Tämä saitti on nimetty kepulle, mutta viime aikoina kapi on tullut melkeinpä kepua suositummaksi aiheeksi täällä. Itse kyllä olen koettanut pitää kepua esillä, mutta ehkä eräiden mielestä kepun tila on sellainen, että siihen ei parane huomiota kiinnittää, ja siksi he puhuvat kapista.
Mutta ”yrittänyttä ei laiteta”, väitetään. Siksipä ennen pitkää poissaoloani yritän vielä puhua palstan aihepiiristä luomalla pienen katsauksen tämänhetkisiin näkymiin. Poliittinen tilanne ei nyt kyllä tarjoa kovin mielenkiintoisia näkymiä, mikä saattaa olla hyväkin asia, eli ”good news, no news”, kuten britit sanovat.
Ensiksi minulla on ilo antaa kepupoliitikolle tunnustusta realismista ja rehellisyydestä. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja Mika Lintilä pitää tänäisessä Hesarissa Kataisen VM:n talousennusteita liian optimistisina. Hän arvioi tämän vuoden kansantuotteen pudotuksen olevan suurempi kuin VM:n arvioima 6 %, ja sanoo, että ”Suomi kääntyy hitaammin kuin muut Euroopan valtiot. Saksan tilausindeksien valoisammat näkymät eivät realisoidu Suomen talouteen kovin nopeasti. Työttömyys pahenee edelleen. Ensi talvesta tulee kylmä talvi”, kuittaa Lintilä.
Eduskunnan eilistä budjetin lähetekeskustelua en seurannut tv:sta, mutta sen eräistä keskeisistä puheenvuoroista on nyt hyvä koonnos Hesarissa. Siitä muutama poiminta, joista jokainen puhuu puolestaan ilman minun kommentointiakin:
Jyrki Katainen (kok): ”Ne maat, joissa välittäminen ja lähimmäisenrakkaus ovat aidosti vahvoja arvoja tulevat selviytymään tästä talouskriisistä”.
Eero Heinäluoma (sdp) Kataiselle Jaakobin kirjeen 2. luvun (lähimmäisenrakkaus, usko ja teot) 14-16 kohtia siteeraten: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo hänelle: `menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne´, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?”
Jutta Urpilainen (sdp) Kataisen puheenvuoron johdosta: ”Hallitus on jättänyt kunnat kirjaimellisesti oman onnensa nojaan viestittämällä valtiovarainministeriön suulla, että valtio ei ole vastuussa ongelmista. Lähimmäisenrakkautta ei ole esittää kuntien ongelmista laskua lapsille, vanhuksille ja sairaille”.
Juha Korkeaoja (kesk): ”Ensi vuoden 13 miljardin velanotto tarkoittaa, että puolustus-, maa- ja metsätalous, työ- ja elinkeino- sekä sisäministeriönbudjettien yhteenlaskettu summa maksetaan velalla”.
Bjarne Kallis (kd): ”Tällä hetkellä 30 % valtion tuloverojen tuotosta menee velan korkoihin. Kun otamme lisää velkaa ja korot nousevat, pain menee 60 %”.
Timo Kalli (kesk): ”Ruuan arvonlisävero alenee, vaikka kokoomus yritti viime hetkellä heittää hiekkaa rattaisiin. Arvonlisäveron alennus näkyy hinnoissa”.
Ben Zyskowicz (kok): Älkää keskustalaiset aivan hillittömästi ruuan arvonlisäveron alentamista kehuko. Ruuan hinta on jo ennakoivasti noussut tulevan alennuksen verran”.
Ajatuksia herättäviä puheenvuoroja, eikö vain, tässä tylsässä, tapahtumaköyhässä tilanteessa!
Kun nyt alussa annoin tunnustusta Lintilälle, ei se ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun kepupoliitikko minulta tunnustusta saa. On saanut aina, kun on ansainnut – muutama päivä sitten viimeksi Tuomo Puumala – ja tulee saamaan vastakin, jos siihen aihetta on. Sellaista vain kovin harvoin on.
Annan nyt siis tilaa kepulle, kun poistun saitilta piiiiiiitkäksi aikaa. Jospa nuo eräätkin rupeaisivat puhumaan kepusta, sillä ”poissa silmistä, poissa mielestä”, sanotaan. Pitäneekö paikkansa kapin suhteen; te muut saatte sen nähdä, itse en ole siitä huomioita tekemässä. Lokakuu on jo pitkällä kun palaan.
Miksi poistun ja minne, vai? Saatte siitä aikanaan raportin, odottakaapa sitä, niin sitten tiedätte! Toivottavasti silloin on myös politiikassa mielenkiintoisempaa pohdittavaa. Varmaan saan silloin myös iloita siitä, että kepun kannatuksen jo pitkäaikainen oikea suunta on yhä vauhdittunut! ;)
Mutta ”yrittänyttä ei laiteta”, väitetään. Siksipä ennen pitkää poissaoloani yritän vielä puhua palstan aihepiiristä luomalla pienen katsauksen tämänhetkisiin näkymiin. Poliittinen tilanne ei nyt kyllä tarjoa kovin mielenkiintoisia näkymiä, mikä saattaa olla hyväkin asia, eli ”good news, no news”, kuten britit sanovat.
Ensiksi minulla on ilo antaa kepupoliitikolle tunnustusta realismista ja rehellisyydestä. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja Mika Lintilä pitää tänäisessä Hesarissa Kataisen VM:n talousennusteita liian optimistisina. Hän arvioi tämän vuoden kansantuotteen pudotuksen olevan suurempi kuin VM:n arvioima 6 %, ja sanoo, että ”Suomi kääntyy hitaammin kuin muut Euroopan valtiot. Saksan tilausindeksien valoisammat näkymät eivät realisoidu Suomen talouteen kovin nopeasti. Työttömyys pahenee edelleen. Ensi talvesta tulee kylmä talvi”, kuittaa Lintilä.
Eduskunnan eilistä budjetin lähetekeskustelua en seurannut tv:sta, mutta sen eräistä keskeisistä puheenvuoroista on nyt hyvä koonnos Hesarissa. Siitä muutama poiminta, joista jokainen puhuu puolestaan ilman minun kommentointiakin:
Jyrki Katainen (kok): ”Ne maat, joissa välittäminen ja lähimmäisenrakkaus ovat aidosti vahvoja arvoja tulevat selviytymään tästä talouskriisistä”.
Eero Heinäluoma (sdp) Kataiselle Jaakobin kirjeen 2. luvun (lähimmäisenrakkaus, usko ja teot) 14-16 kohtia siteeraten: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo hänelle: `menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne´, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?”
Jutta Urpilainen (sdp) Kataisen puheenvuoron johdosta: ”Hallitus on jättänyt kunnat kirjaimellisesti oman onnensa nojaan viestittämällä valtiovarainministeriön suulla, että valtio ei ole vastuussa ongelmista. Lähimmäisenrakkautta ei ole esittää kuntien ongelmista laskua lapsille, vanhuksille ja sairaille”.
Juha Korkeaoja (kesk): ”Ensi vuoden 13 miljardin velanotto tarkoittaa, että puolustus-, maa- ja metsätalous, työ- ja elinkeino- sekä sisäministeriönbudjettien yhteenlaskettu summa maksetaan velalla”.
Bjarne Kallis (kd): ”Tällä hetkellä 30 % valtion tuloverojen tuotosta menee velan korkoihin. Kun otamme lisää velkaa ja korot nousevat, pain menee 60 %”.
Timo Kalli (kesk): ”Ruuan arvonlisävero alenee, vaikka kokoomus yritti viime hetkellä heittää hiekkaa rattaisiin. Arvonlisäveron alennus näkyy hinnoissa”.
Ben Zyskowicz (kok): Älkää keskustalaiset aivan hillittömästi ruuan arvonlisäveron alentamista kehuko. Ruuan hinta on jo ennakoivasti noussut tulevan alennuksen verran”.
Ajatuksia herättäviä puheenvuoroja, eikö vain, tässä tylsässä, tapahtumaköyhässä tilanteessa!
Kun nyt alussa annoin tunnustusta Lintilälle, ei se ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun kepupoliitikko minulta tunnustusta saa. On saanut aina, kun on ansainnut – muutama päivä sitten viimeksi Tuomo Puumala – ja tulee saamaan vastakin, jos siihen aihetta on. Sellaista vain kovin harvoin on.
Annan nyt siis tilaa kepulle, kun poistun saitilta piiiiiiitkäksi aikaa. Jospa nuo eräätkin rupeaisivat puhumaan kepusta, sillä ”poissa silmistä, poissa mielestä”, sanotaan. Pitäneekö paikkansa kapin suhteen; te muut saatte sen nähdä, itse en ole siitä huomioita tekemässä. Lokakuu on jo pitkällä kun palaan.
Miksi poistun ja minne, vai? Saatte siitä aikanaan raportin, odottakaapa sitä, niin sitten tiedätte! Toivottavasti silloin on myös politiikassa mielenkiintoisempaa pohdittavaa. Varmaan saan silloin myös iloita siitä, että kepun kannatuksen jo pitkäaikainen oikea suunta on yhä vauhdittunut! ;)
Vastaukset 43
Vanhimmat
”Ajatuksia herättäviä puheenvuoroja, eikö vain”
Niinköhän? Tyhjää puhetta vain. Ei niiden sanojat ajattele muuta kuin että minkähän vaikutuksen se tekee tv-katsojaan. Televisioitava budjettikeskustelu hupiohjelmista huonoimpia. Miksihän sellainen farssi vuosittain toistetaan. Siinä sanotun vakavasti ottavan pitää olla melko yksinkertainen ihminen.
Niin kuin sinun isäsi?
...minä en tuota tv-ohjelmaa katsonut. Mutta kyllä nuo siinä esitetyt mielipiteet ainakin minussa ajatuksia herättävät, ja toivoinin niiden tekevän samoin muissakin, varsinkin niiden sanojissa ja niissä, joille ne on suunnattu. Mutta valitettavasti minäkään en ole "niin yksinkertainen", että uskoisin viimeksi mainitun ehdon täysin toteutuvan. Joten valitettavasti lienet liiankin oikeassa tuon näytelmän suhteen.
... tosi pitkäaikaista matkaa. Ei minua tosin paljon häiritse sinun pitkäpiimäiset kepuvastaiset juttusi, sillä en jaksa niitä lukea, joskus selailen ja huomaan niiden olevan sitä samaa.
...kuten aina, juuri siltä varalta, että tulisin käymään ja saisit lukea avaukseni ja sanoa - kuten aina - ettet sitä jaksanut lukea. Outoa jaksamattomuutta mieheltä, joka sanoo lukeneensa muutaman kirjankin! Mutta ei se minua häiritse, sillä jaksathan silti aina juttujani kommentoida, vaikka et niitä lukisikaan.
Joten kiitos vain toivotuksistasi! Saat kyllä aikanaan raporttini poissaoloni syistä ja sen aikana tapahtuneesta, ja tiedän sinun sitä raporttia kovasti odottavan, jotta pääsisit taas sanomaan, ettet jaksanut sitä lukea!
Ehkäpä nyt uskallat sinäkin tulla avaamaan jostakin asia-aiheesta, joskaan et varmaan tässä tilanteessa kepun politiikasta. Ethän ole enää aikoihin esittänyt mielipiteitä muusta kuin toisista keskustelijoista, varsinkin minusta.
Alkuaineistoksi ajatuksiasi ja sananlentoasi herättelemään laitan eräitä pätkiä suurimman ihanteesi Urho Kekkosen puheista. Erityisesti pyydän sinua lukemaan tarkkaan Kekkosen puhe (lehdissä julkaistu) Väinö Tannerin 60-vuotispäivänä; joudun jakamaan sen kahteen osaan, kun tämä nykytekniikka ei mahdollista niin pitkää viestiä. Vaikka tuo puhe on siis pitkä, jaksanet sen sentään lukea, vaikka et minun paljon lyhempiä puheitani jaksakaan.
Vertaa sitten niitä Kekkosen myöhempiä puheita (Stalinista ja Leninin kunniamerkistä) hänen edellä sanomaansa. Voisitko kuvitella, että Väinö Tanner olisi missään tilanteessa sanonut saman?
Tuskin yksikään elossaoleva suomalainen voi yhdistää itseensä niin paljon suomalaisessa yhteiskunnassa suoritettua työtä neljän viime vuosikymmenen aikana kuin tänään 60 vuotta täyttävä toimitusjohtaja Väinö Tanner. Me voimme panna hänen rinnalleen ja edelleen miehiä, joiden saavutukset poliittisessa toiminnassa ovat näkyvämmät ja tunnustetummat kuin hänen, me voimme taloudelliselta alalta löytää nimiä, jotka ovat antaneet suuremman panoksen talouselämämme kehittymiselle kuin hän, yksinpä osuustoiminnankin alalta voimme tavata jonkun, jonka sarka siinä on yhtä hyvin muokattu kuin hänen. Mutta kukaan toinen ei kaikilla näillä aloilla ole suorittanut sitä työtä, mikä on suotu Väinö Tannerin suorittaa. Hän on elänyt alusta lähtien mukana kansanvaltaisen valtioelämämme eri vaiheissa, nähnyt sen valtavan heräämisen, työskennellyt sen hyväksi vaikeina Venäjän vallan aikoina, kokenut raskaiden vuosien 1917 ja 1918 takatalven, ollut mukana kohottamassa työväenluokan takaisin vaikuttavaksi tekijäksi suomalaiseen demokratiaan, taistellut sen tuhoon pyrkiviä voimia vastaan ja lopuksi opettanut koko Suomen kansan ymmärtämään järjestyneen työväestön arvon valtakunnallemme. Hän on työskennellyt osuustoimintaliikkeessä sen vaatimattomasta alusta lähtien ja yhtenä kaikkein ansiokkaimmista kohottanut sen voimaan, jonkalaista muualla maailmassa saadaan hakea. Hän on ollut mukana monella eri paikalla edistämässä Suomen taloudellista kehitystä ja ohjaamassa sen suuntaa. Lyhyesti sanoen: hän on suorittanut yhden elämän puitteissa monen miehen työn suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.
Mikä on ollut tämän paljon aikaansaavan miehen "salainen ase", jonka turvin hän on kyennyt niin tehokkaasti edistämään omikseen ottamiaan asioita? Hänen työntäyteinen elämänsä on todistus erinomaisesta lahjakkuudesta ja tarmosta, joka hakee vertojaan. Se on todistuksena täydellisestä antautumisesta niiden ihanteiden palvelukseen, jotka mies on itselleen omaksunut ja joiden hyväksi hän on päättänyt elämäntyönsä omistaa. Mutta sittenkin tarjoaa hänen omalaatuinen persoonallisuutensa parhaan selityksen siihen, miksi Väinö Tanner on se mies, mikä hän on ollut ja on.
Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettinen mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa. Mutta Väinö Tannerissa on myös sellaista, jota meiltä suomalaisilta yleensä puuttuu: hän on etevä organisaattori ja hän on johtajaluonne.
Demokratiassa voi olla vaarallista nimitellä miestä johtajaksi, mutta Tannerista sen voi sanoa. Hän on demokraattinen johtajatyyppi, likipitäen sen ihanne. Hän ei ole noussut johtajaksi kansankiihoittajana, hänen johtajapaikkansa on ikäänkuin tullut hänelle hänen ominaisuuksiensa vuoksi. Hän on johtaja asiantuntemuksensa, rohkeutensa ja luotettavuutensa ansiosta, hän on johtaja ilman suuria eleitä, siis siinäkin perinjuurin suomalainen tyyppi. Hän on tullut johtajaksi asioiden pakosta, häntä on tarvittu ja hän on ottanut tämän aseman vastaan. Ja hän osaa tehtävänsä. Hän tietää, että liike, jonka tulevaisuudesta hän tärkeältä osalta vastaa, voi menestyä ainoastaan yhtenäisenä ja ulospäin yksimielisenä. Johtajan seuraaminen on osoitus siitä joukkovoimasta, jonka avulla järjestynyt työväki on valloittanut itselleen aseman yhteiskunnassa. Mutta johtajanakin Tanner on "hyvin koulittu demokraatti", hänen omaa ajatustaan käyttääksemme, hän hyväksyy enemmistön kannan, vaikka olisi taistellut sitä vastaan, ja työskentelee sen voittoonviemiseksi. Mutta samaa demokraattista koulutusta hän vaatii toisiltakin.
Sanoimme, ettei Tanner ole saavuttanut asemaansa poliittisessa elämässä kansankiihoituksen avulla. Ja merkillistä tosiaan: hän ei ole hyvä puhuja sanan ulkonaisessa mielessä. Mutta hänen puheensa ovat sittenkin enemmän odotettuja ja enemmän huomattuja kuin kenenkään toisen nykypäivien poliitikon. Hänen puheessaan on vankkaa asiallisuutta, siinä on vakuuttavuutta ja siinä on huumoria. Hän on meidän harvoja "vapaasti puhumisen" taitajia. Hänellä on sanomisen halua ja sanomisen iloa, joskus niin paljon, että käytetyt ylisanat ovat jääneet moniksi kuukausiksi poliittisen kiistelyn makupaloiksi.
Väinö Tannerin toimintaa suomalaisessa yhteiskunnassa on johtanut pyrkimys vähäväkisen kansan taloudellisen ja valtiollisen aseman parantamiseen ja tietoisuus siitä, että se on mahdollista ainoastaan omien järjestöjen avulla. Hän on saattanut olla ahdasmielinen puoluemies taistellessaan puolueensa olemassaolon ja etujen puolesta vastustajia vastaan, mutta kun hän on joutunut asemaan, jossa hänen hoidettavanaan ovat olleet koko kansan asiat, on häneen saanut luottaa. Hyppäys kiivaasti arvostelevasta oppositiomiehestä hallitsevaksi ministeriksi on hänen kohdallaan ollut aina onnistunut, koska hänen vastuuntuntonsa ja persoonallinen rohkeutensa on ollut niin suuri, että hänellä on ollut varaa toimia sitä Tanneria vastaan, joka oli puhunut "mahdottomia" oppositiossa ollessaan.
Väinö Tannerin työ sosialidemokraattina ja työväenjohtajana on tullut oikeisiin mittasuhteisiin vasta viime aikoina, kun porvarillisissakin piireissä on opittu näkemään järjestyneen työväenliikkeen kansallinen merkitys. Työväenliikkeen nousu suvaituksi yhteiskunnassamme oli saavutus sekin, mutta sen tunnustaminen itsenäisyytemme, vapautemme ja kansanvaltamme elimelliseksi osaksi on vasta saattanut työväenliikkeen ja sen riveihin kuuluvan osan Suomen kansaa oikeaan asemaansa. Se on asettanut myös Väinö Tannerin työn työväenliikkeen voimakkaana johtajana ja oikealla tiellä pysyttäjänä oikeaan arvoonsa. Tannerin on kannattanut elää 60. vuosipäivänsä. Hän saa nähdä, kuinka sille työlle, jonka hän poliittisessa elämässä on suorittanut, annetaan vastustajienkin taholta tunnustus. Sivallukset, joita häneltä on saatu, unohdetaan, ja myönnetään, että hänen työnsä työväenliikkeessä on ollut paljon merkitsevä osa kansallisessa kehityksessämme. Väinö Tannerin on kannattanut elää näin pitkälle, niin että hän, monet kerrat vihatuin ja parjatuin mies, saa nähdä olevansa paitsi omiensa rakastama myös vastustajiensa arvostama ja kunnioittama.
Väinö Tanner, suomalainen valtiomies suomalaisen työväenliikkeen johdossa on eräs tae kansamme itsenäisyystahdon jatkuvasta säilymisestä ja lujittumisesta.
Kuuntelepa tuo Kekkosen kaunis radiopuhe suuren tukijansa generalissimus Josif Stalinin kuoltua:
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F01068_3
Ja lue sitten vielä tuo Kekkosen puhe 22.12.1964 Helsingissä hänen saatuaan Leninin kunniamerkin
Kun sain tiedon, että korkeimman neuvoston puhemiehistö on suonut minulle Leninin kunniamerkin, täytti tämä tieto luonnollisestikin mieleni suurella ilolla, mutta käsitin hyvin ja käsitän hyvin, että tämä merkittävä ja harvinainen kunnianosoitus ei kohdistu suinkaan minuun henkilökohtaisesti niinkään kuin siihen ulkopolitiikkaan, jota minulla on ollut kunnia edustaa, ja siihen maahan, jonka kansalainen olen.
Kunnianosoitus kohdistuu niihin moniin hyviin työtovereihin, joita minulla on ollut, mutta se kohdistuu myös laajoihin suomalaisiin kansankerroksiin, naisiin ja miehiin, joita en tunne, mutta jotka ovat vuosien ja vuosikymmenien mittaan antaneet tehokasta tukea sille ystävyyden ulkopolitiikalle, jota omilla vähäisillä voimillani olen koettanut olla mukana toteuttamassa.
Kun Leninin kunniamerkki annetaan suomalaiselle miehelle, on sillä hyvin suuri symbolinen merkitys juuri sillä tavalla, kuin Te, Herra Puheenjohtaja (Mikojan) äskeisessä puheessanne mainitsitte. Me tiedämme, että Leninin merkitys Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa on ratkaiseva, me tulemme aina sen kiitollisina säilyttämään mielessämme, ja silloin kun Leninin nimellä varustettu kunnianosoitus kohdistetaan meihin suomalaisiin, me annamme sille aivan poikkeuksellisen suuren arvon. Tänä päivänä tuntuu luonnolliselta, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsevat hyvät ja luottamukselliset suhteet. Asiat eivät olleet samanlaiset vielä kaksikymmentä vuotta sitten, jokainen, joka tätä epäilee, voi lukea J. K. Paasikiven puheita vuosilta 1944-46. Näissä puheissa toistuu ajatus, että meidän suomalaisten täytyy omalla toiminnallamme hankkia luottamus Neuvostoliiton taholta.
Mutta vilpittömätkään pyrkimyksemme eivät olisi johtaneet tulokseen, ellei Neuvostoliittoa ja sen johtomiehiä olisi hallinnut rehellinen pyrkimys saada aikaan hyvät suhteet pohjoisen naapurimaansa Suomen kanssa.
Me, jotka parin vuosikymmenen ajan olemme, voidaan sanoa päivittäin, joutuneet seuraamaan Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteitten kehitystä, voimme hyvällä omallatunnolla vakuuttaa, että Neuvostoliitto on todella tehnyt kaikkensa, jotta suhteet Suomeen olisivat ei vain säilyneet hyvinä vaan myös kehittyneet vuosi vuodelta paremmiksi. Minulle tuottaa tänä päivänä suurta iloa saada tämä julkisesti todistaa, ja nimenomaan saada tämä sanotuksi Teidän, Herra Puheenjohtaja, saapuvilla ollessanne, sillä me kaikki suomalaiset tiedämme, kuinka suuri osuus Teillä on ollut suhteittemme hyvään hoitamiseen. Te olette koko tämän kahden vuosikymmenen ajan ollut johtavalla paikalla Neuvostoliiton hallituksessa ja minulle tuottaa erityistä iloa ja mielihyvää se, että Te henkilökohtaisesti olette saapunut tuomaan tämän kunniamerkin minulle. Minä pyydän samalla yhtyä kaikkeen siihen, mitä Te puheessanne mainitsitte Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteitten merkityksestä, ja voin vakuuttaa tänä päivänä paremmin kuin aikaisemmin, että se politiikka, jota Suomi on noudattanut Neuvostoliittoon käsin, on todella saavuttanut vankkumattoman jalansijan meidän maassamme. Sitä ei mikään voima enää kykene toiseksi muuttamaan.
On syytä kenties määritellä tämä yhteistyö. Se ei johdu pakosta, se ei ole olosuhteitten välttämättömyys, se ei ole realiteetti, josta ei päästä muualle, vaan se on paljon enemmän. Se on meidän molempien tahto yhteistoimintaan, vapaitten kansojen tahto toimia käsi kädessä kansallisten etujensa vaatimalla tavalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8452831
... jaarituksiasi.
En lainkaan halua raporttiasi poissaolostasi. Sehän ei varmaan mitenkään liity saitin aihepiiriin Keskustan toimintaan ja politiikkaan.
Olen tosiaan lukenut paljon kirjoja. Omassa kirjahyllyssänikin on satoja kirjoja ja lisäksi olen ollut aina innokas kirjaston asiakas.
Kylläpä sitten jäät lukeneisuudessasikin paljon jälkeen kapista. Huomaahan sen kyllä. Kapilla niitä kirjoja on tuhansia
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8475086/40005405
On kirjastosi tosin paljon suurempi kuin Tanja Karpelalla, jonka kirjastossa on vain kaksi kirjaa, jotka vaurioituivat tulipalossa, ja se oli suuri vahinko, sillä Tanja ei ollut vielä värittänyt toista kirjaa loppuun asti. Kapi tämän suru-uutisen eilen kertoi.
Kirjojen määrällä mitään väliä ole. Tärkeintä on se, että ymmärtää jotain maailmasta, siihen ei kirjojen omistamisella ole mitään vertailukohtaa. Meitsillä on satoja kirjoja, mutta vitut niistä mitään oppii, kuin korkeintaan murto-osasta. Elämä opettaa ja ehkäpä hyvät kirjatkin. Mutta niitä hyviä kirjoja on tosi harvassa ja nekin ovat sellaisia, että joku toisesta oppii hienoja asioita, mutta toinen taasen ei. On silti kirjojen lukeminen antoisaa ja sitä pitää harrastaa juuri sen takia. Siis saadakseen älyllisiä kokemuksia, kokeakseen jotain sellaista, jota ei arkimaailmassaan muuten voisi kokea, saati ymmärtää. Kirjojen lukeminen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa, jos osaa lukemistonsa oikein valita.
Vaadit aina muta kirjoittamaan vain keskustan politiikasta. Teetkö itse aina niin? Ovatko nämä keskustan politiikkaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8358116/39244453
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8368950/39272964
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8368611
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8331081/39209575
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8413312/39612931
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8431727/39792922
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8470570/39977163
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8278383#comment-38670276
henkilökohtainen Oiva arkisto?!?
Ihmettelenpä.
Ei siihen tarvita kaneja eikä kapeja ja niiden arkistoja, vaan laaja haku tuo tarvittavan nopeasti esille. Sinä tollo et kai sitä osaa käyttää.
Tympii Oiva-pyhimyksen hurskastelu. Sanoisi edes, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin opetan.
Huomenta, kiivas aamunavaus sinulla Copy-Kapi
Kai kävit lääkärissä, kun näit kapin saitilla? Kapihan eilen poistuessaan käski niin tekemään, jos näkee täällä kapin ennen lokakuuta. Ho hoh hoo tuota hullua sonnitolloa, jolla vain kapi on aina mielessä.
Enköhän ole jo sanottavani tällä kertaa sanonut, ja eiköhän se liene jo tarkoittamani vaikutuksen tehnyt, joten voinen lopetella. Enkä jää enää katselemaan mahdollisia vastineitakaan. Ja seuraavan kerran klikkaan koneeni auki 10.10.09. Jos sitä ennen joku näkee minun täällä liikuskelevan, menköön pian lääkäriin, sillä silloin hänen tilansa on hyvin vakava.
Mutta enhän toki teitä jätä ilman loppulaulua:
LAULUNI AIHEET (sävel: Toivo Kärki, sanat: Reino Helismaa, mukailu: vanha-kapi)
”Mä mistä laulun aiheet saan”, niin joku tiedustaa,
kun kuljen laulun tietä huoletonta.
On helppo käydä vastaamaan: kun seuraa saittia,
ja tullut tuntemaan on kyllin monta.
Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,
jos sen etsijän laulajaks´ Luoja loi.
Ei lopu aiheet milloinkaan, jos esille ne saa.
Niin paljon on aihetta lauluun!
Ain` aiheet parhaat lauluilleni kepu tarjoaa,
ja joka päivä uusia se antaa!
Ja hauskaa riittää, vaikka joskus tahtoo surettaa,
kun miettii, mitä satoa se kantaa:
Joku varmaan viel`uskoo sen lupauksiin
vaikkei keltään lie jäänytkään unohduksiin,
ett` entisetkin kaikki rikkonut se on!
Niistä paljon ois aihetta lauluun.
Ois aihe prätkä Saarelan, ja vielä hauskemmin
vois laulaa Matin nettiseikkailuilla.
Maurin tupee antaa voisi aiheen hyvänkin.
mutt tuollaiset saa olla aiheet muilla.
On aihe ”saavutuksissa” hallituksen,
vaikka kehua niitä vois vain häpeillen.
Ja oppositionkin lepsun suohon laulaa saa.
Niin paljon on aihetta lauluun
On aihe kannastansa aina varma Oivakin,
vaikk takki aina kääntyy tuulen mukaan.
Ja neuvojansa kyllä aina antaa jäbäkin,
mutta kuunteleeko niitä täällä kukaan?
Lyhyt matka on kepusta kokkareihin,
Lyhyempi kai kuitenkin vasureihin
On laulun aihe tuossakin, kun miettii tarkemmin.
Niin paljon on aihetta lauluun.
Kai Keris lienee meidät tyystin jättänyt,
ja Emeriitustakin harvoin kuullaan.
Mut eipä tuosta saitti ole paljon kärsinyt,
kun kepu pystyy enempään kuin luullaan.
Pappa-Manninen-controlman-sonnimies -
tuosta tullut on kepulle raskain ies.
Lie summa kepulaisen laadun täällä vakio.
Siitä paljon ois aihetta lauluun!
Myös muut kuin kepulaiset aiheitansa tarjoilee,
sen huomaa katsannolla avaralla.
Ois laulun Niinpä niin. Ja entäs ”äm-äm-pee”,
ain` viisaudellaan muita suuremmalla!
Kapistakin täällä varmasti laulaa vois,
jos sen laatijaks, laulajaks jostakin ois.
Ja Ukista sais laulun varmaan kaikkein kauneimman!
Niin paljon on aihetta lauluun.
Tässä vielä aivan tuore kuvani salaisille ihailijoilleni kepulaisille; katselkaapa aina sitä silloin, kun ikävä käy sietämättömäksi paluutani odottaessanne:
http://galleria.suomi24.fi/media/b5/83/b583bf2fe789d502842c5e68d58afc63/7d82e80a2dddeebf7b1d4e2a2ead1fdc_320x320.jpg
Iloisiin näkemiin!
Ystävänne vanha-kapi
lähtöilmoitus. Vähintään. Näiden parin vuoden aikana mitä keskusta saittia on tullut seurattua.
Ja aina Kapi tulee takaisin kuin huuliherpes, tuo ihmisen kiusallinen vaiva joka kuukausia poissa lymyttyään pullahtaa taas esiin.
Miksiköhän kenelläkään muulla saitille kirjoittavalla ei ole samaa polttavaa tarvetta näihin dramaattisiin ilmoituksiin lähtövittuiluineen. Siinäpä ihmettä kerrakseen...
että kapi lähtee ja tulee niin usein, maailmalle ja sieltä takasin, kun te kepulit pysytte siellä landellannem, josta katselette maailmaa vain töllinne avaimenreiästä?
tuo sama typerä ilme läskinaamallasi olet tuijottanut saitilla ennenkin. Ja tuo sontasiioni sylissäsi. Hoh, hoh, hooooooo, kun jäi punamulkku kiinni valehtelusta.
Menetkö Kapi taas sellaiselle johdetulle seuramatkalle. Kielitaidottomille se onkin parasta, ei tarvitse kuin pysyä lauman mukana ja kuunnella mitä opas sanoo
Mene ihmeessä kirjakauppaan, sillä tarvitset vielä isomman kirjan tuon vatsan peittämiseen seuraavassa ihailijakuvassasi. Tuo armeijan värityskirja ei enää riitä
kaikki muutkin kirjoittajat näyttävät olevan poissa saitilta silloin tällöin kuka lyhyemmän kuka pitemmän ajan. Tosin näistä matkoista emme saa lukea keskusta saitilla.
Muista kirjoittajista johtopäätösten teossa on omat hankaluutensa. Katselen tätä maailmaa espoolaisen omakotitalon ikkunasta, josta avautuu aivan säällinen metsämaisema.
http://www.rossitarhat.fi/
kokolailla vaativa laji. Erityisesti kirjallisessa muodossa. Se menee helposti kökköhuumoriksi, kuten sinulla. Et ehkä aivan ole itse sisäistänyt tuon touhusi aiheuttamaa reaktiota lähimmäisissäsi?
Olet varmaankin tuttavapiirisi, jos sinulla sellainen on, naurettavin heppu?
Mitä Rossin mansikoihin tulee, niin ne ovat erinomaisia suoraan pellosta poimittuina. Tosin jonkinmoisen ajomatkan takana.
Re: Ahaa - jos ei ääntä anneta kepulle, se menee hukkaan..
Lähettäjä: Jorma Laitinen Järkivihreä 25.4.2002
Poika, sinähän alat oppia!
Kerimäki ottaa ja rauhoittuu
Kirjoittanut Olli Riikonen
(05.09. 10:54)
Arvon Kerimäki. Nyt on niin, että Sinä vaikutat tällä hetkellä epäasiallisimmalta keskustelijalta. Henkilökohtaiset herjat ja haukut eivät kuulu tälle palstalle, poliittinen väittely kylläkin. Jos toisten mielipiteet ärsyttävät, niihin on pystyttävä vastaamaan asia-argumentein, ei henkilökohtaisuuksin ja törkysanoin.
Korostan lisäksi Kerimäelle ja kaikille muillekin keskustelijoille, että kirjoittelussa kannattaa pyrkiä huolellisuuteen. Kirjoitusvirheitä vilisevä teksti on epämiellyttävää lukea ja heikentää myös mielipiteiden painoarvoa.
Palstan ylläpitäjänä mielellään näkisin, että keskustelu olisi sävyltään keskustahenkisempää ja muutenkin tasokkaampaa kuin nyt. Olemme kuitenkin katsoneet, että Keskusta kestää puoluetta koskevan kriittisenkin kirjoittelun.
luettelemasi aateveljesi liittyvät vaatimattomaan henkilööni?
Kyllä sinun on vastattava omista typeryyksistäsi ihan itse. Et voi piiloutua muiden samanmoisten typerysten selän taakse. Ehkä se oli koulunpihalla kiusaajien joukossa vielä ihan okei mutta aikuisten maailmassa vastaat typeryydestäsi ihan itse. Tajusitko?
Ei se mitään, en toki sitä olettanutkaan.
kuvan henkilö ei ole ollenkaan pahan näköinen liki 75 vuotiaaksi, päinvastoin. Miten komee mies sinä oletkaan, näytäppäs kuvasi, jotta saan ihailla!
Omakehu tuoksahtaa puskasta, mikähän siellä lymyää ja lemuaa?
> Yhteistyötä Kokoomuksen kanssa Kepun olisi kannattanut miettiä silloin, kun Kepu rustaili
> niitä kymmeniä välikysymyksiään Kokoomusta vastaan, kun se nimitteli Myyrmannin räjähdystä
> Kokoomuksen - ja välillisesti Ville Itälän - syyksi, kun se kaatoi omat sonerapäätöksensä Kokoomuksen niskaan jne...
..koska:
"Ratamo ! Espoon kerrostaloräjähdys oli ...
Lähettäjä: Lauri Matintupa 2.3.2003
... Kokoomuksen ja Ville Itälän syytä.
;-) ..."
"Ei ollut uskollinen,...
Lähettäjä: Jorma Laitinen Järkivihreä 6.8.2002
> > > Kepu on nyt tosi heikoilla jäillä. Joku siinä uppoaa, tuskin vain Saapunki yksin.
> > -----------------------------
> > ...ja yrittää vielä vetää Saapunkinkin perässään, mutta menköön !
> ------------
> Niinkö se kepu palkitsee uskollisiaan ?
---------------------------------
...huorasi aatettaan, kun meni kokoomusta tukemaan."
keskustelevani mielisairaan kanssa.
"Ja TAAS skeebu valehtelee: noin on kaikki kepuLOISIA! :)"
Olen kovin pahoillani, avohoitopotilaita ei niin helposti heti tunnista. Kaikkea hyvää vain sinulle!
Ja - kuten jo sanoin - kepuLOINEN.
Siis tuossa, jota siteeraat. Esiintyi muutenkin edukseen budjettikeskustelussa. Jutan esiintymisestä ei voi sanoa samaa. Demarit taisivat tehdä ison virheen vaihtaessaan nokkamiestään.
Luin juuri Jutta Urpilaisen keväällä Paasikiviseurassa pitämän puheen. Siinä oli paljon samaa kuin sinulla - muilta kopioitua. Jutta luetteli ansiokkaasti mitä oli jossain Euroopan sosialidemokraattien ja amerikan demokraattien yhteiskokouksessa eri maiden puoluejohtajien kuullut sanovan. Pitkä selostus vailla yhtään omaa ajatusta
Niin, sinäkin tyydyt kopioimaan muiden sanomia, yrittämättäkään tehdä niistä yhteenvetoa tai analyysia.
No, ei siihen kyennyt Juttakaan vaikka hänen kohdeyleisönsä oli huomattavan arvovaltainen, sinulla vain kaiken maailman kepulireppanoita, jotka ovat tiedoiltaan ja taidoiltaan vähäisiä sinun ylivertaisuutesi rinnalla. Siksi ihmetyttää, ettet edes pientä omaa mielipidettä osaa esittää.
Hyvää matkaa sinulle. Toivottavasti viisastut matkallasi. Ja käytä sitä suvereenisti hallitsemaasi kielitaitoa siellä ulkomailla. Latina tekee vaikutuksen kun heität aina väliin muutaman viisauden, ja espanjaksi sitten perään. Kyllä siinä ulkomaanelävä on ihmeessään ihmetellessään Suomi-pojan kielitaitoa.
Muuten. olisiko aika taas vaihtaa sinun nimimerkki. Copy-Kapi sopisi hyvin. Siinä kun on englantiakin jota olet osoittanut hyvin hallitsevasi
saa sieltä matkaltaan sika-influenssaa. Tuollaiseen rullukkaan se jos pääsee pesimään, niin sehän tartuttaa sen kohta koko Suomeen!
- No, on joukossamme myös ainakin yksi laskuvarjomieskin, Laskuvarjojääkärikoulun käynyt evp-upseeri, oikein hauska kaveri. Hän kertoi, että siellä koulussa rohkaistiin ekahyppyynsä valmistuvia, että ”laskuvarjon pitäisi kyllä toimia, mutta jos se ei toimi, hypyn jälkeen annetaan uusi”.-
Miksiköhän se ei naurata minua. Varmaan olen tosikko.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8475086/40009970
* Juha Korkeaoja (kesk): ”Ensi vuoden 13 miljardin velanotto tarkoittaa, että puolustus-, maa- ja metsätalous, työ- ja elinkeino- sekä sisäministeriönbudjettien yhteenlaskettu summa maksetaan velalla”.*
* Bjarne Kallis (kd): ”Tällä hetkellä 30 % valtion tuloverojen tuotosta menee velan korkoihin. Kun otamme lisää velkaa ja korot nousevat, pain menee 60 %”. *
Kuka noita hirviää ajatella. Kauhiaa!
Kun lukaisin sitaattisi Heinäluoman ja Urpilaisen puheista, niin näyttää siltä, että nykyinen hallituspohja jatkuu. En usko, että kokoomus valitsee tyhjän räksyttäjiä seuraavaan hallitukseen, kun demareilla ei ole mitään - ei siis yhtään mitään - tarjottavaa hallituksen talouspolitiikan vaihtoehdoksi, ei muuta kuin pelkkää räksytystä.
Niinpä toivon, että mediaan nostettu räksytys on vain pintavaahtoa demareiden puheista, ja että vaahdon alta löytyisi asiaakin. Muuten ei sinipunalla ole mitään tulevaisuutta, ellei demaripeli muutu.
Keskustalla siis pyyhkii hyvin, kun kokoomukselta on yksi hallitusvaihtoehto poissuljettuna sdp:n typeryyden vuoksi.
-Jäbä
Kkokoomus kai sen tietää, miten hyvin keskustalla pyyhkii. Sillähän se pyyhkii takapuoltaan. Keskusta-raukka joutuu seuraavaankin hallitukseen kokoomuksen apuriksi ja kuihtuu pois, niin sen jälkeen keskustalla ei pyyhi hyvin kokoomuskaan.
Demarit taitavat olla ovelampia kuin ymmärretäänkään. Hankkiutuvat tahallaan oppositioon, ja stten vuoden 2015 vaaleissa saavat maanvyörymävoiton, kun kepu ja kokoomuskin litistyvät sen painon alle, josta Korkeaoja ja Kallis puhuvat noissa kapin linkeissä. Silloin ehkä n. 35 % kannatukseen nousseet demarit valitsevat kumppaninsa, eikä silloin kokoomuksellakaan ole paljon mahiksi, kääpiö-kepulla ei ollenkaan.
Miksi sdp säästäisi vaalivoittonsa vuoteen 2015 eikä ottaisi sitä jo 2011?
silloin se saa rökälevoiton ja pääsee tekemään haluamaansa politiikkaa. V. 2011 se joutuisi jatkuviin kompromisseihin kokoomuksen kaa.
35%. Hoh, hoh, hooooooooo, ota tuo kolmonen edestä pois, niin ollaan oikeissa luvuissa.