Olisi kiva istua takan ääressä jonkun hyvän ystävän kanssa. Olla hiljaa. Keskustella pienistä elämäniloista ja kokonaisuuksista, jotka tuovat elämään lisäsisältöä. Jakaa hymyjä. Antaa puiden ratista takassa. Kuunnella musiikkia ja levätä hetki kaikelta epäolennaiselta. Nojautua toisen olkapäätä vasten kun tuntee itsensä väsyneeksi. Rauhoittua. Aistia toisen voima ja vain nauttia toisen läsnäolosta aina aamun pikkutunneille asti.
Ilalla sitä joskus..
sellaista tunnelmaa
181328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiitos sinulle tämän kauniin, lämpimän iltatunnelman luomisesta. Ajatuksissani olen jossakin... tai oman takan lämmöstä, hehkusta, nauttimassa. Siirrän kauniin tunnelman itselleni, nautin tästä kaikesta mitä kuvailit. Kaipaan kuitenkin vierelleni ystävää joka jakaisi kanssani tämän rauhoittavan hiljaisuuden, toisi siihen eloa, pieniä kauniita hetkiä, vuorovaikutusta. Voisin nojautua olkapäätäsi vasten, katsella lepattavaa kynttilän liekkiä kuunnellessamme musiikkia. Vain katsella sinua ja hymyäsi, kasvojesi piirteitä. Suljen silmäni ja tunnen voiman mikä sinusta huokuu. Sinä tuot rauhan ja hiljaisuuden, lämmön, hymyn, ajatusten sillan. Tuot elämääni palon, voiman, rakkauden.
Illan, yön hämyhetki, kainalosi turvanani.
Odotan, olisit vierelläni,
Näin sitä voi haaveilla ainakin unelmissa.
Todellisuus on karua ,ei ole takkaa ei mökkiä eikä sitä ihanaa ystävää ,jonka kanssa istuskella ja jutella ja nauttia hetkiä kauniita takkatulenloimutessa . Pistänpä silmät kiinni ja kuvittelen taas, sängyssä tätä lähes käsinkosketeltavaa yksinäisyyttä,niin karua todellisuutta .
Hip hei. Arkipäivää, luettuani kirjoituksesi tuli taas mietteitä. Niin, haaveilla voi yksinkin mutta jokin ärsyke, toisen henkilön kirjoitus täällä tai näkeminen livessä helpommin laukaisee ja virittää tunnelman. Niin, ei ole mökkiä minullakaan muuta kuin haaveissa. Takka on, ei vain tule yksin kovinkaan usein sen hehkusta, tulenloimusta nautittua. Jotain puuttuu. Käyhän se näinkin, kylmänä iltana tuli takkaan, käpertyä pehmeään tuoliin lehti tai kirja kädessä, musiikki hiljaa soiden taka-alalla, kynttilä pöydällä, sitä on niin hauska katsella, kuin silmäsi niissä näen. Shaalin kietaisen vielä harteilleni kuin sinun lämmittäväksi kädeksesi. Mutta ei voi kuin yksin ajatella, ei voi keskustella niistä kepeistä elämää parantavista, hauskuttavista asioista, tai sanailla jonkin asian puitteissa. Ei ole sitä olkapäätä mihin nojailisi, ei kättä joka pitäisi kädestä, hieroisi kipeytynyttä niskaa. Ei hiljaisuuden jakajaa, kenen kanssa olisi hyvä olla, vain istua, kuunnella, antaa ajan kulua, pikkutunneille, aamun sarastukseen.
Saa olla onnellinen jos pystyy edes haaveilemaan, tai on henkilö josta haaveilee silloin kun häntä ei ole vierellä juuri silloin, lämmittää sekin, ehkä ajatukset siellä toisessa päässä myös lämmittävät ajatuksissa olevaa.
Kirjoitat karusta todellisuudesta, tiedän ja tunnen sitä itsekkin. Mietin sitä laukaisevaa tekijää mikä saa meissä sen kipunan syttymään, kuin takan tulta katsellessa tuli valtaa ja ottaa puun syleilyynsä. Itse koen olevani sen verran "herkkä" että ulkoiset puitteet vaikuttavat tekemisiini, näin ei tarvitsisi olla. Kunpa huomaisimme ja pystyisimme ne hetkemme kokemaan.
Tämä on sitä kermaa elämälle, arkipäivälle, päivittäisille pienille tai isommille murheille. Ei yksin haaveilla voi elää, on todellisuus, velvollisuudet. Jos sinä tärkeä henkilö olisit tässä vierelläni, minunkin haaveilut unohtuisivat jonnekkin, ne muuttuisivat kauniiksi kokemuksiksi, yhteisiksi tuokioiksi.
Jotta päivä ei kuluisi haaveillessa hyvää päivänjatkoa sinulle, kaikille.
Sitä se todellisuus voi joskus olla.
Eipä se silti tarkoita, etteikö saisi haaveita sentään olla. On huomattavasti helpompaa pilata tunnelma kuin rakentaa sitä.
Olisi ihanaa kulkea yhdessä jonkun aivan erityisen miehen kanssa, joka osaisi arvostaa joka hetkeä yhtä paljon kuin itsekin. Nauttia auringonpaisteesta ja syödä mansikoita - juosta metsäpolulla hiekan rapistessa kenkien alla. Mennä hirviä katselemaan illan hämärässä vaikka pellon reunalla vähän jännittäisi. Kirjoittaa yhdessä vaikka kirjoja vapaa-ajalla. Keksiä uusia tapoja tehdä jokaisesta arkipäivästä erilainen. Uusia tapoja viettää vapaahetkiä ja samalla elää ihan omaa itsenäistä elämäänsä.
Herätä aamuisin, joka aamu saman miehen viereltä ja ajatella joka aamu kuinka onnekas onkaan. Jonkun särmän miehen kanssa, joka on avoin elämälle ja uusille asioille. Ja joka samalla ymmärtäisi myös tietyn pysyvyyden päälle.
Joka hymyilisi ja olisi kiltti ja hyvä ja hellä silloin kun päivä on ollut pitkä. Joka nauttisi siitä, että saa olla sellaisen ihmisen seurassa jonka kanssa kaikki tuntuu aidolta ja oikealta. Joka kokisi, että on olemassa jotain niin arvokasta, että sen vuoksi ei tarvitse ihmetellä - olla vain ja nauttia toisesta. Jonka jokainen hymy ilahduttaisi ja jonka jokaisen surun kuuntelisi, jotta mieli olisi parempi.
Joka olisi oikeasti kiinnostunut myös siitä mitä sinulla on sanottavaa. Joka haluaisi sekkailla elämässä yhdessä ja joka kokisi, että haluaisi myös sinulla olevan hyvä olla. Johon voisi luottaa ja joka luottaisi takaisin - niin, että olipa sitä yhdessä tai toinen toisaalla olisi sellainen yheteinen ihan erityinen juttunsa. Voisi nauraa tai itkeä vapautuneesti. Olla nuori vilkas. Tai miettiä syntyjä syviä.
Kun on yksin on kivaa silti visioida elämän mahdollisuuksia. Ehkä siitä joku päivä tulee totta, sitten kun sellainen sopiva mies saapuu kuvioihin. Monta niitä kiinnostuneita on ollut.
Kun aika on kohdallaan niin kai sellainenkin joka uskoo ajattomuuteen ja haaveisiin arjenkin keskellä vielä ilmaantuu paikalle. Ihan oikea ystävä, jonka kanssa sopii hyvin yhteen.
Todellisuus voi joskus olla karua - etenkin kun on yksin. Vähän sävyjä ja haaveita vain. Kerran olen vain elämässäni ollut rakastunut, tietääpähän ainakin miltä se tuntuu haaveilla.
Ja kun on yksinäinen, elää yksin eikä
ole oikeasti sellaista toista - niin no silloin ei oikein kaipaakaan sitä, että joku muistuttaa karusta todellisuudesta. Silloin haluaa olla ystävien kanssa ja elellä päivä kerallaan toivoen, että sellainen joku joskus vielä polulle osuisi. Joka kokisi samoin kuin itse.
Sama Yeatsin sanoin:
"mutta minulla köyhällä on vain unelmani,
olen levittänyt unelmani jalkojesi juureen,
astu varoen, sillä astut unelmieni päälle."
Toivottavasti löydät sen mistä unelmoit.
Kauniista sanottu Yatesilta.
Niin kai sitä sitten aikanaan unelmistakin voi joskus tulla totta. Ihan oikeassa elämässä, haaveita voi rakentaa aina vain uusia. Välillä ovat ihan hölmöjäkin, ja toisinaan sitten konkreettisempia. Arkisempia ja todellisempia.
Ne tuntuvat kaikkein eniten, mistä ei edes puhu.
Ihan oikeat hetket ihmisten kanssa, ajatusten lisäksi. Sehän sitä elämää. On hienoa haaveilla ja matkailla välillä ajatuksissa, keventää elämää, joskus ihan oudoissakin - sellainen mies, joka haluaa ihan oikeasti jakaa asioita ja kokea asioita yhdessä, osaa kyllä sitten toimia sen mukaisesti. Ja tehdä haaveista totta, niin että siinä on kaksi osapuolta.
Hyvin yksinkertaista.
..ja niin kauan kun en ole sellaista miestä tavannut olen mielummin haaveideni kanssa..
mitä voisi olla jos olisi jotain konkretiaa. Nyt on vain yksipuoliset haaveet..
Carverin novellikokoelma 'Call me if you need me' käsittelee asiaa loistavasti. Suosittelen sitä...
..juuri kyseinen taiteentuotos ei taidakaan olla tuttu. Kuulostaa mielenkiintoiselta, ja jos kerran vielä loistava. Täytynee harkita..
..ne nyt ovat sellaisia, että eivät välttämättä liity keneenkään yksittäiseen henkilöön. Lähinnä tilanteisiin. Ja asioihin, joita olisi kiva tehdä. Ylipäätään. Etenkin jos vaikka rankkaa töissä niin on kiva miettiä välillä ihan muita juttuja. Ylipäätään sitä tunnetta kun jakaa asioita ihmisten kanssa. Rakastuminen on sitten ihan eri asia. Se on sellaista aitoa ja jaettua eikä mitään netti juttua. Kuin ystävyyskin on vastavuoroista.
enpä nyt tiedä oliko noissa haaveissani mitään niin outoa. Kunhan olisi tosiaan kiva löytää sellainen mies joskus. Ja eivät haaveet aina liity vain tiettyyn mieheen. Enemmänkin niihin juttuihin mitä olisi kiva tehdä sitten kun joku mies elämässä on. Kyllä sitä jokaiselle kai joku sellainen sopiva jossain on. Ja elämä sen sitten tuo kohdalleen. Aika monta kertaa pettynyt ja saanut kolhuja ihmissuhteissa. Siksi toivookin, että joskus vielä jonkun kanssa kaikki olisi sillain toimivaa. Sitä ehkä tuolle karun arjen edustajallekin ajattelin niin kuin toivoa. Vaikka ei mitään havaintoa kuka onkaan. Kuin nyt netissä ylipäätään. Silti on kiva vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa, joilla niitä oikeasti on. Eikä vain nyt mistään rakkausjutuista. Vaikka erilaiset ajatukset ihmisistä ja ihmissuhteista ovat kai jotain mikä luontaisesti kiinnostaa kaikkia ihmisiä. Etenkin niitä, joilla ne on joskus olleet vähän vaikeita. Että sitten kun sellaisessa elämäntilanteessa joskus on niin tietää millaiset asiat ovat ihmisille tärkeitä, ja ainakin itse osaa toimia niin, että joku suhde voisi joskus toimia. Arjessa ja haaveissa :)
voihan sitä netissäkin vaihtaa haaveita ja ajatuksia. Ovathan nekin todellisia arjessa.
Ja kai sitä aina jotain erityistä ystävää kukin kaipaa. Täytyy ehkä tutustua tuohon suositeltuun teokseen. Ja Yates oli oikeassa.
Kolhuja ja vastoinkäymisiä tulee noissa asioissa kaikille.
Luulisin että se mukava mies yksinkertaisesti osuu sinua vastaan, aivan yllättäen. Paljon kyllä riippuu siitä, millainen itse olet.
en oikeastaan epäile, etteikö juuri se sellainen sopiva mies joku päivä osu kohdalleni. Jonka kanssa niin on tarkoitettu. Kaikille meille on kai olemassa joku jossain. Tosin kiire ei ole. Mielummin satsailee sitten laatuun kuin määrään jonkun ihan erityisen miehen kanssa.
sitten ollakin sen arvoinen mies, että kuulee ja kokee yhdessä pari muutakin haavetta ja ajatusta kuin mitä sitä internetissä mietiskelee ;)
niitä sellaisia ihan omia pieniä kahdenkeskeisiä juttuja, yhteisiä erilaisia arkihetkiä. Niin kuin tänään olisi hienoa olla mökillä saunaa lämmittämässä, kymmenien pienien tuikkujen ympäröimänä ja istuskella saunan jälkeen lämpimissä vaatteissa kuistilla kaikessa hiljaisuudessa, juoda lasi viiniä - olla vain ihan rauhakseen keskellä ei mitään ja kaikkea.
niin kyllä vilpittömästi toivon, se olisi aika hieno juttu. Käyttäydyn vähän hölmösti joskus ihmissuhdeasioissa. Ehkä joku sellainen mukava minulle sopiva mies kuitenkin käsittää miksi.