Miten täällä jaksetaan vatkata maailmanloppua? Ei mikään kestä ikuisesti, kaikki maailmankaikkeudessa on jatkuvassa muutoksen tilassa. Miettikää historiaa ja sen "tuhatvuotisia valtakuntia" tai eläinkunnan jatkuvaa muutosta(lajien katoamista, hitaammin myös uusien syntyä; viruksia ja bakteerejakin mutatoituu kaiken aikaa uusia - tätä ei kristittykään pysty kieltämällä kumoamaan)
Pelottaakohan ihmisiä todellisuudessa vain oma kuolema. Ajatelkaa moniko on jo kuollut, sinne edesmenneiden joukkoon mekin tietenkin vielä tulemme kuulumaan. Ja kuoleman jälkeen tapahtuu mitä sitten tapahtuneekin, sitä emme voi tietää - uskoa voi, muttei tietää. Ottakaa rauhallisesti, eiköhän suuret systeemit toimi ilman ihmisten vouhotustakin.
Pelottaakohan ihmisiä todellisuudessa vain oma kuolema. Ajatelkaa moniko on jo kuollut, sinne edesmenneiden joukkoon mekin tietenkin vielä tulemme kuulumaan. Ja kuoleman jälkeen tapahtuu mitä sitten tapahtuneekin, sitä emme voi tietää - uskoa voi, muttei tietää. Ottakaa rauhallisesti, eiköhän suuret systeemit toimi ilman ihmisten vouhotustakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eipä tosiaankaan kannata vöyhkätä yhtään millään, sillä aika hoitaa tehtävänsä ja kaikki ennemmin tai myöhemmin potkaisemme tyhjää. Kuolema on suuri helpotus sille, joka on koko elämänsä joutunut kärsimään omien virheidensä tai muiden tekemien vääryyksien vuoksi. Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä. Ihmisen elämä sijoittuu kahden ääripään väliin; alku ja loppu. Jos joku ei joskus ala, ei se voi koskaan loppuakaan, toisaalta loppu ei voi tulla ilman alkua, koska muutenhan mitään ei olisikaan. Odotan innolla loppuani, sillä minua henkilökohtaisesti kiinnostaa, millainen loppuni jälkeen alkava uusi alku on ja mitä sen jälkeen seuraa. Tämän elämän olen jo nähnyt, pian olisi aika mennä eteenpäin. Se on kuitenkin korkeamman kädessä, milloin yksinäinen pohdiskelija siirretään rajan toiselle puolen.
Maaimasta katoaa elämä sillä hetkellä kun Auringon ydinfuusio ehtii helium-vaiheeseen. Kaikki elämä viruksia myöten katoaa. Sukupuutot ovat olleet olennainen osa evoluutiota. Muutamissa massiivisissa meteori-törmäyksissä on kuollut jopa 70-80 prosenttia lajeista sukupuuttoon. Viimeisin suurempi sukupuutto tapahtui 65 miljoonaa vuotta sitten ja se mahdollisti nisäkkäiden, kädellisten ja eritoten ihmisen kehittymisen nykyiseksi homo sapienssiksi. Meteorien osuminen maapalloon on luonut edellytykset elämälle ja sen monimuotoisuudelle, sillä niiden mukana on tullut kaikki vesi mitä maapallolla nyt on.
Turha näitä maailmanloppuja on pähkäillä, maapallolla oleva elämä on sitkasta ja se toipuu hyvinkin suurista katastrofeista. Ihminen lajina voi kyllä kadota mutta itse elämä maapallolla muodossa tai toisessa kestää hamaan auringon heliumräjähdykseen. Toisaalta on mahdollista että aurinko massallaan kerää ympäröivästä avaruudesta niin paljon vetyä että sen ydinreaktiot voivat käynnistyä joidenkin kymmenien miljardien vuosien jälkeen uudelleen.
Jos jollakin planeetalla syntyy elämälle otolliset olosuhteet, evoluutio pyörähtää väkisin käyntiin ja lajien kehittyminen monimutkaisemmiksi ja monimuotoisemmiksi pyörähtää käyntiin. Evoluutio on siten väistämättömyys jota olosuhteiden muutokset eli luonnonvalinta ohjaa