmin. Välilihan ja emättimen haavaa ommellessahan puudutetaan usein muutakin kuin ihonalaiskudos. "Asiantuntijana" varmasti sen sijaan tiedät, että perineumin haavojen ompelussa ei käytetä adrenaliinia sisältäviä puudutteita.

Oman haasteensa ompeluun tuo myös koko synnytyskanavan arkuus. Onhan se ihan selvä, että jos joutuu venyttämään synnytyskanavaa (esim. emättimen perällä olevien haavojen ompelu), josta vauva on juuri tullut ulos, se tuntuu epämiellyttävältä. Ompelun kivuliaisuudessa ei siis suinkaan aina ole kyse haavan huonosta puutumisesta/puuduttamisesta. Tällöin käytetään oloa helpottamaan ja äitiä rentouttamaan usein ilokaasua.

Heittäisin sinulle vielä visaisen kysymyksen, kun kerran kerrot ihon puutuvan varmasti, jos sen osaa puuduttaa. Miksi lääkärit eivät puuduta ihoa puhkaistessaan paisetta? Vastaus: koska paiseen kohdalta ihoa ei saa puutumaan. Kuten näet, käytäntö ei aina vastaa oppikirjoja...



"Nahan paksuudella ei ole mitään tekemistä kipuaistimuksen suuruuden kanssa, vaan tuntohermopäätteiden määrä on se ratkaiseva seikka. Ja ne ovat tosiaankin sen paksun ihon pintakerroksen alla, jonne myös puudutusaine pitää ruiskuttaa ja saada leviämään solujen välitilaan. Puudutusteho lisääntyy käyttämällä suurempaa puudutusainemäärää (saadaan aine leviämään täydellisemmin ja laajemmalle) ja/tai käyttämällä vahvempaa puudutusainetta. Vahvempaa ainetta ei pysty kuitenkaan käyttämään yhtä suurta määrää millilitroissa kuin heikompaa, sillä milligrammat määräävät"

Nahan paksuudella on hyvinkin paljon merkitystä. Otetaanpa yksinkertaistettu esimerkki: sinulla on jalassa ruhje. Joku silittää sitä ja joku toinen taas tökkää siihen sormella. Kumpikahan mahtaa tuntua kurjemmalta? Sama asia synnytykseen liittyen: syvemmät kudokset ovat "vähemmän sitkeitä" ja neula menee niistä läpi kuin kuuma veitsi voista. Voimaa ei tarvitse käyttää. Perineumin iho sen sijaan on paksua ja sitekeää. Sen läpäisemiseksi täytyy käyttää voimaa ja "painetta". Tämän vuoksi on ihan luonnollista, että ihon ompeleminen on kurjempaa. Ymmärräthän, että synnytyksen jälkeen koko alapää on arka, ei vain haava-alue?!

Tuohon puudutteen määrään otin kantaa jo alkuperäisessä testissäni ja kerroin, miksi puudutetta ei voi käyttää suuria määriä. Vahvemmalla puudutteella taas ei saa koko aluetta puutumaan/pysty käyttämään niin laajalla alueella kuin pitäisi.


"Puudutusainesprayn käyttö ihon tai paksun limakalvon puuduttamiseen on täyttä placeboa. Ihon puuduttamiseen löytyy kahdenlaista voidetta, mutta niitäkin pitää pitää alueella puolesta tunnista tuntiin tiiviin peiton alla, jotta saadaan iho puutumaan."

Puudutusainespray on erittäin kätevä (pinnallisten) synnytyshaavojen ompelussa. Sitä on näppärä suihkuttaa myös esim. peräaukon sutuun, jossa saattaa olla synnytyksen jäljiltä arkoja peräpukamia.
Ihon tai paksujen limakalvojen puudutukseen spayta ei tietenkään käytetä, enkä niin ole väittänytkään. Minun kokemukseni on, että esim. häpyhuulten sisäpinnan limakalvo on hyvinkin ohutta, ja puudutespray helpottaa esimerkiksi tämän alueen kirvelyä. Ei sprayn avulla välttämättä aina ompelemaan pysty (riippuu alueesta ja haavan pinnallisuudesta), mutta onhan se mukavampi koskettaa ommellessa limakalvoja, jotka eivät ole puudutesparyn ansiosta ollenkaan niin arat. Ja minulle on ihan sama, vaikka aineen vaikutus olisi placebon omainen. Pääasia on, että synnyttänyt nainen kokee saavansa siitä apua. Eikö niin?!? Sen sijaan Emlaa ei todellakaan voi käyttää avoimeen haavaan, kai sen jo järkikin sanoo?


"Epparin puuduttamisessa vaatii taitoa ja kokemusta saada aine riittävän laajalle koko alueelle ja vielä siihen ommeltavaan kudokseen. Synnytyksen jälkeen epparihaava on aikamoinen rotanpesä, jossa kudosturvotus ja verenpurkaumatkin tekevät alueen hahmottamisen vaikeaksi. Lisäksi jotkut saattavat arastella sitä, että lähistöllä on paikkoja, joihin ei pitäisi mennä pistelemään pieniäkään reikiä neulalla, esim. suolisto. Kuitenkin paikallispuudutuksessa pystytään tekemään isojakin leikkauksia, jopa sektioita, joten epparin puuduttaminen siedettäväksi pitäisi olla mahdollista. Mutta ei, jos tiedot ovat tuota tasoa kuin ym. kätilön. "

Epparin puuduttaminen todellakin vaatii taitoa, mutta ei läheskän niin paljon kuin repeämän puuduttaminen. Epparihan on suht säännönmukainen ja rajatulla alueella. Kudosturvotus ja anatomian hahmottaminen saattaa olla hankalaa, mutta hematoomat ovat tässä vaiheessa harvoin ongelmia. Nehän ovat yleensä jälkikäteen ilmeneviä komplikaatioita. Suolen läheisyys ei sen sijaan ole kätilölle mikään ongelma tai arastelun aihe. Tämä on ihmeellinen väite!?

Väitteesi siitä, että sektioita voitaisiin tehdä paikallispuudutuksella on lähinnä naurettava. Tiedätkö kuinka monen kudoskerroksen läpi sektiossa mennään? Tai tietysti voisihan sektion tehdä vaikka ilman mitään puudutusta, mutta se olisi epäinhimillistä puoskarontia. Paikallispuudutuksessa ei todellakaan tehdä suuria leikkauksia!


Pyydän anteksi raskaana olevilta äideiltä. En olisi halunnut kuvailla välilihan haavoja ja niiden ompelua näin tarkasti. En halua turhaan lietsoa pelkoa. Siksi alkuperäisessä viestissäni pyrin yksinkertaistamaan asioita. Perusviesti kuitenkin on, että ommellessa puudutetaan kyllä, äidillä on siihen täysi oikeus! Tarvittaessa käytetään lisäsksi apuna mm. ilokaasua. Kivuliaan äidin ompeleminen on käytännössäkin täysin mahdotonta; hän ei pysy paikallaan. Mahdolliset laajemmat repeämät ommellaan aina spinaalipuudutuksessa tai humausnukutuksessa. Suomessa synnytyssaleissa on ihan oikasti korkeatasoisesti koulutettua henkilökuntaa, joka tekee kaikkensa hoitaakseen synnytyksen mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Telepaattisia taitoja heillä ei sen sijaan ole. Synnyttäjän tuleekin kertoa tuntemuksistaan ja pyytää, tarvittaessa vaatia lisää kivunlievitystä. Synnytyksessä äidin toiveiden edelle menee vain sellainen tilanne, jossa joko äidin tai lapsen turvallisuus tai henki on uhattuna tai äidin vaatimukset aiheuttaisivat äidille/lapselle tilanteen, joka heikentäisi olennaisesti hänen tilannettaan tai olisi vastoin heidän etuaan.

Lue lisää

Mulla ei ole mitään alan kokemusta, mutta ihon puuduttamisesta on suht paljon kokemusta. Mulla on kyllä saatu iho helposti puutumaan monenkin sattuman yhteydessä. Mulle on joskus laitettu jalkaan tikkejä. Piikitettiin puudute, en tuntenut mitään yhdenkään kahdeksan tikin kohdalla. Multa on leikattu useampi luomi: päästä, selästä ja niskasta. Kaksi eri lääkäriä-> toinen puudutti niin että tunsin ihon kiristymisen ikävästi. Ja toinen puudutti niin etten tuntenut yhtään mitään. Mulle myös joskus määrättiin puudutusgeeliä- Se toimi todella hyvin. Sitä määrättiin tulehtuneen kielen puuduttamiseen syömisen ajaksi (pitkä tarina). Kieli oli siis todella kipeä, geeli teki siitä täysin tunnottoman ja pystyin syömään, kunnes kieli parani. Käytin joskus samaa geeliä kun kävin ottamassa tatskan lanteille, enkä tuntenut mitään. Onko alapään tunto sitten niin erilainen tai iho vaikeampi puuduttaa kuin vaikka kielen (ja samalla koko suun) tai lantion? Ihan siis kiinnostaa kuulla asiantuntijoilta tähän vastaus.

Minulla ei toisen asteen repeämää puudutettu. Selityksenä oli sinun mainitsema turvotusten lisääntyminen, että jos puudutetaan, paikkoja ei saa nätisti ommeltua. Kivun ei olisi kuulemma pitänyt tuntua venytyksen takia. Tuntui se, ilokaasua kiskoin. Mitään puudekkeita tai kivunlievitysmuotoja ei ollut pohjalla. -loppu viimein otin kätilön puhelimen ja soitin anestesialääkärille (itse anehoitaja) joka tuli antamaan rapifeniä.

Jäkyttynyt. kirjoitti:

En vaan voi käsittää että joku voi leikata toista ihmista ilman puudutusta, vielä niinkin arasta paikasta. Kamalaa!Eihän missään muussakaan toimenpiteessä todellakaan kohdella potilasta noin!! Tarkoitus on siis lisätä turhaa kipua vain siksi "ettei viitsitä puudutella enää "pikku" jutun takia"!! Olen sanaton. Onneksi sain sektion ja seuraavakin syntyy samalla tavalla, mutta vihaksi pistää muiden takia. En sanoisi potilaiden, vaan uhrien. Olen aivan järkyttynyt, että tämä on totta suomessa. Aivan kuin jossain keskitysleirillä tai kehitysmaassa... Tekisin kyllä heti rikosilmoituksen, jos joku minua kiduttaisi saksilla tarkoituksella puuduttamatta. Sairasta.

Lue lisää

Ponnistusvaiheen lopussa jos tarvitaan episiotomiaa, niin se voidaan leikata aivan huoletta ilman puudutusta. Silloin pää venyttää välilihaa niin paljon, että se on melkein paperinohutta ja siinä ei ole minkäänlaista verenkiertoa tai tuntoaistia.

3325523 kirjoitti:

Ponnistusvaiheen lopussa jos tarvitaan episiotomiaa, niin se voidaan leikata aivan huoletta ilman puudutusta. Silloin pää venyttää välilihaa niin paljon, että se on melkein paperinohutta ja siinä ei ole minkäänlaista verenkiertoa tai tuntoaistia.

Lue lisää

ilman puuduttamista.

Minulla ei todellakaan repeämän takia puudutettu vaan kätilö vastasi pyyntööni vaan että se nyt sattuu varmaan enemmän kun hän puuduttaa kuin sitten tikkien laitto! ihan sama.. sattui helvetisti ja tikit päin h********ä laitettu. miksei niitä voida kerralla tehdä kunnolla ettei tällaisia tilanteita tulisi. nyt joudun odottamaan monta viikkoa että paranee ja sitten vasta katsotaan voidaanko tikata uudestaan. ja sitten taas sama rumba.! älytöntä! pääsen istumaan normaalisti,elämään normaalisti,harrastamaan seksiä,urheilemaan ihan mitä vaan..monta kk menee vielä!" kyllä ottaa päähän. mutta onneksi ei traumoja jäänyt:)

En henkilökohtaisesti usko, että missään talon sisäinen ohje on ommella epparit ja repeämät puuduttamatta, mutta se ei kokemustiedon perusteella tarkoiteta, etteikö silti tapahtuisi. Tähänkin viestiin ovat vastanneet jo monet, jotka sanovat ompelun sattuneen pirusti.

? kirjoitti:

En henkilökohtaisesti usko, että missään talon sisäinen ohje on ommella epparit ja repeämät puuduttamatta, mutta se ei kokemustiedon perusteella tarkoiteta, etteikö silti tapahtuisi. Tähänkin viestiin ovat vastanneet jo monet, jotka sanovat ompelun sattuneen pirusti.

Lue lisää

Mä puhumalla, itkemällä ja taistelemalla sain vaatimalla vaadittua itselleni sektion. Teidän ketjunne kun luki, niin luojalle kiitos että jaksoin tapella (vaikka kuinka piruilivat ja yrittivät kääntää päätäni, nämä ystävämme Tohtorit ja Kätilöt). Se on MINUN vartaloni, MINÄ päätän!

ninninni kirjoitti:

Mä puhumalla, itkemällä ja taistelemalla sain vaatimalla vaadittua itselleni sektion. Teidän ketjunne kun luki, niin luojalle kiitos että jaksoin tapella (vaikka kuinka piruilivat ja yrittivät kääntää päätäni, nämä ystävämme Tohtorit ja Kätilöt). Se on MINUN vartaloni, MINÄ päätän!

Lue lisää

on taas yksi viesti kielioppipoliisi-tohtorilta. Onko pakko pilata asiallista keskustelua???

ninninni kirjoitti:

Mä puhumalla, itkemällä ja taistelemalla sain vaatimalla vaadittua itselleni sektion. Teidän ketjunne kun luki, niin luojalle kiitos että jaksoin tapella (vaikka kuinka piruilivat ja yrittivät kääntää päätäni, nämä ystävämme Tohtorit ja Kätilöt). Se on MINUN vartaloni, MINÄ päätän!

Lue lisää

Ihan vain tiedoksesi, sektio sattui perkeleesti enemmän kuin empparin ompelu. Että ihan vaan tiedät.

Ja sektion paikka voi seuraavassa raskaudessasi levitä auki, raskautesi ollessa vielä kesken. Ettäs senkin sitten tiedät, mokoma piloille hemmoiteltu ääliö. (vain ääliö itkee saadakseen sektion)

Naiset jotka hakevat psyykkisistä syistä sektion pitäisi laittaa pakolliseen kallonkutistushoitoon, / ottaa syntyvä lapsi huostaan siihen saakka kun ovat psyykkisen hoidon hyväksyttävästi loppuun suorittaneet. Ihan vain lapsen hyvin voinnin nimissä. Kun lapsi annetaan tasapainottomalle äidille, lapsenkin mieli sairastuu herkästi. Tästä nämä itsekkäät äidit eivät toki lainkaan välitä. Yhteiskunta vain joutuu korjaamaan näitäkin jälkiä sitten myöhemmin.

äiti kolmelle! kirjoitti:

Ihan vain tiedoksesi, sektio sattui perkeleesti enemmän kuin empparin ompelu. Että ihan vaan tiedät.

Ja sektion paikka voi seuraavassa raskaudessasi levitä auki, raskautesi ollessa vielä kesken. Ettäs senkin sitten tiedät, mokoma piloille hemmoiteltu ääliö. (vain ääliö itkee saadakseen sektion)

Naiset jotka hakevat psyykkisistä syistä sektion pitäisi laittaa pakolliseen kallonkutistushoitoon, / ottaa syntyvä lapsi huostaan siihen saakka kun ovat psyykkisen hoidon hyväksyttävästi loppuun suorittaneet. Ihan vain lapsen hyvin voinnin nimissä. Kun lapsi annetaan tasapainottomalle äidille, lapsenkin mieli sairastuu herkästi. Tästä nämä itsekkäät äidit eivät toki lainkaan välitä. Yhteiskunta vain joutuu korjaamaan näitäkin jälkiä sitten myöhemmin.

Lue lisää

Oma kommenttini on se, että sektio oli itse autuus verrattuna epparin tekemiseen ja ompelemiseen. Toipumisaika alatiesynnytyksestä oli noin puoli vuotta. Kolmeen kuukauteen en kunnolla istunut. Sen sijaan, sektion jälkeen olo oli normaali jo kolmantena päivänä.

Kaltaisesi keskenkasvuisen "äidin" kommentit eivät tee kunniaa kenellekään oikealle äidille, vaan pilaat monien maineen ennakkoluuloisella paatoksellasi koskien sektioita. Oli sektion syy mikä tahansa, ei se tee kenestäkään huonoa/hyvää äitiä, sen enempää kuin alatiesynnytyskään. Kuitenkin tuollaiset kommentit paljastavat laukojansa sivistystason...

Suomi on yksi harvoja sivistysvaltioita, jossa nainen ei automaattisesti saa päättää synnytystapaansa. Aika lailla kaikissa muissa sivistysmaissa äiti saa itse tehdä päätöksen lapsen syntymistavasta, koska äidillä on oikeus suojella myös omaa terveyttään ja vartalonsa "koskemattomuutta". Suomi on siinä mielessä takapajula, koska täällä syyttä suotta korostetaan alatiesynnytystä, eikä vähiten tuollaisten debiilien, kuten sinä, takia!

ohhoh... kirjoitti:

Oma kommenttini on se, että sektio oli itse autuus verrattuna epparin tekemiseen ja ompelemiseen. Toipumisaika alatiesynnytyksestä oli noin puoli vuotta. Kolmeen kuukauteen en kunnolla istunut. Sen sijaan, sektion jälkeen olo oli normaali jo kolmantena päivänä.

Kaltaisesi keskenkasvuisen "äidin" kommentit eivät tee kunniaa kenellekään oikealle äidille, vaan pilaat monien maineen ennakkoluuloisella paatoksellasi koskien sektioita. Oli sektion syy mikä tahansa, ei se tee kenestäkään huonoa/hyvää äitiä, sen enempää kuin alatiesynnytyskään. Kuitenkin tuollaiset kommentit paljastavat laukojansa sivistystason...

Suomi on yksi harvoja sivistysvaltioita, jossa nainen ei automaattisesti saa päättää synnytystapaansa. Aika lailla kaikissa muissa sivistysmaissa äiti saa itse tehdä päätöksen lapsen syntymistavasta, koska äidillä on oikeus suojella myös omaa terveyttään ja vartalonsa "koskemattomuutta". Suomi on siinä mielessä takapajula, koska täällä syyttä suotta korostetaan alatiesynnytystä, eikä vähiten tuollaisten debiilien, kuten sinä, takia!

Lue lisää

Kaksi lasta, toisessa toisen asteen repeämä ja eppari toisessa pieni repeämä. Ensimmäisestä ommeltiin reilu tunti ilman puudutusta. Ilokaasua vedin. Kysyttäessä puudutuksesta minulle sanottiin, että jos tätä nyt puuduttaa, niin paikkoja ei saada kohdalle puudutuksen aiheuttaman lisäturvotuksen vuoksi. Kipeää otti ja pahin vaihe synnytyksestä, mutta on se kuitenkin niin lyhyt aika että kyllä sen kestää.

Toisessa ei tarvinnut kun muutamia tikkejä ja se ei ollut paha. Silloin olisin halutessa saanut puudutuksen, mutta muutaman tikin takia en pitänyt sitä tarpeellisena.

äiti kolmelle! kirjoitti:

Ihan vain tiedoksesi, sektio sattui perkeleesti enemmän kuin empparin ompelu. Että ihan vaan tiedät.

Ja sektion paikka voi seuraavassa raskaudessasi levitä auki, raskautesi ollessa vielä kesken. Ettäs senkin sitten tiedät, mokoma piloille hemmoiteltu ääliö. (vain ääliö itkee saadakseen sektion)

Naiset jotka hakevat psyykkisistä syistä sektion pitäisi laittaa pakolliseen kallonkutistushoitoon, / ottaa syntyvä lapsi huostaan siihen saakka kun ovat psyykkisen hoidon hyväksyttävästi loppuun suorittaneet. Ihan vain lapsen hyvin voinnin nimissä. Kun lapsi annetaan tasapainottomalle äidille, lapsenkin mieli sairastuu herkästi. Tästä nämä itsekkäät äidit eivät toki lainkaan välitä. Yhteiskunta vain joutuu korjaamaan näitäkin jälkiä sitten myöhemmin.

Lue lisää

Kiitos nyt hirveästi. Sua ei ilmeisesti ole koskaan pelottanut mikään?
"Naiset jotka hakevat psyykkisistä syistä sektion pitäisi laittaa pakolliseen kallonkutistushoitoon, / ottaa syntyvä lapsi huostaan siihen saakka kun ovat psyykkisen hoidon hyväksyttävästi loppuun suorittaneet. Ihan vain lapsen hyvin voinnin nimissä. Kun lapsi annetaan tasapainottomalle äidille, lapsenkin mieli sairastuu herkästi." MITÄ? Sä taidat ihan oikeasti olla hullu. Tai sitten vaan helvetin ilkeä ihminen. Onneksi mulla on ihana mies tukena, sekä myös synnyttäneitä ystäviä jotka eivät tosiaan ole kanssasi samaa mieltä.

ja sain mielestäni hyviä vastauksia tämän ketjun ongelmaan. Siinä kipupoliklinikan osastonylilääkäri, anestisiologian erikoislääkäri Pasi Muittari vastasi tähän kysymykseen näin:
"”Paikallispuudutuksen tavallisimpia ongelmia on, että puudutetta ei laiteta riittävästi tai puudute ei ehdi kunnolla vaikuttaa ennen toimenpidettä. Näihin asioihin voi vain puuduttaja vaikuttaa. Kehoitan kysyjää ottamaan asian avoimesti puheeksi jo ennen synnytystä. Henkilökunnan tehtävänä on ottaa huomioon asiakkaan aikaisemmat kokemukset ja suhtautua toivomuksiin palvelumentaliteetilla.”

Smaan aiheeseen vastasi myös kätilö näin:
"puudutan haava-alueen huolellisesti ja oleellista on odottaa riittävän kauan, jotta puudute vaikuttaa riittävästi. Puudutetta on mahdollista lisätä tarpeen mukaan ja ennen ensimmäistä ommelta kysyn synnyttäjältä, tunteeko hän mitä teen. Jos tuntoa edelleen on, lisään puuduteliuosta haava-alueelle. Muista kertoa rohkeasti tuntemuksistasi meille; puuduteainetta on todella mahdollista lisätä kesken ompelunkin. Toki käyttämämme Lidocain 10mg/ml injektionesteen käytössä on ”yläraja”, Pharmaca Fennican mukainen maksimiannostus aikuiselle on 200mg lidokaiinihydrokloridia. Paikallispuudutteen lisänä synnyttäjä voi hengittää ilokaasua ompeluvaiheen ajan; se usein rentouttaa ja edistää kivuttomuutta ompeleiden laiton aikana. Jos haava-aluetta ei yrityksistä huolimatta saada kivuttomaksi ja äiti kokee ompeleiden laiton mahdottomaksi synnytyssalissa, tällöin ne on mahdollista laittaa leikkaussalissa pienessä ”humautusnukutuksessa”, jolloin toimenpiteen suorittaa gynekologi."

Sori, että laitoin tähän pitkät lainaukset, mutta minusta ne kertoivat niin hyvin siitä, a) kuuluu puuduttaa hyvin b) kannattaa kertoa, jos sattuu ja c) vastuu hyvästä puuduttamisesta on puuduttajalla.

joko puutuisi kirjoitti:

ja sain mielestäni hyviä vastauksia tämän ketjun ongelmaan. Siinä kipupoliklinikan osastonylilääkäri, anestisiologian erikoislääkäri Pasi Muittari vastasi tähän kysymykseen näin:
"”Paikallispuudutuksen tavallisimpia ongelmia on, että puudutetta ei laiteta riittävästi tai puudute ei ehdi kunnolla vaikuttaa ennen toimenpidettä. Näihin asioihin voi vain puuduttaja vaikuttaa. Kehoitan kysyjää ottamaan asian avoimesti puheeksi jo ennen synnytystä. Henkilökunnan tehtävänä on ottaa huomioon asiakkaan aikaisemmat kokemukset ja suhtautua toivomuksiin palvelumentaliteetilla.”

Smaan aiheeseen vastasi myös kätilö näin:
"puudutan haava-alueen huolellisesti ja oleellista on odottaa riittävän kauan, jotta puudute vaikuttaa riittävästi. Puudutetta on mahdollista lisätä tarpeen mukaan ja ennen ensimmäistä ommelta kysyn synnyttäjältä, tunteeko hän mitä teen. Jos tuntoa edelleen on, lisään puuduteliuosta haava-alueelle. Muista kertoa rohkeasti tuntemuksistasi meille; puuduteainetta on todella mahdollista lisätä kesken ompelunkin. Toki käyttämämme Lidocain 10mg/ml injektionesteen käytössä on ”yläraja”, Pharmaca Fennican mukainen maksimiannostus aikuiselle on 200mg lidokaiinihydrokloridia. Paikallispuudutteen lisänä synnyttäjä voi hengittää ilokaasua ompeluvaiheen ajan; se usein rentouttaa ja edistää kivuttomuutta ompeleiden laiton aikana. Jos haava-aluetta ei yrityksistä huolimatta saada kivuttomaksi ja äiti kokee ompeleiden laiton mahdottomaksi synnytyssalissa, tällöin ne on mahdollista laittaa leikkaussalissa pienessä ”humautusnukutuksessa”, jolloin toimenpiteen suorittaa gynekologi."

Sori, että laitoin tähän pitkät lainaukset, mutta minusta ne kertoivat niin hyvin siitä, a) kuuluu puuduttaa hyvin b) kannattaa kertoa, jos sattuu ja c) vastuu hyvästä puuduttamisesta on puuduttajalla.

Lue lisää

Kuulostaa kamalalta tuo puuduttamatta ompelu. Itsellä ei puudutteet tehonneet, enkä todellakaan voinut olla paikallaan. Taju meinas kivusta lähteä.. Ymmärtäväinen lääkäri joka jo valmiina oli paikalla (imukupin kera...) ompeli sitten leikkaussalissa. Eikä siihen mitään "humautusta" saanut vaan ihan kunnon epiduraalipuudutteen, joka vei tunnon koko alakropasta! Puudutus oli helppo lisätä kun epiduraalikanyyli oli jo valmiina. Vaatiihan se ompelu tietenkin sairaalahenkilökunnalta resursseja kun pitää olla anestesialääkäri ja leikkaussali vapaana... Minulle jäi kuitenkin hyvä mieli siitä että ompelussa kuunneltiin yliväsyneen ja kipeän äidin toivetta.

osallistunpa myös kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta tuo puuduttamatta ompelu. Itsellä ei puudutteet tehonneet, enkä todellakaan voinut olla paikallaan. Taju meinas kivusta lähteä.. Ymmärtäväinen lääkäri joka jo valmiina oli paikalla (imukupin kera...) ompeli sitten leikkaussalissa. Eikä siihen mitään "humautusta" saanut vaan ihan kunnon epiduraalipuudutteen, joka vei tunnon koko alakropasta! Puudutus oli helppo lisätä kun epiduraalikanyyli oli jo valmiina. Vaatiihan se ompelu tietenkin sairaalahenkilökunnalta resursseja kun pitää olla anestesialääkäri ja leikkaussali vapaana... Minulle jäi kuitenkin hyvä mieli siitä että ompelussa kuunneltiin yliväsyneen ja kipeän äidin toivetta.

Lue lisää

mullekin laitettiin puudute,tosin sitä lisättiin vähän väliä kun ei se oikein toiminut..Enkä tuntenut muutenkaan kun nipistelyä,en tiiä olisko mun kohdalla edes siis tarvinnut välttämättä puuduttaa. Tai no ennen parsimista sain suoneen jonkun..en muista nimeä..mutta tuntui että koko huone olisi pyörinyt,sellanen pikakänni piikki:D

ainakin minulle laitettiin puudutusainetta ommeltaessa eppari haavaa... ja jos ei olis laitettu olisin kyllä pyytänyt..

synnyttänyt syksyllä kirjoitti:

ainakin minulle laitettiin puudutusainetta ommeltaessa eppari haavaa... ja jos ei olis laitettu olisin kyllä pyytänyt..

No onpa täällä herkkää porukkaa. Naispuolinen ystävä juuri eilen illalla tikkasi oman jalkansa normaalilla ompelu neulalla ja langalla, ilman mitään puudutteita, eikä ääntäkään päästänyt. Että näin... Itse en kyllä tekisi, mutta ei kai se niin kamalasti voi sattua...

hmmp kirjoitti:

No onpa täällä herkkää porukkaa. Naispuolinen ystävä juuri eilen illalla tikkasi oman jalkansa normaalilla ompelu neulalla ja langalla, ilman mitään puudutteita, eikä ääntäkään päästänyt. Että näin... Itse en kyllä tekisi, mutta ei kai se niin kamalasti voi sattua...

Lue lisää

Jalka vähän eri kuin sukupuolielimet. Jalan tai jonkin muun raajan nyt voikin kestää vaikka ilman puudutteita, mutta sukupuolielimet nyt ovat niin herkkää ja tuntohermoista aluetta, ettei voi verratakaan.

Mulle laitettiin ennen ponnistusvaihetta 4-5 puuduspiikkiä alapäähän, ei kyllä ponnistusvaiheessa paljoa auttanut. Vauvan syntymän jälkeen vielä sain jotain puudutussuihekatta, joka sattui kyllä ihan hirveesti. Synnytyksen jälkeen mut vietiin leikkaussaliin ommeltavaksi ja siellä sain 2 annosta epiduraalia ja rahoittavan aineen suonensisäisesti, etten kyllä tuntenut rinnasta alaspäin mitään. On kyllä aika outoa jos ei ompelua varten puuduteta...