Matti Simola - Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009
00:01
Kuva: LEHTIKUVA [Kuva: LEHTIKUVA]
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/supon-mustat-aukot/484776
Suojelupoliisi kiillottaa tahroja saanutta kilpeään uudella 60-vuotiskirjalla, joka on laadultaan avoimempi kuin vuosikymmen sitten ilmestynyt miehen ikään päässeen vastavakoilulaitoksen historiateos. Professorit Kimmo Rentola ja Matti Lackman ovat tasokkaita historioitsijoita, jotka kykenevät nostamaan esille menneen mielenkiintoisimpia kulmia.
Paljon jää kuitenkin kertomatta. Supon kortistoissa näyttää olevan mustia aukkoja, joiden huomaaminen panee lukijan kyselemään.
Uutisjuttuna menettelee sekin tieto, että presidenttien Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston kontaktimies, KGB:n herrasmieskenraali Viktor Vladimirov palveli reaalisosialismin jaloa asiaa aikoinaan poliittisiin murhiin erikoistuneen joukon pomona.
Vladimirovin maaliksi nimettiin ensimmäinen Suomen kautta länteen loikannut KGB:n vakoilu-upseeri Anatoli Golitsin, jonka itsetärkeitä paljastuksia Rentola analysoi oivaltavasti.
Juuri Golitsinilta ovat kotoisin ne "tiedot", että Kekkonen ja moni muukin suomalaisen politiikan johtohahmo olisivat olleet KGB:n agentteja. Neuvostoliiton vakoilijoilla oli kuitenkin tapana omaa arvoaan korostaakseen nimetä asemamaan tärkeitä herroja "vaikuttaja-agenteiksi", joita ei sitten todellisuudessa kyennyt edes ohjailemaan.
Presidentti Kekkonen järjesti pitkän valtakautensa aikana hiljaisia karkotuksia kymmenille venäläisille vakoilijoille, jotka olivat ottaneet itselleen liikaa vapauksia, käyneet iholle.
Rentolan tutkimuksen perusteella voi tarkastella nyt esimerkiksi Hannu Rautkallion tuotantoa, jonka perusväittämät seuraavat selvästi noita Golitsinin kertomuksia.
Feodorov turistina
Rentolan tekstin perusteella voi päätellä, että Suojelupoliisi arvelee KGB:n pääkonttorin sijainneen näihin päiviin saakka Ljubjanka kakkosessa keskellä Moskovaa. Idän pääkaupungin kehä kolmosen takainen Jasenovo on kaiketi tuntematon osoite.
Supon lähteiden perusteella neuvostovakoilun rakenne jää pimentoon myös kuvattaessa NKP:n kansainvälistä osastoa kommunistitovereiden ohjailijana. Yleisen arvion vastaisesti tälläkin linjalla harjoitettiin vakoilua Mihail Gorbatsovin kauteen asti. Suomeksi kääntämättä jääneen The Microchin Archive -teoksen mukaan esimerkiksi SKP:n pitkäaikainen pääsihteeri Ville Pessi oli aktiivinen vakoiluagentti.
Supo kykeni selvittämään tekohenkilöiden, ns. illegaalien henkilöllisyyksiä, mutta ei tainnut reagoida lainkaan, kun jyväskyläläinen vanha asiamies järjesteli vielä kymmenkunta vuotta sitten "sukulaisten" siirtymistä Kanadaan.
Odotin Rentolan tekstin etenemistä sellaiseen kohtaan, jossa olisi joko todennettu tai vääräksi todistettu edesmenneen SKDL:n kansanedustajan Paavo Lagerroosin luotetuille kuulijoilleen levittämä arvelu, jonka mukaan NKP:n skandinaavisen osaston Suomen asioiden hoitaja, eversti Vladimir Feodorov olisi toiminut Ruotsin kuuluisimman vakoilijan, runsaat kaksi vuotta sitten 99-vuotiaana kuolleen ilmavoimien everstin Stig Wennerströmin valvojana. Wennerström oli Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n asiamies.
Wennerströmiä ei Supon historiakirjassa mainita kuitenkaan lainkaan.
Kun harmaat hiuksensa mustiksi värjännyt Feodorov ilmestyi pohjoiseen Suomeen odessalaisen turistin passia käyttäen sammuttamaan stalinistista tiedusteluverkkoaan, Suojelupoliisin ylitarkastaja Veikko Kangasniemi sai vipinää kesken leppoisan kesäviikon. Juhlakirjassa esitellään joukko Supon päällikköjä, mutta Kangasniemeä, kuten ei monia muitakaan ansioituneita vastatiedustelijoita, ei juhlakirjassa mainita.
Vertailun vajavuuksia
Supon juhlateos heijastelee suomalaisen vastavakoilulaitoksen uutta avoimuuden aikaa. On kuitenkin ilmeistä, että Suojelupoliisin arkistot eivät riitä lähteinä, jos etsitään objektiivista kokonaiskuvaa spioonien menneistä touhuista Suomessa kylmän sodan aikana.
Ainoakaan suomalainen historiantutkija ei ole esimerkiksi analysoinut Yhdysvaltain viestitiedustelun avaamia tuhansia Suomea koskevia vakoiluviestejä, joiden perusteella monet Supon katseen sivuuttaneet asiamiehet olisivat vielä tunnistettavissa. Nykyään nuo Venona-sähkeet ovat kaikkien luettavissa.
00:01
Kuva: LEHTIKUVA [Kuva: LEHTIKUVA]
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/supon-mustat-aukot/484776
Suojelupoliisi kiillottaa tahroja saanutta kilpeään uudella 60-vuotiskirjalla, joka on laadultaan avoimempi kuin vuosikymmen sitten ilmestynyt miehen ikään päässeen vastavakoilulaitoksen historiateos. Professorit Kimmo Rentola ja Matti Lackman ovat tasokkaita historioitsijoita, jotka kykenevät nostamaan esille menneen mielenkiintoisimpia kulmia.
Paljon jää kuitenkin kertomatta. Supon kortistoissa näyttää olevan mustia aukkoja, joiden huomaaminen panee lukijan kyselemään.
Uutisjuttuna menettelee sekin tieto, että presidenttien Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston kontaktimies, KGB:n herrasmieskenraali Viktor Vladimirov palveli reaalisosialismin jaloa asiaa aikoinaan poliittisiin murhiin erikoistuneen joukon pomona.
Vladimirovin maaliksi nimettiin ensimmäinen Suomen kautta länteen loikannut KGB:n vakoilu-upseeri Anatoli Golitsin, jonka itsetärkeitä paljastuksia Rentola analysoi oivaltavasti.
Juuri Golitsinilta ovat kotoisin ne "tiedot", että Kekkonen ja moni muukin suomalaisen politiikan johtohahmo olisivat olleet KGB:n agentteja. Neuvostoliiton vakoilijoilla oli kuitenkin tapana omaa arvoaan korostaakseen nimetä asemamaan tärkeitä herroja "vaikuttaja-agenteiksi", joita ei sitten todellisuudessa kyennyt edes ohjailemaan.
Presidentti Kekkonen järjesti pitkän valtakautensa aikana hiljaisia karkotuksia kymmenille venäläisille vakoilijoille, jotka olivat ottaneet itselleen liikaa vapauksia, käyneet iholle.
Rentolan tutkimuksen perusteella voi tarkastella nyt esimerkiksi Hannu Rautkallion tuotantoa, jonka perusväittämät seuraavat selvästi noita Golitsinin kertomuksia.
Feodorov turistina
Rentolan tekstin perusteella voi päätellä, että Suojelupoliisi arvelee KGB:n pääkonttorin sijainneen näihin päiviin saakka Ljubjanka kakkosessa keskellä Moskovaa. Idän pääkaupungin kehä kolmosen takainen Jasenovo on kaiketi tuntematon osoite.
Supon lähteiden perusteella neuvostovakoilun rakenne jää pimentoon myös kuvattaessa NKP:n kansainvälistä osastoa kommunistitovereiden ohjailijana. Yleisen arvion vastaisesti tälläkin linjalla harjoitettiin vakoilua Mihail Gorbatsovin kauteen asti. Suomeksi kääntämättä jääneen The Microchin Archive -teoksen mukaan esimerkiksi SKP:n pitkäaikainen pääsihteeri Ville Pessi oli aktiivinen vakoiluagentti.
Supo kykeni selvittämään tekohenkilöiden, ns. illegaalien henkilöllisyyksiä, mutta ei tainnut reagoida lainkaan, kun jyväskyläläinen vanha asiamies järjesteli vielä kymmenkunta vuotta sitten "sukulaisten" siirtymistä Kanadaan.
Odotin Rentolan tekstin etenemistä sellaiseen kohtaan, jossa olisi joko todennettu tai vääräksi todistettu edesmenneen SKDL:n kansanedustajan Paavo Lagerroosin luotetuille kuulijoilleen levittämä arvelu, jonka mukaan NKP:n skandinaavisen osaston Suomen asioiden hoitaja, eversti Vladimir Feodorov olisi toiminut Ruotsin kuuluisimman vakoilijan, runsaat kaksi vuotta sitten 99-vuotiaana kuolleen ilmavoimien everstin Stig Wennerströmin valvojana. Wennerström oli Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n asiamies.
Wennerströmiä ei Supon historiakirjassa mainita kuitenkaan lainkaan.
Kun harmaat hiuksensa mustiksi värjännyt Feodorov ilmestyi pohjoiseen Suomeen odessalaisen turistin passia käyttäen sammuttamaan stalinistista tiedusteluverkkoaan, Suojelupoliisin ylitarkastaja Veikko Kangasniemi sai vipinää kesken leppoisan kesäviikon. Juhlakirjassa esitellään joukko Supon päällikköjä, mutta Kangasniemeä, kuten ei monia muitakaan ansioituneita vastatiedustelijoita, ei juhlakirjassa mainita.
Vertailun vajavuuksia
Supon juhlateos heijastelee suomalaisen vastavakoilulaitoksen uutta avoimuuden aikaa. On kuitenkin ilmeistä, että Suojelupoliisin arkistot eivät riitä lähteinä, jos etsitään objektiivista kokonaiskuvaa spioonien menneistä touhuista Suomessa kylmän sodan aikana.
Ainoakaan suomalainen historiantutkija ei ole esimerkiksi analysoinut Yhdysvaltain viestitiedustelun avaamia tuhansia Suomea koskevia vakoiluviestejä, joiden perusteella monet Supon katseen sivuuttaneet asiamiehet olisivat vielä tunnistettavissa. Nykyään nuo Venona-sähkeet ovat kaikkien luettavissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
" Ainoakaan suomalainen historiantutkija ei ole esimerkiksi analysoinut Yhdysvaltain viestitiedustelun avaamia tuhansia Suomea koskevia vakoiluviestejä, joiden perusteella monet Supon katseen sivuuttaneet asiamiehet olisivat vielä tunnistettavissa. Nykyään nuo Venona-sähkeet ovat kaikkien luettavissa. "
http://www.nsa.gov/public_info/declass/venona/index.shtml
Rentola ei varmaankaan voi liikkua kuin arkiston varassa.
Joku tutkija voisi penkoa Venona-arkiston Suomea koskevat tiedot.
Montaa muutakin asiaa ihmettelen. Miksi Mats Dumell tuomittiin, mutta hänen kontaktinsa (ja monen muun kontaktit) kätilöinyt Jaakko Laakso on päästetty puolustusvaliokuntaan kyttäämään ja jarruttamaan.
Suomi ei ole vieläkään länsimaa.
http://www.nsa.gov/public_info/_files/venona/1940/30jun_dyukov.pdf
http://www.nsa.gov/public_info/declass/venona/dated.shtml
Mitä nämä Venonan nettiarkistot kertovat.
Stella Polaris operaatio-aktivistit möivät Ruotsissa mm. Petsamosta löytyneet avaikoodit japseille ja amerikkalaisille. Venonan sivujen mukaan asia olisi kuitenkin toisin. Amerikkalaiset saivat muka saalinsa Saksasta.
Pussinperä