Minua kiinnostaa feministien motiivit..siis se että miksi sinusta tuli feministi?Mikä tähän asiaan johti?Sitten haluan naisten mielipiteitä enkä naisiin kyllästyneiden miesten kommentteja heidän puolestaan!
Miksi sinusta tuli Feministi?
naikkonen78
261444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
...olen nainen
...olen elämäni varrella törmännyt useisiin häiriintyneisiin miehiin, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet sekä seksuaalisuuteeni että itsemääräämisoikeuteeni
...minut on raiskattu
...ystäväni on raiskattu
...äitini on raiskattu
...muutamia ystäviäni on hakattu isän/aviomiehen taholta
...minua on lähennelty 2 eri työpaikassa, toisessa uhattu potkuilla jos kerron
...raiskausyrityksiä on ollut 2
...lapsena itsensäpaljastelijoita näkyi nurkilla joka viikko
...olen ihan kaunis, fiksu, kiva nainen, enkä halua jatkuvasti selitellä motiivejani olla kaunis (yritänkö iskeä työpaikan miehiä isoilla huulillani?) tai ihmettelyä miksi olen fiksu (miten on mahollista kun oot noin pieni, blondi ja heiveröisen näköinen?) tai miten voi olla kiva ja feministi
...ja haluan oikeutta maailmaan.
Haluan, että minua uskotaan, eikä aina tarvitse selitellä ja tarkentaa, että "Ai että oikein lähennelty, no kerros mitä se teki, sanoko se sua "beibeks"?" Jos sanon että se otti munansa esiin, vatkasi sitä hississä, tökki sillä minua, jne. Niin, siitä tulee vielä yksi syy:
...koska selitykset eivät ole hyödyttäneet ja jatkuvasti on perusteltava sekä omaa huumorintajuaan että sitä, miksi esim. työpaikalla munalla kylkeen tökkiminen ahdistaa minua
Mäkun luulin että munalla tökkiminen kiihottaa naisia.
paitsi että mulla on myös mummi ja isosisko ja serkku raiskattu kymmenen kertaa. Siksi minä olen feministi.
Feminismi siis sikiää raiskaamisesta ja lisääntyy munanvatkaajista. Jee, jään vain odottamaan kuka nokittaa tyyliin "koko mun suku on raiskattu ja kaikki mun kaimat kans". Vaikuttaa kyllä provolta toi sun raiskauksen täyttämä elämä, sori vaan.
Raiskaus keskustelua, minäkin ryhdyin feministiksi raiskauskeskustelujen vuoksi. Eduskunnassa oli 80-luvulla lakialoite raiskauksen kieltämisestä avioliitossa. Ehdotus meni läpi. Lakialoitetta vastustavien miesten perustelut olivat kertakaikkisen tyrmistyttäviä. Feministiksi ryhtymiseni oli selkeä ratkaisu ja tavoitteenani -silloin oli saada yhteiskunnallista keskustelua aikaan maamme arvoista. Paras into keskusteluun on hiipiunut ja lievää kyynisyyttä on tullut mukaan, mutta feministisiä arvoja kannatan edelleen.
Juuri tuota vähättelevää asennetta tarkoitan. Ei paljon kiinnosta uskotko sinä, kuka on raiskattu, missä ja miksi. Ei kai minun sinun kaltaisillesi epäilijämiehille tarvitse selitellä.
ps. naiset harvemmin kertovat raiskauksesta edes pojalleen/veljelleen/uudelle miesystävälleen jne.
ja ihmetteletkö itsekään, miksi? Asenne kun on juuri tuo epäuskoisen vähättelevä, mikä sinullakin näyttää olevan.
...kun luin Anuliina-nimimerkin opastamana, että juuri feminismi onkin aate, joka tähtää miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon (se on kuulemma feminismin ydin), jota satun itsekin kannattamaan. Etenkin, kun kaikki ihmiset tietääkseni ovat joko miehiä, naisia, tai hermafrodiitteja, joten yleensä sitten tuon määritelmän mukaan feminismi pyrkii kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen - iästä, sukupuolesta, ihonväristä ja muista elimellisistä ominaisuuksista riippumatta.
... vaikkakaan en kannata sitten feminististen marginaaliryhmien ajamia suppeampia katsantokantoja, joissa ko. tasa-arvokäsitettä ajetaan pelkästään naisnäkökulmasta.
Me maltilliset pro-life -feministit uskomme, että tasa-arvokysymyksissä kannattaa aina kuunnella kaikkien osapuolten näkökulmia ja harrastaa mahdollisimman monipuolista ja rikasta debattia...
Ennen heräämistäni feminismiin, luulin, että olin vain tasa-arvon kannattaja, mutta koska minua kritisoitiin sitten usein, että takerrun termeihin, niin päätin, että what the heck, minähän voin ihan yhtä hyvin olla feministikin.
En ole kyllästynyt naisiin.
Olen mies (ja feministi, koska allekirjoitan sen "ytimen" tavoitteet).
Tosin sitten vastustan esim. muutamien feminististen marginaaliryhmien tavoitteita, esim. työnantajien perhevapaakorvausvelvollisuuksien laajentamista (sen sijaan, että se pitäisi poistaa kokonaan työnantajien kontolta), koska ne katsovat hyvin yksisilmäisesti asioita.
Me pro-life -feministit olemme myös elämän säilyttämisen puolesta, emmekä usko, että ihmiselämä on kenenkään toisen ihmisen omaisuutta. Anuliina-nimimerkin viittaus siihen, että pro-life -feministejä on olemassa oli myös eräs positiivisesti feministiseen heräämiseeni vaikuttanut seikka.
Tällä palstalla on todistettavasti monta kertaa hertat,sanelmat, jne. määritelleet feminismin ajavan VAIN naisten etuja, EI sukupuolten tasa-arvoa. Tosin on joku väittänyt sen ajavan sukupuolten tasa-arvoakin mutta niinkauan kun feministit itsekään eivät tiedä mitä feminismi ajaa, miten voit valita olevasi feministi kun et tiedä mitä asiaa se edes ajaa?
...tiedän, että se ajaa miesten ja naisten tasa-arvoa (se oli Anuliinan viestissä tarkoin määritelty), noin ytimenä.
Sitten on kyllä olemassa feministisiä alalahkoja, jotka itse asiassa tuntuvat unohtavan sanan "miesten" siitä, mitä ne ajavat. Mutta niistä sanoudunkin irti.
Aiemmin olin siinä harhaisessa uskossa, että käsite nimeltä "tasa-arvo" sinänsä ajaisi miesten ja naisten (ts. kaikkien ihmisten) tasa-arvoa, mutta nyt olen saanut nähdä Määritelmän, joka aukottomasti kertoo, että minäkin olen feministi.
Minä tiedän mitä feminismi ajaa. Sitten on olemassa kyllä kaikenlaista sossufeminismiä ja radikaalifeminismiä ja amatsoonifeminismiä ja semmoista hömppää, josta on syytäkin järkevän feministin pysytellä kauempana.
Ja tarkoitan myös sitä.
Enpä tiedä olenko feministi, koska en halua varsinaisesti julistautua minkään ryhmän jäseneksi. Sen sijaan olen kiinnostunut feministisistä teorioista, koska ne ovat tarjonneet uusia katsantokantoja esimerkiksi menneisyyden, kulttuurin ja medioiden tutkimiseen, joista olen kiinnostunut. Ne eivät yritä väittää tarjoavansa universaaleja vastauksia, vaan painottavat näkökulmansa rajallisuutta ja korostavat moninaisten näkökulmien rikastavaa vaikutusta ymmärrykseemme maailmasta - vastaa siis omaa ajattelutapaani tässä suhteessa.
Olen kiinnostunut myös muista asioista, mutta niistä ehkä sitten muilla foorumeilla.
...ihan semmoiselta maltilliselta feministiltä, joka esim. allekirjoittaa Habermasin ajatukset siitä, että oikeasti emansipoiva yhteiskuntadebatti ottaa huomioon kaikkien osapuolten näkökulmat. (toisin kuin esim. osa noista marginaaliryhmistä).
Meillä maltillisilla miehen ja naisen tasa-arvon puolesta puhuvilla feministeillä on "katto korkealla ja seinät lavealla", liity joukkoon vain! Tehdään yhdessä uusi huominen.
Tämä on kyllä keskustelupalsta, ja voit toki kertoa, ettet halua miesten vastauksia, mutta pyyntösi ei tosin merkitse(ainakaan minulle) mitään, koska se on syrjivä ja narsistinen.
Eli minä ainakin vastaan mihin haluan, ja jätä lukematta, jos et totuutta kestä!
tarkoitin sellaisten miesten mielipiteitä jotka kertovat irvaillen miksi naisista on tullut feministejä,tietämättä kuitenkaan heidän oikeita motiiveita.
tervetulleita ovat toki niiden miesten vastaukset jotka kertovat omasta kannastaan feminismiin liittyen!eli halusin asiallisia vastauksia..en riitapalstaa!
Tällä palstalla feminismin määrittelevät pääsääntöisesti elämäänsä katkeroituneet miehet jotka nähtävästi eivät tiedä feminismistä kovinkaan paljoa, vaan omistavat elämänsä sen aatteen mustamaalaamiselle. Fiksuimmat koettavat olla sarkastisia.
Joten vastauksissa lie enimmäkseen muutaman rohkean naisen vakavan vastauksen ohella odotettavissa "vittu paska hullut ämmät kaikki lesbot rumat kotiin täältä tää palsta on meijän hiekka Laatikko tv. tosi Miähet veministi Palstalta"
..koska just sellaista en halunnut=),ensimmäinen ja toinen vastaus olivat erittäin asiallisia vaikka toinen olikin mieheltä(uusi näkemys sekin)
""vittu paska hullut ämmät kaikki lesbot rumat kotiin täältä tää palsta on meijän hiekka Laatikko tv. tosi Miähet veministi Palstalta""
Taidatkin olla oikein tosi feministi. Kas kun minä en moisia kommentteja ole tällä palstalla nähnyt. Itse asiassa kun tällä palstalla joku yrittää tiedustella missä se naisten ja miesten epätasa-arvo ihan oikeasti lymyää, vastauksia ei tule, ne on abstrakteja, joita ei voida mitata, vääristeleviä tai kysymys sivutetaan mustamaalaamisena tai sarkasmina :) Onko tuo näennäisen epätasa-arvon kyseenalaistaminen jotenkin herkkä paikka?
Minusta tuli feministi kun halusin tukea naisten vapautta tutkia ja toimia naisen näkökulmasta, ja ihan mitä muuta vaan, ja minusta tuli antifeministi kun naiset käyttivät sitä väärin.
Aloin tajuta feminismin merkitystä ensimmäisessä kesätyöpaikassani. Siihen asti olin kuvitellut sukupuolten välisen eriarvoisuuden olevan vanhaa legendaa, minnacanthilaista perinnetietoa, ei käytäntöä. Ja että kauankos siihen menee, kun naisten ansiotaso ja ura yhtenäistyvät miesten vastaavan tasolle, ja yksilöllisillä henkisillä ja fyysisillä ominaisuuksilla on suurempi merkitys kuin sukupuolella. Hymyilyttää, kun tuota muistelen.
Siitä minun feminismini alkoi, vähitellen, oikeudenmukaisuussyistä. Kohtuullinen oikeudenmukaisuus ei vähennä kenenkään oikeutettua hyvinvointia, mutta lisää yhteistä hyvinvointia. Ok, yksilönä voin raivata tieni vaikka minne, jos olen huippuyksilö - joka en ole - mutta muillakin kuin huipuilla pitää olla mahdollisuuksia nykyistä oikeudenmukaisemmin, sukupuolesta riippumatta. Mitään ei saavuteta ponnistelematta, epäoikeutetuksi koettuihin asenteisiin ja käytäntöihin ei tule korjauksia, jos niistä ei puhuta.
Aivan erityisesti arvostan sitä, että on alettu tutkia naishistoriaa, naisia toimijoina tieteen, taiteen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueilla, näkymätöntä on vähin erin tehty näkyväksi. Todella mielenkiintoista, tekee hyvää myös naisten itsetunnolle. Ja jatkuvasti on tärkeää, että tutkitaan aktiivisesti nykyaikaa myös sukupuolinäkökulmista, muiden muassa.
Luulen, että kysymyksesi voi jakaa kahteen osaan:
1. Kannatatko tasa-arvoa? - Tähän moni vastaa mielellään myönteisesti! Sen sijaan, kun jatketaan kysymyksen toiseen osaan, erottuvat ne, jotka vievät feminismiä aatteena eteenpäin:
2. Kutsutko itseäsi feministiksi? Milloin aloit tehdä niin?
Seuraavaksi vastaan asettamaaasi kysymykseen. Sille, että uskallan kutsua itseäni feministiksi, on kaksi syytä:
1. En ole tähänastisessa elämässäni keksinyt yhtään hyvää syytä olla kannattamatta miesten ja naisten välistä todellista tasa-arvoa. Kannatan siis aatetta.
2. En pelkää sitä leimaa, joka "femakoille" usein annetaan. Uskallan ilmoittaa myös poliittisen ja uskonnollisen kantani kysyttäessä (ja joskus myös kysymättä, ihan vain ärsyttääkseni). En siis pyri miellyttämään kaikkia ja edistämään omaa menestystäni piipittämällä, että "onhan se tasa-arvo tärkeää, mutta en minä sentään feministi ole.. otatko setä pliis mut töihin..?". Ehkä tyhmää, mutta aatteen asioissa en ole kompromissi-ihminen. Olen tietääkseni ollut tällainen aina, tiedostin olevani feministi viimeistään silloin, kun yläasteella pojat alkoivat haukkua femakoksi.. ;-)Sittemmin olen tutustunut ilmiöön vähän tarkemmin ja todennut, että feministinen katsantokanta on minulle yhtä luonteva kuin hengittäminen. En voisi kieltää tätä puolta itsessäni, olenhan nainen.
Minulla on tytär.
Samasta syystä musta tuli antifeministi! Tahdon, että tyttäreni kasvaa vapaana kaikesta "pakkosyötöstä". Toivottovasti hän tekee itse omat löytöretkensä. Vain oman luontonsa löytämisen kautta hänellä on mahdollisuus jättää yksilöllinen kädenjälkensä yhteiskuntaan (noin hienosti sanottuna).
Ah, kylmä pizza syöty ja sitten taas töihin.
"Samasta syystä musta tuli antifeministi! Tahdon, että tyttäreni kasvaa vapaana kaikesta "pakkosyötöstä". Toivottovasti hän tekee itse omat löytöretkensä. Vain oman luontonsa löytämisen kautta hänellä on mahdollisuus jättää yksilöllinen kädenjälkensä yhteiskuntaan (noin hienosti sanottuna)."
Siihen hänellä on mahdollisuus nykyaikana. Oletko miettinyt, mikä sen on mahdollistanut?
Sorruit nyt tyypilliseen kömmähdykseen. Ajatellaanpa esimerkiksi fennomaaneja. Heidän aatteellensa oli selkeä tilaus ja tarve aikoinaan, mutta entäs nyt? Ajan pyörä on vyörynyt kansallisvaltion ihanteen yli, ja nykyiset suomensisuilijat ovat lähinnä surkuhupaisa näky, vaikka yhteistä ideologista taustaa onkin. Ei voida feminismiäkään perustella muinaisten vuosien saavutuksilla.
Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, mitä feminismi on. Näkisin kuitenkin, että suurin ero suhteessa omaan ajatteluuni on se, että en näe erillisten miesten ja naisten kulttuurien olemassaoloa. Siitä seuraa se vaatimus, että vaikka nainen onkin jossain määrin heikommassa asemassa kuin mies, ei tasa-arvoa voida saavuttaa byrokraattisella kikkailulla. Alkuperäiseen kysymykseen en kuitenkaan siis voi vastata. Tiettyä opportunismia kun kuitenkin harjoitan, olen valmis hylkäämään kriittisen ajatteluni tietyissä olosuhteissa, eli heti, jos mahdollinen tyttöystävä sitä vaatisi. Siis tuolla perusteella voisin alkaa profeministiksi ihan koska vain.
Tämä minun vastaukseni oli täysin ohjattu kontekstisesti Collin näkemykseen, jolla hän ikään kuin vesitti koko feminismin alkunäkemyksen. Tästä syystä päätin muistuttaa Collia asiasta. Ilman feminististä liikettä ei Collin tyttärellä olisi kovinkaan monia vaihtoehtoja, miten elää elämäänsä.
Johtuen perinteestä, yhteiskunnassamme on edelleenkin monia osioita, jotka toimivat jäänteenä vanhoista toimintatavoista, näillä aloilla feministeillä riittää työsarkaa. Lisääntyminen on myös seikka, joka aiheuttaa ongelmatilanteita - johtuen yhteisön toimintarakenteesta ja kaupungillistumisesta - ellei niihin puututa toistuvasti. Johtorakenteissa on vähemmän naisen näkökulmaa, kenties juuri edellisistä syistä johtuen, siksi tarvitaan feminististä näkökulmaa toisaalla.
Ohhoh, kuulostipas mahtipontiselta, mutta en ehdi oikein editoida paremmaksi.
Kotona opetettiin olemaan ylpeä naiseudesta ja kunnioittamaan myös miehisyyttä. Olemme tasa-arvoisia mutta emme samanlaisia.
Kait se on sisään vuosien varrella rakennunnut.