Olen itse itseni ateistiksi kasvattanut.
Yritän katsoa tulevaisuuteen vitutuksen pohjalta.
-->Jos olen kunnolla, lapseni ja muidenkin lapset syntyvät parempaan maailmaan eikä niitä vituta.
Jos olen yli-itsekäs, siitä tulee vittumainen olo paitsi mulle, myös muille.
Vittumaisuuden kierteen voi myös pysäyttää. Ei siihen ketään tarvitse ylemmältä taholta, eikä varsinkaan mitään uskonnollisia kirjoja. Ei mitään ideologioita eikä itseasiassa mitään muuta kuin sen että, lopettaa olemasta vittumainen ihminen.
Uskovaisilla on AINA joku ennustus tai kaksi joiden mukaan kohtapuoleen tapahtuu jotain järisyttävää ja vapahtaja saapuu yms. Eihän silloin tarvitsekaan olla hyvä ihminen. Herra antaa anteeksi. Tulevaisuus on ennalta määrätty ja siinä sitten käy niinkuin käy. Eli ei ole uskovalle niin justiin vaikka se olisikin täysi mulkku. Sitä vittumaisuuden kierrettä ei ole niin tärkeää katkaista kun kohta tulee kuitenkin joku katastrofi ym. mullistus ja vittumaisuus häviää kuin taikaiskusta.
Eikä se ole niin justiin niitten jälkeläistenkään kanssa koska mullistus on tulossa ja se on korkeammassa kädessä.
Uskovainen tekee hyviä tekoja siksi että näyttäisi hyvältä luojansa edessä, etenkin kun hän on lullakseen täysi paska. "Anteeksi että olen tällainen, vaikka minut loit. Miten voin olla parempi miellyttääksesi sinua oi herra?"
Eli uskovaisen vittumaisuus ei häviä minnekkään, kehitystä ei tapahdu koska kirja kertoo säännöt valmiina.
Niiden mukaan kun elät, olet "kunnon ihminen".
Ateisti yrittää olla hyvä ihminen ja pysyä sellaisena, tietää että on täysi paska ja pyrkii paremmaksi. Ei "luojansa" edessä fachadia puuteroiden vaan siksi että, se nyt vaan on itseasiassa fiksumpaa ja parempi kaikille. Etenkin tulevaisuuden kannalta.
Ateistin vittumaisuus voi jopa hävitä tyystin koska ateisti pakottaa itsensä kehittämään omat sääntönsä ja testaamaan niitä jatkuvasti käytännössä.
Jos nyt olen tässä jotenkin VITTUMAINEN uskoville, niin se on tarkoituskin koska USKON että maailma olisi parempi paikka mikäli täällä ei olisi koskaan keksitty ensimmäistäkään uskontoa.
Vaikka EN kylläkään USKO että humpuuki koskaan häviää täysin tästä maailmasta. Aina tulee olemaan niitä vähälahjaisia, noita vajakkeja sekä hyperaktiivisia pikku touhuajia jotka eivät kertakaikkiaan pysty elämään itsensä ja lahjattomuutensa kanssa ilman "korkeimman" kaitsentaa.
Haluaisinkin kiittää kaikista sodista, vitsauksista, taudeista, vainoista, surusta kivusta ja kyyneleistä juurikin uskovaisia ihmisiä. Kiitos vaan heille jotka edelleen kantavat tätä perinnettä ylpeänä lipun liehutuksin ja torven toitotuksin edessään.
Toivottavasti olette tosi ylpeitä itsestänne, herranne nimissä.
Yritän katsoa tulevaisuuteen vitutuksen pohjalta.
-->Jos olen kunnolla, lapseni ja muidenkin lapset syntyvät parempaan maailmaan eikä niitä vituta.
Jos olen yli-itsekäs, siitä tulee vittumainen olo paitsi mulle, myös muille.
Vittumaisuuden kierteen voi myös pysäyttää. Ei siihen ketään tarvitse ylemmältä taholta, eikä varsinkaan mitään uskonnollisia kirjoja. Ei mitään ideologioita eikä itseasiassa mitään muuta kuin sen että, lopettaa olemasta vittumainen ihminen.
Uskovaisilla on AINA joku ennustus tai kaksi joiden mukaan kohtapuoleen tapahtuu jotain järisyttävää ja vapahtaja saapuu yms. Eihän silloin tarvitsekaan olla hyvä ihminen. Herra antaa anteeksi. Tulevaisuus on ennalta määrätty ja siinä sitten käy niinkuin käy. Eli ei ole uskovalle niin justiin vaikka se olisikin täysi mulkku. Sitä vittumaisuuden kierrettä ei ole niin tärkeää katkaista kun kohta tulee kuitenkin joku katastrofi ym. mullistus ja vittumaisuus häviää kuin taikaiskusta.
Eikä se ole niin justiin niitten jälkeläistenkään kanssa koska mullistus on tulossa ja se on korkeammassa kädessä.
Uskovainen tekee hyviä tekoja siksi että näyttäisi hyvältä luojansa edessä, etenkin kun hän on lullakseen täysi paska. "Anteeksi että olen tällainen, vaikka minut loit. Miten voin olla parempi miellyttääksesi sinua oi herra?"
Eli uskovaisen vittumaisuus ei häviä minnekkään, kehitystä ei tapahdu koska kirja kertoo säännöt valmiina.
Niiden mukaan kun elät, olet "kunnon ihminen".
Ateisti yrittää olla hyvä ihminen ja pysyä sellaisena, tietää että on täysi paska ja pyrkii paremmaksi. Ei "luojansa" edessä fachadia puuteroiden vaan siksi että, se nyt vaan on itseasiassa fiksumpaa ja parempi kaikille. Etenkin tulevaisuuden kannalta.
Ateistin vittumaisuus voi jopa hävitä tyystin koska ateisti pakottaa itsensä kehittämään omat sääntönsä ja testaamaan niitä jatkuvasti käytännössä.
Jos nyt olen tässä jotenkin VITTUMAINEN uskoville, niin se on tarkoituskin koska USKON että maailma olisi parempi paikka mikäli täällä ei olisi koskaan keksitty ensimmäistäkään uskontoa.
Vaikka EN kylläkään USKO että humpuuki koskaan häviää täysin tästä maailmasta. Aina tulee olemaan niitä vähälahjaisia, noita vajakkeja sekä hyperaktiivisia pikku touhuajia jotka eivät kertakaikkiaan pysty elämään itsensä ja lahjattomuutensa kanssa ilman "korkeimman" kaitsentaa.
Haluaisinkin kiittää kaikista sodista, vitsauksista, taudeista, vainoista, surusta kivusta ja kyyneleistä juurikin uskovaisia ihmisiä. Kiitos vaan heille jotka edelleen kantavat tätä perinnettä ylpeänä lipun liehutuksin ja torven toitotuksin edessään.
Toivottavasti olette tosi ylpeitä itsestänne, herranne nimissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.