näytät itse ensimmäisenä esimerkkiä ehdottamassasi menettelyssä?
Mitä pikemmin teet sen, sitä parempi!
Mitä pikemmin teet sen, sitä parempi!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Hänhän nimenomaan sanoi sen tarvittaessa tekevänsä. Miksi ihmeessä hän vielä eutanasian tekisi, onhan hän vielä hyvissä voimissa. Palataan asiaan, jos hänellä on vaikkapa syöpä, joka on edennyt terminaalivaiheeseen.
Vaan miten lie isä ja äiti,
lievätkö vielä elossa?
Tai tädit, sedät?
Sieltäkin ehkä koekaniineja löytyisi..
OK, ilkeilin,
mutta elämä on tosiaan
Jumalan kädessä,
niin sen alku kuin loppukin.
Mihinkä ihmeeseen sinä koekaniineja tarvitset? Eutanasia ei ole mikään kokeilu, vaan yksilön oma tietoinen valinta.
Sinänsä ihmeellistä että kristityt (tai no ainakin osa heistä) tuomitsevat eutanasian, vaikka kyseessä on äärimmäisen epäitsekäs teko. Sen sijaan että käytettäisiin yhteiskunnan resursseja, uhraudutaan ja vapautetaan nämä resurssit jonkun muun niitä tarvitsevan käyttöön. Eutanasian tekijöitä tulisi kunnioitaa, ei halveksia.
Ihmistä, joka vetää toisen ihmisen pois tieltä kuollen itse auton alle, pidetään sankarina. Ja sitten taas tehohoitopaikan vapauttavaa eutanasian tekijää pidetään pakanana, joka palaa helvetissä.
Kyllä se siinä mielessä on kokeilu,
että yhteiskunta kokeilee,
voiko se palata barbarismin aikaan.
Kipulä'äkkeet on kuitenkin keksitty.
Eutanasia on OMA valinta. Sinulla ei ole siihen mitään sanomista, jos joku haluaa kuolla.
Kun järki loppuu, niin keksit tunnepitoisia syitä vedoten "barbarismiin".
Olet kapeakatseinen ja sadistinen pieni mies. Mielummin kidutat ihmistä lääketokkurassa kuin toteutat tämän henkilön oman tahdon.
”Sinänsä ihmeellistä että kristityt (tai no ainakin osa heistä) tuomitsevat eutanasian, vaikka kyseessä on äärimmäisen epäitsekäs teko. Sen sijaan että käytettäisiin yhteiskunnan resursseja, uhraudutaan ja vapautetaan nämä resurssit”
Hieno ideologia; miksi et saman tien suosittele eutanasiaa työttömille, syrjäytyneille, vammaisille ja alikoulutetuille? Hekin kuluttavat yhteiskunnan resursseja.
Voisi myös säätää sellaisen lain, että jos on liian pitkään eläkkeellä, niin käsitellään eläkkeen nauttija eutanasia hoidolla.
On se kauheaa kun ihminen kuluttaa yhteiskunnan resursseja loikoilemalla eläkkeellä. Yhteiskunnan voimavarat pitää suunnata niille joille ne kuuluvat eli rikkaille ja ruotsinkielisille.
Kyllä iso sydän on monesti parempi kuin liika järki,
siinä järjen juhlissa voi inhimillisyys kokonaan unohtua...
Tässä ketjussa on kuitenkin kyse todella oman kärsimyksen turhan pitkittämisen lopettamisen oikeudesta eikä laajemmasta "eutanasiasta." Eli ihmisen oikeudesta päättää oman kärsimyksensä -keskustelusta siirrytäänkin liukkaasti "ideologia"väittämään, että kyse onkin mukamas siitä, että mm. mainitsemasi ryhmät "poistetaan resursseja kuluttamasta". Jos työttömällä, vammaisella, syrjäytyneellä pitää olla oikeuksia, niin miksei sitten kuolemassa olevalla ihmisellä, joka kärsii, eikä enää halua pitkittää omaa tuskaansa väistämättömän edessä. Kannattaa vähän miettiä ennen kuin kirjoittaa, että sivuaako oma mielipide millään tavalla keskustelun aihetta.
Asiasi pohdinta kyllä saattaa tulla ajankohtaiseksi kun ylläpidettäviä on enemmän kuin ylläpitäjiä. Yhteiskunnan elinehtona on että jokainen kantaa kortensa kekoon jossain vaiheessa, tai resurssit loppuvat jokaiselta.
”Tässä ketjussa on kuitenkin kyse todella oman kärsimyksen turhan pitkittämisen lopettamisen oikeudesta eikä laajemmasta "eutanasiasta."”
Ihmisen ajalliseen juoksuun kuuluu kärsimys, jolta yksikään ei välty. On vain kyse siitä, että ihminen haluaa määrittää elämisen arvoisen elämän. Niiden ihmisten elämä, joka ei ole elämisen arvoista, päätetään sitten eutanasia hoitojen avulla.
Eutanasia hoidot eivät tule koskaan toimimaan, koska kriteerien täyttämän elämän laadun määrittäjät ovat terveitä ja nuoria ihmisiä. On siis täysin ymmärrettävää, että se jolla ei ole omaa lehmää ojassa, ei pysty auttamaan naapuriaan, jolla on, saatikka että hän osaisi neuvoa naapuriaan, miten lehmä nostetaan ojasta ylös. Näin ollen ei olisi mikään ihme, jos eutanasia hoitoja annettaisiin täysin terveille ihmisille esim. masentuneille ja elämän halunsa menettäneille ihmisille. Vaara on suuri, joka tapauksessa harva saa elää tulevaisuudessa.
Viisaus:
Olisi suotavaa, että ihminen kuluttaisi enemmän resursseja elämän säilyttämisen puolesta, kun että hän tuhlaa kallista aikaansa pohtimalla eutanasiahoitoja, joilla on tutkijoiden mukaan, elämää tuhoava vaikutus.
”Asiasi pohdinta kyllä saattaa tulla ajankohtaiseksi kun ylläpidettäviä on enemmän kuin ylläpitäjiä. Yhteiskunnan elinehtona on että jokainen kantaa kortensa kekoon jossain vaiheessa, tai resurssit loppuvat jokaiselta.”
Tätä juuri tarkoitan, että eutanasia hoidoilla voidaan vaikuttaa yhteiskunnan huoltosuhteeseen. Henkilökohtaisesti en usko, että hoitojen yleistymisellä ei olisi mitään yhteyttä talouden kanssa eli, mitä enemmän hyödyttämiä hoidetaan, sitä vähemmän kuluu rahaa. Mitä enemmän eutanasiahoitoja laajennetaan, sitä terveempi on huoltosuhde ja sitä enemmän yhteiskunta säästää.
Lopulta kaikki hyödyttömät murhataan eutanasia hoitojen avulla.
Sanoppa yksikin ratkaisu, jossa parempi käyttää tunteisiin kuin järkeen perustuvia argumentteja?
"Hieno ideologia; miksi et saman tien suosittele eutanasiaa työttömille, syrjäytyneille, vammaisille ja alikoulutetuille? Hekin kuluttavat yhteiskunnan resursseja."
Koska eutanasian päätarkoitus on helpottaa uhrin olotilaa tämän omasta tahdosta. Yhteiskunnan resurssien säästö on vain tästä tuleva seuraus, ei itse tarkoitus.
"Voisi myös säätää sellaisen lain, että jos on liian pitkään eläkkeellä, niin käsitellään eläkkeen nauttija eutanasia hoidolla."
Sanotaan tämä taas sen tuhannen kerran. Eutanasia perustuu yksilön OMAAN TAHTOON. Jos liian pitkään eläkkeellä ollut ihminen tapetaan vastoin hänen tahtoaan, on kyseessä tappo.
"Eutanasia hoidot eivät tule koskaan toimimaan, koska kriteerien täyttämän elämän laadun määrittäjät ovat terveitä ja nuoria ihmisiä."
Höpö höpö. Kriteerit määrittää yksilö itse. Jos minä halvaannun korvista alaspäin, pystyn kyllä itse toteamaan elämäni laadun enkä tarvitse siihen ketään nuorta ja tervettä.
"Henkilökohtaisesti en usko, että hoitojen yleistymisellä ei olisi mitään yhteyttä talouden kanssa eli, mitä enemmän hyödyttämiä hoidetaan, sitä vähemmän kuluu rahaa."
Voisitko perustella tämän jotenkin muuten kuin vain henk. koht. uskollasi? Omaan logikkaani sopisi aika hyvin: vähemmän hoidettavaa -> halvempaa. Mutta kuten olen jo maininnut eutanasian tarkoitus ei ole ratkaista vanhustenhoitoa, mutta sillä voi olla positiivinen vaikutus siihen.
"Lopulta kaikki hyödyttömät murhataan eutanasia hoitojen avulla. "
Kyseessä ei ole eutanasia, jos yksilö ei sitä itse tahdo.
No, kyllä pienen sikiön elämästä päättäminen on sellainen asia,
missä liika järjen käyttö tekee pienen ruumiin,
roskakoriin heitettävän tai kokeisiin käytettävän,
vaikka monet eivät nykyisin edes eläinkokeita hyväksy.
Joskus vuosia sitten menetin vauvan,
yhden niistä kuudesta, jotka olen menettänyt
alkuraskauden aikana
keskenmenon takia.
Jouduin sairaalaan ja kaavintaan runsaan verenvuodon takia,
seuraavan yön olin sitten vielä osastolla.
Silloin siinä oli samassa huoneessa
vähän yli parikymppinen opiskelijatyttö
odottamassa seuraavana päivänä tehtävää aborttia.
Olin itse alakuloinen,
mietin, että keväällä ei sitten
vauvapyykkiä naurulla ole kuivumassa.
Puhuimme lapsista
ja tämäkin abortin tekijä alkoi jo miettiä,
että oikeastaan hän voisi pitääkin lapsen.
Hän on kuitenkin aikuinen, terve ihminen.
Hetken aikaa tyttö mietti, miltä vauva tuntuisi.
Sitten hän alkoi puhua omasta äidistään,
sairaanhoitajasta ammatiltaan.
Kysyin, mitä äiti ajattelee vauvasta.
Tyttö vastasi:
- "No, hän sanoi, että minä olen aina ollut järkevä tyttö,
kyllä minä nytkin tiedän, mitä pitää tehdä."
Ja niin kävi, että järki voitti,
tuo vauva abortoitiin seuraavana aamuna
siististi sairaalan lakanoiden välissä,
yhteiskunnan kustantamana
ja hyväksymänä aborttina.
yhtenä 10 000:sta.
Jos tuossa tilanteessa sydän olisi voittanut,
olisi hänellä nyt lukioikäinen,
aikuistuva lapsi,.
Kyllä edellinen kirjoittaja täysin käsitteli keskustelun aihetta eli eutanasiaa.
Ihan asiallisestikin vielä. Kiitos siitä!
Tässä yhteiskunnassa on tietynlainen ongelmajäteajattelu, johon kyllä
sairaat, alkoholin tai ruuan koulussa olevat, työttömät ja vanhukset helposti törmäävät.
Sinuin mielestäsi eutaniasiaa käsittelee vain lause:
"Teemme eutanasian vanhuksille helpoksi."
Kaikki muu on sitten kaltevaa pintaa tai muuta.
Jos tunteiden käyttö argumenttina on sallittua aborteissa, niin sittenhän 8. kuulla raskaana oleva voi tehdä abortin, jos lapsen saanti tuntuu hänestä silloin huonolta idealta.
hankkiuduit raskaaksi, jos kerran keskenmenon riski oli ilmeinen?
TArkoitin elämää kantavia tunteita,
en nitä tuhoavia tunteita.
että lapsesi kuolee. Kuusi keskenmenoa ja aivan harkitusti, koska kyllä kai lääkäri sinua valisti, että niin saattaa käydä useamminkin.
Etkö näe painajaisia ja pode huonoa omaatuntoa siitä, että oman itsekkyytesi takia nämä pienet elävät olennot eivät saaneetkaan syntyä, vaan kuolivat pois? Sillä jos et olisi hankkiutunut raskaaksi, niin eivät nekään olisi kituneet. Mieti sitä.
Eli tunteisiin perustuva argumentointi on sallittua vain silloin, kun tunteet ovat samaa mieltä sinun kanssasi...
Lues nyt vaikka mitä olet tähänkin ketjuun kirjoitellut.
Ihme kitisijä ja toisten syyllistäjä. Et edes tajua mitä eutanasia tarkoittaa, mutta kovasti huutelet barbarismista. Eikä ne sinun kuolleet sikiösi missään taivaassa ole. Luulet vaan. Että ottaa päähän tuollaiset hörhöt, jotka hihhuloivat täällä ah, niin hyveellisinä ja sitten itse tehtailet lapsia, vaikka oli keskenmenon riski olemassa. Joko lääkärisi on ollut ammattitaidoton tai sinä täysin idiootti, jos et muka tiennyt että keskenmenoilla on tapana uusia.
Mutta ei siinä mitään, usko sinä vaan, että sinun kuolleet sikiösi ovat taivaassa. Niin muuten, missä ne abortoidut sikiöt mielestäsi ovat? Kerro toki. Jos ne ovat siellä taivaassa, niin vittuako siinä nyt sitten vingut!
Olen täysin samaa mieltä asiasta kuin Kaari. Myös varhaisina aikoina on heikoista vanhuksista, vammaisista ja sairaista jouduttu pääsemään jotenkin eroon yhteisön säilymisen vuoksi. Kun hoidettavia on enempi kuin hoitajia, loppuu resurssit, elikelpoiset eivät voi hankkia ravintoa ja jatkaa sukua. Ennen muinoin lykättiin pulkalla rotkoon tai jäälautalle, johon annettiin eväät silti mukaan. Yleensä tuleva vainaja osallistui itse juhlallisiin hautajaisiin elävänä. Tämän Utrio historioitsijana tietää, joten hän ei asiaa pidä pahana ja aikoo hoitaa homman itsekin. Arvokas päätös arvokkaalle elämälle. Kaari Utrio on kansallisaarre.
Nukutuspilleri olisi armelias keino niille, jotka itse haluavat lähteä, parantumattomasti sairaat ja vanhuudenheikot, joilla ei ole enää voimia muuhun kuin makaamiseen, kaiken elämänhaluan kaikottua ja kuolemaa malttamattomana odottaessa. Itse olisin täysin valmis siihen itse. En kestäisi letkuelämää kaikesta elämästä eristettynä. Mielummin saapaat jalassa rakkaiden ihmisten luona.
Minulla on keuhkosyöpä, keuhkoahtaumatauti,kilpirauhasen vajaatoiminta, sappirefluksitauti ja sydämen vajaatoiminta. Olen 54v. Minulla on 5 lasta ja 1 lapsenlapsi. Joskus kivut ovat niin kovia, että rukoilen kuolemaa. En silti halua pilleriä päiviäni päättämään. Ainahan on toivo paranemisesta. Olen kieltäytynyt hoidoista, koska olen työelämässä ja haluan maksaa velkani ennen kuolemaani. Sairaanhoitoa opikellessani eräs patologi kertoi 95-vuotiaana kuolleesta miehestä, joka ei ollut koskaan käynyt lääkärin tykönä. Vasta ruumiinavaus paljasti keuhkosyövän. Olisihan se ihanaa saada elää vielä 40v. Uskon siihen raamatun sanaan; Ennen kuin sinä synnyit, sinun päiväsi olivat lasketut. Jos niin käy, että joudun hoitohenkilökunnan armoile ja murhatuksi, niin tapahtukoon.
Äitini kuoli vastikään kuukausien taistelun kautta. Kovia kipuja oli, elämänhalua ei. Halusi itse lähteä mutta oli fyysisesti kyvytön itsemurhaan eikä meissä läheisissä ollut munaa eutanasia-asiassa auttamaan. Kamala tilanne kun ihminen on pääsääntöisesti morfiinista sekaisin ja sillon kun ei ole, niin karjuu kipujaan ja anoo apua lähtöön.
Olen kirjoittanut itselleni eutanasiatestamentin, jossa lukee että jos vastaavassa tilanteessa pyydän nukutuslääkkeen, niin minua tulee auttaa saamaan se.
Kiitos kommentista, korkeimman alamainen. En puhu murhaamisesta, kuten ei Utriokaan sitä tarkoita. En ymmärrä miksi tätä ei käsitetä vaan aina kun puhutaan mahdollisuudesta, niin jotkut tulkitsevat sen pakoksi. Omaehtoinen eutanasia ei ole murha, vaan itse haluttua. Eihän se tarkoita, että siihen pitää pakottaa, jos kerran kestää hirveissä kivuissa tai täysin toimintakykynsä menettäneenä. Onneksi kipulääkitystä nykyään jo sentään taitaa saada riittävästi.
Jos sinulla on toivoa, niin niin kauan on elämääkin. Mutta ymmärrä niitä, joilla ei toivoakaan ole eivätkä halua jäädä toisten niskoille vaan lähteä arvokkaasti, kuten ovat eläneetkin. Kun omin voimin vielä pääsevät...
Voimia sinulle.
Olihan näin ennen,
pakanallisina aikoina,
vaeltajakansojen keskuudessa.
Eskimot saattoivat heittää äitinsä kuolemaan jäätikölle,
intiaanivanhuksen kunnia-asia oli itse vetäytyä
kuolemaan.
Ja vielä Uuden testamentin alkuaikoina
käytiin kiivasta keskustelua siitä,
onko oikein se, että hyvinvoivat
ja paikoillaan asuvat sivistyskansat
eteläisessä Euroopassa heittivät
ei-toivotut lapsensa rotkoon kuolemaan.
Kristytyt tuomitsivat sen barbaarisena,
raakalaismaisena käytöksenä
ja se saatiinkin karsittua pois.
Ja nyt alkaa taas mammonan palvonta olla
niin voimissaan,
että mummot laitetaan sänkyyn,
käydään syöttämässä muutaman kerran päivässä,
vaipat vaihtamassa aamulla ja illalla
ja sitten jo aletaankin toivoa eutanasiaa...
En ole turhien, kalliden hoitojen puolella,
jos niistä ei ole mitään apua.
Joltakin toiselta tarvitrsevaltahan se raha ja lääke
taas pois on.
Mutta en myöskään aktiivisen
eutanasian puolella,
sillä pyhä Jumala meille on hengen antanut
ja hänen käsissään on lähtömme hetki.
Oma isäni kuoli syöpään vuosia sitten.
Vaikeuksia oli saada riittävää lääkitystä kotijaksoille,
isä kun oli osan aikaa sairaalassa, osan kotona.
Onneksi oli perheessä sairaanhoitaja,
joka meni terveyskeksukseen ja sanoi:
" Meillä Helsingissä ei ole tapana kiusata
viimeisillään olevaa sairasta antamalla liian vähän morfiinia,
tulin hakemaan lisää lääkettä!"
Ja hän sai.
Juhannukseksi isä halusi kotiin,
vaikka jo viimeisillään oli.
Kysyimme lääkäriltä, mitä teemme.
Hän sanoi vain: Ottakaa hänet kotiin,
sama se, kuoleeko hän
sairaalaan vai kotiin!
Ja niin isä oli juhannuksen kotona,
suuren osan tajuttomana jo.
Juhannuspäivänä hänellä oli kuitenkin selkeä hetki,
niin että kun suvussa oli tapana tulla meille
juhannuskahville,
sukulaiset saivat vielä kerran jutella hänen kanssaan,
hyvästellä hänet.
Meille jäi muisto hymyilevästä ukista.
Sitten tuli tajuttomuus ja tiistai-iltana juhannuksen jälkeen
hän kuoli tajuihinsa tulematta.
Keväällä huhtikuun alussa,
kun isän sairaus huomattiin,
Jumala sanoi:
"Juhannukselta kaikki on ohi."
Ja tuo sana piti paikkansa.
Ei Juhannuspäivänä vaan juhannukselta,
aivan kuin maalla sanottiin ennen,
että lähdetään juhannukselta heinään, heinäntekoon.
Siis Juhannuksen jälkeisinä päivinä,
Isän kohdalla tiistaina kaikki oli ohi.
Tavallaan isän sairastaminen oli helppokin,
vaika minulla ajoittain oli neljä vaipoissa,
3 alta 3 1/2-vuitiasta tyttöä ja isäni,
jota jouduin kannattelemaan kävelyssä.
Mutta isän sairastamisaika ei ollut pitkä
ja morfiini puri aika hyvin.
Tiedän, että voi olla vaikeampiakin kertoja.
Mutta toisaalta, tiedämmekö me , onko lähtevällä
asiat Jumalan kanssa kunnossa?
Joskus kipukin ajaa Jumalan syliin
ja silloin muutama viikko tai kuukausi kivussa
on parempi kuin iäisyys tuskassa.
Siunausta ja voimia sinulle tosiaan, Taivaan isän apua.
Eivät nämä lääkärit ja sairaanhoitajat
kuitenkaan nykyisellään aktiivisesti ihmisiä vielä surmaa,
sen verran oikeusvaltiossa vielä elämme.
Itselläni aikanaan sydän ei pelannut, voimat menivät
ja mieheni sanoi ulkona ollessamme,
että ihan on kuin vanhan mummon kanssa kävelisi.
Sitten kerrran meillä oli
Herttoniemenrannan aluetyön rukouskokous,
Yli-Pahkalan Ritu ja
Tykkyläisen Marja-Liisa olivat puhumassa.
Lopuksi he rukoilivat rukousta tarvitsevien
puolesta, Marja-Liisa sanoi minulle vain lyhyesti:
Jumala parantaa.
Ja niin kävi. Jaksoin taas vaikka mitä!
Toisaalta parin yön jälkeen Jumala totesi:
- Minä paransin sydämestä vain 85 %,
loppu on sinun vastuullasi,
että kuntoilet ja pidät sydämestäsi huolta!
Jos apua vielä tarvitset, lääkäri hoitaa
sydämesi seuraavalla kerralla!
Ja niin kävi,
vuosikausia olen ollut terve,
mutta laiska liikkumaan,
niin että taitaa olla poliaika tulossa...
Mutta periaatteessa:
Meillä on voimallinen Jumala joka parantaa,
itse olen parantunut puolestakymmenstä sairaudesta
yliluonnollisesti.
Mutta meillä onm myös lääkärit ja sairaanhoitajat
meille avuksi annettu!
Siunausta sinulle!
mitä kieltä se jumala puhui? Arameaa vai?
"Keväällä huhtikuun alussa,
kun isän sairaus huomattiin,
Jumala sanoi:
"Juhannukselta kaikki on ohi."
No, ei Jumala Raamatun kieliin juuttunut ole,
yleensä kun Suomessa ollaan, hän puhuu suomea.
Joskus saksaa, kun muistuttelee Keski-Euroopan työstä ja rukouksesta,
joksus englantia,
joskus ruotsia, mutta silloin se tarkoittaa yleensä sitä,
että olen keskittynyt liikaa työhön,
hengellinen on jäänyt sivuun.
Eli olen sillä kertaa "elintasopakolaisena"
Ja kyllä Jumala kannustaa,
mitä kieltä nyt vähänkin yritän opetella.
Joskus opiskelin yhden lukukauden somaliaa Hesassa
ja silloin Herra kyllä heti antoi somalian sanoja mietittäväksi.
Toisen kerran luin kreikan alkeita
ja murkkuikäisten kanssa oli tiukkaa.
Puhisin kiukuissani, mutta Jumala antoi vain yhden
sanan ja kun viimein olin saanut sen merkityksen selville
sanakirjojen avulla, se tarkoitti:
Teemme sen yhdessä!
Ja totisesti hän auttoi näiden murkkujen kanssa!
Jumalahan kielet on luonut,
miksei hän niitä käyttäisikin!
Entä, mikä on lääkkeen antajan vastuu?
Satuin tässä iltapäivällä kylään,
jossa jo kahdeksissakymmenissä oleva pappa muuisteli sitä,
kuinka hänelle oli väliaikaisesti
joskus 50-luvun alussa tarjottu hoidettavaksi
tilaa, jonka isäntä oli joutunut vankilaan
neuvottuaan nuorelle lasta odottamaan alkaneelle naiselle,'
millä aineella abortin voi tehdä.
Tuli ennenaikaisina syntyneet kaksoset
ja miehelle vankilatuomio kanssarikollisuudesta.
""Mutta toisaalta, tiedämmekö me , onko lähtevällä
asiat Jumalan kanssa kunnossa?
Joskus kipukin ajaa Jumalan syliin
ja silloin muutama viikko tai kuukausi kivussa
on parempi kuin iäisyys tuskassa. ""
Mielestäni ajatuksesi ja toimintasi on sadistinen. Pahinta vielä että hurskastelet sadismillasi. Siis sinä sallit ihmiselle kipua ja tuskaa, kunhan hän vain kääntyisi uskoon? Jos miettii uskovaisten normaalia kaltevan pinnan argumentointia, niin eikö tuota "tuskalla uskoon" -metodia voisi käyttää myös terveisiin? Eli kidutetaan ihmisiä, ja terveita vanhuksia niin kauan, että he suostuvat uskovaiseksi? "Sillä onhan muutama viikko tuskassa jne.."
Itse pidän tätä ei-uskontoon liittyvänä asiana. Kaikki ihmiset ei usko taivaisiin eikä helvetteihin. Armopilleri suotakoot (toistaa itseään) taas kerran vain niille, jotka sitä haluavat. Ei omaiset sitä päätä, jos ei ole mitään eutanasiasopimusta tehty. Uskovainen sairas voi tehdä kuten haluaa, jos pelkää taivaspaikan vaarantuvan sillä, että hän poistuu elämästä viikkoa tai paria ennen. Aika julma se jumalasi on, mutta niinhän sitä sanotaan, että ihminen luo jumalan omaksi kuvakseen.
Ei se sadismia ole.
Tuo sairasvuodevaihe on ihan sananmukaisesti
viimeinen mahdollisuus monelle.
Kipulääkkeet on keksitty
ja yleensä ne purevat erittäin hyvin.
Olen nähnyt omaisteni viimeisiä aikoja,
olen ollut kroonikko-osastolla töissä paljonkin
ja nähnyt monen vanhuksen kuoleman.
Itse muistan vain rauhallisia poisnukkumisia.
Kaksi huudon ja tuskan kanssa
viime päivät viettänyttä tiedän.,
vaikken itse läsnä ollutkaan,
Toisella syynä oli sen tajuaminen,
että noituus ei kannakaan rajan yli,
toisen tuskan syytä en tiedä.
Tai todennäköisesti tiedän,
mutta vaikenen siitä.
Kyllä tuskallisiakin lähtöjä voi olla,
mutta pääosin lähtö on silti rauhallinen,
ihminen vain hiljalleen erkaantuu tästä maailmasta
ja viimein nukkuu pois,
niin että kuoleman rajaa ei paljon erota.
Mutta kuten sanottu,
tuskallinen lähtö on silti poikkeus.
Jumalasta ja taivaasta:
Ei valtamerikään siitä katoa,
etten minä sitä ole nähnyt.
Ongelma saattaa olla siinä,
etten ole koskaan sieltä
metsälammelta mihinkään lähtenyt,
kysellytkään,
onko valtamerta olemassa.
Kuuletko usein ääniä? Kirjoitatko sä tuollaisina pätkinä, kun olet raamatusta tottunut?
Teen itse hoitotestamentin, jotta minua ei pidetä kasvina laitoksessa.
Jos tuskat ovat kovat tai olen menettämässä itsenäisen elämän hallinnan, ottaisin mielelläni myrkkypillerin. Päätäntävallan pidän itselläni. Se, että joku pitäisi minua vastoin tahtoani hengissä letkuissa ja vaipoissa tuntuu vastemieliseltä ajatukselta.
Ihmiselle pitää taata oikeus arvokkuuteen myös vanhana. Minulle vanhuus laitoksessa ei ole sitä, mutta en tietenkään sitä muilta kiellä.
En haluaisi siitäkään syystä päättää päiviäni, kun siitä jäisi lapsilleni niin ahdistava muisto. Itsemurhan tehneiden omaisethan kärsivät masennuksesta ja syyllisyydentunteista, vaikkei heissä mitään syytä olekaan. Mutta kuitenkin tulee mieleen ajatuksia: olipa hänen elämänsä raskasta, olisimmeko voineet auttaa häntä paremmin? Ja itsemurhan tekeminen on myös tavallaan malli muille: jos elämä ei maistu, niin siitä vain päätä
itse päiväsi. Monet toimivat hetken mielijohteesta tai syvän masennuksen vallassa. Siitä toivuttuaan he olisivat saattaneet pitää elämästä kiinni. Itsemurha on lopullinen ratkaisu, jonka jälkeen ei ole enää vaihtoehtoja. Jälkeenjääville se voi olla hyvin raskasta, muisto varmaan jää koko elämäksi. Sellaista muistoa en halua itsestäni jättää päällimmäiseksi. Riittävä kivunlievitys loppusuoralla, haluan katsoa elämän loppuun saakka.
Perin itsekkäitä ovat omaiset, jos siitä ahdistuvat, että pitkän elämän elänyt vanhus haluaa pois. On aivan eri asia, jos nuori ja terve ihminen tappaa itsensä, kun muutenkin jo tiensä päässä oleva ihminen ottaa armomurhapillerin. Vai oletko erimieltä? Tietysti kuolema voi olla jollekulle (ilmeisesti sinulle mm.) kovin pelottava asia. Silloin elämää yrittää kynsin hampain pitkittää, oli se kuinka keinotekoista tahansa. Oma äitini on sairautensa vuoksi ollut laitoshoidossa jo useita vuosia, ja täysin ymmärrettävästi hänen suurin haaveensa olisi päästä jo pois. Soisin sen hänelle, jos se olisi lain mukaan mahdollista. Nimenomaan äitini tilanteessa olevia ihmisiä Utrio varmasti tarkoitti ja tuen hänen ajatustaan. Ilmeisesti Utriolle, kuten ei itsellenikään, kuolema ole kovin pelottava ja piilotettava asia. Se on on asia, joka kohtaa meitä jokaista ja kuuluu elämään, on sen päätepiste. Turha elämän keinotekoinen pitkittäminen voi olla jopa julmaa. Ihmisen omasta maailmankatsomuksesta riippuu tähänkin asiaan suhtautuminen. Koska kannatan yleensäkin yksilön vapautta, kannatan sitä myös tässä kohden.
Tämä elämä on 70 -80 vuotta.
Iäisyys on iäisyys.
Sen haluan viettää Taivaassa Jumalan luona.
Samoin toivon, että mahdollisimman monet
näen siellä.
Suljetaanko eutanasialla ihmisen
mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen
elämänsä viime päivinä?
Uskonnoista ei ole kuin harmia, ajattele, kuinka pelon vallassa sinäkin reppana joudut elämään; että onko se taivaan isi nyt vihanen ja saankohan mä tehdä näin tai noin? Pitäisi oman oikeustajun kertoa, mitä voi tehdä, eikä miettiä, mitä se mielikuvitus-isi siellä mielikuvitustaivaassa tästä on mieltä. Voin kertoa, ettei se ole mitään mieltä. Mistään. Miten tällä vuosituhannella tämän sivistyksen, tieteen saavutusten ja teknologian keskeltä vielä löytyy reppanoita, jotka uskovat noin lapselliseen uskontoon. Voi suakin.
No, en kyllä pelon alla elä,
vaan armon alla.
Jos ja kun tulee möhlittyä,
niin kiitos Jumalalle,
että hän huomauttaa siitä.
Eräs vanha Jumalan palvelija sanoi kerran:
"Pitäkää tilivälit Jumalan kanssa lyhyinä!"
Hän tarkoitti sitä,
että eläisimme niin lähellä Jumalaa,
että ei tarvitse alvariinsa olla
mahdollisia pahoja tekojaan mietimässä
ja toisaalta kun tulee tehtyä väärin,
omatunto toimii niin,
että asia tulee oikaistua.
Armossa ja rauhassahan ihminen
silloin saa elää!
Paljon vaarallisempi on se,
jos omantunnon viisari ei millään lailla ragoi
tekemisiimme ja ajattelemisiimme.
Olemme olevinamme vapaita,
mutta tosiasiassa olemme
pahan talutusnuorassa.
Terve synnintunto tekisi silloin terää!
että hänen mielestään jokaisella pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään. Oletko eri mieltä?
useinkin vaikuttaa herkkään ja masentuneeseen yksilöön, ja saattaa antaa toimintamallin. Julkkisten itsemurhat varsinkin ovat saaneet tällaisia murheellisia seurauksia. Siinä mielessä siis ei oma kuolema ole vain yksityisasia, vaikka haluaisikin ajatella niin. - Jos omat vanhempani olisivat kuolleet oman käden kautta, niin se varmaan ahdistaisi minua lopun elämäni.
Kaari Utriolle taitaa vanhentuminen olla kovin paha asia, kun on kauneusleikkauksessakin käynyt. Itse sentään olen vielä uskaltanut katsoa peiliin, ryppyineni päivineni. Toivon että uskallan katsoa myös tämän elontien loppuun, riittävän kivunlievityksen avulla.
tai kuolema on aina yksityisasia. Ei kuulu kellekään mitä minä omalla elämälläni teen.
"Itsemurha
useinkin vaikuttaa herkkään ja masentuneeseen yksilöön, ja saattaa antaa toimintamallin."
Vai niin. Että sysäätkö sinä nyt vastuun muiden ihmisten itsensä tappamisista ihmiselle, joka haluaa kuolla. Ettei vaan kukaan saa idistä tappaa itseään? Jaa. Että elellä pitäisi, jottei kukaan vaan saa kimmoketta?
"Julkkisten itsemurhat varsinkin ovat saaneet tällaisia murheellisia seurauksia. Siinä mielessä siis ei oma kuolema ole vain yksityisasia, vaikka haluaisikin ajatella niin. - Jos omat vanhempani olisivat kuolleet oman käden kautta, niin se varmaan ahdistaisi minua lopun elämäni."
Jos jollain on niin paljon päässä vikaa, että jonkun julkkiksen kuolema aiheuttaa itsensä hengiltä ottamisen, niin minkäs teet.
"Kaari Utriolle taitaa vanhentuminen olla kovin paha asia, kun on kauneusleikkauksessakin käynyt. Itse sentään olen vielä uskaltanut katsoa peiliin, ryppyineni päivineni. Toivon että uskallan katsoa myös tämän elontien loppuun, riittävän kivunlievityksen avulla."
Mitä Kaari Utrion kauneusleikkaukset tähän kuuluvat. Onko niitä edes ollut? Katso sinä elämäsi loppuun, niin tekevät kaikki muutkin. Ihan taatusti. Voi helvetti teitä vikisijöitä.
"Jos omat vanhempani olisivat kuolleet oman käden kautta, niin se varmaan ahdistaisi minua lopun elämäni."
Mielummin olisit antanut vanhempiesi kitua kuolinvuoteella kuin helpottanut heidän oloaan, jotta sinua ei ahdistaisi. Hiukan sadistiselta vaikutat.
Kysyit eri mieltä olemisesta.
Olen eri mieltä. Jumala antoi elämän
ja hänen käsissään on myös viimeinen päivä,
ellei joku asetu Jumalaa suuremmaksi
näissä asioissa.
"Kaari Utriolle taitaa vanhentuminen olla kovin paha asia, kun on kauneusleikkauksessakin käynyt. Itse sentään olen vielä uskaltanut katsoa peiliin, ryppyineni päivineni. Toivon että uskallan katsoa myös tämän elontien loppuun, riittävän kivunlievityksen avulla."
On hienoa, että ilkeät katsoa naamaasi peilistä, mutta näetko mitään muuta niitten ryppyjen ohella? Hurskastelua ja ulkokultaisuutta ei paranneta kauneusleikkauksellakaan.
Vastustat siis ilmeisesti myös esimerkiksi umpisuolenleikkauksia ja keskoskaappeja?
No, en taatusti vastusta normaalia lääke-tai leikkaushoitoa.
Raamatun mukaan ihmisellä vain ei ole oikeutta
lopettaa toisen ihmisen elämää
tai edesauttaa aktiivisesti sen lopettamisessa,
oli sitten kysymyksessä sikiötai vanhus .
Hoito ja hengen ottaminen ovat kaksi aivan eri asiaa.
Silti yleisin eutanasian muoto Suomen sairaaloissa nykyisin on se,
että kun vanhuus saa keuhkokuumeen ja menettää ruokahalunsa
eikä jaksa syödä,
häntä ei kovin kauan yritetäkään syöttää tai nesteyttää,
koska hoitsuilla ei ole kertakaikkiaan aikaa.
Henkilöresurssit pienenevät kuin
pyy maailmanlopun edellä.
Eli jos on omainen, joka syöttää sisukkaasti
tai vaatimalla vaatii, että vanhus pannaan tiputukseen,
henki säilyy.
Jos ei ole ketään puolia pitämässä,
hiivut vain pois.
Ymmärrän tämän pitkään sairastaneen
ja heikon vanhuksen
kohdalla .Se on kaikille paras ratkaisu,
jos elämä alkaa usein olla katkolla.
Entä silloin, kun kysymyksessä on
hyvissä voimissa kotoa tullut kävelevä potilas,
mieleltään vireä kuin mikä,
joka on saanut satunnaisen kuumeen?
Miksei kaikissa sairaaloissa syötetä/nesteytetä
tällaista potilasta?
Kaikki me olemme tähän syyllisiä,
kulutamme esim. ns. kulttuuriin rahoja, jotka
kuuluisivat vanhushoitoon.
Myös hoitajien kohdalla Jumala käytti joskus
tässä yhteydessä nimitystä
"kollektiivinen syyllisyys".
Eli kaikki tietävät,
että ihminen kuolee pian,
mutta ei ole enää aikaa/voimia syöttää,
koska potilaan on vaikea niellä,
tai toisaalta ehdotella nesteytystä.
Lääkärillä kun saattaa olla ihan yleisenä
hoitolinjana, että pitkäaiikaisosastoilla ei nesteytetä.
Jos tosiaan tutkittaisiin sairaaloiden välisiä eroja tässä,
saattaisi tulla melko mielenkiintoisia tuloksia.
Ja taas on saatu yksi tehoyhteiskunnan
hukkajäte järjestykseen....
Aika paljon raamatussa on pätkitty kiloin paloiksi nimenomaan "toisia ihmisiä". Luuletko muuten olevasi kovin henkevä, kun pätkit höpötyksesi. Ajatteletko, että ne vaikuttavat jotenkin "runollisemmalta" sillä tavoin?
niin ja näin. Esim itsemurha on muka raamatun mukaan väärin. Kuitenkin melkein joka ikinen tekee itsemurhan väärillä elintavoillaan. Se tapahtuu tietenkin hitaammin kuin itsensä hirttäminen mutta on joka tapauksessa itsemurha.
Eläimillä on sen verran helpompaa (ainakin koirilla ja kissoilla) että kun ne tulevat niin sairaiksi ettei enää mikään niitä paranna niiden kärsimykset voi lopettaa. Ihminen sen sijaan joutuu kitumaan kuoliaaksi monta kertaa vain siksi kun joku luulee Jumalasta sitä ja tätä.
Vääriä elintapoja on vaikka kuinka paljon, mutta tutkijoiden mukaan ne väärät elintavat vaihtuvat aika ajoin. Mikä eilen oli väärin, saattaakin jo huomenna olla terveellistä.
Muistan kun Aarne Saarinen sanoi, että hänen viimeinen poliittinen tekonsa oli se, kun hän sai hirveän kinaamisen jälkeen polttaa tupakkaa palvelutalossa. Häneltä oli se kielletty, koska se oli terveydelle vaarallista. Saarinen saoi, että hän on aloittanut kessuttelun 13-vuotiaana ja aikoo sitä jatkaa kuolemaansa asti. Sai tahtonsa läpi ja kuoli vasta 90-kymppisenä.
Ei kaikki ole suhteellista.
Jumalan maailmoissa on paljon absoluuttisia totuuksia,
jotka eivät muutu,vaikka ihmiset
lakeja omaan korvasyyhyynsä muuttavatkin.
Yksi näistä on elämän kunnioitus.
Eli kun Jumala on ihmisalulle elämän antanut,
sen lopettaminen ei ole ihmisen kädessä.
Lakeja voidaan muuttaa,
voidaan sanoa, että ihmistä ei saa syyllistää,
mutta ei se Jumalan iäisiä totuuksia muuta!
Tuo esimerkkisi tupakasta on eräs näistä
muuttuvista totuuksista.
Isäni oli ketjupolttaja
ja 20 ensimmäistä vuottani
asuin savupirtissä sananmukaisesti.
Nyt myöhemmillä vuosilla se alkaa keuhkoissa
tuntua, vaikken itse ole koskaan polttanutkaan.
Toisaalta jos palvelutalossa on mahdollisuus
tupakkihuoneeseen,
niin ei kai se lisätupakki enää yhdeksänkymppisellä
ihmeitä tee.
Vaikken kommunisti olekaan,
kunnioitan Saarista,
hän oli periaatteen mies elämänsä viimeisiin päiviin asti,
suostui olemaan yksi monista,
ei vaatinut erikoisoikeuksia,
vaikka oli aikanaan isoja massoja liikutellut.
Hän eli aatteensa sen puolen tasa-arvosta todeksi
kunnioitettavalla tavalla.
Tekstistä:
kirjoitan kapeaa riviä ihan vain siksi,
että itse pysyn paremmin rivillä.
Nopeasti kun kirjoitan,
kirjaimia pakkaa jäämään pois.
Tarkistaminen on silloin helpompaa.
Vapaushan tässä maassa on tehdä
niin kuin lystää näissä asioissa.
Suomi 24:n asetuksetkin taas sallivat sen,
muutama viikko sitten oli toisenlaista...
Ok,
Vanhassa Testamentissa on sodittu paljon.
Jos luet tekstejä,
huomaat että punaisena lankana on se,
että kansa oli kuuliainen Jumalalle
40 tai 80 vuotta,
sitten alkoi riidellä ja ottaa vieraita jumalia.
Heiltä meni Jumalan suoja pois
ja taas tapeltiin,
vihollinen tuli rajan yli.
Molempia siinä pätkittiin, juutalaisia ja vihollisia.
Se nyt vain oli elämää Vanhan Testamentin aikana.
Ei Jeesus tuota mallia allekirjoittanut,
Hän käski rakastaa Jumalaa ,
rakastaa lähimmäistä
ja rakastaa vihollista.
Viimeisiä ihmetöitä, mitä hän maan päällä teki,
oli roomalaisen sotilaan korvan parantaminen,
kun Pietari oli peloissan sivaltanut
tältä korvan pois.