Ovatko nobelisti ja taloustieteilijä James Tobinin ajatukset tuttuja? Lainaan tähän otteita Suomen Attacin sivuilta, niin voitte tutustua ja ottaa kantaa. Käsittääkseni ainoa puolue Suomessa, joka kannattaa Tobinin veromallia, on SKP. Oikaiskaa, jos joku muukin puolue kannattaa, sillä sellaista ei ole ainakaan minun korviini asti kantautunut. Tobinin veron avulla kehitysmaiden ihmisiä voitaisiin tukea merkittävällä tavalla. Lukekaa ja ottakaa kantaa!
http://www.attac.kaapeli.fi/doc/faq
"1. Mikä on Tobinin vero?
Yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja nobelisti James Tobin ehdotti valuutansiirtoveroa ensi kertaa luennoillaan Princetonin yliopistossa 1972. Tobinin idea on yksinkertainen: peritään yli rajojen tapahtuvista rahansiirroista valuutansiirtovero, jonka suuruus voisi vaihdella valuutansiirron luonteen ja keston perusteella puolen promillen ja yhden prosentin välillä. Veroa voidaan siten verrata osakekauppojen leimaveroon. Vuonna 1982 Tobin julkaisi rahoitusmarkkinoiden epävakautta käsittelevän artikkelin, jossa hän vaati, että rahoitusmarkkinoiden rattaisiin olisi heitettävä hiekkaa hidastamaan markkinoiden ylikierroksia. Valuutansiirtovero voisi toimia tällaisena hiekkana, joka hillitsisi erityisesti lyhytaikaisia spekulatiivisia pääomaliikkeitä, mutta ei haittaisi pitkäaikaisia sijoituksia. Tobinin perustelu valuutansiirtoverolle oli ensisijaisesti rahapolitiikan vaikutusmahdollisuuksien säilyttäminen. Suhteellisen veron periminen kaikista valuuttatransaktioista toisi lisäkustannusta valuutan ostajille ja myyjille, mikä vaikuttaisi kaupankäyjien tuotto-odotuksiin. Se merkitsisi lisäkustannusta myös lyhytaikaisille pääomanliikkeille. Vero nostaisi ulkomaisen sijoituksen tuottovaatimusta sitä enemmän, mitä lyhyemmästä sijoituksesta on kysymys. Vastaavasti vero poistaisi lyhytaikaisen ulkomaisen velan houkuttelevuuden, vaikka sen nimelliskorko olisikin selvästi kotimaisen luoton korkoa pienempi.
Tekemällä lyhytaikaiset, pieniin valuuttojen arvon heilahduksiin perustuvat sijoitukset kannattamattomiksi Tobinin vero vakauttaisi maailman finanssimarkkinoita ja lisäisi hallitusten talouspoliittista riippumattomuutta. Se antaisi kansalliselle rahapolitiikalle liikkumatilaa, hillitsisi liiallista pääomantuontia ja samalla toimisi valuuttakriisien ehkäisijänä hillitsemällä pääomanpakoa.
Koska valuutansiirtojen volyymi on talouden globalisaation myötä noussut valtavaksi, olisi Tobinin veron tuotto siten potentiaalisesti huikea. Kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita seuraavan Bank of International Settlements BIS:n mukaan pankit tekivät valuuttakauppoja vuoden 1998 huhtikuussa keskimäärin 1 500 miljardin dollarin edestä päivässä. Yhden prosentin suuruinen siirtovero tuottaisi siten n. 3 600 miljardia dollaria vuodessa, jos valuuttakauppa pysyisi muuttumattomana.
Tuotot eivät olisi käytännössä näin suuria, koska valuuttasiirtovero hillitsisi lyhyitä kansainvälisiä pääomaliikkeitä, mikä juuri onkin veron tarkoitus. Kansainvälisen yhteisön käyttöön saatuina veron tuotot olisivat kuitenkin huikeat verrattuna nykyisiin voimavaroihin: Esimerkiksi YK:n perusbudjetti on kahdeksan miljardia dollaria, OECD-maiden kehitysapu on 50 miljardia dollaria ja kehitysmaat maksavat velanhoitokustannuksia 100 miljardia vuodessa. Tobinin veron vuotuisella tuotolla voitaisiin taata puhdas juomavesi niille 1200 miljoonalle ihmiselle, joilta se maailmassa puuttuu, tai perusterveydenhuolto niille 800 miljoonalle, jotka eivät sitä tällä hetkellä saa. Tobinin vero ei ratkaise epäoikeudenmukaisen globaalin talousjärjestelmän ongelmia, mutta sen kautta on mahdollista toteuttaa demokraattisia ja sosiaalisia uudistuksista maailmanpolitiikassa. Veron tuotot voitaisiin kanavoida esimerkiksi uudistetun YK:n kautta sosiaaliseen kehitykseen. Vero voisi vapauttaa valtioiden YK- ja kehitysapuvaroja muihin tarkoituksiin. Silti sillä ei pitäisi olla juuri mitään vaikutusta sellaiseen reaalitaloudelliseen toimintaan, joka tuottaa investointi- tai kulutushyödykkeitä tai palveluita kansalaisille."
"2. Tobinin vero käytännössä
Miten Tobinin vero voidaan toteuttaa käytännössä?
Tobinin veron vastustajat vetoavat yleensä kansainvälisen transaktioveron käytännön toimeenpanon ongelmiin. Erityisesti epäillään sen maailmanlaajuisuutta ja verotuksen teknisiä mahdollisuuksia. Maailmanlaajuisuuden ongelmaa perustellaan muun muassa veroparatiisien saamisella veron piiriin. Veron toteuttaminen keskeisissä maissa voisi kuitenkin alkuun riittää, sillä pääosa pääomaliikkeistä tapahtuu taloudellisesti kehittyneimpien maiden sisällä ja valuuttakauppa niiden valuutoilla. Suurimmat pankit ovat jo nyt luoneet oman globaalin maksuvalvontajärjestelmänsä. Suhteellisen pieni määrä keskustietokoneita kanavoi suurimman osan globaaleista pääoma- ja rahavirroista. Tobinin vero olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi näiden järjestelmien kautta tietokoneohjelmia muokkaamalla.
Nykyisen Suomen hallituksen ohjelmaan kirjattiin kohta transaktioveron selvittämisestä. Myös Suomen hallitusohjelman laatijat ovat olleet huolestuneita valtoimenaan vellovista pääomavirroista.
Suomi voisi toimia aloitteellisesti transaktioveron toteuttamismahdollisuuksien edistämiseksi esimerkiksi EU:n aloitteesta. Belgia valmistelee parhaillaan EU-puheenjohtajakautensa ohjelmaa, johon on alustavissa luonnoksissa kirjattu Tobinin verokeskustelun avaaminen EU:n tasolla.
On tärkeää, että Suomi on tukemassa EU:ssa Belgian aloitetta. Suomella on yhdessä Belgian kanssa mahdollisuus tehdä poliittinen aloite globaalin valuuttasiirtoveron kehittämiseksi.
Samaan aikaan Suomi voisi toimia aktiivisesti kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja WTO:ssa pääomaliikkeiden sääntelymekanismien kehittämiseksi ja globalisaation haittojen poistamiseksi sen sijaan, että pyrkii kaikin keinoin edelleen poistamaan kaikki pääomaliikkeiden sääntelymekanismit.
http://www.attac.kaapeli.fi/doc/faq
"1. Mikä on Tobinin vero?
Yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja nobelisti James Tobin ehdotti valuutansiirtoveroa ensi kertaa luennoillaan Princetonin yliopistossa 1972. Tobinin idea on yksinkertainen: peritään yli rajojen tapahtuvista rahansiirroista valuutansiirtovero, jonka suuruus voisi vaihdella valuutansiirron luonteen ja keston perusteella puolen promillen ja yhden prosentin välillä. Veroa voidaan siten verrata osakekauppojen leimaveroon. Vuonna 1982 Tobin julkaisi rahoitusmarkkinoiden epävakautta käsittelevän artikkelin, jossa hän vaati, että rahoitusmarkkinoiden rattaisiin olisi heitettävä hiekkaa hidastamaan markkinoiden ylikierroksia. Valuutansiirtovero voisi toimia tällaisena hiekkana, joka hillitsisi erityisesti lyhytaikaisia spekulatiivisia pääomaliikkeitä, mutta ei haittaisi pitkäaikaisia sijoituksia. Tobinin perustelu valuutansiirtoverolle oli ensisijaisesti rahapolitiikan vaikutusmahdollisuuksien säilyttäminen. Suhteellisen veron periminen kaikista valuuttatransaktioista toisi lisäkustannusta valuutan ostajille ja myyjille, mikä vaikuttaisi kaupankäyjien tuotto-odotuksiin. Se merkitsisi lisäkustannusta myös lyhytaikaisille pääomanliikkeille. Vero nostaisi ulkomaisen sijoituksen tuottovaatimusta sitä enemmän, mitä lyhyemmästä sijoituksesta on kysymys. Vastaavasti vero poistaisi lyhytaikaisen ulkomaisen velan houkuttelevuuden, vaikka sen nimelliskorko olisikin selvästi kotimaisen luoton korkoa pienempi.
Tekemällä lyhytaikaiset, pieniin valuuttojen arvon heilahduksiin perustuvat sijoitukset kannattamattomiksi Tobinin vero vakauttaisi maailman finanssimarkkinoita ja lisäisi hallitusten talouspoliittista riippumattomuutta. Se antaisi kansalliselle rahapolitiikalle liikkumatilaa, hillitsisi liiallista pääomantuontia ja samalla toimisi valuuttakriisien ehkäisijänä hillitsemällä pääomanpakoa.
Koska valuutansiirtojen volyymi on talouden globalisaation myötä noussut valtavaksi, olisi Tobinin veron tuotto siten potentiaalisesti huikea. Kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita seuraavan Bank of International Settlements BIS:n mukaan pankit tekivät valuuttakauppoja vuoden 1998 huhtikuussa keskimäärin 1 500 miljardin dollarin edestä päivässä. Yhden prosentin suuruinen siirtovero tuottaisi siten n. 3 600 miljardia dollaria vuodessa, jos valuuttakauppa pysyisi muuttumattomana.
Tuotot eivät olisi käytännössä näin suuria, koska valuuttasiirtovero hillitsisi lyhyitä kansainvälisiä pääomaliikkeitä, mikä juuri onkin veron tarkoitus. Kansainvälisen yhteisön käyttöön saatuina veron tuotot olisivat kuitenkin huikeat verrattuna nykyisiin voimavaroihin: Esimerkiksi YK:n perusbudjetti on kahdeksan miljardia dollaria, OECD-maiden kehitysapu on 50 miljardia dollaria ja kehitysmaat maksavat velanhoitokustannuksia 100 miljardia vuodessa. Tobinin veron vuotuisella tuotolla voitaisiin taata puhdas juomavesi niille 1200 miljoonalle ihmiselle, joilta se maailmassa puuttuu, tai perusterveydenhuolto niille 800 miljoonalle, jotka eivät sitä tällä hetkellä saa. Tobinin vero ei ratkaise epäoikeudenmukaisen globaalin talousjärjestelmän ongelmia, mutta sen kautta on mahdollista toteuttaa demokraattisia ja sosiaalisia uudistuksista maailmanpolitiikassa. Veron tuotot voitaisiin kanavoida esimerkiksi uudistetun YK:n kautta sosiaaliseen kehitykseen. Vero voisi vapauttaa valtioiden YK- ja kehitysapuvaroja muihin tarkoituksiin. Silti sillä ei pitäisi olla juuri mitään vaikutusta sellaiseen reaalitaloudelliseen toimintaan, joka tuottaa investointi- tai kulutushyödykkeitä tai palveluita kansalaisille."
"2. Tobinin vero käytännössä
Miten Tobinin vero voidaan toteuttaa käytännössä?
Tobinin veron vastustajat vetoavat yleensä kansainvälisen transaktioveron käytännön toimeenpanon ongelmiin. Erityisesti epäillään sen maailmanlaajuisuutta ja verotuksen teknisiä mahdollisuuksia. Maailmanlaajuisuuden ongelmaa perustellaan muun muassa veroparatiisien saamisella veron piiriin. Veron toteuttaminen keskeisissä maissa voisi kuitenkin alkuun riittää, sillä pääosa pääomaliikkeistä tapahtuu taloudellisesti kehittyneimpien maiden sisällä ja valuuttakauppa niiden valuutoilla. Suurimmat pankit ovat jo nyt luoneet oman globaalin maksuvalvontajärjestelmänsä. Suhteellisen pieni määrä keskustietokoneita kanavoi suurimman osan globaaleista pääoma- ja rahavirroista. Tobinin vero olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi näiden järjestelmien kautta tietokoneohjelmia muokkaamalla.
Nykyisen Suomen hallituksen ohjelmaan kirjattiin kohta transaktioveron selvittämisestä. Myös Suomen hallitusohjelman laatijat ovat olleet huolestuneita valtoimenaan vellovista pääomavirroista.
Suomi voisi toimia aloitteellisesti transaktioveron toteuttamismahdollisuuksien edistämiseksi esimerkiksi EU:n aloitteesta. Belgia valmistelee parhaillaan EU-puheenjohtajakautensa ohjelmaa, johon on alustavissa luonnoksissa kirjattu Tobinin verokeskustelun avaaminen EU:n tasolla.
On tärkeää, että Suomi on tukemassa EU:ssa Belgian aloitetta. Suomella on yhdessä Belgian kanssa mahdollisuus tehdä poliittinen aloite globaalin valuuttasiirtoveron kehittämiseksi.
Samaan aikaan Suomi voisi toimia aktiivisesti kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja WTO:ssa pääomaliikkeiden sääntelymekanismien kehittämiseksi ja globalisaation haittojen poistamiseksi sen sijaan, että pyrkii kaikin keinoin edelleen poistamaan kaikki pääomaliikkeiden sääntelymekanismit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.