Persoonallinen vastuunalaisuus on yksi elämän tärkeimmistä totuuksista. Me emme voi siirtää tätä vastuuta toisen hartioille. Mitä me kylvämme, sen me saamme niittää. "Kylvä ajatus, niitä teko;kylvä teko, niitä tapa; kylvä tapa niitä luonne."
Ajatuksillaan ihminen rakentaa itseään. Jokaisella on joskus ns. pahoja ajatuksia, mutta ihmisen oma tehtävä on hillitä niitä ja voittaa ne. Jos ei tunnista pahuuttaan niin silloin on jo aika pitkällä. Viimeistään pahojen ajatusten tuomista seurauksista ja kärsimyksistä jokainen huomaa olevansa menossa pahaan suuntaan. Minusta jatkuva rakkauden ja kauneuden mielessä pitäminen estää tai ainakin hillitsee näiden tuhoisien ajatusten vahvistumista. Ajanolon tulee muutos, kun ihminen etääntyy pahuudesta ja turtumuksesta. Alkaa matka parempaan.
Erityisesti nyt elettävä aika tarjoaa ihmiselle näitä elämää haittaavia ajatuksia ja houkutuksia. Pahuutta on tarjolla miltei joka paikassa. Se hiipii jokaiseen kotiinkin. Minusta televisio ohjelmista monet ovat sellaisia, että olen kyvytön niitä katselemaan, koska niistä tulee liian paha olo.
Minä olen useasti kysynyt, että miksi tuollaisia ohjelmia tehdään, missä on raja? Kuinka suuria annoksia pahuutta ihmiset tarvitsevat, että saisivat tyydytyksen? Mihin tämä maailma on menossa?
Ajatuksillaan ihminen rakentaa itseään. Jokaisella on joskus ns. pahoja ajatuksia, mutta ihmisen oma tehtävä on hillitä niitä ja voittaa ne. Jos ei tunnista pahuuttaan niin silloin on jo aika pitkällä. Viimeistään pahojen ajatusten tuomista seurauksista ja kärsimyksistä jokainen huomaa olevansa menossa pahaan suuntaan. Minusta jatkuva rakkauden ja kauneuden mielessä pitäminen estää tai ainakin hillitsee näiden tuhoisien ajatusten vahvistumista. Ajanolon tulee muutos, kun ihminen etääntyy pahuudesta ja turtumuksesta. Alkaa matka parempaan.
Erityisesti nyt elettävä aika tarjoaa ihmiselle näitä elämää haittaavia ajatuksia ja houkutuksia. Pahuutta on tarjolla miltei joka paikassa. Se hiipii jokaiseen kotiinkin. Minusta televisio ohjelmista monet ovat sellaisia, että olen kyvytön niitä katselemaan, koska niistä tulee liian paha olo.
Minä olen useasti kysynyt, että miksi tuollaisia ohjelmia tehdään, missä on raja? Kuinka suuria annoksia pahuutta ihmiset tarvitsevat, että saisivat tyydytyksen? Mihin tämä maailma on menossa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nimimerkistsi huolimatta onnistuit pitämään jeesuxet poissa. Tästä suuri kiitos ;o)
Itse en ole huomannut pahojen ajatusten yrittävän ottaa minusta valtaa. Joskus huomaa olevansa väsyneenä kärttyinen ja tiuskii. En ole ihan varma, mitä tarkoitat pahoilla ajatuksilla, mutta jos oletamme, että nimimerkkisi kertoo maailmankatsomuksestasi, avautuu aika makaaberilla tavalla eräs täälläkin esillä ollut juidu:
Olet uskovainen ja koet TV-väkivallan ahdistavaksi, sekä välillä huomaat meneväsi "pahaan suuntaan". Koet tämän pahuuden jopa houkutukseksi?
Nyt sanon tämän ihan ihmisenä toiselle ja toivon, ettet loukkaannu. Olisi ihan hyvä, jos tässä melko piankin kävisit puhumassa esim. omalääkärille ja jättäisit ne uskontouhut hetkeksti. Tuo sinun ahdistuksesi ei luultavasti tule uskovaisissa piireissä kohenemaan.
Voimia!
Kirkosta eroaminen auttaisi, jos Jumala sallii kaiken pahan.
Jumala nostaminen kaulasta ilmaan voisi myös auttaa, kun se peräsuoleen laitettaisiin kanootti.
Elokuvat, televisio, radio ja video--- . Nämä viestintävälineet voivat olla merkittäviä kasvatuksellisia tekijöitä. Ne ovat "muuttaneet maailmamme ilmapiirin ja johtaneet meidät läheiseen yhteyteen koko maapallon elämän, ajattelun ja toiminnan kanssa."
Valitettavasti videon ja television välityksellä koteihimme pyrkii jatkuva teatteriesitysten tulva, jonka vaikutukset eivät ole terveellisiä eivätkä kohottavia. Ellemme ole arvostelukykyisiä ja päättäväisiä, ne "muuttavat kotimme teatteriksi ja kaikenlaisten halpahintaisten ohjelmien katsomoksi."
Pyhittynyt kristitty pidättyy katselemasta epäterveitä, väkivaltaisia, aistillisia elokuvia ja televisio - ohjelmia.
Televisio - ja radio - ohjelmat eivät ole itsessään pahoja. Niiden kautta voidaan saarnata pelastuksen evankeliumia. Monia muitakin arvokkaita ohjelmia lähetetään television ja radion välityksellä. Mutta ihminen voi antaa hyvienkin ohjelmien syrjäyttää elämän velvollisuuksia. Kristityt eivät ainoastaan noudata oikeita periaatteita sen suhteen, mitä he kuuntelevat ja katselevat, vaan he asettavat myös aikarajoituksia ohjelmien seuraamiselle, jotta ihmissuhteiden ja elämän velvollisuuksien hoitaminen ei kärsi. Jos meiltä puuttuu arvostelukykyä tai voimaa hallita viestintävälineiden käyttöä, on paljon parempi luopua niistä kokonaan kuin antaa niiden hallita elämäämme joko saastuttamalla mieltämme tai kuluttamalla kohtuuttomasti aikaamme (ks. Matt. -5:-29,30).
Kun kysymys on Herran kirkkauden katselemisesta, Raamattu esittää tärkeän periaatteen, jonka mukaan katselemalla "muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen" (2.Kor. 3:-18). Katseleminen aikaansaa muutoksen. Mutta kristittyjen on jatkuvasti muistettava, että tämä periaate toimii myös negatiivisesti. Elokuvat, joissa voimakkaasti kuvataan ihmiskunnan syntejä ja rikollisuutta - murhia, aviorikoksia, ryöstöjä ja muita alentavia tekoja - myötävaikuttavat nykyiseen moraalin romahtamiseen.
Paavalin ohje Filippiläiskirjeen 4. luvun 8. jakeessa esittää periaatteen, joka auttaa tunnistamaan ne virkistyksen muodot, joilla on arvoa: "Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen."