Olen kärsinyt vuosia pakko-oireisesta häiriöstä. Tiivistäen pelkään aiheuttavani vahinkoa muiden tai omalle sielulle. Jään "jumiin" toistamaan lauseita, mutta lauseen pitää myös tuntua "oikealta", jotta voin jatkaa eteenpäin. Pahimmillaan ollessaan vaiva on aiheuttanut monimutkaisia kuvioita niin että saatoin olla kerrallaan vaikka tunnin jumissa jossain tietyssä asennossa tms. Ja pian on tullut uusia pakko-oireita. Elämä on varsin tuskaista, ja kysynkin ensimmäiseksi:
Enkai minä pysty vahingoittamaan toisen sielua, eihän Jumala olisi aiheuttanut yhdelle ihmiselle sellaista piinaa että joutuu jumissa toistelemaan lauseita tai lähimmäisen sielu menetetään?
Onko tämä vain sairaus, hallitseeko Jumala iihan kaikkea että tämänkin vaivan joka hetki olisi totta? Koitan ajatella että vaikka Jumala olisi päättänyt että minun pitää tästä kärsiä, tämä olisi silti vain sairaus enkä ole aiheuttanut kellekkään sieluttomuutta vaikka en ole aina suorittanut pakko-oireita niinkuin pitäisi.
Yksi pakkokuvio menee niin, että ikäänkuin itsestään sanon vaikka hienon kuvan nähdessäni että "sieluni tuosta hienoudesta" ja minun pitää toistella että "ei sieluani tuosta hienoudesta" tuijottaen kuvaa kunnes se menee "oikein"
Mitä tapahtuu jos en tuijota kuvaa ja hoe siinä että "ei sieluani tuosta hienoudesta", mitä jos totean vaan että "Jumala, en halunnut sieluani antaa", riittäisikö se?
Aikalaista, tämä minun elämä. Mutta kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti. Vielä viimeiseksi kysyn, voiko olla sielutonta ihmistä? Hyvää syksyä ja Jumalan armoa kaikille.
Enkai minä pysty vahingoittamaan toisen sielua, eihän Jumala olisi aiheuttanut yhdelle ihmiselle sellaista piinaa että joutuu jumissa toistelemaan lauseita tai lähimmäisen sielu menetetään?
Onko tämä vain sairaus, hallitseeko Jumala iihan kaikkea että tämänkin vaivan joka hetki olisi totta? Koitan ajatella että vaikka Jumala olisi päättänyt että minun pitää tästä kärsiä, tämä olisi silti vain sairaus enkä ole aiheuttanut kellekkään sieluttomuutta vaikka en ole aina suorittanut pakko-oireita niinkuin pitäisi.
Yksi pakkokuvio menee niin, että ikäänkuin itsestään sanon vaikka hienon kuvan nähdessäni että "sieluni tuosta hienoudesta" ja minun pitää toistella että "ei sieluani tuosta hienoudesta" tuijottaen kuvaa kunnes se menee "oikein"
Mitä tapahtuu jos en tuijota kuvaa ja hoe siinä että "ei sieluani tuosta hienoudesta", mitä jos totean vaan että "Jumala, en halunnut sieluani antaa", riittäisikö se?
Aikalaista, tämä minun elämä. Mutta kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti. Vielä viimeiseksi kysyn, voiko olla sielutonta ihmistä? Hyvää syksyä ja Jumalan armoa kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, Raamatussa kerrotaan, Kirje hebrealaisille 10:38. mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, Ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen>>. 39. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
Pietarin ensimmäinen kirje 1:22. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, 23. te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
2:11. Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, 12. ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.
3:20. jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. 21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, 22. hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.
Pietarin toinen kirje 2:7. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; 8. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. 14. heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eiväkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
Jaakobin kirje 1:21. Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
5:20. niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
Juudaan kirje 18. sanoen teille: >> Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan >>. 19. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
No, tuossa kirjoitin tuollaisia jakeita Raamatusta, että niissä oli tuo sana sielu, että tämän verran nyt sain tähän hetkeen löydettyä, että en nyt tämän enempää tälläkertaa, että nukkumaan pitää jo lähteä, kun on näin yökin jo tullut jne.
No, tuohon, kun kysyit, että voiko toisen ihmisen sielua vahingoittaa, niin en ainakaan näin itse ajattele, että se olisi mahdollista, mutta, kun tuossa yritin Raamatusta löytää yhtä kohtaa, joka muistui mieleeni, että meidän tulee peljätä sitä, joka voi meidän sielunkin ottaa omaksensa, että olisiko se tuo paholainen ?, niin en nyt tähän hetkeen löytänyt sitä Raamatusta, että huomenna yritän uudestaan, josko löytyisi tuo etsimäni kohta jne.
Ja, voiko olla sielutonta ihmistä, niin siihenkään en osaa vastata, mutta, jos joku voi sielun varastaa, niin ei se kyllä ole kukaan muu kuin tämä paholainen.
No, tässä jo tosiaan väsyttää jo liikaa, että täytyy nyt tähän lopettaa.
No, tässä vielä jotain, Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 5:23. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Jesaja 66:3. Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Ja niinkuin heidän sielunsa on mielistynyt heidän iljetyksiinsä, 4. niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista.
61:10. Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.
58:10. jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä. 11. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
57:16. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
55:2. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse ? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. 3. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavivin armot.
53:10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. 11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
44:20. Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: >> Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni ? >>
38:17. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.
32:6. Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa vaille.
26:8. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. 9. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.
15:4. Hesbon ja Elale huutavat; Jahaaseen asti kuuluu niiden parku. Sentähden Mooabin varustetut miehet vaikeroivat, sen sielu vapisee.
Korkea Veisu 6:11. >> Pähkinätarhaan minä menin katselemaan laakson vihreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko kukkivat graniittipuut. 12. Aavistamattani asetti sieluni minut jalon kansani vaunuihin. >>
5:6. Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut.
3: Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä. 2. >> Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa. >> Minä etsin, mutta en löytänyt häntä. 3. Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät. >> Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa ? >> 4. Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa, kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä, ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon, kantajani kammioon.
1:7. >> Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo ! >>
Ymmärrän pakko-oireet oikein hyvin, koska olen itsekin kärsinyt niistä. Sanoisin, että pakko-oireet ovat sairaus, jos ne häiritsevät elämääsi kohtuuttomasti. Muussa tapauksessa niitä voinee pitää vain yhtenä inhimillisenä ominaisuutena ja omituisuutena muiden joukossa.
"Mitä tapahtuu jos en tuijota kuvaa ja hoe siinä että "ei sieluani tuosta hienoudesta", mitä jos totean vaan että "Jumala, en halunnut sieluani antaa", riittäisikö se?"
Ei tapahdu mitään, vaikka et hokisi. Ethän sinä kuitenkaan tahdo antaa sieluasi mistään hienoudesta, vaikka kokisit pakottavaa tarvetta sanoa sellaista ääneen. Pakko-oireet ovat sellaisia. Pakko-oireinen ei tahdo tehdä sitä, mitä tekee, mutta ei voi olla tekemättä.
Et varmasti pysty aiheuttamaan pakko-oireilullasi kenellekään mitään vahinkoa. Itsellesi se voi toki olla raskas taakka, mutta sielusi puolesta sinun ei sen takia tarvitse pelätä. Oletko koskaan hakenut minkäänlaista apua oireisiisi?
Jumalan armoa kaikille toivotatkin.