Tervehdys arvon lukijat.
Mites on nykypäivänä kasvatuksen laita lapsipiireissä lähellänne?
Täällä ollaan kyllä helisemässä pahemman kerran, vaimoni aikaisemman suhteen 8v pikkuneiti ottaa niin paljon vaikutteita omasta kaveripiiristään (joissa todella vapaa kasvatus, kirjaimellisesti) ettei neidillä ole nykyään edes äitiään kohtaan mitään kunnioitusta, saatika äidillä auktoriteettia neitiin. Minua sentään vielä jotenkuten tottelee mutta vastaanlaittoa alkaa löytymään jo tännekin.
Paras oli kun tänään neiti ulos lähtiessään tokaisi lauseen loppuun "....onko selvä?" johon tietenkin tokaisin heti takaisin että vanhemmille ei käytetä lausemuotoa onko selvä. Eikä ollut eka kerta kun neiti käyttää kyseisiä sanoja, mutta ekoja kertoja minulle.
Parhaamme koetamme tehdä mutta pitää kyllä täysin paikkansa että seura tekee kaltaisekseen, ohhoijaa ei voi muuta sanoa...
Lastenkasvatus nykypäivänä
21
806
Vastaukset
- blondeistablondein72hki
kaverini pojilla ei ole äitiään kohtaan mitään kunnioitusta tosin äitinsä sen osittain itse aiheuttanut..
Sama juttu kaverini kaverilla...;/
Nää nykyajan penskat uuh;- blondeistablondein72hki
kuria vaan lapselle ja ei periksi saa antaa ja jos ei tehoa omat neuvot niin perheneuvolaan yhteys ennen kuin tilanne pahenee.Se ei ole häpeä hakea apua jos sitä todella tarvitsee!
Itse vuosia sitten hain apua perheneuvolasta ja otin yhteyttä lastensuojeluun kun tuntui että kaikki menee päin helvettiä niin itseni ku lasteni kanssa ja perheenä kaikin tavoin.
Puhuminen auttoi ja nyt jo useita vuosia mennyt todella hyvin ja ongelmia mulla ja lapsillani ei ole vaan puhumme kaikista,luotamme toisiimme,nauramme yhdessä...;O) - Jokeltaja
blondeistablondein72hki kirjoitti:
kuria vaan lapselle ja ei periksi saa antaa ja jos ei tehoa omat neuvot niin perheneuvolaan yhteys ennen kuin tilanne pahenee.Se ei ole häpeä hakea apua jos sitä todella tarvitsee!
Itse vuosia sitten hain apua perheneuvolasta ja otin yhteyttä lastensuojeluun kun tuntui että kaikki menee päin helvettiä niin itseni ku lasteni kanssa ja perheenä kaikin tavoin.
Puhuminen auttoi ja nyt jo useita vuosia mennyt todella hyvin ja ongelmia mulla ja lapsillani ei ole vaan puhumme kaikista,luotamme toisiimme,nauramme yhdessä...;O)...tietyt säännöt ja rytmit pitääkin olla, rajathan ovat tunnetusti rakkautta, toisin kuin meidän neidin kaveripiirissä joissa rajoja ei hirveämmin ole. Esimerkkinä esim kesällä 9v naskalit pomppimassa kerrostalojen pihamailla keskellä yötä jne. Huvittavinta on myös että näiden lapsien äidit pitävät meidän toimintaamme oikeana "sotilaskomentona" vaikka näin ei todellakaan ole. Naperot vielä kun pompottavat äitejään aivan miten haluavat, esim pizzaa hakemaan vaikka klo 21 illalla jos sattuu olemaan nälkä, plus äiti tekee kolmea eri ruokaa jälkikasvulle (luitte aivan oikein) että varmasti on kaikki tyytyväisiä.
Ei sitten täällä kannata ihmetellä minkä takia neitimme kyselee minkä takia kaverit saavat tehdä sitä sun tätä mutta itse ei kyseisiä juttuja.
Vapaa kasvatus on varmasti aivan toimiva tapa, kunhan siihen kuuluu tietyt säännöt ja rajat :) - Jokeltaja
Jokeltaja kirjoitti:
...tietyt säännöt ja rytmit pitääkin olla, rajathan ovat tunnetusti rakkautta, toisin kuin meidän neidin kaveripiirissä joissa rajoja ei hirveämmin ole. Esimerkkinä esim kesällä 9v naskalit pomppimassa kerrostalojen pihamailla keskellä yötä jne. Huvittavinta on myös että näiden lapsien äidit pitävät meidän toimintaamme oikeana "sotilaskomentona" vaikka näin ei todellakaan ole. Naperot vielä kun pompottavat äitejään aivan miten haluavat, esim pizzaa hakemaan vaikka klo 21 illalla jos sattuu olemaan nälkä, plus äiti tekee kolmea eri ruokaa jälkikasvulle (luitte aivan oikein) että varmasti on kaikki tyytyväisiä.
Ei sitten täällä kannata ihmetellä minkä takia neitimme kyselee minkä takia kaverit saavat tehdä sitä sun tätä mutta itse ei kyseisiä juttuja.
Vapaa kasvatus on varmasti aivan toimiva tapa, kunhan siihen kuuluu tietyt säännöt ja rajat :)vielä että paikallisen ala-asteen rehtorikin on suoraan sanonut neidin tietyistä kavereista ettei ole koskaan 30 vuotisen uransa aikana moista käytöstä 8-9v lapsilta nähnyt, eiköhän sekin kerro oleellisen :)
Ja tietyt lapsoset osaavat olla todella raakoja ikäisiään kohtaan, bitch meininkiä pahimmasta päästä.
Uskomatonta kuunnella miten niinkin nuoret osaavat nämäkin jutut niin loistavasti että lähes korvia punoittaa.
Jokainen kasvattakoon jälkikasvunsa miten haluaa, eihän se minulle kuulu mutta melko suurella todennäköisyydellä tietyt asiat sitten kostautuvat ajan kanssa.
- mörökölli-isä
. Muistan kun joskus yhtä tyttöä kiusattiin ja kiusaamisessa oli jopa sadistisia piirteitäkin ja se olisi jatkunut niin kauan kunnes tyttö olisi murtunut totaalisesti, ellei tytön alkoholisti-isä olisi antanut kiusaajille selkään. Selkäsaunan johdosta sosiaali-ihmiset olisivat halunneet hakea kiusaajille oikeutta, koska lapseen ei saa käydä käsiksi. Kiusaajien vanhemmat kuitenkin katsoivat että pieni rökitys oli ansaittu ja asiaa ei lapsenoikeuden puolustajien harmiksi viety eteenpäin.
Ollaankohan menty liian pitkälle, kun ei oikeasti ajeta lapsen asiaa, vaan huolehditaan ainoastaan "etujärjestön" hyvinvoinnista ja tarpeellisuudesta. Eräässä tuttavaperheessä herättiin todellisuuteen, kun viisivuotias asettui keskelle lattiaa kädet lanteilla ja sanoi päättäväisesti: "Sovitaan nyt tästä lähtien, että MINÄ määrään täällä!"
Vasta silloin aikuiset tajusivat, että jonkun on laadittava säännöt ja niitä sitten pitää noudattaa. Lapsi päättää itse, jos ei neuvoja anneta. Kun hän on ottanut ohjat käsiinsä, niin vaikea häntä on saada niistä luopumaan.
Nyt on aika jämäköityä.- Tahtovan lapsen äiti
Voin hyvin kuvitella tilanteen. Meillä nuorimmainen pyrkii kaikin tavoin saamaan tahtonsa läpi. Ja usein saakin manipuloitua tilanteen itselleen edulliseksi. Koko ajan pitää olla tarkkana. Säännöt on selkeät, omat hommat hoidetaan, eikä niitä teetetä sisaruksilla. Pienimmällä ei ole erityisoikeuksia. Kyllä me vielä kotona pärjätään, mutta esimerkiksi päiväkodissa eivät tädit tahdo saada pojan käytöstä kuriin, koska eivät uskalla käyttää tarpeeksi selkeitä seuraamuksia. Vaikka olen itse kertonut, miten lapsen kanssa pärjää. Jos antaa yhtään periksi, niin itselleen hankaluuksia aiheuttaa. Ja se, että aikuinen määrää, ei pikku lapsi. Ongelma tosiaan on siinä, että lapsi on erittäin taitava manipuloimaan, Ja liian monella taholla se menee läpi.
Voisin kuvitella, että meilläkin poika joskus saattaisi hyvinkin noin toimia. Luonnostaan työnjohtajatyyppiä! Kyllä sitä usein miehen kanssa hämmästellään, miten röyhkeä lapsi osaakin olla. Ei niinkään meille vanhemmille, mutta sisaruksilleen ja isovanhemmilleen. Sisarukset eivät edes tajua asiaa, vaan palvelevat nuorimmaista mielellään. Vaikka olenkin toppuutellut heitä, koska lapsi ihan sumeilematta teettää mm. huoneensa siivouksen isommilla. Vaikka pystyy siihen itsekin, halu vain puuttuu... - Anonyymi
Tahtovan lapsen äiti kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella tilanteen. Meillä nuorimmainen pyrkii kaikin tavoin saamaan tahtonsa läpi. Ja usein saakin manipuloitua tilanteen itselleen edulliseksi. Koko ajan pitää olla tarkkana. Säännöt on selkeät, omat hommat hoidetaan, eikä niitä teetetä sisaruksilla. Pienimmällä ei ole erityisoikeuksia. Kyllä me vielä kotona pärjätään, mutta esimerkiksi päiväkodissa eivät tädit tahdo saada pojan käytöstä kuriin, koska eivät uskalla käyttää tarpeeksi selkeitä seuraamuksia. Vaikka olen itse kertonut, miten lapsen kanssa pärjää. Jos antaa yhtään periksi, niin itselleen hankaluuksia aiheuttaa. Ja se, että aikuinen määrää, ei pikku lapsi. Ongelma tosiaan on siinä, että lapsi on erittäin taitava manipuloimaan, Ja liian monella taholla se menee läpi.
Voisin kuvitella, että meilläkin poika joskus saattaisi hyvinkin noin toimia. Luonnostaan työnjohtajatyyppiä! Kyllä sitä usein miehen kanssa hämmästellään, miten röyhkeä lapsi osaakin olla. Ei niinkään meille vanhemmille, mutta sisaruksilleen ja isovanhemmilleen. Sisarukset eivät edes tajua asiaa, vaan palvelevat nuorimmaista mielellään. Vaikka olenkin toppuutellut heitä, koska lapsi ihan sumeilematta teettää mm. huoneensa siivouksen isommilla. Vaikka pystyy siihen itsekin, halu vain puuttuu...Säännöt kehiin ja niistä ei tingitä. Jos tenava alkaa hyppiä silmille tehdään puhumalla selväksi kuka määrää ja ketä. Kaveripiiri on tsekattava kieltää olemasta lasten kanssa joille ei ole mitään kasvatusta. Kotiintuloajat läksyjen hoito yleensä kaikki velvollisuudet on hoidettava ennen vapauksia. Periksi ei saa antaa vanhemmat kahdestaan pitää kurin hallussa. Kyllä ne lapsetkin sen huomaa et on turha alkaa taistelee vastaan. Meillä aikansa protestoivat jatkoimme sitkeästi sääntöjen noudattamista. Nyt homma toimii 10 v 12v 16v
Ei tarvitse taistella pöydässä istutaan ja jutellaan miten asiat hoituu. Jos on hyvin mennyt palkitaan näin se toimii. Vanhemmat päättää mitä käytöstä siedetään
- janppa.
Aika retuperällä tuntuu monissa perheissä olevan.Tämän olen huomannut omissa tutuissani ja aikoinaan päikkärissä töissä ollessani.Viesti mikä ammatti kasvattajilta tuli oli se että tämän päivän vanhemmat ovat liiaksi lapsilleen kavereita eivätkä rajojen asettajia.se että lapset pompottavat vanhempiaan eivätkä kunnioita heitä ovat mielestäni vanhempien aikaansaannosta hyvin pitkälti.en usko että lapset ovat pahemmin muuttuneet siitä mitä olivat 20 tai 30 vuotta sitten olivat vaan että vanhemmat ja yhteiskunta ovat muuttuneet.
- tsatsatsaa
koska en vaadi lapselta täydellistä tottelemista, auktoriteetin kunnioittamista yms. Hyvää käytöstä toki tahdon, mutta siedän kyllä kiukutteluakin. Pidän kuitenkin tärkeänä tuttuja ja turvallisia rutiineja, ja tietyt rajat on pakko pitää, vaikka lapsi kuinka kiukuttelisi. Mutta saa kiukutella, jos kiukuttaa, johonkinhan se kiukku pitää purkaa, miksei sitten vanhempaan, kyllä vanhemman pitäisi se kestää. En kyllä aina kestä, vaan saatan joskus itsekin taantua lapsen ikätasolle, ikävä kyllä. Mutta opetelleen itsehillintää ja oikeaa tapaa vastaanottaa lapsen kiukku, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, se että hyväksyy lapsen kiukuttelun ei tarkoita sitä, että lapsi saa tehdä mitä tahtoo.
En tiedä teenkö oiken vain väärin, mutta aika hyvin meillä on minusta mennyt. Lapsi on toki hemmoteltu, mutta kiltti, tunnollinen, ja aika onnellisen oloinen. Huonona puolena voisin mainita, että sillä on tapana syyttää vanhempiaan kaikesta ja purkaa kiukkunsa niihin (eli meihin), mutta tosiaalta lapsi ei ole pitkävihainen ja osaa myös nauraa itselleen - ei ehkä tilanteen ollessa päällä, mutta jälkeenpäin sitten.
Luulen että se miten lasta voi tai pitää kasvattaa riippuu paljon myös lapsesta, toisten kanssa voi olla "lepsumpi" kuin toisten. Mutta minusta on tärkeää kunniottaa myös lasta ja lapsen tunteita, uskon että sillä tavalla lapsi oppii pitämään itseään tärkeänä, ja se taas edesauttaa hyvän itsetunnon saamisessa. En tahdo lapseni kärsivän huonosta itsetunnosta ja esim. ajautuvan aikuisena ikäviin suhteisiin tms. sen vuoksi, ettei hän arvosta itseään. Mielummin vähän hemmoittelen kuin olen liian ankara, minusta se näyttää sopivan lapselleni. Ehkä ajattelen näin siksi, että minuakin on hemmoiteltu lapsena, ja "hyvä tuli", kuten olen kuullut monen aikuisen sanovan, tosin hieman eri tilanteessa...
- mummomuori*
Vapaa kasvatus on kasvatusta, välinpitämättömyys on kasvattamatta jättämistä.
Toki tuon ikäinen jo alkaa katsoa mitä muualla tapahtuu. Hän kuitenkin vielä toimii vanhempiensa mukaan. Ellei vaimosi ole osannut ottaa vanhemmuuden roolia, sitä voisi vähän jäädä miettimään.
Tuon ikäinen alkaa jo vaatia kasvatusta joka perustuu vakaille arvoille. Oletteko te keskenään jutelleet mitkä asiat ovat teille keskenään tärkeitä? Oletteko molemmat ymmärtäneet mitä tähän ikävaiheeseen kuuluu ja kuinka lasta ohjataan siitä eteenpäin?
Eikö lapsen ole tarkoitus kasvaa omaan elämään? Älykkäänä hän huomaa, että elämää on muuallakin kuin kotona, ja alkaa muodostaa omaa ajatusmaailmaansa. Koti ei ole koko maailma ja nyt teidän on osoitettava paikkanne muun maailman suhteen.
Teidän seuranne on vielä tärkeä, joten hän myös oppii teistä. Turhaan kaadat vastuuta muualle. Kohta hän oppii, että se teidän maailmanne ei olekaan ainoa. Kuinka olette valmiita vastaamaan?
Vai kysytkö autoritäärisyyden perään? - äiti ja teini-ikäinen lapsi
Miten on, käytätkö itse lausemuotoa "...onko selvä?" puhuessasi tytölle? Tai käyttääkö tytön äiti sitä?
Jos nimittäin itse puhutte noin tytölle, niin ei toki ole mikään ihme, jos hän ottaa mallia ja käyttää samoja sanoja. Mutta jos te ette tosiaan itse moisia sanoja käytä, niin uskoisinpa sen riittävän, kun kerran tai pari tytölle sanotte, että "meillä ei tuollaisia lausemuotoja kätetä".
Sen sijaan vastaus: "aikuisille ei puhuta noin", ei mielestäni ole kovin hyvä, koska eihän noin pidä puhua lapsillekaan - jos vaatii lapsilta hyvää käytöstä, niin toki myös aikuisten pitää osata käyttäytyä hyvin; mallistahan ne lapset oppii, kuten itsekin mainitsit, puhuessasi siitä miten tyttö ottaa vaikutteita kaveripiiristään. Toki ottaa, mutta usein kuitenkin se on oma perhe, josta lapset eniten mallia ottavat.
Lapsi tarvitsee kyllä rajat, joiden sisällä voi tuntea olonsa turvalliseksi ja huolehdituksi, mutta näitä rajoja täytyy saada kokeilla ja testata. Aikuisen tehtävä on pitää kiinni (järkevistä) rajoista, mutta sen voi (ainakin yrittää) tehdä siten, ettei aikuisen eikä lapsen tarvitse käyttäytyä huonosti. Joskushan meistä jokainen tulee toki käyttäytyneeksi huonosti, sallittakoon se meille, erehtyväisille ihmisille, niin lapsille kuin aikuisillekin.- Jokeltaja
Itse en käytä sanamuotoa "onko selvä" pikkuneidille, vaan hän on ottanu kyseisen lauseen kavereiltaan jotka kyllä hokevat sitä joka välissä vaikka äidilleenkin.
Jos esim. pitäisi tehdä jotain neidin mielestä epämiellyttävää, josta alkaa hinkuvinkut ym kavereilta opitut jutut, olen monesti sanonut että oman mielipiteen saa ja kuuluukin kertoa, mutta aikuiset ovat kuitenkin viime tipassa ne, jotka asiat määräävät.
Koitan muutenkin varoa käyttämästä puheissani tiettyjä sanoja, joista olen hänen äitiäänkin muistuttanut. Yhdessä välissä vaimoni sanoi tytölleen useasti "jooko?" josta nostin sitten kissan pöydälle ja sanoin että kuvitellaanpa tilanne vaikka työmaalleni, tuskin pomonikaan koskaan minulta itseltäni kysyy että tehdäänkö asiat vaikka näin, jooko? Siinä vaiheessa annat kaiken päätäntävallan lapselle itselleen, ei ihmekään jos ote alkaa lipsua ajan myötä.
Minun osaltani tämä ketju päättyy nyt tähän, hyviä vastauksia on löytynyt ja monelta kantilta mielipiteitä tullut.
- ja kummallista
Olen katsellut tätä touhua enemmänkin kesästä lähtien, kun naapuruston lapsukaiset on olleet meillä leikkimässä ja nyt viime kuukausina on tullut matkustettua usein myös lasten puuhavaunussa .
Puuhavaunusta on jäänyt mieleen pari tapausta. Nämä ovat tosin olleet matkalla isovanhempiensa kanssa.
Ekaksi pari lasta, ilmeisesti sisarukset, jotka jäi mieleen.
He eivät totelleet koko aikana ollenkaan mitä isoäiti sanoi. Nostivat vaan nokkaansa pystyyn tietty ilme naamalla. Isoäiti käytti jossain vaiheessa sanaa "ihan aikuisten oikeesti".
Pian tämän jälkeen kuulin, kun pienempi (n. 4 v) sanoi isommalle: "sovitaan kuule nyt vaan silleen, että me päätetään täällä ja ihan lasten oikeesti".
Toinen tapaus oli tyttö (joku 5-6 v), joka oli kokoajan menossa liukumäkeen alhaalta päin ja jäi siihen (oikein sellainen itsetietoinen ja ärsyttävä hymy kokoajan naamalla) tahallaan tien tukkeeksi, että kukaan muu ei päässyt laskemaan.
Isovanhemmat istuivat kauempana ja isoäiti yritti sieltä kerran jotain pienellä äänellä inistä, että "tulehan kultaseni pois sieltä edestä", mutta ilman mitään tulosta. Minä sitten otin komennon käsiini ja ilmoitin, että neiti on hyvä ja poistuu ja käyttää rappusia, kuten muutkin, että kaikki saavat laskea.
Totteli hetkeksi, mutta vähän ajan päästä alkoi taas sama rumba.
En tiedä onko tuo normaalia, että samasta asiasta pitää sanoa sata kertaa ja sittenkään ei meinata uskoa. Uskoivatko lapset ennen vähemmällä?
Meillä on nyt naapurin 7 ja 9 vuotiaat lapset käyneet leikkimässä ja jatkuvasti saa olla sanomassa ja usein samoista asioista.
Lapsilla ei tunnu olevan muutenkaan mitään käsitystä siitä miten kylässä käyttäydytään. Ei tunnu olevan minkäänlaisia estoja, eikä käsitystä käytössäännöistä.
Kaikki paikat pengotaan, tavaroita otetaan ties mistä ilman lupaa, ja kummallisinta on sellainen hetkittäinen "tuhoamis- ja sotkemisvimma", jossa ei tunnu olevan mitään päätä eikä häntää.
Joku koriste-esine saatetaan tyrkätä ohimennessä ihan tahallaan kumoon.
Sotketaan esim. hiekalla joku paikka, heitellään tavaraa ympäriinsä.
Mennään kiellettyyn paikkaan uudelleen, vaikka asiasta on pidetty tiukka puhuttelu.
Ahdistellaan eläimiä jne.
Sellaista aika impulsiivista ja todella järjetöntä toimintaa, välillä ihan suoranaista jäynää (kuten postilaatikoiden täyttöä hiekalla yms.).
En tiedä onko se huomionhakua vai mitä. Kyseisillä lapsilla ei tietääkseni ole mitään neurologista vaivaa.
Oma lapsi (5 v) on nyt oppinut näiden kavereiden myötä kirosanoja ym. ruokottomuuksia, ennen ei sallaisia sanoja käyttänyt, kun kotona niitä ei ole kuullut.
Näiden lasten vanhemmat ovat minua ja miestäni yli 10 vuotta nuorempia.
Itse olen saanut tosi tiukan, vanhanaikaisen kasvatuksen (omat vanhemmat syntyneet 1910-1920-luvuilla).
Ei olis tullut aikoinaan mieleenkään käyttäytyä niin kylässä, kuin nyt nämä lapset käyttäytyvät (näitä oli tosin vanhempien lastemmekin kavereissa jo 10 v sitten).
Omat (jo aikuiset) vanhemmat lapsemmekin ovat kyllä ihmetelleet tätä käytöstä. Ei olis kuulemma tullut heillekään ikinä mieleen moinen, että olis kylässä kehdannut tuohon tyyliin käyttäytyä.- ja kummallista
Joo, juuri äsken huomasin, että yksi tavara, joka on oikeastaan minun (harrastan peinoismalleja) oli tuhottu, yksi siihen liittyvä piuha katkaistu ja loppuosa kateissa, ties missä. Ei ollut ihan halpakaan juttu.
Lapsen kaveri oli kuulemma tänään ottanut sen leikkeihin ja jostain (ties mistä hetken mielijohteesta) katkaissut piuhan. Kiva.
Samoin huomasin, että eräs toinen pienoismallijuttu oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Tyttö kertoi, että kaveri oli jonkun lelun kanssa vaan yhtäkkiä päättänyt myllätä kaiken siinä nurin, kun se lelu kuulemma oli villiintynyt syystä ja toisesta ja halusi tehdä niin.
Samalla periaatteella oli taannoin sotkettu meidän leikkimökki kahteen otteeseen (toisen kerran jälkeen asia meni ehkö jo -toivon mukaan- lopultakin perille, ei ole ainakaan sen jälkeen sitä enää toistaiseksi tehty). Seinät ja lattia oli tuhrittu vedellä ja hiekalla, kaikki tavarat heitelty pitkin seiniä jne. Joku pehmolelu (joita ei niitäkään muuten sais viedä ulos hiekassa pyörimään, mutta oli vaan viety) tms. oli kuulemma saanut siellä hepulin.
Mistä nämä tällaiset tuhoamis- ja riehumisleikit tulee? Onko tällainen tietyn ikäiselle normaalia? Tuo kaveri siis, joka tätä on nyt varmuudella tehnyt (olen itse saanut kiinni osasta touhuista) on siis jo 7 v.
Pitäiskö jo huolestua?
Ja pitäiskö kertoa vanhemmille näistä?
Tunnen itseni helposti vaan nipottajaksi, joka ei ymmärrä lasten leikkejä. - Anonyymi
ja kummallista kirjoitti:
Joo, juuri äsken huomasin, että yksi tavara, joka on oikeastaan minun (harrastan peinoismalleja) oli tuhottu, yksi siihen liittyvä piuha katkaistu ja loppuosa kateissa, ties missä. Ei ollut ihan halpakaan juttu.
Lapsen kaveri oli kuulemma tänään ottanut sen leikkeihin ja jostain (ties mistä hetken mielijohteesta) katkaissut piuhan. Kiva.
Samoin huomasin, että eräs toinen pienoismallijuttu oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Tyttö kertoi, että kaveri oli jonkun lelun kanssa vaan yhtäkkiä päättänyt myllätä kaiken siinä nurin, kun se lelu kuulemma oli villiintynyt syystä ja toisesta ja halusi tehdä niin.
Samalla periaatteella oli taannoin sotkettu meidän leikkimökki kahteen otteeseen (toisen kerran jälkeen asia meni ehkö jo -toivon mukaan- lopultakin perille, ei ole ainakaan sen jälkeen sitä enää toistaiseksi tehty). Seinät ja lattia oli tuhrittu vedellä ja hiekalla, kaikki tavarat heitelty pitkin seiniä jne. Joku pehmolelu (joita ei niitäkään muuten sais viedä ulos hiekassa pyörimään, mutta oli vaan viety) tms. oli kuulemma saanut siellä hepulin.
Mistä nämä tällaiset tuhoamis- ja riehumisleikit tulee? Onko tällainen tietyn ikäiselle normaalia? Tuo kaveri siis, joka tätä on nyt varmuudella tehnyt (olen itse saanut kiinni osasta touhuista) on siis jo 7 v.
Pitäiskö jo huolestua?
Ja pitäiskö kertoa vanhemmille näistä?
Tunnen itseni helposti vaan nipottajaksi, joka ei ymmärrä lasten leikkejä.Kakarat hyppii silmille jos on liian lepsu. En jännätä Hitler kasvatusta mutta en siedä mitään kaveri meininkiä. Vanhemmat eivät ole koskaan kavereita vanhemmat ohjaa neuvoo kasvattaa lasta oikealle tielle. Aikuinen tukee auttaa rakastaa ymmärtää lastaan. Rajat säännöt on luotava muuten menee pieleen kooo homma.
- Anonyymi
Hei, suosittelen luettavaksi seuraavaa kasvatusopasta:
Carolyn Webster-Stratton, Ihmeelliset vuodet - Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille. - Anonyymi
Väitän, että monenlainen kemikalialtistuminen liittyy lasten riehumiseen.
Ulkoporealtaat, liikennesaasteet, elintarvikkeiden huonot lisäaineet yms. yms. yms. Ulkoporealtaassa lillutaan pitkän aikaa. Vesi vaihdetaan 2 -3 kertaa vuodessa. Vesi "puhdistetaan" erilaisia kemikaaleja lisäämällä.
Mitä mieltä olette?- Anonyymi
Lasten riehuminen tiettyyn pisteeseen kuuluu asiaan. Jos lapset riehuu sokerihumalassa kun ovat vetäneet karkkia. Lasten käytös johtuu monestakin syystä kotioloista vanhempien opastuksesta tai sen puutteesta uni vajeesta. Vanhemmat eivät anna aikaa lapsilleen leiki pelaa ja touhua lastensa kanssa. Vanhemmat istuu kännyköiden ääressä. Lapset vaatii vanhempien aikaa läsnäoloa.
- Anonyymi
Nyky vanhemmat eivät välitä lapsistaan. Osa huolehtii ja ottaa vastuun. Osa taas paskat välittää näiden lapsista kasvaa näitä ongelma nuoria
- Anonyymi
Tarina joka on tosi. Vanhemmat erosivat jäi 13 vuotias ja 10 vuotias. Avioerossa lapset vietti aikaa isänsä kanssa. Jha asui myöskin hänen luonaan. Sitten isä löysikin nuoren ulkomaalaistaustaisen naisen. Siinä lapset unohtui kokonaan. Kukaan ei valvonut kouluun menoa tai sieltä tuloa ei ollut aikuista kotona. Läksyt jäi koulu jäi. Nuoret alkoivat viettää aikaa kaupungilla kouluun ei enää menty. Lopulta lastensuojelu puuttui peliin lapset huostaan tyttö jatkoi kouluun poika jatkoi kadulla jengi vei huumeet tuli kuvaan mukaan. Vanhemmat ei välittänyt tilanteesta. Nyt on poika 21v edelleen huumeporukoissa tyttö selviytyi tekee töitäkin. Tämä tarina kertoo siitä miten lapset tarvitsevat aikuisia. Uudet suhteet ovat tärkeämpiä kun omat lapset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)755454Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu172416- 261947
- 471658
- 121581
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51378- 91287
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa91259"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71229- 141183