Miten voisin lopettaa viiltelyn?

alinana

Olen siis 19-vuotias tyttö. Viiltelin joskus neljä vuotta sitten paljon, siitä muistona arvet vatsassa. Nyt olen taas alkanut viiltämään, vaikka olotilani on paljon parempi kuin silloin.

En koe itseäni masentuneeksi ihmiseksi. Ehkä kerran viikossa tulee romahdus, kun en vain jaksa olla tai kaikki tuntuu turhalta, mutta yleensä olo on ihan normaali. Nauran, pidän hauskaa, nautin elämästä.

Mutta edelleenkin usein iskee halu viiltää. Kesän aikana viilsin monta kertaa viikossa, vatsaan, reisiin ja pohkeisiin. Niistä on jäänyt ilkeitä arpia, jotka eivät ole haalentuneet yhtään. Yritän lopettaa, mutten pysty. Haluan tuntea kivun ja nähdä veren. Aamulla sitten hävettää ja ahdistaa, kun on taas uusia jälkiä, joita joutuu piilottamaan.

Miten voisin lopettaa viiltelyn? Eihän mua edes masenna, en tajua miksi teen sitä!

35

5576

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rukoileva

      mutta rukoilen puolestasi että voisit lopettaa.
      Voisit pyytää myös puhelimitse esirukousapua (esirukous -puhelimia löytynee eri kristillistä seurakunnista).

      • rtyrtyrty

        voi herttinen..-rukoile.. Uskovaiset ovat jo itsessään yhdenkaltainen mielenterveysongelmaisten joukko, ketkä ovat sulkeneet todellisuuden kokonaan ulkopuolelle, elävät omassa harhamaailmassaan..lähettävät viestejä taivaaseen ja vastaavat niihin itse kun ei kukaan muukaan vastaa. hehee.e. Sadekin käy vastauksesta tai kolahdus..oikeanvärinen kissa pihalla voi jo olla jumalan vastaus. Että ehkä parempi viiltelijöiden vaan pysyä täällä ihan oikeassa elämässä, ja hakea apua ammattiauttajalta...


    • Keittiöpsykologi

      Älä viiltele enää -kokemuksesta tiedän että tulet katumaan sitä koko loppuelämäsi lähtemättömien arpien vuoksi.
      Kipu vapauttaa ihmisessä omia kivunlievityshormoneja (endorfiinejä), sen takia viiltely itse asiassa helpottaa, mutta hinta on kova arpien muodossa.

      Masentunut voi olla ilman että sitä itse ihan heti tunnistaa, mutta vaikka et olisikaan masentunut, joku sinua selvästi ahdistaa, siksi viiltelet.

      Mieti missä tilanteissa halu viiltää iskee. Onko jotain tapahtunut, tapahtuuko lähitulevaisuudessa jotain ehkä pelottavaa? Pidä vaikka päiväkirjaa niin voit huomata tiettyjä kaavoja.

      Ennen kaikkea, hae apua. Sinun täytyy päästä juttelemaan asiasta, äläkä häpeile: et todellakaan ole ainoa tässä maailmassa kuka viiltelee.

      Sillä aikaa keksi heti toinen keino millä viiltelyn voisi korvata, vaikket viiltelyn syytä osaisi sanoakaan. Itselläni auttoi -ja auttaa ahdistustilanteissa edelleen- sen asian tajuaminen että ahdistus on väliaikaista, se ei itseasiassa oikeasti kestä kauan. Kun se tulee, tee jotain joka TODELLA keskittää ajatuksesi muualle: pelaa pleikkaa, soita ystävälle tai lähde vaikka lenkille (klassinen neuvo, mutta se auttaa). Kun pääset siitä ensimmäisestä yllykkeestä yli, ei ahdistus tunnu enää niin pahalta.
      Zemppiä ja oikeasti -lopeta. Älä tee samaa virhettä kuin minä.

      • OPM

        Erilaisia näkökantoja viiltelyyn...

        Minkä takia viiltelykeskustelut on aina sävyä : älä tee sitä... tulet katumaan sitä ... lopeta

        En usko että viiltely loppuu siihen jos joku sanoo että lopeta ja/tai tuomitsee viiltelyn.. ongelmana on itsestään joku muu kuin se viiltely.. pitäisi keskittyä asiaan itse viiltelyn takana. Nykyään tuntuu pääpainona olevan viiltelyn tuomitseminen ja viiltelijän syyllistäminen. Kysymys kuuluu: kumpi on viiltelijälle suurempi ongelma itse viiltely vai muiden ihmisten suhtautuminen viiltelyyn? Onkohan mahdollista että ympäristön ja muiden negatiivinen suhtautuminen itse viiltelyyn aiheuttaa vain lisää ongelmia viiltelijälle.

        Viiltelyllä on luultavasti jonkinlaista vaikutusta tiettyihin mielihyvähormoneihin ja siksi se ehkä auttaa tai parantaa mielialaa. Onkohan kukaan tieteellisesti koskaan esimerkiksi tutkinut viiltelyn vaikutusta aivotoimintaan tarkoilla aivokuvausmenetelmillä. Ja saavutetaanko sillä tai kipuaistimuksella jotain positiivista vaikutusta tiettyihin mielenterveyshäiriöihin. Eli voisiko sitä käyttää hoito/terapiamuotona. Tiedän tämä on hyvin epäeettistä ja lähelle sivuston sääntöjä, joten joku kohta flikkaa tämän tekstin pois.

        Ihan vaan vertailun vuoksi että aikoinaan psykiatriassa käytettiin shokkiterapiaa esim. kylmäkylpyjä. Todella inhimillistä toimintaa psykiatrian edustajilta. En hyväksy..

        Käsittääkseni viiltelyyn ei ole olemassa mitään kaiken kattavaa ja tehokasta hoitomuotoa. Ehkä silloin kun se on muiden hoidettavissa olevien mielenterveyshäiriöiden oire sitä voidaan jotenkin hoitaa. Sairaalahoito viiltelyn hoitamisessa saattaa pahentaa viiltelyä kun "potilas" ahdistuu sairaalaolosuhteista vielä enemmän ja käsittääkseni sairaalan nuorten osastoilla esiintyy joskus viiltelyepidemioita, vähän niinkuin lastenkodeissa yms. paikoissa. Lääkkeet saattavat joillakin jopa pahentaa viiltelyä tai syventää viiltelyjälkiä (kun lääkkeet lamaa ja puuduttaa täytyy samaan tunteeseen tai kipumäärään viiltää syvemmin).

        Lisäksi jos opit nuorena hoitamaan tiettyjä "ongelmia / rauhoittumaan / tasaamaan mielialaasi" viiltelemällä saattaa siitä tulla opittu toimintamalli joka jää aikuisenakin itsellesi. Mitään neuvoa en osaa antaa millä viiltelyn saa loppumaan mutta seuraavat ohjeet voin antaa.

        1. Älä ikinä viiltele alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksessa. Voit viiltää vahingossa liian syvään ja enemmän kuin tarkoitit. Periaatteessa voit jopa tappaa itsesi vahingossa.

        2. Viillä mieluiten vaan pintanaarmuja ja alueille jotka on helppo peittää jos sinun täytyy asiaa peitellä.

        3. Älä ikinä viille ranteisiin, taipeisiin, näkyviin verisuoniin tai muihin herkille ja vaarallisille alueilla.

        4. Puhdista haavat tarvittavan hyvin etteivät tulehdu

        5. Viiltele mieluiten suihkussa ettei verta ole joka paikka täynnä

        6. Mieti jos on pakko tuottaa kipua että toimisiko joku muu vähemmän tuhoava ja jälkiä jättävä esim. kylmä suihku, pyykkipoikien pitäminen

        7. Älä missään nimessä rupeaa polttamaan itseäsi jos et tiedä mitä teet (esim. tee polttotatuointia), tulehtuvat helposti ja siitä jää vielä pahemmat arvet.

        8. Pyri lopettamaan ja välttämään viilelyä koska pahimmassa tapauksessa jäät viiltelyriippuvaiseksi ja olet yltä päältä arpien ja haavojen peitossa, hermot "saavat vaurioita" ja kaikkia paikkoja särkee pysyvästi, kädet ei toimi kunnolla kun hermot ja jänteen vaurioituvat. Tässä tämä pakollinen "moraalisaarna" koska homma voi lähteä käsistä ihan samalla tavalla kuin alkoholin käyttökin.

        9. Jos kuitenkin viiltelet ja et halua lopettaa niin opettele hyväksymään se että olet "erilainen" ja sinua pidetään "häiriintyneenä", tämä tietysti aiheuttaa erinäisiä ongelmia erityisesti ihmissuhteissa ja ihmisten suhtautumisessa sinuun. Pyri löytämään siihen jonkinlainen ratkaisu. Se ei ole ratkaisu että rupeat tuhoamaan elämääsi juomalla ja aineita vetämällä. Viiltely on loppujen lopuksi sinun oma asiasi samalla lailla kuin jokaisen seksuaalinen suuntautuminen. Sinä teet itse ratkaisusi. Pakko ei toimi..


      • DiibaDaaaaba
        OPM kirjoitti:

        Erilaisia näkökantoja viiltelyyn...

        Minkä takia viiltelykeskustelut on aina sävyä : älä tee sitä... tulet katumaan sitä ... lopeta

        En usko että viiltely loppuu siihen jos joku sanoo että lopeta ja/tai tuomitsee viiltelyn.. ongelmana on itsestään joku muu kuin se viiltely.. pitäisi keskittyä asiaan itse viiltelyn takana. Nykyään tuntuu pääpainona olevan viiltelyn tuomitseminen ja viiltelijän syyllistäminen. Kysymys kuuluu: kumpi on viiltelijälle suurempi ongelma itse viiltely vai muiden ihmisten suhtautuminen viiltelyyn? Onkohan mahdollista että ympäristön ja muiden negatiivinen suhtautuminen itse viiltelyyn aiheuttaa vain lisää ongelmia viiltelijälle.

        Viiltelyllä on luultavasti jonkinlaista vaikutusta tiettyihin mielihyvähormoneihin ja siksi se ehkä auttaa tai parantaa mielialaa. Onkohan kukaan tieteellisesti koskaan esimerkiksi tutkinut viiltelyn vaikutusta aivotoimintaan tarkoilla aivokuvausmenetelmillä. Ja saavutetaanko sillä tai kipuaistimuksella jotain positiivista vaikutusta tiettyihin mielenterveyshäiriöihin. Eli voisiko sitä käyttää hoito/terapiamuotona. Tiedän tämä on hyvin epäeettistä ja lähelle sivuston sääntöjä, joten joku kohta flikkaa tämän tekstin pois.

        Ihan vaan vertailun vuoksi että aikoinaan psykiatriassa käytettiin shokkiterapiaa esim. kylmäkylpyjä. Todella inhimillistä toimintaa psykiatrian edustajilta. En hyväksy..

        Käsittääkseni viiltelyyn ei ole olemassa mitään kaiken kattavaa ja tehokasta hoitomuotoa. Ehkä silloin kun se on muiden hoidettavissa olevien mielenterveyshäiriöiden oire sitä voidaan jotenkin hoitaa. Sairaalahoito viiltelyn hoitamisessa saattaa pahentaa viiltelyä kun "potilas" ahdistuu sairaalaolosuhteista vielä enemmän ja käsittääkseni sairaalan nuorten osastoilla esiintyy joskus viiltelyepidemioita, vähän niinkuin lastenkodeissa yms. paikoissa. Lääkkeet saattavat joillakin jopa pahentaa viiltelyä tai syventää viiltelyjälkiä (kun lääkkeet lamaa ja puuduttaa täytyy samaan tunteeseen tai kipumäärään viiltää syvemmin).

        Lisäksi jos opit nuorena hoitamaan tiettyjä "ongelmia / rauhoittumaan / tasaamaan mielialaasi" viiltelemällä saattaa siitä tulla opittu toimintamalli joka jää aikuisenakin itsellesi. Mitään neuvoa en osaa antaa millä viiltelyn saa loppumaan mutta seuraavat ohjeet voin antaa.

        1. Älä ikinä viiltele alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksessa. Voit viiltää vahingossa liian syvään ja enemmän kuin tarkoitit. Periaatteessa voit jopa tappaa itsesi vahingossa.

        2. Viillä mieluiten vaan pintanaarmuja ja alueille jotka on helppo peittää jos sinun täytyy asiaa peitellä.

        3. Älä ikinä viille ranteisiin, taipeisiin, näkyviin verisuoniin tai muihin herkille ja vaarallisille alueilla.

        4. Puhdista haavat tarvittavan hyvin etteivät tulehdu

        5. Viiltele mieluiten suihkussa ettei verta ole joka paikka täynnä

        6. Mieti jos on pakko tuottaa kipua että toimisiko joku muu vähemmän tuhoava ja jälkiä jättävä esim. kylmä suihku, pyykkipoikien pitäminen

        7. Älä missään nimessä rupeaa polttamaan itseäsi jos et tiedä mitä teet (esim. tee polttotatuointia), tulehtuvat helposti ja siitä jää vielä pahemmat arvet.

        8. Pyri lopettamaan ja välttämään viilelyä koska pahimmassa tapauksessa jäät viiltelyriippuvaiseksi ja olet yltä päältä arpien ja haavojen peitossa, hermot "saavat vaurioita" ja kaikkia paikkoja särkee pysyvästi, kädet ei toimi kunnolla kun hermot ja jänteen vaurioituvat. Tässä tämä pakollinen "moraalisaarna" koska homma voi lähteä käsistä ihan samalla tavalla kuin alkoholin käyttökin.

        9. Jos kuitenkin viiltelet ja et halua lopettaa niin opettele hyväksymään se että olet "erilainen" ja sinua pidetään "häiriintyneenä", tämä tietysti aiheuttaa erinäisiä ongelmia erityisesti ihmissuhteissa ja ihmisten suhtautumisessa sinuun. Pyri löytämään siihen jonkinlainen ratkaisu. Se ei ole ratkaisu että rupeat tuhoamaan elämääsi juomalla ja aineita vetämällä. Viiltely on loppujen lopuksi sinun oma asiasi samalla lailla kuin jokaisen seksuaalinen suuntautuminen. Sinä teet itse ratkaisusi. Pakko ei toimi..

        "1. Älä ikinä viiltele alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksessa. Voit viiltää vahingossa liian syvään ja enemmän kuin tarkoitit. Periaatteessa voit jopa tappaa itsesi vahingossa."

        Joo, tän mä muistasin ainakin kun oon kännissä LOL


      • Anonyymi
        OPM kirjoitti:

        Erilaisia näkökantoja viiltelyyn...

        Minkä takia viiltelykeskustelut on aina sävyä : älä tee sitä... tulet katumaan sitä ... lopeta

        En usko että viiltely loppuu siihen jos joku sanoo että lopeta ja/tai tuomitsee viiltelyn.. ongelmana on itsestään joku muu kuin se viiltely.. pitäisi keskittyä asiaan itse viiltelyn takana. Nykyään tuntuu pääpainona olevan viiltelyn tuomitseminen ja viiltelijän syyllistäminen. Kysymys kuuluu: kumpi on viiltelijälle suurempi ongelma itse viiltely vai muiden ihmisten suhtautuminen viiltelyyn? Onkohan mahdollista että ympäristön ja muiden negatiivinen suhtautuminen itse viiltelyyn aiheuttaa vain lisää ongelmia viiltelijälle.

        Viiltelyllä on luultavasti jonkinlaista vaikutusta tiettyihin mielihyvähormoneihin ja siksi se ehkä auttaa tai parantaa mielialaa. Onkohan kukaan tieteellisesti koskaan esimerkiksi tutkinut viiltelyn vaikutusta aivotoimintaan tarkoilla aivokuvausmenetelmillä. Ja saavutetaanko sillä tai kipuaistimuksella jotain positiivista vaikutusta tiettyihin mielenterveyshäiriöihin. Eli voisiko sitä käyttää hoito/terapiamuotona. Tiedän tämä on hyvin epäeettistä ja lähelle sivuston sääntöjä, joten joku kohta flikkaa tämän tekstin pois.

        Ihan vaan vertailun vuoksi että aikoinaan psykiatriassa käytettiin shokkiterapiaa esim. kylmäkylpyjä. Todella inhimillistä toimintaa psykiatrian edustajilta. En hyväksy..

        Käsittääkseni viiltelyyn ei ole olemassa mitään kaiken kattavaa ja tehokasta hoitomuotoa. Ehkä silloin kun se on muiden hoidettavissa olevien mielenterveyshäiriöiden oire sitä voidaan jotenkin hoitaa. Sairaalahoito viiltelyn hoitamisessa saattaa pahentaa viiltelyä kun "potilas" ahdistuu sairaalaolosuhteista vielä enemmän ja käsittääkseni sairaalan nuorten osastoilla esiintyy joskus viiltelyepidemioita, vähän niinkuin lastenkodeissa yms. paikoissa. Lääkkeet saattavat joillakin jopa pahentaa viiltelyä tai syventää viiltelyjälkiä (kun lääkkeet lamaa ja puuduttaa täytyy samaan tunteeseen tai kipumäärään viiltää syvemmin).

        Lisäksi jos opit nuorena hoitamaan tiettyjä "ongelmia / rauhoittumaan / tasaamaan mielialaasi" viiltelemällä saattaa siitä tulla opittu toimintamalli joka jää aikuisenakin itsellesi. Mitään neuvoa en osaa antaa millä viiltelyn saa loppumaan mutta seuraavat ohjeet voin antaa.

        1. Älä ikinä viiltele alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksessa. Voit viiltää vahingossa liian syvään ja enemmän kuin tarkoitit. Periaatteessa voit jopa tappaa itsesi vahingossa.

        2. Viillä mieluiten vaan pintanaarmuja ja alueille jotka on helppo peittää jos sinun täytyy asiaa peitellä.

        3. Älä ikinä viille ranteisiin, taipeisiin, näkyviin verisuoniin tai muihin herkille ja vaarallisille alueilla.

        4. Puhdista haavat tarvittavan hyvin etteivät tulehdu

        5. Viiltele mieluiten suihkussa ettei verta ole joka paikka täynnä

        6. Mieti jos on pakko tuottaa kipua että toimisiko joku muu vähemmän tuhoava ja jälkiä jättävä esim. kylmä suihku, pyykkipoikien pitäminen

        7. Älä missään nimessä rupeaa polttamaan itseäsi jos et tiedä mitä teet (esim. tee polttotatuointia), tulehtuvat helposti ja siitä jää vielä pahemmat arvet.

        8. Pyri lopettamaan ja välttämään viilelyä koska pahimmassa tapauksessa jäät viiltelyriippuvaiseksi ja olet yltä päältä arpien ja haavojen peitossa, hermot "saavat vaurioita" ja kaikkia paikkoja särkee pysyvästi, kädet ei toimi kunnolla kun hermot ja jänteen vaurioituvat. Tässä tämä pakollinen "moraalisaarna" koska homma voi lähteä käsistä ihan samalla tavalla kuin alkoholin käyttökin.

        9. Jos kuitenkin viiltelet ja et halua lopettaa niin opettele hyväksymään se että olet "erilainen" ja sinua pidetään "häiriintyneenä", tämä tietysti aiheuttaa erinäisiä ongelmia erityisesti ihmissuhteissa ja ihmisten suhtautumisessa sinuun. Pyri löytämään siihen jonkinlainen ratkaisu. Se ei ole ratkaisu että rupeat tuhoamaan elämääsi juomalla ja aineita vetämällä. Viiltely on loppujen lopuksi sinun oma asiasi samalla lailla kuin jokaisen seksuaalinen suuntautuminen. Sinä teet itse ratkaisusi. Pakko ei toimi..

        Olipas pöyristyttävää, että oikein ohjeita viiltelyyn.
        Parempia ohjeitahan olisivat ne, että alkaisi selvittää syitä, mikä siihen viiltelyyn johtaa.

        Kukaan ei ole niin " erilainen " tai " häiriintynyt", että siitä syystä pitäisi viillellä.
        Mielenterveydelliset häiriöt kyllä saavat ihmisessä aikaan jos vaikka mitä, ja kun itsetunto menee alas, voi olla, että alkaa jollain lailla " vihaamaan " itseään, kuvittelee, ettei kelpaa kellekään, minnekään, ei osaa mitään, jne..
        Se kaikki kertoo siitä, että omassa elämässä ja olemisessa on jotain ahdistavaa, joka pitäisi saada käsiteltyä, että olotilat olisivat parempia.
        Sitten ei tarvitsisi itseään satuttaa.

        Jokainen ihminen on sen verran arvokas, ettei olisi mitään syytä aiheuttaa itselleen pahaa.


    • ex-viiltelijä

      Itse olen kanssa viillellyt käteeni niin isoja kohoarpiakin, että hävettää. Niitä on mahdotonta peittää meikkivoiteilla sun muilla, joten pakko pitää siinä päällä jotain.

      Kadun sitä että olen viillellyt. Jäljet ovat aina muistuttamassa paskoistakin kokemuksista.

      Olen viillellyt yleensä esim. kun on ollut todella itseinho olo. Esim. kännissä (mutta myös selvinpäin) kun on tuntunut että "kaikki inhoavat minua." Vaikka nykyään en edes juo ollenkaan. Juomistakin olen käyttänyt paskan olon pois saamiseen. Join aikoinaan aina sammutakseni.
      En ole varma miksi olen viillellyt, ainakin on ollut tosi paska olo. Ehkä olen tahtonut myös huomiota.
      Olen nyt pystynyt olemaan viiltelemättä, mutta välillä tosi vaikeaa. Tekisi niin mieli viiltää ranteet auki.
      Ehkä jotta saisin jotain myötätuntoa.
      Sillä olen aika helvetin yksin syvimpien ongelmieni kanssa.
      Vaikka minulla on pitkäaikainen poikaystäväkin, jota rakastan.
      Enkä oikein saa häneltä myötätuntoa tai apua.
      Inhoan itseäni niin paljon välillä, että toivoisin hänen menevän pois, hänen itsensä takia. Haluaisin itse pitää hänet, mutta ehkä hänen ei ole hyvä minun kanssa. En halua pilata kenenkään elämää.
      Sattuu vielä enemmän tietää että on niin huono, että muut kärsivät olemassaolostani.
      Siispä olen välillä hänelle todella äkäinen, ja huomaan kyllä että hän kärsii siitä, ja taas tulee paska olo ja tahtoisin hänelle vain hyvää.
      Tällähetkellä minulla on anemia hoidossa. Mutta rautatapletit nyt hävinnyt ja siks olo ei tunnu kohentuvan. Päinvastoin, mennyt tosi ikäväksi taas elämä. =( Ja kun mulla on huono olla, niin on ikävä kyllä muillakin. :'(

      • xs

        kyllä, itse käteni pilaannena en voi sanoa kuin, apua, tuskin yksin pääset irti
        itel käsi täynnä, kivahan se kesä kumalla pitää pitkähihaisia


    • en tiiä auttoko, tus

      itekki viillelly ennen itteeni ja tosissaan sai arpia piilotella, ranteet kyl vaan viiltelin ja tos vähä aikaa sit tein tatuoinnin jolla sain peitettyä arpia.

      Jos on pakko tuntea kipua tai vastaavaa niin lyö vaikka nyrkillä betoniseinään, siihen ei jää jölkeä mut itse tunnet kipua ja verta voi tulla.

      Poikaystäväni joskus kiukuspäissään lyö oveen, se on vähä huono juttu kun siitä jää oveen reikä niin sanoin et lyö betoniseinään niin se voi helpottaa jos on pakko lyödä johonki niin lyö semmoseen mihin ei jää jälkiä mitä myöhemmin joutuu korjaamaan.

    • djsa

      viiltely ei oo kiva asia, itsekkin olen viillellyt nyt puoli vuotta, olin vähän aikaa ilman viiltelyä mutta romahdin uudestaan.

      • Ajatelmia

        Voit vaikka kokeilla aloittaa vaan uusi "viiltelyvapaajakso". Ota ensin tavoitteeksi tämä päivä ilman viiltelyä, sitten huomisaamusta huominen siihen lisäksi jos vaikka onnistuisit lopettamaan uudestaan.
        Tai jos sorrut huomenna niin ota sitten tavoitteeksi kahden päivän viiltylyvapaajakso seuraavaksi.
        Jos on "ihan pakko" viiltää joka päivä niin pyri vähentämään viiltojen syvyyttä ja määrää. Ota tavoitteeksi vaikka vain pari-kolme viiltoa per päivä alkuunsa ja sitten viiltelyvapaita päiviä. Pyri kehittymään viiltelemättömyydessä nousujohteisesti.
        Ja jos edistyt viiltelemättömyydessä ja kuitenkin sorrut niin ei se ole maailmanloppu. Se mikä on viilletty on viilletty. Ei siitä kannata masentua/ruveta viiltelemään lisää "epäonnistumisen" takia enempää ... pyri aina tulevaisuuteen ja uudesta eteenpäin. Menneisyyttä ei voi muuttaa, nykyhetken päätökset/teot vaikuttaa potentiaaliseen tulevaisuuteen eli missä kunnossa se iho sitten joskus on. Helppoa tietä ei ole mutta päivä ja tavoite kerrallaan myös muiden asioiden/ongelmien kuin itse viiltelyn suhteen. Yleensä viiltelyn taustalla on muitakin ongelmia kuin itse viiltely ja jos muu elämä saavuttaa tasapainon saattaa se viiltelykin jäädä pois ihan luonnostaan. Älä myöskään mieti koko ajan miksi viiltelen ja olen "friikki" ja "ruma" vaan elä elämääsi vaan eteenpäin. Viiltely on "ongelma" ei koko elämä.


    • kikina

      tämä ei nyt pahemmin liity sinun ongelmaasi ja olen todella epäkohtelias kun puhun omasta ongelmastani mutta voisitteko kertoa mitä muuta voisin tehddä kun pyytää apua ongelmaani.
      ongelmani alkoivat puoli vuotta sitten ku menetin 10 ihmistä ympäriltän... aloin viiltelemään. olen nyt viillellyt sen jälkeen 6 kertaa joka ei ole kivaa, siis melkein sama juttu kuin sinulla elikkäs en pysty lopettamaan. kuitenkaan nämä kaikki kertani eivät ole johtuneet tuosta ettei minulla ole enää niitä 10 ystävää rinnallani vaan esimerkiksi se että minua kiusataan koulussa.. olenko terve kun olen vasta ylä-aste ikäinen?
      oisi kiva tietää myös, että mikä minulla on kun aamulla olen tosi hyvällä tuulella mutta siinä joskus neljän jälkeen kaikki romahtaa ja minä myös lannistun tosi helposti.
      help!

      • Nuorten palstalla

        on uusia ja vanhoja keskusteluja myös viitelystä. Mielestäni kannattaisi pyytää päästä pitkäaikaiseen terapiaan ja päättää puhua vaikeimmistakin asioista omalla aikataululla. Terapeutille voisi vaikka todeta, että en vielä jaksa puhua kaikkein pahimmista asioista, mutta ajan kanssa.


      • Siis tällä
        Nuorten palstalla kirjoitti:

        on uusia ja vanhoja keskusteluja myös viitelystä. Mielestäni kannattaisi pyytää päästä pitkäaikaiseen terapiaan ja päättää puhua vaikeimmistakin asioista omalla aikataululla. Terapeutille voisi vaikka todeta, että en vielä jaksa puhua kaikkein pahimmista asioista, mutta ajan kanssa.

        https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=59


      • ihcu ipana
        Siis tällä kirjoitti:

        https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=59

        Ihan turha palsta! Vaikka kirjopitat kuinka pitkät selitykset, tulee vain toistoa, että sinä koet tätä ja sinä teet näin, siihen menee vastauksesta suurin osa, eikä juurikaan ohjeita tule.
        Kokeiltu on. Ihan tyhjän kanssa.
        Tuolla aiemmin joku suositteli rukousta. Senkin olen havainnut toimivan paremmin kuin tyhjänpäiväisen terapian.
        Omalle kohdalleni osui itsetunto-ongelmiin avuksi usko! Mutta se vasta pilkkaa nykyaikana aiheuttaakin, vaikka sisimmässään saa kokea puhtautta, hyvyyttä, rakkautta, voimaa, iloa, Jumalan lapseutta. Ne tervehdyttävät, mutta ympäristö on uskovalle aivan hirveä. Sen voit huomata jo tuolta aiemman rukouskommentin peukalon klikkauksistakin!
        Tavallaan siinä, kun tietää syvällä sisimmässään olevansa oikeilla jäljillä, saa myös vahvistua ympäristön hyökkäysten keskellä ja se kohottaa itsetuntoa ja parantaa sisäisiä haavoja.


    • Tuntematon ^^

      Olen 13-vuotias tyttö.. Itse olen tuossa tilanteessa, että pitäisi lopettaa tämä.. En kuitenkaan löydä voimaa siihen. Ja juuri seuraavana päivänä kaduttaa ihan hirveästi mitä itselleen on tehnyt. :/

      • ilonen

        monilla on varmasti ollut tuo sama tilanne kuin sinulla.. mutta kaikki pääsevät jossain vaiheessa eroon noista ongelmista minä pääsin esimerkiksi sillä että menin pariksi viikoksi lomalle ja kylään siskolleni ja hänellä on viisi lasta iältään 1kk-5 vuotiaita. näin elämän iloa ja unohdin ongelmani (:


      • ihana sinä olet

        Oisko sulle jostain uudesta harrastuksesta hyötyä?
        Uusista kavereista? Valitse hyvää seuraa, joka ei vie alaspäin.
        Tulevaisuuden suunnitelmista?
        Unelmista?
        Pienten hyvien asioiden harrastamisesta (kiitä, hymyile, halaa läheisiä, tee pikku palveluksia toisille...) Nämä kohottavat sinua itseäsi ja vaikuttavat hyvää ympäristössä ja siten myös vievät tarpeen viillellä itseäsi.
        Korvaa viiltely jollakin tosi hyvällä. Siitä saat paljon paremmat fiilikset!!!
        Tee päätöksiä oman elämäsi suhteen. Sinulla on suurin osa elämästä edessä, joten nyt voit päättää käyttää sen omaksi ja muiden hyväksi.


    • Keili

      Mun mielestä tohon ei ole olemassa mitään miten joku muu saisi jonkun toisen ton lopettamaan. Mä viiltelin ehkä noin 5 Vuoden ajan, siis enemmän ja vähemmän säännöllisesti, joskus olin jopa vuoden viiltelemättä, mutta sitten kun alkoi mennä taas 'huonosti', aloitin taas. Kun ei ollut muuta keinoa lievittää siitä pahaa oloa. Mulla tohon auttoi vaan masenuslääkitys. Kunhan vaan otin ne joka päivä. Tiedän, pahassa vaiheessa ajattelee ettei niitä tarvii, et 'mä en oo mikään vitun hullu, mä en tarvii mitään vitun lääkkeitä', mut sit kun on se parempi päivä, ja ottaa sen (mun tapauksesssa 60mg seromexii autto/riittti) ja suostuu syömään sitä pari viikko ( tai no jos on osastolla, nii ei oo paljo vaihtoehtoja) niin sit alkaa jo mennä paremmin, eikä tarvii viillellä. Oikeesti,vaikka psykiatrisella osastolla (ainakaan alaikäisenä, pakotettuna) ei oo kiva olla, niin se on parasta tossa tilanteessa. Siis mun mielestä. Koska siellämon aina joku jolle huutaa/kiukutella/puhuu tms purkaa itseensä,eläminen anna sun satuttaa ittees.
      Eli mun neuvo on:
      lääkäriin,
      näytät ne jäljet, sanot että haluut eroon tosta tavasta, että et halua kuolla (oikeesti sit siis loppujen lopuks), (tai soitat itsellesi ambulanssin kun oot viillelly, sit ne näkee sen oikeesti ja ohjaa hoitoon) ja menet psy. osastolle ja olet siellä niin pitkään kunnes sullla on oikeanlainen lääkitys, tunnet voivani paremmin, ettei tarvii enää viillellä.
      Koska niinhän se on, mä en häpeä mitään muuta niin paljo kun näitä arpia. Kun eihän niitä oo ees mahdollista peittää millään. Ei parinsentin levyseen arpeen tartu edes mikään meikki kunnolla...Se on niin inhottavaa kun ihmiset näkee sussa ensimmäiseksi ne arvet, ja sitä ensivaikutelmaa on niin vaikene sit muuttaa.ja miehet pelästyy sitä melkein aina. Mut noitahan nyt ei kyl kukaan mieti silloin kun niitä tekee...

    • jhbkl

      itselläni vaikka monet sanoo; "lopeta viiltely. tulet katumaan sitä", niin en voi sille mitään. tulee niin suuri tarve viillellä että tulen hulluksi:((

    • Kukkahippi

      Ranteen arvet voi peittää muullakin kuin pitkähihaisella paidalla. On leveitä rannerenkaita, arpinen alue voidaan leikata pois ja ottaa ihoa tilalle vatsasta tai sit ottaa tatuoinnin. Se mikä on tehty, on tehty, ei loppuelämä ole pilalla arpien takia.

      Mä rupesin hakkaamaan vesimelonia muussiksi kun teki mieli viiltää. Kaikki vaan tuhannen päreiksi. Kalliiksi kävi ja joskus sorruin, nyt on 5. vuosi sortumatta. Mielialaa tasaava lääkitys on, sitä en kait koskaan uskalla lopettaa. Voimia teille kaikille.

    • keholle liikettä

      Suosittelen pikemmin rajua liikuntaa, kuin viiltelyä. Menee ulos juoksemaan niin kovaa kuin pystyy, niin pitkälle kuin jalat ja keuhkot vain kantaa. Jos sen jälkeen tekee mieli vielä viiltää, mitä epäilen suuresti, niin kai se on sitten pakko.

      Toinen vaihtoehto ottaa jääkylmä suihku, kun tuntee viiltelyntarpeen iskevän, mutta edelleen pidän juoksemista parempana. Muistaa vain varoa autoja!

    • cutting idiot

      Kysy itseltäsi näitä kymmentä kysymystä ja vastaa rehellisesti:

      1. Kauanko olet vahingoittanut itseäsi? Miksi aloitit?
      2. Mikä osa kehossasi on kärsinyt siitä eniten?
      3. Ajatteletko itsesi addiktina? Miksi tai miksi et?
      4. Mitä inhoat eniten itsensä vahingoittamisessa?
      5. Mistä nautit itsensä vahingoittamisessa?
      6. Mitä mieltä olet arvistasi?
      7. Mitkä asiat laukaisevat itsetuhoista käytöstäsi? Miksi?
      8. Minkä neuvon antaisit jollekin toiselle liittyen itsensä vahingoittamiseen?
      9. Mikä motivoi sinua toipumaan?
      10. Oletko yrittänyt lopettaa joskus aiemmin? Mitä teet tällä kertaa eri tavalla?

      Vastaan tähän itsekin ja kirjoittamalla saan jäsenneltyä ajatuksia jotenkin paremmin.

      1. Epäsäännöllisesti n. 15 vuotta.
      2. Käsivarret ja toinen sääri.
      3. En koe itseäni addiktina, minulla viiltely on niin kausittaista. Välillä olin monta vuotta viiltämättä kertaakaan, välillä taas lähes päivittäin.
      4. Inhoan sitä, että se on niin epänormaalia ja sairasta käytöstä. Että minä olen niin epänormaali ja sairas sekopää.
      5. Se tuottaa jotain kieroutunutta hyvää oloa, kipu ja veren näkeminen. Tuntuu että saan kostaa itselleni tekemäni "väärät" asiat.
      6. Kaksipiipuinen juttu. Häpeän niitä, tottakai, mutta toisaalta välillä myös "ihailen" aikaansaannoksiani.
      7. Alavireinen olo joka muuttuu pahemmaksi ja pahemmaksi. Pienistäkin vastoinkäymisistä kasvaa ihan valtavia. Hirveä itseinho, morkkis jostain, tunnelin päässä ei näy valoa vaikka kuinka katsoisi. Tunne, ettei kukaan välitä.
      8. En suosittelisi aloittamaankaan. Älä tee tätä itsellesi, etsi joku toinen keino purkaa pahaa oloasi. Ei tämä johda mihinkään.
      9. Se, että minusta voisi tulla "normaali" ihminen. Sellainen joka ei viiltele kun elämä potkii päähän. Ei tarvitsisi peitellä jälkiä ja keksiä ihan uskomattomia hätävalheita.
      10. Olen ja onnistunutkin. Paitsi että aloitin uudestaan. Nytkin tunnen taas onnistuneeni, vaikka pelkään että kun seuraava katastrofi iskee, teen sen taas. En tiedä. Toivottavasti en. Yritän ainakin lopettaa nyt!

      • help me! ;o

        mie viiltelen kans. Tuntuu et porukat ei tajuu vaik oon sanonu et oon masentunu. Vihaan itteeni ja jos joku huutaa miulle meem lukkoo ja syytän itteeni kaikest. Tahon lopettaa mut en pysty. Haukun ain sen jälkee itteeni et miks taas tein näi. En uskalla soittaa nuorten puhelimee koska en haluu sossuu tai terapiaa koska en
        Koe siitä mtn hyötyä vihaan vaa itteeni.


    • NÄIN LOPETAT

      NIELAISE VÄLINE JOLLA VIILTELET

    • mammanlikka

      mä en tiijä mikä täs viiltelys houkuttaa, mut kyllä, sitä ei ikinä pitäs alottaa!

    • Pyydän, apua )=

      Viiltelyllä kaikki läheiset ihmiset kaikkoaa ympäriltä vaikka vaan olisi halunnut niiltä apua... Kokemusta on... Kaikki läheiset tuntuu vihaavan mua nykyään, en voi kulkea normaaleissa vaatteissa, ja vihaan itteeni.... Mä etsin apua netistä viiltelyyni, se pahenee päivä päivältä... Ja törmäsin tähän palstaan ja olisin ikionnellinen jos joku keksis miten voin lopettaa tän... Kun se ei auta että ajattelen vaan että se pilaa elämän /:
      Auttakaa joku! ) :

      • viiltely ongelmaksi

        Mullakin on ongelmia viiltelyn kanssa aloitin nuorena kun oli tosi huono päivä ja satuun näkeen sakset. Siitä se sitten alko. Mun läheiset vaan sanoo et lopeta tuo, mutta se ei oo niin helppoo. Viiltelen yleensä ranteitq tai muita alueita käsistä.


    • voimia

      tiedän että tämä on vanha ketju, mutta haluan sanoa tämän kaikille niille jotka viiltelee :) keksi pahalle ololle nimi vaikka mörkö (kuulostaa varmaan tyhmälle), ja ajattele että tämä mörkö haluaa syödä vertasi, ja haluaisi että viiltelisit. mutta mitä enemmän annat sille ruokaa viiltelemällä, sitä enemmän se sitä haluaa, eikä siitä seuraa mitään hyvää. ajattele, että tänään minä en syötä mörköä, en anna sille vertani. haluan että mörkö kuolee nälkään. sitten mörkö ei tule enää piinaamaan minua. sen sijaan että viiltelen ja ruokin pahaa oloa, alan katsomaan jotain hyvää elokuvaa, menen kaverille, lähden kävelylle metsään, tanssin, laulan, luen kirjaa, kirjoitan päiväkirjaa, ostan viidellä kilolla karkkia, piirrän, alan vaikka tekemään kärrynpyöriä. näillä asioilla pääsen hetkeksi pois mörön luota. toista tätä niin kauan kunnes ymmärrät että vau, mun elämä ei jää tähän, ja mä tuun saavuttaan vielä niin paljon hienoja asioita mun elämässä, mä en ole arvoton. tiedän että on tosi vaikeeta, ja että ahdistaa, itkettää, pelottaa, ja tekisi mieli viillellä, sillä mörkö painostaa sinua siihen. mutta hoe itsellesi että mä pystyn tähän, äläkä ruoki enää pahaa oloa. voimia kaikille teille, elkääkä hävetkö omaa menneisyyttä, kaikilla meillä on oma tarinamme ❤

    • Anonyymi

      ota terävämpi ens kerralla ni seppuku saattais onnistuakkin ;)

    • Anonyymi

      aloitin itse juri tänään viiltelyn enkä osaa enään lopettaa

    • Anonyymi

      Oon 12 vuotias tyttö ja alotin viiltelyn joskus ku olin 9. En oo vieläkään kertonu kellekkään muille ku mun 5 "kaverille" koska en vaan uskalla ku pelottaa miten esim vanhemmat reagois. Jos on vinkkejä miten kertoo nii pliis auttakaa.

      • Anonyymi

        Voisiko niille vanhemmille ensin kertoa ihan vaan siitä, että on paha olla ?
        Sitten kun juttu alkaisi aueta, eli puhuminen lähtee käyntiin, on helpompaa puhua myös itsensä vahingoittamisesta.

        Yleensä pelko siitä, miten joku mahtaa reagoida näihin asioihin, on turha.
        Etenkin omaiset, vanhemmat tai muut, ovat tyytyväisempiä, jos niille pystyy puhumaan asioista.
        Vaikka sekin on ymmärrettävää, että pelkoa voi olla, mutta se ei tee kenestäkään heikkoa, jos menee ja puhuu, päinvastoin se on vahvuus.
        Se on myös ainoa keino saada apua tilanteeseensa, että puhuu jollekin.

        Olisi mielenkiintoista saada kuulla, mitä nämä sun kaverit sanoivat sinulle. Kehottivatko he sinua puhumaan vaikka vanhemmillesi ?
        Miten kaverit suhtautuivat, kun kerroit asiasta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisiko niille vanhemmille ensin kertoa ihan vaan siitä, että on paha olla ?
        Sitten kun juttu alkaisi aueta, eli puhuminen lähtee käyntiin, on helpompaa puhua myös itsensä vahingoittamisesta.

        Yleensä pelko siitä, miten joku mahtaa reagoida näihin asioihin, on turha.
        Etenkin omaiset, vanhemmat tai muut, ovat tyytyväisempiä, jos niille pystyy puhumaan asioista.
        Vaikka sekin on ymmärrettävää, että pelkoa voi olla, mutta se ei tee kenestäkään heikkoa, jos menee ja puhuu, päinvastoin se on vahvuus.
        Se on myös ainoa keino saada apua tilanteeseensa, että puhuu jollekin.

        Olisi mielenkiintoista saada kuulla, mitä nämä sun kaverit sanoivat sinulle. Kehottivatko he sinua puhumaan vaikka vanhemmillesi ?
        Miten kaverit suhtautuivat, kun kerroit asiasta ?

        Taitaa viiltelyarvet olla paikoissa joita muut ei näe.Koska vanhemmat eivät ole huomanneet mitään muutamassa vuodessa.No ne jäljet kyllä pysyy.Ei ne häviä.Mutta jos pitää viiltelyjälkiä kauniina niin jatka toki.


    • Anonyymi

      Miten viiltelyn pystyy lopettamaan?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      74
      2210
    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      175
      1731
    3. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      157
      1586
    4. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      90
      1378
    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      50
      1372
    6. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      290
      1217
    7. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      135
      1089
    8. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      113
      1053
    9. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      75
      1052
    10. Nainen, millainen tilanne oli

      kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin
      Ikävä
      54
      912
    Aihe