Onko todellakin näin että Vapaa-ajattelijoiden eli Ateistien ihannevaltio olisi sellainen jossa ei olisi uskontoja laisinkaan jossa rehottaisi jumalattomuus Mäntysalon mielestä?
Mäntysasalon jumalattomuuden voittokulku
päämääränä
20260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mihinkä valtio muka nykyaikana uskontoja tarvitsee? Tottakai jokainen ihminen saa uskoa päänsä sisällä mihin tahansa kristinuskon jumalasta aina menninkäisiin asti. Mutta minkä takia valtion toiminnassa tämä pitäisi jotenkin huomioida? Tai miksi vain jotain tiettyä uskomusta tulisi suosia?
maanpuolustukseen uskontoa, jotta sotaan jouduttaessa aseet siunataan ja sotilaspapit lupaavat synneistä vapautuksen ja paratiisipaikan sodassa kaatuneille.
myös siksi että uskovaiset ryhtyisivät muuten hirmutekoihin. Lue vaikka Päivi Räsäsen näkemys asiasta.
ilman uskontoja olisi hyvä alku. Maailma ilman uskontoja vielä parempi. Onneksi saadaan elää maassa, jossa ei uskonnoilla enää (tai vielä) ole niin suurta merkitystä kuin joskus on ollut.
Ihannevaltiossa ei olisi uskontoa. Kääntäen sama ei päde: uskonnoton valtio ei välttämättä ole ihannevaltio. Vastaesimerkistä ks. esim. P-Korea tai (jos haluat muodollisestikin ateistisen esimerkkivaltion) Albania menneiltä vuosikymmeniltä.
Nyt kyllä olet just asian ytimessä. Pysty tässä.
Leniniläis-marxilainen ihannevaltio piti syntyä ihanneihmisten (uusi Homo sovjeticus) toimin. Nyt tiedämme, miten siinä kävi. "Aate oli jalo, mutta toverit ..."
Kristillisyydessä sentään huomioidaan ihmisten epäihanteellisuus. Eihän synnittömät ihmiset edes tarvitsisi koko Sovittajaa.
Mutta heitä nyt muutama myönteinen esimerkki, jossa ollaan edes lähestymässä ihannetilaasi (kun Pohjois-Korea ei kelpaa, eikä edes menneisyyden Albania). Kävisikö USA?
vaan todeta että aikuisia ihmisiä on kahdenlaisia, niitä joiden kuupassa pyörii mielikuvituskaver(e)i(ta) ja niitä joilla ei.
Mielikuvituskaverittomuus ei vaikuta ihmisen käytökseen mitenkään - ellei sitten oteta huomioon joko teikäläisten hyväksikäyttöä uskonnon varjolla tai vastaavasti parempaan maailmaan pyrkimistä minimoimalla taikauskojen haittavaikutukset humaanila tavalla.
En jaa mukisematta ajatusta siitä, että "kommunismi oli hyvä aate mutta kommunistit pilasivat sen". Kapitalismi ihan puhtaasti talousjärjestelmänä (jolloin vertailukohtana olisi kommunismi ilman diktatuuria/puoluevaltaa ym. reaalisosialismiin käytännössä liittynyttä) on jättimäinen optimointijärjestelmä. Hinta välittää informaatiota ja kertoo miten muuttaa toimintaansa, ts. mitä tuottaa ja mitä kuluttaa. Esimerkiksi rautaa tarvitaan hyvin moneen eri tarkoitukseen, joista yksi on puimurien teko. Raudan hinta on eräänlainen jättimäinen yhteenveto tästä käytöstä ja saatavuudesta. Kun ostan kakun, tarvitaan viljaa joka pitää puida johon tarvitaan puimureita. Kapitalismissa kakkuostokseni heijastuu rautakaivokseen.
Lisäksi kapitalismiin näyttää kuuluvan vallan hajautuminen. Tai, pikemminkin, vallan keskittyminen sentään laajemmalle porukalle kuin kommunismissa, jossa poliittinen ja taloudellinen valta yhdistyy.
Tämän laajemmin en ole poliitikko eikä minulla siis ole heittää ihannevaltioitakaan. Esimerkiksi Suomi ei ole ollenkaan huono esimerkki! Japani vaikuttaa varsin toimivalta, jos haetaan esimerkkiä ei-kristillisestä valtiosta. (Japanista kuuluu kyllä huonojakin puolia, ja tietty 2. maailmansota osoitti että julmuuteen pystyy liki virallisesti ateistinen NL, mm. sintolaisuuteen pohjaava Japani ja varsin kristitty Saksa - että turha tässä kenenkään on rintaansa liikaa röyhistää ja ajatella että inhimillisyyden varmistaa joku yksinkertainen kaava.)
Niin en minäkään nyt mene sanomaan, että maxismi-leninismi olisi teoreettisestikaan paras mahdollinen, mutta epäonnistumisen erääksi pääsyyksi pistäisin väärän (ylioptimistisen) ihmiskuvan. Reaalikapitalismissa sentään pyritään ihmisen ahneutta (ei niin kaunis piirre) hyödyntämään verottamalla jne.
Mutta ihan tähän kirkosta erottamisjuttuun enempi liittyäen:
JM:[Esimerkiksi Suomi ei ole ollenkaan huono esimerkki! ]
No ei minustakaan Suomi ole huono maa, mutta ei tätä nyt sentään ihan ateistivaltioksi vieläkään voi laskea.
Melko ateistinen (oma arvioini) teologi-filosofi Terho Pursiainen on pohdiskellut suomalaisen hyvinvointivaltion edellytyksiä. Häpeäkseni tunnustan, etten ole riittävästi tähän perehtynyt, mutta se on jäänyt mieleeni, että hän sanoi sillä olevan jotkut rajat.
Niin joka tapauksessa tämä tilanne on saavutettu, kun yli 80% suomalaisista on kuulunut johonkin kristilliseen yhteisöön. Romahtaako "ihanneyhteiskunta" Suomi, jos tuo prosenttiosuus saadaan sinua miellyttävlle tasolle? Tätähän emme tiedä, mutta kun et oikein kyennyt antamaan esimerkkiä ateistisesta ihannevaltiosta, niin olisikos tässä nyt kovastikin enemmän uskoa kuin tietoa, jos ajatellaan, että tämä tästä paranee ateistisena järjrestelmänä?
Kuten puimuri-kakku -esimerkkisi, niin varmaan myös ihanneyhteiskunnan tekijät ovat verkottuneita. Japanissa ehkä melko ihanteelliseen tilaan on päästy eri tekijäkombinaatiolla kuin Suomessa. Mikään ei kuitenkaan takaa, että ahkera sintolaisuuslähetys Suomessa johtaisi meillä parempaan. Näin siitäkin huolimatta, että sintolaisuudella (toisin kuin ateismilla) on sentään näyttöä jo toimivuudestaan. Ennemminkin voisi ajatella, että luterilaisuus Suomessa on jotensakin samassa roolissa kuin sintolaisuus Japanissa.
Näin siis on mielestäni melko perusteltua olettaa, että olet Jori toiminnallasi enemminkin kaivamassa tulevien suomalaissukupolvien hautaa kuin rakentamassa jotain parempaa. Ateistisesta haudankaivuustahan on sentään historiallisia esimerkkejä, muttei paremmasta tulevaisuudesta. Luterilais-kristillisestä kulttuuripiiristä on sekä paskoja esimerkkejä historiassa (Hitlerin Saksa) että parempia (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska jne.).
Vaan on tietenkin sanottava, että jos kirkon jäsenistön seurakunnallinen yhteisöllisyys olisi ihanteellisemmalla tasolla, ei tarjottu helppo eroaminen vaikuttaisi eroluvuissa juurikaan. Että ei nyt pistetä sentään kaikkea sinun piikkiisi Jori.
"Aidosti ateistista" kansaa ei ole oikein missään ollut - tarkoitan sellaista, jossa ei ole taustalla ateistisuuteen pakottavaa tai lähes pakottavaa valtiota. Vapaa-ajattelijoiden tavoitehan ei ole malli NL, jossa valtiovalta kieltää tai tukahduttaa uskontoa. Tavoitetta lähempänä ovat esim. USA, Ranska ja Japani.
Lähellä tällaista ateismia on itse asiassa esimerkiksi Suomi. Valtaenemmistö uskoo jumalaan, mutta uskonnon merkitys on pieni ja kaikki uskonnollisuuden mittarit näyttävät alaspäin, osa vähän ja osa enemmän. Yleisestikin maailmassa näyttävät asiat olevan hyvin siellä, missä uskonnon merkitys on pieni ja huonosti siellä missä merkitys on suuri. Toki vaikutus on varmaan päinvastainenkin, hyvinvoivan ei tarvitse turvautua yliluonnolliseen, mutta tuskin sentään ihan yksisuuntainen.
"Kristillisyydessä sentään huomioidaan ihmisten epäihanteellisuus.Eihän synnittömät ihmiset edes tarvitsisi koko Sovittajaa."
- Aivan. Uskonto on vallankäytön väline. Valtaapitävät ottavat jumalan edusmiehen aseman, antavat ymmärtää kykenevänsä kommunikoimaan suoraan jumalan kanssa, saavansa jumalalta absoluuttiset käyttäytymismääräykset ja jumalan mandaatilla toteuttavat niitä. Ilmeisesti uskovaiset ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat tällaista absoluuttisen auktoriteetin ohjausta, tai muuten he alkavat käyttäytyä pahemman päälle epäsosiaalisesti?
Onko lähtökohta se, että sovittaja pitää olla, jotta rapajuopot, narkkarit ja muut rikolliset voivat nollata edellisen elämänsä, pestä kätensä teoistaan ja alkaa hihhuloimaan muita parempina?
"Mutta heitä nyt muutama myönteinen esimerkki, jossa ollaan edes lähestymässä ihannetilaasi (kun Pohjois-Korea ei kelpaa, eikä edes menneisyyden Albania). Kävisikö USA? "
- Pohjois-Koreassa on ja Albaniassa oli käytännössä henkilöjumala, jota uskonnonomaisesti palvotaan ja jonka käskyjä noudatetaan kuin ortodoksijuutalainen tooraa. USA puolestaan melkoinen teokratia käytännössä, vaikka virallisesti uskonnoton. "In God We Trust". Kovin pitkällä uskonnottomissa valtioissa ei taideta olla missään, mutta kyllähän pohjoismaissa siihen suuntaan ollaan menossa. Samoin esimerkiksi Japanissa uskonto ainakaan valtiollisessa elämässä paljon näy.
"Niin en minäkään nyt mene sanomaan, että maxismi-leninismi olisi teoreettisestikaan paras mahdollinen, mutta epäonnistumisen erääksi pääsyyksi pistäisin väärän (ylioptimistisen) ihmiskuvan."
- Enempi tuo systeemi kai romahti taloudellisiin ongelmiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin. Talousongelmat johtuivat kapitalistisen "monioptimoinnin" puutteesta. Keskusjohtoisella diktatuurisella työntöohjauksella yritettiin ohjata tuotantoa, sen sijaan että tarpeeseen perustuva "imuohjaus" kysynnän kautta ohjaisi tarjontaa, jolloin tuotetaan sitä mitä tarvitaan, eikä sitä mitä jotkut luulevat tarvittavan.
" Reaalikapitalismissa sentään pyritään ihmisen ahneutta (ei niin kaunis piirre) hyödyntämään verottamalla jne."
- Kyllähän verotus on lähtökohtaisesti yhteiskunnan "jäsenmaksu", eikä mikään ahneudenhyödynnyskeino.
"Kuten puimuri-kakku -esimerkkisi, niin varmaan myös ihanneyhteiskunnan tekijät ovat verkottuneita."
- Tälle verkottuneisuudelle löytyy hyviä vertauskuvia esimerkiksi luonnosta. Kysynnän ja tarjonnan kautta kehittyvä talous toimii vähän kuin evoluutio luonnossa. Toimivat menestyvät, toimimattomat kuihtuvat pois. Marxismi-Leninismi olisi taas puolestaan kuin vähän kuin kreationismia, jossa joku työntää ylhäältä päin "älykkäästi suunniteltuja" ratkaisuja, joiden sitten pitäisi toimia ympäristössä kuin ympäristössä.
"Japanissa ehkä melko ihanteelliseen tilaan on päästy eri tekijäkombinaatiolla kuin Suomessa. Mikään ei kuitenkaan takaa, että ahkera sintolaisuuslähetys Suomessa johtaisi meillä parempaan. Näin siitäkin huolimatta, että sintolaisuudella (toisin kuin ateismilla) on sentään näyttöä jo toimivuudestaan. Ennemminkin voisi ajatella, että luterilaisuus Suomessa on jotensakin samassa roolissa kuin sintolaisuus Japanissa."
- Niin, yhteistä on lähinnä se, että uskonto ei kummassakaan maassa ole yhteiskuntaa kovin pahasti häiritsevässä roolissa. Sen sijaan, että pohdittaisi mitä jumalaolennot meiltä edellyttävät, ja pyrittäisi toteuttamaan jotain "taivaasta annettuja" käyttäytymskaavoja, keskitytään siihen mitkä reaalimaailman vaatimukset ovat.
"Näin siis on mielestäni melko perusteltua olettaa, että olet Jori toiminnallasi enemminkin kaivamassa tulevien suomalaissukupolvien hautaa kuin rakentamassa jotain parempaa. Ateistisesta haudankaivuustahan on sentään historiallisia esimerkkejä, muttei paremmasta tulevaisuudesta. Luterilais-kristillisestä kulttuuripiiristä on sekä paskoja esimerkkejä historiassa (Hitlerin Saksa) että parempia (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska jne.). "
- Jaa. Mikä antaa ymmärtää, että näkymättömien mielikuvituskavereiden kuvittelu takaisi tuleville sukupolville paremman elämän? Parempaan suuntaanhan on juuri menty jumalakuvitelmien väistyttyä taka-alalle ja elämän perustuessa entistä enemmän tosiasioille.
"Vaan on tietenkin sanottava, että jos kirkon jäsenistön seurakunnallinen yhteisöllisyys olisi ihanteellisemmalla tasolla, ei tarjottu helppo eroaminen vaikuttaisi eroluvuissa juurikaan. "
- Yhteisöllisyys (="kommun - ismi") on yksi asia, seurakunta on toinen. Seurakuntien perusteena on yhteinen usko jumalolentoihin. Jos ja kun tuota jumaluskoa ei tämän päivän ihmisillä ole, tai se ei ole sellaista kuin seurakuntien johdolla, ei se yhteisöllisyyskään pysy millään kasassa, kun yhteistä uskoa ei siis ole.
uskonto on yksityisasia.vähän kuin missä asennossa tykkää harrastaa seksiä.Suomessa uskonnon vahva asema yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on perua ajalta jolloin Ruotsi oli vahvasti totalitäärinen maa ja uskonto oli eräs tekijä jota käytettiin paikallistasolla ihmisten valvontaan.
Olemme joskus keskustelleet ja täytyy sanoa, että vaikka et onnistunutkaan muuttamaan mielipidettäni vapaa-ajattelijoista noin yleensä, niin toivoisin heidän joukossaan olevan runsaasti enemmän sinun kaltaisia maltillisia ja asiallisia ajattelijoita.
Asiaan.
Ymmärrän hyvin miten rationaalinen ajattelu saatavilla olevan tiedon perusteella tukee kristinuskon suhteen ateistista ajattelua. Silloin omien uskomusten pohjana on usko tieteen itsekorjautuvuuteen ja kykyyn tuottaa puolueetonta tietoa. Siksi tuo pohja tulee testata, vaikka äkkiseltään tehtävä tuntuu mahdottomalta, koska se vaikuttaa suunnattoman suurelta urakalta. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse jokaisen tieteen alan tutkimustuloksia käydä läpi yksi kerrallaan, vaan voi kohdentaa huomionsa siihen mitkä tahot ja millä tavoin ovat hääränneet kulisseissa ohjaten kansakuntien kohtaloita sekä vaikuttaneet sekä mikro- että makrotasolla koko ihmiskunnan historian. Heidän motiivinsa ja agendansa nivoutuvat myös tähän vyyhtiin mitä suurimmassa määrin. Kyse on salaliittoteoriasta sen äärimmäisessä muodossa, mutta myös siitä kristinusko kertoo, siis Jumalan vastustajista. Valitettavasti ateistien, samoin kuin useimpien uskovienkin, kanssa asiasta on lähes mahdotonta keskustella hedelmällisesti, vaikka pyytäisi vain ihmisiä tarkistamaan muutamia taustatietoja.
Mainitsit ateismin mallimaiksi mm. Ranskan ja Yhdysvallat. Kumpaankin näistä liittyy vapaamuurariuden ja illuminatin historiaa, joista voi vaikea saada varmaa yksityiskohtaista tietoa, mutta päälinjoista kyllä löytyy, ja niistä on aidon vapaa-ajattelijan - päätyipä tämä lopulta ateistiksi, tai kristityksi- hyvä olla selvillä. Kun illuminati paljastui Euroopassa ja joutui huonoon valoon, se pakeni uudelle mantereelle. Noihin aikoihin myös vapaamuurarius kiellettiin joksikin aikaa useissa maissa, mm. Ranskassa. Hitler ihannoi vapaamuurareita, mutta kun hänelle paljastui miten vapaamuurariuden takana on kabbalismia, hän ymmärsi miten jotkin juutalaiset vapaamuurariloossit saattoivat hallita muita loosseja, jolloin Hitler alkoi vainota vapaamuurareitakin. Myös monet Yhdysvaltain presidentit olivat vapaamuurareita, ensimmäinenkin. Symboleista sen voi nähdä, mutta symbolithan ovat sikäli vaarallisia että ne voidaan tulkita miten vain. Juuri siinä on muurariuden voima. Se ei jää kiinni, koska sillä on _aina_ toinen, viattomampi, selitysmalli takataskussa. Silti se on hyvävelikerho, mutta myös paljon uskonnollisempi kuin kuvitellaan.
Muurariuden erityinen piirre on se, että se on vihjailevaa ja mahdollistavaa. Sanotaanhan että tilaisuus tekee varkaan, mutta jäsenyys tarjoaa tilaisuuksia. Tyhmät jäsenet, nuo kilvenkiillottajat ja aseenkantajat, eivät tätä tajua, mutta he toimikoot julkisivuna hyväntekeväisyyshömppinensä. Fiksummat luovat ja vahvistavat keskinäistä sidettänsä, jolloin talouden, politiikan ja kaikkinaisen vallan tiimoilta voidaan hyvän yhteisymmärryksen nojalla tuottaa veljille hyvää, vaikka se olisi moraalin ja lain vastaista. Ainakin joskus tämä maininta oli jopa jonkin asteen muurarivalaan liitetty.
Tiedän ettei tämä oikeastaan kosketa ateistin mielenkiintoa, koska ateisti näkee muurarit vain jollakin tavalla epämääräisinä uskovina. Itse asiassa, tämän tulisi kuitenkin kuulua kristillisesti uskovan ja ateistisesti uskovan väliseen debattiin, koska illuminatin historiaa tutkimalla saa runsaasti sellaista tietoa, jonka perusteella oman uskon oikeutusta joutuu arvioimaan uudelleen.
Koska todistaminen ja vakuuttaminen, sekä kokonaiskuvan hahmottaminen ovat kaikki eri asioita, kaikkia tarvitaan, mutta niitä kolmea ei saa saman viestin puitteissa tyhjentävästi tähän laitettua, ehdotan sinun ottavan ensin selvää siitä mikä on Bohemian Grove, keitä siellä käy ja mitä siellä tapahtuu. Erityisesti sen loppuhuipennus on hätkähdyttävä. Miksi ihmeessä se näyttää 1:1 olevan muinaisuskonnollinen pakanarituaali? En usko, että kaikki osallistujat lainkaan tietävät missä ovat mukana, mutta mitä paremmin osallistuja on asetelmasta tietoinen, sitä enemmän hänen täytyy aavistaa kuinka osa on näyteltyä, mutta jossakin määrin myös veri lentää oikeasti ts. luodaan yleinen epävarmuuden ilmapiiri ettei kukaan tiedä kehen voisi luottaa. Kenelle voisi kertoakaan, kun paikalla on jo kaikki suurimmat päättäjät? Ne, jotka taas tietävät kuvion vilelä paremmin, ymmärtävät miten ovat verellä sitouttaneet toisensa. Kukaan ei voi paljastaa muita, koska muuten joutuisi itse liriin joka tahon suhteen.
Kuten sanottu, ota itse selvää.
Vaikka keskustelu on palstan aihepiirin reunoilla, niin mielestäni tämä on ainakin mielenkiintoista.
Jori M:[Romuttaako ateismi yhteiskunnan? ]
En pysty antamaan takuita tuolle.
Mutta tästä päätellen:
Jori M:["Aidosti ateistista" kansaa ei ole oikein missään ollut...]
siihen on kuitenkin hyvät edellytykset. Kun huomioi, miten ateismi on kristillisyyttä vanhempi keksintö ihmiskunnassa, niin mikäli se oikeasti olisi ihmiselle hyvä ja yhteiskuntaa rakentava, niin olisi kait noita vähintään yhtä monta kuin islamilaisia valtioita. Mutta ei ole, eikä varmaan tulekaan, ellei ihan lyhyeksi vaiheeksi (Tsekki nyt ehkä sellainen).
Ateismi ei korvaa mitään (koska ytimeltään se on "ei mitään"), mutta se poistaa yhteiskunnan erään liiman, eli uskonnon. Ja onhan siinä nyt sentään iso ero, että onko lennokin osat liimattu yhteen vain vain pistetty näön vuoksi piirusten mukaiseen järjestykseen. Ulkonäkö voi olla sama, mutta toinen hajoaa heti, kun tulee jotain muutosta.
"Kun huomioi, miten ateismi on kristillisyyttä vanhempi keksintö ihmiskunnassa, niin mikäli se oikeasti olisi ihmiselle hyvä ja yhteiskuntaa rakentava, niin olisi kait noita vähintään yhtä monta kuin islamilaisia valtioita. Mutta ei ole, eikä varmaan tulekaan, ellei ihan lyhyeksi vaiheeksi "
- Öhö, öhö. Ateismi voi olla KRISTINuskoa vanhempi, mutta eiköhän uskonnot ylipäätään ole ateismia vanhempia. Kristinuskohan on vain muiden uskontojen jatkumo, uskontoevoluution yksi kehityshaara. Mitä alkukantaisempi kansa, sitä oleellisemmassa osassa on usko yliluonnolliseen.
Taikauskoisuus istuu ihmisissä syystä tai toisesta syvällä. Siksi täysin uskonnottomia (ei kristinuskonnottomia, ei islaminuskonnttomia) valtioita oikeastaan vielä ole. On ihan kulttuuriympäristöstä kiinni, onko tuo taikausko islam, kristinusko tai joku muu, eikä sillä ole suurta merkitystä.
"Ateismi ei korvaa mitään (koska ytimeltään se on "ei mitään"), mutta se poistaa yhteiskunnan erään liiman, eli uskonnon. "
- Mitä ateismin pitäisi korvata? Mitä jumaluskon tilalle tarvitaan sen enempää kuin joulupukkiuskon tilallekaan? Miksi yhteiskunta mielestäsi hajoaa, jos yhteen tiettyyn mielikuvitusolentoon ei uskota, kun ei muidenkaan mielikuvitusolentojen hylkääminen sitä tee?
Havitteletko yhtenäistä ja yksiuskoista yhteiskuntaa tyyliin "Ein Reich, ein Folk, ein..."?
"Ja onhan siinä nyt sentään iso ero, että onko lennokin osat liimattu yhteen vain vain pistetty näön vuoksi piirusten mukaiseen järjestykseen. Ulkonäkö voi olla sama, mutta toinen hajoaa heti, kun tulee jotain muutosta. "
- Niin, onhan siinä eroa, onko osat liimattu yhteen mielikuvitusliimalla, vaiko ihan oikealla, todellisella ja toimivaksi testatulla liimalla.
käärme lakkasi puhumasta ja lentämästä sekä syömästä sisäfilepihviä.
Mutta se käärme uhmasikin Kaikkivaltiasta.
Tuttis ei ainakaan kärsi helluntaipiireissä suuresti arvostetun "suolaisen" puutteesta. On nimittäin roiskahtanut tekovaiheessa aika rankasti sekaan.
"jumalattomuus rehottaa". Mitä se muka tarkoittaa? Miten se muka rehottaa, jos ei usko jumaliin? Annat tuolla kielikuvallasi negatiivisen kuvauksen ihmisistä, jotka eivät usko näkymättömiin henkiolentoihin.
Sekulaari valtio olisi kaikin puolin paras vaihtoehto. Jäisi aikaa hoidella tarpeellisia yhteiskunnallisia asioita, kun ei tarvitsisi miettiä mitä uskonlahkoa nyt on ehkä tullut loukatuksi ja kuinka paljon niille tarvitsee valtion budjetista varata rahaa, että ovat rauhallisia. Eikä myöskään valtio olisi omalta osaltaan aivopesemässä lapsia kouluissa ties minkälaisiin uskomuksiin.
asian ytimessä. kyse on tulkinnasta mitä kukin pitää parhaimpana. rikkaruoho on vain kukka joka kasvaa (jonkun mielestä) väärässä paikassa. ongelma tässä on moraalisuus: halutaan että muut elävät kuten itse haluaa (tai haluaisi) elää.tämä ei onnistu ilman puuttumista yksityisyyteen.
"ongelma tässä on moraalisuus: halutaan että muut elävät kuten itse haluaa (tai haluaisi) elää.tämä ei onnistu ilman puuttumista yksityisyyteen"
Sekulaarissa yhteiskunnassa parhainta on se, että jokainen voi harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoaan omassa elämässään.