Lampaita kasvattanut Phillip Keller kuvaa kirjassaan
Hyvä Paimenen Hoidossa lammaslaumaa:
ss 34-35
Tyynen tyytyväisyyden tulisikin olla kristityn tuntomerkkejä.
"Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa."
Pavali ilmaisi asian seuraavasti:
"Minä olen oppinut oloihini tyytymään",
ja aivan varmasti nämä sanat koskevat myös yhteiskunnallista asemaa.
On aika pelottavaa seurata sellaista loputtoman levotonta ihmistä,
joka yrittää jatkuvasti "päästä muiden edelle",
joka pyrkii aina olemaan muiden yläpuolella.
Jeesus Kristus, Suuri Paimen, osoitti omalla ainutlaatuisella
tavallaan maanpäällisessä elämässään,
että viimeiset tulevat ensimmäisiksi
ja ensimmäiset viimeisiksi.
Oikeastaan olen varma, että Hän tarkoitti heidän tulevan esnimmäisiksi
Hänen hellän kiintymyksensä kohteina. '
Kaikki paimenet tuntevat näet voimakasta myötätuntoa niitä heikkoja
lammasraukkoja kohtaan, joita voimakkaammat pökkivät
mielin määrin.
Olen monta kertaa kurittanut ankarasti tappelunhaluista uuhta
heikomman lampaan pahoinpitelemisestä. Ja minusta oli välttämätöntä
kurittaa niitä ankarasti silloin, kun ne pökkivät muita
kuin omia karitsoitaan,
eikä niiden hyökkäys suinkaan nostanut niitä silmissäni
mieleisimpien lampaiden joukkoon.
Toinen huomio, joka vaikutti minuun voimakkaasti,
oli se, että vähemmän hyökkäävät lampaat olivat usein paljon tyytyväisempiä
ja rauhallisempia kuin muut. Lampaiden "arvosteluasteikon"
alapäässä olemisesta oli siis selvästi etua.
Mutta tätäkin tärkeämpää oli huomata,
että paimenen läsnäolo lopetti kaikki valtakamppailut.
Näin käy myös ihmisten välisissä suhteissa:
kun me tajuamme selvästi olevamme Kristuksen kasvojen edessä,
kaikki typerä, itsekäs ylvästely ja kilpailumieli saa väistyä.
On näet niin, että vain sellainen nöyrä ihminen,
joka vaeltaa levollisesti ja tyytyväisenä,
läheisessä yhteydessä Kristukseen voi levätä ja olla rauhassa.
Näin mietti Phillip Keller.
Viisaita olemme, jos tosiaan Jeesus Kristus saa olla
laumamme paimen!
Hyvä Paimenen Hoidossa lammaslaumaa:
ss 34-35
Tyynen tyytyväisyyden tulisikin olla kristityn tuntomerkkejä.
"Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa."
Pavali ilmaisi asian seuraavasti:
"Minä olen oppinut oloihini tyytymään",
ja aivan varmasti nämä sanat koskevat myös yhteiskunnallista asemaa.
On aika pelottavaa seurata sellaista loputtoman levotonta ihmistä,
joka yrittää jatkuvasti "päästä muiden edelle",
joka pyrkii aina olemaan muiden yläpuolella.
Jeesus Kristus, Suuri Paimen, osoitti omalla ainutlaatuisella
tavallaan maanpäällisessä elämässään,
että viimeiset tulevat ensimmäisiksi
ja ensimmäiset viimeisiksi.
Oikeastaan olen varma, että Hän tarkoitti heidän tulevan esnimmäisiksi
Hänen hellän kiintymyksensä kohteina. '
Kaikki paimenet tuntevat näet voimakasta myötätuntoa niitä heikkoja
lammasraukkoja kohtaan, joita voimakkaammat pökkivät
mielin määrin.
Olen monta kertaa kurittanut ankarasti tappelunhaluista uuhta
heikomman lampaan pahoinpitelemisestä. Ja minusta oli välttämätöntä
kurittaa niitä ankarasti silloin, kun ne pökkivät muita
kuin omia karitsoitaan,
eikä niiden hyökkäys suinkaan nostanut niitä silmissäni
mieleisimpien lampaiden joukkoon.
Toinen huomio, joka vaikutti minuun voimakkaasti,
oli se, että vähemmän hyökkäävät lampaat olivat usein paljon tyytyväisempiä
ja rauhallisempia kuin muut. Lampaiden "arvosteluasteikon"
alapäässä olemisesta oli siis selvästi etua.
Mutta tätäkin tärkeämpää oli huomata,
että paimenen läsnäolo lopetti kaikki valtakamppailut.
Näin käy myös ihmisten välisissä suhteissa:
kun me tajuamme selvästi olevamme Kristuksen kasvojen edessä,
kaikki typerä, itsekäs ylvästely ja kilpailumieli saa väistyä.
On näet niin, että vain sellainen nöyrä ihminen,
joka vaeltaa levollisesti ja tyytyväisenä,
läheisessä yhteydessä Kristukseen voi levätä ja olla rauhassa.
Näin mietti Phillip Keller.
Viisaita olemme, jos tosiaan Jeesus Kristus saa olla
laumamme paimen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.