Mitä vikaa Nato-kiihkoilijat näkevät turvatakuissa yhdistettynä EU-jäsenyyteen, omaan puolustukseen ja Naton rauhankumppanuuteen, eivätkö ne riitä meille ja meidän puolustustarpeisiin? Meillä ei ole mitään syytä mennä NATOon tällaisessa tilanteessa.
Suomen Nato-yhteistyö on ollut tiivistä, on ollut sen jälkeen kun Suomi liittyi rauhankumppanuusohjelmaan 1994, yhteistyö on järjestön kanssa on lisääntynyt tasaista tahtia. Kun Suomi avasi ovet edustustonsa Naton päämajassa 1997, avautuivat ovet eurotransatlanttiseen rauhankumppanussneuvostoon, Länsi-Euroopan puolustusmateriaalijärjestöön ja eräisiin Naton asehankintaorganisaation työryhmiin.
Yhteistyö on näkynyt mm. suomalaisten upseerien NATO-koulutuksessa. Rauhankumppanuuteen on kuulunut myös se, että Suomi pyrkii auttamaan ja neuvomaan maita, joita NATO haluaa vetää mukaan yhteistyöhön, tällaisia on ollut mm. Balkanilla, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Suomi on ilmoittanut useita erilaisia joukkoja Naton EU:n ja YK:n operaatioihin. Mm. mekanisoitu jalkaväkipataljoona, kuljetuskomppania, pioneeripataljoona sekä suojeluosasto, kaiken kaikkiaan 2500-3500 sotilasta. Kuluvana vuonna Suomi osallistuu vajaaseen 30 erilaiseen kansainväliseen Naton, EU:n tai rauhankumppanuuden kriisinhallintaharjoitukseen. Kriisinhallintatehtäviin ovat suomalaiset joukot osallistuneet Bosniassa, Kosovossa ja Afganistanissa. Naton operaatiossa Kosovossa Suomella on joukkovastuu yhdestä prikaatista ensimmäisenä Naton ulkopuolisena maana! Kaikki tämä on lisännyt puolustuskykymme uskottavuutta.
Muistaako kukaan EU:n puolesta kampanjaa vuodelta 1995? Silloin messuttiin EU:n puolesta ja luvattiin sen tuovan turvallisuutta. Emme luopuisi tai menettäisi mitään, emme esimerkiksi omaa rahaamme. Nyt voimme todeta, että tuolloin meille valehdeltiin. EU:n liittymisen myötä heräsi ”kun nyt noi muut, niin kyllähän tekin?”-henki. Katsotaanpa vaan, jos Suomi liittyy Natoon, niin pikkusormen sijasta viedään koko käsi. Samanlaista mielistelyä ja kansalaisten aivopesua harrastavat nyt Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Helsingin Sanomat ja Kansallinen Kokoomus.
Jos Suomi liittoutuisi nyt Natoon, vaatisi liittoutumisen logiikka, että meidän kannattaisi osallistua kaikkeen toimintaan, meille itsellemme turhaan ja hyödyttömään. Kun Naton mielenkiinto kiinnittyy Lähi-itään ja Keski-Aasiaan, jää Pohjois-Eurooppa kovin vähälle huomiolle, mistä mm. Natoon kuuluva Norja on valittanut. Kansainvälisen velvoitteet rahoitettaisiin ohentamalla mm. nykyisiä kotimaisia esikuntia. Naton puolustussuunnittelijat moittivat jo nyt yleistä asevelvollisuutta vanhanaikaiseksi ja paine sen poistamiseen tai muuttamiseen kasvaisi. Suomi saisi Naton artiklojen mukaan päättää sotilaiden lähettämisestä ulkomaisiin konflikteihin ja meitä pidettäisiin hölmöinä, jos sanoisimme koko ajan ei. Naton tulevaisuuden päätöksentekoprojekteissa enemmän päätösvaltaa annetaan joukkoja enemmän luovuttaville maille. Siinä olisi pikkuruisen Suomen vaikea saada läpi asioita, joita USA vastustaa. Naton jäsenvaltioiden viime vuoden puolustusbudjetti oli yhteensä 145 miljardia euroa. Natoon kuuluvan Yhdysvaltojen viime vuoden puolustusbudjetti oli huikeat 360 miljardia euroa, rahasumma, joka oikein sijoitettuna nostaisi maailman köyhät maat jaloilleen! Ei siis pitäisi olla epäselvää, että Natossa USA vie, ja pikku-Suomi vikuroi.
Suomen ei pitäisi liittoutua Natoon, koska siitä ei olisi hyötyä verrattuna jäsenyydestä seuraaviin riskeihin ja ongelmiin. Suomella on hyvin toimiva turvallisuuspoliitiinen linja: EU:n jäsenyys, sotilaallinen littoutumattomuus ja alueellinen puolustus. Suomi joutuisi sitoutumaan Yhdysvaltojen johtaman Naton määräysvaltaan sotilaallisessa suunnittelussa, joka ei tapahdu oman maan puolustamisen hyväksi. Natoa ollaan parhaillaan muuttamassa soveltuvaksi Yhdysvaltojen johtamiin interventioihin Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Sinnekö suomipoika haluaa sotimaan? Suomen fokuksessa on EU:n puitteissa tapahtuva yhteistyö, ja se sujuu hyvin ilman Nato-jäsenyyttä. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei ole mikään ongelma meille eikä muille. Se on myönteinen tekijä Pohjolan tilanteen vakaana pitämisessä. Sitä on arvostettu ja arvostetaan yhä.
- TÄMÄN TAKIA - EI NATOLLE!
- KYLLÄ TURVALLISUUSTAKUILLE JA OMALLE PUOLUSTUKSELLE!
Sillä Natoon ei mennä vain sanomaan ei. Ja puolustus meillä on tämän vakiintumassa olevan linjan kannalta kunnossa. Niin sisältä kuin ulkomaisten sopimusten tuomien liittolaisten kannalta. Vain irti Natosta voimme todella olla vapaat velvoitteista, mutta nauttimaan EU:n turvatakuiden tuomasta turvasta. Ja eikös sen turvallisuuden takia EU:hun juuri mentykin? Tuskinpa muut EU-maat jäisivät katsomaan tumput suorina, jos joku turvatakuiden alainen EU-maa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.
Suomen Nato-yhteistyö on ollut tiivistä, on ollut sen jälkeen kun Suomi liittyi rauhankumppanuusohjelmaan 1994, yhteistyö on järjestön kanssa on lisääntynyt tasaista tahtia. Kun Suomi avasi ovet edustustonsa Naton päämajassa 1997, avautuivat ovet eurotransatlanttiseen rauhankumppanussneuvostoon, Länsi-Euroopan puolustusmateriaalijärjestöön ja eräisiin Naton asehankintaorganisaation työryhmiin.
Yhteistyö on näkynyt mm. suomalaisten upseerien NATO-koulutuksessa. Rauhankumppanuuteen on kuulunut myös se, että Suomi pyrkii auttamaan ja neuvomaan maita, joita NATO haluaa vetää mukaan yhteistyöhön, tällaisia on ollut mm. Balkanilla, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Suomi on ilmoittanut useita erilaisia joukkoja Naton EU:n ja YK:n operaatioihin. Mm. mekanisoitu jalkaväkipataljoona, kuljetuskomppania, pioneeripataljoona sekä suojeluosasto, kaiken kaikkiaan 2500-3500 sotilasta. Kuluvana vuonna Suomi osallistuu vajaaseen 30 erilaiseen kansainväliseen Naton, EU:n tai rauhankumppanuuden kriisinhallintaharjoitukseen. Kriisinhallintatehtäviin ovat suomalaiset joukot osallistuneet Bosniassa, Kosovossa ja Afganistanissa. Naton operaatiossa Kosovossa Suomella on joukkovastuu yhdestä prikaatista ensimmäisenä Naton ulkopuolisena maana! Kaikki tämä on lisännyt puolustuskykymme uskottavuutta.
Muistaako kukaan EU:n puolesta kampanjaa vuodelta 1995? Silloin messuttiin EU:n puolesta ja luvattiin sen tuovan turvallisuutta. Emme luopuisi tai menettäisi mitään, emme esimerkiksi omaa rahaamme. Nyt voimme todeta, että tuolloin meille valehdeltiin. EU:n liittymisen myötä heräsi ”kun nyt noi muut, niin kyllähän tekin?”-henki. Katsotaanpa vaan, jos Suomi liittyy Natoon, niin pikkusormen sijasta viedään koko käsi. Samanlaista mielistelyä ja kansalaisten aivopesua harrastavat nyt Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Helsingin Sanomat ja Kansallinen Kokoomus.
Jos Suomi liittoutuisi nyt Natoon, vaatisi liittoutumisen logiikka, että meidän kannattaisi osallistua kaikkeen toimintaan, meille itsellemme turhaan ja hyödyttömään. Kun Naton mielenkiinto kiinnittyy Lähi-itään ja Keski-Aasiaan, jää Pohjois-Eurooppa kovin vähälle huomiolle, mistä mm. Natoon kuuluva Norja on valittanut. Kansainvälisen velvoitteet rahoitettaisiin ohentamalla mm. nykyisiä kotimaisia esikuntia. Naton puolustussuunnittelijat moittivat jo nyt yleistä asevelvollisuutta vanhanaikaiseksi ja paine sen poistamiseen tai muuttamiseen kasvaisi. Suomi saisi Naton artiklojen mukaan päättää sotilaiden lähettämisestä ulkomaisiin konflikteihin ja meitä pidettäisiin hölmöinä, jos sanoisimme koko ajan ei. Naton tulevaisuuden päätöksentekoprojekteissa enemmän päätösvaltaa annetaan joukkoja enemmän luovuttaville maille. Siinä olisi pikkuruisen Suomen vaikea saada läpi asioita, joita USA vastustaa. Naton jäsenvaltioiden viime vuoden puolustusbudjetti oli yhteensä 145 miljardia euroa. Natoon kuuluvan Yhdysvaltojen viime vuoden puolustusbudjetti oli huikeat 360 miljardia euroa, rahasumma, joka oikein sijoitettuna nostaisi maailman köyhät maat jaloilleen! Ei siis pitäisi olla epäselvää, että Natossa USA vie, ja pikku-Suomi vikuroi.
Suomen ei pitäisi liittoutua Natoon, koska siitä ei olisi hyötyä verrattuna jäsenyydestä seuraaviin riskeihin ja ongelmiin. Suomella on hyvin toimiva turvallisuuspoliitiinen linja: EU:n jäsenyys, sotilaallinen littoutumattomuus ja alueellinen puolustus. Suomi joutuisi sitoutumaan Yhdysvaltojen johtaman Naton määräysvaltaan sotilaallisessa suunnittelussa, joka ei tapahdu oman maan puolustamisen hyväksi. Natoa ollaan parhaillaan muuttamassa soveltuvaksi Yhdysvaltojen johtamiin interventioihin Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Sinnekö suomipoika haluaa sotimaan? Suomen fokuksessa on EU:n puitteissa tapahtuva yhteistyö, ja se sujuu hyvin ilman Nato-jäsenyyttä. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei ole mikään ongelma meille eikä muille. Se on myönteinen tekijä Pohjolan tilanteen vakaana pitämisessä. Sitä on arvostettu ja arvostetaan yhä.
- TÄMÄN TAKIA - EI NATOLLE!
- KYLLÄ TURVALLISUUSTAKUILLE JA OMALLE PUOLUSTUKSELLE!
Sillä Natoon ei mennä vain sanomaan ei. Ja puolustus meillä on tämän vakiintumassa olevan linjan kannalta kunnossa. Niin sisältä kuin ulkomaisten sopimusten tuomien liittolaisten kannalta. Vain irti Natosta voimme todella olla vapaat velvoitteista, mutta nauttimaan EU:n turvatakuiden tuomasta turvasta. Ja eikös sen turvallisuuden takia EU:hun juuri mentykin? Tuskinpa muut EU-maat jäisivät katsomaan tumput suorina, jos joku turvatakuiden alainen EU-maa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
samoin kuin minkä tahansa vieraan vallan turvatakuissa Suomelle on vain yksi pieni puute.
Se on, että niihin ei voi luottaa. Ne eivät päde. Sinisilmäisen toiveajattelun pohjalle ei turvallisuuspolitiikkaa pidä rakentaa.
Paras turvallisuustakuu olisi puolueettomuus, itsenäinen maanpuolustus olosuhteiden mukaan suunniteltuna ensi sijassa oman maamme puolustamiseen. Tämä on kaikin tavoin ja pitkän aikaa koeteltu, pätevä ratkaisu.
NATO:n kannatus perustuu mitä alhaisimpaan tunteeseen, pelkoon yhdistettynä ulkovaltojen mielipuolisen epäitsekääseen apuun luottamiseen ja kolmen sanan ideologioihin.
Olet oikeassa kirjoittaessasi EU:n/NATO:n turvatakuista. Ne eivät turvaa meitä millään tavoin, vaan asettavat entistä vaarallisempaan asemaan, ja sitovat monin tavoin.
Puolueettomuus on paras vaihtoehto.
"..itsenäinen maanpuolustus .." - ON AINOA TOIMIVA RATKAISU.
Ei NATOLLE.